Kaunis Kuura kesän keskellä

Voi noita töitä ja sosiaalisia kontakteja, tuppaa tuo some-eläminen jäämään hieman hataralle pohjalle kun joutuu keskittymään oleellisimpiin asioihin. Kuitenkin, täytyy myöntää että aina ei käy tuuri, mutta sitten silti kuitenkin jostain se onni muistuttelee olemassaolostaan. Suomeksi sanottuna allekirjoittanut on löytänyt uuden työpaikan edellisen uuden työpaikan tilalle ja on erittäin paljon onnellisempi sitä myötä.

Äiskän synttärijuhlien myötä huivi sai uuden omistajan, ja esittely käsityöstä kas tässä:

Kuura

Mitä: Pitsihuivi, hieman soveltaen

Millä ohjeella: by Milja Uimonen (ohje Ravelryssa)

Miten: Neulomalla, 5 mm pyörö 80 cm

Mistä: Usva, liukuvärjätty siniliila (75 % villa, 15 % polyamidi)

Miten paljon: 198 gr

Miten pitkään: 18 päivää

Ohje on ollut tekolistallani jo jonkin tovin. Kuten aina huiveja aloittaessani, tämäkin aloitettiin useampaan otteeseen. Kerran pääsin jopa ykköskaavion loppuun saakka, ennen kuin huomasin virheeni ja jouduin purkamaan kaiken. Olo oli kuin olisi päätä seinään hakannut...

Huivi on neulottu hieman soveltaen: kun olin päässyt viimeisen kaavion puoleenväliin, totesin ettei lanka tule riittämään koko kaavion pituudelta. Siksi tein loppuun kolmioiden sijaan kaksi kerrosta oikeaa, sitten langankiertokerroksen ja lopuksi ainaoikeaa kaksi kerrosta. Ihan vihoviimeiseksi tietysti päättelykerros joustavalla päättelyllä (JSSBO). Tämä kannatti, koska lankaa jäi juurikin sellainen kymmenen gramman nöttönen. Operaatio langantuho suoritettu onnistuneesti, jei!

Pingotus tapahtui valuttamalla puolimärkää huivia tasaisesti molemmilta puolilta suihkuverhon tangon päällä. Hieman laiskaa mutta olin jo ehtinyt pakata kaikki nuppineulat jonnekin. 

Yllä olevassa kuvassa värit ovat vääristyneet, mutta kuvio tulee huomattavasti paremmin esille. Kyseessä siis pitsikuvio, jossa muodostuu kolmiomaisia "jääpuikkoja". Väliin tulee ainaoikein-kerroksia, joihin on sisällytetty myös langankiertoja.

Työ valmistui huhtikuun puolessavälissä, joten on hieman hankala muistella kaikkea mitä olisi halunnut siitä sanoa. Olen kuitenkin tyytyväinen huiviin, sain korjattua kaikki neulomisvirheeni (olisin voinut antaa olla mutta liian perfektionisti käsitöiden suhteen, eiku...), huivi on kuin onkin iso ja lämmittää varmasti saajan hartioita. Hirmuisesti tykkäsin kun värinvaihdot sattuivat sopivasti kerroksien kohdille: sinisiä ja violetteja jääpuikkoja vuoron perään.

Loppuun hauska kuva taloutemme kolmesta (oikeasti heitä on neljä) vipeltäjästä:

Työn alla ovat villasukat, jotka pitäisi saada valmiiksi ja pestyä ensi viikon tiistaihin mennessä. Parin toinen puolikas on kyllä valmis, mutta toinen vasta aivan alussaan. Siitä huolimatta hyvää kesän jatkoa, toivottavasti pian lämpenisi jotta tarkenee shorteissakin~!

~Ricchan~

Kuulumis-/kisu-päivitys

Heipsan, ja anteeksi tämä pitkä päivitystauko. Selityksen paikka, väliin on saattanut eksyä kissakuvia Siskon miehen pikkupentu-Kismetistä, sekä Miehen vanhempien Nelli-kisuliinista.

Sain uuden työpaikan Savonlinnasta. Muutimme sinne 27.-28.4. välisenä aikana, johon liittyi kolme autoa ja kaksi kuomukärryä, joista yksi jäi moottoritien varteen. Kaikki jotka ajoitte siitä ohitse, niin kyllä, se olin mie siellä tien varressa odottamassa vaihtokärryä. Onneksi kyseinen kärry oli täynnä kevyimpiä tavaroita, joten saimme ne äiskän ja vuokraajan kanssa vaihdettua suhteellisen helposti. Äiskää lainaten, "loistavaa äiti-tytär-aikaa" ^__^

Työt ovat tosiaan alkaneet uudessa paikassa, ja työpäiviin on ollut tottuminen. On pitänyt tehdä kaikkea tilaushommista siivoamiseen. Laittelen sitten mainosta kun nettisivut on saatu pystyyn. Kyseessähän on ravintola, ja avaamme äitienpäiväksi (niin kuin jokainen ravintola Savonlinnassa).

Neulomaan en ole juurikaan ehtinyt. Ennen muuttoa aloitin villasukkaparin (raidallisen sellaisen), mutta se ei ole edistynyt juuri lainkaan. Muutossa lisäksi yksi kappale keltaisia 7veljeksiä sattui saamaan vesikosketuksen, joten kerä piti purkaa ja laitaa kuivumaan. Nyt se onkin sitten oikein mainio ja valmiina taasen neulottavaksi.

Kotona olemme kohdanneet Miehen kanssa uuden odottamattoman ongelman: meillä ei ole mattoa keittöön (hups). Olemme nyt yrittäneet löytää uutta mattoa kodintavarataloista. 

Muuta uutta ei oikeastaan ole. Kunhan työajat hieman vakiintuvat, lupaan palata bloggaamaan taasen. Siihen asti siis~!

~Ricchan~

Tuleeko tästä mytystä yhtään mitään?

Huh, miten voikin olla muuton valmistelu rankkaa hommaa. Siinä samalla meneekin uusi työsoppari ja neulomistauko, jonka olen yrittänyt saada kumottua parhaani mukaan. Ideana oli tyhjentää lankavarastosta viime elokuusta saakka marinoituneet Novitan Usvat muuttamalla ne iiiisoksi huiviksi. Huivi on kyllä iso, ja vaikka jouduinkin lankaa kerimään jotta sain väriliu'ut jatkumaan samasta kohtaa, ei se nyt ihan niin isoksi tulekaan kuin odotin.

Värit ovat miusta tosi nätit. Tästä olisi tarkoitus tulla sellainen kääriytymishuivi äiskälle synttärilahjaksi (sopivasti kesää vasten, hihi), mutta taitaa olla niin kiva että pidän sen itselläni... Riippuen siis siitä, että huolisikohan äiskä tämän väristä. Jos huolii, jes! Jos taas ei... no, ei haittaa C:

Eipä miulla tämän erikoisempaa ollut. Tosiaan uusi työpaikka on tiedossa, vanhassa on enää kaksi työvuoroa jäljellä. Haikeilla mielin olen, oli tosi hyvä työyhteisö omasta mielestäni. Varmaan kollotan (=itken) tajuttomasti kun viimeinen työpäivä on ohitse. Nyyh. Lappeenrantaa tulee ikävä, mutta on se Savonlinna loppujen lopuksi kotikaupunki.

~Ricchan~

Pääsiäispäivitys

Iloista pääsiäistä kaikille! Toivottavasti on virvottu ahkerasti ja suklaata mussutettu. Täällä ruudun takana allekirjoittanut palaili eilen Savonlinnasta etukäteis-pääsiäisenvietosta (huomenna olisi jälleen töitä tiedossa), ja sai mukaansa jänniä uutisia. Niistä enemmän lähempänä sitten ehkä lisäpäivitystä, ehkä ei. Varmaa on kuitenkin se, että kirjoneuletta tehdessä olisi oltava huolellinen.

Eli toisin sanoen sain velipojan kisusukat takaisin mukaani, sillä ne eivät mahtuneet hänen jalkaansa (tai no, toinen mahtui ja toinen ei). Varren kirjoneule on nimittäin hiukkasen tiukkaa käsialaa. Noh, ei hätiä mitiä. Kun saan nykyisen neuletyöni pois puikoilta voinkin yrittää neulostella uudet sukat sopivasti kesäksi, hih. Nuo vanhat siirtyvät aivan jonnekin muualle, sillä... *rummutusta*...

Kässätori on avattu!

Eli blogin yläreunaan on sivulistaan lisätty markkinapaikka, jossa myydään neuletöitä.

Ja muuta oleellista ei ollutkaan. Puikoilla on yksi kappale huiveja, joista lisäpäivitystä ensi viikolla. Ja koska pyhien ansiosta meillä on paljon aikaa sekä päivitys ilman kuvaa on tylsä päivitys, tässä tarkkasilmäisille tekemistä.
Etsi allaolevasta kuvasta kissa:

Hyvät pääsiäispyhät kaikille~!

~Ricchan~

Vedenneidon pipotus

Koodinimellä oleva "the Pipo" olikin "the Puikontuhooja". Törmäsin netissä nättiin kuvioneuleeseen, jota tottakai piti lähteä kokeilemaan. Kuvion muodostuu siitä, kun kolmen silmukan välistä napataan lanka takakautta oikealle puikolle, kiepsautetaan langankierto ja napataan uudestaan lanka kolmen silmukan välistä. Tämän jälkeen vasta lasketaan vasemmalla puikolla olevat kolme silmukkaa pois.

Kyseessä on siis neulos, joka sai aikaan Knit-Pro-puikkoni tuhon. Räksistä vain, ei kestänyt puu kovaotteista käsittelyä. Muovisetkin puikot vaikuttivat aluksi siltä että ne sanovat myös poks, mutta taipumisesta huolimatta eivät katkenneet. Hyvä niin.

Vedenneito
(Mermaid in Ravelry)

Mitä: Tupsupipo, S-koko (72s)

Millä ohjeella: The Pipo (ohje)

Miten: Neulomalla, 6 mm muovipuikot

Mistä: Novitan Hile (79 % akryyli, 20 % villa, 1 % polyesteri)

Miten paljon: Pipo 66 gr, tupsu 6 gr (yht. 72 gr)

Miten pitkään: 3 päivää

Tarkoituksenani oli tehdä itselleni pipo ensi talvea varten. Valitettavasti tästä tuli hiukan liian napakka omaan pääkoppaani. Pitkään myös pohdin tupsun tekoa, samalla kun pyörittelin työtä käsissäni. Siinä sitten jossain vaiheessa huomasin epäkohdan kuviossa, joka tarkemmin katsottuna paljastui irti päässeeksi silmukaksi. Neulomisen aikana olin nimittäin onnistunut kadottamaan kaksi silmukkaa jonnekin, joista toinen löytyi onneksi ennen pesukoneeseen laittoa. Voi sitä itkun määrää jos olisi pipon heittänyt koneeseen ja takaisin olisi tullut vain epämääräinen lankamytty (hm, ihan kuin jotain samansuuntaista olisi käynyt ennenkin...)

Koska pipo on hiukan liian pieni miulle, menee se varastoon odottamaan oikean kokoista päätä lämmitettäväkseen. Kuvio on miusta hirmuisen kaunis, mutta isojen kavennusten vuoksi se taitaa tarvita vuorikankaan jotta lämpö pysyy varmasti pipon sisäpuolella.

~Ricchan~

Laiskuutta vai kiirettäkö on pitänyt?

Kyllä se on tainnut olla rehellistä laiskuutta, kun ei ole saanut aikaiseksi tekstiä tuottaa :D Kevät on mennyt työn merkeissä ja neulebuumi alkaa jo hiipumaan..
Asiakastöitä oli vielä koksi joista en ole raportoinut joten tässäpä ne tulevat:

Miehen villapaita
Lanka: Pirtin kehräämön 100% villalanka
           Zauberball Carisma
Puikot: 3,5 resoreihin, 4 muuhun
Ohje: Novitan nettisivuilta  koko L, mutta neule itsessään yksinkertaista 2 o 2 n neuletta.

Neulomisurakka oli kyllä melkoinen ja ranteet huusivat hallelujaa :D
Kyllä oli sen varran painavaa kuitenkin lanka työstää että aikaa meni jonkin verran tehdessä.

Ohjeesta poiketen päätin tehdä etu ja takakappaleet tuubina erillisten kappaleiden sijaan.

Vaikka lanka olikin 100% villaa, se ei kuitenkaan tuntunut ikävältä tai kovalta neuloa.

Lisäsin hihaan vielä Zauberball langalla raidat, jolla varmistin että kehräämön lanka varmasti riittää loppuun asti :D Oli hilkulla etteikö olisi riittänyt. :)

Asiakas oli hyvin tyytyväinen tulokseen ja oli iloinen, että olin valinnut näin iloiset värit :) Olenkin nähnyt hänen käyttävän sitä jo useaan otteeseen :)

 Samaan aikaan villapaidan kanssa oli työn alla (jälleen kerran :D ) yksi kravaatti.
Tälläkertaa lankana Katia Air Lux 70% viskoosi 30% uutta villaa (merino) Väri: 067
Tähän työhön päätin (jouduin) hankkimaan uudet puikot joten otinpa kerralla kunnolliset :D
2mm Knit Pro Carbon puikot :D

Työ oli sormille hyvin rasittavaa, koska 2mm puikot ovat TODELLA pienet, jopa minulle joka tykkään väkertää kaiken näköistä pientä siperrystä :D

Jälleen kerran asiakas oli hyvinkin tyytyväinen tulokseen, ja seuraavalla kerralla kun näimme, hän kertoi, että kravaatti oli yritetty ostaa hänen päältään useampaan otteeseen hänen ollessa työvuorossa :D
Oli myöskin kertonut mistä oli saanut, mutta eipä ole kukaan vielä tullut kyselemään.

Pitäisiköhän alkaa neuloa kravaatteja varastoon?
Hmm... siinäpä vasta pulma...

Mutta on kevään aikana tapahtunut hieman muutakin kuin pelkkää työtä!
Helmikuussa siskolleni syntyi esikoinen! Nyt ollaan sitten tätiä niin tätiä, ja vieläpä kummitätiä!
Pitihän pienelle pojalle oma paita neuloa, jonka äiti ystävällisesti toimitti rotinoille, koska en itse töiltäni päässyt lähtemään mukaan :/
Harmillista miten usein työ häiritsee vapaa- aikaa..

Lanka: Baby Bamboo
           Bambu 80% Villa 20%

Puikot: 3mm resoreihin 3,5mm muuhun

Ohje: Suuri käsityölehti nro 11-12/2009

Vähän jännitti, että ettei vain olisi jo jäänyt pieneksi heti alkutekijöissä, mutta sisko oli kyllä tyytyväinen. Sanoi että kyllä se vielä mahtuu ihan hyvän aikaa :) Helma kuulemma jäi hieman lyhyeksi, mutta hän sitä koittaa vielä prässätä :)

Jotta sellainen on kevään epistola ollut :) Tällä hetkellä neuloskelen neulehupparia omille mitoilleni vapaasti soveltaen, joten saa nähdä millainen sätös siitä tulee :D

Mukavaa kevättä kaikille!!

~ Ma- chan ~

Myssyilyä

Voitteko uskoa, mutta sellainen asia kuin vauvan myssy ei ole ihan helpoimmasta päästä ruveta tekemään. Ohjehan on se simppeli kypärämyssy jotka neulotaan tasona ja sitten yhdistetään. Kuulostaa helpolta, mutta ei ainakaan meikäläisen nuppi meinannut millään kässätä mitkä kaikki osat pitää yhdistää.

Lisäksi alkuun tein kuten ohjeessakin kaikki kerrokset ainaoikein-neuletta, mutta mielestäni se näytti rumalta. Kun neulosta oli ylläolevan kuvan verran tehty, päädyin purkamaan koko höskän ja aloittamaan alusta sillä periaatteella, että kerroksen alussa ja lopussa oli ainaoikein neuletta, mutta muuten tein sileää. Silmukathan ne  menevät valmistuneessa työssä tuolleen hassusti sivuittain, mutta näyttää se silti paremmalta kuin nurja neulos.

Kypärämyssy
(Baby Cap in Ravelry)

Mitä: Vauvan myssy (32 s)

Millä ohjeella: Kypärämyssy Arkimamman tapaan (ohje)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: Merino Extrafine 120 (100 % merinovilla)
Miten paljon: 34 gr ja solmiamisnauha 4 gr (yht. 38 gr)

Miten pitkään: 2 pvää

Ja kai sitä olisi jostain aloitettava. Ohjeen mukaanhan seuraavat kohdat pitäisi yhdistää:

 

Mie tosin päädyin yhdistämään myös aloitus- ja lopetuspäät toisiinsa, koska muuten vauvan niska olisi mielestäni jäänyt ihan liian aukinauseksi. Jos se oli tarkoituskin, tämä on emämokaus miun osaltani.

Takaa myssy näyttää tällaiselta:

Ja sivusta tältä:

Sain mielestäni saumat tosi nätisti tehtyä vuoropistosaumalla (ohje). Huolena on vain, etteivät ne painaisi liikaa vauvan päätä. Pitää ottaa neuleet mukaan kun seuraavan kerran menen jonnekin missä on nukkeja, jotta voin testata tämän asian. 

Tein myös solmiamisnauhan Arkimamman ohjeella. Vaikka käsityöni ei nyt kaikista näteimmän näköinen ole, oli silti jännä huomata kuinka nauhaakin voi neuloa.

Tässä kuva vielä koko setistä, josta esittelinkin sukat ja lapaset jo aiemmin. Perinteistä, tyttöin väristä lämpimänpunaista (jota en saanut tallennettua kameran linssin läpi, kyseessä pehmeä joulunpunainen).

~Ricchan~ 

Pikkuneuleita

Ostin viime marraskuussa Siskoani varten Schachenmayr'in Merino Extrafine 120-lankaa kolmisen kerää.

Tarkoituksena oli tehdä kaulahuivi, ja sitä varten tunnollisena neulojana ajattelin tehdä mallitilkun. Noh, sehän vaikuttaa miusta hyvän langan tuhlaukselta, joten tuumasin että teenpä junasukat. Samalla tavalla luulisi niistä saavan laskettua silmukat plus nehän ovat kovin pienet joten ei niihin kai nyt niin hirveästi lankaa kulu?

 
Junasukat
(Baby Goodies in Ravelry)

Mitä: Vauvan villasukkapari (40 s)

Millä ohjeella: Junalapaset (ohje)
Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: Merino Extrafine 120 (100 % villaa)

Miten paljon: 50 gr (25 gr/sukka)

Miten pitkään: 4 pvää

Jooh, menikin hiukan enemmän kuin oli aikomus. Kun yksi kolmesta kerästä hupeni uhkaavasti, mutta riitti kuitenkin nippa nappa, oli mieli hieman maassa. Jos pieniin sukkiin menee noin paljon lankaa, ajattelemaani kaulahuiviin uppoaisi varmasti viisi kerää, ellei jopa enemmänkin.

Koska tämä pehmoinen lanka oli kauppiaan mukaan herkkäihoisille juuri sopiva, ei ratkaisua tarvinnut miettiä pitkään: tehdään sitten koko setti vauvaneuleita! ^O^

Junalapaset
(Baby Goodies in Ravelry)

Mitä: Vauvan lapaspari

Millä ohjeella: Juna-lapaset (ohje)
Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: Merino Extrafine 120 (100 % merinovilla)

Miten paljon: 38 gr (19 gr/lapanen)

Miten pitkään: 4 pvää

Näitä kahta tehdessäni oli vain pienoinen ongelma: Kuinka saada puikonvaihdon kohtaan nurja silmukka tarpeeksi tiukaksi, jottei siihen jäisi leveämpää silmukkaa tasaisin väliajoin. Alkuun siirsin sitten seuraavalta puikolta aina kolme silmukkaa neulottavaksi jo valmiiksi. Kun olin neulonut koko puikon silmukat ja ylimääräiset myös, siirsin kolme silmukkaa puikon toiseen päähän ja jatkoin sitten "alkuperäisten kaverien neulontaa". Tietysti ennen sitä siirsin taas kolme silmukkaa niiden joukkoon. Eli toisin sanoen neulottavalla puikolla on aina 13s, ja sitä seuraavalla 7s. (toivottavasti joku sai selvää... ^__^')

Lisäksi muokkasin hieman lapasten ohjetta sillä tavalla, että lisäsin ennen nurjia kerroksia 8 krsta 2o2n-neulosta jotta ne sopisivat paremmin sukkiin. Sitä en tiedä kuinka se käytössä vaikuttaa, mutta toivomme parasta. Varastoonhan nämä menevät joka tapauksessa, tulevaisuuden lapsia odottamaan.

Settiin kuuluu vielä myssykin, mutta se vasta olikin sellainen kässäämisen paikka että huh huh. Siksi se saakin ihan oman päivityksensä jossain vaiheessa.

~Ricchan~

Puikkorikko

Voi kuinka ihanan rentouttavaa neulominen onkaan. Voi vain kuunnella puikkojen kilinää ja hengitys sujuu rauhallisesti. Kotoisa ja rauhaisa tunnelma huokuu käsityöntekijästä ja homma ei kyllä oikeasti mene näin. Ainakaan toissapäivänä.

Olipa kerran neuloja, joka tuumasi että hei, olisi tosi kiva neuloa alennusmyynnistä napattu Hile-lanka pipoksi sellaisena kivana välityönä. Googlesta sitten löytyi kivannäköinen pintakuviokin, huolimatta viidestä neulekirjasta kirjahyllyssä. Kyseessä oli hiukkasen haastava kuvio, piti vain koukkia kolmen silmukan välistä lanka takakautta kahteen otteeseen. No problemos, kokeillaan seiskan pyöröillä miltä alkaa vaikuttamaan.

Ensimmäinen hokaisu on, että jaahas, kaapeli on vähän turhan pitkä. Kuusikymmentä senttiä on just nafti, neljälläkymmenellä sentillä mentäisiin paljon paremmin (en omista kyseistä kaapelia). Pisteenä sen kuuluisan i:n päälle voidaan tuumata että neulos on liian väljää jotta pää pysyisi lämpimänä. Vaihdamme siis kutosen puikot kaapelin päähän ja voilá! ...purkamisen jälkeen aloitamme alusta.

Muuten sujui hyvin, neulos on tiiviimpää mutta työn tekeminen hiukan tuskaista kun lanka pyrkii karkuun (huolimatta terävästä puikonpäästä jolla langan saa ongittua silmukan takaa suhteelllisen helposti). Puhinan ja ähinän jälkeen sohvalta kuului räks, ja meinasi itku päästä:

Armas Knit-Pro'ni. Rikki ;___;

---

Tiistaina sitten piipahdin Pyöröpuikossa näyttämässä aikaansaannostani Tinnalle, joka ihmetteli kuinka olin tällaisen ihmeen saanut tapahtumaan. Onneksi kaupasta löytyi sitten irtona kutosen puikot ns. "nätimmällä" kuosilla (puikon kuviolla ei ole miulle niin suurta merkitystä) ja samalla hommasin myös nro kolmosen puikot. Lisäksi sain ohjeet käyttää virkkuukoukkua vastaavassa tilanteessa tai kuten jo Varpaista varteen kurssilla-sanottuna: "Neulo ihmeessä löysempää" ^__^' Eheh, kiitos siulle Tinna, yritän noudattaa tätä neuvoa.

Joka tapauksessa vaihdoin pipoon jo maanantai-iltana joskus ostetut muoviset kutosen puikot, jotka myös taipuilevat uhkaavasti, mutta ovat pysyneet ehjinä. Ehkä sitten vähän vähemmän haastavilla kuvioilla uskallan ottaa KP:t taas käyttöön.

~Ricchan~

p.s. Yömyöhäisellä piti vielä juosta ihmettelemään revontulia, himmeinä näkyivät mutta olivat hienoja silti <3

Kaksikymmentäkaksi valkoista kissaa

Jepu jee, vihdoin voi sanoa että viimeiset joululahjavillasukat on tehty. Niiden lisäksi väkersin aikani kuluksi tämän kyseisen lahjan saajan puolisolle myös sukat. Ainoastaan enää yksi lankomies olisi ilman villaisia sukkia, mutta hänet lahjotaan ehkä ensi jouluna :P ...tai ainakin heti kun jalan koko on tiedossa ja tilaustyöt alta pois.

Isot Kisut
(Big Kittens in Ravelry)

Mitä: Villasukkapari, varsi kokoa 42 ja jalkaosa kokoa 46 (80 s)

Millä ohjeella: Perus-sukat kirjoneule-kisukuviolla (kuvion ohje)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7 veljestä (75 % villa/25 % polyamidi) mustaa (174 gr) ja valkoista (24 gr)
Miten paljon: 198 gr (99 gr/sukka)

Miten pitkään: 1 kuukausi

Pikku-kisut
(Tiny Kittens in Ravelry)

Mitä: Pieni kisu-villasukkapari, koko n. 34 (16 s)

Millä ohjeella: Perus-sukat kirjoneule-kisukuviolla (kuvion ohje)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7 veljestä (75 % villa/25 % polyamidi) mustaa (174 gr) ja valkoista (24 gr)

Miten paljon: 110 gr (55 gr/sukka)

Miten pitkään: 11 päivää

Ja nuin ik'kään. Perussukkaa ja nauhakavennusta. Kummankin varteen on tehty samalla kaavalla kisukuviota, pienemmät ovat hieman tyttömäisemmät. Ajatuksena oli tehdä pikku-kisuista samanlaiset versiot kuin siskoni pupusukista, mutta Mies toppuutteli. Käly kun on mustaan pukeutuvaan sorttia, niin liika koristelu saattaisi vain aiheuttaa sukkien tarpeettoman unohduksen sukkalaatikkoon. Siitä huolimatta hänen sukkansa ovat mielestäni kivemman näköiset, sillä valkoinen alku ja kantapää raikastavat kokonaisilmettä melkoisesti.

Kisu on tosiaan kotoisin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta, Sandra Jägerin suunnittelema ja pipoon alun perin tarkoitettu. Tällä pariskunnalla on valkoinen kissa, joten kuvio sopii heille kuin nenä naamaan. Alun perin olin miettinyt jotain mustavalkokuviota käänteisversiona (miehelle mustaa valkoisella ja vaimolle valkoista mustalla), mutta heillä oli jo tällaiset pariskuntasukat joten muutin suunnitelmiani. Hyvä niin, tykkään kovin tästä kuviosta ja kirjoneuletta oli taas mukava neuloa. Hieman kyllä pelotti että onko neulos vahingossa tullut liian tiukaksi iso-kisuihin, mutta vain toisessa sukassa esiintyi tällaista kun Mies testasi sukkia.

Velipoikaa näen puolen kuun jälkeen joten saan sukkasetkin toimitettua perille, jei! Ja nää pikku-kisut on ihanan söpöt kun ne on niin pienet verrattuna miesten jättijalkaan <3

~Ricchan~

Pilkkuja ja helmiä

Neulomuksia on tullut valmiiksi jo pari kappaletta, mutta niiden esittely on näemmä jäänyt hieman puolitiehen, heh. Nämä villasukat ovat viime vuoden joululahjoja ja menivät jo nuorimman veljen varpaita lämmittämään.

Raulin Raitaa (ja pilkkua)
(Lots of Dots in Ravelry)

Mitä: Villasukat, koko n. 42 (80 s)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veljestä musta (120 gr) ja kirkas vihreä (82 gr)
Miten paljon: 202 gr (eli 101 gr/sukka)
Miten pitkään: 2 viikkoa

Tykkään tosi paljon tästä mallista juurikin sen takia, että kaksi lankaa kulkee jatkuvasti mukana. Näin sukkaan tulee kaksinkertainen pinta ja se on tavallista lämmittävämpi. Etenkin kylmillä kerrostalolattioilla hyvät villasukat on havaittu toimiviksi.

Sukkien kuvion idea on napattu Sukupolvien silmukat-kirjan Johanneksen Raidat-sukista, mutta neulottu omalla twistillä:
Varteen ensin 10 kerrosta mustalla, jonka jälkeen joka toinen kerros mustaa ja joka toinen vihreää. Kantapää mustalla (pikku langansiirtovirheen myötä kuvioon tuli ylimääräinen pikkuraita, mistä sukkaan tulee jalustin-fiilis), jonka jälkeen 1 musta silmukka ja 1 vihreä silmukka. Seuraavalla kerroksella silmukat ovat sitten toisin päin. Valitettavasti jostain syystä jouduin kaventamaan yhdeltä puikolta yhden silmukan pois jotta värit suostuivat kulkemaan kuten halusin... Tämän virheenhän olisin voinut välttää lukemalla alkuperäisen ohjeen.
Kärjessä on nauhakavennus, mutta tähtikavennus olisi ollut parempi. Ehkä käyttäjää tämä ei kuitenkaan vaivaa. Ja itse asiassa nyt kun katselen tuota kuvaa, oisihan sitä voinut vaikkapa tehdä kärkikavennukset kokomaan mustalla, niin se olisi sopinut jalustinraidan kanssa yksiin. Voi miuta höhlää.

Väri ei valitettavasti toistunut kuvissa oikeana kahdesta syystä:
1) Kamerassa oli monen kuvan otto jäänyt päälle
2) Olimme juuri lähdössä ukin 80-vuotisjuhlille, jossa näin myös velipoikaa ja annoin hänelle sukat samalla reissulla.
Oikea lankahan oli siis tämän väristä:

Ma-chan heittäytyi viime viikolla hurjaksi ja hurautti kaverinsa kanssa Lappeenrantaan. Eihän siinä muuta kuin lauantaina kiertämään lankakauppoja sekä ostoskeskuksia, plus kävimme ulkona syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Allekirjoittanut uskaltautui vuosikymmenen nyrpistelyn jälkeen syömään banaaneja friteeratussa muodossa, ja hyväähän se oli. Tosin toisessa banaanissa alkoi jo maistua banaani liiaksikin, mutta todella makoisa jälkiruoka. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Lankakaupoista Ma-chanille tarttui mukaan vaikka mitä ja miun oli ihan pakko ostaa jotain aikamoista herkkua Tuuliviiri'stä. Pitkään pohdin 37,50 euron hintaa sadasta grammasta lankaa, koska huivilankoja saa huokeammallakin. Sitten Ma-chanilla välähti: siitä tulisi oiva huntu. Tästä innostuneena lanka tarttui mukaan.

Myöhemmin katselin langan koostumusta netin ihmeellisestä maailmasta. Langasta puolet on helmikuitua, jonka valmistuksessa helmijauhetta lisätään selluloosaan, jolloin helmeä tarttuu sekä langan sisä- että ulkopuolelle. Näin saadaan aikaiseksi viileä, himmeä pinta. Toinen puoli on tenceliä, joka toisin sanoen on eukalyptus-puun selluloosasta valmistettua kuitua. Sen pitäisi olla antibakteerista, viileää lämpimällä ja lämmittävää kylmällä. Lisäksi neuleen pitäisi olla molemmissa tapauksissa erittäin laskeutuvaa sekä käyttöä kestävää. Myyjäkin tuumasi kaupalla, että tämä on kaikista hänen törmäämistään luksuslangoista paras. Oh, kunpa vain löytäisin juuri sen oikean kuvion jolla lanka pääsee oikeuksiinsa.

~Ricchan~

Varpaista varteen

Osallistuin viime kuussa paikallisen lankakaupan (Pyöröpuikko) kahden päivän kurssille, jossa neulottiin villasukat
a) varpaista varteen
b) magic loop-tekniikkamaisesti kaksi sukkaa yhdellä kertaa

Ensimmäisenä iltana olin viimeinen saapuja, nappasin vain nopeasti pari violettia kerää lankaa ja menin ahdistumaan nurkkaan. Uppo-outoja naamoja kaupan täydeltä, voisi todeta että ujous nosti hiukkasen päätään. Muut kaivoivat keriensä sisältä langanpäät ennen silmukanluonnin aloittamista, miekin mietin sitä mutta tuumasin sitten ajatuksissani että olenpa ernu (=erilainen nuori) ja annan langan kulkea ihan suosiolla päältä vaan. Tuumasta toimeen ja puikot käteen.

Illan aikana luotiin silmukat ja tehtiin kärkilevennykset. Alkuun olo oli hiukan turhautunut, koska "tottakaihan mie nyt tämän osaan kun olen neulonut jo monta vuotta"-mentaliteetti oli iskostunut päänuppiin. Ei siinä kuitenkaan auttanut kuin kysyä rohkeasti apua, vaikka paniikki meinasikin jossain vaiheessa iskeä xD

Seuraavaksi meillä oli viikko aikaa neuloa sukkaa jalkapöydän pituudelta, ja toisena iltana tehtiin kantapää. Nopeimmat aloittelivat illan aikana jo vartta, ja Tinna saikin olla neuvomassa alituiseen kuinka asiat tehtiin kun jokainen edistyi omaa tahtiaan.

Ennen kuin opin kuinka kuljettaa sukkia pyöröpuikolla ja kaapelilla, oli meininki suhteellisen tuhajavaa. Sohvalta kuului miehen mukaan tasaisin väliajoin ähkimistä ja puhisemista, kun yritin tiukalla käsialallani saada silmukat siirrettyä kaapelilta puikolle. Kädet hikoaa, lanka ei luista puikoilla, ei näe jos ei ole ymmärtänyt laittaa valoja päälle... Näitä perusongelmia joita neuloja kohtaa.

V³
(V3 in Ravelry)

Mitä: Villasukat varpaista varteen-tekniikalla, koko n. 37 (56 s)

Miten: Neulomalla, pyöröpuikko 3 mm (120 cm)

Mistä: teetee pallas tumma liila (80 % villa, 20 % polyamidi)

Miten paljon: 58 gr (29 gr/sukka)

Miten pitkään: 2 viikkoa

Koska nämä menevät Muistojen Lipastonlaatikkoon, en vaivautunut tekemään vartta niin pitkään kuin olisi ollut kerää. Syitä on kaksi: allekirjoittaneen laiskuus ja haluaisin tehdä tästä samasta langasta itselleni ranteenlämmittimet (sitä jäi sopivasti 20 ja 22 gr).

Kurssilla annettiin vinkkiä, että näiden sukkien kanssa tulisi käyttää joustavaa päättelyä, joten Jeny's bind-off jelppasi tässäkin asiassa:
Nosta 1 s. Tee langankierto, neulo 1 s ja tee ylikavennus niin, että nostettu s ja langankierto sujahtavat neulotun silmukan ylitse. Puikolle jäävä silmukka korvaa nostetun silmukan.

Että näin. Vaikeuksien kautta voittoon, josta huolimatta sukat ovat hiukan liian napakat omaan jalkaani. Normaalisti 7veljeä neuloessani on puikoilla 64 s, kun taas näissä oli (syystä tai toisesta) vain 56. Teetee on kuitenkin 50 gr/130m ja 7veli 50 gr/100 m eli aika samoissa vahvuuksissa. Luulisin.

Teetee ei oikein taida lankana kestää käsittelyssäni, minkä voisi päätellä ylläolevasta kuvasta. Nukkapallerot hengailevat käyttämättömmissä sukissa jo valmiiksi ja jälki on muutenkin kuluneen näköistä.

Irvistäväthän nuo sukkani vielä kaiken huipuksi varpaiden luota, kun jotenkin en saanutkaan tehtyä tarpeeksi tiukkaa tai jotenkin muuten vaan sohlasin. Lisäksi varren kohdalla välillä piti pysähtyä siirtämään lankaa puikolla ja sitä kautta joustinneuleen oikein-neulotuissa kohdissa ensimmäinen silmukka on löysempi kuin toinen.

Koin tämän uuden opetellun tekniikan hankalaksi, eikä se loppujen lopuksi ollut oikein miun juttuni... mutta oli tämä silti ehdottomasti vaivan arvoista. Opin paljon uusia asioita: uuden silmukoidenluontitavan, kuinka neulotaan vahvistettu kantapää, sekä tietysti juuri sen mitä itse hain: avarsin neulemaailmaani ja neuloin sukat eri tavalla kuin normaalisti.

Ylläoleva kuva on meidän kurssilaisten sukkasista. Kuva on (c) Pyöröpuikko, jonka kopioin luvattomasti naamakirjan sivuilta, muahahahaa~ Oli hauska tepsutella kuvattavaksi, kun sukat olivat vielä pyöröllä ja piti siirtyä metrin verran sukat jalassa ilman että silmukat karkaisivat xD

Hauskaa oli kun Tinna kysäisi, että mitäs seuraavaksi opetetaan Lappeenrannalle (hän oli järjestänyt myös syksyllä kaksi samaa kurssia ja nyt oli menossa kaksi päällekkäin). Hurjalta hänen seuraava ideansa kuulostikin: Neulotaan sukat pyörönä niin että aloitetaan kantapäästä. Huh huh, mutta pieni masokisti sisälläni pohti jo että sehän voisi olla hauska kokemus.

~Ricchan~