Valmiina talveen!

Ikihaasteeni nykyisessä parisuhteessa ovat olleet lapaset, jotka olisivat riittävän lämpimät pitämään armaani sormet lämpöisinä myös kovilla pakkasilla. Olen neulonut ensimmäisiksi joululahjoiksi C'thulhu-kirjoneulelapaset, kahta vuotta myöhemmin onteloneuleella Totorot, mutta tässäkin asiassa voidaan mennä vielä pidemmälle.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tieto nukkalapasista, joita entisaikaan käytettiin veden kantamiseksi kaivosta: tarvittiin sellaiset sormiensuojat, joiden kastuminen jääkylmällä kaivovedellä ei haitannut. Ratkaisuksi nuo viisaat vanhat immeiset olivat kehitelleet lapasten sisälle neulottavan raakavillaisen vuoren. Raakavilla on siitä hieno kuitu, että ominaisuuksiensa vuoksi se lämmittää myös märkänäkin. Englanninkielinen termi tälle neulontatekniikalle on "thrumming", eli neuleen sekaan neulotaan kehräämätöntä lampaanvillaa.

Vedenkantolapaset
(Vedenkantolapaset in Ravelry)

Mikä: Nukkalapaset
Ohje: Vedenkantolapaset / Lee Esselström, YLE
Puikot: 5 mm hiilikuitusukkapuikot
Lanka: Merino Extrafine 85 /Schayenmayr, musta (väri 299)
Villa: Kehräämätön, värjätty 100 % suomenlampaanvilla
Kulutus: Lankaa 105 gr (52,5 gr/lapanen), villsa 81 gr (40,5 gr/lapanen)
Aikaa kului: 7 päivää (projekti kesti 4 kuukautta)

Isot. Muhkeat. Pehmoiset. Kun käden työntää lapaseen, vastassa on villainen taivas.

Lapaset valmistuivat viime huhtikuussa, joten nyt on valitettavasti semisti hieman hankaluuksia muistella, mitä kaikkea näistä tuli pohdittua. Sen tietenkin muistan, että ensimmäinen lapanen oli liian pieni ja meni uusiksi. Yleensä neulon myös kolmen millin puikoilla, joten nämä 2 mm isommat versiot tuntuivat tukkipuilta.

Lanka oli aika neutraali neulottava, paitsi että se halkesi helposti. Vika oli kuitenkin neulojassa, ei langassa: Merinon luonteeseen kuuluu liukkaus, sillä langan kuidut eivät "nukkaannu" yhtä tehokkaasti toisiinsa kiinni kuin sukkalangoissa. Koska säikeet erottuvat helposti toisistaan, sen myötä oli aika helppo puikolla sohaistessa saada mukaan vain kaksi kierrettä koko langan sijasta.

Oppia ikä kaikki, ensimmäisen lapasen peukaloon mennessä olin kokemuksen kautta kehittynyt nappaamaan koko langan puikoille, eikä epäilyttäviä säikeitä enää risottanut sinne sun tänne.

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että välillä uusien asioiden kokeileminen turhauttaa. Uusiin asioihin menee enemmän aikaa kuin jo totuttuihin tapoihin, minkä lisäksi se myös väsyttää enemmän. Onkin aika normaalia, että uutta neuloessa kirosanoja lentelee aina silloin tällöin - varsinkin jos huomaa tehneensä virheen. Se harmittaa jotenkin tosi paljon, koska onhan sitä neulovana ihmisenä pakko oppia uudet tekniikat heti kerrasta, vai mitä?

Ja kun sitten tekee uutta tekee ja haluaa täydellistä, joutuu valitettavasti purkamaan kerran jos toisenkin. Ensimmäisessä lapasessa oli ohjeen mukaiset 36 silmukkaa, mutta se oli aivan liian kapea miehen isoon käteen. Aloitin alusta ja otin isompaan versioon puikoille 44 silmukkaa ja johan alkoi kokoa olemaan. Melkein jopa lähes hirvitti, että nyt tulee sellaiset jättimuhvilapaset että oksat pois. Onneksi ei kuitenkaan, vaikka kokoa valmiilla neuleella onkin.

Neuloessa lisäsin kehräämätöntä villaa tuppoina silmukoiden sekaan, ja sisäpuolelta lapanen onkin ihanan höpsön näköinen. Lapasen resori on kuvan alareunassa ja peukalo jossain oikealla. Villakuidut jätetään hörsöttämään tällä tavalla lapasen sisälle lenkkeinä, joita voi sitten asetella oman mielensä mukaan.

Lisäsin joka neljänteen silmukkaan villalenksun, mutta jos haluaa tiiviimmän villapinnan voi lenksun laittaa joka kolmanteen tai joka toiseen silmukkaan. Villan lisäämisen jälkeisellä kierroksella tuli muistaa neuloa silmukan mukana myös se lisätty villalenksu, jotta se jää silmukkaan "kiinni" ja pysyy paikallaan. Villaa sai myös aseteltua oikealla puolella esteettisemmäksi nostamalla villasilmukkaa puikolla ulkopuolelta.

Lenksut voi jättää hengailemaan sellaisenaan, tai vaihtoehtoisesti ne voi pömpsäyttää sydämen näköisiksi. Valinta on neulojan käsissä, tässä tapauksessa miehen näkemys lapasista vaikutti omaa mielipidettäni enemmän ja lenksuja ei kauheasti pömpsäytelty esiin.

Tein molempiin lapasiin nauhakavennukset peukaloon ja kärkeen, sillä tavalla oli helpompi pysyä kärryillä montako villatupsua vielä tarvitsi tehdä. Ohjeen mukaan rullailin tarpeen mukaan villaa pötköiksi, sillä sellaisenaan yksinkertaisena haituvana kuitu ei ollut neulottavissa lainkaan.

Kun pidin lapasia kuvauksissa, oli pakko välillä ottaa ne pois: villa heijasti kaiken lämmön takaisinpäin ja tuntui, että käsi ihan höyrysi kun sen otti esille pakkasilmaan. Oli myös kiva näpertää ja räpeltää villalenksuja, ilman että vaikutti muuten mitenkään levottomalta. Vaikutus oli varmaankin vähän samantyyppinen kuin muistisairaille tehdyissä näpertelymuhveissa, joissa on muhvin sisällä nappeja, neppareita, lenksuja ja vaikka mitä.

Lapaset onnistuivat mainiosti ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Toiset samanlaiset itselleni ovat mietinnässä, villaa kun jäi vielä reilut 50 grammaa. Se saattaisi riittää naisten koon lapasiin, jotka tosin taidan tehdä miesten silmukkamäärällä. Ohje näihin lapasiin on ilmainen ja kaikkien saatavilla YLE:n nettisivuilla.

Nautin tästä projektista ja vielä enemmän nautin siitä, jos mies saa pidettyä sormensa paleltumatta ensi talvena. Muussa tapauksessa lienee taas parin vuoden päästä aika etsiskellä entistä lämpimämmällä neuletekniikalla tehtävät lapaset käsien suojaksi sekä lämmikkeeksi. Minkälaista neuletekniikkaa sitä kokeilisikaan..?

-Ricchan-

Haaveista totta?

Olen jo pitkän aikaa haaveillut muutosta Joensuuhun..  Ja nyt se hetki viimein on käsillä. Tunteiden kirjo on valtava, ilosta ja innostuksesta jopa lieviin pelkotiloihin ja epäilykseen. Koskaan ei ole paikkakunnan vaihto herättänyt näin valtavaa tunnemyrskyä, tosin en ole muilla paikkakunnilla asunut kuin kerran aikaisemmin ja silloin ei kyllä tuntunut tältä. Työasiat saatiin järjestettyä ja silti jännitän, noinkohan tuo tulee onnistumaan. Mutta ei auta kuin uskoa ja kyllä loppuviimein olo on odottava. Katsomme kuinka käy!

Tässä kesän aikana on juostu juhlissa ja pakattu tavaroita, joten käsityöt on jääneet hieman vähemmälle. Puikoilla tällä hetkellä uusintavedokset Sukkafinlandiasta tutut Festivo Andantet, tällä kertaa okrankeltaisella ja valkoisin väritehostein, pääsee silmukkakuviot huomattavasti paremmin edukseen.

Vihreän värioksennuksen sain värttinällä ketjukertaamalla kerrottua kolmisäikeiseksi langaksi. Ei se kaunis näky ole, mutta jotain kuitenkin :) Loppukäsittelyt tosin vielä tekemättä... Uutta villaa on hamstrattu ja onpa joukkoon tummaan eksynyt myös uusi, kevyempi värttinä. Sillä on huomattavasti helpompaa kehrätä pitsivahvuista lankaa kuin ensimmäisellä harjoutusvärttinällä, joka painaa noin 40g ja tuppaa katkomaan ohuen rihman kun lankaa kertyy puolalle. Kuvassa oleva villa tuli värttinän mukana, kauppias ilmeisesti testannut että laatu vastaa lupauksia :)

World of Woolista tilasin värjäämätöntä villaa, jota olisi sitten tarkoitus joskus yrittää värjätä. Sainhan Ricchanilta männäjouluna "värjää omat lankasi" kirjan, jota en vielä tähän päivään mennessä ole päässyt käytännössä kokeilemaan. Tässä samalla kokeilen hieman eri laatuisia villoja, mieltyisinkö muuhunkin kuin pelkkään merinoon.

Koriin tarttui Blue faced Leicesteriä, Lincolnia ja Polwarthia. Tarttuipa matkaan pari "pouch of luck" nimellä kulkevaa villanyssäkkää (taustalla), josta oli mahdollista saada mitä vain suomenlampaasta kashmiriin. En tosin tiedä mitä nämä minun ovat kun ei ole etikettiä heissä, mutta hyvin hienojakoisilta vaikuttavat.. Perinteinen merinovillakin tuli hankittua kauniissa marjaisissa sävyissä, sekä vielä postin kuljetettavana on musta höystettynä neonväreillä. Millähän ajalla meinasin nämä kaikki kehrätä? No jaa kyllä kai nämä joskus langaksi taipuvat, kunhan saadaan muutto suoritettua ja asetuttua taloksi uuteen kotiin.

Ukkonen paukkuu ja vettä tulee taivaan täydeltä, ehkä huomenna on ihan siedettävä keli kantaa muuttolaatikoita?

~Ma-chan~