Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. elokuuta 2020

Uusia lankatuttavuuksia

Aamut ovat selkeästi viileämpiä kuin aikaisemmin. Yön kaste heijastuu ruohon varsista ja puiden lehdistä, tuuli puhaltaa vilpoisampaa, syksyn raikastamaa tuulahdusta. Kesä on taittumassa hiljalleen kohti uutta muutosta, ja voi pojat miten muutoksia onkin tapahtunut.

Valmistuminen stipendin keralla. Uusi, yhteinen koti. Uusi työpaikka. Uudet työtehtävät ja kokonaan uusi maailma, johon sulkeltaa, tottua uusiin rutiineihin ja muodostaa seuraava askel elämän polulla. Olen nöyrän kiitollinen sekä innoissanu tästä hetkestä. Uusi voi olla pelottavaa, mutta se on samalla niin täynnä mahdollisuuksia.

Blogin puolella se hetki on valitettavasti aiheuttanut yhden viikon päivityksen väliinjäämisen kokonaan... Joten korvatakseni sen, tänään ja ensi viikon torstaina tulee uusi päivitys. Normaalistihan uusi teksti on siis ilmestynyt joka parittoman viikon torstaina, mutta nyt tulee jopa kolmena viikkona joka torstai jotain uutta sekä blogiin että instaan. Tai no, ainakin blogiin, katsotaan sitä instaa sitten kun aika on, haha.

Tällä kertaa ei ole valmiita töitä, vaan ihan lankahullutusta. Maikin Kontin neulebingosta innostuneena lähdin kuuden kuukauden, siis puolen vuoden lankalakkoon. Huhtikuussa tuli ostettua virtuaalisilta Kässämessuilta yksi vyyhti lankaa, mutta muuten olin tammikuusta heinäkuun loppuun saakka ilman lankaostoksia. Ja sen kunniaksihan piti heti tilaisuuden tullen possutella ensimmäisestä vastaansattuneesta lankakaupasta kehrättyjä ihanuuksia vaikka millä mitalla.


Kiitos, ihana FiinaNeule! Piipahdimme viikonloppureissulla Helsingissä ja pyhitimme lauantain tärkeille ostoksille: ruostumaton teräspannu, puoli kiloa lankaa, 100 cm kaapeli pyöröpuikkoihin sekä useita nappeja jo pitkään niitä odotelleeseen Soulful-villapuserooni. Nappeja piti itse asiassa ostaa kahteen otteeseen, en ensin kehdannut kassalla räpelöidä kännykästä esiin ohjetta tarkistaakseni nappimäärän, mutta ulkopuolella sitä uskalsi jo. Onneksi uskalsin, en tullut nimittäin ostaneeksi riittävästi! Kipaisin äkkiä takaisin kauppaan nappikauppaa tekemään.

Vaan ne langat. Aivan ihanuuksia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mistä oikein aloittaisinkaan?


No, varmaan ensimmäisestä jonka nappasin hyllystä: Lana Mia Colore, Gedifran valmistamaa tiikerilankaa. Kyseessä on ilmeisesti merinosukkalanka, jossa on vahvikkeena 20 % polyamidia. Mulesing-vapaata merinoa mainostetaan ainakin vyötteessä, joten uskaltauduin ostamaan riittävästi saadakseni aikaan villasukat. Sportvahvuinen lanka on vähän paksumpaa kuin jo allekirjoittaneen LankaLipastossa olemassaoleva fingering-vahvuinen vastaava. 100 gramman keriä ja niissä noin 390 metriä lankaa.

Tavoitteena olisi tehdä näistä villasukat, varmaankin yhdet aikuisen jalkaan sopivat. Sitten pienempiin jalkoihin loput jämät, ellei tee pipoa. Katsotaan kun aika koittaa.


Seuraavaksi lähdettiinkin tarvelistalle. Neulebingossa yhdessä ruudukossa ovat vedenkantolapaset, joihin ei ollutkaan riittävän paksua lankaa Lipaston uumenissa. Yritin keväällä ruveta neulomaan niitä kaksinkertaisesta Heritage Silkistä, mutta se ei oikein toiminut. Se on joku neulojan luonnonlaki, että vaikka lankaa on kilokaupalla, ei mikään niistä ole sopivaa juuri siihen projektiin jonka haluaisi juuri siinä tietyssä hetkessä aloittaa. Aina on mentävä lankakaupan kautta :D

Nyt sitten on kolme kerää, ihan vaan näitä lapasia varten. Ihunan pehmeää perusmerinoa aran-vahvuisena. Vitosen puikkoa noillehan suositellaan. Yhdessä kerässä on 50 grammaa/85 cm lankaa.


En kovinkaan paljon ole sellainen lankojensilittelijäimmeinen, mutta viimeisin ihanuus on sellainen, jota thouodellakin tekisi vain paijailla ja silitellä. Niin pehmeää, niin siloista ja kiiltävää. 70 % babyalpakan villaa ja loput mulberrysilkkiä. En kestä. Fingering-vahvuinen, eli neulostan varmaankin 3 mm puikoilla pipon jollekulle. Väriksi valikoitui yllättäen harmaa. Värikartassahan sävyjä olisi vaikka kuinka, mutta nyt tuli tehtyä tällainen epävärivalinta.

Vaikean valinnan jälkeen otin kaksi kappaletta 50 gramman kerää, juurikin pipon verran todennäköisesti. Jos lompakkoni olisi antanut periksi, olisin varmaan hamstrannut useamman kerän. Tämä oli kuitenkin sen verran hinnakasta lankaa (enkä yhtään ihmettele!), että ostosten loppusumma uhkasi mennä kolminumeroiseksi. joten oli pakko vähän karsia jotain pois. Joskus vähemmän on enemmän.

Jooh. Kyllä kannattaa joskus paastota, se tekee hyvää ja voi kerralla sitten ostaa paidan verran lankaa. Nyt kun itse asiassa mietin, Bobelo olisi kyllä juuri sopiva neule aloitettavaksi seuraavaksi... Mutta ehkäpä odottelen, Neulisti eli nykyään Anna Johanna-suunnittelijanimellä kulkeva neitokainen Missä neuloimme kerran-blogista julkaisee ihan lähitulevaisuudessa oman kirjansa! Sitä olen odotellut melkein yhtä suurella hartaudella kuin Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maata.

Kyllä neulojaa hellitään tänä syksynä. Ja kirjaa odotellessa voikin sopivasti neulostaa sukkia, tämän vuoden Sukkasato on nimittäin avattu Räveltämössä (links). Osallistua voi ilmaiseksi, ja ainakin allekirjoittanut on luvannut sinne jonkinlaista palkintoakin.

Neulomisiin!

-Ricchan-

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaappien kätköistä: Mohair-baskeri

Äiskä halusi käydä läpi kotona löytyviä talvivaatteita jokunen tovi takaperin. Sieltä löysin mustapunaisen pipon, jonka oletimme mummini neuloneen. Pipo oli vielä päättelemättä, mikä oli hänen tapansa. Samalla tavalla jouduimme myös omat joululahja- sekä synttärivillasukkamme päättelemään joten ei ollut epäilystäkään etteikö pipo olisi isoäitini käsistä lähtöisin. Koska vastalauseita ei kuulunut, nappasin neuleen matkaani ja nyt muutama kuukausi myöhemmin päättelin sen neuletapaamisessamme.


Oikeastaan kyseessä taitaa olla mallinsa puolesta pikemminkin baskeri kuin pipo. Lankana on käytetty todennäköisesti markettilankoja, veikkaisin 7veikkaa tai Isoaveljeä. Paksumman langan seuraksi on samaan aikaan neulottu mohair-lankaa - hyvin ohutta, koska se on neuloessa kulkenut epätasaisesti mukana. Mohair antaa mukavasti luksus-fiilistä sekä elävämmän neulepinnan ja muuttaa ihan perinteisen asusteen aivan toisenlaiseksi. Kiitos mummi, ehkä jonain päivänä teen samanlaisen omalla värisekoituksellani.


Reuna on todella mielenkiintoinen: Neulos on kaksinkertaista, mutta en onnistunut löytämään saumaa. Vasta päässä ollessa 2o2n-neulos saa aikaan näkyvän "kruunu"-efektin. Yksivärisen kruunun jälkeen mukaan on otettu mohair-lanka ja neulottu oikeata neulosta lisäillen reilusti silmukoita parin kerroksen verran. Tämän jälkeen on neulottu kymmenisen(?) kerrosta oikeaa neulosta ja sitten on tehty tähtikavennus kymmenestä eri kohdasta.


Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä soveltamaan opittua tutkiessani neulomusta ja sen tekotapaa. Arvoituksia jäi, mutta siitä huolimatta pystyin näkemään kuinka yksinkertaisella työskentelytavalla on saatu aikaan jotain kovin kaunista.

Tykkään tästä baskerista, vaikka en hirveästi päähineitä käytä. Nyt kuitenkin toukokuisena viileänä päivänä se jäi päähän kuvaussession jälkeen - ja tuli tarpeeseen. Kävelylenkillä kun tuuli ihan urakalla enkä arvannut kotoa lähdettäessä tarvitsevani takkia.


Kuvat on ottanut ihana herra Jii, toiselta aliakseltaan ansgaros (kotisivunsa). Oli huomattavasti helpompi saada kuvattua baskerin sen ollessa päässä kuin jos se olisi vain hengaillut pöydällä latteana ja litteänä.

Pöydän kulmasta puheen ollen, siinä odottaa Henkäys kuvaamishetkeään odottaen. Tänään pyörimme Riihisaaressa seisovan kummelin nurkilla ajatuksena potentiaalinen tausta, mutta tarkemmin katsottuna valkoinen maali oli paikka paikoin aika rapistunut. En siis kelpuuttanut kummelia, eikä tuulisella säällä kuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään valkoista majakkaa vasten. Kylmäkin alkoi olla jos liikaa hengaili paikoillaan, joten huivi jäi odottelemaan tulevaa.


Ja nyt on ehkä korkea aika paljastaa, minkälainen immeinen täällä kirjoitteleekaan nimimerkin takana. Hei, olen Ricchan [Ri-žhan], hauska tavata ja toivottavasti pysytte kyydissä vielä pitkän matkaa. Blogi on käytännössä pääsemässä vasta vauhtiin (ainakin toivon mukaan) ja neulottavaa riittää. Tämän vuoden tavoitteina on karsia lankavarasto maltillisempiin mittoihin eli saada kaikki mahtumaan Lipastoon. Tämän saanen aikaan muutamien kirjoneulevillasukkien avulla, jouluhan on pian ovella kuitenkin. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten vitriini, voi sitten kivasti laittaa langat esille ja inspiroitua joka päivä.

Lempiruokaani on lasagne, maksalaatikkoa inhoan yli kaiken. Villasukat on parasta, huivit kauheita neuloa mutta valmiina niin ihania. Kirjoneule voittaa kuvioneuleen, kirja peittoaa elokuvan (poikkeuksiakin on) Mottona: Pää pilvissä, jalat maassa, keskivartalo lentoliikenteen tiellä.

-Ricchan-

torstai 11. toukokuuta 2017

Kirja-arvostelu - Kerällä

Mitä tehdä, kun olisi vain rajallinen määrä aikaa ja pitäisi mahdollisesti samaan aikaan kun neuloo keskittyä myös muuhunkin tekemiseen? Sen kertoo meille lankakauppias Rosalan saaristosta.


Kerällä - kotiin ja ylle: 45 nopeaa käsityötä

Kirjoittanut: Jonna Hietala
Julkaistu: 2013
Julkaisija: WSOY

 "Erilaiset langat ovat kuin kutkuttava seikkailu. Miltä ne tuntuvat kädessä, miten ne liukuvat puisella puikolla, entä metallisella, miltä ne tuoksuvat?"
- Jonna, Lukijalle (s. 5)

Kirjan ideana on panostaa laatuun ja perusvaatteeseen, siihen aina joka paikassa hyvältä tuntuvaan ja sopivaan luottovillapaitaan tai asusteeseen. Ja jokainen neulojahan tietää, että kun tarvitaan hyvä ja kestävä neule, lanka on hyvin suuressa osassa tässä tarinassa joka alkaa kun silmukat pistetään puikoille.


Kerällä inspiroi ainakin miuta, suuret ja isot valokuvat vievät ajatukset mennessään vaikka ohjeet ovatkin lyhkäisiä ja helppoja. Valokuville on joissain tapauksissa annettu kokonainen aukeama ja ne luovat omanlaisensa tunnelman joka nousee esille kirjan sivuilta. On monenlaista käsityötä ja monta eri tapaa luoda niitä. Sen takia onkin kiva, kun neuleet on ensimmäisellä sisällysakeamalla lueteltu käyttötarkoituksen mukaan ja toisella taasen tekotavan mukaan.

Kerrottakoon heti alkuun, että Hietalan lankakaupan nimi on Kerä. Tämä yllytti allekirjoittaneen poskipäitä hymyilemään, tykkään kovin sanaleikeistä. Sanasta sanaan, kirjaa voisi kuvailla yhdellä ja selkällä suomenkielen sanalla: Rouhea. Rouheita neuleita, rouheita värejä, rouheaa rouheaa, rouheaa.


Ohjeet ovat tosiaan tavallisia ja helppoja, juuri sellaisia kivoja välipaloja isojen - ja joissain tapauksissa monimutkaisten - neuleiden välissä tehtäväksi. Mallineuleiden sekä -virkkuiden värit korostavat kirjan kuvailusanaa: löytyy harmaata, mustaa, oljenkeltaista, sinistä, valkoista. Luonnollisia värejä.


En voi kylliksi kehua kuvia, jotka ovat riittävän isoja sekä selkeitä. Lisäksi huomaa, että kirjailija on ollut toimittaja: neuleista kerrotaan vähän taustatarinaa ja ohjeet ovat selkeästi kirjoitettuja vaihe vaiheelta. Erilaisia vinkkejä on ripoteltu pitkin poikin kirjan sivuja, mikä lisää mielenkiintoisuutta myös malleja ihastellessa.


Rehellisesti sanottuna kirjan kansikuvan perusteella en lähtisi lukemaan, mutta näin käsityölehdessä juttua tästä kirjasta sekä sen mielenkiintoisimmasta ohjeesta, japanilaisesta pesusienestä. Uteliaisuus vei voiton, ja onneksi veikin.

Pesusienen lisäksi ohjeista mieleen jäivät Kummasta päästä-villasukat sekä Muisto mummusta-lapaset. Näiden ohjeiden lisäksi en usko käyttäväni kirjaa mihinkään muuhun, mutta toisaalta Ravelryssa jonossa odottaa 854 ohjeen pituinen jono - ja se vain kasvaa.

Aloittelijan kannalta tämä olisi aivan loistava kirja, vaikka tekniikka-osiota ei olekaan ollenkaan. Kirjailija on selvästi luottanut siihen että jokainen osaa kyllä etsiä netin suuresta maailmasta ohjeet oikean ja nurjan silmukan tekoon, virkkauksen alkeisiin ja neulan käyttöön. Sen enempää ei oikeastaan edes tarvitakaan.


Loppuun kerrottakoon vielä, että lankakauppa Kerä voi hyvin ja villaisesti vaikka onkin siirtynyt uuden huoltajan hoteisiin (kiitos KristiinaS tästä tiedosta), kotisivut löytyvät täältä. Jonnan blogi Musta tuntuu sai päätöksensä lokakuussa 2013, ja tästä jatkanut toinen blogi Viimeinen silmukka on saanut viimeisimmän päivityksensä joulukuussa 2014. Kirja on ihana, lukekaa ja ihastelkaa.

-Ricchan-

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kirja-arvostelu - Käsineitä kesästä talveen

Seuraavassa esittelyssä oleva kirja on kotoisin Ruotsinmaalta, ja siinä on ensivaikutelma samanlainen kuin Peppi Pitkätossun kirjoissa: jotain vänkää sekä erittäin värikästä.


Käsineitä kesästä talveen
(Vantar för alla årstider)

Kirjoittanut: Clara Falk & Camilla Swanlund
Suomentanut: Lotta Lipsanen
Julkaistu: Ruotsissa 2013 (Andina Förlag & Produktion AB), Suomessa 2014 (Karisto Oy)

"Miksi olemme innostuneet juuri käsineistä? Tietysti siksi, että ne ovat aivan ihania pieniä vaatekappaleita!"
- Alkusanat, Clara ja Camilla (s.7)

Kirja alkaa kuten kaikki perinteiset neuleohjekirjat: sisällysluettelo ohjeista kuvineen Suuren Käsityölehden malliin, alkusanat, tekniikoiden esittely, itse asia eli ohjeet sekä loppuun tietysti kiitokset sekä tilaa omille muistiinpanoille. Tarinointia ei ole juurikaan, ei edes esittelyjä eri malleista. Tiukalla asialinjalla ollaan siis, mitä sitä turhia haastelemaan vaikka molemmat kirjan tekijät ovatkin blogisteja


Mallit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, tarkoittaen että kevät ja kesä ovat yhtä ja samaa. Käyhän se järkeen, kesällä ei paljoa näppösiä palella. Lämmin vuodenaika tarjoaa lähinnä kämmekkäitä ja viilentävää pellavaa, syksyllä siirrytään palmikkokuvioisiin kädenlämmittimiin. Talvi onkin sitten kirjoneulelapasten valta-aikaa, siellä on todella paljon hurmaavia ohjeita tarjolla.

Ohjeet on nimetty ihmisten mukaan, ainoana poikkeuksena Hääpari. Koska jokaisen itseäänkunnioittavan neulesuunnittelijan on oltava Ravelryssa, bongasinkin Clara Falkin pienen etsintätuokion jälkeen. Hänen Ravelry-kauppansa sivuilta vilkuilin hiukkasen ohjeiden ruotsinkielisiä nimiä. Esimerkkeinä Asta on oikeasti Astrid, Martta Märta ja Esther Esteri. Kääntäjä on pysynyt todella uskollisena alkuperäisille nimille, joten kiitos siitä.


Ohjeet on pyritty pitämään tasan yhden aukeaman pituisina. Tietysti kaavioiden kanssa tarvitaan usein lisätilaa, mutta mikäs siinä. Yleensä toisella aukeamalla on myös lisäkuva kyseessä olevista käsineistä.

Kämmekkäiden ja lapasten koon ilmoitustapa ei ole normaali eurooppalainen numero (38/40 jne.), vaan käytössä on senttimitat ympärysmitasta, käsineen pituudesta sekä peukalokiilan pituudesta. Ohjeen muokkaamiseen tarvitaan siis pakosti eripaksuisia lankoja tai vaihtoehtoisesti erikokoisia puikkoja. Miinuspuoliin lukeutuu myös se, että vain kolmessa kaaviossa on kerrosnumerot.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon myö jokaisen käsineen viimeistely-kohta: "Päätä langanpäät ja sileytä kämmekkäät/lapaset."


Henkilökohtaisesti pidän kirjan värimaailmasta kovasti. Päävärit ovat huudossa, plus neuleita kuvattaessa taustaksi on valikoitunut yleensä vastavärejä (tausta, takit, muut asusteet, yllättäen myös kynsilakka). Kuvat on myös otettu tarpeeksi läheltä, jotta mallien kauneus nousee esille. Useita kuvia samasta ohjeesta ei tosin ole tarjolla, huolimatta huolellisesta panostuksesta kuvausvaiheeseen.

Käsineitä kesästä talveen on perusteos, jollaisen voisin huolia kirjahyllyyni jos sen jostain alennuksesta bongaisin. Muutama lapasmalli houkuttelee - Leena, Asta, Esteri, mutta se johtuu rehellisesti sanottuna mallineuleissa käytetystä raikkaasta värimaailmasta. Pari ohjetta voisin mielelläni toteuttaa, kenties jonain päivänä kun talvi alkaa taas kolkuttelemaan (vink vink tuttavat ja sukulaiset~!). Lisäplussana kirjan taitto on mainio, pienellä painalluksella saa aukeaman pysymään auki neulomista varten.

Toivotaan kuitenkin vähän lämpimämpiä päiviä. Tällä kolkolla keväällä on joutunut kaivamaan mummin neulomia lapasia takaisin esiin vaikka kuinka toivoisi vihertävää nurmea, kukkasia ja muutenkin luonnon heräämistä kesään.

-Ricchan-

tiistai 31. tammikuuta 2017

Kirja-arvostelu - Kauneimmat luontoneuleet

Tällaisenkin osion ajattelin lisäillä blogiin juhlavuoden kunniaksi, joskus kun ei saa vaan aikaiseksi neulottua tarpeeksi tasaista tahtia. Neuleita on useampikin jonossa, mutta onneksi vain maksimissaan kaksi samaan aikaan puikoilla. Enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitella keskeneräisyyksistä, varsinkaan kun tekeillä on niinkin mielenkiintoisia juttuja kuin tiskirättejä.

Vielä tänään on aikaa osallistua arvontaan~!

Siirtykäämme kuitenkin kukkaruukusta asiaan eli alan kirjallisuuteen: Yhden - melkeinpä erittäin oleellisen asian olen oppinut neulekirjoista ajan myötä: ulkonäön ei saa antaa hämätä. On parempi ensin lainata kirjastosta ja lukea läpi, ennen kuin päättää mitä haluaa omaan kirjahyllyynsä. Lisäksi aika monen neulekirjan nimessä mainitaan sana "kauneimmat". Sattumaa(ko)?


Kauneimmat luontoneuleet - Yli 20 hurmaavaa tarinaa metsän siimeksestä
Woodland Knits: Over 20 Enchanting patterns (Tiny Owl Knits)

Kirjoittanut: Stephanie Dosen
Suomentanut: Mirja Muurinen
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Pen & Paper

"KAUNEIMMAT LUONTONEULEET on kokoelma ihastuttavan herkkiä Stephanie Dosenin suunnittelemia neuleasusteita. Aiemmin näitä malleja on ollut saatavana vain verkkokapassa, mutta nyt Stephanien suosituimmat ohjeet on kerätty kirjaksi, jossa on mukana myös aivan tuoreita ja ennennäkemättömiä neuleita. Mukana on iki-ihana Kettu vei sydämeni, suloinen Pikkuorvokkimuhvi, myyntimenestys Peuransarvihattu, Kauriinvasaponcho sekä unenomaiset Perhosten lumoissa-lapaset. Aivan uusia malleja ovat vastustamaton Luonnonkukkakruunu, lumoava Lohikäärmebongarin huppu sekä maagiset Keijukaissiivet.
- Kirjan kansisivun takaa


Kirja vaikuttaa luonnonläheiseltä tarkasteltuna edestä ja takaa. Pikasilmäily teoksen läpi herättää rauhallisuuden tunteen - vihreä ja valkoinen ovat dominoivat värit, kuvien taustana on käytetty ainoastaan luontoa. Muutamia sinisen sekä punaisen sävyjä löytyy, mutta ei niin kirkkaina etteikö niiden kuvittelisi olevan taivasta, vettä tai sitten puun lehtiä, kenties kukkasia. Varsin levollinen kirja kiehtoo kovasti ainakin allekirjoittanutta.
Mainittakoon tässä vaiheessa, että Tiny Owl Knits on Stephanie-neidin blogin nimi, koska ainakin mie jouduin turvautumaan googleen selvittääkseni asian. Myös tekstissä esiintyvä "pöllöilijät"-sana viitannee blogin lukijoihin. Teoksen alkuun on laitettu perinteinen neulevinkkejä ja -lyhenteitä-aukeama. Kirjassa on kolmen tasoisia neuleita, aloittelija, keskiverto sekä kokenut. Lisäksi mainostetaan blogin omaa Ravelry-ryhmää Tiny Owl Knits. 


Ohjeet ovat mukavan kannustavasti kirjoitettuja ja Stephen on hupsutellut. Teksti on leikkisää sekä onnistuu olemaan viihdyttävää.  Jokaisesta ohjeesta on lisäksi tummalla taustalla olevaan laatikkoon kirjoitettu ajatuksia sekä vinkkejä työn toteuttamiseen. Lisäksi lopussa on yleensä jokin pieni tekstinpätkä tasoa "Kiitos neulomisesta" tai sitten lisää juttua itse neuleesta. Itseäni huvitti kovin Tähkäpää vapaaksi- malli.

Kirjassa ei ole kovinkaan käytännöllisiä neuleita, mutta taiteellisia ja luonnonlapselle ihan omiaan. Sinällään perus-villapaitaa ja huppua, mutta niin suloisella twistillä, että niitä ei alkuun yhdistä tavallisiksi. Vaikka en todennäköisesti toteuttaisi kuin herra Kettusen sekä koivurannekkeen, haluaisin tämän kirjan omaan neulekirjastooni, mikäli sen jostain semi-halvalla bongaisin. Lisätunnustuksena kerrottakoon, että luulin Kauriinvasaponchon eli vanchon kuviota pikasilmäyksellä ketuksi. Hupsista.

  
En tiedä onko "Sitten neulomaan!"-kuvio hellyyttävä vai karmiva.

Kirjan lopusta löytyvät lankatiedot kirjan neuleista. Cascade ja Rowan ovat ainoat tunnistettavat langantoimittajat. Pääasia on - kuten kirjan tyylistäkin voi arvata - ollut luonnonmukaisuus: vain kolmesta käytetyistä langoista löytyy sekoitettuna arkyyliä tai viskoosia. Muut ovat alpakkaa, villaa tahi mohairia - tai edellämainittujen sekoituksia.

 
Ravelryn puolella Tiny Owl Knits'illä löytyy tätä kirjoittaessa 62 eri neuletta. Kun niitä katselee, huomaa suomennoksen olleen erittäin uskollinen alkuperäisille nimille. Spirit of the birch on Koivun henki, eikä se muuksi muutu. Kiitos tästä~!

Kirja on pehmeäkantinen, joten siihen tarvitaan painoa pitämään aukeama auki, tai sitten ohjeita neuloessa perinteinen kopiointi toimii myös.

---

Suosittelenko?
Kyllä. Käy myös ihan vain lukemiseksi, etenkin kun haluaa hymyn huulille tai inspiraatiota neulomiseen.

Haluanko?
Kyllä, ehdottomasti!

Muuta sanottavaa
Yllärinä huomasin, että kuuluisa Beekeeper's quilt on Stephanien suunnittelema. Missä neuloimme kerran-blogin Neulistia lainaten kyseisessä projektissa "neulotaan pieniä pumpulilla täytettäviä kuusikulmioita niin kauan, kunnes neulojalta pettää mielenterveys". Pelkästään siis tuon lauseen myötä olen halunnut toteuttaa sen niin kauan etten enää edes muista.
Maailma tuntuu yhtäkkiä hiukan pienemmältä paikalta.
 
~Ricchan~