torstai 30. elokuuta 2018

Lhoze

Viime syksynä halusin tehdä ansgarokselle pipon syksyn kuulaita tuulia vastaan, jonkun vähän paremman, ehkä kenties jopa pakkasen kestävän version. Yhden pipo-otuksen sainkin sitten aikaiseksi, mutta sepä olikin liian pieni ("taasko"?)... Neuloin sitä töissä hiljaisina hetkinä ja kotona television ääressä, kunnes sain vihdoin valmiiksi viime helmikuussa.

...Helmikuussa??

Huppista. Kylläpä se aika rientää lujempaa kuin uskoisikaan.


 Lhoze-pipo
 (Lhoze in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksinkertaisella reunalla (180 s)
Ohje: Itse räpelletty
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot
Lanka: Holst Garn'in Highland, värissä nurmi
(80 % highland-villa, 20 % polyamidi)
Kulutus: 77 gr
Aikaa kului: 8 päivää

Langaksi valitsin  Highlandin, jonka värit lahjan saaja sai ihan itse valita. Mukaan tarttui sekä vihreää että violettia. Vihreä turf (suomeksi nurmi) läikittyi kivasti raidoiksi pitkin neuletta. Tuntuma langassa on ihanan pehmeä ja se tuntuu miellyttävän viileältä ihoa vasten.

Koska suuresti kammoksun pelkkää sileän neulontaa, halusin tehdä sivuun jonkinlaista kuviota. Sellaista yksinkertaista, mutta kaunista olematta turhan simppeli.
Asiaa pohtiessani päässäni alkoi hiljalleen raksuttaa vuorillisten pipojen mallisto, jonka nimeäisin vuorien mukaan. Tähän pipoon oli tarkoitus neuloa sisälle joko Fashion Soft-pehmolangasta tai Perusta vuori. Mutta koska pipo oli ensikokeilemalla aivan liian pieni isopäiselle miehelle, tämä ajatus jäi loppujen lopuksi vain ajatukseksi. Nimi kuitenkin säilyi. Lhoze-vuoresta löytyy pieni infonpätkä wikipediasta.


Palatkaamme aiheeseen. Alun perin laskin mallitilkun neuletiheyden mukaan tarvitsevani vähintään 198 silmukkaa päänympärykseen. Koska en omistanut silloin 2,5 mm pyöröpuikkoja, jouduin vähentämään silmukkamäärän 180 silmukkaan jotta ne pysyivät sukkapuikoilla. Virhe, jonka ylenkatsoin viattomin silmin. "Lankahan venyy käytössä" oli tekosyyni. Ikävä vain, että jos valmis työ on jo etukäteen aivan liian pieni, käyttöä ei pääse tapahtumaan.

Aloitin neulomisen ensin kasialoituksella ylhäältä, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Seuraavaksi aloitin alhaalta joustimesta, jota neuloin yhteensä 80 kerrosta. Sitten taitoin sen kaksinkerroin, ajatuksena siirtää silmukoita niin että saisin tuollaisen vinon elementin reunaan. Muuten hyvä idea, mutta silmukoita siirtyi aivan liikaa. Toisin sanoen silmukoin 1. puikon silmukat yhteen 2. puikon kanssa, 2. puikon silmukat yhteen 3. puikon kanssa ja niin edespäin. Olin niin ylpeä itsestäni kun sain aikaiseksi kivan efektin, mutta joku kohta reunasta on aina rutulla. Ainakaan omassa päässäni pipo ei suostunut asettumaan ilman että jokin kohta painoi päänuppia. Tulos oli siis plus miinus nolla.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa vain sen 20 silmukkaa etuottia ahnehtimatta lähes puolitoistakertaista määrää... Saattaisipa olla, että ei tulisi niin ruttuisaa reunaa.


Noh, koska kuvittelin että mies-rakas pitää pipoa kuitenkin, jatkoin neulomista. Silmukoita oli yhteensä 45 per puikko ja niiden tippumista piti aina koko ajan yrittää estellä. Sivuun tein koristeraitaa kerroksen alusta alkaen seuraavasti: "2o, 2n, 2 s oikein takareunastaan, 2 n, 24 s ainaoikein, 2 n, 2o, 2n, loppu suoraa".

Suoraa neuloin noin 40 kerrosta, sitten kavennuksiin sain upotettua noin 13 kerrosta. Kavennukset ovat oikein nätit kuviossa, mutta eivät oikein muualla pipossa. Piirustuspöydän ääreen takaisin siis.

Ehkä se johtui suunnitteluinnostani, joka suuntautui jo muihin kohteisiin. Tai sitten tajusin jossain mieleni sopukoissa, ettei tämä pipo ehkä tulisi sopimaan ansgarokselle. Tai jokin kolmas kosminen voima halusi minun epäonnistuvan. Nimittäin nyt kun muistelen puolen vuoden takaisia neulomisia, niin on paha aavistus, että vain hutaisin tämän pipon kasaan. Alkuun siihen on upotettu niin paljon huolta ja rakkautta, mutta loppu on plääh.

Jospa tänä syksynä kokeilen uudestaan ja sitten saan tietää millainen Lhotse'n oikeasti tulisi olla :3

- Ricchan-

perjantai 17. elokuuta 2018

Magic Loop.. Or poop?

Muuttoaskareiden keskellä on viisasta aloittaa uusi haaste eli opetella magic loop tekniikka. Ensimmäinen yritys päätyi purkuun, ei millään meinannut mennä jakeluun miten perin silmukoiden pitää puikoilla olla ja kaapeli pyörii miten sattuu huolimatta siitä että se on hyvin taipuisaa muovia jonka pitäisi sopia tämän tyyppiseen toimintaan.. Ongelma ehkä on että nämä puikot on uudenkarheat ja vapautuivat pakkauksesta vasta tähän projektiin? Mene ja tiedä.
Toinen yritys kuitenkin tuotti tulosta vaikka aivot höyryten starttia teinkin. En ole vielä aivan vakuuttunut, että tämä on nopein tapa tehdä sukkaparia samanaikaisesti, varsinkin kun itse harrastan tavallisia sukkapuikkoja.. Tosin, kuten luvattu, sukkapari on paljon tasalaatuisempi siihen nähden jos hyppisi puikkoparilta toiselle tai tekisi ensin pätkän toista ja toisena päivänä saman pätkän toiseen.
Ohjeeksikaan en tietenkään mitään kaikkein helpointa valinnut vaan työn alla ovat Heidi Nickin sukat Bicycle Race, jotka ovat olleet tänä vuonna Tour de Sockissa ja joiden ohjeen voi ostaa itsellesi Ravelrysta (ohje englanniksi). Omien tekeleideni varsista tosin tulee lyhyemmät kuin mallikuvassa koska jonkin ajatuskatkon vuoksi en tehnyt useampaa kertaa resoria.
Lankana Drops Fabel kirsikanpunainen, Matsuno siemenhelmiä koossa 8/0 väri iris carnival ja Addi 2mm/80cm kaapelipuikot. Käytän 0.5mm virkkuukoukkua helmien pujottamiseen.
Kuinkahan kauan nämä viipyilevät puikoilla?

Hyvää syksyn jatkoa toivottaa pieni, vaaleanpunainen, hiilisilmäinen mustekala! (siltä ohjeen kuvio tällä hetkellä näyttää :D )

~Ma-Chan~

torstai 9. elokuuta 2018

Käsityökortteli kotikulmilla

Viime kuussa Pyhän Olavin päivänä, eli Savonlinnan syntymäpäiväpirskeissä, järjestettiin Käsityökortteli. Se on Suomen Käsityöyrittäjät Oy'n järjestämä tapahtuma, joka ilmeisesti kiertää pitkin poikin Suomen maata. Kotisivuillaan (kliks) Käsityökorttelissa on listattuna aika monta osaajaa, joista vain murto-osa oli esillä tapahtumassa.

Huomautan tässä välissä: yleensä ansga on hoitanut mestarillisesti kuvaamisen puolestani, mutta nämä kuvat olen ihan itse napsinut - tosin hänen järkkärillään. Voin luvata, että ensi päivityksessä on taas parempaa laatua tarjolla.



Kortteli oli pystytetty Joel Lehtosen puistoon, joka sijaitsee ihanasti vierasvenesataman vieressä. Saimaan aallot lainehtivat leppeästi ja helpottivat muuten niin helteistä kesäpäivää. Pari sorsaakin uiskenteli rannan tietämillä ja yksi tarkkaili rantapenkereeltä ohitse kulkevaa ihmisvirtaa.

Vierailimme ansgan kanssa mestoilla aamupäivästä juuri tapahtuman alkamisen jälkeen, koska iltapäivästä oli muuta menoa. Väkeä oli jonkin verran, sillä tapahtumaa vastapäätä torilla oli Pyhän Olavin markkinat täydessä käynnissä ja sieltä oli hyvin helppo kävellä joko Pitkääsiltaa tai Torisiltaa pitkin tutustumaan Kortteliin.

Uskoisin myös, että kävijää riitti. Savonlinna herää aina kesäksi eloon (aivan kuten kaikki Suomen kaupungit), mutta etenkin 29.07. riittää kansaa kaduilla ylenmäärin. Toivon, että mahdollisimman moni heistä kävi tutustumassa suomalaiseen käsityöhön ja toivon mukaan myös osti kojuista jotain muistoa mukaansa.


Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia ja olin yllättynyt kuinka kaukaa osa oli tullut. Savonlinnalaisia yrityksiä en pikasilmäyksellä löytänyt muiden joukosta, mutta heillä lienee ihan tehokkaasti vilskettä omilla kulmillaan Riihisaaressa.

Vaikka aikaa ei kauheasti ollutkaan tutustua tarkemmin, ehdin silti hölisemään aivan riittämiin käsityöimmeisten kanssa. Jotenkin koko Kortteli tuntui hehkuvan samanhenkisten ihmisten inspiraatiota ja iloisuutta. Nämä ihmiset olivat omaa heimoani, taiteilijoita ja unelmien jahtaajia. Väkisinkin pyrki hymyilyttämään.




Mainittakoon kuitenkin tässä muutama joihin ehdin tutustua. Väinölän luomutila oli aika läheltä eli Kerimäeltä. Tarjolla oli risutuotteita, koruja, saippuaa ja hirmu hienoja kirjalaukkuja. Olisin niin halunnut udella lisää kirjalaukkujen tekemisestä, mutta en uskaltanut kysyä ettei menisi koko aika vain yhdessä paikassa.

Ostin sieltä pienen juttutuokion päätteeksi MarielDesign'in korvakorut, joissa oli aito kukkanen sisällä. Violetit tietysti, koska pitäähän se lempiväriä tunnustaa.


Seuraava pysähdyspaikka oli Tenho Desing'in teltta. Siellä keskeytin hyvin alkaneen käyntikorttien leikkuun, Särkijärven Satu kertoi tekevänsä niitä vanhojen vinyylilevyjen levykoteloista.

Erityisesti "Olen tässä"-paita sai hymyn huulilleni. Kuulemma tuotesarja on saamassa jatkoa "Olenko tässä?"-olettamuksen merkeissä. Itse olen vain tyköistuvien ja hihattomien paitojen ystävä, joten se jäi ostamatta. Himosin kyllä jonkin verran myynnissä ollutta kitaran muotoista koivusta tehtyä leikkuulautaa/juustotarjotinta, mutta en tiedä mihin sen olisin keittiössä laittanut. Onneksi verkkokauppa on olemassa ja voinen vielä muuttaa mieleni >:3



Ihastelin myös pappahattuja, ja menin sitten möläyttämään sen ääneen... Ai että kaduttaa, koska sain sen kuvan että kyseinen substantiivi taisi olla pienimuotoinen halveeraus tweed-lakeista. En tarkoittanut sitä sillä tavalla, mutta en oikein osannut sitten korjatakaan itseäni. Voitte uskoa, että soimasin itseäni useampaan kertaan seuraavan viikon aikana. Pappahatut ovat just parhaita, itselläni on ukin vanhoja hattuja useampi tallessa vaikka ne ovatkin aivan liian isoja minun pieneen päähäni.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Hannele Rusilan teltta. Olin naamakirjan arpajaisissa voittanut hänen yrityksensä lahjoittaman Pikku-Aarre-shaalin, josta halusin kiittää ja samalla sain tilaisuuden vaihtaa mustaharmaan shaalin valkoisempaan. Yllätyin suuresti, kun Hannele tulikin tiskin takaa onnittelemaan ja ihan rehellisesti halaamaan. Savolaisturjake meni ihan hämilleen muutamaksi minuutiksi eikä osannut kaivaa kameraa laukustaan jotta olisi saanut kuvaa kaikista niistä pehmeistä ihanuuksista.

En voi sanoin kuvailla, kuinka pehmeä ja laadukas shaali on. Silittelin sitä kotisohvalla lumoutuneena ja varmana siitä, että nyt ollaan suomalaisen käsityön taituruuden parhaimmassa päässä. En voi kuin kiittää ja olla onnellinen tuurin aikaansaamasta mahdollisuudesta tutustua johonkin niin kauniiseen esineeseen. Lisäksi siitä tuntuu hehkuvan... miten sen nyt sanoisi? Kun jotain tehdään rakkaudella, sen kyllä tuntee kun esinettä pitelee käsissään. Sellaista jotain.

Shaali tullaan ehdottomasti näkemään talven mittaan blogissa kuvausrekvisiittana.


Vielä lopuksi haluaisin tätä kautta välittää suuret kiitokset jokaiselle Käsityökortteliin osallistuneelle ja toivon, että he palaavat vielä suuremmalla joukolla Savonlinnaan myös ensi vuonna. Kotikaupunki täyttää 380 vuotta, joten toivon mukaan pirskeet ovat kovemmat kuin koskaan.

-Ricchan-

perjantai 3. elokuuta 2018

Haaveista totta?

Olen jo pitkän aikaa haaveillut muutosta Joensuuhun..  Ja nyt se hetki viimein on käsillä. Tunteiden kirjo on valtava, ilosta ja innostuksesta jopa lieviin pelkotiloihin ja epäilykseen. Koskaan ei ole paikkakunnan vaihto herättänyt näin valtavaa tunnemyrskyä, tosin en ole muilla paikkakunnilla asunut kuin kerran aikaisemmin ja silloin ei kyllä tuntunut tältä. Työasiat saatiin järjestettyä ja silti jännitän, noinkohan tuo tulee onnistumaan. Mutta ei auta kuin uskoa ja kyllä loppuviimein olo on odottava. Katsomme kuinka käy!

Tässä kesän aikana on juostu juhlissa ja pakattu tavaroita, joten käsityöt on jääneet hieman vähemmälle. Puikoilla tällä hetkellä uusintavedokset Sukkafinlandiasta tutut Festivo Andantet, tällä kertaa okrankeltaisella ja valkoisin väritehostein, pääsee silmukkakuviot huomattavasti paremmin edukseen.

Vihreän värioksennuksen sain värttinällä ketjukertaamalla kerrottua kolmisäikeiseksi langaksi. Ei se kaunis näky ole, mutta jotain kuitenkin :) Loppukäsittelyt tosin vielä tekemättä... Uutta villaa on hamstrattu ja onpa joukkoon tummaan eksynyt myös uusi, kevyempi värttinä. Sillä on huomattavasti helpompaa kehrätä pitsivahvuista lankaa kuin ensimmäisellä harjoutusvärttinällä, joka painaa noin 40g ja tuppaa katkomaan ohuen rihman kun lankaa kertyy puolalle. Kuvassa oleva villa tuli värttinän mukana, kauppias ilmeisesti testannut että laatu vastaa lupauksia :)
World of Woolista tilasin värjäämätöntä villaa, jota olisi sitten tarkoitus joskus yrittää värjätä. Sainhan Ricchanilta männäjouluna "värjää omat lankasi" kirjan, jota en vielä tähän päivään mennessä ole päässyt käytännössä kokeilemaan. Tässä samalla kokeilen hieman eri laatuisia villoja, mieltyisinkö muuhunkin kuin pelkkään merinoon.
Koriin tarttui Blue faced Leicesteriä, Lincolnia ja Polwarthia. Tarttuipa matkaan pari "pouch of luck" nimellä kulkevaa villanyssäkkää (taustalla), josta oli mahdollista saada mitä vain suomenlampaasta kashmiriin. En tosin tiedä mitä nämä minun ovat kun ei ole etikettiä heissä, mutta hyvin hienojakoisilta vaikuttavat.. Perinteinen merinovillakin tuli hankittua kauniissa marjaisissa sävyissä, sekä vielä postin kuljetettavana on musta höystettynä neonväreillä. Millähän ajalla meinasin nämä kaikki kehrätä? No jaa kyllä kai nämä joskus langaksi taipuvat, kunhan saadaan muutto suoritettua ja asetuttua taloksi uuteen kotiin.
Ukkonen paukkuu ja vettä tulee taivaan täydeltä, ehkä huomenna on ihan siedettävä keli kantaa muuttolaatikoita?

~Ma-chan~