Pääsiäisenä neulotaan...

 

Pupusukkia :3

Kun neuloo neljän sisaruksen katraalle (ja itselleni tietysti myös) joululahjoja, siinä menee tovi. Siksi onkin hyvä aloittaa ajoissa, vinkkasi Mies muutama päivä sitten.

Tämän vuoden teemaksi valitsin K-kirjaimella alkavat eläimet, tekniikkana kirjoneule. Kuva seepiasävytteinen, jotta ihan kaikkea ei tule lahjan saajalle paljastettua (~__^) Joulun jälkeen julkaistaan värikuvat.

~Ricchan~

Neulontanurkkaus

Ricchan haastoi minut esittelemään neulontanurkkaukseni, joten vaatimaton neulontanurkkaukseni näyttää tältä. Se ei sisällä paljon jänniä asioita, mutta ei kai rauhoittumispaikka sitä vaadikkaan :)

Nurkkaukseni koostuu siis kotoisasta sohvan nurkasta, pörröisestä huovasta ja sohvatyynyistä. Illan hämärtyessä on mukava sytyttää vain pieni lukulamppu valaisemaan tekemistä.
Sohvan vieressä on lankalaatikko ja Coca-Cola laatikko, joka pitää sisällään kaikenlaisia valmiiksi saatettuja neuleita. Lankalaatikon sisältöä en ole vielä jaksanut sortteerata läpi :D

Neulenurkkauksestani seurailen myös televisiosta tulevia ohjelmia, jotka eivät aina ole niin jänniä, mutta kyllä neuloessa menee melkein mikä vain oheisviihdyke :) Nurkkauksesta välillä katselen myöskin ikkunalaudalla olevia kukkasia, joista torpantyttö on alkanut kasvaa huimaa vauhtia :) Odottelen melkeinpä jo ensimmäisiä kukkanuppuja piakkoin tulevaksi :)

 Tv kuvassa näemmä näkyy myös pienen pieni pääteasema, jolla kirjoittelen nämä bloggauksenikin, nyt tosiaan poikkeuksellisesti lattialla kone on, koska katselin elokuvia tietokoneelta tv:n kautta :)

Mutta, sellainen on minun neulenurkkaukseni :)

~Ma-Chan~

Sukupuun sydämenmuotoiset lehdet

Mainittakoon heti alkuun, että Arkimamma Arkimamman Arkiralli-blogista pitää arpajaiset 300 000:nnen vierailun kunniaksi, ja sinne pääset osallistumaan klikkaamalla tästä. Paljon onnea neljän sukupolven blogille, jatkukoon kävijöiden vierailu suosiollisena ja neuleinto muuttumattomana~! ^___^

Sitten, päivityksen toinen aiheemme: Lanka, joka ei halunnut muuttua miksikään ja sitten siitä tulikin jotain.

Lehmus
(Family Tree in Ravelry)

Mitä: Helppo pitsihuivi (Ohje Ullasta)

Miten: 7 mm puikot (80 cm kaapeli)

Mistä: Siiri (100 % akryylia)

Miten paljon: 198 gr

Miten pitkään: 2 kuukautta

"Lehmus on luonteeltaan suojeleva, rauhoittava ja lempeä puu. Se on feminiininen naaraspuu, joka on yhdistetty veden ja ilman elementteihin ja Jupiter-planeettaan." - Noidankoto

Tämä huivimalli on miusta tosi kaunis, lehmus on suosikkipuuni. Huiviin käytetty lanka taas oli pikemminkin pettymys, koska hyvästä väristä huolimatta se oli koostumukseltaan 100 % akryyliä, eli pelkkää muovia. Samaa ainetta jota on tungettu puoleen Novitan langoista. Mutta huivi. Se on jotain, mistä en oikein saa otetta. Joko pidän tai en pidä, en osaa päättää. Mutta sen tiedän, että tarkoitukseni oli käyttää lanka mahdollisimman tarkasti, ja siinä ainakin onnistuin.

Kokeilin aluksi tehdä kymmenen kaaviokertaa (pidän hirmuisesti tasaluvuista), mutta valitettavasti ei onnistunut. Lanka ei riittänyt, joten piti vain suosiolla purkaa. Harmitti kovin, mutta ei sille voinut minkään. Lankaa jäi 14:n gramman keränloppu, ja huivista tuli pingotuksen myötä pidettävän kokoinen.

Siitä tietää että on liian väsynyt neulomaan, kun luulee tehneensä väärästä kaaviosta kerroksen ja purkaa sen, vain huomatakseen ettei olisikaan tarvinnut. Hyvä yöuni on joskus hyvästä.

~Ricchan~

Inspiraatiokeitaani

Sain idean Puikkoillen, koukkuillen-blogista esitellä omaa bloggauspaikkaani. Oma tilani löytyy kaksiomme makuuhuoneen nurkkauksesta (joka on luultavasti koko kämpän valoisin huone).

Kuten näkyy, siihen on kertynyt vaikka mitä. Ensivilkaisu voisi väittää sekaiseksi paikaksi, vaikka oikeasti muistojahan tuo tavarapaljous pitää sisällään.

Punainen työtuoli on ostettu muutama vuosi sitten Savonlinnasta kirppikseltä, hinta oli päätähuimaavat viisi euroa. Nyt päälliskangas alkaa kuitenkin osoittaa kulumisen merkkejä siihen malliin, että pitäisi kehitellä siihen uutta ("Ma-chan...~"). Lisäksi siinä oli alun perin käsinojat, mutta löhöilin toisen niistä rikki. Työpöytä on taas huimasti vanhempi, se oli nimittäin vanhemmillani käytössä lastenhoito-pöytänä. Tykkään siitä ihan hirmuisesti, kun voin levitellä tavaroitani ympäri pöytää ja siihen mahtuu aika tavalla kaikkea.

Työpöydän yläpuolen olen täyttänyt julisteilla (teinivuodet eivät ole vielä takanapäin). Sailor Moon-juliste on muisto kalifornialaiselta ystävättäreltäni, leffajulisteet taas kertovat omaa tarinaansa suosikki-julkkiksestani... Hugh Jackman, olet ihana <3

Mies aina valittaa, että työpöytäni on oikea kaaoksen temppeli: tavaraa vaikka missä, löytääkö tuosta mitään. Kyllä löytää, eikä etsittävä alue ole kuin 1,5 m x 0,8 m (suurin piirtein).

Vasemmalta oikealle mennessä pöydältä löytyvät: tulostin/skanneri, sen päällä käsityö-dyno, palapeli bokseineen, muistitaulu, tietokone tykötarpeineen ja iskältä saatu lokerikko, jossa jokainen lokero kuvastaa sisältöään: Luonnosloota, Sarjakuvaa, Sekalaista sälää, Taloushylly, Vihkoja yms., Kirjekuoret ja alimpana värikynäluola. Ylintä hyllyn virkaa toimittaa piirtopöytä, jonka päälle tuppaa kokoontumaan kamaa (se kun on juuri sopivalla korkeudella siihen).

Ihka ensimmäisestä Animeconistani ostettu Roronoa Zoro-figuuri (sarjasta One Piece), joka mittaa minuutin verran aikaa jos lautapelien tiimalasi on kateissa.   

 

Yksityiskohtia muistitaulusta: Pokémon-avaimenperiä, jotka tosin ovat koristeita tällä haavaa. Postikortti Pariisista, serkkuni piirtämä Charmeleon (jälleen pokémonista), itse ala-asteen ensimmäisellä luokalla tehty kalenteri, työpaikan tapahtumasta saatu Finnish Air Force-hihamerkki... Plus tietysti liput Turmion Kätilöiden keikalle, joka oli ihan mahtava~!!

Lisää lapsuuden muistoja: virkkaamalla muodostettuja perhosia. Tämä taulu on vain pysynyt ja pysynyt mukana, ollut esillä vaikka missä, käynyt Orivedellä mukanani ja nyt se on täällä. Se päätynee (tulevien) lasten lastenhuoneen seinälle. Ehkä.

Isäni on oikea viherpeukalo, mutta miulla on vielä parantamisen varaa. Haastetta lisää Mies, jonka läsnäolo jotenkin tappaa kukkia. Ihan tosi, miulla on menehtynyt kolme kaktusta ja yksi mehikasvi. Mutta keittiössä asustava Viikuna kukoistaa, samoin nämä Paavalinkukat,  joista pitäisi ottaa erikseen muutama oksanen.

Palapelin kokoaminen on tyrehtynyt kokonaan. Viime päivinä se on oikeastaan ollut vain tiellä, mutta sisu ei anna periksi lopettaa kesken. Homma siis jatkuu, kunhan saan inspiraation iskun (ja Lehmuksen neulottua pois tieltä, siitä lisää myöhemmin).

Tällainen on siis minun bloggauspaikkani. Ma-chan, haastan sinut paljastamaan neulomisnurkkauksesi! ^O^

~Ricchan~