sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Moninkertaista-onteloneulepipo

Sisko esitti kainon toiveen, ettei heille enää tulisi tänä vuonna korvatulehduksia. Että vaikka pipoja kuulemma riittää, mutta ei ole sellaisia paksuja talviversioita. Haaste otettiin vastaan ja lähdettiin soveltamaan.


Moninkertaista
(Multiple layers in Ravelry)

Mikä: Onteloneulepipo (144s)
Ohje: Omasta päästä Hifistelijää avuksi käyttäen
Puikot: 3 mm
Langat: Holst Garn'n Tides - vihreä saniainen (70% villa, 30% silkki)
ja Schachenmayr'n Fashion Soft Mix - valkoinen
(45% polyamidi, 30% alpakka, 25% villa)
Kulutus: Saniaista 31 gr ja valkoista 62 gr (yht. 93 gr)
Aikaa kului: 11 pvää

Alkuun ajatukseni oli selkeä. Halusin onteloneulepipon, jossa on kaksinkertainen reuna korvien suojana. Ensin neuloin reunaan joustinta, sitten suoraa. Lopuksi nostin silmukat reunasta ja silmukoin ne yhteen saadakseni tuplaneuloksen aikaiseksi. Yksityiskohtaisempi postaus löytyy täältä.

Seuraavaksi otin käyttöön alpakka-villa-sekoitelangan, jolla loin lisäsilmukat sisäpuolelle onteloneulosta varten. Kun olin valmis, koko työssä oli 288 silmukkaa. Youtubesta satuin joskus aikoja sitten löytämään videon, jonka avulla neuletekniikan salat aukesivat. Harmi vain, että onteloneulos on melkoisen työlästä sekä aikaavievää neulottavaa. Vaikka puksutin pelkkää suoraa, meni viikko aikaa vain jotta sain neuleesta riittävän korkean.

34 kerrosta myöhemmin pipoa oli tehty riittävästi, joten aloitin pääkavennukset. Tein ne joka toinen kerros kolmen rivin verran ja sitten kaventelin joka kerroksella - VIRHE. Pipoon muodostui kupruja, vaikka halusin tasaisen siirtymän. Tässä kohtaa lienee pakko paljastaa, että päätös ei johtunut laiskuudesta vaan puhtaasti siitä, että jouluaatto lähestyi hyvinkin uhkaavasti.


Kun kavennukset oli tehty ja päättelin ensin onteloneuleen sisältä soft mixin (valkoinen, pehmeä alpakka) ja sitten ulkopuolen silkkivillan, tunnustelin tekemääni neuletta. Pääosa tuntui hyvinkin pehmeältä, mutta reunus vaivasi. Tides - vaikka onkin ihanaa ja kivan eläväistä pintaa - ei lankana kuitenkaan saattaisi olla riittävän lämmintä pitämään pienet korvat lämpimänä.

Ratkaisu oli selkeä. Nostin reunan ja pipon pääosan välikohdasta 144 silmukkaa, neuloin siihen alpakkalankaa ja lisäsin vielä varmuudeksi yhden ylimääräisen silmukan joka puikolle. Sitten vain neulomaan suoraa: ajatuksena oli tehdä alpakkalangalla vielä kerros sekä reunan ulko- että sisäpuolelle, jotta korvia suojaisi nelinkertainen neulekerros. Tarkempi postaus löytyypi tästä linkistä.

Jälleen kerran päivät kuluivat rivakasti neuloessa. Työt sekä Sukka-Finlandia haittasivat pipon etenemistä, mutta joulukuun 23. pvä illasta kahdeksan aikaan oltiin jo lähellä valmistumista. Taitoin 35. kerroksen kohdalla alpakkareunan taitteelle, ei riittänyt. Muutama rivi lisää, uudelleentestaus, ei vielä mielestäni vieläkään ollut riittävästi. Kun kerroksia oli kaiken kaikkiaan 44, määrä kelpasi. Nyt valkoisen pystyi taittamaan eikä alla oleva vihreä jäänyt mykkyrälle.

Tupsunkin tein pipoon kruunaamaan kaiken, oikein sellaisen muhkean ja runsaan - sekä hyvin lankaavievän, nyyhk (;_;) Jätin tosin pesuohjelapun taakse neuvot, kuinka ottaa tupsun pois jos se onkin liian iso tai muuten vain epämukava.


Nyt kun pyörittelen valmista neuletta käsissäni, en voi kuin hymyillä ja miettiä, että taidan oikeasti rakastaa pientä siskonpoikaani - oli sen verran vaivalloinen sekä aikaavievä neuletyö. Ja jotenkin kaiken sen tuskastelun arvoinen kun tiedän, että se on varmasti lämmin sekä pehmoinen. Samanlaisia voisi neuloa useampiakin, muillekin perheenjäsenille sekä tietysti omalle rakkaalle <3

Vaikka pipossa ei ole kuvioita, ei palmikoita tai pitsejä, tuntuu se silti jollain tapaa oikein hyvältä tavalta lopettaa tämä neulevuosi. Tähän pipoon kulminoituu tämänhetkinen osaamiseni sekä neulojaminäni hyvät puolet: tasainen neulejälki, ajatustyö, toiveiden täyttäminen, luovuuden käyttäminen, rakkaudella (sekä vähän kirosanoilla) neulottu työ, joka toivottavasti pitää saajan lämpimänä. Elättelen myös toiveita, että pieneksi jäänyt pipo lähtee kiertoon serkuilleen (vink vink :3).

Tämän parempaan en pysty... tai sanotaanpa oikeastaan mieluummin niin, että annoin kaikkeni ja tämä on parasta osaamistani.

Kiitokset tästä vuodesta ja jatketaan harjoituksia ensi vuonnakin <3

-Ricchan-

Pipon nelinkertainen reuna

Tämä ohje on tehty onteloneule-pipoa varten ja ihan itse kehitelty. Voi siis olla, että saman olisi voinut tehdä helpomminkin, mutta tämä kelpaa miulle ja sillä saa lämpöisen pipon.


Neulo ensin kaksinkertainen resori pipoon (tarkempi selvitys täältä). Kun se on tehty, nosta silmukat ulkopuolelta resorin ja "pääpipon" välikohdasta (kuvassa kohta josta vihreä vaihtuu valkoiseksi), johon alat sitten neulomaan alaspäin, eikä kohti pipon lakea. Tässä pipossa oli 144 silmukkaa, joten nostin sen verran vihreitä silmukoita ja sitten lisäsin ensimmäisellä kerroksella joka puikolle vielä yhden: on varmasti vähän tuhdimpi reuna eikä vedä vihreää rullalle.



Neulo suoraa kunnes ylimmäisen kerroksen saa taitettua pipon reunan ylitse. Ylimmässä kuvassa pipo on oikein päin ja alemmassa käännettynä nurin sisäpuoli ulkopuolella. Näin on huomattavasti helpompaa tarkistaa, onko reunus riittävän pitkä.


Taitos kelpaa, joten nostin vihreän reunasta silmukat, joihin päättelin alpakkalangan löysällä päättelytekniikalla: Langankierto, 2 oikein yhteen, pudota langankierto. *Langankierto, 2 oikein yhteen, pudota langankierto, vedä aikaisempi silmukka yhteenneulottujen silmoiden ylitse*, toista *___* kunnes kaikki 144 silmukkaa on päätelty.

Koska joukossa oli neljä ylimääräistä silmukkaa, kavensin joka puikon ensimmäisen silmukan seuraavasti ennen kuin tein peruskavennnukset (nosta kaksi silmukkaa oikealle puikolle ja vedä ensimmäinen toisena nostetun ylitse. Palauta silmukka vasemmalle puikolle).



Nyt päättelykohtaan tuli tuollainen reunus, mutta tulevaisuudessa voisin ensin neuloa nelinkertaisen reunan ja sitten vain jatkaa onteloneulosta vihreän kanssa. Siten päättelyreunaa ei tule ja pipossa on riittävästi paksuutta pitämään pakkasen loitolla.

Tulin pohdiskeluissani myös siihen tulokseen, että pohjalangan kannattaa olla alpakkaa tai alpakka-merinovillasekoitetta. Pehmoisuus on tietysti hyvästä ja kutittamattomuus.


Lopuksi kuva vielä valmiista piposta oikein päin käännettynä. On se muhkea :3

-Ricchan-

tiistai 26. joulukuuta 2017

* Sovelias otsikko *

Koko syksyn päällä on ollut pieni taustaprojekti: auttaa siskoa neulomaan lapselleen villasukat - kun täti ei ehdi, neulojan lähisuvulla ei ole villasukkia, Sukka-Finlandiasta huolimatta.

Noh, joululahjapakettiin halusin kuitenkin tehdä jonkinlaiset villasukat, edes pienelle.


Jarrua, perkele!

Mikä: Villasukka kaksivuotiaalle (48s)
Ohje: Oma perusohje
Puikot: 3 mm
Langat: Novitan 7veljestä farkku ja jämä-kuusenvihreä
(75% villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Farkku 51 gr, vihreä 4 gr eli yht. 55 gr (27,5gr/sukka)
Aikaavievyys: reilut 4 Star Trek-leffaa

Sellaiset. Vähän kuin aikuisten villasukat, mutta pienemmässä koossa. Neulottuna samaan aikaan kun katsoimme ansgaroksen kanssa neljä Star Trek: The Next Generation-leffaa. Helppoa TV-neulottavaa johon sain kivasti tuhottua irtokerän kahdessa kerässä olevaa 7veikan farkkua - olin alkuvuodesta yrittänyt Reaversejä harjoitella, mutta jouduin purkamaan jo päätellyn neuleen. Raitaväriksi valitsin jämäpurkista nättiä kuusenvihreää, vähän silleen taivas ja metsä-ajatuksella.

Perussukkani ohje on simppeli, neulotaan varteen 48 silmukalla "2 oikein, 2 nurin"-joustinta 40 kerrosta, tehdään hollantilainen kantapää 24 silmukalla (8/8/8) josta saadaan nostettua 10s/puikko. Kiilakavennuskerroksia 2 ja siihen yksi välikerros, sitten neulotaan jalkaterään jalkapöydällä 2o2n-joustinta sekä pohjassa suoraa 22 kerrosta. Loppuun kokeilin tähtikavennusta (ei välikerroksia), mutta olisi pitänyt pitäytyä nauhakavennuksessa. Käyttäjää eivät rumat kavennukset haitanne lainkaan, neulojaa vain.

Varren raidoissa on taas piilotettua symboliikkaa, josta vain allekirjoittanut välittää: ensin yksittäinen vihreä raita = siskonpoika, ja 5 kahden kerroksen raitaa kuvastamaan meitä aikaisemman sukupolven edustajia. Jonkinlainen ajatus oli laittaa myös jalkaterään raitoja, mutta ne jäivät sitten jostain syystä.

Ja nyt kun mietin tarkemmin sekä ajatuksen kanssa, niin oli tarkoitus laittaa vielä seitsemäs raita viimeiseksi. Juuri sellainen yhden rivin kokoinen edustamaan suvun uusinta tulokasta, mutta hups, unohtui.
No, ei kukaan mieti kuitenkaan villasukan raitoja niin syvällisesti. Tuskin kellekään tulee edes mieleen pohdiskella mitään tällaista. Ei etenkään nyt kun olen kirjoittanut sen kaiken tähän ylös.

...

Syksyllä 2016 paikallinen käsityöliike lopetti, joten ostin sieltä loppuunmyyntialennuksesta Sock Stop-tahnaa. Nyt, vuotta myöhemmin sain aikaiseksi korkata pullon ja laittelin siskonpojalle vähän jarruainetta sukan pohjiin. Muistiin ensi kertaa varten: ensin pikkuiset pohjatäplät, sitten vasta toisella pursotuskerralla isommat täplät niiden päälle.


-Ricchan-

EDIT: Sukat olivat pienet, mutta onneksi lahjassa on kokotakuu.

torstai 21. joulukuuta 2017

Ristiäissukkia


Marianne-junasukat

Mikä: Junasukkien kevytversio (40s)
Ohje: Junasukka - Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä valkoinen (75%villa, 25% polyamidi)
ja mysteeri-jämäpunaisia
Kulutus: Valkoinen 26 gr ja punaista 15 gr
Työaika: 2 ja puoli päivää

Näiden sukkien oli alun perin tarkoitus olla menossa rotinasukkien kaveriksi. Ihmettelin, kun valmiiden sukkien ilme oli jotenkin enemmän Marianne-karkkia kuin jouluisaa. Sitten kun sain toisen sukan valmiiksi, tajusin miksi.

Vertailusukassa oli nimittäin varren kolmannessa nurjassa kahden kerroksen sijaan kolme kerrosta valkoista. Ja tuo yksi rivi riitti muuttamaan koko sukan ilmeen. Toisena erona löytyy kärjestä viimeinen raitakerros, jota on Marianneissa yksi kerros ja Joulu-versioissa kaksi kerrosta. Muuten sukat on tehty täsmälleen samalla ohjeella.

Siinä sitten ei voinut kuin taivastella kun onkin kaksi eri sukkaa tullut tehtyä. Pahus. Eikä ehdi millään neuloa molemmille pareja valmiiksi rotinoihin mennessä - vasta edeltävänä iltana tajusin nimittäin erheeni kun sain puikot irti sukista.


Joulu-junasukat

Mikä: Junasukkien kevytversio (40s)
Ohje: Junasukka - Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä valkoinen (75%villa, 25% polyamidi)
ja mysteeri-jämäpunaisia
Kulutus: Valkoinen 26 gr ja punaista 15 gr
Työaika: 2 ja puoli päivää

Neulostelin sitten kummallekin villikselle omat parit seuraavalla viikolla.

Mukavasti sain kulutettua jämäpunaisten purkista juttuja pois ja valkoistakin jäi huomattavasti vähemmän. Sen oli äiskä lahjoittanut jokunen tovi takaperin, joten oli vain sopivaa että siitä tuli pikkusukat lapsenlapsen varpaita lämmittämään.

Kevytversiot nämä ovat siksi, että varresta uupuu 12 kerrosta joustinta ja jalkaterästä viimeiset 4xnurjaa-kerrokset.


Koska junasukat ovat söpöt ja nätit, halusin ristiäisiin kulkeutuneen lahjapaketin päästävän ne oikeuksiinsa. Kannatti laittaa talteen ne jämäpalat joulupaperia, olivat onnen omiaan näihin pikkulootiin.

Neulerintamalla huidellaan hirmuista vauhtia Sukka-Finlandiaa, joten blogi on vähän jäänyt ko. sukkien jalkoihin. Lisätietoja on tulossa piakkoin, etenkin ensimmäisestä etapista ja sen jännyyksistä. Malli on jo näkynytkin Ma-Chanin postauksen myötä tässäkin blogissa :3

Myös joitain joululahjoja paljastunee piakkoin, ellei jopa ihan ensi kuussa...

-Ricchan-

lauantai 16. joulukuuta 2017

Etappi 1

Sukka Finlandia virallisesti pyörähtänyt siis käyntiin, ja ensimmäinen ohje TiinaQn suunnittekemat In Memoriam- sukat.

Mitäpä osaisin tästä sanoa..?
Uusia tekniikoita tuli paljon, kuten luominen kahdella värillä sekä kantapää.
Pääsin harjoittelemaan näiden kanssa lankadominanssia, joka edelleen on hieman hämärän peitossa mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkiydy.

Valitsin langoiksi Handun keltaista merinosukkalankaa sekä vihreää Heritage sock yarnia. Langat tosin menivät väärinpäin, eli keltainen näyttää pohjaväriltä ja vihreä kuvioväriltä. Käytin puikkoja 2.5 mm.
Olisi pitänyt ottaa 3.00 mm jotta sukasta olisi tullut omaan jalkaan sopiva, nyt tuli napakat 39 tai 38 kokoiset.

Neulominen sujui vaihtelevasti, toisinaan ei päässyt lainkaan puikkojen äärelle. Sukat valmistuivat kuitenkin noin 5 pvässä.
Suhteellisen mukava malli neuloa, haastetta asettaa kantapää ja lankadominanssin ylläpio.

~Ma- Chan~

lauantai 9. joulukuuta 2017

Äklöpinkkiä

Vaikka kaksi lankakerää näyttäisi miten söpöltä vierekkäin, voi niistä kuitenkin tulla aivan erilaiset sukat kuin mielessä loihdittu unelmointi antaisi olettaa.


Äklöpinkkiä
(Pink and Ugly in Ravelry)

Mikä: Sukka-Finlandian lämmittelysukka, koko 36 (66s)
Ohje: Keväällä kerran - Lumi Karmitsa
Puikot: 3 mm alumiiniset sukkapuikot
Lanka: Novita Nalle pinkki atsalea ja violetti syreeni (75% villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Atsalea 72gr, syreeni 9gr eli yht. 81gr (40,5gr/sukka)
Aikaa kului: 8 päivää

Ohje on tällä hetkellä saatavilla vain kisailijoille, mutta ehkä se julkaistaan Ravelryssä tai jossain muualla Sukka-Finlandian jälkeen. Ehkä, en tiedä. Sen tiedän, että nämä sukat ovat tiukkaa neulovan painajainen. Oli pakko purkaa ensimmäinen yritys, koska ei vaan onnistunut.


Ensinnäkin aloitusreuna neulotaan nurjaa. Allekirjoittanut neuloo nurjan silmukan vielä tiukemmaksi kuin oikean. Sitten kakkoskerroksella kuviossa neulotaan kolme silmukkaa takareunoistaan yhteen. Ei mitenkään, eikä sittenkään. Koko juttu alusta ja löysemmälle otteella uudestaan liikkeelle: nyt lähti sujumaan, mutta en kyllä nauttinut varren aloituspitsin neulomisesta yhtään.

Lisäksi värivalintojeni myötä aloituspitsi tuntuu pomppaavan esiin sukista eikä sovi loppusukan kuvioon oikein yhtään. Tämän myötä syntyi myös projektin nimi. Positiivisesti ajateltuna nämä ovat sellaisen tyttö-tädin sukat, hörsöä ja vaaleanpunaista. Yhh, sanon, mutten tuomitse. Itsepä värini valitsin.


Foorumilla joku totesi suoraan, että ohjeen sukat ovat rumat eikä hän niitä aio neuloa. Hiljaa mielessäni olin samaa mieltä ulkonäöllisestä seikasta, mutta sitä en halunnut kirjoittaa - kyseessä on kuitenkin leikkimielinen tapahtuma jonka ideana on suitsuttaa uudelle avointa mieltä sekä pitää hauskaa. Lisäksi järjestäjät ovat vapaaehtoisesti mukana eivätkä saa mitään muuta kuin hyvän mielen - eikä sitäkään jos ikäviä kommentteja tulee enemmän kuin kivoja.

Tähän kisaan lähdettyäni ajattelin, että neulotaan kaikki vaan ja katsotaan josko opitaan jotain. Villasukille on aina tarvetta joten aina voi lahjoittaa muualle jos ei omaa silmää miellytä. Siksi en voinut arvostaa suoraa mallin tuomitsemista, mutta en myöskään mielipiteensä todenneen "joukkolynkkausta". Eli loppukaneettina: mielipiteensä saa tuoda julki, mutta sen voi tehdä nätisti.


Takaisin aiheeseen: Kun päästiin B-kaavioon lyyti alkoi todella kirjoittamaan ja vauhdilla. Sukka tuntui neuloontuvan omia aikojaan, voisipa kuvailla jopa meditatiiviseksi kokemukseksi. Palmikonkierrot ja pitsin reikäosuudet vuorottelivat miellyttävästi joten sukan varsi tekeytyi hirmuisan nopeasti, samoin kantalappu. Kuvio jatkui kivasti kantapään loppuun saakka.


Ohjeessa oli myös uudenlainen tapa nostaa silmukat jota halusin tietysti kokeilla. Ja onhan se vaan myönnettävä: näin helposti en ole koskaan saanut nostettua silmukoita.

Tosin on myös todettava vastapainoksi, ettei jälki ole niin kaunista kuin voisi olettaa. Tai olisi edes siistiä, kun näyttää vähän siksakilta. Toisessa sukassa homma kuitenkin vähän onnistui, mutta ensimmäisessä ei ollenkaan (ylläolevassa kuvassa vasemmalla epäonnistunut, oikealla onnistunut). Helppous saa kuitenkin pisteitä allekirjoittaneelta. Kantapää on aina vähän se mutka sukanneulossa, jolloin projekti saattaa jäädä tauolle odottelemaan valmistumistaan - jopa puoleksi vuodeksi.


Kiilakavennuksissa oli mukavaa kun koko ajan tapahtui jotain. Pohjassa suoraa neuloessa päällä tapahtui ja kun päällä oli välikerros, pohjassa kavennettiin. Tätä jatkettiin yllättävän pitkään, melkeinpä puoleenväliin jalkaterää.

Kärkikavennukset ovat vähän hassut ja ne olisivat mielestäni voineet olla kauniimmat jos keskikuvion viimeisen kahden silmukan palmikon olisi voinut jättää pois. Koska päätin kuitenkin neuloa ohjetta seuraten alusta loppuun, en voinut sallia itselleni venkoiluja loppumetreilläkään.


Ilman Sukka-Finlandiaa en olisi mitenkään omia aikojani valinnut tällaista mallia neulottavaksi. Se on yksi sen hyvistä puolista jonka takia lähdin mukaan osallistumaan. Vaikka tätä mallia en aio todennäköisesti koskaan neuloa toista paria, niin silmäni aukenivat pitsisukkien maailmalle. Arkinenkin voi olla kaunista.

-Ricchan-

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kevytversiot

Kun kaksiviikkoisen jalan pituus on 7 cm ja leveys 2 cm, on se pieni. Hirmu pieni. Söpön pieni. Se on jopa niin pieni, että mikäli junasukat tekisi ohjeen mukaan mahtuisivat ne pikku jalkoihin vasta kun tyttönen täyttäisi vuoden.

Onneksi Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilla junasukkien ohje on niin epäselvästi yhteen pötköön kirjoitettu, että allekirjoittaneella jäi hulimattomuusvirheiden myötä neulomatta varresta 12 kerrosta joustinta ja jalkaterästä yksi neljän kerroksen nurja osuus kokonaan. Ei haittaa, sukista tuli juuri passelit tällaisina kevytversioina <3


Kevätraitaa
(Spring Stripes in Ravelry)

Mikä: Junasukan kevytversio (10s)
Ohje: Junasukka (Taito Etelä-Pohjanmaa)
Puikot: 2,5 mm alumiinisukkapuikot
Lanka: Novita 7veljestä limevihreä (75%villa, 25% polyamidi) ja tuntematon jämäkeltainen
Kulutus: Limevihreä 31 gr, keltainen 8 gr eli yht. 39 gr (19,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 5 pvää

Näitä sukkia on neulottu niin kotisohvalla, porukoiden luona vieraillessa kuin töissäkin yövuoron hiljaisina tunteina. Aina silleen vähän, tunti-pari kerrallaan joten aikaa vierähti enemmän kuin oletinkaan. Raitoja tehtiin sukkaan sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja sitten ihmeteltiin toista sukkaa pakertaessa, että kuinkas ja miten ja ohoh, tuli sittenkin pari.


Koska vauva syntyi marraskuun loskaan ja pimeyteen, luonnollinen värivalinta kallistuisi harmaaseen, valkoiseen, siniseen, yms. Mutta koska vanhempiensa häiden yksi pääväreistä oli limenvihreä ja jämälankojen huopakorissa köllötteli kimaltava sitruunankeltainen lankakerä, sai lapsonen sitä myötä keväiset värit sukkiinsa. Ja tuli muuten ihunat <3


Pari viikkoa syntymän jälkeen käytiin viemässä rotinapullaa isolla joukolla. Hieman jänskätti, saakohan sitä tehtyä riittävän hienon pullaotuksen vietäväksi, mutta näytti maistuvan. Olihan se vähän kuivakkaa kun en äiskän muistuttamisesta huolimatta muistanut laittaa hillotäytettä... Hupsista. Kotona askartelin pahvista ja joululahjapaperista alusen ja paketoin koko höskän sellofaanilla. Sukat hengasivat siinä päällä teipillä kiinnitettyinä. Komea paketti, vaikka itse kehunkin *köh*

Pieni oli aivan ihana ja herttainen, nukkui nätisti melkein koko ajan. Vähän tuijoteltiin simmuin raosta ja sitten taas jatkettiin tuhisemista. Yöbodykin oli hiukan ison oloinen, mutta vauveli oli vaan niin söötti siinä <3


Tarkoituksena oli alun perin viedä kaksi paria pikkusukkia, keväisen vihreän pariksi joulunpunaisen ja valkoisen väriyhdistelmä. Se sai kuitenkin jäädä muutaman pikku virheen myötä, tein nimittäin vahingossa kaksi eriväristä sukkaa... Eikä sitten tietenkään enää ollut aikaa tehdä sukille omannäköisiä pareja. Kyllä ne päivät vaan hupenivat nopeasti marraskuussa.

Jouluversioista lisää ensi kerralla, nyt on jatkettava joululahjoin väkertämistä. Se on aina sellainen savotta, että pitäisi aloittaa jo heti tammikuussa seuraavan vuoden lahjukset. Viimeisimmän lisäyksen jälkeen ydinperheeseen kuuluu nimittäin jo tusinan verran immeisiä...

-Ricchan-