Etappi 3

Andante Festivo, siinäpä kaunis nimi kauniille sukalle! Ohjeen on suunnitellut Anna Mäkilä. Allekirjoittanut pitää kyllä tästä mallista ja tottakai uuttakin asiaa jälleen kerran opimme.

Hieman harmittelen kyllä langan värivalintaani, sillä se häivyttää melko tehokkaasti kauniin kuvion.
Ehkäpä seuraaviin sitten joku tasaisempi väri :)

Lankana käytetty siis Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Havana ja varren tehostekuvioon okran väristä Fabelia. Tässä mallissa varren tehostekuvioon tulee myös helmiä, ja itse käytin turkoosin värisiä 0/8 Matsuno- lasihelmiä ja pujottamiseen 1.5mm virkkuukoukkua. Ohjeen mukaan 2mm puikoilla sukat olisi pitänyt työstää, mutta allekirjoittanut käytti 2.5mm työvälineitä kun ei sattunut olemaan 2mm puikkoja mukana siihen aikaan.. Tosin onni onnettomuudessa 2.5mm puikot tuottivat minun käpälään juuri sopivan kokoisen sukkasen. 2mm puikoilla olisi L koosta huolimatta tullut auttamattoman pieni.

Vartta ja jalkapöytää koristavat kierrettyjen oikeiden, nurjien ja ristiin neulottavien silmukoiden kirjo. Ohje oli selkeäkielinen, mutta kaaviokuvioissa silmät sai kyllä helposti sekaisin ja eipä olisi ollut haittaa siitä, että olisi muistanut merkata ylös johonkin mille riville jäit ja kuinka monta toistoa on jo tehty.. (muutaman kerran joitakin rivejä purkaneena kun jatkoin väärästä kohdasta). Mutta kaiken kaikkiaan kaunis, naisellinen ja herkkä sukka!

Hankintoina Ricchanin kanssa yhteistilauksen mukana 2 settiä Knit Pron Karbonz 20cm sukkapuikkoja, jotta voi sitten käydä opettelemaan pikkuruisten silmukoiden tiputtelua puikoilta :'D ja joulukuussa olin hieman tuhma ja tilasin lisää lankaa.. Handun yllätyys!! Sisältää siis 3x50g ohutta merinosukkalankaa, jotka aion käyttää SukkaFinlandian (oletan Etappi5 sukkiin, mikäli jatketaan samalla ohut, paksu, ohut vuorottelulla) ja mitäpä jännyyttä se onkaan kun et itse pääse valitsemaan värejä vaan joku valitsee ne sinun puolestasi... jäämme siis vartomaan tuloksia!

Louhitar myös sai osansa joulun possuttelusta ja tilasin 3 kerää Väinämöisen sport vahvuista sukkalankaa väreissä Neidonsiipi, Burleski ja Kosmos. Näistä myös suunnittelin SF sukkia kutoa. Inventaariossa lankavarastoihin huomasin, että omistan loppupeleissä melkoisen vähän paksumpaa sukkalankaa, perus seiskaveikkaa muutama kerä löytyy ja Nallen jämiä sekä muutama täysi kerä väreissä violetti, musta ja vihreäkirjava (jotka eivät mitenkään luonnollisesti palvele minun visioitani tai sitten esteettinen silmäni on vain sokea).

Pikkuhiljaa 10kg hipovan lankavaraston omistavana alkaa jännittää, minne nämä kaikki kohta tyrkätään asumaan.. kirjahyllyyn? Tai joskohan Ricchan vuokraisi lankalipastostaan laatikon..

~Ma-Chan~

Puikkorikko

Voi kuinka ihanan rentouttavaa neulominen onkaan. Voi vain kuunnella puikkojen kilinää ja hengitys sujuu rauhallisesti. Kotoisa ja rauhaisa tunnelma huokuu käsityöntekijästä ja homma ei kyllä oikeasti mene näin. Ainakaan toissapäivänä.

Olipa kerran neuloja, joka tuumasi että hei, olisi tosi kiva neuloa alennusmyynnistä napattu Hile-lanka pipoksi sellaisena kivana välityönä. Googlesta sitten löytyi kivannäköinen pintakuviokin, huolimatta viidestä neulekirjasta kirjahyllyssä. Kyseessä oli hiukkasen haastava kuvio, piti vain koukkia kolmen silmukan välistä lanka takakautta kahteen otteeseen. No problemos, kokeillaan seiskan pyöröillä miltä alkaa vaikuttamaan.

Ensimmäinen hokaisu on, että jaahas, kaapeli on vähän turhan pitkä. Kuusikymmentä senttiä on just nafti, neljälläkymmenellä sentillä mentäisiin paljon paremmin (en omista kyseistä kaapelia). Pisteenä sen kuuluisan i:n päälle voidaan tuumata että neulos on liian väljää jotta pää pysyisi lämpimänä. Vaihdamme siis kutosen puikot kaapelin päähän ja voilá! ...purkamisen jälkeen aloitamme alusta.

Muuten sujui hyvin, neulos on tiiviimpää mutta työn tekeminen hiukan tuskaista kun lanka pyrkii karkuun (huolimatta terävästä puikonpäästä jolla langan saa ongittua silmukan takaa suhteelllisen helposti). Puhinan ja ähinän jälkeen sohvalta kuului räks, ja meinasi itku päästä:

Armas Knit-Pro'ni. Rikki ;___;

---

Tiistaina sitten piipahdin Pyöröpuikossa näyttämässä aikaansaannostani Tinnalle, joka ihmetteli kuinka olin tällaisen ihmeen saanut tapahtumaan. Onneksi kaupasta löytyi sitten irtona kutosen puikot ns. "nätimmällä" kuosilla (puikon kuviolla ei ole miulle niin suurta merkitystä) ja samalla hommasin myös nro kolmosen puikot. Lisäksi sain ohjeet käyttää virkkuukoukkua vastaavassa tilanteessa tai kuten jo Varpaista varteen kurssilla-sanottuna: "Neulo ihmeessä löysempää" ^__^' Eheh, kiitos siulle Tinna, yritän noudattaa tätä neuvoa.

Joka tapauksessa vaihdoin pipoon jo maanantai-iltana joskus ostetut muoviset kutosen puikot, jotka myös taipuilevat uhkaavasti, mutta ovat pysyneet ehjinä. Ehkä sitten vähän vähemmän haastavilla kuvioilla uskallan ottaa KP:t taas käyttöön.

~Ricchan~

p.s. Yömyöhäisellä piti vielä juosta ihmettelemään revontulia, himmeinä näkyivät mutta olivat hienoja silti <3