Etappi 5 - Trapetsitaiteilija Annika

Ensimmäisenä silmiin osui tässä ohjeessa sivujen määrä: yksitoista. Sitten kauhusta levinneisiin silmiin osuvat itse sukat, jotka ovat yksinkertaisesti todettuna häilyvän epämääräisen rumat.

Vänkyrävönkyrät

(Vänkyrävönkyrät in Ravelry)

Mikä: Villasukat, koko 38 (64s)

Ohje: Trapetsitaiteilija Annika/Trapetsit - Tiina Kaarela

Puikot: 2.5mm ja 3mm sukkapuikot

Langat: Louhittaren luolan Väinämöinen Metsä, Kaunokki ja Koivu
(75% konepestävä villa / 25% nylon)

Kulutus: Metsä 58 gr, Kaunokki 21 gr ja Koivu 9 gr eli yht. 88 gr (44gr/sukka)

Aikaa kului: 7 pvää

Taas sukat, jotka on tasan tarkkaan tarkoitettu magic loop-tekniikalle, eikä todellakaan sukkapuikoilla neulottavaksi. Lisäksi ohjeesta oli uhrattu yhden sivun verran pelkästään mainostukselle. Ohjeesta, joka oli kirjoitettu hirmu pitkästi, toistettu yksi osuus sanasta sanaan ja toisessa osuudessa tylysti todettu neulomaan kuten aikaisempi samanlainen osuus mutta eri värillä.

Ohjeen kaaviokuva oli virheellinen ja kuvat joita voisi käyttää apuna ymmärtämään sukan muodostumista eivät olleetkaan nopeuskisan vaatimusten mukaisia väreiltään. Muutenkin ohje tuntui viimeistelemättömältä ja siltä kuin se olisi hutaisten tehty suurin piirtein melkein valmiiksi. Tietääkseni olimme kisaajia, emme testineulojia.

Tämän lisäksi suunnittelijan käytös foorumilla ihmetytti. Ensin ei saanut tehdä värimuokkauksia, sitten niitä saikin tehdä. Ensin ei myöskään saanut muuttaa kantapään kohtaa suhteutettuna raitoihin, mutta sitten sen sai tehdä ihan millä tavalla lystäsi. Kantapään kukan väristä vängättiin pitkään eikä sitä saanut muuttaa, mutta sitten kuitenkin lopulta sai.

Sympatiapisteitä suunnittelijalle sateli kyllä, olisi itseänikin alkanut keljuttamaan loputon kyselytulva muokkauksista. Lopulta suunnittelija itse ei enää edes vastannut kysymyksiin, vaan Tukisukka joutui huolehtimaan kommunikaatiosta kisailijoiden kanssa hänen puolestaan. Toisaalta mietin, että jos ohjeessa olisi ollut liikkumavaraa, olisiko popula ollut vähemmän kyselyaltista. Tai kenties periksi antaminen aiheutti lisää vaatimuksia, "kun muutkin sai tehdä silleen ei-ohjeen mukaisesti"...

Sitten itse sukat. Kärjestä aloitettavat, neulotaan lyhennettyjä kerroksia (sininen ruudukko ja Koivuisa yksivärinen), sitten raitakerroksia, jätetään kantapää viimeiseksi, lisää lyhennettyjä kerroksia (nyt ensin yksivärinen ja sitten vasta ruudukko), suoraa, joustinta ja neuletuppilopäättely eli tutummin i-cord. Epämääräinen kantapää sekä siihen outo kukkakuvio just sillä tietyllä värillä. Paljon tekniikkaa, vähän kauneutta. Lisäksi isompi koko tarkoitti lähinnä sukan pituuden lisäämistä, eli leveys oli kokoa 38 ja pituus kokoa 40: lopputuloksena yksinkertaisuudessaan ryhdittömät pötkylät, jotka ovat liian pitkät omiin jalkoihin ja ahdistivat leveyssuunnassa isompijalkaisia.

Ainut asia, josta ilahduin näissä sukissa oli mietinnän määrä. Siinä missä suurin osa kisasukista oli tuttujen tekniikoiden toistamista, tässä piti opetella lyhennetyt kerrokset ja i-cord.

Ei näitä valmiita sukkia voi mihinkään lahjoittaa, vaan aion purkaa ne tämän blogipäivityksen jälkeen. Lisäksi joka välissä piti olla katkaisemassa lankaa, vaikka ihan hyvin sen olisi voinut kuljettaa mukana. Myös sukkien nimi vaihtui kisan aikana, eli en nyt tiedä ovatko nämä Trapetsit vai Trapetsitaiteilija Annikat vai joku ihan muu. Lisäksi kisan jälkeisessä palautteessa sukkien kuva oli aivan eri kuin mitä kisasukat.

Allekirjoittanut käytti vielä SF-hulluudenpuuskassa kolmea eri sponsorilankaa, jotka eivät sopineet sukan malliin lainkaan väreiltään. Itsepäisesti tein sukat kuitenkin valituilla langoilla, vaikka niistä ei todellakaan tullut nätein aikaansaannos. Sijoitukseni oli tällä kierroksella 72/114.

Tämän kirjoituksen voisi oikeastaan tiivistää yhteen kolmen sanan lauseeseen: Mihin jäi viimeistely?

-Ricchan-

Sankarihommia

Jokainen meistä joskus tarvitsee hieman sankaria elämäänsä. Niin miehet kuin myös naisetkin. Siksipä tulikin tehtyä sankarsukat Banelle, kenempä muunkaan logo sukkia koristaakaan kuin arkkivihollisemme Batman!

Batman sukat

3.00 mm puikot
Musta Drops Nord ja Keltainen Sisu

Aloita luomalla 70 silmukkaa ja jaa ne puikoille 17,18,17,18.
Neulo 3 o takareunasta kiertäen 2n joustinneuletta 14 krs.
Neulo sileää neuletta 6 krs.
Neulo kuvio.
Neulo tasaista 5 krs.
Kavenna puikon 1 ja 3 alussa 2 o yhteen ja 2 ja 4 lopussa ssk.
Silmukoita puikoilla nyt 17,16,17,16.
Siirrä 1 puikon viimeinen silmukka 2 puikolle (16,17,17,16).
Aloita kantapää 1 ja 4 puikoilla neuloen sileää neuletta 25 krs
Tee kantapää kavennukset niin, että kavennusten jälkeen puikoille jää 14s.
Poimi kantalapun sivusta 16 s, puikolla nyt 23 s, neulo 2 ja 3 puikoilla sileää neuletta ja poimi taas silmukat 4 puikolle.
Tee kiilakavennukset joka 2. krs. niin että 1 ja 4 puikoille jää 14 s/ puikko.
Neulo sileää neuletta 30 krs. ja kavenna 2 puikon alussa ja 3 puikon lopussa 1 s, neulo 2 krs. kavenna 1 s, neulo 1 krs. kavenna 1 s.
Näiden kavennusten jälkeen kaikilla puikoilla on 14 s. Jatka kavennuksia kaikilla puikoilla joks 2. krs x6, jonka jälkeen kavennetaan loput silmukat joka kierros niin, että jäljelle jää 8s. Pujota lanka silmukoiden läpi ja kiristä.

Näiden sukkien kanssa muutamaan otteeseen meinasin menettää hermot, kun ensimmäistä sukkaa tehdessäni aina sain logosta liian kireän ja kuinka ollakkaan, kun sain sopivan kireyden aikaiseksi, älysin että olen koko ajan tehnyt kuviota väärin päin! Ja eikun purkamaan...
Toisessa sukassa ei tarvinnut purkaa kuin kerran, mutta jäljestä tuli toiseen hieman turhan löysää, enkä selvästikään hallitse lankadominanssia ainakaan vielä, kun mustasta langasta paistaa keltainen alta.. pikku hups.. mutta ei ne Banen jalassa pahalta näyttäneet, ja ehkäpä ne käytössä sitten nuhjaantuvat piiloon.. kai?

Siskolta saatu synttärivärttinä on ollut kiva ja sen kanssa onkin saanut kulumaan aikaa ihan mukavasti. Ei tuo jälki ole juurikaan hääppöistä, mutta harjoittelemallahan sitä oppii.. villan määrän syöttämistä pitää harjoitella ja oppia muistamaan ja tuntemaan paljonko sitä tulisi antaa että kehrääntyvä lanka olisi tasalaatuisempaa, ilman niitä pulskia kohtia.. ja tottakai piti heti alkuun ohutta alkaa tekemään, jotenkin paksu ei tunnu käsissä luontevalta..

Tekeleeni on melko voimakaskierteistä ja napsahti sen takia muutaman kerran poikkikin, ehkä tämä kyseinen villa (jota en tiedä mitä se on) ei tarvitsisi niin rajua kierrettä kun mitä minä teen.. pitänee siis vielä harjoitella tuntemaan materiaali paremmin ja mitä se tosiaan vaatii.. mutta aika hyvä ehkä ensimmäiseksi yritelmäksi.
Tähän siis käytetty n. 100(?) tai 50g villaa.

Kun tämä värttinällinen tuli valmiiksi, halusin kokeilla langan kertaamista.. en ole ikinä tuntenut itseäni niin tympääntyneeksi langan kanssa kuin keriessäni tuota värttinällistä keskeltä purkautuvaksi keräksi!!
Saati sitten se kun rupeat kertaamaan ja muutenkin kierteelle kiertyvä lanka kietoutuu vielä jossain alkumetreillä järkyttäväksi sutturaksi ja saat vähän väliä olla avaamassa sitä sutturaa vain kohdataksesi uuden sutturan värttinän päässä langoissa joista olet päästänyt irti mennäksesi kerän päähän... :'D Ja ei, EN voinut tehdä langasta kahta eri kerää, jolloin tämä koko kertausprosessi olisi voinut olla niiiiiin paljon helpompi.. ehen.. nope.. biiiig nou nou.. Mutta ensikerralla teen niin!

Jaottelen Kehruukuidun jo alkumetreillään vaikka kahteen tai kolmeen osaan, jotka sitten kehrättyäni saan kerittyä omiksi kerikseen.. Mistähän semmoinen kerimisviipotin mahtaisi löytyä? Ei menisi aina montaa tuntia keriä lankoja niin kuin käsipelillä..
Mutta kaiken sen tappelun jälkeen, lopputulos näyttää tältä! Hienosti on talouspaperirullaan kerittynä joo :'D

Tämä tekele siis tällä hetkellä odottelee loppukäsittelyä, eli siis uittoa ja kunnollista piiskaamista... Sisko on kyllä saanut osansa tästäkin koska hän on jo pidemmän aikaa kehrännyt ja kuten taisin edellisessä postauksessa mainita, hänelle hankimme syntymäpäivälahjaksi ihan oikean rukin, jolla hän on nyt harjoitellut tekemään. "Mites nytte, entäs sitte, kuinka se tapahtuu, ootko tehny?" lentelee vähän väliä ja onneksi hän on minua jaksanut neuvoa :).

Ja ei kun uutta lankaa tulille, tällä kertaa haluaisin jättää langan yksisäikeiseksi ja siksi yritän parhaani mukaan pitää villansyötön mahdollisimman tasaisena.. helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritettävä on. En nyt tosin hetkeen ole kehrännyt joten saattaa olla että pitää opetella hieman uudelleen.
Molemmat näistä kuiduista tuli värttinän mukana, hieman niinkuin starttipaketti idealla. Minusta tämä harmaa on jotenkin miellyttävämmän tuntuinen kun tuo valkoinen, huomattavasti sileämpää ja hieman pitempikuituisempaakin. tätä minusta on kyllä ollut mukavampi työstää, kun tuota valkoista kuitua sai aika kovasti nyhtää. Tässä harmaassa tosin pitkät kuidut hieman hämäävät kun saattaa toisella kädellä missä pitää topsia pitää samalla liian tiukasti kiinni seuraavista kehrättävistä kuiduista ja saa taas nyhtää mutta se ei sinällään haittaa kun se on omasta otteesta kiinni.

Uskaltauduin itse männäviikoilla tilaamaan kehruu materiaalia ulkomailta (hui!), ikinä en ole mitään ennen tilannut Suomen rajojen ulkopuolelta.

Tämä Merino tuli tänne kylmään pohjoiseen Iso- Britanniasta, Sheffieldin kaupungista (tai kylästä, en ole ottanut selville kumpi hän mahtaa olla). Hieman nyt huonosti näkyy tuo etiketti näemmä, mutta 100% Merinoa väittää olevansa ja väri "Rainforest".

Tuotekuvassa oli kyllä mielestäni enemmän mustaa, mutta kaunis se on tuokin :) Kylkiäisenä tuli vielä pikkuleipä ja pussillinen teetä :) Aika söpöä :3

Sisarelle tietenkin tästä innoissani kerroin ja jo sain varoituksen sanasen :D Merino on kuulemma todella liukasta kehrättävää, joten pitää tehdä todella tiukkaa kierrettä että se kestää kasassa.. *Gulp* Noh, ehkä selviän jos olen noita vähemmän kierrettä vaativia paukutellut poikki?

Ja emmehän toki ole päässeet tännekään saakka ilman uusia lankahankintoja! En oikeasti tiedä koska rupean elämään pelkästä langasta, koska sitä ei KOSKAAN ole riittävästi..
Nyt on tullut jokin buumi näihin vihreä sävyisiin yksilöihin ja Suomi 100/ Suomen luonto teemassa tietenkin saanen esitellä:

Jäkälä, Kallio ja Lehto By: Louhittaren Luola!

Samassa paketissa tuli myös Ricchanille lankea väreissä Koivu ja Kaamos :)

Joululahjuksiakin on jo hankittu, joskohan ei ensi kuussa tarvitsisi hankkia mitään?
Toiveajattelua varmaankin, aina löytyy jotain mitä pitää vielä jonkun lisukkeen lisukkeeksi hankkia :D
Banelle ainakin vielä jotain kun se vaan on mun mussu <3

Talvisäätä odotellessa valkeaa kranssia jos ei kerran lunta!

~Ma- Chan~

Pikkuiset sukkaiset

Sisko vihjasi ystävällisesti pikkuisensa olevan niin isoksi kasvanut, että poika olisi jo uusia villiksiä vailla. Eihän siinä kuin tuumasta toimeen ja jämälankoja tuhoamaan.

Jämäjunat

(Train of leftovers in Ravelry)

Mikä: Sukka 1-vuotiaalle

Millä ohjeella: Taito Etelä-Pohjanmaan Junasukka

Miten: Neulomalla, sukkapuikot 4 mm, 40 s

Mistä: Nimetön raitalanka, Novitan Isoveli petrooli (väri 187) ja tummansininen (väri 158)

Miten paljon: Raidallinen 34 gr, petrooli 48 gr ja sininen 5 gr, eli yht. 87 gr (43,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 4 pvää

Olin todella ihmeissäni siitä, miten hankalaa on löytää yksivuotiaalle villasukkaohje. Ratkaisin asian ottamalla milliä isommat puikot ja Isoveljen työn alle normaalin 3 millisen ja 7veikan sijasta. Omaan tiukan käsialan, joten todennäköisesti normi-immeiset saisivat viisimillisillä puikoilla sekä samalla langalla samankokoiset sukat kuin mie näillä lukemilla.

Tosin taitaa olla poitsu jo sen verran isoksi kasvanut, että nämä saattavat jäädä tämän vuoden lopulla pieniksi... Lyhyt on ruusujen ja lastenvaatteiden aika.

Tavoitteeni oli käyttää langat mahdollisimman tarkkaan puhki, ja niin sitten kävikin. Jopa niin hyvin, että petrooli loppui kesken - kuten ylläolevasta kuvasta huomaa. Hieman söi naista tämä tällainen.

Purkamaan siis, koska "OCD:ni kärsii". Haluan tehdä sukista aina parit toisilleen eikä tämä tapaus ole mitenkään poikkeus. Raitalankaakin uhkasi jäädä pienenpieni nöttönen jäljelle. Loppujen lopuksi neuloin molemmista keristä molemmista päistä yhtä aikaa kahta eri sukkaa. Ja koska fiksuna muksuna otin mukaan vain yhdet nelosen puikot, oli lepäävässä työssä kolmoset pitämässä silmukoita paikoillaan. Voiko tätä vaikeammin tehdä?

Tykkäsin kovasti ex tempore-raidoituksesta varren nurjassa kohdassa, joka on saatu aikaan seuraavasti: 1 raitaväriä, 2 sinistä, 1raitaväriä. Kivan höpsönnäköinen nurja raita tuo säväystä. Tuo itse asiassa jopa niin paljon, että törväsin myös teräosaan samanlaisen päästäkseni eroon uhkajämästä. Ylhäällä olin saanut nurjien kerrosten jälkeen vielä kolme kerrosta raitalangalla, mutta terässä valitettavasti yksi kerros jäi uupumaan. Tämä ei kuitenkaan häiritse juuri lainkaan.

Kun myös petrooli koki katkeran lopun, kaivoin äiskän lahjoittamista Isoveljistä laivastonsinistä ja lopetin sillä molemmat sukat.

Päättely tapahtui loppuun Siskon luona, jossa erehdyksessä nipsaisin poikki väärän raitalangan. Yritin parhaani mukaan parsimalla estää purkautumisen, mutta vasta käyttö paljastaa kuinka käy. Sitä ennen pitänee vielä tämän vuoden puolella tehdä hiukan isommat sukkaset laittamalla varteen neljä silmukkaa enemmän. Näin niitä ohjeita hiotaan, koska eiväthän ihmiset ole koskaan samanlaisia.

Omassa elämässä sairausloma jatkuu vielä kaksi viikkoa. Fysioterapeutilla käynti paljasti, että myös vasemman jalan penikat ovat aika lujilla ja niitä pitäisi pitää mahdollisimman paljon levossa. Lekurikäynti paljastanee aikanaan, onko miusta enää tähän työhön. Tavallaan olisin siitä asiasta helpottunut koska tämä oli kuitenkin vain välietappi matkallani lossikuskiksi, toisaalta taas tunnen pettäneeni työkaverit ja pomon kun heillä on muutenkin rankkaa ja kaikkia tekijöitä tarvitaan. Tilanteeseen ei vain taida valitettavasti olla kompromissejä tarjolla :<


~Ricchan~

p.s. Se tunne kun saa vauvansukista paljon enemmän tekstiä irti kuin aikuisten villiksistä :3

Paluu bittiavaruuteen

Heipä hei bittiavaruusseikkailijat.
Olen ollut jälleen huomattavan ajan ilmoittamatta itsestäni jolloin Ricchan huomautti että voisin ehkä jotain pientä kikerrystä tännekkin kehittää.
Tottahan se on mutta niin harvoin kun elektroniikkaa käytän niin joskus unoht... eikun siis jää taka alalle tämä blogiin kirjoittaminen.
Vaiherikkaan kesän ( ihastus, yhdessä palloilu ja katkera ero ) tuotoksia en valitettavasti pääse tänne esittelemään sillä lähtivät tämän kyseisen huligaanin matkaan, ei sillä että ne tavallista sukkaa erikoisemmat asiat olisivat olleetkaan :'D

Mutta siis aiheeseen:
Kuten Ricchan onkin jo maininnut, Savonlinnan Lankaamo liike on nyt siirtynyt paremmille lankailumaille.
Alennuksesta minäkin tosiaan löysin jotain, kuten Katian Funky lankaa värissä sinivihreä- musta, jonka kylkiäisiksi ostin tumman petroolinsiniset tupsut.
Tuotoksena tuli siis pipo.

Pipo on toteutettu perinteisellä 2 o 2 n neuloksella.
Halusin piposta löysän, joten tein reilulla silmukkamäärällä.
Tarkkaa määrää en juuri muista mutta olisiko ollut reilu 90s.






Koska piposta tuli näinkin kivan näköinen päätin kipaista Lankaamosta vielä sen toisenkin saman värisen langan, joka sinne jäi odottelemaan sekä pari tupsua lisää, joista oli tarkoitus tulla pipon kaveriksi huivi.
Huivikin tuli neulosteltua mutta jäi kyllä liian lyhyeksi.
Päätyy siis purkulistalle ja jatkokehitykseen inkapipoksi sitten joku kaunis päivä.. tupsutkin sopisivat inkapipon nyöreihin paremmin kun suorkaiteen huivin päätyihin.

Huivi toteutettu helpolla tunturineuleella *3 o 1n* lopuksi 1 o.

Tosin lankaamon alennuksesta tarttui mukaan muutakin kahden Katia Funkyn ja 3 karvatupsun lisäksi:
2 vyyhtiä Teeteen Elegant 70% kampavillaa 30% tussahsilkkiä petroolin värissä
2 vyyhtiä Teeteen Kamena 100% kampavillaa okran värisenä
sekä 2 kiekkoa nuppineuloja löysi tiensä ostoskoriin.
 



Kamena on päässyt jo puikoille saakka toiveena saada siskolleni huivi käyttäen Riccanin 'päänsärky huivi'n ohjetta.
Ymmärrän täysin miksi näinkin mairittelevan arvonimen on saanut... olen itsekin muutaman kerran jo löytänyt ylimääräisiä silmukoita tai kaventanut liikaa silmukoita.. vaikka ohje on yksinkertaisuudessaankin vain yksinkertainen, niin kyllä siihen itse helppouteen kompastuu kun ajatuksissaan tekeltää..

Puikoilla 2,5 tätä on tuusattu ja kyllä tämä tuntuu varsinaiselta ikuisuusprojektilta jo tässä vaiheessa.









Tein myös erään lupauksen pikkuserkkuni kanssa, että käytettäisiin mahdollisimaan paljon jämälankoja pois varastosta, eikä ostettaisi uusia lankoja ollenkaan ennen kuin vanhat on tehokkaasti käytetty pois (no tämä lupaushan söi itseltään pohjan jo siinä vaiheessa kun Lankaamo ilmoitti lopettavansa ja koska hallpuutukseen tulee lankoja niin pakkohan neulojan sielulle on antaa periksi ja käydä niihin lankoihin tuhlaa.. siis investoimassa) mutta nyt olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja käyttää niitä jämälankoja.
Tässä esimerkiksi äidille joulupakettiin menevät sukkaset.

Olen yhdet tällaisella kuviolla olevat sukat joskus äidille antanut mutta ne pahukset ovat menneet hajoamaan.
Näissä käytetty tosiaan vain jämälankaa tuolta lankalootien syövereistä.
Tummempi lanka muistaakseni on Maijaa ja tuo vaaleanpunainen on lankaa sieltä 30- vuoden takaa, jotka entinen työkaveri antoi minulle muutama vuosi takaperin.




Kyllähän tuolla puikoilla viipyilee pari muutakin työtä, joista aion kertoa teille armaille jonkun toisen kerran :)

Elämä on ollut hyvin kiireistä ja hektistä myös koulun osalta (joka luojalle kiitos) on enää yhtä kurssia vaille valmis paketti. Sitten pääsisin taas vapaille vesille suunnittelemaan tulevaa.

Hauskaa syksyn/ alkutalven jatkoa ja muistakaa käyttää heijastinta!

~ Ma- chan ~

Kuuseen kurkottaja

Aloitinpa sitten uuden vuoden oikein kunnon oppimisurakalla. Aloitin lapasten teon, ja susihan siitä tuli vaikka kuinka yritin. Kirjoneuleen neulomisen koottu vinkkilista, jotka on kässätty omien virheiden kautta. Ensin kuvat näteistä lapasista, joiden suunnittelu on omaa käsialaani (Lumihiutalekuvio otettu Neulojan Suuresta silmukkakirjasta).

       

Nätiltä näyttää. Jeps. Aloitetaan sitten tämä surullisempi puoli tästä päivityksestä:

1) Kirjoneuleessa olisi hyvä erottaa kämmen- ja kämmenen selkäpuoli toisistaan joko kuviolla tai tekemällä kämmenselän kuvion erottumaan selkeästi. Esimerkiksi miulla kuvio on muuten onnistunut, mutta se alkaa oikealla puolella melkein heti.

2) Lue kuviota huolellisesti. Jätä mielellään television seuraaminen toiseen kertaan, tai ainakin tarkista jokainen kerros mahdollisten virheiden varalta.

3) Tarkkaile kuinka langat kulkevat neuleessasi. Kahdella langalla samaan aikaan neuloessa saatat vahingossa luoda silmukoita. Niiden pois kaventaminen vaikuttaa neulepintaan oleellisesti.

4) Tämä nyt ei oikeastaan liity mitenkään aiheeseen, mutta kun teet vaakasilmukkaa, ota huomioon että et saa tehtyä sitä vain yhdellä värillä vaikka kuinka haluaisit. Lisäksi ota käyttöön pienempi puikkokoko, jottei päällinsilmukka erotu (tai sitten vain nautit erikoisesta tehosteesta neuleessasi)

5) Tämä saattaa jopa oikeasti liittyä kirjoneuleeseen: Kirjoneule on yhden värin neuleeseen verrattuna hiukan pienempää kokoa (ainakin miun käsialalla, joka on tiukka kuin mikä) eikä sitten sovikaan siihen käteen johon se oli tarkoitettu. Kuvasta näkee kuinka käteni venyttää kuviota liiaksi...

...joten neulo hellästi ja höllästi, ettei neulepinta mene kuprulle. Jos omistat tiukan käsialan, keskity erityisesti tähän.

6) Nauhakavennus on paras vaihtoehto kirjoneulelapasissa (ainakin omasta mielestäni). Siinäkin tosin pitää miettiä asioita jonkun verran, ettei vain käy näin:

tai näin:

 Tällaisia asioita tuli kässättyä tällä kertaa. Kantapään kautta oppii parhaiten, sillä kuka nyt jaksaa lukea muiden vinkkejä tai neuvoja ennen kirjoneuleen aloittamista (tohelo kun olen, ja liian kiireinen aloittamaan kaupantekijäisiksi). Kunnianhimo koitui kohtalokseni, ja lapasen tie vei takaisin kerälle. Siihenkin pikku vinkki:

7) ÄLÄ PÄÄTTELE JOS ET OLE VARMA HALUATKO PURKAA TYÖSI ("oikeesti nyt, tuokinko virhe vielä..." <___<' ) . Tietysti purkaminen harmittaa, mutta vielä enemmän harmittaa neulomus, joka jää laatikon pohjalle olemaan vain koska sitä ei kehdannut purkaa. Käyttämättömät vaatteet ovat surullisimmat vaatteet.

Että näin. Positiivista on kuitenkin se, että se nauhakavennus onnistui paremmin kuin aikaisemmassa lapasparissa. Ja olihan koko lapanen todella näyttävä, toivottavasti seuraava onnistuu jotta niitä voi jopa käyttääkin.

~Ricchan~

Kertaus on opintojen äiti

...Eli toisin sanoen kuinka lanka ei aina ihan riitä...

Eli nyt kävi näin. Viime viikon sunnuntaina todellisuus tuli vastaan ja sukka jäi ehkä 25 kerrosta vajaaksi. Oli vähän harmitus, mutta tilannetta on vaikea lähteä muuttamaan. Savolaiskarjalaisella asenteella ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi olin jättänyt toisen sukan päättelemättä juurikin siitä syystä, että jos lanka ei riitäkään, jolloin siitä oli sitten hyvä lähteä purkamaan. Tällä hetkellä kakkos-vedoksista toinen sukka on jo valmiina, ja toisessa on vartta nelisen senttiä.

Purkaminenhan tapahtuu miulla seuraavasti: Otan apuun jakkaran, jonka pistän nurinniskoin niin että sen ketarat sojottavat kattoa kohti. Sitten kiskon puikot pois työstä ja alan purkamaan, samalla kun kiedon vapautunutta lankaa kiertäen kahden tuolin jalan ympärille hellästi, ettei se veny vaan suoristuu. Tällä tavalla saan lankan suoraksi, ja pääsen tovin ajan ihastelemaan lankaa kokonaisuudessaan.

 

Kyllähän tuossa näkyy, että hiukan on tiukaksi päässyt. Toinen oli kuitenkin paljon parempi, kun Mies oli apuna purkamisessa.

Ja langoista aasinsiltaa pitkin eteenpäin, olinpa käymässä Pyöröpuikolla hakemassa lapaslankoja varten valkoista ja bongasin jotain aivan ihanaa:

Kitten Mohairin Punakimalletta Sandesgarnilta~! Oli ihan pakko adoptoida nämä kisumisut talteen.

Ja ostinhan mie sieltä myös sitä Smarttia:

Ja näillä eväillä lankavarastoni kohoaa yli kolmeen kiloon. Bileet! ...Paitsi että miun piti tuhota niitä...?

Niin mie teen, heti kun saan nämä sukat pois. Vimmattua neulomista ollut koko viikon ajan, koska sormet syyhyävät jo lapasien neulomiseen ja huivien kokeilemiseen.