Kirja-arvostelu - Kerällä

Mitä tehdä, kun olisi vain rajallinen määrä aikaa ja pitäisi mahdollisesti samaan aikaan kun neuloo keskittyä myös muuhunkin tekemiseen? Sen kertoo meille lankakauppias Rosalan saaristosta.

Kerällä - kotiin ja ylle: 45 nopeaa käsityötä

Kirjoittanut: Jonna Hietala

Julkaistu: 2013

Julkaisija: WSOY

 "Erilaiset langat ovat kuin kutkuttava seikkailu. Miltä ne tuntuvat kädessä, miten ne liukuvat puisella puikolla, entä metallisella, miltä ne tuoksuvat?"
- Jonna, Lukijalle (s. 5)

Kirjan ideana on panostaa laatuun ja perusvaatteeseen, siihen aina joka paikassa hyvältä tuntuvaan ja sopivaan luottovillapaitaan tai asusteeseen. Ja jokainen neulojahan tietää, että kun tarvitaan hyvä ja kestävä neule, lanka on hyvin suuressa osassa tässä tarinassa joka alkaa kun silmukat pistetään puikoille.

Kerällä inspiroi ainakin miuta, suuret ja isot valokuvat vievät ajatukset mennessään vaikka ohjeet ovatkin lyhkäisiä ja helppoja. Valokuville on joissain tapauksissa annettu kokonainen aukeama ja ne luovat omanlaisensa tunnelman joka nousee esille kirjan sivuilta. On monenlaista käsityötä ja monta eri tapaa luoda niitä. Sen takia onkin kiva, kun neuleet on ensimmäisellä sisällysakeamalla lueteltu käyttötarkoituksen mukaan ja toisella taasen tekotavan mukaan.

Kerrottakoon heti alkuun, että Hietalan lankakaupan nimi on Kerä. Tämä yllytti allekirjoittaneen poskipäitä hymyilemään, tykkään kovin sanaleikeistä. Sanasta sanaan, kirjaa voisi kuvailla yhdellä ja selkällä suomenkielen sanalla: Rouhea. Rouheita neuleita, rouheita värejä, rouheaa rouheaa, rouheaa.

Ohjeet ovat tosiaan tavallisia ja helppoja, juuri sellaisia kivoja välipaloja isojen - ja joissain tapauksissa monimutkaisten - neuleiden välissä tehtäväksi. Mallineuleiden sekä -virkkuiden värit korostavat kirjan kuvailusanaa: löytyy harmaata, mustaa, oljenkeltaista, sinistä, valkoista. Luonnollisia värejä.

En voi kylliksi kehua kuvia, jotka ovat riittävän isoja sekä selkeitä. Lisäksi huomaa, että kirjailija on ollut toimittaja: neuleista kerrotaan vähän taustatarinaa ja ohjeet ovat selkeästi kirjoitettuja vaihe vaiheelta. Erilaisia vinkkejä on ripoteltu pitkin poikin kirjan sivuja, mikä lisää mielenkiintoisuutta myös malleja ihastellessa.

Rehellisesti sanottuna kirjan kansikuvan perusteella en lähtisi lukemaan, mutta näin käsityölehdessä juttua tästä kirjasta sekä sen mielenkiintoisimmasta ohjeesta, japanilaisesta pesusienestä. Uteliaisuus vei voiton, ja onneksi veikin.

Pesusienen lisäksi ohjeista mieleen jäivät Kummasta päästä-villasukat sekä Muisto mummusta-lapaset. Näiden ohjeiden lisäksi en usko käyttäväni kirjaa mihinkään muuhun, mutta toisaalta Ravelryssa jonossa odottaa 854 ohjeen pituinen jono - ja se vain kasvaa.

Aloittelijan kannalta tämä olisi aivan loistava kirja, vaikka tekniikka-osiota ei olekaan ollenkaan. Kirjailija on selvästi luottanut siihen että jokainen osaa kyllä etsiä netin suuresta maailmasta ohjeet oikean ja nurjan silmukan tekoon, virkkauksen alkeisiin ja neulan käyttöön. Sen enempää ei oikeastaan edes tarvitakaan.

Loppuun kerrottakoon vielä, että lankakauppa Kerä voi hyvin ja villaisesti vaikka onkin siirtynyt uuden huoltajan hoteisiin (kiitos KristiinaS tästä tiedosta), kotisivut löytyvät täältä. Jonnan blogi Musta tuntuu sai päätöksensä lokakuussa 2013, ja tästä jatkanut toinen blogi Viimeinen silmukka on saanut viimeisimmän päivityksensä joulukuussa 2014. Kirja on ihana, lukekaa ja ihastelkaa.

-Ricchan-

Kirja-arvostelu - Synkät kuteet

En ollut uskoa silmiäni, kun satuin törmäämään Synkkiin kuteisiin. Tähän hätään ei muistu mieleen missä, mutta vau! Kerrankin ihan jotain erilaista kuin perinteiset neulontakirjat. Ja oli ilmeisesti Savonlinnan kirjastotätien mielestä niin erikoista, että pääkirjasto Joelissa se on sijoitettu nuorten harrastukset-kirjoihin eikä yläkerran neulontakirjallisuuden pariin. En voi arvostaa. Onneksi sentään kirjoja on hankittu kaksi ja kirjastoauton opus on aikuisten osastolla.

Mutta siis, unohtakaamme pastellivärit ja söpöt kirjoneuleet, täältä tulee mustaa neulontaa hämärän rajamailta 160 sivun verran.

Synkät kuteet - musta neulekirja

Kirjoittanut: Marjukka Vuorisalo & Mila Duktig

Julkaistu: 2014

Kustantaja: Moreeni

"Raunioromantiikkaa ja kauhutunnelmaa samassa paketissa brittiläiseen tyyliin."
-Abbeyn esittelyteksti (s. 83) 

Esipuheessaan kirjailijat kertovat, että heidän mielensä teki kovin tehdä goottityylisiä asusteita neulomalla. Valitettavasti useimmat neulemallit ovat hieman hellyyttäviä eli kauhuversioita ei tahtonut löytyä, joten vastaus oli selkeä: jos sitä ei ole, luodaan se. Ja niin syntyi tämä viehättävä teos joka kutkuttelee allekirjoittaneen mielen synkkiä nurkkia.

Ohjeet koostuvat esittelysivusta, jolla on usein mustalla taustalla musta mallineule (Tyylistähän ei muuten poiketa koko kirjan aikana, mallina ollut koirakin on tummasävyinen). Hiukkasen haastavaa silmille, mutta onneksi sentään ohjeet ovat valkoisella pohjalla. Mikäli kaavioita on, ne on sijoitettu seuraavalle sivulle/aukeamalle. Koska mustiin pukeutuva kansa kulkee yleensä omia polkujaan, on myös kirjan ohjeissa annettu vapauksia: neuloja saa itse päättää haluamansa muotoilutavat.

Koska kirja on myös iso (A4-kokoinen), on helppo jättää aukeama levälleen ja neuloa surruttaa eteenpäin. Ohjeita on niin paitoihin, hamosiin, laukkuihin, asusteihin, vauvan bodyihin sekä koirain lämmittimiin. Hämähäkit, luurangot ja pitsikuviot ovat suurimmassa osassa kuten goottimuodissa kuviot yleensäkin.

Vaikeusasteita on viisi ja ne on merkitty pääkalloin. Allekirjoittanut tosin kosahtaa jo kolmen pääkallon kohdalla, en ole koskaan yhdistellyt saumoja neuleissa. Jokaisessa ohjeessa on kerrottu myös käytetty lanka, tiheys, oletettu langan menekki ja valmiin vaatteen koko.

Lankana on käytetty Novitan 7veikkaa, Nallea ja Isoveljeä, mikä tuota... Noh, 7veikkahan tarvitsee useamman kastelukerran pehmetäkseen ja olisi ehkä ollut parempi käyttää jotain silkkisempää tai kenties laskeutuvampaa lankamateriaalia. Kaikenlaisia mahdollisia herkkulankoja on netti pullollaan ja sitten tartutaan markettitavaraan... Vai enkö vain osaa arvostaa kaikkien saatavilla olevaa tuotetta tarpeeksi?

Päävärit ovat musta, punainen ja valkoinen, satunnaista turkoosia ja violettia unohtamatta. Kirjoneuleiden lisäksi tarjolla on myös kuvioneuleita. Kokotarjonta ulottuu M-koosta 3XL:ään eli vaatteita on tarjolla kaikenmallisille sekä -kokoisille.

Ohjeita en ole ehtinyt testaamaan, olen vain ihastellut ja kokenut suurta houkutusta ryhtyä saman tien neulomaan. Toteutettavien listalle pääsivät ainakin Mustard Gas ja Notre Dame. Myös Tassutellen on aivan ihana, siitä onkin Ravelryn puolella jo pari toteutettua projektia. Muutenkin neuleiden nimiin on panostettu huolella, ne yksinään houkuttelevat tarttumaan puikkoihin. Toivoa sopii, että kirja saavuttaa useamman neuloosin vaivaaman ja sitä kautta houkuttelee uskaltautumaan pois mukavuusalueeltaan

Kokonaisuutena teos on aivan loistava, tykkään kovasti (ei vissiin kai tullut tarpeeksi selväksi?). Omasta kirjahyllystä ei vielä tätä teosta löydy, mutta tiedän ainakin erään joka tulee niin saamaan tämän kirjan synttärilahjakseen...

-Ricchan-

Kirja-arvostelu - Käsineitä kesästä talveen

Seuraavassa esittelyssä oleva kirja on kotoisin Ruotsinmaalta, ja siinä on ensivaikutelma samanlainen kuin Peppi Pitkätossun kirjoissa: jotain vänkää sekä erittäin värikästä.

Käsineitä kesästä talveen

(Vantar för alla årstider)

Kirjoittanut: Clara Falk & Camilla Swanlund

Suomentanut: Lotta Lipsanen

Julkaistu: Ruotsissa 2013 (Andina Förlag & Produktion AB), Suomessa 2014 (Karisto Oy)

"Miksi olemme innostuneet juuri käsineistä? Tietysti siksi, että ne ovat aivan ihania pieniä vaatekappaleita!"
- Alkusanat, Clara ja Camilla (s.7)

Kirja alkaa kuten kaikki perinteiset neuleohjekirjat: sisällysluettelo ohjeista kuvineen Suuren Käsityölehden malliin, alkusanat, tekniikoiden esittely, itse asia eli ohjeet sekä loppuun tietysti kiitokset sekä tilaa omille muistiinpanoille. Tarinointia ei ole juurikaan, ei edes esittelyjä eri malleista. Tiukalla asialinjalla ollaan siis, mitä sitä turhia haastelemaan vaikka molemmat kirjan tekijät ovatkin blogisteja

Mallit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, tarkoittaen että kevät ja kesä ovat yhtä ja samaa. Käyhän se järkeen, kesällä ei paljoa näppösiä palella. Lämmin vuodenaika tarjoaa lähinnä kämmekkäitä ja viilentävää pellavaa, syksyllä siirrytään palmikkokuvioisiin kädenlämmittimiin. Talvi onkin sitten kirjoneulelapasten valta-aikaa, siellä on todella paljon hurmaavia ohjeita tarjolla.

Ohjeet on nimetty ihmisten mukaan, ainoana poikkeuksena Hääpari. Koska jokaisen itseäänkunnioittavan neulesuunnittelijan on oltava Ravelryssa, bongasinkin Clara Falkin pienen etsintätuokion jälkeen. Hänen Ravelry-kauppansa sivuilta vilkuilin hiukkasen ohjeiden ruotsinkielisiä nimiä. Esimerkkeinä Asta on oikeasti Astrid, Martta Märta ja Esther Esteri. Kääntäjä on pysynyt todella uskollisena alkuperäisille nimille, joten kiitos siitä.

Ohjeet on pyritty pitämään tasan yhden aukeaman pituisina. Tietysti kaavioiden kanssa tarvitaan usein lisätilaa, mutta mikäs siinä. Yleensä toisella aukeamalla on myös lisäkuva kyseessä olevista käsineistä.

Kämmekkäiden ja lapasten koon ilmoitustapa ei ole normaali eurooppalainen numero (38/40 jne.), vaan käytössä on senttimitat ympärysmitasta, käsineen pituudesta sekä peukalokiilan pituudesta. Ohjeen muokkaamiseen tarvitaan siis pakosti eripaksuisia lankoja tai vaihtoehtoisesti erikokoisia puikkoja. Miinuspuoliin lukeutuu myös se, että vain kolmessa kaaviossa on kerrosnumerot.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon myö jokaisen käsineen viimeistely-kohta: "Päätä langanpäät ja sileytä kämmekkäät/lapaset."

Henkilökohtaisesti pidän kirjan värimaailmasta kovasti. Päävärit ovat huudossa, plus neuleita kuvattaessa taustaksi on valikoitunut yleensä vastavärejä (tausta, takit, muut asusteet, yllättäen myös kynsilakka). Kuvat on myös otettu tarpeeksi läheltä, jotta mallien kauneus nousee esille. Useita kuvia samasta ohjeesta ei tosin ole tarjolla, huolimatta huolellisesta panostuksesta kuvausvaiheeseen.

Käsineitä kesästä talveen on perusteos, jollaisen voisin huolia kirjahyllyyni jos sen jostain alennuksesta bongaisin. Muutama lapasmalli houkuttelee - Leena, Asta, Esteri, mutta se johtuu rehellisesti sanottuna mallineuleissa käytetystä raikkaasta värimaailmasta. Pari ohjetta voisin mielelläni toteuttaa, kenties jonain päivänä kun talvi alkaa taas kolkuttelemaan (vink vink tuttavat ja sukulaiset~!). Lisäplussana kirjan taitto on mainio, pienellä painalluksella saa aukeaman pysymään auki neulomista varten.

Toivotaan kuitenkin vähän lämpimämpiä päiviä. Tällä kolkolla keväällä on joutunut kaivamaan mummin neulomia lapasia takaisin esiin vaikka kuinka toivoisi vihertävää nurmea, kukkasia ja muutenkin luonnon heräämistä kesään.

-Ricchan-

Kirja-arvostelu - Kaikki lähti lapasesta

Kirjan otsikko kertoo kuinka helposti neuloosi voi iskeä: siitä yhdestä neuleesta se lähti, eikä paluuta enää ollut...

Kaikki lähti lapasesta

Kirjoittanut: Mari Muinonen ja Suvi Simola

Julkaistu: 2011

Kustantaja: Teos

"Neulomisen sietämätön keveys on suhteellista, rauhallisuus riippuu työn etenemisestä, pinna saattaa kiristyä äärimmilleen. Neljättä kertaa silmukkaluvun täsmäämättömyys saattaa aiheuttaa kuumia tunnereaktioita, mutta useimmiten neuloja ratkaisee ongelman joko luomalla soveltaen oman ratkaisunsa tai purkamalla ja neulomalla vielä viidennen kerran."
- Neulojan kädet ja mieli (s. 165)

Saatetekstien jälkeen kirja käsittää lähinnä neuleohjeita, joiden välissä on muutamia kirjoitettuja tekstejä neuletarvikkeista, tavoista sekä neulomisesta itsestään. Teksteissä on lisänä kommentteja ilmeisesti blogien lukijoilta/ravelry-kavereilta, ja ne piristävät neuloja-lukijan mieltä. Kirjan lopussa on luettelo lyhenteistä sekä tarvittavista neuletekniikoista sekä tietenkin langoista. Plussana myös lopussa sijaitsevat muutamat sivut muistiinpanoille.

Neuleohjeet näyttävät kovin pitkiltä, mutta tuntuvat selkeiltä (en ole vielä yrittänyt neuloa ainuttakaan, ihastellut vain). Suurin osa kirjan neuleista on saumattomia, mikä voi madaltaa aloittelevan neulojan kokeilukynnystä. Kuvat ovat isoja ja neuleet esittäytyvät niissä mainiosti. Ohjeen otsikkoaukeama sisältää tiedot koosta, langasta, puikoista ja tarvikkeista sekä tiheydestä. Kotimaisten nimien lisäksi on annettu pieni kuvaus neuleesta itsestään suomalaisella ytimekkyydellä höystettynä ja lankavinkeillä koristeltuna. 

Ohjeet koostuvat pääosin tyköistuvista paidoista, liiveistä ja tunikoista, joiden kanssa tarjoillaan pipo-otuksia, pari lapasia sekä mielenkiintoinen Kiedo-huivi joka kutkuttelee ainakin allekirjoittaneen puikkosormia. Omat suosikkini olivat Tomppo-paita ihanan jarrulenkin myötä sekä Muikkuset-korvaläppäpipo. Paju houkuttelisi ensimmäiseksi neulepaidaksi, siinä kun ainoat saumat ovat kainalossa ja esimerkkineule on niin ihanan houkuttelevan vihreä.

 
Kuvatessani blogia varten kirjaa olen kiitollinen kovista kansista ja tukevasta nidonnasta. Tällainen kirja on myös hyvä jättää auki neuloessa, eikä se tarvitse erikseen painoja sivun reunaan pysyäkseen auki. Tällaisella pikkujutulla on yllättävän paljon merkitys, joten kiitos siitä~!

Eräs erikoisuus tässä teoksessa muihin verrattuna on se, että kirjoittajat myöntävät sen vaatineen aikamoisen urakan sekä runsaasti kahvia. Niinhän se on, että neulojaa seuratessa työ vaikuttaa helpolta sekä nopealta, mutta kukaan ei ole näkemässä kaikkia purettuja töitä - jostain kumman syystä. Rehellisyys on todellakin plussaa, sillä ruusuinen kuva käsitöitä tekevästä ihmisestä jolla kaikki onnistuu ei yleensä ole kovinkaan realistinen. Ja silti me rakastamme neulomista - neuloosi kun on tautina/addiktiona kuitenkin todella nautinnollinen?

On selkeää, ettei tämä ole vain kirja täynnä ohjeita, vaan neulonnan kautta syntynyt kuvaus neulojan sisimmästä. Eikä siihen sisimpään voi olla samaistumatta.

---

Suosittelenko?
Kyllä, kirja on hyvä ja selkeä aloittelevallekin neulojalle.

Haluanko?
Tosiaankin, vaikka olisihan se hupsua ostaa kirja vain kolmen ohjeen tähden (hah!)

Muuta sanottavaa

Kirjan oma blogi: Nyt lähti lapasesta!
Marin blogi: MadeByMyself
Suvin blogi: 50villapeikkoa ja suviknits.com (englanniksi)

Valitettavasti ylläolevista blogeista ainoastaan Suvin suviknits on elossa ja Mari jatkaa Ravelryn puolella tikru-nimellä neulomista edelleen vaikka ei bloggailekaan kauheasti enää.

Myöskään aina ei voi tehdä täydellistä jälkeä. Kirjan errata - eli virheiden korjaussivusto löytyy täältä. Uskon kuitenkin, että kyseessäolevat virheet kiusaavat enemmän kirjoittajia kuin neulojia. Suotakoon heille heidän inhimillisyytensä anteeksi ja kiitetään sen sijaan ihastuttavasta kirjasta.

~Ricchan~