#APK

Nykyisessä työpaikassani olen saanut kunnian tutustua useaan aivan mahtavaan ihmiseen. Tiimissämme on lähes 20 jäsentä, joista jokainen tulee toimeen keskenään: meillä ei ole muodostunut klikkejä tai pieniä ryhmittymiä. Se on jotain, mitä arvostan suunnattomasti. Hyvin harvassa työyhteisössä ihmiset ovat olleet niin ihania kuin mitä nykyisessä työpaikassani.

Tiimissämme käy välillä vierailevia tähtiä: harjoittelijoita, määräaikaisia, ja sitten työpaikkaa vaihtavia henkilöitä. Jokainen on otettu vastaan innolla ja lämmöllä, sekä päästetty jatkamaan matkaansa kauniiden sanojen sekä satunnaisten lahjusten merkeissä. Jokainen heistä on ollut tärkeä osa tiimiämme, eikä heidän panoksensa ole jäänyt tiimiläisiltämme huomioimatta.

Eräs lähtijöistä oli määräaikainen tehopakkaus, suorastaan kyborgi. Jollei satunnaisia hulimattomuusvirheitä olisi ollut, olisin joutunut tökkimään häntä aina välillä neulalla - ihan vain tarkistaakseni, onhan hän varmasti ihminen. Oli hän, ja ihan huikea persoona kaiken huipuksi. Ollessamme samassa työpaikassa tämä tyyppi juhli synttäreitään syksyllä, joten lupasin neuloa hänelle villasukat.

#APK
(#APK in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko M (43 toivottavasti)
Ohje: Koneeseen kadonnut / Tiina Kuu, Tuhansien villasukkien maa-kirja
(Moreeni 2019)
Puikot: 3 mm metallisukkapuikot
Langat: 7 veljestä Luosto (894), 7 veljestä tumma vihreä (396),
kataja (390) ja valkoinen (11)
Kulutus: Luosto 71 gr, tumma vihreä 35 gr, kataja 21 gr, valkoinen 59 gr
eli yht. 186 gr (93 gr/sukka)
Aikaa kului: 9 päivää (projekti kesti 2 kk)

Kun sain idean lahjasukista, tiesin heti minkä mallin halusin toteuttaa. Tavoitteenani on neuloa Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa-kirjasta kaikki mallit ja tämä kyseinen ohje osui kuin nappi silmään. Työpaikka jossa tapasimme, pyrkii olemaan "tehdas" eli kyseessä on palvelukeskus, josta saa samalla ovenavauksella kaikki mahdolliset taloushallinnon palvelut. Tästä syystä hammasrattaat sopivat tunnelmaan täydellisesti. Myös ohjeen nimi antaa ehkä jotain viittausta siihen, millä tahdilla töitä tuppaa tulemaan tehtyä...

Halusin käyttää näihin sukkiin metsästäjälle sopivia vihreitä jämälankoja, ja sainkin upotettua niitä mukavasti tähän pariin. Itse asiassa jopa niinkin mukavasti, että jouduin ostamaan sopivaa uutta vihreää himppasen verran, jotta sain sukat valmiiksi. Olihan varastossani kirkasta ruohonvihreää, mutta se ei mielestäni sopinut yleisilmeeseen lainkaan.

Sukissa on käytetty kolmea eri vihreää, mikä symboloi osuvasti kyseisen työkaverin uraa meillä: hän oli todellinen moniosaaja, ei sanonut millekään työtehtävälle ei ja vaihtoi työtehtäviä suurin piirtein kuukauden välein. Erilaisia työtehtäviä tuntui kertyvän hurja määrä, enkä uskoisi itse oppivani puoliakaan siinä tahdissa mihin hän kykeni.

Sukissa yritin naamioida värinvaihtokohdat raidoittamalla, eli feidaus-tekniikalla. Siinä pyritään häivyttämään värinvaihto raitakerroksilla, jolloin vaihtokohta ei pomppaa selkeästi silmiin vaan vaihtuu kuin huomaamattaan. Omasta mielestäni onnistuin oikein mukavasti, vaikka varpaissa ja varressa onkin selkeästi eri värinen vihreä käytössä.

Huolimatta värien vaihtelusta ja kirjoneuleesta sukkamallin yleisilme on rauhallinen: Varren taittoreuna, kantapää ja kärki on neulottu yksivärisenä, jolloin kokonaisuus pääsee hengähtämään aika ajoin. Työkaverissa oli samanlaista tunnelmaa: vaikka hän teki paljon, ei hän koskaan tuntunut joutuvan kiireen valtaan: asiat tehtiin siinä tahdissa kuin ehdittiin ja kotiin lähdettiin kun työaika täyttyi. Olemmehan kuitenkin alalla, jolla et voi mitenkään saada pöytääsi täysin tyhjäksi koskaan - tarvitaan keskeneräisyyden sietokykyä.

Sietokykyä tarvittiin myös näitä sukkia neuloessa: Neuloin yhtä aikaa kahta sukkaa yhdeltä eri kerältä, eli lanka juoksi kerän sisältä sekä ulkopuolelta - eikä se ole kaikista helpoin tapa. Kärsivällisyys oli aika ajoin koetuksella, sillä langat menivät helposti keskenään ristiin niin, että selvittelytyöhön tuntui kuluvan välillä turhankin liikaa aikaa. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin kerinyt kaksi samankokoista lankakerää ja neulonut niiltä omat sukkansa. Siinä on tosin se vaara, että lanka ei lopukaan molemmissa sukissa samassa mallikohdassa. Puolensa ja puolensa, sanoisin.

Näissä sukissa pääsin nauttimaan Tiinan ohjeentekotaituruudesta: kirjoneule jatkui pohjaa myöten myös kantakiilojen kirjoneuleissa. Kiilakavennuksia ei juurikaan erota, vaan kuvio soljuu kauniisti vahvistetun kantapään jälkeen ja lähtee taas pyörimään neuleen ympäri samalla tavalla kuin varressakin.

Loppuun neulottiin yksivärinen nauhakavennus, joka viimeisteltiin silmukoimalla sukan pää kiinni. Pitäisi harjoitella tuota silmukointia lisää. Tuntuu, että hyvin usein teen liian kireän silmukoinnin ja sukan pää jää notkolle. Onneksi näissä osasin ottaa rennosti, eikä kärki kiristänyt ainakaan kuvausapuna olleen rakkaani varpaita.

Tämän sukkamallin erikoisjujuna oli sukansuun taittoreuna, jonne sai piilottaa haluamansa tekstinpätkän. Loppuun kirjottiin ketjukuviota, jottei tarvinnut suotta vain kuljettaa lankaa mukana. Halusin kirjoneuloa varteen sanan "#apk" ohjeessa olleen "koneeseen kadonnut"-tekstin sijasta.

Opin kyseisen lyhenteen työkaverilta ja viljelimmekin sitä työpaikalla keskusteluissa aina silloin tällöin. Se oli osa työkaverin huumorintajua, joka osui hyvin yksiin oman, hivenen epämääräisen huumorini kanssa. Niin se vain pohjanmaalainen ja savo-karjalainen kykenivät pitämään työpaikalla hauskaa, vaikka paine tuntui niskassa ja tunteja kertyi.

Kiitos siis sinulle, olit ihan mahtava tyyppi ja loistava työkaveri! Ei yhtään harmittanut kun päätit avata siipesi ja lähteä tavoittelemaan unelmaasi. Näiden villasukkien myötä toivotan vielä blogini kautta sinulle kaikkea hyvää ja seuraan mielenkiinnolla urasi kasvua. Sinulle vain taivas on rajana!

-Ricchan-

Ajattoman tyylikkäät

Kukaan ei varmaan ylläty kun mainitsen, ettei neulerintamalla ole juurikaan tapahtunut mitään toukokuun aikana. Perusvillasukkien neulominenkin on tuntunut jotenkin puuduttavalta. Mieli vetää ulos pihalle, työntämään kädet multaan ja kesäkuun alussa mattoja pesemään. Jotkut neulepuikot ja villasta vähänkään koostuva lanka, plääh suorastaan.

Nyt olisi siis oikein mainio aika huoltaa neuleet ja laittaa ne talviteloille. Vaan kummallisesti sukat eivät parsiudu itsestään eikä robottikäsi pyöritä nukanpoistajaa. Villapesusisko-huivi roikkuu naulakossa edelleen odottamassa pesua parin pipo-otuksen keralla.

Laiskuuttako? Ei välttämättä, pikemminkin viitsimättömyyttä. Ja jotenkin kukkaset houkuttelevat enemmän, vaikka niiden istuttamisessa olin myös auttamattomasti myöhässä. Nyt on kuitenkin yhdeksän pikkuruukkua tulossa, lajikkeina sinisievikki sekä koristetupakka kolmessa eri värissä. Multiin on päätynyt myös yksi kappale keltasipuleita, joka aloitti itämisen keittiön kaapissa. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan, mutta kukkivia kukkia lienee tiedossa vasta heinäkuun tietämillä...

Tiältä Sinne
(Tiältä Sinne in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koossa 38 (L-koko 72s.)
Ohje: Täältä Sinne /Tiina Kuu
Puikot: 2,5 mm ja 2,75 mm hiiliteräs-sukkapuikot
Lanka: Onion - Nettle Sock Yarn, väreissä hiili (1002) ja vihreä (1006)
Kulutus: Hiili 35 gr, vihreä 28 gr eli yht. 83 gr (41,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 8,5 päivää

Nämä ovat viime vuoden syksyllä valmistuneet sukat, eikä mennyt kuin reilu puoli vuotta valmiiksi saattamisen ja blogijulkaisun välillä. Ei paha, jäi jopa viisi kuukautta armonaikaa vuoteen.

Päätin ottaa kokeiluun arvonnasta voittamani ohkaiset, fingering-vahvuiset nokkoslangat ja heitin arvalla puikkokooksi 2,75 mm. Malliksi valikoitui suomalaisen luottosuunnittelijan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa-kirjasta (Moreeni 2019) kansikuvasukat, joilla lähdettiin syyskuussa 2020 liikkeelle. Reilua kuukautta myöhemmin sain sukat valmiiksi Sukkasato 2020-tapahtuman puitteissa ja päättelin langat 31. lokakuuta.

Ohje oli oikein selkeä sekä hyvin kirjoitettu, mutta siitä huolimatta jäin jumiin kantapään käännöksen jälkeen. Kyselin Sukkasadon Ravelry-ryhmässä apuja ja Heli-keiju keksi, että voisihan sitä kysyä suunnittelijalta suoraan. Ping, "Auttaiskohan TiiQ?".

Tiedättekö sen tunteen, kun supisette luokan takaosassa kaverin kanssa kuinka jokin on tosi vaikeaa, osaisikohan joku auttaa, supi supi, ja sitten kaveri äkkiä viittaakin ja kysyy opettajalta sen, mitä itse ei uskalla kysyä. Se oli päällimmäisin tunne, kun tajusin, mitä oli tapahtunut, hahah. Hyvät takaumat ala-asteelta siis. Ja tiedättekö, mikä oli parasta? Tiina vastasi!

Meillä Suomessa on todella ainutlaatuinen neulekulttuuri. Isot neulesuunnittelijatähdet kulkevat samoilla neulefoorumeilla kuin me "taviksetkin" ja heiltä voi mahdollisesti saada apuja. Kaikkihan eivät ole sosiaalisessa mediassa mukana, mutta osa on ja nyt kävi tuuri allekirjoittaneella. Kiitos Helille, kun hän uskalsi kysyä apuja ja suuret kiitokset Tiinalle vastauksesta :)



Varsinainen ongelmahan oli omassa tulkinnassani, kun luulin, että silmukoita pitäisi siirtää johonkin suuntaan, vaikka kerroksen vaihtumiskohta osuu L-koon ensimmäisessä sukassa kohdalleen ilman mitään kommervenkkejä.

Kuten kuvista näkee, sain jatkettua pienen hidastustöyssyn jälkeen villasukat loppuun saakka. Paras hetki neulonnassa koitti pohjan kavennusten jälkeen kun kuvio lähti rullaamaan puikoilla. Saatoin vain seurata kaaviota sivusilmällä, nauttien neulomisesta - sukat nimittäin valmistuivat sen jälkeen kuin itsestään.

Kantapään kiilakavennukset tapahtuvat sukan pohjassa

Lankana näissä sukissa oli Nettle Sock Yarn, joka pitää sisällään 70 % superwash-käsiteltyä villaa ja loput 30 prosenttia nokkoskuitua. Värjäys on eläväistä ja silmiin sopivan epätasaista. Neuletuntuma oli miellyttävä, vaikka välillä villahaituvat kutittivatkin nenukkia.

Jää nähtäväksi, miten nokkoskuitu toimii sukkien vahvikkeena. Kyseessä on kuitenkin sukkalangaksi tarkoitettu lanka, joten mielikuvani on vielä tässä vaiheessa positiivinen. Villa pitää jalat lämpimänä, joten pitää vähä kerrassaan alkaa katsella näille loppuelämän kotia. Vihreä kun ei oikein kuulu vaatteideni värisävyihin.

L-koon sukkiin meni lankaa yhteensä 83 grammaa, eli yllättävän vähän - varsinkin, kun on tottunut noin sadan gramman kulutuksiin per sukkapari. Arvelin, että L-koossa saisin mahdollisesti sukat koon 38 tai 39 jalkaan, mutta näistä tuli lopulta passelit kolmekasit: ei liian lörpät, mutta ei toisaalta tyköistuvatkaan. Jos nokkoskuitu kestää, niin nämä ovat juuri hyvät kenkäsukat syksyisempiin keleihin.

-Ricchan-

2019 pienimmät

Hahaa, valitettavasti vielä ei ole aika päästä tälle vuosikymmenelle valmistuneiden töiden suhteen. Vuoden 2019 neulesaldosta olisi nimittäin jäljellä vielä yksi sukkapari, joka vetää vertoja söpöydessään kaikille neuleille. Liekö mitään suloisempaa kuin vastasyntyneen pikkaraiset villasukat?

Pikku-siniraitaiset
(Blue Little Stripes in Ravelry)

Mikä: Vauvan ensisukat (41 s.)
Ohje: Junasukka /Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita - Baby Wool väreissä sininen (135) ja luonnonvalkoinen (011)
Kulutus: Sinistä 30 gr, valkoista 12 gr eli yht. 42 gr (21 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 pvää

Nämä sukat olivat toinen ja viimeinen parini vuoden 2019 Sukkasatoon, jota kerätään Räveltämön puolella syyskuun alusta lokakuun loppuun. Lisää voi lukea ryhmästä, sinne pääset tästä (sivusto vaatii kirjautumisen). Kyseisenä vuonna saatiin kasaan 140 paria, mikä oli reilut sata yksittäistä villasukkaa enemmän kuin 2018.

Sukkasatoahan on kerätty joka vuosi 2013 alkaen, ensin blogissa ja sitten pelkästään Ravelry-sivustolla. Viime vuonna osallistujia oli jo reilut kolmisenkymmentä ja yhdessä keräsimme 160 paria erilasia käpälänlämmittimiä. Satoilun päätteeksi arvottiin vaikka mitä kivaa, itsekin lahjoitin nurjan verkkokauppaan 30 euron lahjakortin. Eli kannattaa osallistua, vaikka allekirjoittaneelle ei osunutkaan arpaonnea.

Kyseiset pikkusukat jäivät ilman blogipäivitystä tuona syksynä, kun oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja jotain opiskelujuttakin siihen aikaan. Vaan tässä nämä nyt ovat, ehkä vähän paremmassa valossa kuin satoon aikanaan laitetulla kuvalla:

Junasukka on vallan mainio valinta lapsen ensimmäisiksi villasukiksi, sillä niissä on tuo 4 nurjaa / 4oikeaa / 4 nurjaa sekä joustinta tasaisin välein. Sen ansiosta sukat pysyvät myös hurjasti potkivan lapsosen jaloissa. Muualta blogeista olen lukenut, että ovatpa jotkut aikuisetkin pyytäneet sukkia tällä kaavalla, joten mikäpä siinä. Etenkin kumisaappaissa on semi-oleellista, että sukat ovat riittävän pitkävartiset ja että ne myös pysyvät jaloissa lörpsähtämättä mytyksi nilkkaan.

Raidoitin näissä vauvan versioissa valkoisella ja sinisellä Baby Wool-langalla, ja tuloksena on aika kivat sekä raikkaat villasukat. Kaapin päällä ovat odotelleet, josko heitä varten ilmaantuisivat sopivan pienet jalat jonain päivänä... Vielä ei ole moista tapahtunut.

Baby Wool on konepestävää merinovillalankaa, mutta siitä jäi jotenkin muovinen vaikutelma kun vertaa käsittelemättömään merinovillaan. Vauvanvaatteissa voi olla, että se konepestävyys lienee kuitenkin tärkeämpi ominaisuus kuin luonnollisen villan muut ominaisuudet. Lanka oli myös aika liukasta neulottavaa, mutta se ei tahtia haitannut ja pari valmistui muutamassa päivässä. Valmistumista joudutti myös se, etten pudotellut silmukoita - tällä kertaa.

-Ricchan-

Uusia lankatuttavuuksia

Aamut ovat selkeästi viileämpiä kuin aikaisemmin. Yön kaste heijastuu ruohon varsista ja puiden lehdistä, tuuli puhaltaa vilpoisampaa, syksyn raikastamaa tuulahdusta. Kesä on taittumassa hiljalleen kohti uutta muutosta, ja voi pojat miten muutoksia onkin tapahtunut.

Valmistuminen stipendin keralla. Uusi, yhteinen koti. Uusi työpaikka. Uudet työtehtävät ja kokonaan uusi maailma, johon sulkeltaa, tottua uusiin rutiineihin ja muodostaa seuraava askel elämän polulla. Olen nöyrän kiitollinen sekä innoissanu tästä hetkestä. Uusi voi olla pelottavaa, mutta se on samalla niin täynnä mahdollisuuksia.

Blogin puolella se hetki on valitettavasti aiheuttanut yhden viikon päivityksen väliinjäämisen kokonaan... Joten korvatakseni sen, tänään ja ensi viikon torstaina tulee uusi päivitys. Normaalistihan uusi teksti on siis ilmestynyt joka parittoman viikon torstaina, mutta nyt tulee jopa kolmena viikkona joka torstai jotain uutta sekä blogiin että instaan. Tai no, ainakin blogiin, katsotaan sitä instaa sitten kun aika on, haha.

Tällä kertaa ei ole valmiita töitä, vaan ihan lankahullutusta. Maikin Kontin neulebingosta innostuneena lähdin kuuden kuukauden, siis puolen vuoden lankalakkoon. Huhtikuussa tuli ostettua virtuaalisilta Kässämessuilta yksi vyyhti lankaa, mutta muuten olin tammikuusta heinäkuun loppuun saakka ilman lankaostoksia. Ja sen kunniaksihan piti heti tilaisuuden tullen possutella ensimmäisestä vastaansattuneesta lankakaupasta kehrättyjä ihanuuksia vaikka millä mitalla.

Kiitos, ihana FiinaNeule! Piipahdimme viikonloppureissulla Helsingissä ja pyhitimme lauantain tärkeille ostoksille: ruostumaton teräspannu, puoli kiloa lankaa, 100 cm kaapeli pyöröpuikkoihin sekä useita nappeja jo pitkään niitä odotelleeseen Soulful-villapuserooni. Nappeja piti itse asiassa ostaa kahteen otteeseen, en ensin kehdannut kassalla räpelöidä kännykästä esiin ohjetta tarkistaakseni nappimäärän, mutta ulkopuolella sitä uskalsi jo. Onneksi uskalsin, en tullut nimittäin ostaneeksi riittävästi! Kipaisin äkkiä takaisin kauppaan nappikauppaa tekemään.

Vaan ne langat. Aivan ihanuuksia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mistä oikein aloittaisinkaan?

No, varmaan ensimmäisestä jonka nappasin hyllystä: Lana Mia Colore, Gedifran valmistamaa tiikerilankaa. Kyseessä on ilmeisesti merinosukkalanka, jossa on vahvikkeena 20 % polyamidia. Mulesing-vapaata merinoa mainostetaan ainakin vyötteessä, joten uskaltauduin ostamaan riittävästi saadakseni aikaan villasukat. Sportvahvuinen lanka on vähän paksumpaa kuin jo allekirjoittaneen LankaLipastossa olemassaoleva fingering-vahvuinen vastaava. 100 gramman keriä ja niissä noin 390 metriä lankaa.

Tavoitteena olisi tehdä näistä villasukat, varmaankin yhdet aikuisen jalkaan sopivat. Sitten pienempiin jalkoihin loput jämät, ellei tee pipoa. Katsotaan kun aika koittaa.

Seuraavaksi lähdettiinkin tarvelistalle. Neulebingossa yhdessä ruudukossa ovat vedenkantolapaset, joihin ei ollutkaan riittävän paksua lankaa Lipaston uumenissa. Yritin keväällä ruveta neulomaan niitä kaksinkertaisesta Heritage Silkistä, mutta se ei oikein toiminut. Se on joku neulojan luonnonlaki, että vaikka lankaa on kilokaupalla, ei mikään niistä ole sopivaa juuri siihen projektiin jonka haluaisi juuri siinä tietyssä hetkessä aloittaa. Aina on mentävä lankakaupan kautta :D

Nyt sitten on kolme kerää, ihan vaan näitä lapasia varten. Ihunan pehmeää perusmerinoa aran-vahvuisena. Vitosen puikkoa noillehan suositellaan. Yhdessä kerässä on 50 grammaa/85 cm lankaa.

En kovinkaan paljon ole sellainen lankojensilittelijäimmeinen, mutta viimeisin ihanuus on sellainen, jota thouodellakin tekisi vain paijailla ja silitellä. Niin pehmeää, niin siloista ja kiiltävää. 70 % babyalpakan villaa ja loput mulberrysilkkiä. En kestä. Fingering-vahvuinen, eli neulostan varmaankin 3 mm puikoilla pipon jollekulle. Väriksi valikoitui yllättäen harmaa. Värikartassahan sävyjä olisi vaikka kuinka, mutta nyt tuli tehtyä tällainen epävärivalinta.

Vaikean valinnan jälkeen otin kaksi kappaletta 50 gramman kerää, juurikin pipon verran todennäköisesti. Jos lompakkoni olisi antanut periksi, olisin varmaan hamstrannut useamman kerän. Tämä oli kuitenkin sen verran hinnakasta lankaa (enkä yhtään ihmettele!), että ostosten loppusumma uhkasi mennä kolminumeroiseksi. joten oli pakko vähän karsia jotain pois. Joskus vähemmän on enemmän.

Jooh. Kyllä kannattaa joskus paastota, se tekee hyvää ja voi kerralla sitten ostaa paidan verran lankaa. Nyt kun itse asiassa mietin, Bobelo olisi kyllä juuri sopiva neule aloitettavaksi seuraavaksi... Mutta ehkäpä odottelen, Neulisti eli nykyään Anna Johanna-suunnittelijanimellä kulkeva neitokainen Missä neuloimme kerran-blogista julkaisee ihan lähitulevaisuudessa oman kirjansa! Sitä olen odotellut melkein yhtä suurella hartaudella kuin Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maata.

Kyllä neulojaa hellitään tänä syksynä. Ja kirjaa odotellessa voikin sopivasti neulostaa sukkia, tämän vuoden Sukkasato on nimittäin avattu Räveltämössä (links). Osallistua voi ilmaiseksi, ja ainakin allekirjoittanut on luvannut sinne jonkinlaista palkintoakin.

Neulomisiin!

-Ricchan-

Sukkia ystäville

Ensivaikutelma

(First Impression in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat
Ohje: Oma sovellus

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novitan 7veikka väreissä musta (99) ja tumma violetti (757)

Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 päivää

Näissä on täysin samanlainen varsi kuin For the Horde-villasukissa, jotka tein rakkaalleni kolmisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli neuloa uudet versiot kyseisistä villasukista, mutta neuloin liian tiukkaa ja sukan varsi ei sitä myötä sujahtanut kantapään ylitse.
"Eih!" pääsi suustani ja mökötin sohvan nurkassa ainakin viitisen minuuttia. Sitten keksin, että onneksi on muitakin immeisiä joille kelpaavat villasukat. Ei olisi pakko purkaa jo neulottuja varsia.

Ja tästä lähti suunnittelu. Värit sopivat Ma-Chanille täydellisesti, joten lähdin etsimään jonkinlaista kirjoneulekuviota jalkapöydän päälle. Sukupolvien silmukat-kirjan lapas-osiostata löytyikin sitten Suursaaret-kuvio. Jalkapohjaan päätin tehdä perinteisiä raitoja: 2 violetilla ja väliin 1 mustalla.

Varsi on neulottu niin, että violetti on dominoivana värinä. Vaihtamalla lankadominanssin olisin saanut mustan nousemaan paremmin esille myös jalkapöydässä. Vaan koskapa halusin kuvion olevan hankalammin tulkittava, pidin violetin dominoivana versiona. Näin  sain aikaan sen efektin, ettei nopeasti katsottuna musta kuvio nouse kovinkaan helposti esille.

Lopputuloksena oli sopivaa epämääräisyyttä: ensivaikutelmaltaan musta väri näytti syövän violetin ja kuvio erottui vain haaleasti. Sitten kun silmä tottuu väriyhdistelmään, sen kauneus nousee esiin.

Tästä syystä sukkien nimeksi nousi Ensivaikutelma. Kun tutustumme uuteen ihmiseen, me näemme vain pintakerroksen ja senkin vain pikaisella vilkaisulla. Siitä jo teemme arvioita yksilön persoonallisuudesta, tuomitsemme/ihailemme jotain ulkoista piirrettä ja kaiken sen perusteella osa jopa olettaa, tuleeko uuden tuttavuuden kanssa toimeen vai ei. Vaan kunhan tutustumme kyseiseen henkilöön, alamme nähdä pieniä vivahduksia siitä, millainen ihminen kyseinen persoona on. Kun katsomme tarkemmin, huomaamme miten monisyinen se henkilö onkaan.

Lopputulemana sainkin kopiosukkien sijaan jotain jännää ja vähän syvällisemmän tarinan neuleen taustalle. Tykkään kovasti näistä sukista, toivottavasti Ma-Chankin tykkää.

Mummin reseptillä

(With Grandma's recipe in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat
Ohje: Mummin perinnevillasukkamalli

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen sport värissä Hämy

Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 5,5 päivää

Syksyllä Savonlinnassa järjestettiin Syystulet-tapahtuma, jonne suuntasimme ystäväni kanssa. Kävelimme kaupungin rantaraitin halki kojujen halki Riihisaareen ja teimme siellä kierroksen ihmetellen, mitä kaikkea keskiaikamarkkinoilla olikaan tarjottavanaan. Nautiskelimme mansikkasuklaatikuista, kauhistelimme vartaassa hengaavaa kokonaista sikaa, söimme muurinpannuletut silmät aukaisevan kahvin kera.  Löysin itselleni oman kettupatavahdin jota olin himoinnut jo pitkään sekä samasta kojusta valurautapannun puunaamiseen tarvikkeita.

Takaisin päin kulkiessa Harjun langan tarjouslankakori kiinnitti huomioni. Sitten huomasin vieressä toisen korin, jossa oli Louhittaren lankoja -15% hintaan. Ja pari muutakin koria tupaten täynnä ihanuuksia, kaikki samassa kauppakojussa. Eihän siitä ohi päässyt ilman ostoksia...

Ystävä ihastui Väiskin harmaaseen sport-lankaan, josta sovimme diilin: hän kustantaisi pari vyyhtiä lankaa ja mie neuloisin niistä villasukat. Yhdistin työpyynnön tämän vuoden Sukkasatoon ja sain sillä edes yhden parin satosaldoon, mwahaha.

Yllättäen kävi niin, että villasukat neuloutuivat yhdestä vyyhdistä. Tätä ei tapahdu kuin erittäin harvoin. Yleensä saan varata vähintään sen 200 grammaa lankaa villasukkaparia varten ja lähes aina olen joutunut korkkaamaan sen varalla olleen vyyhdin/keräsen jotta saan neulottua kärjet loppuun saakka.

Väri tässä langassa on aivan ihana, vaikka harmaa ei lempiväritaulukostani löydykään. Tämä väri on sellainen elävä harmaa, väriskaala vaihtelee lempeästi lähes sinihopeisesta syvempiin ja tummempiin sävyihin. Käsinvärjätyissä langoissa on vain jotain sellaista mitä teollinen värjäys ei saa aikaan...

Kohta tässä varmaan nirsoutuu liikaa - ja kotimaiset värjärit kiittävät.

-Ricchan-

Satoilun merkeissä

Niin se vain syksy on saapunut kaupunkiin - ja maallekin. Pohjoisessa on jo kuulemma satanut ensilumi, joten villasukille on tulee todellakin olemaan tarvetta. Sitä suuremmalla syyllä Sukkasato pärähti käyntiin Räveltämössä ja allekirjoittanutkin sinne muutamat lastensukat on saanut aikaiseksi. Tänä vuonna on myös osallistujien kesken arvontaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Juuri nyt työn alla on jotain ihan muuta, mutta eiköhän lokakuun loppuun mennessä ehdi vielä ainakin yhdet sukat saada aikaiseksi. Ehkä jopa aikuisten sukat...

Siniset pikkuHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)

 Aikaa kului: 1,5 pvää

En halunnut tehdä taaperoikäiselle junasukkia, vaan jonkinlaista omaa sätöstystä. Alkuun tein 2o2n-joustinresoria, johon sitten junasukan tyyliin 4 kerrosta nurjaa, 4 kerrosta oikeaa ja 4 kerrosta nurjaa. Sitten vain neuloa posotin joustinta jonkin aikaa. Värinvaihdosta tuli mielestäni oikein kiva ja keveä.

Kantapää on ihan perinteinen hollantilainen, jonka jälkeen jatkoin jalkaterässä joustinta. Loppuun tein sädekavennuksen, silleen jännästi jotta saisin joustimen jatkumaan aivan loppuun saakka. Pohjan pituus on muistaakseni noin 18 senttimetriä, korjaan jos olen väärässä. Tuli kadotettua se lippulappunen johon olin merkinnyt kaiken oleellisen tiedon.

Nämä villikset lähtivät pummitytön varpaita lämmittämään. Uskon, että ainakin ympärysmitassa riittää kasvunkavaraa, mutta jalkapohjan pituus onkin sitten vähän epämääräinen.

Punaiset pikkuHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja 7 veljestä tummanpunainen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Punainen 91 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 107 gr (53,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Tein samalla kaavalla myös punaiset versiot. Pieniä sukkia ei montaa samankokoista oikein kannata samalla lapsella olla, mutta teinpä nyt kuitenkin kun malli oli mielestäni mahdottoman söpö. Sain näihin sukkiin myös kulutettua jo kuuden vuoden kypsään ikään ehtineen tummanpunaisen kerän.

On se vaan kauhea tunne, kun neulot ja epäilet langan riittävyyttä, neulot lisää ja neulot vaan lujempaa ettei lanka ehdi loppumaan... Onneksi hätävaraa jäi noin 30 sentin pituinen nyörinpätkä.

Ohje tulee muuten jossain kohtaa ilmaiseksi blogiin, kunhan saan tietää ovat koot kohdallaan. Kyseessä on taaperon jalkaan sovellettu versio aikuisten sukasta. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta kärkikavennuksien tekeminen siististi niin että kuvio jatkuu on se pahin ongelma. Onneksi mummi on tehnyt monet sukat tällä mallilla, joten niistä saa haettua vähän lisäosviittaa.

miniHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 6 kk lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 15 gr eli yht. 71 gr (35 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Koska yövuoro on loistavaa sukanneulonta-aikaa, tein myös suvun uusimmalle tulokkaalle miniHemmot. Nämä ovat myös tehty samalla kaavalla, mutta pohja on noin viisi senttiä pienempi eli 13 cm.

Toivottavasti sukat mahtuvat, heitä ei kuulemma ole vielä ehditty testailla. Tai vaihtoehtoisesti sukat ovat aivan liian isot. Aina ei voi onnistua kerralla, eikä joskus toisellakaan. Onneksi mikään ei estä kokeilemasta uudestaan... paitsi tietysti jos vastaanottajalla on jo liikaa sukkapareja käytettäväksi.

Mistä tulikin mieleeni parit villasukka- ja käsityökeräykset, sikäli mikäli on liikaa lankaa ja aikaa sekä totta kai halua tehdä hyvää:

Villasukkia meripelastukselle!-ryhmä facebookissa.
- Kaikenkokoisia aikuisten sukkia ovat vailla.
 Käsitöitä saattohoitopotilaille-ryhmä facebookissa.
- Tarvitaan putkisukkia, turvalonkeroita, myssyjä.

-Ricchan-

Kevytversiot

Kun kaksiviikkoisen jalan pituus on 7 cm ja leveys 2 cm, on se pieni. Hirmu pieni. Söpön pieni. Se on jopa niin pieni, että mikäli junasukat tekisi ohjeen mukaan mahtuisivat ne pikku jalkoihin vasta kun tyttönen täyttäisi vuoden.

Onneksi Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilla junasukkien ohje on niin epäselvästi yhteen pötköön kirjoitettu, että allekirjoittaneella jäi hulimattomuusvirheiden myötä neulomatta varresta 12 kerrosta joustinta ja jalkaterästä yksi neljän kerroksen nurja osuus kokonaan. Ei haittaa, sukista tuli juuri passelit tällaisina kevytversioina <3

Kevätraitaa

(Spring Stripes in Ravelry)

Mikä: Junasukan kevytversio (10s)

Ohje: Junasukka (Taito Etelä-Pohjanmaa)

Puikot: 2,5 mm alumiinisukkapuikot

Lanka: Novita 7veljestä limevihreä (75%villa, 25% polyamidi) ja tuntematon jämäkeltainen

Kulutus: Limevihreä 31 gr, keltainen 8 gr eli yht. 39 gr (19,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 5 pvää

Näitä sukkia on neulottu niin kotisohvalla, porukoiden luona vieraillessa kuin töissäkin yövuoron hiljaisina tunteina. Aina silleen vähän, tunti-pari kerrallaan joten aikaa vierähti enemmän kuin oletinkaan. Raitoja tehtiin sukkaan sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja sitten ihmeteltiin toista sukkaa pakertaessa, että kuinkas ja miten ja ohoh, tuli sittenkin pari.

Koska vauva syntyi marraskuun loskaan ja pimeyteen, luonnollinen värivalinta kallistuisi harmaaseen, valkoiseen, siniseen, yms. Mutta koska vanhempiensa häiden yksi pääväreistä oli limenvihreä ja jämälankojen huopakorissa köllötteli kimaltava sitruunankeltainen lankakerä, sai lapsonen sitä myötä keväiset värit sukkiinsa. Ja tuli muuten ihunat <3

Pari viikkoa syntymän jälkeen käytiin viemässä rotinapullaa isolla joukolla. Hieman jänskätti, saakohan sitä tehtyä riittävän hienon pullaotuksen vietäväksi, mutta näytti maistuvan. Olihan se vähän kuivakkaa kun en äiskän muistuttamisesta huolimatta muistanut laittaa hillotäytettä... Hupsista. Kotona askartelin pahvista ja joululahjapaperista alusen ja paketoin koko höskän sellofaanilla. Sukat hengasivat siinä päällä teipillä kiinnitettyinä. Komea paketti, vaikka itse kehunkin *köh*

Pieni oli aivan ihana ja herttainen, nukkui nätisti melkein koko ajan. Vähän tuijoteltiin simmuin raosta ja sitten taas jatkettiin tuhisemista. Yöbodykin oli hiukan ison oloinen, mutta vauveli oli vaan niin söötti siinä <3

Tarkoituksena oli alun perin viedä kaksi paria pikkusukkia, keväisen vihreän pariksi joulunpunaisen ja valkoisen väriyhdistelmä. Se sai kuitenkin jäädä muutaman pikku virheen myötä, tein nimittäin vahingossa kaksi eriväristä sukkaa... Eikä sitten tietenkään enää ollut aikaa tehdä sukille omannäköisiä pareja. Kyllä ne päivät vaan hupenivat nopeasti marraskuussa.

Jouluversioista lisää ensi kerralla, nyt on jatkettava joululahjoin väkertämistä. Se on aina sellainen savotta, että pitäisi aloittaa jo heti tammikuussa seuraavan vuoden lahjukset. Viimeisimmän lisäyksen jälkeen ydinperheeseen kuuluu nimittäin jo tusinan verran immeisiä...

-Ricchan-

Sukkasato 2017 kera lankahankintojen

Se on taas syksy, ja Sukkasatoa odotan malttamattomana. Puolivahingossa ja tosi-innoissani toimin tänä vuonna modehommissa järjestyksessään jo yhdennellätoista satokerralla. Sato kerätään Räveltämön puolella, liittykää vain Sukkasato-ryhmään ja olette automaattisesti mukana :3 Linkki löytyy tästä, hops.

Pikku infopaketti vielä siitä, mitä Sukkasato on:

• Satoilu alkaa 01. lokakuuta klo 0.00. ja loppuu 30. marraskuuta klo 24
• Ideana on neuloa sukkia, tossuja, töppösiä, säärystimiä, mitä tahansa “käpälänlämmittimiä”
• Sukkien tulee olla aloitettu 01.10. jälkeen ja viimeinen sadonkorjuupäivä on 31.11.
• Sukat ilmoitetaan viikottain ketjuun, josta käyn ne sitten laskemassa seuraavan alkavan viikon maanantaina. Lisään sitten seuraavan viikon sadonkorjuuketjun.
• Kyseessä ei ole kilpailu, vaan leikkimielinen sukkienneulonta

Että kaikki vaan mukaan, ryhmä on suomenkielinen ja tarvitsette vain Ravelry-tunnukset. Niiden luominen on ilmaista sekä suht vaivatonta. Ravelryn - eli tutummin Räveltömön - kautta pääsette valtavaan neulojien ja virkkaajien naamakirjaan, jonka neuleohjeiden määrä hipoo tasoa rajaton. Teretulemast!

Satoviikot ovat seuraavat:

1. viikko: su 01.10. klo 00:00 - la 07.10. klo 24:00
2. viikko: su 08.10. klo 00:01 - la 14.10. klo 24:00
3. viikko: su 15.10. klo 00:01 - la 21.10. klo 24:00
4. viikko: su 22.10. klo 00:01 - la 28.10. klo 24:00
5. viikko: su 29.10. klo 00:01 - la 04.11. klo 24:00
6. viikko: su 05.11. klo 00:01 - la 11.11. klo 24:00
7. viikko: su 12.11. klo 00:01 - la 18.11. klo 24:00
8. viikko: su 19.11. klo 00:01 - la 25.11. klo 24:00
9. viikko: su 26.11. klo 00:01 - to 30.11. klo 24:00

Huom! Esimerkkinä:
Jos saat sukan valmiiksi ekan viikon aikana lauantaina juuri ennen puoltayötä, mutta et ehdi raportoimaan sitä viikkoketjuun: Sukka tulee ilmoittaa toisen viikon ketjuun. Kaikki varmaan kyllä tiesivät tämän, mutta onhan näitä sääntöjä hyvä kertailla välillä :3

---

Ja sitten ihan vaan omiin asioihiini: Lankaa! Mitä olisikaan lankavarasto jos sen kilomäärää voisi kuvailla vain yksinumeroisella luvulla..?

Ostin siis Titityystä (taas vaihteeksi) hiukkasen jotain kivaa ja söpöä sekä tietysti välttämätöntä. Langat on lisätty jo Räveltömön listaukseen eli Stash'iin sekä tietysti tämän blogin LankaLipaston puolelle.

Oms ja noms. Holst Garn on vähä kerrassaan valtaamassa alaa sydämestäni. Kaksi ylintä ovat Highlandia, jota olen himostellut ties kuinka pitkään (80% highland-villaa ja 20% polyamidia). Näistä neljästä vyyhdistä olisi tarkoitus loihtia aivan ihania piposia mieskullalle <3 Väreiksi herra valikoi Nurmikon sekä Violetin kosketuksen, molemmat käsinvärjättyjä ihanuuksia.

Koska samoilla postikuluilla olisi hyvä saada tilattua mahdollisimman paljon lanka-asioita, tiedustelin siskolta kolme värivaihtoehtoa siskonpojan pipoon ja lapasiin. Vaihtoehdoiksi valittiin sininen Aqua, musta Korppi ja ihanan vaaleanvihreä Saniainen, joista viimeisen tilasin (kuten kuvasta näkyy). Heti kun saan miehen pipon pois alta niin aloitan näiden parissa heti saman tien. Samalla kun kirjoittelen tätä teen pään sädekavennusta, että ihan likellä valmista ollaan jo :3

Loppuun vielä kiitos miehelle, jonka valokuvaustaitoja sekä -varusteita lainasin siekailematta lankojen kuvaamiseen. Kännykällä otin kyllä todisteita tästä tapahtumasta, mutta ne kuvat ovat kovin ala-arvoisen pikselöityneitä ja kelpaamattomia. Lienee aika putsata linssit älypuhelimesta sekä kamerasta...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

-Ricchan-

Kiirettä pitää...

KLO 05:57

Kuusitoista ja puoli tuntia aikaa saada edes yksi pari sukkasatoon valmiiksi. Otsikkoa mukaillen, kiirettä pitää kun on tuli hännän alla, eli tässä tapauksessa sukka ihan täysin totaalisen kesken. Tulin vähän aikaa sitten töistä ja kaipa ne yöuneen tarkoitetut tunnit pitäisi jossain vaiheessa napsia talteen

Joulu tulee ja joululahjat ovat vielä neulomatta. Paniikki!

KLO 09:18

Varsi on nyt tehty. Kahdeksankymmentä silmukkaa ja kahdeksankymmentäkolme kerrosta. Kantalappu odottakoon kunnes olen yöuneni napannut. Palaan asiaan joskus viiden jälkeen iltapäivällä. Kuva on suttuinen, eikä neulojankaan ajatus juokse kovin lujaa enää tämän valvomisen jälkeen.

Aika on kulkenut suht nopeasti näiden sekä Missä neuloimme kerran-blogia lukiessa. Kesäkuu 2014 on menossa parhaillaan.

Iltapala on nautittu, joten ei muuta kuin yöunille.

KLO 21:44

Kuuden tunnin unet ja ylös, kauppaan, ruokaa, kotihommia ja paljon neulomista.

Alan hiljalleen pelkäämään, etten tule saamaan sukkaa valmiiksi. Nippa nappa kaksi tuntia aikaa tehdä 50 kerrosta jalkapöydän osuutta ja nauhakavennus sekä tietysti päättely. Lisäksi tuntuu, että kiire on vaikuttanut käsialaani ja etenkin silmukoiden nostaminen kantapäästä tuotti yllättävän paljon ongelmia. Simmut eivät oikein toimi.

KLO 23:58

Sain tehtyä kolmekymmentä kerrosta, mutta on aika luovuttaa. Tarvitsisin tunnin verran lisää aikaa.

Ei voi minkään. Otetaan ensi vuonna uudestaan paremmalla onnella. Tuli monta kertaa neuloessa mieleen Tour de Sock ja Sock Madness, eikä kumpikaan niistä oikein houkuttele. Vauhdin puolesta ehkä voisi kisata, mutta tämä sujui nopeasti vain helpon 2o2n-joustinneuleen ansiosta. Kisoissa on kuitenkin uusia, opeteltavia asioita sekä itsensä haastamista.

Viimeistelen sukat huomenna, kunhan olen selvinnyt yön töistä ja nukkunut kunnolla.

~Ricchan~

Kuulas syksy kutsuu villasukkia

Siniharmaita tähtiä
(Blue and Grey Stars in Ravelry)

Mikä: perusvillikset miehelle (koko 45)

Millä ohjeella: Riitta Marian lankasukka (Sukupolvien silmukat-kirjasta)

Miten: Neulomalla, 20 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veli vaaleansiniharmaa ja kirkkaanvihreä (75 % villa, 25 % polyamidi)

Miten paljon: Sininen 163 gr, vihreä 36 gr eli yht. 199 gr (99,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 10 pvää

Ensimmäiset joululahjavillasukat ovat valmistuneet. Normaalisti tämän kokoisten sukkien kanssa kuluisi ainakin kaksi viikkoa, mutta nyt sain nipistettyä ajasta pois neljä päivää. Itse sukkia tehdessä jouduin taasen muokkaamaan kuviota. Jotenkin epäilin että varresta tulisi turhan pitkä, joten jätin kuvion toisen kerroksen puoleenväliin. Jalkapöydän päällä on tuttu 2o2n-neule, joka jatkuu kärkeen saakka. Lankadominanssi oli taas isossa osassa.

Nämä ovat nuorimmaisen veljen jalkaan tarkoitetut. Lyhensin hieman kantalappua (kaksi kerrosta), sillä tarkkaillessani kuinka aiemmat sukat ovat kuluneet käytössä kantapää on ruvennut lörpsöttämään. Kaksi kerrosta ei ehkä muuta sitä osuutta liian kireäksi, mutta ehkä se ei sitten liian nopeasti muutu löysäksikään.

Nyt kun tässä katselen näitä sukista otettuja kuvia, en voi olla miettimättä kuinka kamalia ne ovatkaan ^__^' Kello oli ehkä jotain yksitoista illalla ja juuri olin käynyt saunassa. Vaaleansininen väri sukissa taittuu harmaaseen (siltä näyttää myös in-real-life, joten näyttöä tai kameraa ei sovi siitä soimata).

Suurin osa otetuista kuvista oli kaiken huipuksi tärähtäneitä, joten blogiin asti selvisi vain neljä kappaletta. Joskus ei vaan suju, mutta ehkä sitten ensi kerralla paremmin. Ja kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, aina ei tarvitse olla edustavassa kunnossa, hih.

Mistä tulikin mieleeni, että omissa sukissani on liian tiukka kantapää, hups. Olisi melkein saanut olla viisi kerrosta enemmän, mikä tuntuu aika hurjalta määrältä. Kuviostahan senkin huomasi.

~Ricchan~