Psykelediaa kaksin kappalein

Olin ostanut vuonna keppi ja kivi Lankaunelmia.fi'n verkkokaupan loppuunmyynnistä sukkalankaa, joka oli käsinvärjätty raidalliseksi violetin ja neonvihreän sävyillä. En muista enää, mitä olin ajatellut niistä kahdesta vyyhdistä tehdä tai mikä aivopieru minulla oli käynyt ne tilatessani, mutta nyt niistä neuloutui kaksi paria sukkia. Pääsin samalla myös testaamaan, miten pelkkä puikkokoon vaihto vaikuttaa neuletiheyteen jos silmukkamäärä sekä malli pysyvät samana.

Kuvat aukeavat klikkaamalla uuteen välilehteen, jolloin niitä pystyy tarkastelemaan tarkemmin tarvittaessa suurempina.

Monkey 2,75 mm
(Monkey 2,75 mm in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat (80 s.)
Ohje: Monkey / Suloisimmat sukat, Cookie  A. (Minerva-kustantamo)
Puikot: 2,75 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Neuleunelmia, käsinvärjätty ohut sukkalanka (75 % villa, 25 % polyamidi)
Tiheys: 30 s, 40 krs (10 cm)
Kulutus: 87 g (43,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 9 päivää (projekti kesti kuukauden)

Sukkamalliksi valitsin Cookie A:n laajasta valikoimasta Monkey-sukat, joiden luvattiin toimivan hyvin raidallisen sekä monivärisen langan kanssa. En joutunut pettymään, sukista tuli aika hauskat. Olin mukavuusalueeni ulkopuolella värien kanssa, mutta malli oli kerrassaan koukuttavaa neulottavaa.

Malli neulotaan varresta varpaisiin, kuvio kulkee varressa ympäri ja jatkuu jalkapöydän päällä. Kärki neulotaan sileänä, tehdään nauhakavennukset ja silmukoidaan kiinni. Alkuun yritin silmukoida neulalla, mutta se ei jotenkin luonnistunut. Lihasmuisti laittoi vastaan ja purin jo silmukoidun osuuden pois.

Terästin aivomuistiani katsomalla videotoistopalvelusta videon, jossa neuvottiin kuinka silmukoidaan neulomalla. Sittenpä homma alkoi sujua paljon vikkelämmin sekä tutumman oloisesti. Se oli aika jännä kokemus. Alan ilmeisesti olla jo sen verran vanhentunut, että mieli haluaa pysyä totutuissa tavoissa uusien asioiden opettelun sijaan?

Monkey on hyvin suosittu malli ja sitä onkin neulottu Räveltämössä yhteensä 23 050 projektia ympäri maailman tätä kirjoittaessani (heinäkuu 2023), mikä on huikea määrä valmiita sukkia. Mallista on myös sileäsilmukkainen versio olemassa, mutta tein kaksi kappaletta sukkapareja noudattaen ohjetta tunnollisesti. Todella moni neuloja tekee omia versioitaan, mutta mie en jotenkin kehtaa. Kumpikin tapa on erittäin sallittu.

Kirjava lanka on todellakin edukseen ja sukista tuli aika räiheät. Itsestäänraidoittuvana se ei ole liian levoton, vaikka vähän pelkäsinkin mitä tästä tulee. Hyvä tuli.

Monkey 3 mm
(Monkey 3 mm in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat (80 s.)
Ohje: Monkey / Suloisimmat sukat, Cookie  A. (Minerva-kustantamo)
Puikot: 3 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Neuleunelmia, käsinvärjätty ohut sukkalanka (75 % villa, 25 % polyamidi)
Tiheys: 30 s, 38 krs (10 cm)
Kulutus: 86 g (43 gr/sukka)
Aikaa kului: 8 päivää (projekti kesti kuukauden)

Kun vertaa näitä isompia 3 mm puikoilla tehtyjä 2,75 millin puikoilla tehtyihin, neuloessa lanka läikittyi pienemmissä hauskasti molempien sukkien kärjissä, vaikka en yhtään kohdistellut lankaa tai muutenkaan tehnyt mitään kommervenkkejä. Samaa ei kuitenkaan tapahtunut isompien sukkien kohdalla. Pienemmät sukat ovat myös väriltään selkeästi violetimmat, mikä oli hauska muutos. Se tosin johtunee todennäköisemmin langan värjäyksestä kuin puikkokoon vaihdosta.

Puikon vaihtaminen pienempään kokoon muutti tiheyttä ainoastaan kerroksien suhteen. Alun perin ohje on kirjoitettu light fingering-langalle, jossa metrejä on yleensä 400-500 sataa grammaa kohden, kun taas fingering- langassa on vain noin 360-400 grammaa sadassa grammassa. Määrähän sitten kivasti vaihtelee valmistajittain... Lisää langan paksuudesta voi lukea vuoden 2020 julkaisusta tästä klikkaamalla. Käyttämässäni langassa metrejä oli 420 m /100 gr.

Neuletiheyteni ei siis oleellisesti muuttunut 0,25 millin muutoksella, mutta jos jokin malli vaatisi hiomista,  tämä on hyvää tietoa tulevaisuutta varten. Seuraavaksi olisi tarkoitus laittaa 3,5 mm puikoille jotain muuta testattavaa. Ja samalla saa sitten lankaa pois varastoista sekä mahdollisesti villaista lämmikettä lähipiirille.

Tämä oli hauska testi, josta opin taas lisää omasta käsialastani sekä neuletiheydestä. Valmiit sukat ovat odottaneet pääsyä saajilleen jonkin aikaa, mutta jospa tässä kesän aikana ne poistuvat tästä taloudesta. Toinen pari menee miehekkeen velipojalle, toinen pari luultavasti eksyy meidän iskän vaatekaappiin jonain päivänä.

-Ricchan

Menettämisestä

 Rakkaus ei katoa koskaan.

Villapesusisko
(Villapesusisko in Ravelry)

Mikä: Kolmiohuivi erilaisin pintaneulein
Ohje: Villapesusiskot /Pirjo Lakkapää ja Katri Raunama
Puikot: 3 mm KnitPro Symfonie-pyöröt, 80 cm/120 cm kaapeli
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen-sukkalanka,
väreissä Velho (violetti), Kaamos (musta), Kaunokki (sininen) ja Koivu (valkoinen)
Kulutus: Velho 66 gr, Kaamos 47 gr, Kaunokki 38 gr, Koivu 14 gr eli yht. 165 gr
Aikaa kului: 13,5 pvää

Neuloin kesällä 2019 tämän mallin suruhuivina. Menettäminen ei ole koskaan helppoa, eikä tunteiden käsitteleminen ole kovinkaan yksinkertaista. Itkeminen, vihan tunteet, paha olo ja sureminen oli oikeutettua, mutta kriisin osuessa kohdalle en osannut käsitellä niitä. Kuten tapana maassamme on, suljin sen sisimpääni mustaan laatikkoon ja heitin avaimen jorpakkoon.

"Käsittelen asiat sitten kun minulla on aikaa." Se aika koitti kun aloitin neulomaan tätä huivia. Jokaisella kerroksella pohdin keskusteluita, yhteisiä hetkiä ja kaukaisia muistoja, painavien kyynelten valuessa poskillani. Neuloin ikäväni, murheeni sekä vihani silmukka silmukalta huiviin, toivoen sen poistavan tnuo kamalat, epämiellyttävät tunteet sydämestäni ja sielustani.

Väinämöinen on sukkalankaa, eli nylonilla vahvistettua konepestävää villaa. Kenties siitä johtui, ettei huivistani tullut niin iso ja lämmin kietoutumishuivi kuin heillä, jotka neuloivat omansa merinosinkuista. Minun halaukseni on lämmin ja pienempi, juuri sopivan kokoinen minulle. Juuri sen verran lämpöä ja rakkautta itseäni kohtaan kuin mitä pystyin ottamaan vastaan.

Lankoja valitessani päädyin synkin ajatuksin lempiväreihini, violettiin ja siniseen. Kiedoin ne Kaamoksen tummaan huntuun, mutta halusin muistaa myös toivon. Valkoinen, harmain pilkuin koristeltu Koivu-väri oli juuri täydellinen: toivo ei koskaan ole täysin valkoista ja puhdasta, vaan se on saanut oman osansa murheesta. Se toimisi muistutuksena, että synkimmälläkin hetkellä on olemassa iloa ja naurua. Maailma on kaunis, vaikka tuntuisi kuin sielu mätänisi sisältä.

Suru on siitä ikävä seuralainen, että menetyksien myötä sen tuoma paha olo ei missään kohtaa katoa täysin. Päinvastoin, tuntuu kuin uusi menetys vain kerryttäisi entisen, jo parantuneen haavan päälle uutta repeämää niin, että haavan umpeutumisessa kestää ikuisuus.

Itku on syvempää, suoraan sielusta kantautuvaa. Sydän tykyttää tiheämmin ja tiheämmin, räkä valuu poskille ja sekoittuu kyynelten suolaiseen vanaan ja koko keho vain vapisee murheen liian lujaa rutistavissa kourissa. Keuhkoista puristuu ulos kaikki ilma ja sen syvyyksistä nousee ääni, joka suorastaan painuu tuskan alla. Pelko nousee kurkkuun, itku ei tunnu loppuvan koskaan, ei nyt kun pato on vihdoin auennut. Kuinka voin ikinä lakata suremasta?

Ja kuitenkin, jossain kohtaa, se loppuu, vaimenee, sammuu. Silmät ovat punaiset ja olo turta, sisimmässä on jotain puhdistunut ja jäljelle on jäänyt lommoinen, pohjaton tyhjyys. Tyhjyys, jonka voi täyttää rakkaudella, naurulla, ilolla ja ystävällisyydellä - tai alkoholilla, huumeilla, vihalla, katkeruudella, onnettomuudella, toivottomuudella.

En ole koskaan ollut hyvä vihaamaan ketään. Viha on liian energiasyöppö tunne kannettavaksi pitkään ja siksi se laantuu nopeasti.

Menehtyneiden ei tarvitse kärsiä enää kipua ja se riittää minulle. Jotkut asiat ovat lopullisia, eikä niihin ole olemassakaan keinoja tai vippaskonsteja ihmisen käytettävissä. Ihmisen voimat kun ovat rajalliset, eikä oman mielenterveyden rajojen pingottaminen ole hyväksi. Sen ymmärtäminen on rankkaa, mutta tarpeellista. On osattava suojella itseään ja antaa menetettyjen ihmisten mennä. Kuolleita ei ole kukaan vielä onnistunut herättämään eloon.

Joka vuosi muistan asian ja sanottakoon, että ikävä kirveltää yhä vähemmän ja vähemmän mitä enemmän vuodet ovat vierineet. Niitä on vasta kaksi, mutta kuka määrittää ajan sille, kuinka pitkään saa surra? Suru kun ei koskaan poistu täysin.

Jotain hyvääkin on tapahtunut: sydämeni on tapahtumien mukanaan tuomien tunteiden myötä vahvistunut ja osaan rakastaa syvemmin. Osaan arvostaa sitä, mikä minulla on tällä hetkellä ja mikä on omasta mielestäni tärkeintä, osaan myös sanoa sen läheisilleni. Uskallan sanoa, että rakastan heitä.

Rakastan heitä niin, että sieluni suorastaan pakahtuu.

Sain taas uusia suru-uutisia lokakuussa. Tein päivän työt, pidin surun miten kuten kurissa töissä, tulin kotiin ja itkin. Itkin ja vapisin kuin pieni lapsi, ja se teki hyvää. Menetys sattuu, suru saa sattua. Tunteeni ovat olemassa minua varten, niitä ei tarvitse oikeuttaa kellään toisella. Tuntui, että suren nyt jotenkin vapaammin.

Jonain päivänä syksyn mukanaan tuoman menetyksen murhe vaimenee riittävästi jotta voi jälleen nauraa. Onni ja ilo kun eivät mitenkään mitätöi tuskaa tai kaipausta, ihminen kykenee hymyilemään vaikka sydän helisisi rikkinäisenä, ihminen kykenee tuntemaan iloa vaikka suru olisi läsnä.

Jos joku sanoo, ettet saa iloita kohdattuasi vaikeuksia, hän on väärässä. Sinulla ja minulla, meillä kaikilla, on oikeus juuri niihin tunteisiin jotka ovat juuri nyt tässä hetkessä. Voit kokea suurta tuskaa ja kuitenkin seuraavassa hetkessä iloita aidosti elämästä. Se ei ole millään tavalla luonnotonta, se on pelkästään inhimillistä.

Sydän kyllä paranee ajan kanssa, vaikka arpi ei poistukaan. Arven kanssa on mahdollista jatkaa eteenpäin, kohti parempaa huomista. Asia vaatii oman työstämisensä, se ei tule hetkessä. Mutta ei se ole mahdotontakaan, jollei sitten päätä jäädä suruun ja katkeruuteen. Minä en halua.

Aion jatkaa eteenpäin tämän huivini kanssa. Aion käyttää sitä iloisissa tapahtumissa, nauttia se ylläni elämästä, kokea hauskoja asioita, keskustella ihmisten kanssa ja oppia uutta. Uusien tunteiden sekä kokemusten myötä kaikki ne pahat ajatukset, jotka neuloessani luovutin tähän huiviin, katoavat. Ne haihtuvat pois, sillä rakkaus ei koskaan katoa.

Rakkaus on kanssamme surussa ja murheessa, se kulkee kanssamme ilossa sekä onnessa ja pysyy vierellämme joka hetki päiviemme loppuun saakka.

-Ricchan-

SF 2019, etappi 5 - Halo

Viidennellä etapilla olivat neulottavana Veera Välimäen suunnittelemat villasukat, jotka yhdistivät pitkät, ohuet sarvipalmikot ja ainaoikeat palkit.

Pinkkiä haloa

(Pink Halo in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, koko 38 (68 silm.)

Ohje: Halo / Veera Välimäki 

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita Nalle, väri atsalea

Kulutus: 95 gr (45,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 6 pvää

Nämä sukat aloitettiin käänteisesti varpaista ja neulottiin sieltä ylös varteen. Kokovaihtoehtoja oli kaksi, S ja L. Olin muistelevinani, että olisin neulonut isomman version, mutta neuloinkin S-koon sukan. Sukkapuikoilla tietysti, vaikka kahden sukan neulominen samaan aikaan pyöröpuikoilla olisi ollut hyvää harjoiteltavaa tässä kohtaa.

Silmukoiden luomiseen oli kaksi vaihtoehtoa, Judy's magic cast on ja kasialoitus. Tykkäsin Judy-aloitusversiosta. Sain sillä kärjen aloitettua nätisti ja hermoja kiristelemättä. Kasialoitusta käytttäessäni joudun välillä neulomaan turhan tiukkoja silmukoita, tuntuu että hampaat ovat koetuksella kun puren niitä yhteen. Puikotkin ovat koetuksella, puiset versiot napsahtelisivat todennäköisesti iloisesti poikki.

Harmillisesti kärjen aloituksen jälkeen tein jonkinasteisen virheen toisessa sukassa ja jouduin purkamaan jonkin verran. Muistiinpanoista ei valitettavasti lue minkä erheen olen tehnyt. Jouduin purkamaan myös kantapäässä sekä B-kaaviossa kertaalleen. Huppista sentään.

Ohjeessa parasta olivat selkeät ja isot kaaviot. Niistä sai hyvin selvää ja toistettavan kuvion oppi nopeasti ulkoa. Kisavaatimuksissa piti toistaa B-kaavion mallikertaa neljä kertaa valmiissa sukassa. Kaavio B oli yksinkertaisen miellyttävä sarvikuvio, joka neuloutui sukkien varsien selkäpuolelle.

Sukan suuhun neulottiin 1 oikein, 1 nurin-neulosta, joka oli aluksi 1 oikein takareunasta ja 1 nurin takareunasta, mutta se muutettiin myöhemmin. En oikein saanut reunasta tasaisen siistiä yrittämisestäni huolimatta. Toivottavasti se ei haitanne sukkien tulevaa omistajaa.

Ohje julkaistiin helmikuun lopulla lauantaina klo 10:00, ja neuloinkin koko viikonlopun. Viikolla ei oikein ollut aikaa, ainoastaan keskiviikkona yritin edistää sukkia jonkin verran. Onneksi sitten tulikin perjantai, eli puikoilta lensi neuletta koko viikonlopun ajan. Sukat valmistuivat lopulta kaksi päivää ennen seuraavan etapin alkua.

Löysimme ystäväni kanssa Savonlinnasta aivan ihanan louhikon, jossa saimme kuvattua sukat graniittia vasten. Se löytyi Savolan vanhan saharakannuksen takaa ja oli täydellisen harmaa tausta näille ärhäkän pinkeille sukille.

-Ricchan-

SF 2019, etappi 3 - Impromptu

Ihanaa uutta vuotta!

En voi uskoa, mutta totta se on: blogi on jo edennyt seitsemänteen ikävuoteensa ja on virallisesti ala-aste-ikäinen. Hui kuinka aika suorastaan rientää.

Haluan kiittää teitä jokaista, jotka luette tätä blogia ja annatte sitä kautta inspiraatiota jatkaa kirjoittamista vuodesta toiseen. Alkuun Kässäätkö? oli lähinnä muistikirja kaikista käsitöistä joita on tullut tehtyä. Nykyään se on käytännössä portti tai aikamatka menneisyyteen, jonka avulla muistissa pysyvät iloiset asiat ja se, millä rakkaudella puikot suihkivat kunkin työn kohdalla.

Kiitokset teille ihanille!

-Ricchan ja Ma-Chan-

Impromptu

(Impromptu in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat, 64 s. (koko 38/39)

Ohje: Impromptu / Anna Mäkilä

Puikot: 3 mm sukkapuikkot

Lanka: Novita 7veikka harmaa, sähkönsininen, farkunsininen ja 7veikka Eero vaal. sin.
Kulutus: Harmaa 79 gr, sähkönsininen 30 gr, farkunsinen 27 gr ja vaal. sin. 40 gr

eli yht. 176 gr (88 gr/sukka)

Aikaa kului: 5,5 pvää

2018 Sukka-Finlandiassa rakastuin Anna Mäkilän Andante Festivo-sukkiin. Niiden mallikuvio oli kerrassaan ihana ja tykkäsin neuloa niitä vaivalloisuudesta huolimatta. Nimettömät olivat melkoisella koetuksella, koska yhden silmukan palmikot ovat aika tuskaa neulottavaa. Sormet puutuivat, mutta se oli niin sen arvoista.

Sen myötä odotin vuoden 2019 kisamallilta paljon.

Valitettavasti jouduin harmistumaan, kun tajusin ettei tiedossa ole yhtä siroa ja silmiä hivelevää villasukkaa kuin viime vuonna. Tällä kertaa oli tarjolla palkkivärejä ja pintakuviopalmikoita. Suunniteltu malli oli yhtenäinen ja vaikutti mielenkiintoiselta, joten ei muuta kuin avoimin mielin silmukoita luomaan ja sinisiä seitsemän veljestä-langan jämiä tuhoamaan.

Näiden sukkien suunnittelun taustaideana oli inspiraatio ja uuden luominen. Kuvioneuleiden paikkoja sai vaihtaa, värejä sai käyttää kuten halusi sekä muutenkin sukissa oli haettu neulomisen iloa - tietyin kisarajoituksin. Joten voitte uskoa, että harmistukseni ei-siroista sukista haihtui hyvin nopeasti. Näitä villiksiä oli ilo neuloa ja ne valmistuivatkin mukavan nopeasti alle viikossa, vaikka aloitinkin etapin päivän myöhässä. Jäi jopa yksi ilta aikaa ihan vaan olla ja möllöttää ennen seuraavaa koitosta.

Sukat neulottiin varpaista varteen. Matkan varrella oli bumerangi-kantapää, joka oli eräänlainen versio tiimalasikantapäästä. Tykkäsin tästä kantapäästä ja näillä väriyhdistelmillä se korostuu kivasti kokonaisilmeestä.

Neuloin molempia sukkia yhtä aikaa, jotta sain varmistettua langan riittävyyden. Värikombinaatio vaihtaa suuntaa kantapään jälkeen ja muuttuu vaaleasta tummaan. Grafiitinharmaa sopii hyvin yhteen sinisten eri sävyjen kanssa ja väriblokit ovatkin suosikkiyksityiskohtani näissä sukissa.

Lopuksi tehtiin päättely "jollain joustavalla tavalla". Ohjeessa oli ehdotettuna venäläinen päättely, joten mitään miettimättä menin sillä. Oli kiva kokeilla uutta ja vaikka sukansuihin jäikin askelma, olen tyytyväinen. Reuna joustaa olematta kuitenkaan liian lörppä.

Kaaviothan neulottiin toisessa sukassa peilikuvina jotta kisavaatimukset täyttyivät. Lisäksi nyt vaatimukset oli esitetty kerroksina, joten paksummalla langalla neulottaessa sai tehdä saman verran työtä kuin ohuemmalla, fingering-paksuisella langalla. Se on se tämä kireää neulovan kirous, saan tehdä 80 silmukalla sukat jos haluan saada yhtään isompaa villasukkaa. Hyvänä esimerkkinä iskä ja veli, joiden lapioiden koko on ihana 42.

Olen tyytyväinen näihin sukkiin. Palmikot eivät ole liiaksi erilaisia ja yleisilme on sukassa siisti. Ohje ei mene suosikkeihini, mutta ei myöskään inhokkeihin. Osa kaavioista vaati keskittymistä ja osan taas saattoi antaa mennä aivot narikassa. Lopputulemana oikein hyvät perusvillikset pienellä twistillä.

-Ricchan-

SF 2019, etappi 1 - Naapurin Janne

Voi voi, kohta on taas SukkaFinlandian aika ja miulla on vielä koko viime vuoden sukkapoppoo esittelemättä. Huomenna julkaistaan vuoden 2020 kisan lämmittelyohje... mikä sopii kuin nenä naamaan, sillä allekirjoittaneella on vielä kesken edellisen vuoden jäähdyttely-Legatot. Huppista.

Sukkakisassa neulotaan kilpaa - tai sitten ei.  Pari viime vuotta olemme Ma-Chanin kanssa kisanneet Sukat Makkaralla-joukkueessa, mutta menestys ei ole ollut häävi. Tänä vuonna ei taida olla joukkuetta tulossa, vaan yksilöinä yritetään parhaamme. Aion tänäkin vuonna osallistua samalla teemalla kuin joka vuosi: yritän neuloa sukat valmiiksi jokaisen etapin loppuun mennessä.

Tulevina viikkoina esittelen viime SukkaFinlandian jokaisen etapin sukat etappijärjestyksessä. Jospa sitä sitten saa lisää inspiraatiota ensi vuoden kisaa varten!

Jannekset

(Jeanies in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 68 s. (koko 41-42)

Ohje: Naapurin Janne / Anna Johanna

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita 7 veljestä Aapo siniharmaa + tuntematon jämäharmaa

Kulutus: Aapo 140 gr, jämä 20 gr eli yht. 160 gr (80 gr/sukka)
Aikaa kului: 7,5 päivää

Sitten kaivamme muistivihkon naftaliinista, jotta on jotain kirjoitettavaa. Vaikka teillehän riittänee pelkästään nuo huikean hauskat valokuvat. Ystäväni vatsalihakset saivat mainion treenin näitä kuvatessa. Armoa ei annettu, ei auttanut kuin kurotella jalkoja kohti Kasinosaaria.

Sukat neulotaan varresta varteen ja takana kulkee nätti palmikkokuvio, joka sulautetaan kantalappuun (sori, ei näy kunnolla kuvissa). Kantapään jälkeiset kiilakavennukset on piilotettu jalkaterän päälle, mikä oli erittäin tavallisuudesta poikkeavaa. Twisti piristi sukan neulomista, mutta helppoa se ei siitä tehnyt. Muistaakseni silmukoiden poimiminen oli suhteettoman haastavaa.

Ennen neulomista värikoodasin ensimmäisen kaavion värittämällä sen värikynillä. Sillä tavalla pysyn paljon paremmin kartalla palmikonkierroista ja olenkin tehnyt saman lähes jokaiseen palmikkosukkaohjeeseen.

Ainut muokkaus, jonka tekisin näihin sukkiin koskeekin jalkaterän palmikkokuviota. Vaikka se loppuukin symmetrisesti, olisin halunnut palmikon jatkuvan kavennuksen reunoihin saakka. Kisasukkia ei valitettavasti voi ruveta muokkailemaan tai jää pisteet saamatta - ellei tietysti neulo ihan vain rennosti ilman kisapakotteita.

Oma ongelmansa tuohon kohtaan toi puikkojen vaihtumiskohta: keskellä kulkee selkeä löysien nurjien silmukoiden rivistö. Tämänhän olisi voinut estää käyttämällä magic loop-tekniikkaa, joka löytyy kilpaneulojien tekniikoiden työkalupakista. Itse en ole saanut tekniikasta kiinni, mutta voin yrittää parantaa kisasuoritustani tekemällä kahta sukkaa yhtä aikaa sukkapuikoilla.

Ensimmäisen etapin sijoitukseni ei mairitellut: 149 / 170 ja kerrytin vain yhden pisteen joukkueen kisasaldoon. Seuraavaa etappia varten jäi kaksi päivää aikaa lepuuttaa ranteita. Sellaista se on kun neuloo äärimmäisen tiukkaa neulosta: ranteissa ja sormissa tuntuu turhankin tehokkaasti. Aina on langan aikaansaama punainen jälki vasemmassa etusormessa. Neulominen on kuulkaa vaarallinen laji!

Lankana on äiskältä lahjoituksena saatua Aapoa. Se on aivan samaa tavaraa kuin Novitan Seiskaveikka, mutta ehkä jotain värjäyskoneen puhdistuserää (näin olen kuullut, älkää ottako tätä faktana). Väri on huomattavasti epätasaisemmin kiinnittynyt ja se on aivan ihanan eläväinen, melkein käsinvärjätyn oloinen.

Enkä enää edes löydä neulomaani jämäharmaasinistä muun langan joukosta. Joskus jämät tuntuvat pomppaavan silmille heti, mutta tässä se onneksi sulautuu joukkoon.

-Ricchan-

Sukkia ystäville

Ensivaikutelma

(First Impression in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat
Ohje: Oma sovellus

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novitan 7veikka väreissä musta (99) ja tumma violetti (757)

Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 päivää

Näissä on täysin samanlainen varsi kuin For the Horde-villasukissa, jotka tein rakkaalleni kolmisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli neuloa uudet versiot kyseisistä villasukista, mutta neuloin liian tiukkaa ja sukan varsi ei sitä myötä sujahtanut kantapään ylitse.
"Eih!" pääsi suustani ja mökötin sohvan nurkassa ainakin viitisen minuuttia. Sitten keksin, että onneksi on muitakin immeisiä joille kelpaavat villasukat. Ei olisi pakko purkaa jo neulottuja varsia.

Ja tästä lähti suunnittelu. Värit sopivat Ma-Chanille täydellisesti, joten lähdin etsimään jonkinlaista kirjoneulekuviota jalkapöydän päälle. Sukupolvien silmukat-kirjan lapas-osiostata löytyikin sitten Suursaaret-kuvio. Jalkapohjaan päätin tehdä perinteisiä raitoja: 2 violetilla ja väliin 1 mustalla.

Varsi on neulottu niin, että violetti on dominoivana värinä. Vaihtamalla lankadominanssin olisin saanut mustan nousemaan paremmin esille myös jalkapöydässä. Vaan koskapa halusin kuvion olevan hankalammin tulkittava, pidin violetin dominoivana versiona. Näin  sain aikaan sen efektin, ettei nopeasti katsottuna musta kuvio nouse kovinkaan helposti esille.

Lopputuloksena oli sopivaa epämääräisyyttä: ensivaikutelmaltaan musta väri näytti syövän violetin ja kuvio erottui vain haaleasti. Sitten kun silmä tottuu väriyhdistelmään, sen kauneus nousee esiin.

Tästä syystä sukkien nimeksi nousi Ensivaikutelma. Kun tutustumme uuteen ihmiseen, me näemme vain pintakerroksen ja senkin vain pikaisella vilkaisulla. Siitä jo teemme arvioita yksilön persoonallisuudesta, tuomitsemme/ihailemme jotain ulkoista piirrettä ja kaiken sen perusteella osa jopa olettaa, tuleeko uuden tuttavuuden kanssa toimeen vai ei. Vaan kunhan tutustumme kyseiseen henkilöön, alamme nähdä pieniä vivahduksia siitä, millainen ihminen kyseinen persoona on. Kun katsomme tarkemmin, huomaamme miten monisyinen se henkilö onkaan.

Lopputulemana sainkin kopiosukkien sijaan jotain jännää ja vähän syvällisemmän tarinan neuleen taustalle. Tykkään kovasti näistä sukista, toivottavasti Ma-Chankin tykkää.

Mummin reseptillä

(With Grandma's recipe in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat
Ohje: Mummin perinnevillasukkamalli

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen sport värissä Hämy

Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 5,5 päivää

Syksyllä Savonlinnassa järjestettiin Syystulet-tapahtuma, jonne suuntasimme ystäväni kanssa. Kävelimme kaupungin rantaraitin halki kojujen halki Riihisaareen ja teimme siellä kierroksen ihmetellen, mitä kaikkea keskiaikamarkkinoilla olikaan tarjottavanaan. Nautiskelimme mansikkasuklaatikuista, kauhistelimme vartaassa hengaavaa kokonaista sikaa, söimme muurinpannuletut silmät aukaisevan kahvin kera.  Löysin itselleni oman kettupatavahdin jota olin himoinnut jo pitkään sekä samasta kojusta valurautapannun puunaamiseen tarvikkeita.

Takaisin päin kulkiessa Harjun langan tarjouslankakori kiinnitti huomioni. Sitten huomasin vieressä toisen korin, jossa oli Louhittaren lankoja -15% hintaan. Ja pari muutakin koria tupaten täynnä ihanuuksia, kaikki samassa kauppakojussa. Eihän siitä ohi päässyt ilman ostoksia...

Ystävä ihastui Väiskin harmaaseen sport-lankaan, josta sovimme diilin: hän kustantaisi pari vyyhtiä lankaa ja mie neuloisin niistä villasukat. Yhdistin työpyynnön tämän vuoden Sukkasatoon ja sain sillä edes yhden parin satosaldoon, mwahaha.

Yllättäen kävi niin, että villasukat neuloutuivat yhdestä vyyhdistä. Tätä ei tapahdu kuin erittäin harvoin. Yleensä saan varata vähintään sen 200 grammaa lankaa villasukkaparia varten ja lähes aina olen joutunut korkkaamaan sen varalla olleen vyyhdin/keräsen jotta saan neulottua kärjet loppuun saakka.

Väri tässä langassa on aivan ihana, vaikka harmaa ei lempiväritaulukostani löydykään. Tämä väri on sellainen elävä harmaa, väriskaala vaihtelee lempeästi lähes sinihopeisesta syvempiin ja tummempiin sävyihin. Käsinvärjätyissä langoissa on vain jotain sellaista mitä teollinen värjäys ei saa aikaan...

Kohta tässä varmaan nirsoutuu liikaa - ja kotimaiset värjärit kiittävät.

-Ricchan-

Lähti lapasesta KAL - osa 3/4

Kuvioväriä on merkitty käyttäen useampaa eri harmaata, mutta ne kaikki neulotaan samalla kuviovärin langalla. Eri harmaiden on tarkoitus helpottaa kirjoneulekaavion lukemista. Jos olet eri mieltä, niin kerro toki. Lisäksi jos tulee kysyttävää tai mitään muuta ihmeteltävää, niin kommenttia vain alle.

Kaaviot aukeavat isommiksi klikkaamalla ja KAListelun jälkeen räveltämöön ilmestyy projektsivu, josta voi ladata ohjeen suomeksi.

Ssk-kavennus tarkoittaa seuraavaa: nosta 1 silmukka kuin aikoisit neuloa sen oikein, nosta toinen silmukka kuin aikoisit neuloa ne oikein. Neulo nämä kaksi silmukkaa takareunoistaan yhteen kuviovärin langalla.

 

 S-koko (40s)

Vasen lapanen:

- Neulo kämmenen puolella seuraavasti: 1. puikon ensimmäinen silmukka pohjavärillä, kuviovärin silmukka pohjavärillä ja pohjavärin silmukka kuviovärillä, kunnes jäljellä on viimeinen silmukka, joka neulotaan pohjavärillä. Jatka kunnes olet neulonut kerroksen 45.

Kavennuskerros etenee seuraavasti: neulo ensimmäinen silmukka pohjavärillä, sitten tee ssk-kavennus kuviovärillä. Neulo kuviovärin silmukat pohjavärillä ja pohjavärin silmukat kuviovärillä, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa oikein yhteen kuviovärillä ja viimeinen silmukka pohjavärillä.

- Kämmenselän puolella neulo kaavion E1 mukaan kunnes olet neulonut kerroksen 45. Sen jälkeen aloita kärkikavennukset kaavion mukaan kunnes pääset kerrokselle 52.

- Jokaisella puikolla tulisi olla 3 silmukkaa. Katkaise lanka ja vie se silmukoiden lävitse.

Kaavio E1 (vasen kämmenselkä):

Oikea lapanen:

- Kämmenselän puolella neulo kaavion F1 mukaan kunnes olet neulonut kerroksen 45. Sen jälkeen aloita kärkikavennukset kaavion mukaan kunnes pääset kerrokselle 52.

- Neulo kämmenen puolella seuraavasti: 1. puikon ensimmäinen silmukka pohjavärillä, kuviovärin silmukka pohjavärillä ja pohjavärin silmukka kuviovärillä, kunnes jäljellä on viimeinen silmukka, joka neulotaan pohjavärillä. Jatka kunnes olet neulonut kerroksen 45.

Kavennuskerros etenee seuraavasti: neulo ensimmäinen silmukka pohjavärillä, sitten tee ssk-kavennus kuviovärillä. Neulo kuviovärin silmukat pohjavärillä ja pohjavärin silmukat kuviovärillä, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa oikein yhteen kuviovärillä ja viimeinen silmukka pohjavärillä.

- Jokaisella puikolla tulisi olla 3 silmukkaa. Katkaise lanka ja vie se silmukoiden lävitse.

Kaavio F1 (oikea kämmenselkä):

M-koko (48s)

Vasen lapanen:

- Neulo kämmenen puolella seuraavasti: 1. puikon ensimmäinen silmukka pohjavärillä, kuviovärin silmukka pohjavärillä ja pohjavärin silmukka kuviovärillä, kunnes jäljellä on viimeinen silmukka, joka neulotaan pohjavärillä. Jatka kunnes olet neulonut kerroksen 50.

Kavennuskerros etenee seuraavasti: neulo ensimmäinen silmukka pohjavärillä, sitten tee ssk-kavennus kuviovärillä. Neulo kuviovärin silmukat pohjavärillä ja pohjavärin silmukat kuviovärillä, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa oikein yhteen kuviovärillä ja viimeinen silmukka pohjavärillä.

- Kämmenselän puolella neulo kaavion E2 mukaan kunnes olet neulonut kerroksen 50. Sen jälkeen aloita kärkikavennukset kaavion mukaan kunnes pääset kerrokselle 59.

- Jokaisella puikolla tulisi olla 3 silmukkaa. Katkaise lanka ja vie se silmukoiden lävitse.

Kaavio E2 (vasen kämmenselkä):

Oikea lapanen:

- Kämmenselän puolella neulo kaavion F2 mukaan kunnes olet neulonut kerroksen 50. Sen jälkeen aloita kärkikavennukset kaavion mukaan kunnes pääset kerrokselle 59.

- Neulo kämmenen puolella seuraavasti: 1. puikon ensimmäinen silmukka pohjavärillä, kuviovärin silmukka pohjavärillä ja pohjavärin silmukka kuviovärillä, kunnes jäljellä on viimeinen silmukka, joka neulotaan pohjavärillä. Jatka kunnes olet neulonut kerroksen 50.

Kavennuskerros etenee seuraavasti: neulo ensimmäinen silmukka pohjavärillä, sitten tee ssk-kavennus kuviovärillä. Neulo kuviovärin silmukat pohjavärillä ja pohjavärin silmukat kuviovärillä, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa oikein yhteen kuviovärillä ja viimeinen silmukka pohjavärillä.

- Jokaisella puikolla tulisi olla 3 silmukkaa. Katkaise lanka ja vie se silmukoiden lävitse.

Kaavio F2 (oikea kämmenselkä):

L-koko (56s)

Vasen lapanen:

- Neulo kämmenen puolella seuraavasti: 1. puikon ensimmäinen silmukka pohjavärillä, kuviovärin silmukka pohjavärillä ja pohjavärin silmukka kuviovärillä, kunnes jäljellä on viimeinen silmukka, joka neulotaan pohjavärillä. Jatka kunnes olet neulonut kerroksen 57.

Kavennuskerros etenee seuraavasti: neulo ensimmäinen silmukka pohjavärillä, sitten tee ssk-kavennus kuviovärillä. Neulo kuviovärin silmukat pohjavärillä ja pohjavärin silmukat kuviovärillä, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa oikein yhteen kuviovärillä ja viimeinen silmukka pohjavärillä.

- Kämmenselän puolella neulo kaavion E3 mukaan kunnes olet neulonut kerroksen 57. Sen jälkeen aloita kärkikavennukset kaavion mukaan kunnes pääset kerrokselle 68.

- Jokaisella puikolla tulisi olla 3 silmukkaa. Katkaise lanka ja vie se silmukoiden lävitse.

Kaavio E3 (vasen kämmenselkä):

Oikea lapanen:

- Kämmenselän puolella neulo kaavion F3 mukaan kunnes olet neulonut kerroksen 57. Sen jälkeen aloita kärkikavennukset kaavion mukaan kunnes pääset kerrokselle 68.

- Neulo kämmenen puolella seuraavasti: 1. puikon ensimmäinen silmukka pohjavärillä, kuviovärin silmukka pohjavärillä ja pohjavärin silmukka kuviovärillä, kunnes jäljellä on viimeinen silmukka, joka neulotaan pohjavärillä. Jatka kunnes olet neulonut kerroksen 57.

Kavennuskerros etenee seuraavasti: neulo ensimmäinen silmukka pohjavärillä, sitten tee ssk-kavennus kuviovärillä. Neulo kuviovärin silmukat pohjavärillä ja pohjavärin silmukat kuviovärillä, kunnes jäljellä on 3 silmukkaa. Neulo 2 silmukkaa oikein yhteen kuviovärillä ja viimeinen silmukka pohjavärillä.

- Jokaisella puikolla tulisi olla 3 silmukkaa. Katkaise lanka ja vie se silmukoiden lävitse.

Kaavio F3 (oikea kämmenselkä):

Satoilun merkeissä

Niin se vain syksy on saapunut kaupunkiin - ja maallekin. Pohjoisessa on jo kuulemma satanut ensilumi, joten villasukille on tulee todellakin olemaan tarvetta. Sitä suuremmalla syyllä Sukkasato pärähti käyntiin Räveltämössä ja allekirjoittanutkin sinne muutamat lastensukat on saanut aikaiseksi. Tänä vuonna on myös osallistujien kesken arvontaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Juuri nyt työn alla on jotain ihan muuta, mutta eiköhän lokakuun loppuun mennessä ehdi vielä ainakin yhdet sukat saada aikaiseksi. Ehkä jopa aikuisten sukat...

Siniset pikkuHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)

 Aikaa kului: 1,5 pvää

En halunnut tehdä taaperoikäiselle junasukkia, vaan jonkinlaista omaa sätöstystä. Alkuun tein 2o2n-joustinresoria, johon sitten junasukan tyyliin 4 kerrosta nurjaa, 4 kerrosta oikeaa ja 4 kerrosta nurjaa. Sitten vain neuloa posotin joustinta jonkin aikaa. Värinvaihdosta tuli mielestäni oikein kiva ja keveä.

Kantapää on ihan perinteinen hollantilainen, jonka jälkeen jatkoin jalkaterässä joustinta. Loppuun tein sädekavennuksen, silleen jännästi jotta saisin joustimen jatkumaan aivan loppuun saakka. Pohjan pituus on muistaakseni noin 18 senttimetriä, korjaan jos olen väärässä. Tuli kadotettua se lippulappunen johon olin merkinnyt kaiken oleellisen tiedon.

Nämä villikset lähtivät pummitytön varpaita lämmittämään. Uskon, että ainakin ympärysmitassa riittää kasvunkavaraa, mutta jalkapohjan pituus onkin sitten vähän epämääräinen.

Punaiset pikkuHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja 7 veljestä tummanpunainen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Punainen 91 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 107 gr (53,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Tein samalla kaavalla myös punaiset versiot. Pieniä sukkia ei montaa samankokoista oikein kannata samalla lapsella olla, mutta teinpä nyt kuitenkin kun malli oli mielestäni mahdottoman söpö. Sain näihin sukkiin myös kulutettua jo kuuden vuoden kypsään ikään ehtineen tummanpunaisen kerän.

On se vaan kauhea tunne, kun neulot ja epäilet langan riittävyyttä, neulot lisää ja neulot vaan lujempaa ettei lanka ehdi loppumaan... Onneksi hätävaraa jäi noin 30 sentin pituinen nyörinpätkä.

Ohje tulee muuten jossain kohtaa ilmaiseksi blogiin, kunhan saan tietää ovat koot kohdallaan. Kyseessä on taaperon jalkaan sovellettu versio aikuisten sukasta. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta kärkikavennuksien tekeminen siististi niin että kuvio jatkuu on se pahin ongelma. Onneksi mummi on tehnyt monet sukat tällä mallilla, joten niistä saa haettua vähän lisäosviittaa.

miniHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 6 kk lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 15 gr eli yht. 71 gr (35 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Koska yövuoro on loistavaa sukanneulonta-aikaa, tein myös suvun uusimmalle tulokkaalle miniHemmot. Nämä ovat myös tehty samalla kaavalla, mutta pohja on noin viisi senttiä pienempi eli 13 cm.

Toivottavasti sukat mahtuvat, heitä ei kuulemma ole vielä ehditty testailla. Tai vaihtoehtoisesti sukat ovat aivan liian isot. Aina ei voi onnistua kerralla, eikä joskus toisellakaan. Onneksi mikään ei estä kokeilemasta uudestaan... paitsi tietysti jos vastaanottajalla on jo liikaa sukkapareja käytettäväksi.

Mistä tulikin mieleeni parit villasukka- ja käsityökeräykset, sikäli mikäli on liikaa lankaa ja aikaa sekä totta kai halua tehdä hyvää:

Villasukkia meripelastukselle!-ryhmä facebookissa.
- Kaikenkokoisia aikuisten sukkia ovat vailla.
 Käsitöitä saattohoitopotilaille-ryhmä facebookissa.
- Tarvitaan putkisukkia, turvalonkeroita, myssyjä.

-Ricchan-

Lhoze

Viime syksynä halusin tehdä ansgarokselle pipon syksyn kuulaita tuulia vastaan, jonkun vähän paremman, ehkä kenties jopa pakkasen kestävän version. Yhden pipo-otuksen sainkin sitten aikaiseksi, mutta sepä olikin liian pieni ("taasko"?)... Neuloin sitä töissä hiljaisina hetkinä ja kotona television ääressä, kunnes sain vihdoin valmiiksi viime helmikuussa.

...Helmikuussa??

Huppista. Kylläpä se aika rientää lujempaa kuin uskoisikaan.

 Lhoze-pipo

 (Lhoze in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksinkertaisella reunalla (180 s)

Ohje: Itse räpelletty

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Lanka: Holst Garn'in Highland, värissä nurmi
(80 % highland-villa, 20 % polyamidi)

Kulutus: 77 gr

Aikaa kului: 8 päivää

Langaksi valitsin  Highlandin, jonka värit lahjan saaja sai ihan itse valita. Mukaan tarttui sekä vihreää että violettia. Vihreä turf (suomeksi nurmi) läikittyi kivasti raidoiksi pitkin neuletta. Tuntuma langassa on ihanan pehmeä ja se tuntuu miellyttävän viileältä ihoa vasten.

Koska suuresti kammoksun pelkkää sileän neulontaa, halusin tehdä sivuun jonkinlaista kuviota. Sellaista yksinkertaista, mutta kaunista olematta turhan simppeli.
Asiaa pohtiessani päässäni alkoi hiljalleen raksuttaa vuorillisten pipojen mallisto, jonka nimeäisin vuorien mukaan. Tähän pipoon oli tarkoitus neuloa sisälle joko Fashion Soft-pehmolangasta tai Perusta vuori. Mutta koska pipo oli ensikokeilemalla aivan liian pieni isopäiselle miehelle, tämä ajatus jäi loppujen lopuksi vain ajatukseksi. Nimi kuitenkin säilyi. Lhoze-vuoresta löytyy pieni infonpätkä wikipediasta.

Palatkaamme aiheeseen. Alun perin laskin mallitilkun neuletiheyden mukaan tarvitsevani vähintään 198 silmukkaa päänympärykseen. Koska en omistanut silloin 2,5 mm pyöröpuikkoja, jouduin vähentämään silmukkamäärän 180 silmukkaan jotta ne pysyivät sukkapuikoilla. Virhe, jonka ylenkatsoin viattomin silmin. "Lankahan venyy käytössä" oli tekosyyni. Ikävä vain, että jos valmis työ on jo etukäteen aivan liian pieni, käyttöä ei pääse tapahtumaan.

Aloitin neulomisen ensin kasialoituksella ylhäältä, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Seuraavaksi aloitin alhaalta joustimesta, jota neuloin yhteensä 80 kerrosta. Sitten taitoin sen kaksinkerroin, ajatuksena siirtää silmukoita niin että saisin tuollaisen vinon elementin reunaan. Muuten hyvä idea, mutta silmukoita siirtyi aivan liikaa. Toisin sanoen silmukoin 1. puikon silmukat yhteen 2. puikon kanssa, 2. puikon silmukat yhteen 3. puikon kanssa ja niin edespäin. Olin niin ylpeä itsestäni kun sain aikaiseksi kivan efektin, mutta joku kohta reunasta on aina rutulla. Ainakaan omassa päässäni pipo ei suostunut asettumaan ilman että jokin kohta painoi päänuppia. Tulos oli siis plus miinus nolla.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa vain sen 20 silmukkaa etuottia ahnehtimatta lähes puolitoistakertaista määrää... Saattaisipa olla, että ei tulisi niin ruttuisaa reunaa.

Noh, koska kuvittelin että mies-rakas pitää pipoa kuitenkin, jatkoin neulomista. Silmukoita oli yhteensä 45 per puikko ja niiden tippumista piti aina koko ajan yrittää estellä. Sivuun tein koristeraitaa kerroksen alusta alkaen seuraavasti: "2o, 2n, 2 s oikein takareunastaan, 2 n, 24 s ainaoikein, 2 n, 2o, 2n, loppu suoraa".

Suoraa neuloin noin 40 kerrosta, sitten kavennuksiin sain upotettua noin 13 kerrosta. Kavennukset ovat oikein nätit kuviossa, mutta eivät oikein muualla pipossa. Piirustuspöydän ääreen takaisin siis.

Ehkä se johtui suunnitteluinnostani, joka suuntautui jo muihin kohteisiin. Tai sitten tajusin jossain mieleni sopukoissa, ettei tämä pipo ehkä tulisi sopimaan ansgarokselle. Tai jokin kolmas kosminen voima halusi minun epäonnistuvan. Nimittäin nyt kun muistelen puolen vuoden takaisia neulomisia, niin on paha aavistus, että vain hutaisin tämän pipon kasaan. Alkuun siihen on upotettu niin paljon huolta ja rakkautta, mutta loppu on plääh.

Jospa tänä syksynä kokeilen uudestaan ja sitten saan tietää millainen Lhotse'n oikeasti tulisi olla :3

- Ricchan-

Säärystimillä hautakivi?

Kesä on kulunut pitkälti töiden merkeissä. Saimaa on tarjonnut parhauttaan eli ei ole vielä kaduttanut viettää aikaa laineilla. Neulomista työt ovat tosin suhteellisen tehokkaasti rajoittaneet tämän kuluvan helteen keralla, mutta jotain on silti päässyt syntymään. Pipo, lapaset, jopa Sielukas on edistynyt jo hihoihin saakka. Näiden lisäksi oli myös jotain, johon upotin aikaa ja vaivaa.

Viime syksynä ukkini nukkui pois. Siitä lähtien olen halunnut tehdä jonkinlaisen ohjeen joka toisi ilmoille kaikki ne lämpimät tunteet jotka muistoissani ovat lapsuuden kesistä ukin ja mummin luona. Tästä vienosta ajatuksesta kypsyi kuukausien mittaan selkosuomeksi kirjoitettu ohje, jonka aivan aloitteleva neulojakin pystyisi tekemään. Kokeneempi neuloja todennäköisesti vain turhautuu kun kaikki on kirjoitettu auki, mutta toisaalta hän pystyykin toteuttamaan ohjeen vain kuvaa katsomalla.

Muistojen siivittämänä syntyivät säärystimet: siitä miellyttävä neuletyö, että ne voivat olla arkisen oloiset sekä näköiset, mutta kuten villasukatkin, niin niitä kaipaa kylmillä keleillä. Ne lämmittävät jalkojen pitkiä verisuonia ja pitävät sitä kautta myös koko muun kehon lämpimänä.

Pekka-säärystimet:

(Pekka legwarmers in Ravelry)

Mikä: Säärystimet

Ohje: Itse suunniteltu

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita Cotton Soft musta (100% puuvilla)

Kulutus: 100 gr

Aikaa kului: 9 päivää

Halusin varteen yksinkertaista neulekuviota, mutta sellaista joka auttaisi säärystimiä pysymään jaloissa. On ikävää kun on lenkillä ja joutuu vähän väliä kiskomaan alas valuvia säärisuojia ylemmäs. Vähän sama juttu kuin napakoiden villasukkien kanssa: niiden haluaa sopivan juuri täydellisesti omaan jalkaansa. Tämähän on tietysti vain makuasia, koska esimerkiksi löhöilysukat ovat parhaimmat kun ne ovat niin löysät ja roikkuvat kuin vain voivat.

Ohjeen nimeksi tuli ukkini nimi, ja voi olla että mummikin saa oman nimikko-ohjeensa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on hieman takki auki-fiilis, kun sain vihdoin nämä valmiiksi. Tein kaiken kukkuraksi ensin koeversiot, josta sitten muokkasin lopullisen ohjeen. Käsissäni on nyt sitten kaksi paria säärystimiä, mutta eiköhän niille koti löydy.

Pohkeen alussa joustinneuleen jälkeen olevat oikea/nurja/oikea-kerrokset estävät säärystimiä valumasta alaspäin. Loppu onkin sitten 2 oikein 2 nurin-neuletta, jossa on sen verran pientä twistiä, että oikeat silmukat neulotaan takareunastaan. Kokonaisuus tuntuu seesteiseltä ja on juuri sopivaa televisioneulottavaa. Myös jos neule unohtuu arjen kiireissä, voi siihen helposti palata myöhemmin.

Ohje on kattaa koot SX-XL. Lankana käytin tutun kotimaisen merkin markettilankaa, koska ne ovat helpoiten saatavilla myös täällä pienemmässä kylässä. Puuvillasta ei tule niin möyheät kuin sukkalangasta, mutta toisaalta puuvilla ei kutita niin paljon kuin villa.

...Sellaista. Ihan oma eka neuleohje (hui). Oli muuten yllättävän työläs kirjoitettava, meni useampi päivä ennen kuin olin tyytyväinen. Lisäkiitokset vielä Ma-Chanille, joka ystävällisesti oikoluki ohjeen sekä toi ilmi monta korjattavaa epäkohtaa.

Ohje löytyy myös Räveltämöstä.

-Ricchan-

--

Kysymyksiä & vastauksia:

Kuinka voin ostaa ohjeen?
Lähetä sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi
Saat vastausviestinä tilinumeron, jonne voit maksaa ostoksesi. Viestikenttään pyydän kirjoittamaan nimen. Kun maksu näkyy tilillä, lähetän sähköpostissa pdf-tiedoston monen kiitoksen keralla :3 Sähköpostiviestit poistetaan maksun suorittamisen jälkeen.

Paljonko ohje maksaa?
3 euroa.

Mihin rahat menevät?
Kustannan osan ukin hautakivestä joka pystytetään Taipalsaaren hautuumaalle. Hinnaksi on arvioitu 1 500€, joten tavoitteenani on siitä kolmasosa.

Ohjeessa on virhe/en ymmärrä ohjetta
Lähetäthän sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi ja selvitetään asia :3 Vaihtoehtoisesti voit kommentoida tähän blogipostaukseen.

Etappi 6 - Onnenmaa

Kolmesivuinen ohje ja pitsiä, eli toisin sanoen helppo sekä kepeä laskettelu Sukka-Finlandian kisan maaliin.

Simppelipitsiset

(Simple Lace Socks in Ravelry)

Mikä: Pitsisukat, koko 38 (60s)

Ohje: Onnenmaa -Merja Ojanperä

Puikot: 3mm sukkapuikot

Langat: Novita 7 veljestä purppura ja valkoinen
(75% villa / 25% polyamidi)

Kulutus: Purppura 118 gr ja valkoinen 3 gr eli yht. 121 gr (60,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 4 pvää

Nämä sukat vaikuttivat jo ohjeen perusteella helpoilta edellisen kierroksen vääntämisen jälkeen. Varresta varpaisiin, pystyi neulomaan sukkapuikoilla, ohje oli lyhyt ja yksinkertainen.

Kerrankin myös kisaolosuhteet osuivat kohdalleen: Vapaapäivä aloituspäivälle ja langaksi tuttua sekä turvallista Seiskaveikkaa kera kolmen millin puikkojen - vaikka tiesinkin taas tekeväni perus-38 koon sukat joita en saa kuin lahjoitettua jonnekin suuntaan (kisasukkiahan ei saa myydä).

Nuolia muodostavan pitsin lisäksi sukassa oli varressa kolmen kerroksen pituinen koristeraita, joka valitettavasti valmiissa sukissa hukkuu muun sekaan. Aluksi en edes huomannut sitä, mutta tykkäsin todella paljon.

Valkoinen raita tuo myös kivan värisäväyksen muuten niin yksivärisiin sukkiin. Näissä joku kirkkaampi väri olisi kenties tuonut pitsin paremmin esille, mutta luumuisa 7veikka sai ensimmäisenä huomioni lankaa valitessa.

Kantapää tehtiin taas vaihteeksi vahvistettua neulosta, mutta sitten tulikin yllätyskäänne: vahvistettu neulos jatkuikin kantapään alle - jännää! Lisää plussapisteitä satelee ohjeelle.

Ohje oli miellyttävän selkeä, kunnes päästiin kärkikavennuksiin joissa oli pakko yrittää jotenkin soveltaa. Hyvää oli se, että kavennukset piilotettiin pitsineuleen sekaan. Huonoa oli jo edellä mainittu soveltaminen sekä todella pieni kaavio B jota sai tihrustaa silmä tarkkana. Valokuvia olisin myös kaivannut lisää sekä niistä terävämpiä versioita.

Sukan neulominen oli helppoa, melkeinpä jopa tylsää. Hyvin pystyi seuraamaan Masterchef Australiaa samalla kun neulostin työpöydän ääressä. Valmista tuli neljässä päivässä, mutta olin silti vasta sijalla 59/122.

Sukka-Finlandian aktiivisia kisaajia oli yhteensä 176, ja oma loppusijoitukseni oli jaettu 75. sija. Yhteensä koko kisan aikana keräsin 139 pistettä eli reilu 20 pistettä per etappi. Ma-Chan napsi vähän parempia sijoituksia ja pääsi melkein top50:een.

Näitä sukkia neuloessa oli vaihteeksi joku henkilökohtainen kriisi/stressi/elämänkokoinen ahdistus, mutta Ma-Chan taltutti sen kutsumalla kotiinsa teelle ja kaakulle. Sitten vain neuloimme hänen sohvallaan hiljaisuuden vallitessa. Oh ystävyyttä <3

-Ricchan-

Etappi 5 - Trapetsitaiteilija Annika

Ensimmäisenä silmiin osui tässä ohjeessa sivujen määrä: yksitoista. Sitten kauhusta levinneisiin silmiin osuvat itse sukat, jotka ovat yksinkertaisesti todettuna häilyvän epämääräisen rumat.

Vänkyrävönkyrät

(Vänkyrävönkyrät in Ravelry)

Mikä: Villasukat, koko 38 (64s)

Ohje: Trapetsitaiteilija Annika/Trapetsit - Tiina Kaarela

Puikot: 2.5mm ja 3mm sukkapuikot

Langat: Louhittaren luolan Väinämöinen Metsä, Kaunokki ja Koivu
(75% konepestävä villa / 25% nylon)

Kulutus: Metsä 58 gr, Kaunokki 21 gr ja Koivu 9 gr eli yht. 88 gr (44gr/sukka)

Aikaa kului: 7 pvää

Taas sukat, jotka on tasan tarkkaan tarkoitettu magic loop-tekniikalle, eikä todellakaan sukkapuikoilla neulottavaksi. Lisäksi ohjeesta oli uhrattu yhden sivun verran pelkästään mainostukselle. Ohjeesta, joka oli kirjoitettu hirmu pitkästi, toistettu yksi osuus sanasta sanaan ja toisessa osuudessa tylysti todettu neulomaan kuten aikaisempi samanlainen osuus mutta eri värillä.

Ohjeen kaaviokuva oli virheellinen ja kuvat joita voisi käyttää apuna ymmärtämään sukan muodostumista eivät olleetkaan nopeuskisan vaatimusten mukaisia väreiltään. Muutenkin ohje tuntui viimeistelemättömältä ja siltä kuin se olisi hutaisten tehty suurin piirtein melkein valmiiksi. Tietääkseni olimme kisaajia, emme testineulojia.

Tämän lisäksi suunnittelijan käytös foorumilla ihmetytti. Ensin ei saanut tehdä värimuokkauksia, sitten niitä saikin tehdä. Ensin ei myöskään saanut muuttaa kantapään kohtaa suhteutettuna raitoihin, mutta sitten sen sai tehdä ihan millä tavalla lystäsi. Kantapään kukan väristä vängättiin pitkään eikä sitä saanut muuttaa, mutta sitten kuitenkin lopulta sai.

Sympatiapisteitä suunnittelijalle sateli kyllä, olisi itseänikin alkanut keljuttamaan loputon kyselytulva muokkauksista. Lopulta suunnittelija itse ei enää edes vastannut kysymyksiin, vaan Tukisukka joutui huolehtimaan kommunikaatiosta kisailijoiden kanssa hänen puolestaan. Toisaalta mietin, että jos ohjeessa olisi ollut liikkumavaraa, olisiko popula ollut vähemmän kyselyaltista. Tai kenties periksi antaminen aiheutti lisää vaatimuksia, "kun muutkin sai tehdä silleen ei-ohjeen mukaisesti"...

Sitten itse sukat. Kärjestä aloitettavat, neulotaan lyhennettyjä kerroksia (sininen ruudukko ja Koivuisa yksivärinen), sitten raitakerroksia, jätetään kantapää viimeiseksi, lisää lyhennettyjä kerroksia (nyt ensin yksivärinen ja sitten vasta ruudukko), suoraa, joustinta ja neuletuppilopäättely eli tutummin i-cord. Epämääräinen kantapää sekä siihen outo kukkakuvio just sillä tietyllä värillä. Paljon tekniikkaa, vähän kauneutta. Lisäksi isompi koko tarkoitti lähinnä sukan pituuden lisäämistä, eli leveys oli kokoa 38 ja pituus kokoa 40: lopputuloksena yksinkertaisuudessaan ryhdittömät pötkylät, jotka ovat liian pitkät omiin jalkoihin ja ahdistivat leveyssuunnassa isompijalkaisia.

Ainut asia, josta ilahduin näissä sukissa oli mietinnän määrä. Siinä missä suurin osa kisasukista oli tuttujen tekniikoiden toistamista, tässä piti opetella lyhennetyt kerrokset ja i-cord.

Ei näitä valmiita sukkia voi mihinkään lahjoittaa, vaan aion purkaa ne tämän blogipäivityksen jälkeen. Lisäksi joka välissä piti olla katkaisemassa lankaa, vaikka ihan hyvin sen olisi voinut kuljettaa mukana. Myös sukkien nimi vaihtui kisan aikana, eli en nyt tiedä ovatko nämä Trapetsit vai Trapetsitaiteilija Annikat vai joku ihan muu. Lisäksi kisan jälkeisessä palautteessa sukkien kuva oli aivan eri kuin mitä kisasukat.

Allekirjoittanut käytti vielä SF-hulluudenpuuskassa kolmea eri sponsorilankaa, jotka eivät sopineet sukan malliin lainkaan väreiltään. Itsepäisesti tein sukat kuitenkin valituilla langoilla, vaikka niistä ei todellakaan tullut nätein aikaansaannos. Sijoitukseni oli tällä kierroksella 72/114.

Tämän kirjoituksen voisi oikeastaan tiivistää yhteen kolmen sanan lauseeseen: Mihin jäi viimeistely?

-Ricchan-