torstai 14. marraskuuta 2013

Haastettu

Sattuipa hassusti viime viikolla, että satunNainen-blogin Paula heitti miuta haasteella. Kiitos Paula, haaste on otettu vastaan ja tullaan välittämään eteenpäin ^___^


http://i1274.photobucket.com/albums/y430/Unskichan/Kuvakokoelma/Torni_zps560dd1de.jpg

SÄÄNNÖT:

1) Haastetun tulee kertoa yksitoista asiaa itsestään.
2) Haastetun tulee vastata yhteentoista kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3) Haastetun tulee keksiä yksitoista uutta kysymystä uusille haastetuille.
4) Haastetun tulee haastaa yksitoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5) Haastetun tulee kertoa, kuka hänet haastoi ja kenet hän haastaa.
6) Ei takaisinhaastamista.

Haastaa-sanan taivuttelu se vasta on jotakin. "Haastettu, haastaja, kenet haastettiin, kenet hän haastaa, ei takaisinhaastamista"... Hih, hauskaa.

HAUSKAT FAKTAT:

1. Jouduin opettelemaan neulomisen kokonaan uusiksi pari vuotta sitten, koska en muistanut yhtään mitään ala-asteelta opittua.
2. Harrastuksiini kuuluvat lukeminen (sarjakuvat, kirjat, manga), neulominen, kirjoittaminen, piirtäminen, erilaisten asioiden keräily, sarjakuvien leikkely ja liimailu vihkoihin, unelmointi, pilvilinnojen rakentelu, sarjojen (ihmis-näyttelijät, piirretyt, anime) ja elokuvien katselu, Magic the Gathering-keräilykorttipeli, sekä erilaisten asioiden laskeminen ja budjetoiminen.
3. Olen viisilapsisen perheen vanhin: Perheessä on kahdet kaksoset ja yksi yksönen.
4. Olen länsimaiselta horoskoopiltani jousimies ja itämaisen mukaan metalli-hevonen.
5. Voisin nukkua vaikka miten pitkään. Lukiossa nukuin yhteen putkeen 26 tuntia, mikä on edelleen ennätykseni.
6. Olen putkinäköinen: kaupassa en keskity kuin olennaiseen, joten en aina huomaa jos joku tuttu käveleekin vastaan.
7. Valmistuin noin vuosi takaperin, olin työttömänä kolme kuukautta ja siitä pitäen olen ollut samassa työpaikassa.
 8. Nimeän kasveja. Mr. Piikki ja Pentti ovat edesmenneitä kaktuksiani.
9. Miehen läsnäolo on tappanut tähän mennessä taloudestamme viisi viherkasvia. Mie kastelen ja lannoitan parhaani mukaan, mutta aina se ei toimi.
10. Miulla on ympärivuotinen nuha, joten olen taskunenäliinojen suurkuluttaja.
11. Suosikkituoksuni on vanilja, suosikkivärini on violetti ja suosikkinumeroni on seitsemän.

PAULAN KYSYMYKSET:

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen/virkkaaminen/puutarhatyöt/lukeminen/joku muu, mikä?
     Lukeminen on ollut harrastukseni ala-asteelta lähtien. Silloin järjestettiin kirjojen lukukilpailu, jonka aikana luin yli 8 000 sivua. Yhä edelleen pidän kirjaa lukemistani sivumääristä sekä kirjoista. Tänä vuonna sivuja on luettu 6 880, vuodesta 2001 lähtien kirjoja on tullut kahlattua läpi tasan 163 500 sivun verran. Hurjaa. Se on yli kaksitoista tuhatta sivua per vuosi.

2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut?
     Uudet puikot, kokoa 6 mm ja 15 cm.

3. Onko sinulla kotona joku tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet, yms?
     Yleensä neulon työpöytäni ääressä, mutta joskus jumittaudun olohuoneen nurkkaan. Se on myös paras paikka lukea, katsoa televisiota ja ottaa torkut.

4. Miten aloitat aamusi?
      Olen niin onnellisessa asemassa, että Mies herää aina ennen miuta. Tämä tarkoittaa, että kahvi on valmiina odottamassa, joten haen sanomalehden ja luen sen samalla kun juon kofeiinia, tuota aamu-unisten pelastajaa.

5. Miten rentoudut?
     Neulomalla ja nukkumalla. Myös kaverin kanssa sohvalla koomaaminen on kivaa. Paras tapa hävittää huolet on kuitenkin mennä käymään porukoiden luona "loisimassa".

6. Mikä saa sinut hymyilemään?
     Hassut ja söpöt asiat, uunot vitsit, hauskat jutut, Miehen ilmeet...

7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sai sinut aloittamaan blogisi pitämisen?
     Aloitin blogin tämän vuoden tammikuussa, joten alle vuosi tätä on tullut tehtyä. Kivaa hommaa, jatkan mielelläni. Aloitukseen houkuttelivat muut iki-ihanat käsityöblogit sekä työttömän vapaa-aika.

8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja?
     Seuraan. Heidät kaikki löytää oikealla olevassa stalkkailu-listasta, usein myös eksyn muuallekin. Joskus teen vielä esittely-päivityksiä, mutta katsotaan sitä sitten tulevaisuudessa.

9. Osallistutko blogiarpajaisiin?
     Vaihtelevasti. Viimeksi osallistuin Lanka Mutkalla-blogin arvontaan (ei voittoa), mutta sitä aikaisemmasta arvonnasta voitin Villaviidakon Syysinspiraatiota-arpajaisista viisi lehteä Suurta Käsityölehteä. Ehkä jonain päivänä pidän myös omat arpajaiset, kuka tietää.

10. Mitä toivot alkavalta talvelta?
     Vähäistä loskakeliä, kirpeitä aamuja, kuulaita auringonnousuja ja hyviä kokemuksia.

11. Millainen on joulusi?
     Työntäyteinen. Jouluporukassa ovat tänä vuonna vain mie, Mies ja eräs ystävä. Se ei kuitenkaan menoa hillitse, päinvastoin. Tuskin maltan odottaa~


OMAT KYSYMYKSET:

1) Minkä leffan katsoit viimeksi?
2) Kunnianhimoisin haasteesi?
3) Lempieläimesi?
4) Oudoin unesi?
5) Suosikki-pehmolelusi lapsuuden ajoilta?
6) Vuodenajoista parhain?
7) Musta vai valkoinen? Perustele.
8) Koulutukseltasi olet?
9) Pöytäkone, läppäri vai tabletti-tietokone?
10) Tämän hetken paras musakappale?
11) Sarja, jota seuraat, sekä suosikkihahmosi.

HAASTAN:

Revontuli-huivi etenee mallikkaasti. Neljättä viikkoa mennään ja olen jo edennyt kolmanteen kaavioon.

http://i1274.photobucket.com/albums/y430/Unskichan/Kuvakokoelma/Pirjo_Revontuli_2_zpsb293fb74.jpg

Syksyn jatkoa kaikille teille, menemme tänään Miehen kanssa hänen vanhempiaan moikkaamaan pariksi päiväksi. Siellä neulominen sujuu kahta nopeammin, kun ei kehtaa koneellakaan olla koko aikaa :)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kasvunvaraa Varastossa

Tilasinpa sitten eräänä päivänä Kujeelta lankaa ^____^ Ja nyt tietysti pitää esitellä nämä ihanaisuudet:


Oih, eivätkö olekin ihania! Olivat miuta odottamassa kun tulin kotiin töistä, siellä olohuoneen pöydällä napottivat nätisti. Paketista paljastui liukuvärjättyä vironvillaa anopin Revontulta varten (sen saman jonka alun esittelin viime päivityksessä), sekä kaksi ihanuutta jotka oli vain pakko saada. Schoppel Wollen Zauberball Lacea tilasin kahdessa eri värissä, vasemmalla Varjo, oikealla Mustaviinimarja. Värit toistuvat suurin piirtein oikeina, mutta harmaassa valaistuksessa on hiukan hankalaa yrittää saada oikeanvärisiä kuvia.

Koska Molemmissa kisuliineissä pitäisi olla noin 800 metriä lankaa, oli yllättävää huomata, kuinka pieniä ne loppujen lopuksi olivatkaan. Miun kämmenen kokoisia palluroita, mutta voi miten ihanan tuntuisia... Taisi mennä loppuilta näitä silitellessä.


Lisäksi olin hommaillut jokin aika sitten Novitalta Hilettä, kun alkavat ilmeisesti kausilangat vaihtua taasen ja pitää varautua. Koko syksyn ajan Hile on kutitellut ja kuiskutellut, mutta vasta alennusmyynnin turvin uskalsin tarttua kimallelankaan. Otin vain yhden kerän, toivon mukaan se riittää yhteen pipoon. Isoveljeä (suurin piirtein saman paksuista) meni aikoinaan noin 130 gr/pipo, mutta siinä olikin käännettävä reunus.

Lankavarastoni on taas kavunnut viiteen kiloon saakka. Oho?


lauantai 26. lokakuuta 2013

Viimeinen pari puikoilta pois

Olin Sukkasadon alussa tainnut laskea, että aikani riittäisi jopa neljään sukkapariin. Valitettavasti aika jotenkin livahti käsistäni, ja sain aikaan vain kaksi paria sukkia. Tässä niistä toinen:


SymmetriaRaita
(Striped Symmetry in Ravelry)

Mitä: Villasukat (56 s)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 4 mm
Mistä: Isoveli Colori harmaakirjava (136 gr) ja Isoveli Sinimusta (96 gr)
Miten paljon: 232 gr (116 gr/sukka)
Miten pitkään: 6 viikkoa

Nämä ovat erittäin liitoksissa Iskän aikaisempiin Epäsymmetristä raitaa-sukkiin, sillä värit ovat täsmälleen samat, tällä kertaa vain vaaleampi toimii pohjavärinä. Muutin myös raitojen määrää, nyt varressa on kuusi raitaa ja sukat ovat symmetriassa paremmin. Tokkopa sillä oikeasti on väliä, mutta tulipahan tehtyä, hih. Joululahjasäkkiinhän nuo suuntaavat.

Kovin pitkä aikahan noihin sukkiin upposi, mutta elämässä taisi tapahtua kaikenlaista tai sitten neulominen ei vain jostain syystä sytyttänyt. Syksy on ollut ankean harmaa viime aikoina, sadetta ja pilvisyyttä koko ajan. Väriloisto on tippunut puista pois ja enää vain talitiaiset lentelevät olohuoneesta avautuvassa maisemassa. Oravatkin jo jossain piilossa, lienevätköhän keksineet pesäkolon jostain suunnalta. Ei mikään ihme, että jonkinsorttinen väriterapia kelpaisi. Ja semmoinenhan löytyi, Hemtexistä bongasin aivan ihanan punavalkoruudullisen essun, joka on kuin luotu joululeipomuksia varten!


Voi, en voinut itselleni mitään, miun oli vain pakko saada se. Harvemmin tulee niin varmoja ostopäätöksiä, mutta tämä oli vertaansa vailla. Mies kysyi, että oliko siellä myynnissä suihkuverhoja, mutta totuus on se, etten nähnyt mitään muuta. Hyrisin tyytyväisyydestä vielä pari tuntia jälkeenpäinkin, ja nyt essu odottaa pyykkikorissa pesua ja käyttöönottoa. Kuva on napattu kyseisen liikkeen sivuilta, eikä se tee oikeutta esikuvalleen.



Ja lisää iloisia aiheita: Lanka mutkalla-blogissa on arvonta, käykäähän katsaisemassa. Blogiin pääsee kuvaa kilkkaamalla, ja arvontaa on vielä pari päivää jäljellä ^___^

Tilailin Lankakauppa Kujeesta hieman ihanuuksia itselleni, ja vironvillasta lähti tulemaan uusi Revontuli Miehen äidille tilaustyönä. Nyt olen ollut tosi tarkkana, ja kaikki mahdolliset virheet olen saanut korjattua. Sekin osoittaa jo edistymistäni neulojana, mikä on myös tosi kiva asia. Nyt kun elämä tuntuu vain olevan reissaamista kodin ja työpaikan välillä ankean harmaassa arjessa, on hirmuisen mieltäylentävää huomata oppivansa edelleen uusia asioita ja saavansa jotain konkreettistakin aikaan.



Harmi vain, että huivi on valitettavasti kovin väritön... Mutta edistyy huimaa vauhtia, kuva on otettu pari päivää takaperin ja neuletyön koko on ainakin tuplaantunut.

Jouduin ottamaan aloituksen noin neljä kertaa uusiksi, koska tiputtelin silmukoita ja tein isoja virheitä, mutta nyt kaikki on sujunut mallikkaasti. Toivottavasti saan koko huivin tehtyä kunnolla. Yksi virhe jos sinne tulee niin se tuskin haittaa, täydellistä työtähän ei ole olemassakaan.

torstai 17. lokakuuta 2013

Sarjakuvien lumoa vuodesta toiseen

Johan on syksy kovin pitkälle ehtinyt rientää melkein huomaamatta, kohta se talvikin jo kopisee oven takana. Aamuvuoroon töihin mennessä saa laittaa villasukat jalkaan kun mittari osoittaa kolmea pakkas-astetta, brrrh!

Neulomiset ovat edistyneet kankeasti: SukkaSadon toinen sukkapari valmistunee ajallaan ennen kuun loppua, mutta sen jälkeen taidan lopettaa omalta osaltani. Neuloosi nimittäin kihnuttaa takaraivossa aivan toisesta syystä ja sormet syyhyävät uuden vanhan haasteen pariin. Satuin nimittäin saamaan huivitilauksen anopilta, joka minun Revontuleeni ihastuneena pyysi myös samanlaista, eriväristä huivia itselleen. Eihän siinä sitten muuta kuin Kujeelta tilaamaan lankaa, ja onhan se vain sopivaa tilata itselleenkin samoilla postikuluilla, hih. Näistä kuitenkin ensi päivityksessä enemmän, samalla saa esiteltyäkin lankoja paremmin. Niiden sijaan esittelen neulomisen lisäksi toisen käsityöharrastukseni:

Sarjakuva-albumien teko. Olen harrastanut sitä noin kymmenvuotiaasta saakka vaihtelevalla menestyksellä ja aikataululla. Yksinkertaistettuna mie vain leikkelen lehdistä irti hauskimmat sarjakuvat ja liimaan ne sitten A4-kokoiseen vihkoon. Kun vihko on täysi, albumi on valmis. Syitä olen miettinyt elämäni aikana, ja pari olen jopa onnistunut löytämään: perus-sarjisalbumit ovat tylsiä ja niissä ei ole kovin hyviä sarjiksia, plus tämä on halvempaa. Ja hauskempaa. Jostain syystä saksilla leikkeleminen tuntuu rauhoittavalta ja näiden liimaaminen on melkeinpä meditatiivista toimintaa omalta osaltani.


Kuun alussa tuli käytyä kotosalla, jossa hoksasin vanhan polkupyöräkypärän pahvilootan, josta löysin odottamattoman aarteen: kauan aikaa sitten kerättyjä sarjakuvia! Vanhimmat sarjakuvat olivat jopa niinkin kaukaa kuin kuuden vuoden takaa (olisivat menneet pian ala-asteelle). Karsimistakin tapahtui, kun jotkut stripit olivat jo olemassa tai eivät olleetkaan niin hauskoja.

Kun liimailen strippejä vihkoon, miulla on vain yksi sääntö: samalla sivulla ei saa olla kahta samaa sarjakuvaa. Muutoin saan soveltaa oman mieleni mukaan. Joskus sivuilla on useampia samaan tarinaan kuuluvia asioita (esimerkiksi B. Virtasen kesämökkireissu), jotka jatkuvat joka aukeamalla omalla stripillään.


Porukoiden luona näitä albumeja oli viime laskujen mukaan kuusi, miun ja Miehen luona yksi valmis ja kaksi keskeneräistä (on nopeampaa liimata toiseen vihkoon kun odottaa että ensimmäisen liima kuivuu). Porukoiden luona olevat ovat kovin luettuja, osasta on kannet irti ja kadonneet ja sarjakuvatkin kaipaisivat uudelleenliimausta. Äiskähän edelleen jättää miulle Itä-Savot ja Iltasanomat yms. lehdet pinoon, jotta voin käydä ne läpi kun käyn Savonlinnassa kääntymässä. Näin varastot eivät koskaan pääse täysin tyhjiin.

Olen myös kerännyt Fantomin (eli tutummin Mustanaamion) seikkailuja, joista kokoan aikanaan ihan oman sarjakuva-albumin niin että stripit ovat jopa järjestyksessä. Siihen tosin menee tovi ennen kuin sellaiseen urotekoon jaksan ryhtyä. Tai no, kuka tietää.

Ja sitten, koska olen ignorisoinut blogipäivittelyn harvinaisen tehokkaasti, on miulla onneksi esittää pätevä syykin tällaiseen menettelyyn. Meillä oli nimittäin hoidokki:


Samalla kun harjoittelimme vastuuta koirasta, testasimme myös miun allergia-herkkyyttäni. Valitettavasti emme voineet pitää tätä ketunnäköistä neitiä viikkoa pidempään. Se oli aivan selkeästi Miehen koira, totteli nätisti ja heti ensimmäisestä komennosta (toisin kuin miuta, mitäs olen lempeä).

Napsin pian kuvia joko sukista tai langoista, katsotaan kumpi ehtii seuraavaan päivitykseen.
 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Ilahtumisia

Lyhyestä virsi kaunis, eli ensimmäinen Sukkasato-pari on valmistunut.

 
Lakritsihilloa
(Liquorice Jam in Ravelry)

Mitä: Villasukat (64 silmukkaa)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 3 mm
Mistä: 7Veli Musta (jämäkerä sekä uusi) (134 gr), raidat äiskän lahjomaa vihreää (14 gr)
Miten paljon: 148 gr (74 gr/sukka)
Miten pitkään: 16 päivää

Nämä ovat lahjasukat työkaverille, jonka synttärit olivat pari viikkoa takaperin. Sairastuminen ja langan loppuminen hieman hidastivat näiden valmistumista, mutta tässä ne nyt ovat. Valitettavasti tosin kuvastakin jo näkee, kuinka eri värjäyserä näkyy... turhankin selkeästi.



"Aika räiheen väriset!" oli saajan kommentti sukistaan, ja ilahtui kovasti. Olin jo aikaisemmin tiedustellut muilta työkavereilta, mitäs värejä sitä sukkiin kannattaisi laittaa. Ilahduin miekin, sillä lahjan saaja hymyili tosi tyytyväisenä. Lisäksi työkaveri kehui käsialani olevan tosi tasaista, heh. Taitaa olla niin, ettei neulojalla itsellään ole aikaa tehdä sukkia itselleen (onneksi olen itse poikkeus, kaapista löytyy melkein 10 sukkaparia).

Tulevathan nuo sukat tarpeeseenkin, syksyn viileä tuuli puhaltaa jo aika navakasti täälläkin päin Suomenmaata. Toivottavasti eivät vain ole liian isot, saajan jalka kun on pienoinen 36...


Perus-sukan päällä perus "2 oikein 2 nurin"-joustinneuletta, joka jatkuu kärkeen saakka sekä koristuksena neljä raitaa (meitä on myös neljä työntekijää), joten symboliarvoakin löytyy. Piti oikein pysähtyä ensimmäisen sukan kohdalla miettimään, että kehtaanko "tunkea" itsenikin uusimpana mukaan vai jätänkö suosiolla vain kolme raitaa. Jännää miten sellainenkin asia voi olla pähkäilyn arvoinen.

Koska sain tilaisuuden käyttää sekä uutta että todella vanhaa 7veljeä, voin todeta vihreän olleen HUISIN paljon pehmeämpää ja kivempaa neulottavaa. Itse asiassa musta lanka hankasi vasempaan etusormeeni hankauman, jota ei tapahtunut ollenkaan vanhan Isoveljen kanssa (molemmat siis samaa lankaa, Isoveli vain paksumpi versio). Epäilykseni vahvisti myös vihreä äiskän lahjoma lanka, sillä sekin oli paljon pehmeämpää ja kivempaa neulottavaa.

Joka tapauksessa päätin kokeilla jossain vaiheessa muitakin sukkalankoja, ehkä samalla kun tilailen huivilankaa Kujeesta (Miehen äiti teki huivitilauksen, jännää) voisin napsia pakettiin mukaan myös vaikka Dropsia tai Opalia. Aika näyttää.

Loppukevennykseksi vielä jotain jännyyttä, joka ilahduttaa suuresti harmaan syksyisessä säässä:


Löysin joskus muinoin Citymarketista alennuksesta Helgan Emäntä-mukin, ja ostin sen huvikseni itseäni varten. Vaan sitten kun Kodin Ykkösestä bongasin myös Haraldin Isännän, oli se aivan pakko ostaa myös Miestä ajatellen. Kuukauden kaapissa olon jälkeen molemmat pääsivät yhtä aikaa käyttöön. Tämä pieni arkinen asia sai miut todella iloiseksi.

Melkeinpä hassua, miten pienestä sitä ihminen ilahtuukaan.