perjantai 30. maaliskuuta 2018

SF Etappi 2 - Kuvastin

Näitä villasukkia riittää kuvaamaan yksi sana: Kiroilusukat.


Kiroilusukat
(Swearing'alot in Ravelry)

Mikä: Villasukat, koko 39/40 (64s)
Ohje: Kuvastin - Veera Välimäki
Puikot: 3mm sukkapuikot
Langat: Novitan 7veljestä Eero taivas (75% villa / 25% polyamidi)
Kulutus: 136 gr (68gr/sukka)
Aikaa kului: 6 päivää

Se tunne, kun luot silmukat ja pohdit, mikseivät silmukkamäärät mene oikein... Vastaus: Sukat neulottiinkin varpaista varteen ja vielä pohja ennen päällistä. Ohjeenlukutaitoni kaipasi hiukan hiomista, kun ensimmäisen osan otsikossa lukee selkeästi isoin kirjaimin KÄRKI. Koska kukapa sitä lukisi koko nivaskaa ajatuksen kanssa kerralla, ensin luodaan silmukat ja sitten mennään osasto kerrallaan.

Muutenkin ohjetta lukiessa pitsikaaviot oli hassusti sijoitettu kirjoitetun ohjeen väliin, mutta muuten kokonaisuus oli selkeä ja mukavaa luettavaa. Lisäksi muihin ohjeisiin poiketen ensimmäinen sivu oli kansilehti, mistä tykkäsin oikein paljon.


TukuWool oli tarkoitettu sponsorilangaksi tätä sukkaa varten, mutta en lähtenyt kokeilemaan. Valitsin ihan vaan tutun 7veikan LankaLipaston uumenista, jotta saisin haluamani kokoiset sukat aikaiseksi. Ensimmäinen mielikuvani sukasta oli arabialainen tossu, sellainen lörpsäkkä sisällähengailusukka jota voisi kuvitella jonkun espoolaisen käyttävän maalaisromanttisen vanhan puutalon lattioilla tassutellessaan (toim huom. Kyseessä vain savon asukin henkilökohtainen mielipide stereotypioiden perusteella muodostettuna eikä se ole tarkoitettu espoolaisten loukkaamiseen).

Sukassa neulottiin kiertyvää palmikkoa varpaista varteen sekä varressa akillesjänteen puolelle myös kiertyvää palmikkoa. Ensimmäisessä sain reunuspalmikot täsmäämään samaa vauhtia päällisen reunapalmikoiden kanssa, mutta toisessa en enää.

Heti alusta tuli myös selväksi, että nämä sukat on selkeästi tarkoitettu magic loop-tekniikalle. Puikot tuntuivat olevan jatkuvasti tiellä ja silmukat ihan väärillä puikoilla. Tästä huolimatta loin silmukat ihan tavissukkapuikoille - ja samalla kertaa molempiin sukkiin koska arvelin saavani sukat nopeammin valmiiksi. Olisinpa vain tiennyt mikä edessä odotti...


Kantapää oli hyvinkin mielenkiintoinen neulottava. Tuntui, että kiilalevennykset ovat tosi jyrkät ja vahvistetun kantapään kuvio jäi toisessa sukassa hiukan epämuodostuneeksi kun sekosin silmukoissa. Onneksi toiseen sukkaan en tehnyt samaa virhettä. Lisäksi kantapäähän jäi pari ylimääräistä tuuletusaukkoa sekä nyppylä sileän ja vahvistetun neuleen vaihtumiskohtaan. Mielikuvani arabialaisista tossuista vain syventyi.

Palmikkokuvio oli mukavan yksinkertainen, mutta silti silmää miellyttävä. Myös neulominen sujui suhteellisen helpohkosti ja kuvion oppi ulkoa nopeasti. Perinteeksi muodostuvaan tapaani olin taas viimetipassa liikenteessä, ja vielä yövuorossa. Onneksi kulkijoita oli vain pari hassua ennen puoltayötä, joten sain melkein kaikki kahdeksan tuntia vain neulostaa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Neulontavauhti oli huimaa ja sain molemmat sukat joustimen alkuun valmiiksi jo aikaisin, yhden aikaan aamuyöstä. Enää tarvittiin vain 12 kerrosta kierrettyä joustinta molempiin sukkiin... ja siitä se kiroilu vasta lähtikin.


Kerrottakoon, että kierretty joustin tarkoittaa sitä, että sekä oikea että nurja silmukka neulotaan takakautta. Nurja silmukka takakautta on tavalliseen verrattuna hivenen... tuskallisempaa. Seuraavaksi siis kuvailun sijaan suoria, sensuroimattomia lainauksia neulontamuistiinpanoistani:

"Hyi vittu mikä joustin."
"1 h = 7 krs"
"Tekee jo nyt fyysisesti kipeää."
"3.15 sain valmiiksi ekan."
"3:20 aloitettu toinen varsi."
"Veren maku suussa ja sormet turtina."
"4:50 joustin okei."

Sukat valmistuivat viiden aikaan aamuyöstä. Pikainen päättely, kuvien otto ja tuplapostaus foorumille maaliin lähetetyn sähköpostin lisäksi.

Voisinpa sanoa, että liioittelen kierretyn nurjan kurjuutta, mutta kun en. Oikean käden nimetön oli kunnolla turtana seuraavat kolme päivää, sillä takakautta neuloessa jotenkin painoin puikolla sormen nivelosaa. Sormi otti nokkiinsa sen verran tehokkaasti, että vasta viikon päästä tuntoaisti palautui täysin normaaliksi. Ranteisiin koski neuloa, ja mentiin vain silmukka kerrallaan. Miksi sukassa tehtiin kierrettyä nurjaa jäi arvailujen varaan. Se ei nimittäin ulkomuodollisesti eroa tavan nurjasta jos neuloo oikeat silmukat kiertäen.

Kiroilusta huolimatta tulevaisuudessa tulen neulomaan tällä ohjeella toisetkin sukat, mutta
a) ohuemmalla langalla
b) ohuemmilla puikoilla
c) kierretty joustin tavallisella nurjalla

Sijoitukseni oli tällä etapilla 150 /154. Jäihän sitä jopa viisi tuntia seuraavan etapin alkuun...

-Ricchan-

tiistai 20. maaliskuuta 2018

SF Etappi 1 - In Memoriam

Itsenäisyyspäivänä viime vuoden joulukuussa starttasi Sukka-Finlandia. Siinä ideana oli Tour de Sockin tapaan tehdä kuudella etapilla mahdollisimman nopeasti villasukkapari annetun ohjeen ja vaatimusten mukaisesti. Ilmoittaudun into pinkeänä, huimalla tavoitteella neuloa sukat mahdollisimman nopeasti. Mutta kuten arvata saattoi, elämä tuli tielle ja päätin vaihtaa tavoitteeni siihen, että saisin etappien aikana sukat valmiiksi. Ja voi kuinka sitäkin tavoitetta varten piti petrata ja kunnolla.

Muodostimme Ma-Chanin kanssa joukkueen Sukat makkaralla ja kaikilla mausteilla, mutta houkuttelusta huolimatta jäsenten määrä pysyi vakiona. Nyt kisan jälkeen loppusijoituksemme oli 13/22 mikä ei ollut ollenkaan huono suoritus kun muissa joukkueissa oli täydet eli kuusi jäsentä.

Kuten Tour de Sockissakin, lisäpisteitä saa sponsorilangoista. Suomiversiossa sponsoripisteen sai myös jos oli ostanut langan sponsorikaupasta. Itse käytin tätä tekosyy- tilaisuutena testata yksi neulojakansakuntamme kotimaisista suosikeista, Louhittaren Luolan Väinämöinen eli tutummin Väiski.


Pappakalsarit
(Grandpa's underpants in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko 38 (80s)
Ohje: In Memoriam - Tiina Kuu
Puikot: 2mm ja 2.5mm sukkapuikot
Langat: Louhittaren Luolan Väinämöinen, tumma Kaunokki ja vaalea Suru
(75% konepestävä villa / 25% nylon)
Kulutus: Suru 44gr, Kaunokki 38gr eli yht. 82 gr (41gr/sukka)
Aikaa kului: 7,5 päivää

Ukkini menehtyi viime syksynä, joten näihin sukkiin halusin neuloa kaiken sen surun, kaipauksen ja ikävät menetyksestä aiheutuneet tunteet. Halusin luoda jotain kaunista, jotain joka lämmittäisi tulevina vuosina ja saisi muistoja aikaiseksi. Väinämöisen väreistä Suru oli varma valinta. Äiskä valitsi toiseksi väriksi Kaunokin, ja yhdessä ne muodostivat kirjoneulekuvion kanssa jotain, mikä muistutti pappakalsareita. Itse asiassa olin muistavinani, että joko iskällä tai ukilla oli aikoinaan tällä väriyhdistelmällä ihan aikuisten oikeat pitkikset.


Sukassa oli kolme silmukkamäärävaihtoehtoa: siro naisen 64s, leveämpi jalka 72s ja miehen kanootti 80s. Tutut myös allekirjoittaneelle, koska neulon samoilla määrillä seiskaveikkaa... enkä siltikään nähnyt sudenkuoppaa. Valitsin L-koon eli 80 silmukkaa tarkoituksenani saada äiskälle uudet sukat. Puolessavälissä ensimmäistä sukkaa tajusin, että nämä eivät tule menemään 40 koon jalkaan, vaan että saisin sukat itselleni... Mikä ei oikeastaan kauheasti harmittanut. Ne ovat napakat jaloissa ja siksi kerrassaan mainiot kävelysukat jääötökkäsaappaisiini. Sori äiskä, ehkäpä jonkin muun etapin sukat mahtuvat siulle.

Tässä villasukkaohjeessa opin paljon uutta: kaksivärisen aloituksen, todella kätevän kantapään jossa ei tarvinnut nostella silmukoita, nurjan puolen kirjoneuleen sekä kuinka raidat saadaan todellakin täsmäämään muotoilujen kanssa. Olin ihan liekeissä kun kuviot muodostuivat kantapäässä ja vaikka ensimmäinen versio menikin puoliksi pieleen, on toisessa sukassa täydellisesti kuvioitu kantapää.


Myös kärkikavennukset saivat mieleni hyrräämään onnesta, kun raidat sulivat tasaisen varmasti kavennusraitaan. En tarkkaan muista silmukoimalla neulomista, mutta jotenkin siitäkin tuli hauskan kaksivärinen.

Vaikka neulos olikin pikkutarkkaa, nautin näiden väkertämisestä suuresti.


Nauttimisesta huolimatta neulonta ei sujunut ihan harmittomasti... Olin tilannut KnitPro'n 2mm koivupuikot, joista kaksi sain poksautettua rikki ensimmäisen sukansuun aikana. Vaihdoin sitten 2.5mm puikkoihin muuhun sukkaan. Toisen sukan aloituksessa olin varovainen ja selvisin ilman puikkorikkoja. Tästä syystä tilasinkin sitten myöhemmin hiilikuituiset versiot, en nimittäin usko koivuisten selviävän käsittelyssäni kovinkaan pitkälle.

Välillä ohjetta seuratessa tuli myös sellainen fiilis, että voiko tämä neulonta mennä näin... mutta luotin ohjeeseen ja kaikki lutviutui oikein mainiosti. Sukat valmistuivat etapin viimeisenä päivänä ja sijoitukseni oli 108/123.


Niin, ja se Väiski. Villaa ja nylonia, pehmeää neulottavaa mutta todella ohutta fingeringiä. Riittoisa ainakin tässä kirjoversiossa, sekä ihan saakuran kaunista. Rakastuin. Tosin voisin kokeilla tulevaisuudessa kenties sitä paksumpaa sport-vahvuista... Jos koon 38 sukkiin tarvitaan 80 silmukkaa en halua edes kuvitella kuinka paljon tarvitaan isoon miehen 42-kanoottiin, puhumattakaan veljien 45-koon jättiräpylöistä.

Mut- siis *köhh* onneksi suunnittelemattomat projektithan eivät estä lankahamsteria, joka lunasti Sukka-Finlandian alekoodilla kuusi vyyhtiä Väiskiä LankaLipastoon kisan aikana.

-Ricchan-

torstai 15. maaliskuuta 2018

Sukkia siskonpojalle


Sinitaivasraidat
(Azure Stripes in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukat, koko 25/26 (56s)
Ohje: Oma perussukka
Puikot: 3mm sukkapuikot
Langat: Novita 7 veljestä farkku, valkoinen ja turkoosi
(75% villa / 25% polyamidi)
Kulutus: Farkku 40 gr, valkoinen 22 gr ja turkoosi 12 gr
Aikaa kului: 6,5 pvää

Uskotteko, jos kerron että jouluksi tekemäni villasukat olivat siskonpojalle liian pienet?

Eihän siinä, lahjassa oli kokotakuu eli uudet sukat puikoille. Aikaisemmat sukat oli tehty 48 silmukalla, joten hyppäsin 56 silmukkaan (14 s/puikko) ja sillä lähdettiin liikkeelle. Jämiä tuhotakseni neuloin sukkien varsiin raitaa: 2 krs valkoista, 1 krs turkoosia ja 1 krs farkunsinistä. Tumminta väriä käytin myös pohjavärinä, koska kun sukassa yksivärinen aloitus, kantapää sekä lopetus, se rauhoittaa neuleen kokonaisilmettä.

Äiskähän ihastui täysin näihin, joten pitänee tehdä uudet, aikuisten versiot samanlaisilla väreillä. Joskus. Kunhan saan vielä viime vuoden joululahjat pois alta, eli pipon ja lapasparin - lapasista vasen on jo onneksi valmis, mutta oikeaa odotellessa. Piponkin tein jo kerran, mutta siitä tuli auttamatta aivan liian pieni.


Sukat menivät myös heti käyttöön kun vain valmiiksi sain. Kuten kuvasta näkyy ne ovat juuri täydellisen kokoiset, eli toisin sanoen pääsen syksyllä neulostamaan kaksi uutta paria syntymäpäivälahjoiksi.

Koska kaksivuotias viipottaa menemään niin ettei perässä pysy, lätkin sukkien pohjaan Sock Stop-ainetta eli kansankielellä Sukkastoppi-jarrutahnaa. Se olikin oma operaationsa, tuntui että aina välillä piti sörkkiä nuppineulalla pursotusreikää auki kun tahna tukkesi sen omia aikojaan. Myöskään purkin ravistelu ei ollut kovinkaan hyvä ajatus...


Tässäkin kokemus osoitti, että tarvitaan vähän enemmän ajatusta työskentelyyn.

Ensin pitäisi laittaa vain pikkutasatäplät ihan niin kiinni sukan pohjaan kuin vain pystyy, ja antaa kuivua. Vasta toisella kerralla laitetaan sitten pyöreät täplät. Muuten käy kuten ylemmässä kuvassa, eli käytössä tiplukat roikkuvat villan varassa ja irtoilevat tehokkaasti kulutuksen myötä.


Pistaasiraitaa
(Pistachio Stripes in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukat, koko 25/26 (56s)
Ohje: Oma perussukka
Puikot: 3mm sukkapuikot
Langat: Novita 7 veljestä vaalea vihreä, valkoinen ja kirkas virheä
(75% villa / 25% polyamidi)
Kulutus: Vaalea vihreä 41 gr, valkoinen 23 gr ja kirkas vihreä 12 gr
Aikaa kului: 4,5 pvää

Näihin sukkiin halusin vihreämpiä värisävyjä, mutta samanlaisella raidoituksella kuin sinisiin: 2 krs valkoista, 1 krs vaaleaa vihreää ja 1 krs tummaa vihreää. Vuosia vanha pistaasinvärinen puolikas 7veikka-kerä pääsi pohjaväriksi ja sitä jäikin vain 30 gramman nöttönen jäljelle.


Muuten nämä vihreät ovat melkein identtiset ohjeen kannalta: 2oikein 2nurin-joustinneule varressa ja jalkaterän päällä, hollantilainen koulussa opittu kantapää ja nauhakavennus. Näissä sukissa silmukoin loppusilmukat neulomalla yhteen, sinisissä oli vain peruspäättely.


Tällä kertaa jarruaine-tiplukat on laitettu paremmin ja kolmella käsittelykerralla. Tasatiplut ensin, sitten vähän päälle ja kolmannella kerralla sellainen pyöreähkö tippanen. Kuivatusaikahan käsittelyjen välillä on kevyet 10-12 tuntia, että kovin nopeaa hommaa se ei ole.

Nyt voi pieni ihmisenalku rientää vauhdilla eteenpäin lämpimin varpain <3

-Ricchan-