lauantai 7. syyskuuta 2019

Hiekkamyrsky talven keskellä

Päätinpä sitten jatkaa talvisissa tunnelmissa. Suurta syytä asiaan ei ole: kuvakansiossa oli vielä yhden neulepipon kuvat editoimatta ja nepä tästä nyt tein valmiiksi asti. Pääsee sitten ajankohtaisiin asioihin eli tämän vuoden puolella valmistuneisiin neuleisiin :3


Talvimyrsky
(Winter Storm in Ravelry)

Mikä: Palmikkopipo kirjekuoripäättelyllä (144 s)
Ohje: Hiekkamyrsky / Anna Johanna
Puikot: 4 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Isoveli petrooli (187/7413) ja tummansininen (158/1542)
Kulutus: Petrooli 108 gr, tummansininen 79 gr eli yht. 187 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Eka kuva on tarkoituksella sumea enkä tarkoittanut sitä blogiin ladattavaksi... Tarkoitus oli vielä lisätä lumihiutaleita saadakseni aikaan myrskymeininkiä, mutta en halunnut editoida liikaa. Harmittaa joissain sarjoissa kuinka videoon lisätään tietokoneella juttuja, sitten se editoidaan täydelliseksi... jonka lopuksi kaiken päälle lätkäistään lumisadetta. Etenkin suoratoistopalveluissa näytöllä saattaa tapahtua sen verran, että kun vielä nettiyhteys/kuvantoistovehkeet eivät pysy perässä niin seurauksena on pelkkää rakeista lumimösmöä.

Joten lumipyry sai luvan jäädä. Kuva kuitenkin viehätti kaikessa pehmeydessään, joten eiköhän se kelvanne - päätyi kuitenkin blogipostauksen pääkuvaksi ja instaankin asti.

Yritin hakea talvista raikkautta näihin kuviin. Vähän sellaista esimakua tulevasta kunhan tuo syys pääsee etenemään. Pakkasen kirpeys tuntuu niin hyvältä, mutta syksyn kuulauskin viehättää kovasti allekirjoittanutta.


Kyseessä on siis vuoden 2018 viimeinen valmistunut työ. Iskä sai tästä itselleen joululahjan - kevättalvella ja pari kuukautta myöhässä. Huppista. Melkein pitäisi jo nolottaa moinen myöhästely.

Koska halusin pitää iskän korvat lämpiminä, tein kaksinkertaisen reunan. Ensin neuloin tummansinisellä 2 oikein 2 nurin-neulosta hilppasen verran eli jumalattoman monta kerrosta. Sitten kävin raidoittamaan vaalealla, niin että vaaleat raidat kasvoivat ja tummat pienenivät. Lopulta yhdistin reunat jo lähes perinteeksi muodostuneella silmukoiden poimimisella.

Tämän jälkeen siirryin ohjeen pariin. Palmikkokuvio oli selkeä ja miellyttävää neulottavaa. Jännyys koittikin kirjekuoripäättelyn merkeissä. Oli muuten aikamoista aivojennyrjäyttelyä, kunnes ymmärsin kuinka se oikein toimii. Ja sitten ihastuinkin tekniikkaan todella paljon <3


Tykkään päättelyn lisäksi ohjeen palmikkokuviosta. 12 silmukan kuvio muodostuu kahdeksasta kerroksesta jotka vievät mukanaan. "Jospa neulon vielä yhden kerroksen"...
Ohjeessa vihjattiin kirjekuoripäättelyn syövän pipon korkeutta jonkun verran, joten palmikoita tuli neuloa reilusti. Neuloin kuusi kertaa kaavion verran eli yhteensä 48 kerrosta. Toivoin sen todella riittävän.

Kirjekuoripäättely oli ihan mahtava tapa saada yksinkertaiseen pipoon jännä ulkomuoto. Ohjeen esimerkkipipo on neulottu pehmoisesta kasmir-langasta, joten tällainen villainen tuhti versio toi valitettavasti omat ongelmansa päättelyn suhteen. Sormivoimat olivat koetuksella, mutta sain valmista aikaan (vähän myös pelotti puikkojen puolesta). Piposta tuli niin ihana, että päätin adoptoida sen mikäli se ei sopisikaan iskän isompaan päähän.


Huoleni oli kuitenkin aivan turha. Pipo on nähty käytössä ja sitä on kehuttu lämpimäksi. Aivan varmasti, onhan Isoveli tujakkaa villaa.

Neulonta sujui kuin huomaamatta, pipoon ei kulunut kuin muutama päivä ja se oli jo valmis. Kun neulekärpänen puraisee ja ohje osuu kohdalleen niin valmista tulee hyvinkin nopeasti. Jospa jonain päivänä tekisin samanlaisen pipon itselleni, kenties vähän vähemmän paksusta langasta. Lipastossa olisi juuri sopivasti pörröistä Picchun sataprosenttista alpakkaa odottamassa vain neuleprojektia...

-Ricchan