perjantai 23. lokakuuta 2020

Kolmen vuoden työ

Sanotaan, että tie voittoon vie vaikeuksien kautta. Se lienee aika väljästi ilmaistu kun verrataan fiilistä siihen, mikä odottaa pitkän neuleurakan päässä.


Sielukas
(Sielukas in Ravelry)


Mikä:
Villatakki pitsipääntiellä, 3/4-hihat (M1-koko)
Ohje:
Sielukas / Anna Johanna
Puikot:
3 mm KnitPro Symfonie-pyöröpuikot, 80 cm kaapeli,
pääntiehen Chiagoon 2,5 mm pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Coast värissä cassis (=mustaherukka)
Kulutus:
138 gr (vajaa 3 kerää)
Aikaa kului: 36 pvää neuloen + nappipäivä

Tämän takin tarina alkoi kesäkuussa 2017, jolloin päätin osallistua Anna Johannan (silloinen Neulisti) järjestämään Sielukas-ohjeen yhteisneulontaan. Ihastuin kuvissa villatakin pitsiin ja halusin päästä kokeilemaan neuletaitojani: tämä on nimittäin ensimmäinen oikea neulevaate jonka olen ikinä tehnyt (lasken siis sukat, pipot, lapaset ja huivit asusteiksi).

Langaksi valikoitui ohjeessakin käytetty Coast, johon valitsin epämääräisen punertavan mustaherukan. Väri oli ehkä mielenkiintoisempi kannettavan näytöllä, mutta ei liveversiokaan mikään huono ole. Ja kunnioittaahan se takin suunnittelijan visiota epäväristen kerien sielukkuudesta.

Myönnettäköön, että hieman meni överiksi langan määrän suhteen: ostin varmuudeksi viisi kerää lankaa ("siis mitä ihmettä nyt oikein..?"). Kolme riitti aivan hyvin ja jäljelle jäi vielä 20 gramman nöttönen. Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla paitamäärä jää aivan takuulla vajaaksi.

Neulomisessa tosiaan vierähti useampikin tovi. Vuoden 2017 kesäkuun lopulla loin silmukat, sain kesän aikana aikaiseksi hartiat ja pitsiosuuden. Viimeisin neulontamerkintä kyseiseltä vuodelta on syyskuun alusta. Ei ollut helppoa neulottavaa, lanka nimittäin katkesi kolmasti neulonnan aikana. Epäilen, että sukkalankaan tottunut käsialani oli hieman liian kovakouraista tällaiselle kevyemmälle light-fingering-vahvuiselle merinovillan ja puuvillan sekoitukselle. Mene ja tiedä.
 
KAL meni siis kirjaimellisesti penkin alle, sillä en millään saanut valmista heinäkuun loppuun mennessä. Ihastelin kyllä Räveltämön ketjussa aikaansaatuja takkeja, mutta omani ei vain ottanut valmistuakseen.

Homma jatkui huhtikuussa 2018 kun joululahjaneuleet oli saatu pois alta. Neuleintoa oli tasaisesti vuoden puoleenväliin saakka kunnes taas elokuussa muut neuleet kiilasivat edelle. Tuolloin sain valmiiksi takin vartalo-osuuden vyötärömuotoiluineen ja napinläpineen sekä aloitettua ensimmäistä hihaa.
 
Neuleinnostus oli jopa niin hurjaa, että piti purkaa muutama kerros kun huomasin unohtaneeni kokonaan taskujen reiät, haha.

 
Ensimmäisen 3 mm puikkonikin istuin poikki muistiinpanojen mukaan toukokuussa 2018, mikä osaltaan hidasti neulontaa. Koivupuiset KnitPron Symfoniet olivat oikein mainiot puikot, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet aikuisen ihmisen painoa. Kuinka kummallista.

Toisen kerran puikkorikko tapahtui seuraavan vuoden heinäkuussa. Yritin nousta sohvalta ylös, otin tukea juuri sopivasti neuleen kohdalta ja naps vain.

Jostain syystä tämän jälkeen keskeneräisiä neuleita ei ole tullut enää laskettua sohvalle.

 
2019 alkutalvi meni aivan muissa hommissa, mutta palasin hihojen neulonnan pariin kesäkuussa. Valitettavasti niiden valmistumisen jälkeen takki jäi taas onnellisesti unholaan. Jos oikein muistan, jouduin myös tulostamaan ohjeen uudelleen kun olin läikyttänyt sen päälle mukillisen kahvia. Kaikenlaista sitä pääsee tapahtumaan. Olihan se hauskaa kun nipistimessä olikin sukkien ja alusvaatteiden sijaan neuleohjeen sivuja, yritin näet pelastaa mitä pelastettavissa oli.
 
Lopulta, maaliskuussa 2020 sain aikaiseksi tehdä pääntien reunuksen ja kävin hankkimassa neuleeseen sopivat puiset napit FiinaNeuleesta.

Ostin noin 10 nappia, poistuimme mieheni kanssa kaupasta ja epäilin määrän riittävyyttä. Kaupassa en kehdannut tarkistaa asiaa, mutta ulkopuolella uskaltauduin puhelimelle. Onneksi tuli tarkistettua, tein nappikauppaa vielä 5 napin verran.


Valmis neule on aivan ihana. Kevyt ja silti lämmittävä, hento, mutta kuitenkin suojaisa. Juuri sopiva lämpimän syksyn takki tai alkukesän viileämmille keleille. Tykkään yksinkertaisesti ilmaistuna ihan rutosti <3
 
Nappeja ommellessa koin kutkuttavaa tunnetta kun tiesin neuleen olevan pian valmis. Oi sitä iloa ja riemua, kun ensimmäistä kertaa sain vetää valmiin takin päälle ja olla onnellinen omasta työstäni. Oli todellakin selkääntaputtamisen paikka.
 
Koska neule on tosiaan tehty kolmen vuoden takaisten mittojen mukaan, se on hieman liian tiukka rintamuksen kohdalta. Onneksi nappeja ei tarvitse laittaa kiinni ja olen pitänyt Sielukastani silloin tällöin töissä. Sitä on kovin kehuttu ja mikäs neulojaa piristäisikään enemmän.
 
Kiitos ihanasta ja selkeästä ohjeesta!
 
-Ricchan-

torstai 8. lokakuuta 2020

Rentopipoa

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, olisi nyt tarjolla sitten smurffipipon itselle sopivaa versiota sekä siihen passaavaa kirjallista ilmaista ohjetta. Ohje löytyy tuolta alempaa pipoturinoitten jälkeen.

Vaan aiheesta kukkaruukkuun, antaapa mennä:


Lörskäpipo
(Le cozy beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (126 silm.)
Ohje: Oma räpellys (löytyy alempaa)
Puikot: 4 mm Knit Pro Symfonie-vaihtopäiset koivupuikot, 120 cm kaapeli
Lanka: Sirdarin Harrap Tweed, värissä Horbury
Kulutus: 53 gr
Aikaa kului: 3 päivää

Pipo ihan minulle itselleni, eikö olekin mukavaa. Olin hamstrannut nelisen vuotta sitten (=lokakuu 2016) Savonlinnan Lankaamo-lankakaupan loppuunmyynnistä pari kerää tätä lankaa ajatuksena neuloa pipo ja siihen sopivat hansikkaat. Pipon valmistumisen myötä ollaan puolessa välissä suunnitelmaa menossa.

Ihanan tiilenpunainen väri on nimetty Länsi-Yorkshiressä sijaitsevan pienen englantilaiskylän mukaan. Lanka on polyamidi-villa-akryyli-viskoosi-sekoitetta ja siinä on tweed-langalle ominaisia pikkunyppysiä pitkin pintaa. Aluksi ne vähän ärsyttivät, melkein otin jo sakset käteen aikeenani siistiä hieman neulepintaa. Nyt ei ole enää väliksi, mielestäni tämä käy ihan näin tällaisenaan. Niin se vain mieli muuttuu.

Ostin varuilta myös samaa lankaa violetin värisenä vähän isomman kasan, mutta kyseiset kerät ovat vieläkin korkkaamatta. Jonkinlainen setti piposta, kynsikkäistä ja tuubihuivista oli mielessäni siitä väristä.


Neuloin tämän oman rentopiponi appatirallaa heti kun vain sain aikaa Sukka-Finlandia 2020:n neulomuksilta. Aikaa neulontaan meni kolmisen päivää ja viikon sisällä päähine oli valmis. Toppuuttelin tosin itseäni aloittamaan kavennukset hieman liian aikaisin, joten tämä ei ole ihan niin lötköpötkö kuin aikaisempi rentopipo.

Kuitenkin, meitsi tykkää. Koska pipo on perus-tyköistuvaa versiota löysempi, on se onnen omiaan tällaiselle syksyiselle kelille kun ei tarvita ihan niin lämmintä päähinettä. Aika usein olen käyttänyt sitä lähinnä asusteena enkä varsinaisessa päänlämmitystarkoituksessa.


Pipon takaosa roikkuu tuolleensa baskerimaisesti ja on ihan mukavan oloinen. Se lämmittää niskaa hiukan, mutta ei ole liian pitkä. Ei siis lähde tippumaan, ellen sitten juokse linkkipysäkille. Niin on tupannut käymään tässä syksyn mittaan kun haluaa maksimoida työskentelyajan.

Kiireestä sekä muutamasta ahdistuneisuushetkestä huolimatta olen nauttinut tästä syksystä valtavasti. Koko elämä tuntuu juuri nyt ihanalta seikkailulta ja aion nauttia siitä sydämeni kyllyydestä.


Muutenkin syksy on aivan selkeästi lämpimämpien värien aikaa. Tiilen- ja ruosteenpunainen sekä oranssi kutkuttavat neulojanvaistoja, tahtoisin kovin saada vangittua neuleisiin sen kauniin väriloiston jonka puut tähän aikaan tarjoavat. Normaalisti karsastan kirkasta keltaista kuin hauki kalastajan koukkua, mutta koivun runsas keltaisuus on saanut tänä syksynä sydämeni sykkimään. Monta kertaa kävelyllä ollessa olen tuntenut tarvetta vain pysähtyä nauttimaan väriloistosta.

Näitä kuvia otettiin eräänä lämpimänä syksyaamuna, aurinko loisti taianomaisesti puiden välistä ja tiesin, että täältä tulisi loistavia kuvia. Maa oli vielä kosteaa ja kevyt aamu-usva leijui kasvillisuuden päällä. Olo oli kuin olisi astunut suoraan metsän taikamaailmaan.

Ja kaislikossa suhisee. En kuitenkaan kahlannut rantavedessä, vaan ihan sammalikossa vain. Märät saappaat sain silti siitä kuvaussessiosta, mutta oli se kyllä sen arvoista.


Tässä tosiaan sitten olisi se simppeliohje tällaiseen rentopipoon. Toivottavasti siitä saa selvää ja nautitte neulomisesta. Etenkin aloittelevan neulojan olisi mielestäni hyvä aloittaa jostain helpommasta kuin villasukat tai lapaset: pipo-ohje on juuri passeli sellaiseen hommaan.

Ihanaa syksyä immeiset <3

-Ricchan-

Rentopipon ohje:

Tee ihan ensimmäiseksi mallitilkku ja mittaa kuinka monta silmukkaa tarvitset per 1 cm. Omassa tilkussani oli 23 silm./ 10 cm ja 34 kerrosta/10 cm
Päänympärykseni on noin 54 cm, joten saan tulokseksi 124,2 silmukkaa. Pyöristin sen iselleni 126 silmukkaan.

Luo 126 silmukkaa haluamallasi tavalla ja yhdistä ne suljetuksi neuleeksi. Neulo joustinta seuraavasti: 1 silmukka oikein takareunastaan ja 1 silmukka nurin.
Neulo joustinta 12 kerrosta.
Neulo 1 kerros oikeaa, jolloin vähennetään 1 silmukka alussa "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Näin saadaan 125 silmukkaa, joka on viidellä jaollinen (kavennuksia varten).

Neulo sitten suoraa noin 25 cm eli mie neuloin 85 kerrosta. Sinun käsialasi voi olla tiukempi tai löysempi, mutta senttimetrit ovat tässä tapauksessa kerroksia oleellisempia.

*Neulo 23 silmukkaa oikein ja kavenna "2 oikein yhteen"-kavennus. Lisää silmukkamerkki.* Toista *__* tämä kerroksen aikana 5 kertaa.
Neulo seuraavalla kerroksella kunnes sinulla on 2 silmukkaa jäljellä ennen silmukkamerkkiä. Kavenna ne "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Toista tämä kerroksen aikana 5 kertaa.

Jatka, kunnes silmukoita on jäljellä 10. Katkaise lanka ja vie se kahdesti silmukoiden läpi. Päättele huolella langanpäät ja nauti uudesta pipostasi. Hyvin tehty!

torstai 24. syyskuuta 2020

Laiskapipoa

Kävin läpi viime vuosien käsityölistauksia, joita teen joka vuosi excel-tiedostoiksi pysyäkseni kärryillä miten paljon on tullut neulottua. Tämän vuoden listaus on jumahtanut huhtikuulle, vaikka tietääkseni olen sen jälkeen neulonut (toim. huom. "tietääkseni").

Joka tapauksessa vuoden 2019 tiedostosta pompsahti esiin jotain, jota en ole muistanut vielä esitellä:


Laiskapipo
(Lazy Beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (150 s)
Ohje: Oma räpellys
Puikot: 3 mm KnitPron Symfonie Wood, 80 cm/120 cm-kaapeleilla
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Hämy
Kulutus: 72 gr
Aikaa kului: 4,5 pvää

Kivan löysä ja helposti neuloutuva myssyotus. Ja puikkojen sijaan käytin pyöröjä, siis mitä hitseliä. Oli yllättävän helppoa hommaa, vaikka epäilinkin alkuun onnistuuko pitkillä kaapeleilla pipotuksen neulominen kun se ei lyhyillä versioilla oikein ottanut onnistuakseen. Yleensä nimittäin sorvailen pipot sukkapuikoilla, mutta muistaakseni ajattelin kokeilla poiketa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi poikkesin, oli nimittäin aika letkeää neulottavaa.

Kaivoin muistiinpanot tuolta kaapin kätköistä ja ilmeisesti mallitilkun perusteella olen tehnyt 150 silmukalla ensin joustinta ja sitten pasatellut suoraa niin pitkään kuin tuntui hyvältä. Loppuun sitten vielä rajut kaventelut niin, että myssy jäi möllöttämään niin kuin oli toivottukin.


Lankavyyhti on peräisin Savonlinnan Harjun langasta. Olimme Savonlinnan Syystulet 2019-tapahtumassa ystäväni kanssa ja havaitsin rantaraitilla kävellessämme lankaa notkuvan myyntipöydän. Tietystihän sitä suorastaan automaatiolla ohjauduin kohti kyseistä myyntipistettä, eikä sieltä oikein voinut poistua ilman lankaostoksia. Teimme diilin mukana olleen ystäväni kanssa: hän kustantaisi kauniit, harmaan sinisävyiset langat ja neuloisin niistä hänelle pipon.

Ja kyllähän se sellainen diili neulojalle sopii.


Pipo oli mahdottoman mukavaa aivotonta neulottavaa ja valmistui nopeasti. Saaja toivoi smurffityyppistä pipoa ja sellaisen sai. Itse olen yleensä tyköistuvampien mallien suosija, mutta näitä kuvia ottaessa pipo oli niin mahdottoman mukava, että halusin sellaisen neuloa myös itselleni. Siitä lisää toisessa postauksessa, jossa saattaa ehkä olla sitten ihan kirjoitettua ohjettakin tarjolla.

Tämä harmaa versio valmistui marraskuussa, eli appatirallaa pari kuukautta lankojen oston jälkeen. Taisivat silloiset koulun harjoittelut tulla harrastusten tielle...

Mitähän muuta sitä tästä sitten vielä sanoisi?


Kaipa sen ainakin, että suosittelen kokeilemaan asioiden tekemistä poikkeamalla totutusta. Ikinä ei tiedä, josko se olisikin parempi tapa. Sitten jos kokeiltu tapa ei todellakaan ole kauhean miellyttävää omaan menoon, on ilo palata vanhaan tuttuun työskentelyyn. Ei se mitään ota jos ei annakaan ja aina kuitenkin voittaa jollain tavalla kun on taas yhtä kokeilua viisaampi.

Suosittelen myös armollisuutta peliin uuden oppimisen kanssa. Kukaan ei ole seppä syntyessään eivätkä virheet nollaa kaikkea aikaisempaa osaamista.


Näiden höpsöttelykuvien myötä ihunaa syksyä kaikille teille siellä ruudun takana. Pitäkää korona-ahdistuspeikko kaukana tekemällä asioita joista saatte iloa <3

-Ricchan-

torstai 10. syyskuuta 2020

Kuinka saada oikean kokoinen neule - langan paksuus

Neulottavan asian lopulliseen kokoon vaikuttaa tasan tarkkaan kolme asiaa: puikot, lanka ja käsiala. Oli sitten kyseessä pipo, lapaset tai jättihuivi, nämä kolme asiaa pysyvät. Ikävästi niihin sisältyy vähän enemmän asioita kuin voisi kuvitellakaan ja kaiken kukkuraksi ne vielä vaikuttavat toisiinsa. Konstikasta, eikö vain?

Puikoissa on paljon vaihtoehtoja: materiaali voi olla puuta, metallia, hiiliterästä, muovia tai jopa luuta, puhumattakaan siitä neulotaanko pyöröillä vai sukkapuikoilla.
Lankojen kohdalla vaikuttaa langan materiaali, kuinka se on kehrätty, miten monta kertaa se on kerrattu tai miten monisäikeistä, minkä lisäksi on vielä asunnon ilmankosteus... No, viimeisin voisi olla koijausta, vaan ei välttämättä.
Käsialaan vaikuttavat myös monet tekijät: neulooko löysästi vai puikot nirskuen, onko millä mielialalla, kuun vaihe sekä onko neuleen neulomisessa ollut taukoja. Käsiala kun voi vaihdella reippaastikin vuosien mittaan, mikä on vain inhimillistä.


Tällä kertaa perehdymme kuitenkin asiaan nimeltä langan paksuus eli juoksevuus. Asia on ainakin neulepiireissä tuttu englanninkielisillä termeillä, mutta ainakaan allekirjoittaneelle ei ole vielä tullut vastaan suomenkielisiä termejä - jos siis enkkusuomisanoja ei lasketa.

Koska nykyisillä langanvalmistusmenetelmillä voidaan saada paksua lankaa jopa vain kahdella säikeellä, on kehitetty asia nimeltä Langan juoksevuus-standardi eli Standard Yarn Weight System. Siinä langat jaotellaan kahdeksaan eri kategoriaan USA:n termistön mukaan sen mukaan, kuinka monta metriä lankaa on per 100 grammaa. Kyseisen standardin virallisuudesta en osaa sanoa juuta tai jaata, mutta jonkinlaista osviittaa siitä ainakin saa lankojen arvioimiseen sekä metsästämiseen. Mitään yhtenäisesti sovittua kategorisointia kun ei oikeastaan ole ja metrit vaihtelevat suuresti valmistajien kesken etenkin paksujen lankojen kohdalla.


0. Lace eli pitsivahvuinen
Muita käytettyjä termejä Single (sinkku, yhdestikerrattu) Cobweb (seitti), Thread (rihma), Zephyr (tuulenhenkäys)

Suositeltu puikkokoko ohuimmalle langalle on 1-2,25 mm, jos haluaa ilmavaa neulosta niin silloin voidaan puikkokokoa nostaa jopa 4 mm saakka. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 600-1200 metriä valmistajasta riippuen.

Joissain tapauksissa tämä kategoria jaetaan kahteen osaan, josta cobweb, seitti, on ohuempaa, 1000-1200 m/100 gr ja lace eli pitsi 800-900 m/100 gr. Mene ja tiedä, mutta että suurin piirtein jotenkin näin.

Lankaa käytetään yleensä huiveihin ja erilaisiin pitsishaaleihin. Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Vellamo ja Jaanan Lankapajan Pitsilanka.


1. Super fine eli erittäin hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Fingering (sormikokoinen), Light Fingering (lähes sormikokoinen), Sock (sukkalanka)

Yleisesti ottaen kahdesti kerrattua lankaa, jota käytetään ohuissa sukkamalleissa. Suositeltu puikkokoko 2,25-3,5 mm. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 400-500, tietenkin valmistajasta riippuen.

Tämän paksuista lankaa käytetään yleensä sukkiin ja huiveihin. Varsin oivallinen valinta kirjoneuletta ajatellen.
Esimerkkilankoina Novitan Venla ja Langin Baby Wool. Joissain lankojen verkkokaupoissa voi hakea paksuuden mukaan ja etenkin Fingering-valikoima on yllättävän laaja.


2. Fine eli hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Sport (sportti, urheiluvaate)

Puikkokooksi suositellaan 3-4 mm paksuisia puikkoja. Metrejä tässä langassa on 300-400 m suurin piirtein yhdessä 100 gramman vyyhdissä/kerässä.

Hauskana faktana sana sport ei viittaa urheiluun, vaan urheilussa käytettävien vaatteiden paksuuteen. Tämän paksuinen lanka on onnen omiaan sukkiin, lapasiin ja ohuisiin villapaitoihin. Sporttilanka on aikaisempaa hieman paksumpaa ja siten paidat tulevat siitä joutuisasti.

Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Louhitar II ja Onionin no. 3 Organic Wool and Nettles (luomupuuvillaa ja nokkosta).



3. Light eli kevyt
Muita käytettyjä termejä: DK (Double Knitting, tuplaneulottu), Light Worsted (ohut kampalanka)

Puikkokooksi suositellaan 4-4,5 mm ja metrejä löytyy 200-300 m/100 gr

DK-sana langan vahvuudessa hämää ihan kauheasti, mutta se tulee tietääkseni sanoista Double Knitting: eli lanka jota neulotaan kaksinkertaisena. Ennen vanhaan eli aikaa ennen internettiä ollaan kenties neulottu ohuempia, vähemmin kerrattuja lankoja suoraan kahta yhtä aikaa jotta ollaan saatu paksumpaa neulosta? Korjatkaa jos päättelyni on ihan vinossa (eheh tätä neulojahuumoria).

Hyvä lanka sukkiin ja lapasiin, varmasti näyttää hyvältä palmikkopinnoissa. Esimerkkilankoina Novitan 7veikka ja Louhittaren Luolan Väinämöinen DK.


4. Medium eli keskikokoinen
Muita käytettyjä termejä: Afghan (afgaani), Aran (Aran-saarien mukaan), Fisherman (kalastajaneule), Worsted (kampalanka)

Paksumpaan päin mennään. Puikoiksi suositellaan 4,5-5,5 mm ja metrejä löytyy 120-200 m per 100 grammaa.

Palmikkoneulelanka ja oikein hyvä valinta kalastajaneuleisiin kun tarvitaan lämpöä ja kestävyyttä. Myös kodin tekstiilejä on hyvä neuloa, ne kun valmistuvat seminopeasti paksusta langasta. Esimerkkilankoina Novitan Isoveli ja Katian Merino Sport. Katian lanka onkin hyvä esimerkki siitä, että juoksevuus on 160 m/100 gr, mutta nimessä on sport, joka viittaa ihan toiseen kategoriaan. Niin sitä neulojaa viedään.


5. Bulky eli tukeva
Muita käytettyjä termejä: Chunky (tanakka), Craft (käsityölanka), Rug (mattolanka), Double (kaksinkertainen)

Tähän jo todella tujun kokoiseen lankaan tarvitaan puikkokoko 5,5 mm - 8 mm. Kategorian alle menee aika isosti lankaa, juoksevuudeltaan se voi olla jopa 100-130 m per 100 gr.

Asustelanka, josta tulee nopeasti valmista. Kaksinkertainen tarkoittaa sitä, että Bulky on noin kaksinkertainen verrattuna Medium-paksuiseen lankaan.

Esimerkkilankoina BC'n Garn Hamelton 2 ja Novitan Hanko.


6. Super Bulky eli tosi tukeva
Muita käytettyjä termejä: Bulky (tukeva/tanakka), Roving (kiertämätön lanka)

Nyt mennään välineistön suhteen aika paksuihin, 8-12,5 mm puikkoihin. Näillä tulisi matto aika nopeasti, lankaa kun on 100 grammassa alle 100 metriä.

Roving tarkoittaa pehmeää, ulkonäöltään aika karvaista, kiertämätöntä lankaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, valaiskaa tietämätöntä. Luultavasti jotain langan valmistusmenetelmiin liittyvää alan sanastoa?

Esimerkkinä Katian Love Wool ja Kiviniemen Lammastilan Paksu hahtuvalanka.



7. Jumbo eli jätti
Muita käytettyjä termejä: Roving (kiertämätön lanka)

Puikoiksi suositellaan reiluja, 13 mm puikkoja tai paksumpia. Juoksevuus lienee tuossa 50 m/100 gramman paikkeilla, tarkkaa tietoa en löytänyt joten ammattimaisesti heitän lukuja lonkalta.

En tiedä olenko koskaan törmännyt tämänpaksuiseen lankaan, mutta varmasti tällekin on paikkansa ja verkkokaupoista tuntuu löytyvän. Olisihan se hyvä esim. kokeileviin neuleisiin, taideprojekteihin ja todella kärsimättömille neulojille? Ken tietäis...

Esimerkkilankana Istexin Bulkylop ja Titityyn verkkokaupasta löydetty Muhku-villalanka.


Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen, minkä paksuinen lanka tarvitaan neuleprojektiin joka juuri nyt mietityttää... tai sitten se herätti vain lisää kysymyksiä. Ainakin allekirjoittaneella heräsi mielenkiinto tutkailla omaa lankavarastoaan hieman tarkemmin aiheeseen liittyen.

En lupaa, että tästä mitään neulojan tietopakki-sarjaa saisin aikaiseksi, mutta ei sitä tiedä. Oli todella hauskaa etsiä informaatiota ja kerätä se kaikki yhteen kasaan. Lähinnä tein tämän itseäni varten, oppiakseni erot lankojen juoksevuudesta, mutta eiköhän joku muukin hyödy tästä. Ainakin toivoisin niin, heh.

Lähteinä on käytetty seuraavia sivustoja:
Craftyarncouncil - Standard Yarn Weight System
Koukuttamo - Kansainväliset langanvahvuudet
Louhittaren Luola - Lankataulukko 
Missä neuloimme kerran - Että mikä?
Novita Knits - Mitä ovat DK, Aran ja 4ply?

-Ricchan-