sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Peruspipsa käännetyllä reunalla

Kun neulova ihminen yleensä kysyy elämänsä valon toiveita hattuasioiden suhteen, kohtaa hän todennäköisesti jonkun seuraavista lauseista: "Joku ihan tavallinen." "Peruspipo." "Ei mitään ihmeellisyyksiä."

Yritä siinä sitten neulojana juonia, kuinka voisi täyttää toiveen, mutta saada silti tehtyä jotain pientä kommervenkkiä ettei neulonta olisi kerrassaan aivotonta meininkiä. Joskus aivottomuus on aivan ihanaa ja kerrassaan mieltä tyhjentävää meditaatiota. Joskus taas se ei todellakaan riitä, ei ainakaan tässä pipossa.


Peruspipo vol I
(Casual Beanie Vol I in Ravelry)

Mikä: Pipo omalla ohjeella (210 s)
Ohje: Oma räpellys
Puikot: 2,5 mm Chiagoo-pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Highland värissä Turf (suom. nurmi)
Kulutus: 97 gr
Aikaa kului: 6,5 pvää

Ymppäsin pipoon käännetyn reunan, jotteivät ukkelin korvat paleltuisi. Kokeilin lisäksi uutta tekniikkaa: pipon neulomista pyöröpuikoilla kaapelin avulla. Tämä olisi tavallaan testipipo koonsa puolesta, jotta voisin neulostaa talveksi sitten violetista värjätystä Purple Touchista vuorellisen version. Tämä yksilö valmistui viime vuoden lokakuussa, joten mitään kiirettä en ole uuden version kanssa pitänyt. Jospa sitten kunhan saan SukkaFinlandian jäähdyttelyohjeen neulosteltua...

Lanka oli periaatteessa sukkalankaa (80 % villaa, 20 % nylonia), ei todellakaan tuntunut siltä. Niin pehmoista ja hyvin puikoilla kulkevaa tavaraa, ai että. Tykkäsin todella. Tavallisesti myös saan neuloessa sormeni auki, mutta ei tämän langan kanssa.


Alkuun laskin silmukat testineuleesta saadakseni oikean kokoisen pipon. 34 s/10 cm ja 50 krsta/10 cm kertoi statistiikka. Eli tutummin 3,4 silm/1cm leveyssuuntaan ja 5 silm/1 cm pystysuuntaan. Koska päänympärys oli 58,5 cm, tarvitsisin rapiat 198,9 silmukkaa. Pelasin sitten varman päälle ja tein 210 silmukalla, ihan vain ettei tule liian pieni. Onneksi pelasin, tuli juuri hyvän kokoinen pipo-otus.

Ohje on harvinaisen simppeli: Joustinta neulotaan ensi alkuun 40 kerrosta, sitten vielä 45 kerrosta. Taitoksen pituudeksi saadaan 7-8 cm, joka peittää korvan. En muista miksi, mutta näiden kahden välissä kavensin pois silmukoita niin että jäi 192 silmukkaa. Tämän seurauksena piti sitten neulostaa osa silmukoista 3 oikein yhteen kahden silmukan sijaan.

Seuraavaksi neule taitetaan ja nostetaan pohjasta silmukat, jotka neulotaan yhteen nykyisten silmukoiden kanssa (tarkempi selostus kahden vuoden takaa tästä linkistä). Sitten vain posotellaan suoraa kunnes pipo on miellyttävä korkeudeltaan. Itse pääsin helpolla, vain 33 kerrosta tarvittiin - ainakin kun vertaa joustinneuleen kerrosmääriin.


Kavensin aika haipakkaa, 30 kerrosta lisääntyi pipoon. Sen oli tarkoitus olla 6 cm korkeutta ainakin paperilla, pipossakin kaiketi. Yksi välikerros olisi ollut varmaankin hieman tarpeen ulkonäöllisesti, mutta mies tuntui tykkäävän päätä pitkin etenevästä kavennuksesta. Jos se hänelle kelpaa, niin kelpaa se allekirjoittaneellekin.

Pipo on ollut käytössä, ja se jos mikä on paras kiitos neulojattarelle. On ilo nähdä oma kättensä työ tekemässä sitä mihin se on tarkoitettu: lämmittämässä rakasta kumppania <3

-Ricchan-

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Ilahduttaminen tuo hyvän mielen

Siilit ovat söpöjä pieniä tuhisijoita, joista ensivaikutelman sain Kaukametsän Pakolaiset-lastensarjasta. Tutisevat, jatkuvasti pelon kanssa kamppailevat pienet otukset tuntuivat niin kovin toivottomilta. Myöhemmin olen oppinut, että siilin luonne voi olla hyvinkin temperamenttinen. Ne voivat olla ahmatteja, itsetietoisia ja kulkevat eteenpäin söpöisästi töpsötellen yllättävän kovallakin vauhdilla.

Lemmikisiilibuumi taitaa suurimmaksi osaksi olla ohitse, mutta sainpa siitä huolimatta (ai, vaikuttiko se ollenkaan?) aikaiseksi neulostaa ystävälleni tilaustyönä siilisukat.


Kirjoneule-siilit
(Hedgehogs in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko 38 (72s)
Ohje: Hedgehog Socks - Titta Järvensivu (ohje)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Gjestal: Janne väreissä beessi, turkoosi ja ruskea + Novita: 7veikka valkoinen
Kulutus: Beessi 70 gr, turkoosi 56 gr, turkoosi 44 gr, valkoinen 34 gr
eli yht. 204 gr (102 gr/sukka)
Aikaa kului: 7 pvää

Tässä kohtaa lienee asiallista mainita pieni sivuhuomautus, että sukat valmistuivat jo viime vuoden marraskuussa ja ovat olleet jo pitkään käytössä. Kova oli huoli sopivuudesta - tiedättehän, käsialani ei ole sieltä löysimmästä päästä... Mutta onneksi huoli oli tarpeetonta. Omaan jalkaani nämä olivat hiukan tiukan oloiset, mutta emme anna sen häiritä.

Kiirettä en näiden kanssa pitänyt. Aikaa kului lankojen tilaamisesta sukkien valmiiksi saamiseen kokonainen kuukausi. Sitten kuvaamiseen löytyi aikaa vasta kuukausi myöhemmin. Hiljaa kiiruhtaen hyvä tulee ja niin tulikin. Päällimmäisenä mieleen nousee ystäväni ilahtunut reaktio sukistaan. Se kupliva tunne nousee edelleen jonnekin rinnan tietämille ja tuo hymyn huulilleni... Ehdottomasti paras palkinto jonka voit saada käsityöläisenä.


En ole ennen neulonut Jannesta. Verrattuna perussukkalankaani Seiskaveikkaan Jannessa on 10 prosenttia enemmän villaa. Sen tunsi käsissäkin, lanka oli paljon pehmeämpää ja neuloontui sujuvammin. Vasempaan etusormeeni ei myöskään syntynyt palojälkeä joka sinne yleensä tulee muutaman tunnin neulonnan jälkeen. Odotuksia ei langan suhteen oikeastaan ollut, joten plussan puolelle jäätiin. Ainoana miinuksena mainittakoon beessin langan solmu, mutta se jäi ainoaksi.

Ohje oli yleissilmäykseltään siisti. Kirjoneulekaaviot olivat riittävän isoja sekä selkeitä, oma suosikkini oli tattikuvio. Valepalmikkoa pääsin neulomaan ensimmäisen kerran (en tee sitä toiste). Tiimalasikantapää oli tuttu, mutta en nyt muista noudatinko ohjetta vai teinkö oman väännökseni mukaan. Jalkapöydässä tein todellakin omiani, sillä ohjeen silmukkamäärällä olisin saanut aikaan vain koon 36 sukan. Levensin kuviota niin, että siilin molemmilla reunoilla oli kummallakin puolella viisi silmukkaa eli yhteensä 64. Sillä silmukkamäärällä tiesin saavani koon 38 jalkaan sopivat sukkaset.


Silmukoin vielä lopuksi siileille nenulit sekä korvat paikoilleen. On hyvä kokeilla uusia asioita, sitten tietää ovatko ne oma juttu vai eivät. Silmukointihan on todella kätevä tapa esimerkiksi onteloneuletta päätellessä, mutta tällainen pieni sipistely ei minun tämänhetkiseen pirtaani sovi.

Tästä huolimatta nautin neulomisesta ja kaiken kaikkiaan tämä oli kiva projekti. Hirmu kiva yksityiskohta olivat siilin tassunjäljet jalkapohjassa, hihittelin niitä aina välillä neulostellessa.

-Ricchan-

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Pantteriprinsessa

Vihdoin ja viimein opiskelut ja SukkaFinlandia antavat sen verran myöten, että pystyn kirjoittelemaan taas blogiin. Tässä välissä olen myös opetellut kuvankäsittelyä, mikä on ottanut yhden taakan pois armaan valokuvaajani harteilta. Hänen ei enää tarvitse kuin toimia kameran takana - mikä ei todellakaan ole niitä helpoimpia hommia. Alkuun voi olla että editoimani kuvat ovat aika kauheita, mutta harjoitus tekee mestarin (ja youtube-tutoriaalit).

Nyt sormia syyhyttää kertoa näistä ihanista pantteri-villasukista, jotka tein viime vuoden lokakuussa Ma-Chanille syntymäpäivälahjaksi.


Pantteriprinsessa
(Panther Princess in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko 39 (72 s)
Ohje: Baltian Prinsessa - Tiina Kuu (ohje)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: 7veikka musta ja keltainen
Kulutus: Musta 112 gr, keltainen 48 gr eli yht. 160 gr (80 gr/sukka)
Aikaa kului: 6,5 päivää

Nämä ovat ihanat ja täynnä suosikkijuttujani! Kirjoneuletta, piilotetut kiilakavennukset ja kokonaisuus väreineen yksinkertaisen selkeä. Olen aikaisemminkin neulonut TiiQ:n eli Tiina Kuun ohjeilla, joten tiesin että voin vain neuloa posottaa menemään ihan niin paljon kuin sielu sietää ja ranteet kestää.

Jos jotakuta kiinnostaa, Räveltämöstä löytyy kyseisen neulesuunnittelijan tuotantoa klikkaamalla tästä. Ja mikäli englanti hirvittää, sivuston saa suurimmalta osaksi suomeksi ihan sivun alalaidassa olevalla "suomi"-tägillä.


Kun pyysin lahjan saajalta väritoiveita, sain vastaukseksi mustan, keltaisen ja oikein ärtsyn neonpinkin. Pääväriksi halusin mustan tasapainottamaan sukan kokonaisulkoasua, oli kuvioväri sitten kumpi tahansa. Keltainen oli lankapohjaltaan 7veikkaa kun taas pinkki oli Nallea. Se on vähän ohuempaa neulottavaa kuin 7veikka. Varmuuden vuoksi otin sitten molemmat värit samanpaksuista lankaa jotta sukista tulee varmasti sopivat.

Aluksi tietysti olin pohtinut ihan vakavasti, josko jaksaisin silmukoida kirjoneulekuvion "auringon" keskelle pinkin silmukan. Se olisi ollut juuri sopiva pieni väripläjäys, mutta kuten sukista näkee, pinkki jäi jonnekin matkan varrelle. Huppista. Sitä saa mitä sattuu tulemaan.

Kirjoneuleessa joudun pitämään varani todella usein. Käsialani on tiukkaa ja nytkin neuleen pinnasta näkyi kuinka se meni kupruille. Onneksi kastelu ja pingotus auttoivat asiaa, mutta eivät nekään mitään ihmetemppuja ole. Tästä johtuen on aina vähän jännitystä ilmassa sopivatko sukat saajalleen.

Ja jos eivät sovi, niin sitten edessä on yleensä purkutuomio. Onneksi niin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt.


Näissä kyseisissä sukissa kiilakavennukset oli piilotettu pohjan puolelle, mikä on hirmu kiva yksityiskohta. Lopussa piti itse valita haluaako neuloa viimeisen kavennussilmukan kuvio- vai pohjavärillä. En osannut päättää, joten arpa päätti puolestani: menin kuviovärillä molemmissa sukissa.

Ainoana negatiivisena huomiona mainittakoon, että silmukoita joutuu siirtelemään kantapäätä valmistellessa. Aivot meinasivat nyrjähtää kun yritin pohtia miten silmukat oikein tulee siirtää. Sukkapuikot tekivät asian hankalaksi, sillä ohje on kirjoitettu magic loop-tekniikalle. Lopulta kuitenkin ymmärsin asian ja loppuneulonta sujui kitkatta.

Yleensä teen neuloessa muistiinpanoja mm. siitä kuinka puikkojen heiluttelu on sujunut. Näiden sukkien kirjauksissa ei ollut mitään muistiin kirjoitettua, joten oletan ihan törkeästi nauttineeni niin kovin neulonnasta, ettei ole ollut lainkaan mitään ylimääräistä mainittavaa. Kelpo ohje, kelpo sukat. Onnea Ma-Chan!


-Ricchan-

p.s. Niin, taustalla näkyy elämäni ensimmäinen itse kudottu matto. Tuli oikein hyvä hänestäkin.

maanantai 11. helmikuuta 2019

2019 Ensimmäinen etappi

Kenellekään ei kai tule yllätyksenä, että kysehän on Sukka Finlandian ensimmäisestä sukasta.

Naapurin Janne / Jean next door

By Anna Johanna
 Lanka: Wool Me Once Fibers ~ Sands of the Nile
Puikot: 2.5mm
Koko M 
Ohje tulee kenties Ravelryyn maksulliseksi ohjeeksi neulekisan päätyttyä

Ohje on kirjoitettu mukavan selkeästi sekä ulkoasukin on miellyttävä. Kaaviokuvat oli myös selkeät ja kivasti sisällytetty kaikki koot samaan kaavioon ja eri koot selkeästi eritelty toisistaan.
Hieman hämmennystä/hämäännystä aiheutti ainakin allekirjoittaneelle silmukkamerkit, joita ohjetta orjallisesti noudattaen käytin, mutta koin ne kyllä itselle tarpeettomiksi.
Mukava tuulahdus omille aivoille ja tavanomaiselle sukka mallille jota yleensä tulee neulottua, toi jalkapöydälle muodostuva palmikkojen ja nurjien silmukoiden viisto linja, joka myös (ohjeen miehekkäästä nimestä huolimatta) loi naisellisen siron ilmeen.
Varressa takana palmikoista muodostuva limittäinen timanttikuvio.
Ja nyt on annettava erityishuomio tälle langalle, fingering vahvuiselle Wool Me Once Fibersin Merino Sock langalle. Niin unelman pehmeää neulottavaa, että ei voi uskoa! 

Kaiken kaikkiaan kerrassaan ihastuttava malli omasta mielestä ja tähän mennessä tehdyistä kisasukista henkilökohtainen. 

Tähän mennessä etappeja takana jo 3 ja tänään (10.2.) alkaa etappi 4, mutta niistä saatte tietää sitten myöhemmin.. Hue hue hue!

~Ma-Chan~