lauantai 7. syyskuuta 2019

Hiekkamyrsky talven keskellä

Päätinpä sitten jatkaa talvisissa tunnelmissa. Suurta syytä asiaan ei ole: kuvakansiossa oli vielä yhden neulepipon kuvat editoimatta ja nepä tästä nyt tein valmiiksi asti. Pääsee sitten ajankohtaisiin asioihin eli tämän vuoden puolella valmistuneisiin neuleisiin :3


Talvimyrsky
(Winter Storm in Ravelry)

Mikä: Palmikkopipo kirjekuoripäättelyllä (144 s)
Ohje: Hiekkamyrsky / Anna Johanna
Puikot: 4 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Isoveli petrooli (187/7413) ja tummansininen (158/1542)
Kulutus: Petrooli 108 gr, tummansininen 79 gr eli yht. 187 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Eka kuva on tarkoituksella sumea enkä tarkoittanut sitä blogiin ladattavaksi... Tarkoitus oli vielä lisätä lumihiutaleita saadakseni aikaan myrskymeininkiä, mutta en halunnut editoida liikaa. Harmittaa joissain sarjoissa kuinka videoon lisätään tietokoneella juttuja, sitten se editoidaan täydelliseksi... jonka lopuksi kaiken päälle lätkäistään lumisadetta. Etenkin suoratoistopalveluissa näytöllä saattaa tapahtua sen verran, että kun vielä nettiyhteys/kuvantoistovehkeet eivät pysy perässä niin seurauksena on pelkkää rakeista lumimösmöä.

Joten lumipyry sai luvan jäädä. Kuva kuitenkin viehätti kaikessa pehmeydessään, joten eiköhän se kelvanne - päätyi kuitenkin blogipostauksen pääkuvaksi ja instaankin asti.

Yritin hakea talvista raikkautta näihin kuviin. Vähän sellaista esimakua tulevasta kunhan tuo syys pääsee etenemään. Pakkasen kirpeys tuntuu niin hyvältä, mutta syksyn kuulauskin viehättää kovasti allekirjoittanutta.


Kyseessä on siis vuoden 2018 viimeinen valmistunut työ. Iskä sai tästä itselleen joululahjan - kevättalvella ja pari kuukautta myöhässä. Huppista. Melkein pitäisi jo nolottaa moinen myöhästely.

Koska halusin pitää iskän korvat lämpiminä, tein kaksinkertaisen reunan. Ensin neuloin tummansinisellä 2 oikein 2 nurin-neulosta hilppasen verran eli jumalattoman monta kerrosta. Sitten kävin raidoittamaan vaalealla, niin että vaaleat raidat kasvoivat ja tummat pienenivät. Lopulta yhdistin reunat jo lähes perinteeksi muodostuneella silmukoiden poimimisella.

Tämän jälkeen siirryin ohjeen pariin. Palmikkokuvio oli selkeä ja miellyttävää neulottavaa. Jännyys koittikin kirjekuoripäättelyn merkeissä. Oli muuten aikamoista aivojennyrjäyttelyä, kunnes ymmärsin kuinka se oikein toimii. Ja sitten ihastuinkin tekniikkaan todella paljon <3


Tykkään päättelyn lisäksi ohjeen palmikkokuviosta. 12 silmukan kuvio muodostuu kahdeksasta kerroksesta jotka vievät mukanaan. "Jospa neulon vielä yhden kerroksen"...
Ohjeessa vihjattiin kirjekuoripäättelyn syövän pipon korkeutta jonkun verran, joten palmikoita tuli neuloa reilusti. Neuloin kuusi kertaa kaavion verran eli yhteensä 48 kerrosta. Toivoin sen todella riittävän.

Kirjekuoripäättely oli ihan mahtava tapa saada yksinkertaiseen pipoon jännä ulkomuoto. Ohjeen esimerkkipipo on neulottu pehmoisesta kasmir-langasta, joten tällainen villainen tuhti versio toi valitettavasti omat ongelmansa päättelyn suhteen. Sormivoimat olivat koetuksella, mutta sain valmista aikaan (vähän myös pelotti puikkojen puolesta). Piposta tuli niin ihana, että päätin adoptoida sen mikäli se ei sopisikaan iskän isompaan päähän.


Huoleni oli kuitenkin aivan turha. Pipo on nähty käytössä ja sitä on kehuttu lämpimäksi. Aivan varmasti, onhan Isoveli tujakkaa villaa.

Neulonta sujui kuin huomaamatta, pipoon ei kulunut kuin muutama päivä ja se oli jo valmis. Kun neulekärpänen puraisee ja ohje osuu kohdalleen niin valmista tulee hyvinkin nopeasti. Jospa jonain päivänä tekisin samanlaisen pipon itselleni, kenties vähän vähemmän paksusta langasta. Lipastossa olisi juuri sopivasti pörröistä Picchun sataprosenttista alpakkaa odottamassa vain neuleprojektia...

-Ricchan

perjantai 16. elokuuta 2019

Corgipipaa ja SukkaSatoa

Hui miten talvisia kuvia onkaan tässä päivityksessä! Monessa blogissa on tullut vastaan syksyisiä fiiliksiä, joten lienen sitten hiukan aikaani edellä - tai vaihtoehtoisesti jäljessä, aivan kummin vain.

Pääasia molemmissa vuodenajoissa on se, että lämmikettä tarvitaan. Ja lämmin tämä pipo-otus todellakin on.


Peruspipo à la corgi

Mikä: Kirjoneulepipo
Ohje: CorgiLove / Jonna Kapela
Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot
Lanka: Novita Isoveli tummansininen (158) ja petrooli (187)
Kulutus: Tummansininen 112 gr, petrooli 106 gr eli yht. 218 gr
Aikaa kului: 5,5 pvää

Kuvissa esiintyvän pipon neuloin armaalleni joululahjaksi. Valitettavasti paljastui, että se on aivan liian pieni! * gasp *
Eli ei muuta kuin neulomaan uutta. Lankaa ei ollut aivan riittämiin, joten tämä ensimmäinen kuvissa esiintyvä versio piti pistää lihoiksi (tai ehkä sittenkin langoiksi). Voi hitsit. Onneksi uusi pipo on samanlainen joten kuvat pystyi hyötykäyttämään tähän postaukseen, mwahah.

Huvittava muistella, miten niin salaa pakersin ykkösversiota, mutta sitten kakkosversion neulostin ihan avoimesti soffalla istuksiessa. One Pieceä taisi mennä useampi jakso. Mistä tuli mieleen, että odotan innolla Masterchef Australian 11. kautta joka pitäisi alkaa viimeistään syyskuussa. Kuinka moni on mukana hypetyksessä?


Ohjeen löysin Räveltämöstä, on ilmainen ja suomenkielinen. Hirmu selkeä, ruutukaaviota oli helppo seurata eivätkä rivit hyppineet silmissä.
Kuviota en muokkaillut yhtään, mutta reunuksen tein kaksinkertaisena. Juuri nyt ohje on hukassa joten en voi edes tarkistaa mitä kaikkia muita modauksia olen tehnyt. Ainakin enempi silmukoita, muistaakseni 2 tassukuviokertaa piti lisätä.

Pidin kovasti pipon yksinkertaisesta ulkoasusta. Kahdella värillä saadaan kauniin yksinkertainen kirjoneule, jossa piti tosin aika urakalla sitoa lankalenkkejä. Eivätpä ne miuta kauheasti haitanneet ja tuovatpahan lisää paksuutta.


Erityisesti söpöt tassukuviot yhdistettynä sydämiin olivat omaan mieleeni kovastikin. Kukapa koirafani ei haluaisi tällaista päähinettä itselleen. Mies on monen muun kanssa aivan ihastunut vauhtimakkaroihin, joten tämä lahjus oli täsmäosuma. Jeij!

Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että vaikka pipo valmistui viidessä päivässä, hengasi se puolivalmiina puikoilla viisi kuukautta. Valmistuminen tapahtui toukokuussa, joten käyttöönottoa saataneen odottaa jonkin aikaa.


Viime aikoina on kauheasti ollut tekemistä näyttöjen suorittamisessa ja amk-kurssien kanssa. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit aika haipakkaa. Viime vuoden SukkaFinlandian kisasukat ovat vielä kuvaamatta - hienosti ovat jaksaneet odotella työpöydän nurkalla siistissä pinossa tätä tulevaa tapahtumaa. Lisäksi Ma-Chan muistutteli, että SukkaSato on aivan nurkan takana. Jösses, olin melkein unohtanut! Hilppasin äkkiä Ravelryyn päivittämään ryhmän infokuvaa sekä lisäilemään ajantasaisia keskusteluketjuja.

Jälleen kerran satoa kerätään vain Räveltämössä. Tägillä sukkasato2019 voi merkitä tulevia jalanlämmikeprojekteja ja ryhmän löytää klikkaamalla tästä. Instaankin voitaisiin yrittää saada Sukkasato2019-tägillä kuvia keskeneräisistä tai valmiista töistä.


Olisi niin monta neuletta josta haluaisin vielä höpötellä, mutta niiden lienee odoteltava omaa postaustaan. Joten toivotan tässä kohtaa kivaa syksyn alkua kaikille :3

- Ricchan -

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Peruspipsa käännetyllä reunalla

Kun neulova ihminen yleensä kysyy elämänsä valon toiveita hattuasioiden suhteen, kohtaa hän todennäköisesti jonkun seuraavista lauseista: "Joku ihan tavallinen." "Peruspipo." "Ei mitään ihmeellisyyksiä."

Yritä siinä sitten neulojana juonia, kuinka voisi täyttää toiveen, mutta saada silti tehtyä jotain pientä kommervenkkiä ettei neulonta olisi kerrassaan aivotonta meininkiä. Joskus aivottomuus on aivan ihanaa ja kerrassaan mieltä tyhjentävää meditaatiota. Joskus taas se ei todellakaan riitä, ei ainakaan tässä pipossa.


Peruspipo vol I
(Casual Beanie Vol I in Ravelry)

Mikä: Pipo omalla ohjeella (210 s)
Ohje: Oma räpellys
Puikot: 2,5 mm Chiagoo-pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Highland värissä Turf (suom. nurmi)
Kulutus: 97 gr
Aikaa kului: 6,5 pvää

Ymppäsin pipoon käännetyn reunan, jotteivät ukkelin korvat paleltuisi. Kokeilin lisäksi uutta tekniikkaa: pipon neulomista pyöröpuikoilla kaapelin avulla. Tämä olisi tavallaan testipipo koonsa puolesta, jotta voisin neulostaa talveksi sitten violetista värjätystä Purple Touchista vuorellisen version. Tämä yksilö valmistui viime vuoden lokakuussa, joten mitään kiirettä en ole uuden version kanssa pitänyt. Jospa sitten kunhan saan SukkaFinlandian jäähdyttelyohjeen neulosteltua...

Lanka oli periaatteessa sukkalankaa (80 % villaa, 20 % nylonia), ei todellakaan tuntunut siltä. Niin pehmoista ja hyvin puikoilla kulkevaa tavaraa, ai että. Tykkäsin todella. Tavallisesti myös saan neuloessa sormeni auki, mutta ei tämän langan kanssa.


Alkuun laskin silmukat testineuleesta saadakseni oikean kokoisen pipon. 34 s/10 cm ja 50 krsta/10 cm kertoi statistiikka. Eli tutummin 3,4 silm/1cm leveyssuuntaan ja 5 silm/1 cm pystysuuntaan. Koska päänympärys oli 58,5 cm, tarvitsisin rapiat 198,9 silmukkaa. Pelasin sitten varman päälle ja tein 210 silmukalla, ihan vain ettei tule liian pieni. Onneksi pelasin, tuli juuri hyvän kokoinen pipo-otus.

Ohje on harvinaisen simppeli: Joustinta neulotaan ensi alkuun 40 kerrosta, sitten vielä 45 kerrosta. Taitoksen pituudeksi saadaan 7-8 cm, joka peittää korvan. En muista miksi, mutta näiden kahden välissä kavensin pois silmukoita niin että jäi 192 silmukkaa. Tämän seurauksena piti sitten neulostaa osa silmukoista 3 oikein yhteen kahden silmukan sijaan.

Seuraavaksi neule taitetaan ja nostetaan pohjasta silmukat, jotka neulotaan yhteen nykyisten silmukoiden kanssa (tarkempi selostus kahden vuoden takaa tästä linkistä). Sitten vain posotellaan suoraa kunnes pipo on miellyttävä korkeudeltaan. Itse pääsin helpolla, vain 33 kerrosta tarvittiin - ainakin kun vertaa joustinneuleen kerrosmääriin.


Kavensin aika haipakkaa, 30 kerrosta lisääntyi pipoon. Sen oli tarkoitus olla 6 cm korkeutta ainakin paperilla, pipossakin kaiketi. Yksi välikerros olisi ollut varmaankin hieman tarpeen ulkonäöllisesti, mutta mies tuntui tykkäävän päätä pitkin etenevästä kavennuksesta. Jos se hänelle kelpaa, niin kelpaa se allekirjoittaneellekin.

Pipo on ollut käytössä, ja se jos mikä on paras kiitos neulojattarelle. On ilo nähdä oma kättensä työ tekemässä sitä mihin se on tarkoitettu: lämmittämässä rakasta kumppania <3

-Ricchan-

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Ilahduttaminen tuo hyvän mielen

Siilit ovat söpöjä pieniä tuhisijoita, joista ensivaikutelman sain Kaukametsän Pakolaiset-lastensarjasta. Tutisevat, jatkuvasti pelon kanssa kamppailevat pienet otukset tuntuivat niin kovin toivottomilta. Myöhemmin olen oppinut, että siilin luonne voi olla hyvinkin temperamenttinen. Ne voivat olla ahmatteja, itsetietoisia ja kulkevat eteenpäin söpöisästi töpsötellen yllättävän kovallakin vauhdilla.

Lemmikisiilibuumi taitaa suurimmaksi osaksi olla ohitse, mutta sainpa siitä huolimatta (ai, vaikuttiko se ollenkaan?) aikaiseksi neulostaa ystävälleni tilaustyönä siilisukat.


Kirjoneule-siilit
(Hedgehogs in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko 38 (72s)
Ohje: Hedgehog Socks - Titta Järvensivu (ohje)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Gjestal: Janne väreissä beessi, turkoosi ja ruskea + Novita: 7veikka valkoinen
Kulutus: Beessi 70 gr, turkoosi 56 gr, turkoosi 44 gr, valkoinen 34 gr
eli yht. 204 gr (102 gr/sukka)
Aikaa kului: 7 pvää

Tässä kohtaa lienee asiallista mainita pieni sivuhuomautus, että sukat valmistuivat jo viime vuoden marraskuussa ja ovat olleet jo pitkään käytössä. Kova oli huoli sopivuudesta - tiedättehän, käsialani ei ole sieltä löysimmästä päästä... Mutta onneksi huoli oli tarpeetonta. Omaan jalkaani nämä olivat hiukan tiukan oloiset, mutta emme anna sen häiritä.

Kiirettä en näiden kanssa pitänyt. Aikaa kului lankojen tilaamisesta sukkien valmiiksi saamiseen kokonainen kuukausi. Sitten kuvaamiseen löytyi aikaa vasta kuukausi myöhemmin. Hiljaa kiiruhtaen hyvä tulee ja niin tulikin. Päällimmäisenä mieleen nousee ystäväni ilahtunut reaktio sukistaan. Se kupliva tunne nousee edelleen jonnekin rinnan tietämille ja tuo hymyn huulilleni... Ehdottomasti paras palkinto jonka voit saada käsityöläisenä.


En ole ennen neulonut Jannesta. Verrattuna perussukkalankaani Seiskaveikkaan Jannessa on 10 prosenttia enemmän villaa. Sen tunsi käsissäkin, lanka oli paljon pehmeämpää ja neuloontui sujuvammin. Vasempaan etusormeeni ei myöskään syntynyt palojälkeä joka sinne yleensä tulee muutaman tunnin neulonnan jälkeen. Odotuksia ei langan suhteen oikeastaan ollut, joten plussan puolelle jäätiin. Ainoana miinuksena mainittakoon beessin langan solmu, mutta se jäi ainoaksi.

Ohje oli yleissilmäykseltään siisti. Kirjoneulekaaviot olivat riittävän isoja sekä selkeitä, oma suosikkini oli tattikuvio. Valepalmikkoa pääsin neulomaan ensimmäisen kerran (en tee sitä toiste). Tiimalasikantapää oli tuttu, mutta en nyt muista noudatinko ohjetta vai teinkö oman väännökseni mukaan. Jalkapöydässä tein todellakin omiani, sillä ohjeen silmukkamäärällä olisin saanut aikaan vain koon 36 sukan. Levensin kuviota niin, että siilin molemmilla reunoilla oli kummallakin puolella viisi silmukkaa eli yhteensä 64. Sillä silmukkamäärällä tiesin saavani koon 38 jalkaan sopivat sukkaset.


Silmukoin vielä lopuksi siileille nenulit sekä korvat paikoilleen. On hyvä kokeilla uusia asioita, sitten tietää ovatko ne oma juttu vai eivät. Silmukointihan on todella kätevä tapa esimerkiksi onteloneuletta päätellessä, mutta tällainen pieni sipistely ei minun tämänhetkiseen pirtaani sovi.

Tästä huolimatta nautin neulomisesta ja kaiken kaikkiaan tämä oli kiva projekti. Hirmu kiva yksityiskohta olivat siilin tassunjäljet jalkapohjassa, hihittelin niitä aina välillä neulostellessa.

-Ricchan-