torstai 26. maaliskuuta 2020

SukkaFinlandia 2019

Aion tässä esitellä teille vuoden 2019 SukkaFinlandian aikaansaannokset. Lämmittelymalli ja Etappi 1 Naapurin Jannet onkin jo aikanaan esitelty joten niistä en erityisempiä kommentteja aio esittää.. Muista malleista kertoilen sikäli mikäli jotain erityistä muistan, kun nuo muistiinpanot eivät allekirjoittaneelle ole koskaan ollut vahvuus.

Lämmittely Elämän Virta

Etappi 1 Naapurin Jannet


Etappi 2 Aave

 Puikot 2.5mm
Lanka Louhuttaren luola värissä jäkälä
Pitsikuvio oli helppo sisäistää, eli minusta ihan perus hyvät pitsisukat.

Etappi 3 Impromptu

 Puikot 3 mm
Langat eri jämiä 
Kantapää oli uusi bumerangi malli, muuten en pitänyt koko sukasta. Rasittavaa oli laskea että täyttää kisavaatimukset ja epähuomiossa tein palmikot vain etupuolelle vartta ja vaatimukset täyttääkseni oli pakko käydä purkamaan koko varret ja tekemään uudestaan.

Etappi 4 Harmonia
 Puikot 2.5mm
Lanka Lanitium ex Machina värissä Baikal
Oikeat puikot tähän malliin olisi ollut 2.25mm mutta tällöin en omistanut välikoon puikkoja. Sain siis itselle reilun kokoiset sukat. Jälleen kerran perushyvät pitsisukat.

Etappi 5 Halo
 Puikot 2.5mm
Lanka Novita Venla väri omenankukka

Etappi 6 kärhöt
 Puikot 2.5mm
Langat Coopknits Sock Yeah! värit Jadeite ja Chryso, terät ja kantapäät Lanitium ex machina jämä Baikal
Näitä maalasin vesiliukoisilla puuväreillä.



torstai 12. maaliskuuta 2020

SF 2019, jäähdyttely - Legato + pariskuntasukka

Nyt on aika hurja meno: Sen lisäksi, että sain kaikki etapit ajallaan ja vielä lämmittelynkin kisan puitteissa valmiiksi, niin keksin vuoden 2019 lokakuun loppupuolella, että haluan vielä neuloa Sukka-Finlandian jäähdyttelyohjeenkin.


Legato
(Legato in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 71 s. (koko 36)
Ohje: Legato / Merja Ojanperä
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Nalle turkoosi ja Novita 7 veljestä valkoinen
Kulutus: Turkoosi 67 gr, valkoinen 23 gr eli yht. 89 gr (44,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 11,5 pvää

Olin ajatellut, että ehtisin kahdessa kuukaudessa neuloa nämä sopivasti joululahjaksi. Vaan kuinkas sitten kävikään... Marraskuu 2019 käytännössä hujahti jonnekin. Katosi. Puf vain. Yhtäkkiä oltiin joulukuussa ja sittenhän ne kiireet vasta iskivätkin. Joka tapauksessa, joululahjaksi nämä eivät ihan ehtineet. Mutta eipä hätiä, immeisiä kun voi lahjoa ympäri vuoden jos niin haluaa.

Ohje on tosiaan Sukka-Finlandia 2019 bonusohje, joka vaatii valitettavasti suurennuslasin. Kaaviot ovat aika pieniä ja niitä tihrustaessa meni sekä näkö että selkä... no ei sentäs. Ensimmäistä kaaviota ei olisi ainakaan saanut isommaksi kuin tulostamalla A3-kokoisena. Kaavio oli siis niin iso kuin sivulle vain mahtui. Tietysti ainahan voisi olla tabletti, että kyllä niitä konsteja löytyy jos ei simmujen tarkennus riitä.


Merja Ojanperä on tosiaan suunnitellut tämän mallin ja sen suomenkielisen ohjeen voi ostaa Räveltämöstä viiden euron hintaan. Ohjeessa on valitettavasti vain yksi koko (71 s), mutta sitä voi sitten soveltaa eri kokoisilla langoilla kuten allekirjoittanut teki. Tavoitteenani oli tehdä koon 36 sukat, joten lähdin kokeilemaan tiukkiskäsialallani josko Nalle olisi sopivan ohutta siihen tarkoitukseen. Ja olihan se.

Nimi tulee musiikin maailmasta ja on suomeksi "sitoen". Wikipedia kertoo: "kyseessä on musiikin esitystapa, jossa sävelten välissä ei ole taukoa, vaan ne liittyvät saumattomasti yhteen". Samaa on haettu ohjeessa, jossa pitsineule lähtee varresta ja jatkuu taukoamatta jalkaterän päällä. Parhaimmillaan sukassa on viisi eri palmikkoa menossa yhtä aikaa, mikä tekee yleisilmeestä omaan makuuni hivenen levottoman.


Yhden pitsin palmikonkäännöt ovat jotain mitä rakastan. Sillä saa niin helposti aikaan siroja kuvioita. Näissä sukissa päästään sen suhteen ilottelemaan oikein kunnolla varressa, mutta sitten palmikkoähky yritti iskeä. Meinasin sen lisäksi ahdistua kantapään kaaviosta, jossa oli kaiken kukkuraksi myös takareunastaan neulottuja nurjia silmukoita.

Kaaviossa oli kyllä yhden silmukan joustinta ja nurjia silmukoita, mutta se oli helposti muistettavissa koko kantalapun pituudelta. Pääsin siis ansaitulle meditaationeulonnalle, jolloin takareunaiset nurjat silmukatkaan eivät menoa haitanneet.


Kantapään keskellä kulkee yhden palmikon käännös aivan loppuun saakka ja se tasoittaa peilikuvapalmikot sukan varresta.

Koska halusin varmistaa turkoosin Nallen riittävyyden, tein alun joustinneuleen ja kantapään valkoisella 7veikalla. Niistä tuli söpön hahtuvaisia ja valkoinen korostaa kivasti sinertävää pirtsakkuutta. Turkoosia jäi kyllä sen verran, että olisin saanut molempiin kantapäät neulottua pääväreillä, mutta parasta olla varma.

Nämä sukat sopivat tavattoman hyvin pariskuntasukiksi viime kesäkuussa tekemilleni Hemmoille.


Taivaan Turkoosia
(Sky Turquoise in Ravelry)

Mikä: Perusvillasukat, 80 s. (koko 39-40)
Ohje: Hemmot / oma ohje
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita 7 veljestä Aapo, väreissä taivas ja luonnonvalkoinen
Kulutus: Taivas 134 gr, valkoinen 27 gr eli yht. 161 gr (80,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 7 pvää

Nämä sukat aloitin jo marraskuussa 2018, mutta sukan valmistumisen viime metreillä menin silmukoimaan aika ronskilla otteella ja kärkeen tuli kuoppa. Seurauksena menetin mielenkiintoni työhön täysin. Vasta toukokuussa 2019 sain aikaiseksi purkaa muutaman kerroksen verran jotta sain pääteltyä sukan kunnolla. Siitä ei sitten mennytkään kuin kolmisen päivää niin sukan pari valmistui ennätysajassa. Kun neulefiilis iskee, se todella iskee.


Nämä ovat ihan perussukat, joita neuloin silloin kun tarvitsin yksinkertaisen tv-neuleen itselleni. On jotenkin hiukan hankalaa olla tekemättä mitään television ääressä. Ei sillä, suoratoistopalveluahan sitä tulee lähinnä katsottua ja jo DVD:llä olevia sarjoja. Ne etenkin ovat niin tuttuja, että on pakko saada käsille jotain tekemistä.

Sukissa on joustinneule, joka jatkuu kärkeen saakka. Varressa on luonnonvalkoisella viisi raitaa, joiden välissä on yhden kerroksen raitoja. Isot raidat kasvavat niin, että ensimmäinen raita on 3 kerrosta, seuraava 4 ja kolmas 5 kerrosta. Sitten ne lähtevät vähenemään, kunnes viimeisessä on taas vain 3 kerrosta. Helppoa, sanoisinko jopa meditaationeulontaa.


Nämä ovat pariskuntasukat Legatoille: kirkkaan valkoinen ja luonnonvalkoinen, turkoosi ja hieman tummempi taivaan turkoosi. Jouduimme ukkelini kanssa olemaan kesällä 2018 evakossa putkiremontin ajan useamman kuukauden, joten halusin kiittää majoittajiamme näillä sukilla. Olen lahjan annon ajankohdan suhteen todella myöhässä, mutta ajatus on tärkein. Uskoisin.

Joten jos te ihanat ihmiset luette tätä, kiitos kun otitte meidät kattonne alle <3

-Ricchan-

torstai 27. helmikuuta 2020

SF 2019, lämmittely - Elämän Virta

Sukka-Finlandiassa lämmittelysukat on tarkoitettu neulottavaksi ennen varsinaista kisakoitosta. Sillä tavalla kisaajat saavat harjoitella valmiiden sukkien raportointia ja testaillaan erinäisiä asioita, mikä toimii ja mikä ei. Tämän vuoden kisassahan lämmittelykierros ei ole kisaan osallistumisen kannalta pakollinen, mutta vuonna 2019 se vielä oli.

Siksipä näitä sukkia on neulottu useana eri kuukautena. Aloitin joulukuussa 2018, jatkoin vähän tammi- ja helmikuussa sekä sain lopulta valmista maaliskuussa 2019.


Elämän Virta
(Elämän Virta in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 60 s (koko 38)
Ohje: Elämän Virta / Tiina Kuu
Puikot: 3,5 mm Knit Pro-hiilikuitusukkapuikot
Lanka: Novita 7 veljestä Eero värissä Kanerva
Kulutus: 142 gr (71 gr/sukka)
Aikaa kului: 8,5 pvää

Näihin valitsin joululahjalangaksi saamani 7veikan Eeron ja poikkeuksellisesti 0,5 mm paksummat puikot kuin millä olen normaalisti neulonut. Ajattelin saavani sillä kulutettua langan loppuun saakka ja omaan jalkaani sopivat villasukat. Normaalisti käsialani vaatii 7veikkaa neuloessa 64 silmukkaa siihen tarkoitukseen. Tosin neulonkin hartiajumikireästi ja 3 millin puikoilla...

Ohje oli kirjoitettu suoraan magic loop-tekniikalle, minkä huomasi hyvin kantapäätä tehdessä: sukkapuikot tuntuivat aina olevan jotenkin huonosti ja tiellä. Urheasti kuitenkin jatkoin valitsemallani tavalla. Kantapää tehtiin tiimalasikantapäänä, mutta hirmuisan söpöillä minikiiloilla. Kiilojen ansiosta päällä voitiin jatkaa palmikkokuviota sen lainkaan häiriintymättä kantapään käännöksestä.


Lisäksi kuvion lyhyempi sivu lähtee kaventumaan juuri kun minikiilakavennukset päättyvät, minkä aikaansaamat vastakkaiset kolmiokuviot on aivan ihanan hellyyttävä yksityiskohta. Ei sillä, että siihen tulisi kiinnitettyä huomiota, mutta neuloessa tuollaiset pikkujutut pitävät mielen virkeänä ja piristävät neulojan projektia.

Päällispuolen kuvio on se mihin ihastuin tässä mallissa. Yhden käännöksen palmikot ovat jotain mitä rakastan ja niiden ansiosta sukissa on hillittyä eleganssia. Lisäksi kierteet muodostavat jalkapöydän päälle sydämiä, joten kuka voisi olla pitämättä tästä mallista.


Sekä vasempaan että oikeaan sukkaan on oma kaavionsa, joten vaikka sukat ovatkin erilaiset ovat ne selvästi parit toisilleen. Ohjeessa oli kolme eri kokoversiota, joista otin L-koon. Kaaviothan värikoodasin itselleni, jotta niitä olisi helpompi seurata.

Nämä sukat neuloin erikseen sitä mukaa kun muilta kisasukilta ehdin. "Pakko saada sukat valmiiksi"-paniikki iski vasta maaliskuun puolessavälissä kun sain kuudennen etapin valmiiksi. Oli miulla vielä viisi päivää aikaa saada lämmittelysukat valmiiksi, jotta pisteeni laskettaisiin yhteen muun joukkueen kanssa.

Malli pääsee ehdottomasti suosikkilistalleni. Kiitokset Tiinalle, ei hän suotta ole tituleerattu Villasukkien kuningattareksi.

-Ricchan-

p.s. Laitan tähän muistiin ihanan hetken ystäväni kanssa, kun kuvasimme näitä sukkia. Hän oli tällä kertaa kameran takana kun allekirjoittanut yritti vuorostaan saada aikaan balettimaisia poseerauksia. Se oli hivenen hankalaa, sillä tasapainoni ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Loistavin ja kuvaavin sitaatti tilaanteesta oli "Tuo on hyvä, pidä toi!", eli asento pysyi ehkä 2,5 sekuntia.

torstai 13. helmikuuta 2020

SF 2019, etappi 6 - Kärhöt

Sukka-Finlandian viimeisellä etapilla oli tiedossa kirjoneuletta ja villasukkien värittämistä. Kyllä, värittämistä. Luit ihan oikein.

Voi juku miten jännää kyseinen homma oli. Hankin sitä varten vesivärikynät joista arvelin olevan hyötyä myös tulevaisuudessa piirtämisen parissa. Tämän mallin väritetyistä kukista sai nimittäin lisäpisteitä joukkuekisaan ja tottakai halusin tehdä kaikkeni kerätäkseni joukkueelle mahdollisimman ison pistesaaliin.


Kärhöt
(Kärhöt in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, 68 s. (koko 39-40)
Ohje: Kärhöt / Tiina Kaarela
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita 7 veljestä Eero, luonnonvalkoinen, 7 veljestä grafiitinharmaa ja jämäsininen
Kulutus: Luonnonvalkoinen 71 gr, harmaa 55 gr ja sininen 51 gr
eli yht. 177 gr (88,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 6 pvää

Viimeinen etappi starttasi laskiaistiistain iltana ja olin onnellistakin onnellisempi: kirjoneuletta. Ihan tavallista, meditaatiokirjoneuletta erivärisellä aloituksella, kantapäällä ja lopetuksella. Kisaväsymys oli alkanut jo painaa jonkin verran enkä olisi oikein jaksanut kiinnostua mistään Trapetsitaiteilijan tyylisistä sukista enää. Kiitos ja ylistys!

Sukat aloitetaan kärjestä, neulotaan jalkaterään kirjoneuletta, rakennetaan ihanan helppo kantapää, jatketaan varteen kirjoneuletta (toiseen sukkaan peilikuvana) ja lopuksi joustinta sukansuuhun sekä italialainen päättely. Resorista tuli hyvä, lopetuskohta ei erotu niin selkeänä kynnyksenä. Laitetaan tekniikka korvan taakse jos vaikka tulisi joskus tarvetta joustavalle päättelylle. Ohjeessa annettiin suoraan linkki Virkatun kissan blogiin, sinne voipi päästä tästä klikkaamalla.


Lopuksi kun sukat oli saatu valmiiksi ja pääteltyä, väritettiin vähintään kahdeksan sukkaa joko haluamallaan tekniikalla tai sitten kirjomalla. Tässä kohtaa valitettavasti vesivärikynät osoittautuivat himpun verran huonoksi ideaksi: Kastelussa väri levisi kukkakuvion ulkopuolelle ja nyt se on ihan höperön näköinen. Abstraktia taidetta?

Voisin kyllä yrittää vielä kastella sukat ja katsoa josko saisi pestyä värikynän kokonaan pois. Mielestäni sukat olivat suloiset ihan ilman väriäkin, mutta pisteiden eteen mitä vain.

Kantapäähän jäi höpön oloinen nyppy, sillä se vain silmukoitiin umpeen. Jalassa ollessa sukka myös hieman hiersi ikävästi, mutta ehkä se oli vain uutuudenkarheutta. Tekniikka oli uusi ja olin iloinen päästessäni oppimaan sittenkin uutta.


Langat olivat taasen vaihteeksi Novitan 7veikkaa, jota yritän kovasti saada pois varastoistani pyörimästä. Luonnonvalkoisen kerät menivät lähes melkein kokonaan ja tummansinistä ikuisuusjämääkin kului puolet pois. Harmaata jäi vain 13 gramman nöttönen, eli tavoite oli omasta mielestäni aika lailla saavutettu.

Tässä kohtaa olisi hyvä muistaa, miten pärjäsin koko kisassa, mutta ei, en muista. Huonosti taisi mennä, sekä yksilökisassa että joukkueessa. Joskus alkuun ruma kateus nopeampia neuloja kohtaan nosti päätään, mutta se meni ohitse kun ymmärsin oman todellisen syyni kisata: koska se on kivaa.


Joskus kisaaminen on kyllä myös ihan saakelin stressaavaa kun etapin loppu on jo nurkan takana ja sitä yrittää ottaa viimeistä loppukiriä... On vain hyväksyttävä, ettei nopeusneulonta ole minun juttuni. Sen ymmärtäminen tuntui hyvältä ja uskaltauduinkin jättämään nykyisessä vuoden 2020 kisassa etappi kolmosen nopeuskisaamisen kokonaan pois.

Lisäksi Sukka-Finlandiaan osallistumalla tulee neulottua mukavuusalueen ulkopuolelta ja joka kisassa opin uusia asioita. Se tuntuu todella hyvältä kun pääsee oivaltamaan erilaisten tekniikoiden saloja ja honaamaan, että "hei, sukan voi neuloa näinkin!".

-Ricchan-