keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Valmiina talveen!

Ikihaasteeni nykyisessä parisuhteessa ovat olleet lapaset, jotka olisivat riittävän lämpimät pitämään armaani sormet lämpöisinä myös kovilla pakkasilla. Olen neulonut ensimmäisiksi joululahjoiksi C'thulhu-kirjoneulelapaset, kahta vuotta myöhemmin onteloneuleella Totorot, mutta tässäkin asiassa voidaan mennä vielä pidemmälle.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tieto nukkalapasista, joita entisaikaan käytettiin veden kantamiseksi kaivosta: tarvittiin sellaiset sormiensuojat, joiden kastuminen jääkylmällä kaivovedellä ei haitannut. Ratkaisuksi nuo viisaat vanhat immeiset olivat kehitelleet lapasten sisälle neulottavan raakavillaisen vuoren. Raakavilla on siitä hieno kuitu, että ominaisuuksiensa vuoksi se lämmittää myös märkänäkin. Englanninkielinen termi tälle neulontatekniikalle on "thrumming", eli neuleen sekaan neulotaan kehräämätöntä lampaanvillaa.

Vedenkantolapaset
(Vedenkantolapaset in Ravelry)

Mikä: Nukkalapaset
Ohje: Vedenkantolapaset / Lee Esselström, YLE
Puikot: 5 mm hiilikuitusukkapuikot
Lanka: Merino Extrafine 85 /Schayenmayr, musta (väri 299)
Villa: Kehräämätön, värjätty 100 % suomenlampaanvilla
Kulutus: Lankaa 105 gr (52,5 gr/lapanen), villsa 81 gr (40,5 gr/lapanen)
Aikaa kului: 7 päivää (projekti kesti 4 kuukautta)

Isot. Muhkeat. Pehmoiset. Kun käden työntää lapaseen, vastassa on villainen taivas.

Lapaset valmistuivat viime huhtikuussa, joten nyt on valitettavasti semisti hieman hankaluuksia muistella, mitä kaikkea näistä tuli pohdittua. Sen tietenkin muistan, että ensimmäinen lapanen oli liian pieni ja meni uusiksi. Yleensä neulon myös kolmen millin puikoilla, joten nämä 2 mm isommat versiot tuntuivat tukkipuilta.

Lanka oli aika neutraali neulottava, paitsi että se halkesi helposti. Vika oli kuitenkin neulojassa, ei langassa: Merinon luonteeseen kuuluu liukkaus, sillä langan kuidut eivät "nukkaannu" yhtä tehokkaasti toisiinsa kiinni kuin sukkalangoissa. Koska säikeet erottuvat helposti toisistaan, sen myötä oli aika helppo puikolla sohaistessa saada mukaan vain kaksi kierrettä koko langan sijasta.

Oppia ikä kaikki, ensimmäisen lapasen peukaloon mennessä olin kokemuksen kautta kehittynyt nappaamaan koko langan puikoille, eikä epäilyttäviä säikeitä enää risottanut sinne sun tänne.


Rehellisyyden nimissä on mainittava, että välillä uusien asioiden kokeileminen turhauttaa. Uusiin asioihin menee enemmän aikaa kuin jo totuttuihin tapoihin, minkä lisäksi se myös väsyttää enemmän. Onkin aika normaalia, että uutta neuloessa kirosanoja lentelee aina silloin tällöin - varsinkin jos huomaa tehneensä virheen. Se harmittaa jotenkin tosi paljon, koska onhan sitä neulovana ihmisenä pakko oppia uudet tekniikat heti kerrasta, vai mitä?

Ja kun sitten tekee uutta tekee ja haluaa täydellistä, joutuu valitettavasti purkamaan kerran jos toisenkin. Ensimmäisessä lapasessa oli ohjeen mukaiset 36 silmukkaa, mutta se oli aivan liian kapea miehen isoon käteen. Aloitin alusta ja otin isompaan versioon puikoille 44 silmukkaa ja johan alkoi kokoa olemaan. Melkein jopa lähes hirvitti, että nyt tulee sellaiset jättimuhvilapaset että oksat pois. Onneksi ei kuitenkaan, vaikka kokoa valmiilla neuleella onkin.


Neuloessa lisäsin kehräämätöntä villaa tuppoina silmukoiden sekaan, ja sisäpuolelta lapanen onkin ihanan höpsön näköinen. Lapasen resori on kuvan alareunassa ja peukalo jossain oikealla. Villakuidut jätetään hörsöttämään tällä tavalla lapasen sisälle lenkkeinä, joita voi sitten asetella oman mielensä mukaan.

Lisäsin joka neljänteen silmukkaan villalenksun, mutta jos haluaa tiiviimmän villapinnan voi lenksun laittaa joka kolmanteen tai joka toiseen silmukkaan. Villan lisäämisen jälkeisellä kierroksella tuli muistaa neuloa silmukan mukana myös se lisätty villalenksu, jotta se jää silmukkaan "kiinni" ja pysyy paikallaan. Villaa sai myös aseteltua oikealla puolella esteettisemmäksi nostamalla villasilmukkaa puikolla ulkopuolelta.


Lenksut voi jättää hengailemaan sellaisenaan, tai vaihtoehtoisesti ne voi pömpsäyttää sydämen näköisiksi. Valinta on neulojan käsissä, tässä tapauksessa miehen näkemys lapasista vaikutti omaa mielipidettäni enemmän ja lenksuja ei kauheasti pömpsäytelty esiin.

Tein molempiin lapasiin nauhakavennukset peukaloon ja kärkeen, sillä tavalla oli helpompi pysyä kärryillä montako villatupsua vielä tarvitsi tehdä. Ohjeen mukaan rullailin tarpeen mukaan villaa pötköiksi, sillä sellaisenaan yksinkertaisena haituvana kuitu ei ollut neulottavissa lainkaan.

Kun pidin lapasia kuvauksissa, oli pakko välillä ottaa ne pois: villa heijasti kaiken lämmön takaisinpäin ja tuntui, että käsi ihan höyrysi kun sen otti esille pakkasilmaan. Oli myös kiva näpertää ja räpeltää villalenksuja, ilman että vaikutti muuten mitenkään levottomalta. Vaikutus oli varmaankin vähän samantyyppinen kuin muistisairaille tehdyissä näpertelymuhveissa, joissa on muhvin sisällä nappeja, neppareita, lenksuja ja vaikka mitä.


Lapaset onnistuivat mainiosti ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Toiset samanlaiset itselleni ovat mietinnässä, villaa kun jäi vielä reilut 50 grammaa. Se saattaisi riittää naisten koon lapasiin, jotka tosin taidan tehdä miesten silmukkamäärällä. Ohje näihin lapasiin on ilmainen ja kaikkien saatavilla YLE:n nettisivuilla.

Nautin tästä projektista ja vielä enemmän nautin siitä, jos mies saa pidettyä sormensa paleltumatta ensi talvena. Muussa tapauksessa lienee taas parin vuoden päästä aika etsiskellä entistä lämpimämmällä neuletekniikalla tehtävät lapaset käsien suojaksi sekä lämmikkeeksi. Minkälaista neuletekniikkaa sitä kokeilisikaan..?

-Ricchan-

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Vuosikollaasi 2020

Kesäkuun kunniaksi muistellaan vuotta 2020 ja mitä kaikkea silloin on päässyt tapahtumaan.

Jokaista työtä pääsee tarkastelemaan klikkaamalla nimeä, blogikulkaisu avautuu uuteen ikkunaan. Otsikon alla on kunkin neuleen kohdalla pientä kommenttia, käytetty lankamäärä sekä suluissa aika, jonka kyseinen neuleprojekti on ollut työn alla. Kiirettähän meillä ei pidetä, hahah.

Aikuisten villasukkia 6 paria
Lasten villasukkia 5 paria
Pipoja 1 kpl
Villatakki, 1 kpl
=> 13 kpl valmistuneita töitä


1. Legato
SukkaFinlandia 2019 jäähdyttelysukat ja toinenkin ufo uunista ulos. 89 gr (lokakuu 2019 - tammikuu 2020)

2. Ingrid
SF 2020 ykkösetapin sukat. 122 gr (tammikuu 2020)

3. Ihana Valo
SF 2020 kakkosetapin sukat. 152 gr (tammikuu 2020)


4. Laura
SF 2020 nelosetapin sukat, pikkupikkupalmikkoa ja urakalla. 162 gr (helmikuu 2020)

5. Päivä Provencessa
SF etappi kutosen sukat, roosimista ja simppeliä ruutukuviota. 205 gr (helmikuu - maaliskuu 2020)

6. Rentopipo
Söpö lörskäpipo omaan käyttöön. Ohje löytyy blogitekstistä ja on ilmainen kaikille. 53 gr (maaliskuu 2020)


7. Soulful

Kolmen vuoden työ, vihdoin valmiina. 138 gr (kesäkuu 2016 - maaliskuu 2020)


8. Meriraitaa
Koon 20-22 villasukat meriteemalla ja omalla ohjeella. 63 gr (maaliskuu 2020)


9. Kuusikkoraitaa
Koon 20-22 metsäiset villasukat. 64 gr (maaliskuu - huhtikuu 2020)


10. Kanervikkoraitaa
Koon 20-22 villasukat kukkain värein. 54 gr (huhtikuu 2020)


11. Punaraitaa
Koon 23-24 villasukat lapselle, ärpäkän punaisina. 71 gr (huhtikuu 2020)


12. Keltaraitaa
Koon 23-24 amppari-villasukat. 60 gr (toukokuu - heinäkuu 2020)



13. Sieltä tänne-villasukat
Vuoden 2020 Sukkasatoon sain vain yhden parin. 83 gr (syyskuu - lokakuu 2020)


Vuonna 2020 valmistui useita villasukkia, mutta muuten neuleita tuli määrällisesti vähemmän. Myös kulutetun langan määrä väheni sitä myöten edellisvuoteen verrattuna.
Sain valmiiksi kaksi keskeneräistä työtä: villatakin sekä viime vuodelta villasukat. Seuraavalle vuodelle siirtyi kaksi kappaletta keskeneräisiä, joista toinen (Hexapoda) on edelleen kesken (ollaan kesäkuussa 2021). Hupsista.

Langankulutus oli vuoden aikana n. 101 grammaa per valmistunut työ.  Villasukkiin ei paljoa lankaa uppoakaan, enkä tehnyt kuin yhden villatakin - ensimmäisen ja ainoani.
Keskimäärin olen neulonut vajaan pari kiloa joka vuosi, kuten alla olevasta listauksesta näkee. Tarkempi henkilökohtainen keskikulutus on nyt 1 kilo ja 755 grammaa vuodessa.

Langankulutus vuosittain:

2020: 1 kg 316 gr       (-650 gr)
2019: 1 kg 966 gr       (-740 gr)
2018:  2 kg 706 gr      (+1 kg 119 gr)
2017:  1 kg 587 gr      (-80 gr)
2016:  1 kg 667 gr      (-70 gr)
2015:  1 kg 737 gr      (+599 gr)
2014:  1 kg 138 gr      (-935 gr)
2013:  2 gr 73 gr         (+467 gr)
2012:  1 kg 606 gr

-Ricchan-

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Ajattoman tyylikkäät

Kukaan ei varmaan ylläty kun mainitsen, ettei neulerintamalla ole juurikaan tapahtunut mitään toukokuun aikana. Perusvillasukkien neulominenkin on tuntunut jotenkin puuduttavalta. Mieli vetää ulos pihalle, työntämään kädet multaan ja kesäkuun alussa mattoja pesemään. Jotkut neulepuikot ja villasta vähänkään koostuva lanka, plääh suorastaan.

Nyt olisi siis oikein mainio aika huoltaa neuleet ja laittaa ne talviteloille. Vaan kummallisesti sukat eivät parsiudu itsestään eikä robottikäsi pyöritä nukanpoistajaa. Villapesusisko-huivi roikkuu naulakossa edelleen odottamassa pesua parin pipo-otuksen keralla.

Laiskuuttako? Ei välttämättä, pikemminkin viitsimättömyyttä. Ja jotenkin kukkaset houkuttelevat enemmän, vaikka niiden istuttamisessa olin myös auttamattomasti myöhässä. Nyt on kuitenkin yhdeksän pikkuruukkua tulossa, lajikkeina sinisievikki sekä koristetupakka kolmessa eri värissä. Multiin on päätynyt myös yksi kappale keltasipuleita, joka aloitti itämisen keittiön kaapissa. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan, mutta kukkivia kukkia lienee tiedossa vasta heinäkuun tietämillä...


Tiältä Sinne
(Tiältä Sinne in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koossa 38 (L-koko 72s.)
Ohje: Täältä Sinne /Tiina Kuu
Puikot: 2,5 mm ja 2,75 mm hiiliteräs-sukkapuikot
Lanka: Onion - Nettle Sock Yarn, väreissä hiili (1002) ja vihreä (1006)
Kulutus: Hiili 35 gr, vihreä 28 gr eli yht. 83 gr (41,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 8,5 päivää

Nämä ovat viime vuoden syksyllä valmistuneet sukat, eikä mennyt kuin reilu puoli vuotta valmiiksi saattamisen ja blogijulkaisun välillä. Ei paha, jäi jopa viisi kuukautta armonaikaa vuoteen.

Päätin ottaa kokeiluun arvonnasta voittamani ohkaiset, fingering-vahvuiset nokkoslangat ja heitin arvalla puikkokooksi 2,75 mm. Malliksi valikoitui suomalaisen luottosuunnittelijan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa-kirjasta (Moreeni 2019) kansikuvasukat, joilla lähdettiin syyskuussa 2020 liikkeelle. Reilua kuukautta myöhemmin sain sukat valmiiksi Sukkasato 2020-tapahtuman puitteissa ja päättelin langat 31. lokakuuta.


Ohje oli oikein selkeä sekä hyvin kirjoitettu, mutta siitä huolimatta jäin jumiin kantapään käännöksen jälkeen. Kyselin Sukkasadon Ravelry-ryhmässä apuja ja Heli-keiju keksi, että voisihan sitä kysyä suunnittelijalta suoraan. Ping, "Auttaiskohan TiiQ?".

Tiedättekö sen tunteen, kun supisette luokan takaosassa kaverin kanssa kuinka jokin on tosi vaikeaa, osaisikohan joku auttaa, supi supi, ja sitten kaveri äkkiä viittaakin ja kysyy opettajalta sen, mitä itse ei uskalla kysyä. Se oli päällimmäisin tunne, kun tajusin, mitä oli tapahtunut, hahah. Hyvät takaumat ala-asteelta siis. Ja tiedättekö, mikä oli parasta? Tiina vastasi!

Meillä Suomessa on todella ainutlaatuinen neulekulttuuri. Isot neulesuunnittelijatähdet kulkevat samoilla neulefoorumeilla kuin me "taviksetkin" ja heiltä voi mahdollisesti saada apuja. Kaikkihan eivät ole sosiaalisessa mediassa mukana, mutta osa on ja nyt kävi tuuri allekirjoittaneella. Kiitos Helille, kun hän uskalsi kysyä apuja ja suuret kiitokset Tiinalle vastauksesta :)



Varsinainen ongelmahan oli omassa tulkinnassani, kun luulin, että silmukoita pitäisi siirtää johonkin suuntaan, vaikka kerroksen vaihtumiskohta osuu L-koon ensimmäisessä sukassa kohdalleen ilman mitään kommervenkkejä.

Kuten kuvista näkee, sain jatkettua pienen hidastustöyssyn jälkeen villasukat loppuun saakka. Paras hetki neulonnassa koitti pohjan kavennusten jälkeen kun kuvio lähti rullaamaan puikoilla. Saatoin vain seurata kaaviota sivusilmällä, nauttien neulomisesta - sukat nimittäin valmistuivat sen jälkeen kuin itsestään.

Kantapään kiilakavennukset tapahtuvat sukan pohjassa

Lankana näissä sukissa oli Nettle Sock Yarn, joka pitää sisällään 70 % superwash-käsiteltyä villaa ja loput 30 prosenttia nokkoskuitua. Värjäys on eläväistä ja silmiin sopivan epätasaista. Neuletuntuma oli miellyttävä, vaikka välillä villahaituvat kutittivatkin nenukkia.

Jää nähtäväksi, miten nokkoskuitu toimii sukkien vahvikkeena. Kyseessä on kuitenkin sukkalangaksi tarkoitettu lanka, joten mielikuvani on vielä tässä vaiheessa positiivinen. Villa pitää jalat lämpimänä, joten pitää vähä kerrassaan alkaa katsella näille loppuelämän kotia. Vihreä kun ei oikein kuulu vaatteideni värisävyihin.

L-koon sukkiin meni lankaa yhteensä 83 grammaa, eli yllättävän vähän - varsinkin, kun on tottunut noin sadan gramman kulutuksiin per sukkapari. Arvelin, että L-koossa saisin mahdollisesti sukat koon 38 tai 39 jalkaan, mutta näistä tuli lopulta passelit kolmekasit: ei liian lörpät, mutta ei toisaalta tyköistuvatkaan. Jos nokkoskuitu kestää, niin nämä ovat juuri hyvät kenkäsukat syksyisempiin keleihin.

-Ricchan-