torstai 13. toukokuuta 2021

Kuvavarkaita liikkeellä - kuinka toimia

Joskus koittaa bloggaajan elämässä hetki, kun tajuat, että omat kuvasi ovat ties millä sivustolla pyörimässä. Näin pääsi käymään ja kyllä muuten harmittaa.

Huijaussivuston kuvaa

Tuossa ylempänä olevassa kuvassa näkyy keskellä ottamani turkoosi kuva siilisukista, joista voi lukea lisää tästä julkaisusta. Käytän nyt kyseistä kuvaa esimerkkinä. Tämän julkaisun kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla, muuten voi olla aika pientä katsottavaa.

Taisteluun valmistautuminen:

Hengitä syvään muutaman kerran. Harmitus on kova, mutta sinulla on keinoja vastaiskuihin. Kuvien laadun huonontaminen ei ole vaihtoehto eikä julmetun kokoinen vesileima auta juurikaan.

Craft Candidate-blogin julkaisussa (linkki) on ohjeistus, kuinka voit ilmiantaa kalastelusivustot. Eli jos sivusto yrittää tekeytyä luotettavaksi ja saada sillä tietoonsa ihmisten luottokorttitietoja tai muuten yrittää hyötyä rahallisesti, on se silloin kalastelusivusto. Se tulee sanasta Phishing, josta voi lukea lisää Kielikellon sivulta (linkki). Eli kaikki tuollaiset huijaussivustot ilmiantoon vain armotta.

Voit myös raportoida kuvan hakukoneelle (esimerkiksi Googlelle) ja vaatia sen poistamista. Lakipykälien takia hakukonetta ylläpitävä taho joutuu vaatimaan todisteita, että omistat kyseisen kuvan. No milläs sen sitten todistaa? Tiukka paikka, vaan onko sittenkään..?

Kuinka voit todistaa omistavasi kuvasi:

Etenkin digitaalisissa järjestelmäkameroissa muodostuu automaattisesti metadataa tiedostosta.
Metadataa saa käsiteltyä muun muassa ON1 Photo Raw 2020-kuvankäsittelyohjelmassa, jonne voi laittaa omistajan kohtaan oman nimensä, samoin copyright-kohtaan tarvittavat tiedot.

ON1 Photo Raw 2020-ohjelman näkymää

Tätä metadataa on kuvissa nimellä "exif info", jonne saa laitettua kuvan tietoihin kuvaajan nimen (="Artist") sekä tekijänoikeusmerkinnän (="copyright"). Omien kuvien sisältämän, piilossa olevan metadatan voi tarkistaa esim. Exif info-sivustolta joko lataamalla kuvan koneelta tai kuvan osoitteella.

Exif Info-sivun etusivunäkymä

Analysoin huijaussivustolta löytämän kuvani ensin:

Kopioi kuvan linkki hiiren oikealla

Lisää linkki kohtaan "analyze a URL" ja klikkaa "inspect URL"

Sivusto siis lukee kuvan "sisälle" tallennetut tiedot, eli metadatan, ja tuo ne kirjalliseen muotoon:

Huijaussivuston kuvan metadataa

Seuraavaksi menin omalle blogisivustolleni ja kopioin siellä sijaitsevan kuvan linkin. Huomasin, että kuvan osoitehan on täysin sama kuin huijaussivustolla!




Metadata sekä osoite olivat täysin identtiset

Paljastui, että huijaussivusto käyttää suoralinkitystä. Eli sen lisäksi, että ne kelmit ovat vieneet kuvani, he vievät myös blogin kaistaa...

Huijaussivustot yleensä siis tykkäävät suoralinkittää kuvia suoraan sivustoilta. Paljon helpompaa kuin tallennus omalle koneelle ja sieltä lisäys omalle palvelimelle, bottikin osaa ja oppii - sekä on ihmistä huomattavasti tuotteliaampi.

Lopputulemana: kun analysoit editoimasi kuvan metadatan, pitäisi huijaussivuston kuvan metadatan vastata tätä informaatiota täysin. Jos lataamassasi kuvassa on sisällytetty dataan oma nimesi omistajaksi, löytyy se myös huijaussivustolta. Tässä tapauksessa niin ei ollut, pirskale sentäs.

Esimerkki, kun analysoin huvikseni saman kuvan, joka on siirretty suoraan kamerasta eikä mitenkään editoitu:

Kuvaa ei ole netissä, mutta analysoin sen suoraan tietokoneeltani

Jopas on paljon informaatiota!


Huomatkaa, että metadatassa näkyvät myös kuvaushetken asetukset, päivämäärä ja kellonaika -  jopa epäoleellista tietoa, kuten kameran akun varaus sekä lämpötila. Kaikki tämä tieto lisää kuvan kokoa ja hidastaa sivuston latautumista.

Eli en voi todellakaan suositella suoraan kamerasta lataamaan kuvia suoraan sivullesi, koska siellä voi olla piilossa sellaista tietoa, jota et nettiin muuten laittaisi  - esimerkiksi kännykällä otetuissa kuvissa on tarkka GPS-sijainti, jos GPS-paikannus on päällä ja kännykällä on lupa tallentaa tämä tietoa kameran ottamiin kuviin. Toisin sanoen jos otat esimerkiksi eteisen peilin edessä hassuttelukuvan kaverin kanssa, metadatan ja karttaohjelman avulla sijaintisi voidaan selvittää metrien tarkkuudella.

Alustapohjaiset palvelut kuten Facebook ja Instagram yleensä muokkaavat kuvia ja poistavat sieltä jonkin verran yksilöivää tietoa, kuten esimerkiksi GPS-sijainnit... Ja tekijänoikeusmerkinnät. Eli silloin et voi todistaa alustalle lataamasi kuvan omistusta, koska teknisesti ottaen esimerkiksi Facebook omistaa ne ja lataamalla kuvat palveluun annat tähän luvan. Tämän sisällön sitten palveluntarjoaja voi myydä eteenpäin.

Voi olla myös, ettei palveluun ladatessa kuvasta katoa mitään tietoja, vaan ne siirtyvät sellaisenaan eteenpäin. Tämä pitää testata jokaisen alustantarjoajan kohdalla erikseen.

Suoralinkitus kuriin:


Käytännössä suoralinkitys on kaistatilan varastamista ja se voi parhaimmillaan ruuhkauttaa käyttämäsi palvelimen: sivun latautuminen hidastuu mitä enemmän joku toinen suoralinkittää. Ei tunnu mukavalta, jos maksat palvelimesta ja kaistasta, ja sitten joku toinen hyötyy siitä tilasta ilmaiseksi. Myös blogeissa voidaan harrastaa tätä (yleensä tiedostamatta haittapuolia) lisäämällä kuvan osoite suoraan sivun koodiin.

Ilmaispalvelimilla kaistalle taas ei ole varattu kovinkaan paljon tilaa, joten kaikki liikenne huijaussivustolta syö liikennettä sinun blogisivustollesi ja kuormittaa palvelintasi. Pahimmassa tapauksessa blogisivusi kaatuu, jos sille on laitettu liikaa suoralinkkejä kuvien kautta.

Plussaharmi: Suoralinkitys ei ole rikos, mutta se rikkoo tekijänoikeuksia sekä on huonoa nettikäyttäytymistä. Tätä tapahtui aikoinaan virtuaalitalleillla turhankin tiheään (terveisiä 20-luvun alusta), mutta se väheni Facebookin, Instagramin ja muiden sovelluspohjaisten sosiaalisen median alustojen aikakauden astuessa voimaan.

1. Helppo tapa rikkoa suoralinkitys:
Muokkaa blogipostausta niin, että poistat kuvan, muokkaat koneella sen nimeä ja lataat täysin saman kuvan uudelleen -> kuvalle muodostuu uusi osoite. Bloggerin puolella pitää Googlen albumiarkistosta poistaa alkuperäinen kuva, jolloin huijaussivuston linkki katkeaa, kaistatila palautuu sinulle eikä kuva näy huijaussivuilla oikein. Ja sehän on heidän ongelmansa.

Vielä en saanut virhettä aikaiseksi huijaussivustolla, joten voi olla, että kuva on jossain Bloggerin/selaimen välimuistissa. Seurataan tilannetta.

2. Vielä helpompi tapa rikkoa suoralinkitys:
Kiellä suoralinkitys käyttämäsi palvelimen asetuksissa. Kovasti yritän selvittää, tarjoaako Blogger tällaista vaihtoehtoa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Osaisiko joku viisaampi kertoa aiheesta?

Lisää tietoa löytyy englanniksi sivulta
https://www.hostpapa.com/blog/security/how-you-can-prevent-hotlinking/


Tekijän tietojen lisääminen Irfanview-ohjelmalla:

Niin tai näin, olisi hyvä lisätä jokaiseen blogiin laitettavaan kuvaan omat tietosi metadataan. Tässä ohjeistus Irfanview-ohjelman kautta.

Siilisukkien EXIF-info eli olemassaoleva metadata

Siilisukkien ICPT-data, täysin tyhjillään

Irfanviewillä voit myös lisätä copyright-merkinnän sekä kuvauksen (kuvaus siis näkyy kuvan tilalla, jos itse kuvatiedosto ei jostain syystä lataudukaan).

Nyt löytyy tietoa!


Lisää haluamasi tiedot. Lopuksi on klikattava "Write" (="Kirjoita") eli silloin ohjelma kirjoittaa kuvan taakse kaikki lisätyt tiedot ja ne tallentuvat kuvan "sisälle". Analysoidaan vielä tuo muokattu kuva huvin ja urheilun vuoksi.

Nyt näkyy, kelle kuva kuuluu

Ja kas, siellä on. Nyt sitten vain korjaan kyseisen blogijulkaisun lisäämällä tämän kuvan sen aikaisemman, vähemmän informaatiota sisältävän kuvan tilalle.

Huom!
Tallensin nämä ruutukaappaukset alun perin Paint-ohjelmalla ja PNG-muodossa. Silloin ei ollutkaan mahdollista tarkastella ICPT-dataa Irfanviewin kautta, mutta JPG-muotoon muuttaessa se onnistui.


Pitäkää pikselinne tallessa!

-Ricchan-

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Ärpäkkäraitoja

Lasten sukkien linjalla jatketaan, tällä kertaa vuorossa on ärpäkän värisiä raitoja kera sysimustan ja raikkaan, kirkkaan valkoisen. Näiden villasukkien väreihin inspiroi aikanaan sukulaislapselle tehdyt villasukat, joista löytyy asennetta. Niiden pohjalta tuli sitten neulottua hurjan energisiä raitasukkia.


Puna-Hemmot
(Puna-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä punainen (549), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Punainen 38 gr, valkoinen 22 gr ja musta 11 gr
eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 2 pvää

Näihin pystyin käyttämään hyvin aikaa keväällä 2020. Jostain kumman syystä silloin aika monella tuntui olevan neulominen pääasiallisena ajanvietteenä. Kahdessa päivässä valmista, aika hurjalla tahdilla. Raidat tuntuisivat olevan miulle vähän sama asia kuin kirjoneule: tulee tehdyksi lähes huomaamattaan.

Sukat ovat perinteisellä mummin mallilla: joustinta varressa, hollantilainen kantapää, päällisosassa joustinneule jatkuu ja sitten nauhakavennus loppuun niin, että joustin jatkuu päätyyn saakka. Kivaa ja helppoa, tulee oikein istuvat sukat jotka tarvittaessa venyvät lapsen jalan kasvaessa. Pituushan ei juuri muutu, pohja on noin 16-17 cm pituinen kaiken kaikkiaan.

Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (4/2021) oli muuten Laitisen Niinan Kevättä rinnassa-mallissa käytetty tätä samaa nauhakavennus-tekniikkaa sen sijaan, että kärki olisi neulottu sileää, niin kuin monissa muissa samantyyppisissä malleissa. Olin ihan täpinöissäni: onkohan hänenkin isoäidillään ollut samanlainen tapa tehdä istuvia sukkia? Sitten heräsi viielä huikeampi ajatus, että olivatkohan meidän isoäitimme neulesiskoja* aikanaan? Se olisi aivan mahtavaa! <3


Kelta-Hemmot
(Kelta-Hemmot in Ravelry)

Mikä:
Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummiin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä keltainen (268), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Keltainen 31 gr, valkoinen 19 gr ja musta 10 gr eli yht. 60 gr (30 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Nämä pirteät, kevään väriset raidat pääsivät puikoille toukokuussa ja niistä tulikin itse asiassa vuoden 2020 toiseksi viimeiset villasukat - sekä toiseksi viimeinen valmis työ. Niin siinä vain käy, että kun elämänmuutos kolkuttaa ovelle, harrastukset jäävät. Onneksi vain väliaikaisesti.

Muutimme puolisoni kanssa uuteen kaupunkiin 2020 keväänä. Silloinen kotikaupunki vaihtui kolme kertaan isompaan versioon, virallinen valmistuminen merkonomiksi tapahtui muutama päivä muuton jälkeen, ja sitten olinkin heti seuraavana maanantaina aloittamassa uudessa, vakituisessa työpaikassa. Hurjaa oli vauhti silläkin saralla, vaikka itse sanonkin.

Nyt kun katson taaksepäin, niin olihan se aikamoinen hyppy tuntemattomaan. Silloin yllättävän moni sanoi, ettei olisi uskaltanut omassa elämässään moista toteuttaa. Lähteä nyt uuteen kaupunkiin, ei ystäviä eikä tukiverkostoja. Onneksi oli niitäkin, jotka tuumasivat, ettei sellainen ole este eikä mikään. Eikä se ole ollutkaan.

Kiitos kaikille, jotka olitte tukena tuona keväänä, sekä tietysti muuttoapulaisille. Olette uskomattoman rakkaita ja ihania. Halataan kun tavataan <3

-Ricchan-

*Neulesiskot = Villapesuohjelman Pirjon lanseeraama termi neuleyhteisön jäsenille, jotka rakastavat neulomista ja jakavat samat arvot. Itse me tehdään, mutta yhdessä.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Luontoraitoja

Villasukkia 1,5-2 vuotiaan koossa, eli kokonumeroina ilmaistuna appatirallaa 23-24. Lapsista kun ei oikein ota selvää, osa kasvaa niin että huis vaan yhdessä yössä monta senttiä ja toisilla ei kasvua meinaa huomatakaan. Vaan talven tullen kun etsitään sopivia saappaita, eivät ne edellisenä jouluna lahjaksi saadut kelpaa enää kuin nukelle vaikka tuntuu, ettei muksu kasva yhtään.

Siksi neuloja on ihan ihmeissään, kun yrittää väkertää lapsen villasukkia. Minkä kokoinen pohja pitää olla? Entä leveys? Onko varren oltava erikoistekoa vai riittääkö "aikuisen" malli, eli perusjoustin? Röyhelöitä vai ei? Väriä vai ei? Halutaanko jotain kuviota vai käykö perusraita? Kauheasti kysymyksiä sekä vaihtoehtoja.

Vaan onneksi asian voi ottaa lunkisti, luottaa matematiikkaan ja neuloa vain. Jämät saisi upotettua vauvan sukkiin, mutta pitäähän taaperoillekin olla sukkia kasvunvaraa sisältäviin saappaisiin, joissa tarvitaan vähän täytettä, kunnes lapsi kasvaa taas. Huis vain.

Joten tällä kertaa aiheena on kolmet villasukat, jotka neuloin suurin piirtein koossa 23 tai 24. Tutulla, mummin opettamalla ohjeella, jotta mieli lepää. Raitaa, koska raidat nyt vaan ovat ihania. Eri sävyissä tietysti, jotta neuloja ei vallan kyllästyisi. Ja tiedättekö mitä? Ei tarvinnut pelätä langan loppumista, mutta sai silti kulutettua jämäkeriä vallan tehokkaasti. Pieninä välitöinä taaperon sukat aivan ehdottomia, suorastaan herkullisia välipaloja.

Meriraitaa
(Meriraitaa in Ravelry)


Mikä:
Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje:
Mummin opettama perussukka
Puikot:
3 mm sukkapuikot
Lanka:
7 veljestä tummansininen, valkoinen (11) ja vaaleansininen (127)
Kulutus:
Tummansininen 30 gr, valkoinen 19 gr ja vaaleansininen 14 gr
eli yht. 63 gr (31,5 gr/sukka)
Aikaa kului:
2,5 pvää

Nämä ovat aivan ihanat. Pohjan pituus on suurin piirtein 15 cm, päkiän ympärys 16 cm, joten netin syövereistä löytyvien kokotaulukoiden mukaan tämän kokoisen sukan pitäisi mennä puolitoista vuotta olevan lapsen jalkaan. Väreinä merelliset sävyt ja sellainen fiilis näistä sukista jäikin. Puhdas valkoinen kirkastaa värejä, eikä lopputulos ole liian tumma, vaikka tummansininen mysteerijämä onkin valosyöppö.

Kantapää on perinteinen hollantilainen ilman vahvistusta. Olen huomannut, että napakalla käsialalla neulottuna ensimmäisenä villasukista hajoavat päkiät, mutta eivät kantapäät. Lisäksi en ole vahvistetun kantapään ystävä, joten kivempi näin. Kärkikavennukset on tehty tähtikavennuksena loppuun saakka.

Osa sukanneulojista neuloo mieluummin nauhakavennuksena, josta jättää muutaman silmukan verran kärkeen tilaa ja silmukoi kärjen kiinni. Sillä saadaan nättejä sukkia, mutta kuten arvata saattaa, ei ole minun juttuni. Kauniithan silloin villasukkien kärjistä tulee, sitä ei käy kieltäminen. Allekirjoittanut nyt vaan tykkää tehdä näin ja vielä ei ole tullut valituksia aiheesta.


Kuusikkoraitaa
(Kuusikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä tummanvihreä (396), 7 veikka Eero luonnonvalkoinen (10)
ja Duo metsänvihreä (33)
Kulutus: Tummanvihreä 35 gr, l-valkoinen 19 gr ja metsänvihreä 10 gr
eli yht. 64 gr (32 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää

Luonnon väreillä jatketaan näissä sukissa. Luonnonvalkoinen kirkkaan valkoisen sijaan tällä kertaa, ja näihin sukkiin se tuntuisi sopivan vallan mainiosti. Tunnelma on paljon harmonisempi kokonaisuutta tarkastellessa.

Yksinkertaisuudessaan raidoitus menee niin, että ensin on 8 kerrosta pohjavärillä. Sitten 8 kertaa raitakerroksia, joissa on jokaisessa neljä kerrosta: 2 valkoisella, 1 metsänvihreällä, 1 pohjavärillä. Kun kahdeksan raitakerrosta on tehty, neulotaan kantapää. Silmukoiden nostojen ja kiilakavennusten jälkeen pasatellaan neljän kerroksen raitoja 6 kertaa, mutta siten, että neulotaan jalkapöydän silmukoilla joustinneuletta. Lopuksi tehdään pohjavärillä tähtikavennus.

Tarkempaa ohjetta on tulossa tulevaisuudessa, tosin raidattomana versiona. Vielä en ole täysin selvittänyt kärkikavennuksen yksityiskohtia, mutta se ei ole yrityksen puutteesta johtunut. Monessa perussukassa on kyllä joustinta jalkapöydän päällä, mutta ne aina lopetetaan ennen kärkikavennuksia ja kärki neulotaan sileänä.

Mummin sukissa joustin jatkuu loppuun saakka, enkä ole sellaista versiota nähnyt missään muualla, en edes Räveltämössä - ja siellä on sentään tällä päivämäärällä vajaat 45 000 villasukkaohjetta. Luomalla ohjeen mummin sukkiin haluan, että hänen neuleperintönsä jää elämään ikuisesti. Se olisi aivan upeaa.


Kanervikkoraitaa
(Kanervikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä punavioletti (563), 7 veikka Eero kanerva (84) ja valkoinen (10)
Kulutus: Punavioletti 30 gr, kanerva 11 gr ja valkoinen 13 gr
eli yht. 54 gr (27 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää

Jostain syystä näihin sukkiin meni noin 10 grammaa vähemmän kuin muihin, vaikka neuloin samoilla puikoilla, samoilla langoilla ja samalla ohjeella. Vaan kas kummaa, vähemmän kului lankaa. Kyse lienee siis käsialan muutoksesta.

Luontoteema jatkuu raitojen välivalinnoissa. Lapsuudenkotimme vieressä oli pieni havumetsäpalsta perunapellon ja hiekkatien välissä, jossa olevalla aukealla kasvoi joka kesä kangaskanervaa sankoin joukoin. Tästä syystä minulle kanerva on yksi luontosuhteeni kulmakivistä. Missä on metsää, siellä kasvaa myös kanervia. Tai ainakin näin toivoisin asian olevan.

Tällaisia pikkutöitä tällä kertaa. Yhden sukkaparin neulomiseeen meni reilu pari päivää, joten mukavista välipaloista voi tosiaan puhua. Väriyhdistelmiäkin on mahdollista saada aikaan vaikka millä tavalla, tosin aina on ollut valkoinen tai luonnonvalkoinen lanka mukana tasapainottamassa väriskaalaa.

Taidankin tästä hipsiä katsomaan, millaisia värejä voisi lähteä yhdistelemään esimerkiksi huhtikuun villapesuhaasteen merkeissä...

-Ricchan-