Näkymätön ystävä

Toisin kuin otsikko antaa olettaa, kyseessä ei ole muumilaakson asukkaiden tuntema Ninni, vaan studio Ghiblin maskottiotus Totoro. Vieläpä kuningas itse, huh huh.

Naapurini Totoro
(Tonari no Totoro in Ravelry)

Mikä: Onteloneule-lapaset

Ohje: Brella - Norwegian Totoro Mittens (ravelry)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita Sointu (musta) ja Gjestal Garn'in  SW Merinoull (valkoinen)

Kulutus: Sointu 92, Merinoull 74 gr eli yht. 166 gr (83 gr/lapanen)

Aikaa kului: 9,5 pvää

Näissä lapasissa oli niin tajuttoman herttainen idea lähtökohtana: onteloneuleella neulotut kaksinkertaiset lapaset, joilla pysyvät näppöset lämpiminä. Niin olin täpinöissäni ja lupasin viime vuoden joululahjana neuloa armaalleni nämä söpöt otukset. Helmi-maaliskuullehan se lupaus sitten vierähti, mutta valmiiksi tulivat.

Langoiksi valikoituivat Prismasta löydetty sataprosenttista villaa oleva ale-Sointu ja sen seuraksi tilasin tammikuussa Lankamaailmasta Gjestal'in merinovillaista worsted-paksuista SW Merinoullia. Kyseinen lanka on itsellleni uusi tuttavuus, tilailin samalla myös Perua sekä Picchua kokeilua varten.

Alkuun jouduin hieman muokkaamaan koko kuviota, koska neuletiheys oli valitsemissani langoissa aivan liian erilanen. Mies ei myöskään tykkää ihan liki ranteessa olevista joustinneuloksista, joten suunnittelin ranteeseen lisäosan, johon laitoin hengailemaan peukalon kuviossa olevia pikku-Totoroita. Niiden korvat jäivät hiukkasen lyhyiksi, mutta sille ei tällä hetkellä voi mitään. Myös kuningas-Totoro on peilikuvana molemmissa lapasissa, sillä se ei aivan asettunut täysin keskelle.

Ensin neuloin ensimmäisen lapasversion, mutta siitä tuli auttamattomasti liian pieni. Ei muuta kuin purkuun ja uusiksi. Ikävästi valkoinen lanka keräsi aika tehokkaasti mustaa itseensä ja vaikka huuhtelin sen, on lanka hieman harmaampaa kuin alun perin. Kuten vanha sananlasku kuuluu, "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään"... Mikä on tietysti aika samantekevää nyt kun kirjoitin siitä tähän.

Onteloneuleessa ideana on, että sisäpuolella neulotaan "negatiivi" lapasen ulkopuolesta, jolloin voi valita kummin päin lapasia pitää. Silmukoiden päättely tulikin tehdä siistin ulkoasun takaamiseksi silmukoita jäljittelemällä. Oikein hyvä video tästä löytyy Dropsin sivuilta (links), jota käytin avuksi lähes koko päättelyn ajan. Myös russian join-tekniikka oli ahkerassa käytössä. Se tosin aiheutti hieman satunnaisia nöyhtäisiä paksuja lankakohtia.

Kuten aina, pituus hieman epäilytti kun sain lapaset valmiiksi. Joku viisi kerrosta olisi saanut olla lisää, sillä nyt lapaset ovat ihan inan verran ahtaat pituussuunnassa. Vaihtoehtoisesti peukalot olisi voinut laittaa hiukan alemmas, mutta sitten ranteet olisivat paleltuneet. Hankalaa.

Lukuisista parannuskohdista huolimatta loppufiilikseni näistä lapasista on ylpeys. Kuvion uudelleensuunnittelu oli kivaa (niska ei valittettavasti jaa tätä samaa tunnetta kanssani) sekä pikkuTotorot olivat oikeastaan hirmuisan söpöjä. Onteloneule myös neuloontui jo huomattavasti nopeammin kuin se aikaisempi pipo, jopa jonkinlaista flow-tilaan pääsemistä oli havaittavissa.

Luultavasti tulen tekemään toiset lapaset tällä samalla tekniikalla, kenties sitten oikeasti sopivamman kokoiset miekkoselleni <3 Voisin sitten kätevästi (hah hah) omia nämä omaan käyttööni...

-Ricchan-

Lhoze

Viime syksynä halusin tehdä ansgarokselle pipon syksyn kuulaita tuulia vastaan, jonkun vähän paremman, ehkä kenties jopa pakkasen kestävän version. Yhden pipo-otuksen sainkin sitten aikaiseksi, mutta sepä olikin liian pieni ("taasko"?)... Neuloin sitä töissä hiljaisina hetkinä ja kotona television ääressä, kunnes sain vihdoin valmiiksi viime helmikuussa.

...Helmikuussa??

Huppista. Kylläpä se aika rientää lujempaa kuin uskoisikaan.

 Lhoze-pipo

 (Lhoze in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksinkertaisella reunalla (180 s)

Ohje: Itse räpelletty

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Lanka: Holst Garn'in Highland, värissä nurmi
(80 % highland-villa, 20 % polyamidi)

Kulutus: 77 gr

Aikaa kului: 8 päivää

Langaksi valitsin  Highlandin, jonka värit lahjan saaja sai ihan itse valita. Mukaan tarttui sekä vihreää että violettia. Vihreä turf (suomeksi nurmi) läikittyi kivasti raidoiksi pitkin neuletta. Tuntuma langassa on ihanan pehmeä ja se tuntuu miellyttävän viileältä ihoa vasten.

Koska suuresti kammoksun pelkkää sileän neulontaa, halusin tehdä sivuun jonkinlaista kuviota. Sellaista yksinkertaista, mutta kaunista olematta turhan simppeli.
Asiaa pohtiessani päässäni alkoi hiljalleen raksuttaa vuorillisten pipojen mallisto, jonka nimeäisin vuorien mukaan. Tähän pipoon oli tarkoitus neuloa sisälle joko Fashion Soft-pehmolangasta tai Perusta vuori. Mutta koska pipo oli ensikokeilemalla aivan liian pieni isopäiselle miehelle, tämä ajatus jäi loppujen lopuksi vain ajatukseksi. Nimi kuitenkin säilyi. Lhoze-vuoresta löytyy pieni infonpätkä wikipediasta.

Palatkaamme aiheeseen. Alun perin laskin mallitilkun neuletiheyden mukaan tarvitsevani vähintään 198 silmukkaa päänympärykseen. Koska en omistanut silloin 2,5 mm pyöröpuikkoja, jouduin vähentämään silmukkamäärän 180 silmukkaan jotta ne pysyivät sukkapuikoilla. Virhe, jonka ylenkatsoin viattomin silmin. "Lankahan venyy käytössä" oli tekosyyni. Ikävä vain, että jos valmis työ on jo etukäteen aivan liian pieni, käyttöä ei pääse tapahtumaan.

Aloitin neulomisen ensin kasialoituksella ylhäältä, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Seuraavaksi aloitin alhaalta joustimesta, jota neuloin yhteensä 80 kerrosta. Sitten taitoin sen kaksinkerroin, ajatuksena siirtää silmukoita niin että saisin tuollaisen vinon elementin reunaan. Muuten hyvä idea, mutta silmukoita siirtyi aivan liikaa. Toisin sanoen silmukoin 1. puikon silmukat yhteen 2. puikon kanssa, 2. puikon silmukat yhteen 3. puikon kanssa ja niin edespäin. Olin niin ylpeä itsestäni kun sain aikaiseksi kivan efektin, mutta joku kohta reunasta on aina rutulla. Ainakaan omassa päässäni pipo ei suostunut asettumaan ilman että jokin kohta painoi päänuppia. Tulos oli siis plus miinus nolla.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa vain sen 20 silmukkaa etuottia ahnehtimatta lähes puolitoistakertaista määrää... Saattaisipa olla, että ei tulisi niin ruttuisaa reunaa.

Noh, koska kuvittelin että mies-rakas pitää pipoa kuitenkin, jatkoin neulomista. Silmukoita oli yhteensä 45 per puikko ja niiden tippumista piti aina koko ajan yrittää estellä. Sivuun tein koristeraitaa kerroksen alusta alkaen seuraavasti: "2o, 2n, 2 s oikein takareunastaan, 2 n, 24 s ainaoikein, 2 n, 2o, 2n, loppu suoraa".

Suoraa neuloin noin 40 kerrosta, sitten kavennuksiin sain upotettua noin 13 kerrosta. Kavennukset ovat oikein nätit kuviossa, mutta eivät oikein muualla pipossa. Piirustuspöydän ääreen takaisin siis.

Ehkä se johtui suunnitteluinnostani, joka suuntautui jo muihin kohteisiin. Tai sitten tajusin jossain mieleni sopukoissa, ettei tämä pipo ehkä tulisi sopimaan ansgarokselle. Tai jokin kolmas kosminen voima halusi minun epäonnistuvan. Nimittäin nyt kun muistelen puolen vuoden takaisia neulomisia, niin on paha aavistus, että vain hutaisin tämän pipon kasaan. Alkuun siihen on upotettu niin paljon huolta ja rakkautta, mutta loppu on plääh.

Jospa tänä syksynä kokeilen uudestaan ja sitten saan tietää millainen Lhotse'n oikeasti tulisi olla :3

- Ricchan-