SF 2019, lämmittely - Elämän Virta

Sukka-Finlandiassa lämmittelysukat on tarkoitettu neulottavaksi ennen varsinaista kisakoitosta. Sillä tavalla kisaajat saavat harjoitella valmiiden sukkien raportointia ja testaillaan erinäisiä asioita, mikä toimii ja mikä ei. Tämän vuoden kisassahan lämmittelykierros ei ole kisaan osallistumisen kannalta pakollinen, mutta vuonna 2019 se vielä oli.

Siksipä näitä sukkia on neulottu useana eri kuukautena. Aloitin joulukuussa 2018, jatkoin vähän tammi- ja helmikuussa sekä sain lopulta valmista maaliskuussa 2019.

Elämän Virta

(Elämän Virta in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 60 s (koko 38)

Ohje: Elämän Virta / Tiina Kuu

Puikot: 3,5 mm Knit Pro-hiilikuitusukkapuikot

Lanka: Novita 7 veljestä Eero värissä Kanerva

Kulutus: 142 gr (71 gr/sukka)

Aikaa kului: 8,5 pvää

Näihin valitsin joululahjalangaksi saamani 7veikan Eeron ja poikkeuksellisesti 0,5 mm paksummat puikot kuin millä olen normaalisti neulonut. Ajattelin saavani sillä kulutettua langan loppuun saakka ja omaan jalkaani sopivat villasukat. Normaalisti käsialani vaatii 7veikkaa neuloessa 64 silmukkaa siihen tarkoitukseen. Tosin neulonkin hartiajumikireästi ja 3 millin puikoilla...

Ohje oli kirjoitettu suoraan magic loop-tekniikalle, minkä huomasi hyvin kantapäätä tehdessä: sukkapuikot tuntuivat aina olevan jotenkin huonosti ja tiellä. Urheasti kuitenkin jatkoin valitsemallani tavalla. Kantapää tehtiin tiimalasikantapäänä, mutta hirmuisan söpöillä minikiiloilla. Kiilojen ansiosta päällä voitiin jatkaa palmikkokuviota sen lainkaan häiriintymättä kantapään käännöksestä.

Lisäksi kuvion lyhyempi sivu lähtee kaventumaan juuri kun minikiilakavennukset päättyvät, minkä aikaansaamat vastakkaiset kolmiokuviot on aivan ihanan hellyyttävä yksityiskohta. Ei sillä, että siihen tulisi kiinnitettyä huomiota, mutta neuloessa tuollaiset pikkujutut pitävät mielen virkeänä ja piristävät neulojan projektia.

Päällispuolen kuvio on se mihin ihastuin tässä mallissa. Yhden käännöksen palmikot ovat jotain mitä rakastan ja niiden ansiosta sukissa on hillittyä eleganssia. Lisäksi kierteet muodostavat jalkapöydän päälle sydämiä, joten kuka voisi olla pitämättä tästä mallista.

Sekä vasempaan että oikeaan sukkaan on oma kaavionsa, joten vaikka sukat ovatkin erilaiset ovat ne selvästi parit toisilleen. Ohjeessa oli kolme eri kokoversiota, joista otin L-koon. Kaaviothan värikoodasin itselleni, jotta niitä olisi helpompi seurata.

Nämä sukat neuloin erikseen sitä mukaa kun muilta kisasukilta ehdin. "Pakko saada sukat valmiiksi"-paniikki iski vasta maaliskuun puolessavälissä kun sain kuudennen etapin valmiiksi. Oli miulla vielä viisi päivää aikaa saada lämmittelysukat valmiiksi, jotta pisteeni laskettaisiin yhteen muun joukkueen kanssa.

Malli pääsee ehdottomasti suosikkilistalleni. Kiitokset Tiinalle, ei hän suotta ole tituleerattu Villasukkien kuningattareksi.

-Ricchan-

p.s. Laitan tähän muistiin ihanan hetken ystäväni kanssa, kun kuvasimme näitä sukkia. Hän oli tällä kertaa kameran takana kun allekirjoittanut yritti vuorostaan saada aikaan balettimaisia poseerauksia. Se oli hivenen hankalaa, sillä tasapainoni ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Loistavin ja kuvaavin sitaatti tilaanteesta oli "Tuo on hyvä, pidä toi!", eli asento pysyi ehkä 2,5 sekuntia.

SF 2019, etappi 4 - Harmonia

Rauhallinen palmikkomainen pitsineule, hieman vajaa kerä 7veikan vaaleaa violettia ja epäilys langan riittämisestä sukkapariin. Siinäpä lähtökohdat Sukka-Finlandia 2019 neljännelle etapille.

Harmonia

(Harmonia in Ravelry)

Mikä: Pitsivillasukat, 64 s. (koko 39)

Ohje: Harmonia / Pirjo Iivonen

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita 7 veljestä vaalea violetti ja valkoinen

Kulutus: Violetti 146 gr ja valkoinen 2 gr eli yht. 148 gr (74 gr/sukka)

Aikaa kului: 6 päivää

Vuoden 2018 kisassa Pirjo Iivosen Hellunen-malli oli kisan viimeinen helppo maaliinlaskettelu ja tässäkin kisassa saimme neuloa rauhaisaa isoa palmikonkiertoa. Sukat neulottiin varresta alkaen ja niihin tehtiin kiilalisäykset ennen kantapäätä.

Levennyksiin oli kaksi eri tapaa, joista sain aikaiseksi reikäisen version. Reiätön versio olisi vaatinut nurjien silmukoiden neulomista nurin, mikä ei oikein ole minun juttuni, joten arvelin reikäkerroksen sopivan pitsin seuraksi vallan mainiosti. Vähän siis taistelin mukavuusalueelta pois joutumista vastaan, vaikka se onkin yksi syy osallistua kisaan.

Kantapää neulottiin lyhennetyillä kerroksilla ja sain siitä jotenkin hieman hassun näköisen. Eipä se sieltä mihinkään näy, mutta selkeästi olen neulonut joka toisen kerroksen kireämpänä (luultavasti nurjat kerrokset).

Kun kantapää on saatu valmiiksi, kavennellaan ylimääräiset silmukat veks. Pohjassa on sileää neulosta ja päällä jatkuu pitsipalmikkokuvio.

Kisavaatimuksissa kaavio tuli toistaa kahdesti kärjessä ennen kuin sai aloittaa kärkikavennukset. Kaavio itsessään oli vain 24 kerroksen pituinen, joten ei ollut huolta etteikö se mahtuisi riittävän monta kertaa neuleeseen ilman, että kärjestä tulee lonkeron pituinen.

Loppuun tuli nauhakavennus sekä silmukoiden silmukointi neulomalla. Tein taas kaksilla sukkapuikoilla kahta sukkaa yhtä aikaa ja neuloin kerän kummastakin päästä. Valitettavasti epäilykseni toteutuivat: violetti lanka loppui aivan pikkaisen liian aikaisin. Kerä oli kuitenkin ollut alkujaankin vajaa, vain 142 grammaa.

Pienen harmittelutauon jälkeen otin käyttöön valkoisen seiskaveikan, jolla kaventelin kärjen loppuun. Käytännössä tein vain kaksi kavennuskerrosta ja silmukoinnin valkoisella. Olin haaveillut tasavärisistä violeteista sukista, mutta valkoiset päädyt toivatkin yllättävän miellyttävää ilmettä sukkiin. Ne suorastaan piristyivät ja muuttuivat kukkaismaisiksi.

Kyllä nämä vähän kukkasukat ovat.

(Mie ainakin tykkään.)

-Ricchan-

SF 2019, etappi 1 - Naapurin Janne

Voi voi, kohta on taas SukkaFinlandian aika ja miulla on vielä koko viime vuoden sukkapoppoo esittelemättä. Huomenna julkaistaan vuoden 2020 kisan lämmittelyohje... mikä sopii kuin nenä naamaan, sillä allekirjoittaneella on vielä kesken edellisen vuoden jäähdyttely-Legatot. Huppista.

Sukkakisassa neulotaan kilpaa - tai sitten ei.  Pari viime vuotta olemme Ma-Chanin kanssa kisanneet Sukat Makkaralla-joukkueessa, mutta menestys ei ole ollut häävi. Tänä vuonna ei taida olla joukkuetta tulossa, vaan yksilöinä yritetään parhaamme. Aion tänäkin vuonna osallistua samalla teemalla kuin joka vuosi: yritän neuloa sukat valmiiksi jokaisen etapin loppuun mennessä.

Tulevina viikkoina esittelen viime SukkaFinlandian jokaisen etapin sukat etappijärjestyksessä. Jospa sitä sitten saa lisää inspiraatiota ensi vuoden kisaa varten!

Jannekset

(Jeanies in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 68 s. (koko 41-42)

Ohje: Naapurin Janne / Anna Johanna

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita 7 veljestä Aapo siniharmaa + tuntematon jämäharmaa

Kulutus: Aapo 140 gr, jämä 20 gr eli yht. 160 gr (80 gr/sukka)
Aikaa kului: 7,5 päivää

Sitten kaivamme muistivihkon naftaliinista, jotta on jotain kirjoitettavaa. Vaikka teillehän riittänee pelkästään nuo huikean hauskat valokuvat. Ystäväni vatsalihakset saivat mainion treenin näitä kuvatessa. Armoa ei annettu, ei auttanut kuin kurotella jalkoja kohti Kasinosaaria.

Sukat neulotaan varresta varteen ja takana kulkee nätti palmikkokuvio, joka sulautetaan kantalappuun (sori, ei näy kunnolla kuvissa). Kantapään jälkeiset kiilakavennukset on piilotettu jalkaterän päälle, mikä oli erittäin tavallisuudesta poikkeavaa. Twisti piristi sukan neulomista, mutta helppoa se ei siitä tehnyt. Muistaakseni silmukoiden poimiminen oli suhteettoman haastavaa.

Ennen neulomista värikoodasin ensimmäisen kaavion värittämällä sen värikynillä. Sillä tavalla pysyn paljon paremmin kartalla palmikonkierroista ja olenkin tehnyt saman lähes jokaiseen palmikkosukkaohjeeseen.

Ainut muokkaus, jonka tekisin näihin sukkiin koskeekin jalkaterän palmikkokuviota. Vaikka se loppuukin symmetrisesti, olisin halunnut palmikon jatkuvan kavennuksen reunoihin saakka. Kisasukkia ei valitettavasti voi ruveta muokkailemaan tai jää pisteet saamatta - ellei tietysti neulo ihan vain rennosti ilman kisapakotteita.

Oma ongelmansa tuohon kohtaan toi puikkojen vaihtumiskohta: keskellä kulkee selkeä löysien nurjien silmukoiden rivistö. Tämänhän olisi voinut estää käyttämällä magic loop-tekniikkaa, joka löytyy kilpaneulojien tekniikoiden työkalupakista. Itse en ole saanut tekniikasta kiinni, mutta voin yrittää parantaa kisasuoritustani tekemällä kahta sukkaa yhtä aikaa sukkapuikoilla.

Ensimmäisen etapin sijoitukseni ei mairitellut: 149 / 170 ja kerrytin vain yhden pisteen joukkueen kisasaldoon. Seuraavaa etappia varten jäi kaksi päivää aikaa lepuuttaa ranteita. Sellaista se on kun neuloo äärimmäisen tiukkaa neulosta: ranteissa ja sormissa tuntuu turhankin tehokkaasti. Aina on langan aikaansaama punainen jälki vasemmassa etusormessa. Neulominen on kuulkaa vaarallinen laji!

Lankana on äiskältä lahjoituksena saatua Aapoa. Se on aivan samaa tavaraa kuin Novitan Seiskaveikka, mutta ehkä jotain värjäyskoneen puhdistuserää (näin olen kuullut, älkää ottako tätä faktana). Väri on huomattavasti epätasaisemmin kiinnittynyt ja se on aivan ihanan eläväinen, melkein käsinvärjätyn oloinen.

Enkä enää edes löydä neulomaani jämäharmaasinistä muun langan joukosta. Joskus jämät tuntuvat pomppaavan silmille heti, mutta tässä se onneksi sulautuu joukkoon.

-Ricchan-

Hiekkamyrsky talven keskellä

Päätinpä sitten jatkaa talvisissa tunnelmissa. Suurta syytä asiaan ei ole: kuvakansiossa oli vielä yhden neulepipon kuvat editoimatta ja nepä tästä nyt tein valmiiksi asti. Pääsee sitten ajankohtaisiin asioihin eli tämän vuoden puolella valmistuneisiin neuleisiin :3

Talvimyrsky

(Winter Storm in Ravelry)

Mikä: Palmikkopipo kirjekuoripäättelyllä (144 s)

Ohje: Hiekkamyrsky / Anna Johanna
Puikot: 4 mm sukkapuikot

Lanka: Novita Isoveli petrooli (187/7413) ja tummansininen (158/1542)

Kulutus: Petrooli 108 gr, tummansininen 79 gr eli yht. 187 gr

Aikaa kului: 4 pvää

Eka kuva on tarkoituksella sumea enkä tarkoittanut sitä blogiin ladattavaksi... Tarkoitus oli vielä lisätä lumihiutaleita saadakseni aikaan myrskymeininkiä, mutta en halunnut editoida liikaa. Harmittaa joissain sarjoissa kuinka videoon lisätään tietokoneella juttuja, sitten se editoidaan täydelliseksi... jonka lopuksi kaiken päälle lätkäistään lumisadetta. Etenkin suoratoistopalveluissa näytöllä saattaa tapahtua sen verran, että kun vielä nettiyhteys/kuvantoistovehkeet eivät pysy perässä niin seurauksena on pelkkää rakeista lumimösmöä.

Joten lumipyry sai luvan jäädä. Kuva kuitenkin viehätti kaikessa pehmeydessään, joten eiköhän se kelvanne - päätyi kuitenkin blogipostauksen pääkuvaksi ja instaankin asti.

Yritin hakea talvista raikkautta näihin kuviin. Vähän sellaista esimakua tulevasta kunhan tuo syys pääsee etenemään. Pakkasen kirpeys tuntuu niin hyvältä, mutta syksyn kuulauskin viehättää kovasti allekirjoittanutta.

Kyseessä on siis vuoden 2018 viimeinen valmistunut työ. Iskä sai tästä itselleen joululahjan - kevättalvella ja pari kuukautta myöhässä. Huppista. Melkein pitäisi jo nolottaa moinen myöhästely.

Koska halusin pitää iskän korvat lämpiminä, tein kaksinkertaisen reunan. Ensin neuloin tummansinisellä 2 oikein 2 nurin-neulosta hilppasen verran eli jumalattoman monta kerrosta. Sitten kävin raidoittamaan vaalealla, niin että vaaleat raidat kasvoivat ja tummat pienenivät. Lopulta yhdistin reunat jo lähes perinteeksi muodostuneella silmukoiden poimimisella.

Tämän jälkeen siirryin ohjeen pariin. Palmikkokuvio oli selkeä ja miellyttävää neulottavaa. Jännyys koittikin kirjekuoripäättelyn merkeissä. Oli muuten aikamoista aivojennyrjäyttelyä, kunnes ymmärsin kuinka se oikein toimii. Ja sitten ihastuinkin tekniikkaan todella paljon <3

Tykkään päättelyn lisäksi ohjeen palmikkokuviosta. 12 silmukan kuvio muodostuu kahdeksasta kerroksesta jotka vievät mukanaan. "Jospa neulon vielä yhden kerroksen"...
Ohjeessa vihjattiin kirjekuoripäättelyn syövän pipon korkeutta jonkun verran, joten palmikoita tuli neuloa reilusti. Neuloin kuusi kertaa kaavion verran eli yhteensä 48 kerrosta. Toivoin sen todella riittävän.

Kirjekuoripäättely oli ihan mahtava tapa saada yksinkertaiseen pipoon jännä ulkomuoto. Ohjeen esimerkkipipo on neulottu pehmoisesta kasmir-langasta, joten tällainen villainen tuhti versio toi valitettavasti omat ongelmansa päättelyn suhteen. Sormivoimat olivat koetuksella, mutta sain valmista aikaan (vähän myös pelotti puikkojen puolesta). Piposta tuli niin ihana, että päätin adoptoida sen mikäli se ei sopisikaan iskän isompaan päähän.

Huoleni oli kuitenkin aivan turha. Pipo on nähty käytössä ja sitä on kehuttu lämpimäksi. Aivan varmasti, onhan Isoveli tujakkaa villaa.

Neulonta sujui kuin huomaamatta, pipoon ei kulunut kuin muutama päivä ja se oli jo valmis. Kun neulekärpänen puraisee ja ohje osuu kohdalleen niin valmista tulee hyvinkin nopeasti. Jospa jonain päivänä tekisin samanlaisen pipon itselleni, kenties vähän vähemmän paksusta langasta. Lipastossa olisi juuri sopivasti pörröistä Picchun sataprosenttista alpakkaa odottamassa vain neuleprojektia...

-Ricchan

2019 Ensimmäinen etappi

Kenellekään ei kai tule yllätyksenä, että kysehän on Sukka Finlandian ensimmäisestä sukasta.

Naapurin Janne / Jean next door

By Anna Johanna

 Lanka: Wool Me Once Fibers ~ Sands of the Nile

Puikot: 2.5mm

Koko M 

Ohje tulee kenties Ravelryyn maksulliseksi ohjeeksi neulekisan päätyttyä

Ohje on kirjoitettu mukavan selkeästi sekä ulkoasukin on miellyttävä. Kaaviokuvat oli myös selkeät ja kivasti sisällytetty kaikki koot samaan kaavioon ja eri koot selkeästi eritelty toisistaan.

Hieman hämmennystä/hämäännystä aiheutti ainakin allekirjoittaneelle silmukkamerkit, joita ohjetta orjallisesti noudattaen käytin, mutta koin ne kyllä itselle tarpeettomiksi.

Mukava tuulahdus omille aivoille ja tavanomaiselle sukka mallille jota yleensä tulee neulottua, toi jalkapöydälle muodostuva palmikkojen ja nurjien silmukoiden viisto linja, joka myös (ohjeen miehekkäästä nimestä huolimatta) loi naisellisen siron ilmeen.

Varressa takana palmikoista muodostuva limittäinen timanttikuvio.

Ja nyt on annettava erityishuomio tälle langalle, fingering vahvuiselle Wool Me Once Fibersin Merino Sock langalle. Niin unelman pehmeää neulottavaa, että ei voi uskoa! 

Kaiken kaikkiaan kerrassaan ihastuttava malli omasta mielestä ja tähän mennessä tehdyistä kisasukista henkilökohtainen suosikki. 

Tähän mennessä etappeja takana jo 3 ja tänään (10.2.) alkaa etappi 4, mutta niistä saatte tietää sitten myöhemmin.. Hue hue hue!

~Ma-Chan~

Sukka Finlandia, yhteenveto

Lämmittely, Keväällä kerran

 

 

 

+ Helposti muistettava palmikkokuvio

+ Kantapäähän jatkuva palmikko

+ Ei liian vaikea reunapitsi

+ Nopeatekoiset, sopii tv- neuleeksi * köh köh* kolmet erivääriset (keltaisista en ottanut enää kuvaa)

+ Nimensä mukaisesti sopivat lämmittelyyn

+ Uusi huomaamattomampi tapa poimia kantakiilan reunasilmukat

- Kuvion ei olisi tarvinnut jatkua kärkeen saakka

Etappi 1, In Memoriam

+ uusi kantapää

+ kierretty oikea- resori

+ hyvin orjallisesti seurattava ohje, kaikella on tarkoituksensa!

+ Unisex malli, käy miehille sekä naisille

- kuvio muistuttaa hieman pappakalsareista

- värien hahmottaminen (kumpi pohja ja kumpi tehoste) hankalaa

Etappi 2, Kuvastin

+ Helppo ohje opetella ulkoa
+ Kokovaihtoehtoja

- Nopeasti tylsistyttävä kuvio
- Magickloop pitäisi osata
- Julmetun jyrkät kiilalevennykset (todella tiukat kun joka kierroksella tehtävä)
- Varren takaosan pitsikuvion täsmäyttäminen etupuolen pitsikuvioon
- Langankiertojen täsmäyttäminen pitsikuvioon
- KIERRETTY NURJA resorissa jossa on jo kierretty oikea...

Etappi 3, Festivo Andante

+ Helmineule oli uutta oppia

+ Aivojumppaa palmikkokuvion kanssa

+ Kokovaihtoehtoja (tosin isoimman koon palmikkokuvio poikkeaa M ja S koon sukista)

+ Helposti seurattava ohje ja haluttaa tehdä tällä ohjeella useammatkin sukat, mieluusti tasavärisellä langalla jotta palmikko tulisi paremmin esiin.
+ Kantapäähän jatkuva kuvio nostetuilla silmukoilla, sisäpuolella kuitenkin tasainen neule

- Pikkutarkka kuvio joss ei selkeitä "etappeja" joita voisi pitää kiinnekohtina

Etappi4, Helluset

+ Nirkkoreunan opettelu
+ Yksinkertainen kuvio, helppo tv-neule
+ Malli suunniteltu ajatuksella kunnioittaa sota- aikojemme naisia

- Sopivat isoäiti- ikäisille ihmisille, en tekisi ihan kenelle vain
- Latvialaiset "letit" tai mitkälie punokset = en tykkää
- Nirkkoreunan ja pitsin jälkeen melko nopeasti tympäännyttävä

Etappi 5, Trapetsi

 + Hauska kantapääkukka

- Sukan pitää olla sukka, ei mitään geometriaa

- Ei saa mitenkään istuvaa ainakaan meikäläisen käsialalla

- Ohjeen luku oli vaikeaa ja hirveästi mainostusta

- Alusta alkaen tekee tunteen osaamattomuudesta/ymmärtämättömyydestä 

Etappi 6, Onnemaa

+ Ei liian naisellinen pitsiunelma

+ Selkokielinen ohje

+ Hauska kärkipäättely tuo mieleen hieman lapikkaan kärjen

+ Helppo kantapää

- Helposti muistiin jäävä pitsikuvio, ei juurikaan haastetta

- Käy tympimään edellämainitusta syystä

Tässäpä pätkä minun ajatuksistani SF- sukkien osalta.

~Ma-Chan~

 

SF Etappi 3 - Andante Festivo

Yhden silmukan kierretyt palmikot, helmiä ja kaunista, kaunista Väinämöistä.

Vaivannäön väärti

(Worth working in Ravelry)

Mikä: Villasukat, koko 38 (72s)

Ohje: Andante Festivo - Anna Mäkilä

Puikot: 2.5 mm sukkapuikot

Langat: Louhittaren luolan Väinämöinen väreissä Koivu ja Kaunokki
(75% konepestävä villa / 25% nylon)

Kulutus: Koivu 64 gr, Kaunokki 4 gr eli yht. 68 gr (34 gr/sukka)

Aikaa kului: 8 päivää

Sukka-Finlandian kolmannen etapin sukat ovat omasta mielestäni kaikista kisan ohjeista juuri ne kauneimmat. Näitä olin myös odottanut helmien takia, sillä halusin oppia uutta. Väinämöistä olin hamstrannut ja värivalikoimasta valitsin kotimetsiäni kuvastavan Koivun, tumman Kaunokin sen vivahteikkaan sinisen värin vuoksi sekä pienet mustat helmet koska... No, olin ostanut helmiä jonkun verran ja nämä tuntuivat sopivan parhaiten käytettäviin väreihin.

Perussukkien vaikeus piili yhden silmukan palmikoissa, jotka kiertyivät varresta kantalapun loppuun ja jalkaterän päällä. Kuukausi kisan päättymisen jälkeen löysin Garnstudion sivuilta ohjeen palmikonkiertoon ilman apupuikkoa, mutta sehän oli aivan liian myöhäistä. On oletettavaa, että palmikkopuikon käyttö oli huomattavasti hitaampaa, mutta ei se oikeastaan haittaa. Höperöähän  se olisi pikemminkin jos osallistuu kisaan oppimismielessä ja osaakin jo kaiken valmiiksi.

Helmien pujottelua varten sukkaan oli laitettu muutaman kerroksen kirjoneule, ja käytin apuna 0.5mm virkkuukoukkua sekä Missä neuloimme kerran-blogin ohjeistusta (linkki). Alku oli hankalaa, mutta toisessa sukassa pystyin seuraamaan miehen pelaamista samalla kun pujottelin helmiä. Että ei se nyt loppujen lopuksi niin kauhean vaikeaa ollutkaan (ainakaan fingering-paksuisella langalla).

Helmiksi olin valinnut Tohon 8/0 siemenhelmiä syvän mustan opaakin värissä ja teimmekin Ma-Chanin kanssa yhteistilauksen ennen Sukka-Finlandian alkua. Samalla ostoskoriin livahti kasa satiininauhoja, vaikkei allekirjoittaneella ollut mitään hajuakaan mihin ne käyttäisi. Keskusteltuani tovin rahapussini kanssa tulimme siihen tulokseen, että kenties myöhemmin sitten. Mutta erilaisia helmiä tilasinkin sitten viisi eri pussukkaa ja sydänsatiininauha tuntui jumiutuneen ostoskoriin jotenkin kummallisesti...

Kantapää oli tässä ohjeessa mielestäni kerrassaan nerokas, nostetut silmukat ulkopuolella ja sileää silti sisäpinnalla. Palmikoiden pyörittely kävi työstä, eikä nimetön oikein arvostanut neulontaintoani edellisen etapin jäljiltä. Sukat valmistuivat varmasti, mutta hitaasti.

Viimeisenä aamuna heräsin klo 06 neulomaan, sillä seuraavan etapin oli määrä alkaa puolenpäivän aikaan. Aamupalaleivät kovettuivat pöydällä ja mies kävikin välillä syöttämässä (!) haukkapalan verran kun en vain millään malttanut laskea neuletta senkään vertaa käsistäni. Kärjessä olisi saanut tehdä ihan vain suoraa samalla tavalla kuin kantapäässäkin, mutta hulluuden puuskassani jatkoin mallineuletta loppuun saakka varpaiden päällekin. Aikaa jäi piilevästä paniikista huolimatta ylimääräiset puoli tuntia seuraavan etapin alkuun. Sijoitus ei ollut mairitteleva, 130/130, mutta ehdinpä ajoissa!

Nämä sukat olisi tarkoitus lahjoittaa Lappeenrantaan ystävälleni, mutta en tiedä tohdinko luopua niistä. Nämä ovat niin kauniit, lankakin läikittyi koivumaisesti ja yleisilme on kerrassaan harmoninen. Jospa tekisin toiset sukat ja lahjoittaisin ne...

Ohjeesta ihastuneena kävin myös Räveltämön puolella stalkkaamassa Mäkilän muita malleja ja laitoinkin Kelttisolmut jonoon. Kyseessä olevan ohjeen kieli on tosin englanniksi, eli kynnys aloittamiseen on sitä myöten vähän isompi. Mutta ehkäpä jonain päivänä, kunhan saisin viime vuoden joululahjat tehtyä vihdoin ja viimein (enää uupuu yksi kappale pipoja).

Tämä ohje oli tosiaan todella vaivalloinen, mutta ehdottomasti kaiken sen väärti. Kannatti todellakin osallistua Sukka-Finlandiaan vain saadakseen tämän ohjeen. Ohje ilmestyy Räveltämön puolelle huhtikuun aikana, joten ei hätää te ei-osallistuneet.

-Ricchan-

Äklöpinkkiä

Vaikka kaksi lankakerää näyttäisi miten söpöltä vierekkäin, voi niistä kuitenkin tulla aivan erilaiset sukat kuin mielessä loihdittu unelmointi antaisi olettaa.

Äklöpinkkiä

(Pink and Ugly in Ravelry)

Mikä: Sukka-Finlandian lämmittelysukka, koko 36 (66s)

Ohje: Keväällä kerran - Lumi Karmitsa

Puikot: 3 mm alumiiniset sukkapuikot

Lanka: Novita Nalle pinkki atsalea ja violetti syreeni (75% villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Atsalea 72gr, syreeni 9gr eli yht. 81gr (40,5gr/sukka)

Aikaa kului: 8 päivää

Ohje on tällä hetkellä saatavilla vain kisailijoille, mutta ehkä se julkaistaan Ravelryssä tai jossain muualla Sukka-Finlandian jälkeen. Ehkä, en tiedä. Sen tiedän, että nämä sukat ovat tiukkaa neulovan painajainen. Oli pakko purkaa ensimmäinen yritys, koska ei vaan onnistunut.

Ensinnäkin aloitusreuna neulotaan nurjaa. Allekirjoittanut neuloo nurjan silmukan vielä tiukemmaksi kuin oikean. Sitten kakkoskerroksella kuviossa neulotaan kolme silmukkaa takareunoistaan yhteen. Ei mitenkään, eikä sittenkään. Koko juttu alusta ja löysemmälle otteella uudestaan liikkeelle: nyt lähti sujumaan, mutta en kyllä nauttinut varren aloituspitsin neulomisesta yhtään.

Lisäksi värivalintojeni myötä aloituspitsi tuntuu pomppaavan esiin sukista eikä sovi loppusukan kuvioon oikein yhtään. Tämän myötä syntyi myös projektin nimi. Positiivisesti ajateltuna nämä ovat sellaisen tyttö-tädin sukat, hörsöä ja vaaleanpunaista. Yhh, sanon, mutten tuomitse. Itsepä värini valitsin.

Foorumilla joku totesi suoraan, että ohjeen sukat ovat rumat eikä hän niitä aio neuloa. Hiljaa mielessäni olin samaa mieltä ulkonäöllisestä seikasta, mutta sitä en halunnut kirjoittaa - kyseessä on kuitenkin leikkimielinen tapahtuma jonka ideana on suitsuttaa uudelle avointa mieltä sekä pitää hauskaa. Lisäksi järjestäjät ovat vapaaehtoisesti mukana eivätkä saa mitään muuta kuin hyvän mielen - eikä sitäkään jos ikäviä kommentteja tulee enemmän kuin kivoja.

Tähän kisaan lähdettyäni ajattelin, että neulotaan kaikki vaan ja katsotaan josko opitaan jotain. Villasukille on aina tarvetta joten aina voi lahjoittaa muualle jos ei omaa silmää miellytä. Siksi en voinut arvostaa suoraa mallin tuomitsemista, mutta en myöskään mielipiteensä todenneen "joukkolynkkausta". Eli loppukaneettina: mielipiteensä saa tuoda julki, mutta sen voi tehdä nätisti.

Takaisin aiheeseen: Kun päästiin B-kaavioon lyyti alkoi todella kirjoittamaan ja vauhdilla. Sukka tuntui neuloontuvan omia aikojaan, voisipa kuvailla jopa meditatiiviseksi kokemukseksi. Palmikonkierrot ja pitsin reikäosuudet vuorottelivat miellyttävästi joten sukan varsi tekeytyi hirmuisan nopeasti, samoin kantalappu. Kuvio jatkui kivasti kantapään loppuun saakka.

Ohjeessa oli myös uudenlainen tapa nostaa silmukat jota halusin tietysti kokeilla. Ja onhan se vaan myönnettävä: näin helposti en ole koskaan saanut nostettua silmukoita.

Tosin on myös todettava vastapainoksi, ettei jälki ole niin kaunista kuin voisi olettaa. Tai olisi edes siistiä, kun näyttää vähän siksakilta. Toisessa sukassa homma kuitenkin vähän onnistui, mutta ensimmäisessä ei ollenkaan (ylläolevassa kuvassa vasemmalla epäonnistunut, oikealla onnistunut). Helppous saa kuitenkin pisteitä allekirjoittaneelta. Kantapää on aina vähän se mutka sukanneulossa, jolloin projekti saattaa jäädä tauolle odottelemaan valmistumistaan - jopa puoleksi vuodeksi.

Kiilakavennuksissa oli mukavaa kun koko ajan tapahtui jotain. Pohjassa suoraa neuloessa päällä tapahtui ja kun päällä oli välikerros, pohjassa kavennettiin. Tätä jatkettiin yllättävän pitkään, melkeinpä puoleenväliin jalkaterää.

Kärkikavennukset ovat vähän hassut ja ne olisivat mielestäni voineet olla kauniimmat jos keskikuvion viimeisen kahden silmukan palmikon olisi voinut jättää pois. Koska päätin kuitenkin neuloa ohjetta seuraten alusta loppuun, en voinut sallia itselleni venkoiluja loppumetreilläkään.

Ilman Sukka-Finlandiaa en olisi mitenkään omia aikojani valinnut tällaista mallia neulottavaksi. Se on yksi sen hyvistä puolista jonka takia lähdin mukaan osallistumaan. Vaikka tätä mallia en aio todennäköisesti koskaan neuloa toista paria, niin silmäni aukenivat pitsisukkien maailmalle. Arkinenkin voi olla kaunista.

-Ricchan-

Vielä vähän tälle vuodelle

Neitopipo

(Maiden's Fredrica in Ravelry)

Mikä: Fredrica hat (ohje/Niina Risulainen)

Miten: Neulomalla, puikot 5 mm ja 6 mm, kaapelit 40 cm ja 50 cm

Mistä: Katia Funky - limemusta (53 % villa, 47 % akryyli)
ja Novita Isoveli - musta (75 % villa, 25 % polyamidi)

Miten paljon:  Funky 99 gr, Isoveli 11 gr (yht. 110 gr)

Miten pitkään: 5 pvää

Vielä yksi Fredrica on pudonnut tänä vuonna puikoilta pois ja ehti juurikin passelisti joululahjaksi parin kilometrin päässä asuvalle pikkusiskolle. Tässä pipossa väriskaala alkaa limestä ja päättyy mustaan. Jätin taasen yhden palmikonkierron pois, mutta siitä huolimatta kerä loppui tällä kertaa kesken. Onneksi aikaisemmasta oli jäänyt pikkunöttönen eli sain pipon valmiiksi. Päättelylangastakin riitti hieman limenä piristämään Isoveikasta tehtyä tupsunnupsua.

Tupsu onnistui paremmin tällä kertaa. Tein sen pahvikiekkojen avulla sekä muistin käyttää tarpeeksi lankaa. Myös langan värinvaihdot kulkevat mukavan söpösti tässä piposessa. Ensimmäinen kuva on edestäpäin ja toinen takaapäin. Lime-osuuden mustat raidat rajoittuivat nimittäin juurikin täydellisesti, joten voi vaihtaa ulkonäköä päähinettä kääntämällä.

Ikävästi 40 sentin kaapelini otti ja kuoli kesken pipon. Yhtäkkiä vain tajusin, etä nyt on vähän turhan löysää neulosta kädessä, silmukat vain sojottivat joka suuntaan. Eihän siinä auttanut kuin ryhtyä pelastamaan poloisia ennen kuin koko työ olisi valunut kirjaimellisesti reisille.

Pikainen yhteydenotto Titityyhyn ja postissa lähti uusi kaapeli katkenneen tilalle. Alle kuukauden verran olin ehtinyt mokoman omistaa, liekö ollut maanantaikappale tai jotain. Toissapäivänä oli kirje saapunut perille, kiitokset Siinalle nopeasta toiminnasta (^__^)  En jäänyt tosin odottelemaan kaapelia postista, siirryin vain kymmenen senttiä pidempään kaapeliin jolla neuloin työn valmiiksi.

Alla vielä kuva levitetystä neulomuksesta. Tässä kerässä oli hieman enemmän tuota kirkkaampaa vihreää, mikä teki siitä omasta mielestäni paremman näköisen ja oloisen. Lämpöiseksi on todettu tämä malli, eivät pääse siskosen korvat paleltumaan <3

Uusi vuosihan tuo on ihan nurkan takana ja sehän tietää valmistautumiskiireitä sekä rakettein poksuttelua. Omat rakettisettini sisältää kaikessa niukkuudessaan vain kaksi pakettia 40 cm pituisia tähtisadetikkuja ja yhden Kultasuudelman.

Lisäksi mainostettakoon - koska olen hirveä immeinen - 1 1420 kilometriä 365 päivässä-tapahtumaa. Se löytyy Facebookista, ja jokainen halukas on tervetullut osallistumaan. Idea oli lähinnä haastaa sisaruksia kävelemään, mutta ei se nyt haittaisi vaikka moni muukin tarttuisi haasteeseen. Liikuntahan ei ole koskaan pahasta, varsinkaan jos muu vapaa-aika menee neuloessa :3

Ensi vuosi onkin sitten ihmeellinen, sillä armas Kässäätkö?-blogiotus täyttää viisi vuotta. Ensimmäisen päivän postauksessa käynnistyy arvonta ja ehkä kaikkea muuta spesiaaliakin voisi olla tarjolla. LankaLipasto kaipailisi ainakin päivitystä, uusi ulkoasukin olisi kohdallaan ja ehkä jopa pääsette kurkkaamaan, minkänäköisiä immeisiä täällä ruudun takana oikein luuhaakaan... Sen näkee sitten. Kaiketi.

Loisteliasta uutta vuotta kaikille kävijöille ja lukijoille~!

~Ricchan~