Minttumaakari / Päänlämmikeasioita

Voitteko uskoa, kuinka hankalaa on yrittää neuloa vastasyntyneelle pipoa. Etsin tuntitolkulla netistä tietoa, minkä kokoisia vastasyntyneen päänympärys voisi olla, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Jostain syystä vauvat ovat sen verran yksilöitä, että mitään varmoja mittoja ei voida antaa (kuinka kummallista). Suurin osa ohjeiden päänympäryksistä oli jotain 30 cm tienoilla, joten päätin lähteä sillä liikkeelle.

Vastasyntyneistä kun ei oikein koskaan tiedä millainen päähine olisi passeli, joten perus-tavallinen, päähän muotoutuva pyöreä tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta. Eikä se ollut ollenkaan pöllömpi valinta.

Nyt olen hieman viisaampi tästä asiasta,mutta onneksi onnistuin myös vuonna 2022 tekemään sopivan kokoisen pipon. Se oli tosin oikean kokoinen vain noin viikon ajan, mutta parempi sekin kuin ei mitään, heh.

Minttuisa pikkupipo
(Mint Beanie in Ravelry)

Mikä: Vauvan pipo (68 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945)
Tiheys: 24 s, 40 krs (10 cm)
Kulutus: 23 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Ohje puhui hauskasti silmukoista silminä: "luo puikoille 68 silmää, jaa joka puikolle 17 silmää". Ohje oli myös mukavan helppo ja koska tein piposta yksivärisen, se tuli valmiiksi pikavauhdilla. Ympärysmitta on valmiissa pipossa 30 cm ja korkeutta löytyy 15 cm.

Tein alkuun joustinta viisi kerrosta niin, että neuloin oikeat silmukat takareunastaan. Sain sillä siron alun niin pienelle ja suloiselle piposelle, että sydämeni läikähteli joka kerta kun otin työn tekemisen alle. Sitä oli jostain syystä kovin mukava neuloa.

Kun työ oli valmis, minua kuitekin jäi hieman arveluttamaan, mahtaako se nyt sitten loppupeleissä kuitenkaan olla riittävän iso. Se kun oli niin mahdottoman pieni kooltaan, vaikka olikin suloinen. Ihanko oikeasti vastasyntyneillä on noin pieni pää?
(Toim. lisäkommentti "Olisi saanut olla pienempikin" - äiti.)

Minttupipo kermareunalla
(Mint Beanie with Cream in Ravelry)

Mikä: Vauvan pipo (72 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945) ja valkoinen (väri 11/2996)
Tiheys: 22 s, 38 krs (10 cm)
Kulutus: 22 gr
Aikaa kului: 2,5 pvää

Jotenka päätin tehdä varmuudeksi uuden pipon, mutta hiukan isommalla silmukkamäärällä. Kyllä kannatti, tuli nimittäin jopa 32 cm ympärysmitta ja korkeutta 16 cm, jes. Tämä on se pipo, joka sopi vastasyntyneelle viikon ajan, ja jäi sitten muistolaatikkoon sen sileän tien...

Tässä pipossa on alussa neulottu valkoisella 2 oikein, 2 nurin-joustinta noin 3 cm verran, eli hiukan enemmän kuin aiemmassa versiossa. Molemmista pipoista tuli sopivasti päähän sopivan muotoisia, jota lähdin hakemaan. Tässä pipossa kavennukset on tehty eri tavalla, mutta muistiinpanoissa ei ole mitään mainintaa asiasta. Käyttöä se ei haitannut, ja se on pääasia.

-Ricchan

Vaillinainen tiikerisetti

Vuosi 2023 on alkanut rytinällä, mutta onneksi työkiireet ovat jo hellittäneet. Kotosalla päivät ovat kuluneet rattoisasti ja tekemistä on riittänyt - välillä ehkä vähän liikaakin. Juuri nyt sade ripsuttelee ulkona, sulattaen viimeisetkin talven jäljelle jättämistä lumista. Takapiha odottaa vielä haravointia, hallaharsot olen ottanut pois kasvien päältä. Jonkin verran kukkasia on noussut esiin, jopa hiukan yllättävistä paikoista: mansikkamaastani kasvaa tulppaaneja. Uhka vai mahdollisuus?

Ajattelin tässä kirjailla muutaman julkaisun verran vuoden 2022 pikkutöistä. Kyseessä on pieniä sukkia, lapasia ja pipoja. Helppoja välitöitä, jotka valmistuivat mukavan pikaisesti ja ovat suloisia raportoitavia.

Pikku-Tikrusukat
(Little Tiger socks in Ravelry)

Mikä: Junasukka (40 s.)
Ohje: Junasukka /Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Gedifra /Lana mia Colore, tiikeri (väri 985/erä 133)
Tiheys: 35 s, 50 krs (10 cm)
Kulutus: 32 gr (16 gr/sukka)
Aikaa kului: 3,5 pvää (projekti kesti 1,5 viikkoa)

En kestä. Nämä on niin söpöiset. Aivan ihanat.

Halusin tiikerin vuonna syntyvälle pikkuiselle tiikerisukat, -tumput ja pipon, eli sellaisen söpön setin. Sukat olivat ensimmäisenä tekolistallani ja totta kai ne tuli tehdä perisuomalaiseen tapaan junasukkien ohjeella. Muutaman illan verran siihen meni, ja tuloksena ovat aivan hurmaavat pikkuneuleet.

Muuta en näistä sitten muistakaan, sillä nämä valmistuivat maaliskuussa 2022 eli yli vuosi sitten. Kantalappu on perinteinen hollantilainen (se sama, joka opittiin ala-asteella kun olin kouluiässä) ja kärjessä on nauhakavennus. Tiheys on aikamoinen, mutta käsialakin on suhteellisen napakka. Valmiin sukan pohjan pituus on noin 8 cm ja leveys noin 5,5 cm.

Pikku-Tikrutumput
(Little Tiger Mittens in Ravelry)

Mikä: Junasukkien tumppuversio (40 s.)
Ohje: Junasukkaohjetta soveltaen
Puikot: 3 mm metalliset sukkapuikot
Lanka: Gedifra /Lana mia Colore, tiikeri (väri 985/erä 133)
Tiheys: 34 s, 50 krs (10 cm)
Kulutus: 14 gr (7 gr/tumppu)
Aikaa kului: 2 päivää (projekti kesti viikon)

Junasukista on useita tumppuversioita, joista tämä on yksi. Tein varmuudeksi pienemmän varren, koska en ollut yhtään varma vastasyntyneen lapsen ranteen paksuudesta. Siitä on useita vuosia, kun olen pidellyt vastasyntynyttä, joten jouduin nyt tekemään summamutikassa sekä arviolta. Saatoin vain toivoa, että tumput pysyvät lapsukaisen käsissä. Valmiin tumpun pituus oli 11 cm, josta varsi on 6 cm. Leveyttä tumpuilla oli 6 cm.

Yhdistettynä tiukkaan käsialaan aloin epäilemään, saisinko aikaiseksi lapselle sopivan kokoista pipoa. Olin kyllä tehnyt pipoon valmiiksi jo tiikerin korvat, jotka voisin ommella niihin kiinni. Se kuitenkin jäi kuitenkin tekemättä tältä erää, ja nämäkin tiikeriasiat ovat jo kevättalvella syntyneen pienokaisen muistolaatikossa.

Pienet neuleet ovat vain jotenkin todella hellyyttäviä 💙

-Ricchan

Ärpäkkäraitoja

Lasten sukkien linjalla jatketaan, tällä kertaa vuorossa on ärpäkän värisiä raitoja kera sysimustan ja raikkaan, kirkkaan valkoisen. Näiden villasukkien väreihin inspiroi aikanaan sukulaislapselle tehdyt villasukat, joista löytyy asennetta. Niiden pohjalta tuli sitten neulottua hurjan energisiä raitasukkia.

Puna-Hemmot

(Puna-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)

Ohje: Mummin opettamaa perussukkaa soveltaen

Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)

Lanka: 7 veljestä punainen (549), valkoinen (11) ja musta (10)

Kulutus: Punainen 38 gr, valkoinen 22 gr ja musta 11 gr

eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Näihin pystyin käyttämään hyvin aikaa keväällä 2020. Jostain kumman syystä silloin aika monella tuntui olevan neulominen pääasiallisena ajanvietteenä. Kahdessa päivässä valmista, aika hurjalla tahdilla. Raidat tuntuisivat olevan miulle vähän sama asia kuin kirjoneule: tulee tehdyksi lähes huomaamattaan.

Sukat ovat perinteisellä mummin mallilla: joustinta varressa, hollantilainen kantapää, päällisosassa joustinneule jatkuu ja sitten nauhakavennus loppuun niin, että joustin jatkuu päätyyn saakka. Kivaa ja helppoa, tulee oikein istuvat sukat jotka tarvittaessa venyvät lapsen jalan kasvaessa. Pituushan ei juuri muutu, pohja on noin 16-17 cm pituinen kaiken kaikkiaan.

Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (4/2021) oli muuten Laitisen Niinan Kevättä rinnassa-mallissa käytetty tätä samaa nauhakavennus-tekniikkaa sen sijaan, että kärki olisi neulottu sileää, niin kuin monissa muissa samantyyppisissä malleissa. Olin ihan täpinöissäni: onkohan hänenkin isoäidillään ollut samanlainen tapa tehdä istuvia sukkia? Sitten heräsi viielä huikeampi ajatus, että olivatkohan meidän isoäitimme neulesiskoja* aikanaan? Se olisi aivan mahtavaa! <3

Kelta-Hemmot
(Kelta-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummiin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä keltainen (268), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Keltainen 31 gr, valkoinen 19 gr ja musta 10 gr eli yht. 60 gr (30 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Nämä pirteät, kevään väriset raidat pääsivät puikoille toukokuussa ja niistä tulikin itse asiassa vuoden 2020 toiseksi viimeiset villasukat - sekä toiseksi viimeinen valmis työ. Niin siinä vain käy, että kun elämänmuutos kolkuttaa ovelle, harrastukset jäävät. Onneksi vain väliaikaisesti.

Muutimme puolisoni kanssa uuteen kaupunkiin 2020 keväänä. Silloinen kotikaupunki vaihtui kolme kertaan isompaan versioon, virallinen valmistuminen merkonomiksi tapahtui muutama päivä muuton jälkeen, ja sitten olinkin heti seuraavana maanantaina aloittamassa uudessa, vakituisessa työpaikassa. Hurjaa oli vauhti silläkin saralla, vaikka itse sanonkin.

Nyt kun katson taaksepäin, niin olihan se aikamoinen hyppy tuntemattomaan. Silloin yllättävän moni sanoi, ettei olisi uskaltanut omassa elämässään moista toteuttaa. Lähteä nyt uuteen kaupunkiin, ei ystäviä eikä tukiverkostoja. Onneksi oli niitäkin, jotka tuumasivat, ettei sellainen ole este eikä mikään. Eikä se ole ollutkaan.

Kiitos kaikille, jotka olitte tukena tuona keväänä, sekä tietysti muuttoapulaisille. Olette uskomattoman rakkaita ja ihania. Halataan kun tavataan <3

-Ricchan-

*Neulesiskot = Villapesuohjelman Pirjon lanseeraama termi neuleyhteisön jäsenille, jotka rakastavat neulomista ja jakavat samat arvot. Itse me tehdään, mutta yhdessä.

Luontoraitoja

Villasukkia 1,5-2 vuotiaan koossa, eli kokonumeroina ilmaistuna appatirallaa 23-24. Lapsista kun ei oikein ota selvää, osa kasvaa niin että huis vaan yhdessä yössä monta senttiä ja toisilla ei kasvua meinaa huomatakaan. Vaan talven tullen kun etsitään sopivia saappaita, eivät ne edellisenä jouluna lahjaksi saadut kelpaa enää kuin nukelle vaikka tuntuu, ettei muksu kasva yhtään.

Siksi neuloja on ihan ihmeissään, kun yrittää väkertää lapsen villasukkia. Minkä kokoinen pohja pitää olla? Entä leveys? Onko varren oltava erikoistekoa vai riittääkö "aikuisen" malli, eli perusjoustin? Röyhelöitä vai ei? Väriä vai ei? Halutaanko jotain kuviota vai käykö perusraita? Kauheasti kysymyksiä sekä vaihtoehtoja.

Vaan onneksi asian voi ottaa lunkisti, luottaa matematiikkaan ja neuloa vain. Jämät saisi upotettua vauvan sukkiin, mutta pitäähän taaperoillekin olla sukkia kasvunvaraa sisältäviin saappaisiin, joissa tarvitaan vähän täytettä, kunnes lapsi kasvaa taas. Huis vain.

Joten tällä kertaa aiheena on kolmet villasukat, jotka neuloin suurin piirtein koossa 23 tai 24. Tutulla, mummin opettamalla ohjeella, jotta mieli lepää. Raitaa, koska raidat nyt vaan ovat ihania. Eri sävyissä tietysti, jotta neuloja ei vallan kyllästyisi. Ja tiedättekö mitä? Ei tarvinnut pelätä langan loppumista, mutta sai silti kulutettua jämäkeriä vallan tehokkaasti. Pieninä välitöinä taaperon sukat aivan ehdottomia, suorastaan herkullisia välipaloja.

Meriraitaa
(Meriraitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä tummansininen, valkoinen (11) ja vaaleansininen (127)
Kulutus: Tummansininen 30 gr, valkoinen 19 gr ja vaaleansininen 14 gr
eli yht. 63 gr (31,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää

Nämä ovat aivan ihanat. Pohjan pituus on suurin piirtein 15 cm, päkiän ympärys 16 cm, joten netin syövereistä löytyvien kokotaulukoiden mukaan tämän kokoisen sukan pitäisi mennä puolitoista vuotta olevan lapsen jalkaan. Väreinä merelliset sävyt ja sellainen fiilis näistä sukista jäikin. Puhdas valkoinen kirkastaa värejä, eikä lopputulos ole liian tumma, vaikka tummansininen mysteerijämä onkin valosyöppö.

Kantapää on perinteinen hollantilainen ilman vahvistusta. Olen huomannut, että napakalla käsialalla neulottuna ensimmäisenä villasukista hajoavat päkiät, mutta eivät kantapäät. Lisäksi en ole vahvistetun kantapään ystävä, joten kivempi näin. Kärkikavennukset on tehty tähtikavennuksena loppuun saakka.

Osa sukanneulojista neuloo mieluummin nauhakavennuksena, josta jättää muutaman silmukan verran kärkeen tilaa ja silmukoi kärjen kiinni. Sillä saadaan nättejä sukkia, mutta kuten arvata saattaa, ei ole minun juttuni. Kauniithan silloin villasukkien kärjistä tulee, sitä ei käy kieltäminen. Allekirjoittanut nyt vaan tykkää tehdä näin ja vielä ei ole tullut valituksia aiheesta.

Kuusikkoraitaa

(Kuusikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)

Ohje: Mummin opettama perussukka

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: 7 veljestä tummanvihreä (396), 7 veikka Eero luonnonvalkoinen (10)

ja Duo metsänvihreä (33)

Kulutus: Tummanvihreä 35 gr, l-valkoinen 19 gr ja metsänvihreä 10 gr

eli yht. 64 gr (32 gr/sukka)

Aikaa kului: 2,5 pvää

Luonnon väreillä jatketaan näissä sukissa. Luonnonvalkoinen kirkkaan valkoisen sijaan tällä kertaa, ja näihin sukkiin se tuntuisi sopivan vallan mainiosti. Tunnelma on paljon harmonisempi kokonaisuutta tarkastellessa.

Yksinkertaisuudessaan raidoitus menee niin, että ensin on 8 kerrosta pohjavärillä. Sitten 8 kertaa raitakerroksia, joissa on jokaisessa neljä kerrosta: 2 valkoisella, 1 metsänvihreällä, 1 pohjavärillä. Kun kahdeksan raitakerrosta on tehty, neulotaan kantapää. Silmukoiden nostojen ja kiilakavennusten jälkeen pasatellaan neljän kerroksen raitoja 6 kertaa, mutta siten, että neulotaan jalkapöydän silmukoilla joustinneuletta. Lopuksi tehdään pohjavärillä tähtikavennus.

Tarkempaa ohjetta on tulossa tulevaisuudessa, tosin raidattomana versiona. Vielä en ole täysin selvittänyt kärkikavennuksen yksityiskohtia, mutta se ei ole yrityksen puutteesta johtunut. Monessa perussukassa on kyllä joustinta jalkapöydän päällä, mutta ne aina lopetetaan ennen kärkikavennuksia ja kärki neulotaan sileänä.

Mummin sukissa joustin jatkuu loppuun saakka, enkä ole sellaista versiota nähnyt missään muualla, en edes Räveltämössä - ja siellä on sentään tällä päivämäärällä vajaat 45 000 villasukkaohjetta. Luomalla ohjeen mummin sukkiin haluan, että hänen neuleperintönsä jää elämään ikuisesti. Se olisi aivan upeaa.

Kanervikkoraitaa

(Kanervikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)

Ohje: Mummin opettama perussukka

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: 7 veljestä punavioletti (563), 7 veikka Eero kanerva (84) ja valkoinen (10)

Kulutus: Punavioletti 30 gr, kanerva 11 gr ja valkoinen 13 gr

eli yht. 54 gr (27 gr/sukka)

Aikaa kului: 2,5 pvää

Jostain syystä näihin sukkiin meni noin 10 grammaa vähemmän kuin muihin, vaikka neuloin samoilla puikoilla, samoilla langoilla ja samalla ohjeella. Vaan kas kummaa, vähemmän kului lankaa. Kyse lienee siis käsialan muutoksesta.

Luontoteema jatkuu raitojen välivalinnoissa. Lapsuudenkotimme vieressä oli pieni havumetsäpalsta perunapellon ja hiekkatien välissä, jossa olevalla aukealla kasvoi joka kesä kangaskanervaa sankoin joukoin. Tästä syystä minulle kanerva on yksi luontosuhteeni kulmakivistä. Missä on metsää, siellä kasvaa myös kanervia. Tai ainakin näin toivoisin asian olevan.

Tällaisia pikkutöitä tällä kertaa. Yhden sukkaparin neulomiseeen meni reilu pari päivää, joten mukavista välipaloista voi tosiaan puhua. Väriyhdistelmiäkin on mahdollista saada aikaan vaikka millä tavalla, tosin aina on ollut valkoinen tai luonnonvalkoinen lanka mukana tasapainottamassa väriskaalaa.

Taidankin tästä hipsiä katsomaan, millaisia värejä voisi lähteä yhdistelemään esimerkiksi huhtikuun villapesuhaasteen merkeissä...

-Ricchan-

Sukka-Finlandia ja raitasukkaa

Voiko lapselle tehdä villasukat niinkin synkästä väriyhdistelmästä kuin punainen ja musta?

Kyllä voi, varsinkin jos mukaan ynnää vielä valkoisen hieman keventämään vaikutelmaa. Lopputulos on kevennyksestä huolimatta särmikäs ja sukista löytyy asennetta.

pikkuHemmot

(pikkuHemmot in Ravelry)

Mikä: 3-vuotiaalle villasukat, koko 28 (56 s)

Ohje: PikkuHemmot (oma ohje, tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: 7veikka punainen, musta ja valkoinen

Kulutus: Punainen 28 gr, musta 27 gr, valkoinen 23 gr eli yht. 78 gr (39 gr/sukka)

Aikaa kului: 3 pvää

Näistä sukista ei juurikaan ole sanottavaa. Siskonpojan lempiväri on punainen ja halusin tehdä hälle synttäreiksi raitasukat. Oheisväreiksi valikoituivat musta ja valkoinen, koska fiiliksellä mentiin ja ne sopivat todella hyvin kirkkaaseen joulunpunaiseen.

Onni onnettomuudessa, kävi nimittäin tuuri ja pikkukaveri oli toivonutkin punaisia sukkia synttäreiksi. Lahja osui siis napakymppiin. Mukana oli tietysti vähän karkkia ja Autot-palapeli, ettei olisi aivan liian pehmeää menoa.

Huolimatta kantapään raidoituksen ajatusvirheestä tykkään sukista kovasti. Musta kantapää vie ajatukset pois joulusta ja tasapainottaa koko yleisolemusta. Värit sopivat ja sukat ovat selkeästi punamustat enemmmän kuin puna-musta-valkoiset.

Näissä sukissa tein myös yksinkertaisen nauhakavennuksen, sillä halusin kokeilla miltä se näyttäisi. Taistelen kahden eri kavennustyylin välillä, mutta taitaa olla että valitsen tähtikavennuksen.

On ihan hurjaa, miten iso jalka pienellä lapsella loppujen lopuksi on. Tiukalla käsialallani 56 silmukkaa tarvittiin ympärysmittaan. Omaan, kymmenen numeroa isompaan laitan kuitenkin jo sen 64 silmukkaa.

Sitten vielä lopuksi juttua kansallisesta nopeusneulontakisasta eli  tutummin Sukka-Finlandiasta. Se on tällä hetkellä menossa, lisäinfoa saa heidän kotisivuiltaan (sukkafinlandia.fi). Ensimmäinen etappi starttasi viime sunnuntaina. Allekirjoittaneella on ensimmäinen sukka valmiina ja toista aloittelen tänään vihdoin ja viimein!

Lisäksi olen huisin onnellinen siitä, että tänä vuonna Ma-Chanin ja minun kanssa on kisaamassa kokonainen joukkueellinen muita neulojia. Kiitos teille ihanuuksille kun olette kanssamme kulkemassa tätä matkaa :3

-Ricchan-

Satoilun merkeissä

Niin se vain syksy on saapunut kaupunkiin - ja maallekin. Pohjoisessa on jo kuulemma satanut ensilumi, joten villasukille on tulee todellakin olemaan tarvetta. Sitä suuremmalla syyllä Sukkasato pärähti käyntiin Räveltämössä ja allekirjoittanutkin sinne muutamat lastensukat on saanut aikaiseksi. Tänä vuonna on myös osallistujien kesken arvontaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Juuri nyt työn alla on jotain ihan muuta, mutta eiköhän lokakuun loppuun mennessä ehdi vielä ainakin yhdet sukat saada aikaiseksi. Ehkä jopa aikuisten sukat...

Siniset pikkuHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)

 Aikaa kului: 1,5 pvää

En halunnut tehdä taaperoikäiselle junasukkia, vaan jonkinlaista omaa sätöstystä. Alkuun tein 2o2n-joustinresoria, johon sitten junasukan tyyliin 4 kerrosta nurjaa, 4 kerrosta oikeaa ja 4 kerrosta nurjaa. Sitten vain neuloa posotin joustinta jonkin aikaa. Värinvaihdosta tuli mielestäni oikein kiva ja keveä.

Kantapää on ihan perinteinen hollantilainen, jonka jälkeen jatkoin jalkaterässä joustinta. Loppuun tein sädekavennuksen, silleen jännästi jotta saisin joustimen jatkumaan aivan loppuun saakka. Pohjan pituus on muistaakseni noin 18 senttimetriä, korjaan jos olen väärässä. Tuli kadotettua se lippulappunen johon olin merkinnyt kaiken oleellisen tiedon.

Nämä villikset lähtivät pummitytön varpaita lämmittämään. Uskon, että ainakin ympärysmitassa riittää kasvunkavaraa, mutta jalkapohjan pituus onkin sitten vähän epämääräinen.

Punaiset pikkuHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 1 v. lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja 7 veljestä tummanpunainen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Punainen 91 gr, valkoinen 16 gr eli yht. 107 gr (53,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Tein samalla kaavalla myös punaiset versiot. Pieniä sukkia ei montaa samankokoista oikein kannata samalla lapsella olla, mutta teinpä nyt kuitenkin kun malli oli mielestäni mahdottoman söpö. Sain näihin sukkiin myös kulutettua jo kuuden vuoden kypsään ikään ehtineen tummanpunaisen kerän.

On se vaan kauhea tunne, kun neulot ja epäilet langan riittävyyttä, neulot lisää ja neulot vaan lujempaa ettei lanka ehdi loppumaan... Onneksi hätävaraa jäi noin 30 sentin pituinen nyörinpätkä.

Ohje tulee muuten jossain kohtaa ilmaiseksi blogiin, kunhan saan tietää ovat koot kohdallaan. Kyseessä on taaperon jalkaan sovellettu versio aikuisten sukasta. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta kärkikavennuksien tekeminen siististi niin että kuvio jatkuu on se pahin ongelma. Onneksi mummi on tehnyt monet sukat tällä mallilla, joten niistä saa haettua vähän lisäosviittaa.

miniHemmot

(Ravelry link)

Mikä: 6 kk lapsen sukat (40 s)

Ohje: PikkuHemmot (ohje tulossa)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7veljestä Eero sininen ja Aapo luonnonvalkoinen

(75 % villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Sininen 55 gr, valkoinen 15 gr eli yht. 71 gr (35 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Koska yövuoro on loistavaa sukanneulonta-aikaa, tein myös suvun uusimmalle tulokkaalle miniHemmot. Nämä ovat myös tehty samalla kaavalla, mutta pohja on noin viisi senttiä pienempi eli 13 cm.

Toivottavasti sukat mahtuvat, heitä ei kuulemma ole vielä ehditty testailla. Tai vaihtoehtoisesti sukat ovat aivan liian isot. Aina ei voi onnistua kerralla, eikä joskus toisellakaan. Onneksi mikään ei estä kokeilemasta uudestaan... paitsi tietysti jos vastaanottajalla on jo liikaa sukkapareja käytettäväksi.

Mistä tulikin mieleeni parit villasukka- ja käsityökeräykset, sikäli mikäli on liikaa lankaa ja aikaa sekä totta kai halua tehdä hyvää:

Villasukkia meripelastukselle!-ryhmä facebookissa.
- Kaikenkokoisia aikuisten sukkia ovat vailla.
 Käsitöitä saattohoitopotilaille-ryhmä facebookissa.
- Tarvitaan putkisukkia, turvalonkeroita, myssyjä.

-Ricchan-

Sukkia siskonpojalle

Sinitaivasraidat

(Azure Stripes in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukat, koko 25/26 (56s)

Ohje: Oma perussukka

Puikot: 3mm sukkapuikot

Langat: Novita 7 veljestä farkku, valkoinen ja turkoosi
(75% villa / 25% polyamidi)

Kulutus: Farkku 40 gr, valkoinen 22 gr ja turkoosi 12 gr

Aikaa kului: 6,5 pvää

Uskotteko, jos kerron että jouluksi tekemäni villasukat olivat siskonpojalle liian pienet?

Eihän siinä, lahjassa oli kokotakuu eli uudet sukat puikoille. Aikaisemmat sukat oli tehty 48 silmukalla, joten hyppäsin 56 silmukkaan (14 s/puikko) ja sillä lähdettiin liikkeelle. Jämiä tuhotakseni neuloin sukkien varsiin raitaa: 2 krs valkoista, 1 krs turkoosia ja 1 krs farkunsinistä. Tumminta väriä käytin myös pohjavärinä, koska kun sukassa yksivärinen aloitus, kantapää sekä lopetus, se rauhoittaa neuleen kokonaisilmettä.

Äiskähän ihastui täysin näihin, joten pitänee tehdä uudet, aikuisten versiot samanlaisilla väreillä. Joskus. Kunhan saan vielä viime vuoden joululahjat pois alta, eli pipon ja lapasparin - lapasista vasen on jo onneksi valmis, mutta oikeaa odotellessa. Piponkin tein jo kerran, mutta siitä tuli auttamatta aivan liian pieni.

Sukat menivät myös heti käyttöön kun vain valmiiksi sain. Kuten kuvasta näkyy ne ovat juuri täydellisen kokoiset, eli toisin sanoen pääsen syksyllä neulostamaan kaksi uutta paria syntymäpäivälahjoiksi.

Koska kaksivuotias viipottaa menemään niin ettei perässä pysy, lätkin sukkien pohjaan Sock Stop-ainetta eli kansankielellä Sukkastoppi-jarrutahnaa. Se olikin oma operaationsa, tuntui että aina välillä piti sörkkiä nuppineulalla pursotusreikää auki kun tahna tukkesi sen omia aikojaan. Myöskään purkin ravistelu ei ollut kovinkaan hyvä ajatus...

Tässäkin kokemus osoitti, että tarvitaan vähän enemmän ajatusta työskentelyyn.

Ensin pitäisi laittaa vain pikkutasatäplät ihan niin kiinni sukan pohjaan kuin vain pystyy, ja antaa kuivua. Vasta toisella kerralla laitetaan sitten pyöreät täplät. Muuten käy kuten ylemmässä kuvassa, eli käytössä tiplukat roikkuvat villan varassa ja irtoilevat tehokkaasti kulutuksen myötä.

Pistaasiraitaa

(Pistachio Stripes in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukat, koko 25/26 (56s)

Ohje: Oma perussukka

Puikot: 3mm sukkapuikot

Langat: Novita 7 veljestä vaalea vihreä, valkoinen ja kirkas virheä
(75% villa / 25% polyamidi)

Kulutus: Vaalea vihreä 41 gr, valkoinen 23 gr ja kirkas vihreä 12 gr

Aikaa kului: 4,5 pvää

Näihin sukkiin halusin vihreämpiä värisävyjä, mutta samanlaisella raidoituksella kuin sinisiin: 2 krs valkoista, 1 krs vaaleaa vihreää ja 1 krs tummaa vihreää. Vuosia vanha pistaasinvärinen puolikas 7veikka-kerä pääsi pohjaväriksi ja sitä jäikin vain 30 gramman nöttönen jäljelle.

Muuten nämä vihreät ovat melkein identtiset ohjeen kannalta: 2oikein 2nurin-joustinneule varressa ja jalkaterän päällä, hollantilainen koulussa opittu kantapää ja nauhakavennus. Näissä sukissa silmukoin loppusilmukat neulomalla yhteen, sinisissä oli vain peruspäättely.

Tällä kertaa jarruaine-tiplukat on laitettu paremmin ja kolmella käsittelykerralla. Tasatiplut ensin, sitten vähän päälle ja kolmannella kerralla sellainen pyöreähkö tippanen. Kuivatusaikahan käsittelyjen välillä on kevyet 10-12 tuntia, että kovin nopeaa hommaa se ei ole.

Nyt voi pieni ihmisenalku rientää vauhdilla eteenpäin lämpimin varpain <3

-Ricchan-

Moninkertaista-onteloneulepipo

Sisko esitti kainon toiveen, ettei heille enää tulisi tänä vuonna korvatulehduksia. Että vaikka pipoja kuulemma riittää, mutta ei ole sellaisia paksuja talviversioita. Haaste otettiin vastaan ja lähdettiin soveltamaan.

Moninkertaista

(Multiple layers in Ravelry)

Mikä: Onteloneulepipo (144s)

Ohje: Omasta päästä Hifistelijää avuksi käyttäen

Puikot: 3 mm

Langat: Holst Garn'n Tides - vihreä saniainen (70% villa, 30% silkki)

ja Schachenmayr'n Fashion Soft Mix - valkoinen
(45% polyamidi, 30% alpakka, 25% villa)

Kulutus: Saniaista 31 gr ja valkoista 62 gr (yht. 93 gr)

Aikaa kului: 11 pvää

Alkuun ajatukseni oli selkeä. Halusin onteloneulepipon, jossa on kaksinkertainen reuna korvien suojana. Ensin neuloin reunaan joustinta, sitten suoraa. Lopuksi nostin silmukat reunasta ja silmukoin ne yhteen saadakseni tuplaneuloksen aikaiseksi. Yksityiskohtaisempi postaus löytyy täältä.

Seuraavaksi otin käyttöön alpakka-villa-sekoitelangan, jolla loin lisäsilmukat sisäpuolelle onteloneulosta varten. Kun olin valmis, koko työssä oli 288 silmukkaa. Youtubesta satuin joskus aikoja sitten löytämään videon, jonka avulla neuletekniikan salat aukesivat. Harmi vain, että onteloneulos on melkoisen työlästä sekä aikaavievää neulottavaa. Vaikka puksutin pelkkää suoraa, meni viikko aikaa vain jotta sain neuleesta riittävän korkean.

34 kerrosta myöhemmin pipoa oli tehty riittävästi, joten aloitin pääkavennukset. Tein ne joka toinen kerros kolmen rivin verran ja sitten kaventelin joka kerroksella - VIRHE. Pipoon muodostui kupruja, vaikka halusin tasaisen siirtymän. Tässä kohtaa lienee pakko paljastaa, että päätös ei johtunut laiskuudesta vaan puhtaasti siitä, että jouluaatto lähestyi hyvinkin uhkaavasti.

Kun kavennukset oli tehty ja päättelin ensin onteloneuleen sisältä soft mixin (valkoinen, pehmeä alpakka) ja sitten ulkopuolen silkkivillan, tunnustelin tekemääni neuletta. Pääosa tuntui hyvinkin pehmeältä, mutta reunus vaivasi. Tides - vaikka onkin ihanaa ja kivan eläväistä pintaa - ei lankana kuitenkaan saattaisi olla riittävän lämmintä pitämään pienet korvat lämpimänä.

Ratkaisu oli selkeä. Nostin reunan ja pipon pääosan välikohdasta 144 silmukkaa, neuloin siihen alpakkalankaa ja lisäsin vielä varmuudeksi yhden ylimääräisen silmukan joka puikolle. Sitten vain neulomaan suoraa: ajatuksena oli tehdä alpakkalangalla vielä kerros sekä reunan ulko- että sisäpuolelle, jotta korvia suojaisi nelinkertainen neulekerros. Tarkempi postaus löytyypi tästä linkistä.

Jälleen kerran päivät kuluivat rivakasti neuloessa. Työt sekä Sukka-Finlandia haittasivat pipon etenemistä, mutta joulukuun 23. pvä illasta kahdeksan aikaan oltiin jo lähellä valmistumista. Taitoin 35. kerroksen kohdalla alpakkareunan taitteelle, ei riittänyt. Muutama rivi lisää, uudelleentestaus, ei vielä mielestäni vieläkään ollut riittävästi. Kun kerroksia oli kaiken kaikkiaan 44, määrä kelpasi. Nyt valkoisen pystyi taittamaan eikä alla oleva vihreä jäänyt mykkyrälle.

Tupsunkin tein pipoon kruunaamaan kaiken, oikein sellaisen muhkean ja runsaan - sekä hyvin lankaavievän, nyyhk (;_;) Jätin tosin pesuohjelapun taakse neuvot, kuinka ottaa tupsun pois jos se onkin liian iso tai muuten vain epämukava.

Nyt kun pyörittelen valmista neuletta käsissäni, en voi kuin hymyillä ja miettiä, että taidan oikeasti rakastaa pientä siskonpoikaani - oli sen verran vaivalloinen sekä aikaavievä neuletyö. Ja jotenkin kaiken sen tuskastelun arvoinen kun tiedän, että se on varmasti lämmin sekä pehmoinen. Samanlaisia voisi neuloa useampiakin, muillekin perheenjäsenille sekä tietysti omalle rakkaalle <3

Vaikka pipossa ei ole kuvioita, ei palmikoita tai pitsejä, tuntuu se silti jollain tapaa oikein hyvältä tavalta lopettaa tämä neulevuosi. Tähän pipoon kulminoituu tämänhetkinen osaamiseni sekä neulojaminäni hyvät puolet: tasainen neulejälki, ajatustyö, toiveiden täyttäminen, luovuuden käyttäminen, rakkaudella (sekä vähän kirosanoilla) neulottu työ, joka toivottavasti pitää saajan lämpimänä. Elättelen myös toiveita, että pieneksi jäänyt pipo lähtee kiertoon serkuilleen (vink vink :3).

Tämän parempaan en pysty... tai sanotaanpa oikeastaan mieluummin niin, että annoin kaikkeni ja tämä on parasta osaamistani.

Kiitokset tästä vuodesta ja jatketaan harjoituksia ensi vuonnakin <3

-Ricchan-

* Sovelias otsikko *

Koko syksyn päällä on ollut pieni taustaprojekti: auttaa siskoa neulomaan lapselleen villasukat - kun täti ei ehdi, neulojan lähisuvulla ei ole villasukkia, Sukka-Finlandiasta huolimatta.

Noh, joululahjapakettiin halusin kuitenkin tehdä jonkinlaiset villasukat, edes pienelle.

Jarrua, perkele!

(in Ravelry)

Mikä: Villasukka kaksivuotiaalle (48s)

Ohje: Oma perusohje

Puikot: 3 mm

Langat: Novitan 7veljestä farkku ja jämä-kuusenvihreä

(75% villa, 25% polyamidi)

Kulutus: Farkku 51 gr, vihreä 4 gr eli yht. 55 gr (27,5gr/sukka)

Aikaavievyys: reilut 4 Star Trek-leffaa

Sellaiset. Vähän kuin aikuisten villasukat, mutta pienemmässä koossa. Neulottuna samaan aikaan kun katsoimme ansgaroksen kanssa neljä Star Trek: The Next Generation-leffaa. Helppoa TV-neulottavaa johon sain kivasti tuhottua irtokerän kahdessa kerässä olevaa 7veikan farkkua - olin alkuvuodesta yrittänyt Reaversejä harjoitella, mutta jouduin purkamaan jo päätellyn neuleen. Raitaväriksi valitsin jämäpurkista nättiä kuusenvihreää, vähän silleen taivas ja metsä-ajatuksella.

Perussukkani ohje on simppeli, neulotaan varteen 48 silmukalla "2 oikein, 2 nurin"-joustinta 40 kerrosta, tehdään hollantilainen kantapää 24 silmukalla (8/8/8) josta saadaan nostettua 10s/puikko. Kiilakavennuskerroksia 2 ja siihen yksi välikerros, sitten neulotaan jalkaterään jalkapöydällä 2o2n-joustinta sekä pohjassa suoraa 22 kerrosta. Loppuun kokeilin tähtikavennusta (ei välikerroksia), mutta olisi pitänyt pitäytyä nauhakavennuksessa. Käyttäjää eivät rumat kavennukset haitanne lainkaan, neulojaa vain.

Varren raidoissa on taas piilotettua symboliikkaa, josta vain allekirjoittanut välittää: ensin yksittäinen vihreä raita = siskonpoika, ja 5 kahden kerroksen raitaa kuvastamaan meitä aikaisemman sukupolven edustajia. Jonkinlainen ajatus oli laittaa myös jalkaterään raitoja, mutta ne jäivät sitten jostain syystä.

Ja nyt kun mietin tarkemmin sekä ajatuksen kanssa, niin oli tarkoitus laittaa vielä seitsemäs raita viimeiseksi. Juuri sellainen yhden rivin kokoinen edustamaan suvun uusinta tulokasta, mutta hups, unohtui.
No, ei kukaan mieti kuitenkaan villasukan raitoja niin syvällisesti. Tuskin kellekään tulee edes mieleen pohdiskella mitään tällaista. Ei etenkään nyt kun olen kirjoittanut sen kaiken tähän ylös.

...

Syksyllä 2016 paikallinen käsityöliike lopetti, joten ostin sieltä loppuunmyyntialennuksesta Sock Stop-tahnaa. Nyt, vuotta myöhemmin sain aikaiseksi korkata pullon ja laittelin siskonpojalle vähän jarruainetta sukan pohjiin. Muistiin ensi kertaa varten: ensin pikkuiset pohjatäplät, sitten vasta toisella pursotuskerralla isommat täplät niiden päälle.


-Ricchan-

EDIT: Sukat olivat pienet, mutta onneksi lahjassa on kokotakuu.

Kesäinen syksymato

Kasvimato

(FernWurm in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksivuotiaalle, 54cm (152 s)

Ohje: Ravelryssä Wurm by katushika

Puikot: 3 mm alumiinisukkapuikot

Lanka: Holst Garnin Tides,
värissä saniainen (70% villa, 30% silkki)

Kulutus: 44 gr

Aikaa kului: 10 pvää

Siskonpojalla oli synttärit aikaa takaperin. Reippaana tätinä en ollut neulonut tai hankkinut valmiiksi mitään, vaan tälleen kivasti jälkikäteen toimittelen lahjoja... Jotain neulottavaa tietysti, pipoista oli kuulemma puutetta. Langaksi valitsin Holst Garnin Tidesin. Lahjan saajan äiti-ihminen sai valita kolme värivaihtoehtoa, joista poimin sen kaikista kivoimman omaan silmään. Reilua(ko)?

Kun kävin noutamassa postista paketin ja pääsin vihdoin hypistelemään pipolankaa, epäilys valtasi mieleni. Tides tuntui kovin karhealta ensituntumaltaan. Titityyn sivuilla tosin todetaan, että se johtuu kehruuöljystä joka poistuu ensimmäisessä pesussa. Neuloin mallitilkun, törväsin sen veteen ja kas kummaa: lanka toden totta pehmeni. Vielä on aavistus karheutta jäljellä, mutta ehkä hellä 40c pesu vie viimeisetkin öljyt mukanaan.

Alkuun kerrottakoon, että kun yhdistetään villapolyamidilankoja käyttävä tiukkakäsialainen neuloja ja villasilkki, tiedossa oli monta puhahdusta ja parahdusta. Lanka vaati huomattavasti hellävaraisempaa neulontaotetta kuin mitä pystyin tarjoamaan. Tämän myötä katkenneita langanpäitä joutui laskemaan kahden käden sormilla. Vaan tulihan se piponen valmiiksi, ja vieläpä alle yhdestä kerästä. Neuloksesta tuli tiivistä, mitä nyt puikkoin vaihtumiskohdassa on vähän löysemmät silmukat. Ei haittaa.

Malliksi valikoitui Wurm, koska lanka toi mieleen madot, ruohon ja kevään - ihan täysi vastakohta koko syyskuun ulkona velloneelle harmaalle syksymössölle. Ohje löytyy Räveltämöstä englanniksi, mutta suomenkielinen versio piti metsästellä Lankakori Sekaisin-blogista.

Loin 152 silmukkaa saadakseni 54 cm päänympärykselle sopivan pipon. Neuloin alkuun Tekla-piposta tutun kaksinkertaisen reunan, pysyy sitten pienet korvat tuulelta suojassa. Sen jälkeen neuloin mallineuletta (6 kerrosta oikeaa ja sitten 6 kerrosta nurjaa), kunnes pipossa oli 72 kerrosta. Sen jälkeen kavensin joka kerros 8 silmukkaa. Tavoitteenani oli saada aikaan smurffityylinen pipo, mutta kavennuksien väliin olisi pitänyt laittaa välikerroksia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla (lisäksi voisin aloittaa mallineuleen nurjalla).

Ja kuten aikaisemmin totesin, lanka katkesi milloin missäkin neulomisen vaiheessa, jopa loppumetreillä päätellessäni työtä. Se oli kuitenkin täysin oma vikani, en osannut arvostaa herkkyyttä jota silkki toi lankaan villan lisänä. Tides on riittoisaa ja pipo valmistui tosiaan alle yhdestä kerästä - huolimatta hitonmoisesta silmukkamäärästä. Ilmeisesti pitänee neulostella samaa sarjaa pipo pienemmällä silmukkamäärällä, parit lapaset sekä kenties kauluri. Ja toinen pipo, mutta ehkä tällä kertaa sisko pääsee vaikuttamaan myös mallivalintaan - mutta se on sitten sikälimikäli juuri alkaneilta töiltä sekä SukkaFinlandialta joutaa... Kaikenlaista tekemistä riittää.

Ulkomuodoltaan pipo on kiva. Se venyy ja paukkuu, sekä luulisi mahtuvan kaksivuotiaalle riittävän pitkään. Uskomatonta kyllä, oma päänympärykseni on täysin sama kuin siskonpojalla - tai ainakin lapselle vähän liian pieni pipo tuntui omaan päähän pienelle ja sopiva pipo sopivalle. Asia kummastutti, mutta neulojapuoleni ilahtui niin maan mahdottomasti kun sai testata neuleen sopivuutta ihan omaan päähän.

Tällä kertaa pelkoni kävi toteen ja Wurmista tuli vähän iso sekä miulle että pienelle, mutta kauluripipo auttaa kuulemma tähän asiaan. Ja onpahan sitä kuuluisaa kasvunvaraa.

-Ricchan-

Pikkuiset sukkaiset

Sisko vihjasi ystävällisesti pikkuisensa olevan niin isoksi kasvanut, että poika olisi jo uusia villiksiä vailla. Eihän siinä kuin tuumasta toimeen ja jämälankoja tuhoamaan.

Jämäjunat

(Train of leftovers in Ravelry)

Mikä: Sukka 1-vuotiaalle

Millä ohjeella: Taito Etelä-Pohjanmaan Junasukka

Miten: Neulomalla, sukkapuikot 4 mm, 40 s

Mistä: Nimetön raitalanka, Novitan Isoveli petrooli (väri 187) ja tummansininen (väri 158)

Miten paljon: Raidallinen 34 gr, petrooli 48 gr ja sininen 5 gr, eli yht. 87 gr (43,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 4 pvää

Olin todella ihmeissäni siitä, miten hankalaa on löytää yksivuotiaalle villasukkaohje. Ratkaisin asian ottamalla milliä isommat puikot ja Isoveljen työn alle normaalin 3 millisen ja 7veikan sijasta. Omaan tiukan käsialan, joten todennäköisesti normi-immeiset saisivat viisimillisillä puikoilla sekä samalla langalla samankokoiset sukat kuin mie näillä lukemilla.

Tosin taitaa olla poitsu jo sen verran isoksi kasvanut, että nämä saattavat jäädä tämän vuoden lopulla pieniksi... Lyhyt on ruusujen ja lastenvaatteiden aika.

Tavoitteeni oli käyttää langat mahdollisimman tarkkaan puhki, ja niin sitten kävikin. Jopa niin hyvin, että petrooli loppui kesken - kuten ylläolevasta kuvasta huomaa. Hieman söi naista tämä tällainen.

Purkamaan siis, koska "OCD:ni kärsii". Haluan tehdä sukista aina parit toisilleen eikä tämä tapaus ole mitenkään poikkeus. Raitalankaakin uhkasi jäädä pienenpieni nöttönen jäljelle. Loppujen lopuksi neuloin molemmista keristä molemmista päistä yhtä aikaa kahta eri sukkaa. Ja koska fiksuna muksuna otin mukaan vain yhdet nelosen puikot, oli lepäävässä työssä kolmoset pitämässä silmukoita paikoillaan. Voiko tätä vaikeammin tehdä?

Tykkäsin kovasti ex tempore-raidoituksesta varren nurjassa kohdassa, joka on saatu aikaan seuraavasti: 1 raitaväriä, 2 sinistä, 1raitaväriä. Kivan höpsönnäköinen nurja raita tuo säväystä. Tuo itse asiassa jopa niin paljon, että törväsin myös teräosaan samanlaisen päästäkseni eroon uhkajämästä. Ylhäällä olin saanut nurjien kerrosten jälkeen vielä kolme kerrosta raitalangalla, mutta terässä valitettavasti yksi kerros jäi uupumaan. Tämä ei kuitenkaan häiritse juuri lainkaan.

Kun myös petrooli koki katkeran lopun, kaivoin äiskän lahjoittamista Isoveljistä laivastonsinistä ja lopetin sillä molemmat sukat.

Päättely tapahtui loppuun Siskon luona, jossa erehdyksessä nipsaisin poikki väärän raitalangan. Yritin parhaani mukaan parsimalla estää purkautumisen, mutta vasta käyttö paljastaa kuinka käy. Sitä ennen pitänee vielä tämän vuoden puolella tehdä hiukan isommat sukkaset laittamalla varteen neljä silmukkaa enemmän. Näin niitä ohjeita hiotaan, koska eiväthän ihmiset ole koskaan samanlaisia.

Omassa elämässä sairausloma jatkuu vielä kaksi viikkoa. Fysioterapeutilla käynti paljasti, että myös vasemman jalan penikat ovat aika lujilla ja niitä pitäisi pitää mahdollisimman paljon levossa. Lekurikäynti paljastanee aikanaan, onko miusta enää tähän työhön. Tavallaan olisin siitä asiasta helpottunut koska tämä oli kuitenkin vain välietappi matkallani lossikuskiksi, toisaalta taas tunnen pettäneeni työkaverit ja pomon kun heillä on muutenkin rankkaa ja kaikkia tekijöitä tarvitaan. Tilanteeseen ei vain taida valitettavasti olla kompromissejä tarjolla :<


~Ricchan~

p.s. Se tunne kun saa vauvansukista paljon enemmän tekstiä irti kuin aikuisten villiksistä :3