Menettämisestä

 Rakkaus ei katoa koskaan.

Villapesusisko
(Villapesusisko in Ravelry)

Mikä: Kolmiohuivi erilaisin pintaneulein
Ohje: Villapesusiskot /Pirjo Lakkapää ja Katri Raunama
Puikot: 3 mm KnitPro Symfonie-pyöröt, 80 cm/120 cm kaapeli
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen-sukkalanka,
väreissä Velho (violetti), Kaamos (musta), Kaunokki (sininen) ja Koivu (valkoinen)
Kulutus: Velho 66 gr, Kaamos 47 gr, Kaunokki 38 gr, Koivu 14 gr eli yht. 165 gr
Aikaa kului: 13,5 pvää

Neuloin kesällä 2019 tämän mallin suruhuivina. Menettäminen ei ole koskaan helppoa, eikä tunteiden käsitteleminen ole kovinkaan yksinkertaista. Itkeminen, vihan tunteet, paha olo ja sureminen oli oikeutettua, mutta kriisin osuessa kohdalle en osannut käsitellä niitä. Kuten tapana maassamme on, suljin sen sisimpääni mustaan laatikkoon ja heitin avaimen jorpakkoon.

"Käsittelen asiat sitten kun minulla on aikaa." Se aika koitti kun aloitin neulomaan tätä huivia. Jokaisella kerroksella pohdin keskusteluita, yhteisiä hetkiä ja kaukaisia muistoja, painavien kyynelten valuessa poskillani. Neuloin ikäväni, murheeni sekä vihani silmukka silmukalta huiviin, toivoen sen poistavan tnuo kamalat, epämiellyttävät tunteet sydämestäni ja sielustani.

Väinämöinen on sukkalankaa, eli nylonilla vahvistettua konepestävää villaa. Kenties siitä johtui, ettei huivistani tullut niin iso ja lämmin kietoutumishuivi kuin heillä, jotka neuloivat omansa merinosinkuista. Minun halaukseni on lämmin ja pienempi, juuri sopivan kokoinen minulle. Juuri sen verran lämpöä ja rakkautta itseäni kohtaan kuin mitä pystyin ottamaan vastaan.

Lankoja valitessani päädyin synkin ajatuksin lempiväreihini, violettiin ja siniseen. Kiedoin ne Kaamoksen tummaan huntuun, mutta halusin muistaa myös toivon. Valkoinen, harmain pilkuin koristeltu Koivu-väri oli juuri täydellinen: toivo ei koskaan ole täysin valkoista ja puhdasta, vaan se on saanut oman osansa murheesta. Se toimisi muistutuksena, että synkimmälläkin hetkellä on olemassa iloa ja naurua. Maailma on kaunis, vaikka tuntuisi kuin sielu mätänisi sisältä.

Suru on siitä ikävä seuralainen, että menetyksien myötä sen tuoma paha olo ei missään kohtaa katoa täysin. Päinvastoin, tuntuu kuin uusi menetys vain kerryttäisi entisen, jo parantuneen haavan päälle uutta repeämää niin, että haavan umpeutumisessa kestää ikuisuus.

Itku on syvempää, suoraan sielusta kantautuvaa. Sydän tykyttää tiheämmin ja tiheämmin, räkä valuu poskille ja sekoittuu kyynelten suolaiseen vanaan ja koko keho vain vapisee murheen liian lujaa rutistavissa kourissa. Keuhkoista puristuu ulos kaikki ilma ja sen syvyyksistä nousee ääni, joka suorastaan painuu tuskan alla. Pelko nousee kurkkuun, itku ei tunnu loppuvan koskaan, ei nyt kun pato on vihdoin auennut. Kuinka voin ikinä lakata suremasta?

Ja kuitenkin, jossain kohtaa, se loppuu, vaimenee, sammuu. Silmät ovat punaiset ja olo turta, sisimmässä on jotain puhdistunut ja jäljelle on jäänyt lommoinen, pohjaton tyhjyys. Tyhjyys, jonka voi täyttää rakkaudella, naurulla, ilolla ja ystävällisyydellä - tai alkoholilla, huumeilla, vihalla, katkeruudella, onnettomuudella, toivottomuudella.

En ole koskaan ollut hyvä vihaamaan ketään. Viha on liian energiasyöppö tunne kannettavaksi pitkään ja siksi se laantuu nopeasti.

Menehtyneiden ei tarvitse kärsiä enää kipua ja se riittää minulle. Jotkut asiat ovat lopullisia, eikä niihin ole olemassakaan keinoja tai vippaskonsteja ihmisen käytettävissä. Ihmisen voimat kun ovat rajalliset, eikä oman mielenterveyden rajojen pingottaminen ole hyväksi. Sen ymmärtäminen on rankkaa, mutta tarpeellista. On osattava suojella itseään ja antaa menetettyjen ihmisten mennä. Kuolleita ei ole kukaan vielä onnistunut herättämään eloon.

Joka vuosi muistan asian ja sanottakoon, että ikävä kirveltää yhä vähemmän ja vähemmän mitä enemmän vuodet ovat vierineet. Niitä on vasta kaksi, mutta kuka määrittää ajan sille, kuinka pitkään saa surra? Suru kun ei koskaan poistu täysin.

Jotain hyvääkin on tapahtunut: sydämeni on tapahtumien mukanaan tuomien tunteiden myötä vahvistunut ja osaan rakastaa syvemmin. Osaan arvostaa sitä, mikä minulla on tällä hetkellä ja mikä on omasta mielestäni tärkeintä, osaan myös sanoa sen läheisilleni. Uskallan sanoa, että rakastan heitä.

Rakastan heitä niin, että sieluni suorastaan pakahtuu.

Sain taas uusia suru-uutisia lokakuussa. Tein päivän työt, pidin surun miten kuten kurissa töissä, tulin kotiin ja itkin. Itkin ja vapisin kuin pieni lapsi, ja se teki hyvää. Menetys sattuu, suru saa sattua. Tunteeni ovat olemassa minua varten, niitä ei tarvitse oikeuttaa kellään toisella. Tuntui, että suren nyt jotenkin vapaammin.

Jonain päivänä syksyn mukanaan tuoman menetyksen murhe vaimenee riittävästi jotta voi jälleen nauraa. Onni ja ilo kun eivät mitenkään mitätöi tuskaa tai kaipausta, ihminen kykenee hymyilemään vaikka sydän helisisi rikkinäisenä, ihminen kykenee tuntemaan iloa vaikka suru olisi läsnä.

Jos joku sanoo, ettet saa iloita kohdattuasi vaikeuksia, hän on väärässä. Sinulla ja minulla, meillä kaikilla, on oikeus juuri niihin tunteisiin jotka ovat juuri nyt tässä hetkessä. Voit kokea suurta tuskaa ja kuitenkin seuraavassa hetkessä iloita aidosti elämästä. Se ei ole millään tavalla luonnotonta, se on pelkästään inhimillistä.

Sydän kyllä paranee ajan kanssa, vaikka arpi ei poistukaan. Arven kanssa on mahdollista jatkaa eteenpäin, kohti parempaa huomista. Asia vaatii oman työstämisensä, se ei tule hetkessä. Mutta ei se ole mahdotontakaan, jollei sitten päätä jäädä suruun ja katkeruuteen. Minä en halua.

Aion jatkaa eteenpäin tämän huivini kanssa. Aion käyttää sitä iloisissa tapahtumissa, nauttia se ylläni elämästä, kokea hauskoja asioita, keskustella ihmisten kanssa ja oppia uutta. Uusien tunteiden sekä kokemusten myötä kaikki ne pahat ajatukset, jotka neuloessani luovutin tähän huiviin, katoavat. Ne haihtuvat pois, sillä rakkaus ei koskaan katoa.

Rakkaus on kanssamme surussa ja murheessa, se kulkee kanssamme ilossa sekä onnessa ja pysyy vierellämme joka hetki päiviemme loppuun saakka.

-Ricchan-

Kolmen vuoden työ

Sanotaan, että tie voittoon vie vaikeuksien kautta. Se lienee aika väljästi ilmaistu kun verrataan fiilistä siihen, mikä odottaa pitkän neuleurakan päässä.

Sielukas
(Sielukas in Ravelry)

Mikä: Villatakki pitsipääntiellä, 3/4-hihat (M1-koko)
Ohje: Sielukas / Anna Johanna
Puikot: 3 mm KnitPro Symfonie-pyöröpuikot, 80 cm kaapeli,

pääntiehen Chiagoon 2,5 mm pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Coast värissä cassis (=mustaherukka)
Kulutus: 138 gr (vajaa 3 kerää)
Aikaa kului: 36 pvää neuloen + nappipäivä

Tämän takin tarina alkoi kesäkuussa 2017, jolloin päätin osallistua Anna Johannan (silloinen Neulisti) järjestämään Sielukas-ohjeen yhteisneulontaan. Ihastuin kuvissa villatakin pitsiin ja halusin päästä kokeilemaan neuletaitojani: tämä on nimittäin ensimmäinen oikea neulevaate jonka olen ikinä tehnyt (lasken siis sukat, pipot, lapaset ja huivit asusteiksi).

Langaksi valikoitui ohjeessakin käytetty Coast, johon valitsin epämääräisen punertavan mustaherukan. Väri oli ehkä mielenkiintoisempi kannettavan näytöllä, mutta ei liveversiokaan mikään huono ole. Ja kunnioittaahan se takin suunnittelijan visiota epäväristen kerien sielukkuudesta.

Myönnettäköön, että hieman meni överiksi langan määrän suhteen: ostin varmuudeksi viisi kerää lankaa ("siis mitä ihmettä nyt oikein..?"). Kolme riitti aivan hyvin ja jäljelle jäi vielä 20 gramman nöttönen. Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla paitamäärä jää aivan takuulla vajaaksi.

Neulomisessa tosiaan vierähti useampikin tovi. Vuoden 2017 kesäkuun lopulla loin silmukat, sain kesän aikana aikaiseksi hartiat ja pitsiosuuden. Viimeisin neulontamerkintä kyseiseltä vuodelta on syyskuun alusta. Ei ollut helppoa neulottavaa, lanka nimittäin katkesi kolmasti neulonnan aikana. Epäilen, että sukkalankaan tottunut käsialani oli hieman liian kovakouraista tällaiselle kevyemmälle light-fingering-vahvuiselle merinovillan ja puuvillan sekoitukselle. Mene ja tiedä.

 

KAL meni siis kirjaimellisesti penkin alle, sillä en millään saanut valmista heinäkuun loppuun mennessä. Ihastelin kyllä Räveltämön ketjussa aikaansaatuja takkeja, mutta omani ei vain ottanut valmistuakseen.

Homma jatkui huhtikuussa 2018 kun joululahjaneuleet oli saatu pois alta. Neuleintoa oli tasaisesti vuoden puoleenväliin saakka kunnes taas elokuussa muut neuleet kiilasivat edelle. Tuolloin sain valmiiksi takin vartalo-osuuden vyötärömuotoiluineen ja napinläpineen sekä aloitettua ensimmäistä hihaa.

 

Neuleinnostus oli jopa niin hurjaa, että piti purkaa muutama kerros kun huomasin unohtaneeni kokonaan taskujen reiät, haha.

 

Ensimmäisen 3 mm puikkonikin istuin poikki muistiinpanojen mukaan toukokuussa 2018, mikä osaltaan hidasti neulontaa. Koivupuiset KnitPron Symfoniet olivat oikein mainiot puikot, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet aikuisen ihmisen painoa. Kuinka kummallista.

Toisen kerran puikkorikko tapahtui seuraavan vuoden heinäkuussa. Yritin nousta sohvalta ylös, otin tukea juuri sopivasti neuleen kohdalta ja naps vain.

Jostain syystä tämän jälkeen keskeneräisiä neuleita ei ole tullut enää laskettua sohvalle.

 

2019 alkutalvi meni aivan muissa hommissa, mutta palasin hihojen neulonnan pariin kesäkuussa. Valitettavasti niiden valmistumisen jälkeen takki jäi taas onnellisesti unholaan. Jos oikein muistan, jouduin myös tulostamaan ohjeen uudelleen kun olin läikyttänyt sen päälle mukillisen kahvia. Kaikenlaista sitä pääsee tapahtumaan. Olihan se hauskaa kun nipistimessä olikin sukkien ja alusvaatteiden sijaan neuleohjeen sivuja, yritin näet pelastaa mitä pelastettavissa oli.

 

Lopulta, maaliskuussa 2020 sain aikaiseksi tehdä pääntien reunuksen ja kävin hankkimassa neuleeseen sopivat puiset napit FiinaNeuleesta.

Ostin noin 10 nappia, poistuimme mieheni kanssa kaupasta ja epäilin määrän riittävyyttä. Kaupassa en kehdannut tarkistaa asiaa, mutta ulkopuolella uskaltauduin puhelimelle. Onneksi tuli tarkistettua, tein nappikauppaa vielä 5 napin verran.

Valmis neule on aivan ihana. Kevyt ja silti lämmittävä, hento, mutta kuitenkin suojaisa. Juuri sopiva lämpimän syksyn takki tai alkukesän viileämmille keleille. Tykkään yksinkertaisesti ilmaistuna ihan rutosti <3

 

Nappeja ommellessa koin kutkuttavaa tunnetta kun tiesin neuleen olevan pian valmis. Oi sitä iloa ja riemua, kun ensimmäistä kertaa sain vetää valmiin takin päälle ja olla onnellinen omasta työstäni. Oli todellakin selkääntaputtamisen paikka.

 

Koska neule on tosiaan tehty kolmen vuoden takaisten mittojen mukaan, se on hieman liian tiukka rintamuksen kohdalta. Onneksi nappeja ei tarvitse laittaa kiinni ja olen pitänyt Sielukastani silloin tällöin töissä. Sitä on kovin kehuttu ja mikäs neulojaa piristäisikään enemmän.

 

Kiitos ihanasta ja selkeästä ohjeesta!

 

-Ricchan-

Rentopipoa

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, olisi nyt tarjolla sitten smurffipipon itselle sopivaa versiota sekä siihen passaavaa kirjallista ilmaista ohjetta. Ohje löytyy tuolta alempaa pipoturinoitten jälkeen.

Vaan aiheesta kukkaruukkuun, antaapa mennä:

Lörskäpipo

(Le cozy beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (126 silm.)

Ohje: Oma räpellys (löytyy alempaa)

Puikot: 4 mm Knit Pro Symfonie-vaihtopäiset koivupuikot, 120 cm kaapeli

Lanka: Sirdarin Harrap Tweed, värissä Horbury

Kulutus: 53 gr

Aikaa kului: 3 päivää

Pipo ihan minulle itselleni, eikö olekin mukavaa. Olin hamstrannut nelisen vuotta sitten (=lokakuu 2016) Savonlinnan Lankaamo-lankakaupan loppuunmyynnistä pari kerää tätä lankaa ajatuksena neuloa pipo ja siihen sopivat hansikkaat. Pipon valmistumisen myötä ollaan puolessa välissä suunnitelmaa menossa.

Ihanan tiilenpunainen väri on nimetty Länsi-Yorkshiressä sijaitsevan pienen englantilaiskylän mukaan. Lanka on polyamidi-villa-akryyli-viskoosi-sekoitetta ja siinä on tweed-langalle ominaisia pikkunyppysiä pitkin pintaa. Aluksi ne vähän ärsyttivät, melkein otin jo sakset käteen aikeenani siistiä hieman neulepintaa. Nyt ei ole enää väliksi, mielestäni tämä käy ihan näin tällaisenaan. Niin se vain mieli muuttuu.

Ostin varuilta myös samaa lankaa violetin värisenä vähän isomman kasan, mutta kyseiset kerät ovat vieläkin korkkaamatta. Jonkinlainen setti piposta, kynsikkäistä ja tuubihuivista oli mielessäni siitä väristä.

Neuloin tämän oman rentopiponi appatirallaa heti kun vain sain aikaa Sukka-Finlandia 2020:n neulomuksilta. Aikaa neulontaan meni kolmisen päivää ja viikon sisällä päähine oli valmis. Toppuuttelin tosin itseäni aloittamaan kavennukset hieman liian aikaisin, joten tämä ei ole ihan niin lötköpötkö kuin aikaisempi rentopipo.

Kuitenkin, meitsi tykkää. Koska pipo on perus-tyköistuvaa versiota löysempi, on se onnen omiaan tällaiselle syksyiselle kelille kun ei tarvita ihan niin lämmintä päähinettä. Aika usein olen käyttänyt sitä lähinnä asusteena enkä varsinaisessa päänlämmitystarkoituksessa.

Pipon takaosa roikkuu tuolleensa baskerimaisesti ja on ihan mukavan oloinen. Se lämmittää niskaa hiukan, mutta ei ole liian pitkä. Ei siis lähde tippumaan, ellen sitten juokse linkkipysäkille. Niin on tupannut käymään tässä syksyn mittaan kun haluaa maksimoida työskentelyajan.

Kiireestä sekä muutamasta ahdistuneisuushetkestä huolimatta olen nauttinut tästä syksystä valtavasti. Koko elämä tuntuu juuri nyt ihanalta seikkailulta ja aion nauttia siitä sydämeni kyllyydestä.

Muutenkin syksy on aivan selkeästi lämpimämpien värien aikaa. Tiilen- ja ruosteenpunainen sekä oranssi kutkuttavat neulojanvaistoja, tahtoisin kovin saada vangittua neuleisiin sen kauniin väriloiston jonka puut tähän aikaan tarjoavat. Normaalisti karsastan kirkasta keltaista kuin hauki kalastajan koukkua, mutta koivun runsas keltaisuus on saanut tänä syksynä sydämeni sykkimään. Monta kertaa kävelyllä ollessa olen tuntenut tarvetta vain pysähtyä nauttimaan väriloistosta.

Näitä kuvia otettiin eräänä lämpimänä syksyaamuna, aurinko loisti taianomaisesti puiden välistä ja tiesin, että täältä tulisi loistavia kuvia. Maa oli vielä kosteaa ja kevyt aamu-usva leijui kasvillisuuden päällä. Olo oli kuin olisi astunut suoraan metsän taikamaailmaan.

Ja kaislikossa suhisee. En kuitenkaan kahlannut rantavedessä, vaan ihan sammalikossa vain. Märät saappaat sain silti siitä kuvaussessiosta, mutta oli se kyllä sen arvoista.

Tässä tosiaan sitten olisi se simppeliohje tällaiseen rentopipoon. Toivottavasti siitä saa selvää ja nautitte neulomisesta. Etenkin aloittelevan neulojan olisi mielestäni hyvä aloittaa jostain helpommasta kuin villasukat tai lapaset: pipo-ohje on juuri passeli sellaiseen hommaan.

Ihanaa syksyä immeiset <3

-Ricchan-

Rentopipon ohje:

Tee ihan ensimmäiseksi mallitilkku ja mittaa kuinka monta silmukkaa tarvitset per 1 cm. Omassa tilkussani oli 23 silm./ 10 cm ja 34 kerrosta/10 cm
Päänympärykseni on noin 54 cm, joten saan tulokseksi 124,2 silmukkaa. Pyöristin sen iselleni 126 silmukkaan.

Luo 126 silmukkaa haluamallasi tavalla ja yhdistä ne suljetuksi neuleeksi. Neulo joustinta seuraavasti: 1 silmukka oikein takareunastaan ja 1 silmukka nurin.
Neulo joustinta 12 kerrosta.
Neulo 1 kerros oikeaa, jolloin vähennetään 1 silmukka alussa "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Näin saadaan 125 silmukkaa, joka on viidellä jaollinen (kavennuksia varten).

Neulo sitten suoraa noin 25 cm eli mie neuloin 85 kerrosta. Sinun käsialasi voi olla tiukempi tai löysempi, mutta senttimetrit ovat tässä tapauksessa kerroksia oleellisempia.

*Neulo 23 silmukkaa oikein ja kavenna "2 oikein yhteen"-kavennus. Lisää silmukkamerkki.* Toista *__* tämä kerroksen aikana 5 kertaa.
Neulo seuraavalla kerroksella kunnes sinulla on 2 silmukkaa jäljellä ennen silmukkamerkkiä. Kavenna ne "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Toista tämä kerroksen aikana 5 kertaa.

Jatka, kunnes silmukoita on jäljellä 10. Katkaise lanka ja vie se kahdesti silmukoiden läpi. Päättele huolella langanpäät ja nauti uudesta pipostasi. Hyvin tehty!

Laiskapipoa

Kävin läpi viime vuosien käsityölistauksia, joita teen joka vuosi excel-tiedostoiksi pysyäkseni kärryillä miten paljon on tullut neulottua. Tämän vuoden listaus on jumahtanut huhtikuulle, vaikka tietääkseni olen sen jälkeen neulonut (toim. huom. "tietääkseni").

Joka tapauksessa vuoden 2019 tiedostosta pompsahti esiin jotain, jota en ole muistanut vielä esitellä:

Laiskapipo

(Lazy Beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (150 s)

Ohje: Oma räpellys

Puikot: 3 mm KnitPron Symfonie Wood, 80 cm/120 cm-kaapeleilla

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Hämy

Kulutus: 72 gr

Aikaa kului: 4,5 pvää

Kivan löysä ja helposti neuloutuva myssyotus. Ja puikkojen sijaan käytin pyöröjä, siis mitä hitseliä. Oli yllättävän helppoa hommaa, vaikka epäilinkin alkuun onnistuuko pitkillä kaapeleilla pipotuksen neulominen kun se ei lyhyillä versioilla oikein ottanut onnistuakseen. Yleensä nimittäin sorvailen pipot sukkapuikoilla, mutta muistaakseni ajattelin kokeilla poiketa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi poikkesin, oli nimittäin aika letkeää neulottavaa.

Kaivoin muistiinpanot tuolta kaapin kätköistä ja ilmeisesti mallitilkun perusteella olen tehnyt 150 silmukalla ensin joustinta ja sitten pasatellut suoraa niin pitkään kuin tuntui hyvältä. Loppuun sitten vielä rajut kaventelut niin, että myssy jäi möllöttämään niin kuin oli toivottukin.

Lankavyyhti on peräisin Savonlinnan Harjun langasta. Olimme Savonlinnan Syystulet 2019-tapahtumassa ystäväni kanssa ja havaitsin rantaraitilla kävellessämme lankaa notkuvan myyntipöydän. Tietystihän sitä suorastaan automaatiolla ohjauduin kohti kyseistä myyntipistettä, eikä sieltä oikein voinut poistua ilman lankaostoksia. Teimme diilin mukana olleen ystäväni kanssa: hän kustantaisi kauniit, harmaan sinisävyiset langat ja neuloisin niistä hänelle pipon.

Ja kyllähän se sellainen diili neulojalle sopii.

Pipo oli mahdottoman mukavaa aivotonta neulottavaa ja valmistui nopeasti. Saaja toivoi smurffityyppistä pipoa ja sellaisen sai. Itse olen yleensä tyköistuvampien mallien suosija, mutta näitä kuvia ottaessa pipo oli niin mahdottoman mukava, että halusin sellaisen neuloa myös itselleni. Siitä lisää toisessa postauksessa, jossa saattaa ehkä olla sitten ihan kirjoitettua ohjettakin tarjolla.

Tämä harmaa versio valmistui marraskuussa, eli appatirallaa pari kuukautta lankojen oston jälkeen. Taisivat silloiset koulun harjoittelut tulla harrastusten tielle...

Mitähän muuta sitä tästä sitten vielä sanoisi?

Kaipa sen ainakin, että suosittelen kokeilemaan asioiden tekemistä poikkeamalla totutusta. Ikinä ei tiedä, josko se olisikin parempi tapa. Sitten jos kokeiltu tapa ei todellakaan ole kauhean miellyttävää omaan menoon, on ilo palata vanhaan tuttuun työskentelyyn. Ei se mitään ota jos ei annakaan ja aina kuitenkin voittaa jollain tavalla kun on taas yhtä kokeilua viisaampi.

Suosittelen myös armollisuutta peliin uuden oppimisen kanssa. Kukaan ei ole seppä syntyessään eivätkä virheet nollaa kaikkea aikaisempaa osaamista.

Näiden höpsöttelykuvien myötä ihunaa syksyä kaikille teille siellä ruudun takana. Pitäkää korona-ahdistuspeikko kaukana tekemällä asioita joista saatte iloa <3

-Ricchan-

Kuinka saada oikean kokoinen neule - langan paksuus

Neulottavan asian lopulliseen kokoon vaikuttaa tasan tarkkaan kolme asiaa: puikot, lanka ja käsiala. Oli sitten kyseessä pipo, lapaset tai jättihuivi, nämä kolme asiaa pysyvät. Ikävästi niihin sisältyy vähän enemmän asioita kuin voisi kuvitellakaan ja kaiken kukkuraksi ne vielä vaikuttavat toisiinsa. Konstikasta, eikö vain?

Puikoissa on paljon vaihtoehtoja: materiaali voi olla puuta, metallia, hiiliterästä, muovia tai jopa luuta, puhumattakaan siitä neulotaanko pyöröillä vai sukkapuikoilla.
Lankojen kohdalla vaikuttaa langan materiaali, kuinka se on kehrätty, miten monta kertaa se on kerrattu tai miten monisäikeistä, minkä lisäksi on vielä asunnon ilmankosteus... No, viimeisin voisi olla koijausta, vaan ei välttämättä.
Käsialaan vaikuttavat myös monet tekijät: neulooko löysästi vai puikot nirskuen, onko millä mielialalla, kuun vaihe sekä onko neuleen neulomisessa ollut taukoja. Käsiala kun voi vaihdella reippaastikin vuosien mittaan, mikä on vain inhimillistä.

Tällä kertaa perehdymme kuitenkin asiaan nimeltä langan paksuus eli juoksevuus. Asia on ainakin neulepiireissä tuttu englanninkielisillä termeillä, mutta ainakaan allekirjoittaneelle ei ole vielä tullut vastaan suomenkielisiä termejä - jos siis enkkusuomisanoja ei lasketa.

Koska nykyisillä langanvalmistusmenetelmillä voidaan saada paksua lankaa jopa vain kahdella säikeellä, on kehitetty asia nimeltä Langan juoksevuus-standardi eli Standard Yarn Weight System. Siinä langat jaotellaan kahdeksaan eri kategoriaan USA:n termistön mukaan sen mukaan, kuinka monta metriä lankaa on per 100 grammaa. Kyseisen standardin virallisuudesta en osaa sanoa juuta tai jaata, mutta jonkinlaista osviittaa siitä ainakin saa lankojen arvioimiseen sekä metsästämiseen. Mitään yhtenäisesti sovittua kategorisointia kun ei oikeastaan ole ja metrit vaihtelevat suuresti valmistajien kesken etenkin paksujen lankojen kohdalla.

0. Lace eli pitsivahvuinen
Muita käytettyjä termejä Single (sinkku, yhdestikerrattu) Cobweb (seitti), Thread (rihma), Zephyr (tuulenhenkäys)

Suositeltu puikkokoko ohuimmalle langalle on 1-2,25 mm, jos haluaa ilmavaa neulosta niin silloin voidaan puikkokokoa nostaa jopa 4 mm saakka. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 600-1200 metriä valmistajasta riippuen.

Joissain tapauksissa tämä kategoria jaetaan kahteen osaan, josta cobweb, seitti, on ohuempaa, 1000-1200 m/100 gr ja lace eli pitsi 800-900 m/100 gr. Mene ja tiedä, mutta että suurin piirtein jotenkin näin.

Lankaa käytetään yleensä huiveihin ja erilaisiin pitsishaaleihin. Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Vellamo ja Jaanan Lankapajan Pitsilanka.

1. Super fine eli erittäin hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Fingering (sormikokoinen), Light Fingering (lähes sormikokoinen), Sock (sukkalanka)

Yleisesti ottaen kahdesti kerrattua lankaa, jota käytetään ohuissa sukkamalleissa. Suositeltu puikkokoko 2,25-3,5 mm. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 400-500, tietenkin valmistajasta riippuen.

Tämän paksuista lankaa käytetään yleensä sukkiin ja huiveihin. Varsin oivallinen valinta kirjoneuletta ajatellen.
Esimerkkilankoina Novitan Venla ja Langin Baby Wool. Joissain lankojen verkkokaupoissa voi hakea paksuuden mukaan ja etenkin Fingering-valikoima on yllättävän laaja.

2. Fine eli hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Sport (sportti, urheiluvaate)

Puikkokooksi suositellaan 3-4 mm paksuisia puikkoja. Metrejä tässä langassa on 300-400 m suurin piirtein yhdessä 100 gramman vyyhdissä/kerässä.

Hauskana faktana sana sport ei viittaa urheiluun, vaan urheilussa käytettävien vaatteiden paksuuteen. Tämän paksuinen lanka on onnen omiaan sukkiin, lapasiin ja ohuisiin villapaitoihin. Sporttilanka on aikaisempaa hieman paksumpaa ja siten paidat tulevat siitä joutuisasti.

Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Louhitar II ja Onionin no. 3 Organic Wool and Nettles (luomupuuvillaa ja nokkosta).

3. Light eli kevyt
Muita käytettyjä termejä: DK (Double Knitting, tuplaneulottu), Light Worsted (ohut kampalanka)

Puikkokooksi suositellaan 4-4,5 mm ja metrejä löytyy 200-300 m/100 gr

DK-sana langan vahvuudessa hämää ihan kauheasti, mutta se tulee tietääkseni sanoista Double Knitting: eli lanka jota neulotaan kaksinkertaisena. Ennen vanhaan eli aikaa ennen internettiä ollaan kenties neulottu ohuempia, vähemmin kerrattuja lankoja suoraan kahta yhtä aikaa jotta ollaan saatu paksumpaa neulosta? Korjatkaa jos päättelyni on ihan vinossa (eheh tätä neulojahuumoria).

Hyvä lanka sukkiin ja lapasiin, varmasti näyttää hyvältä palmikkopinnoissa. Esimerkkilankoina Novitan 7veikka ja Louhittaren Luolan Väinämöinen DK.

4. Medium eli keskikokoinen
Muita käytettyjä termejä: Afghan (afgaani), Aran (Aran-saarien mukaan), Fisherman (kalastajaneule), Worsted (kampalanka)

Paksumpaan päin mennään. Puikoiksi suositellaan 4,5-5,5 mm ja metrejä löytyy 120-200 m per 100 grammaa.

Palmikkoneulelanka ja oikein hyvä valinta kalastajaneuleisiin kun tarvitaan lämpöä ja kestävyyttä. Myös kodin tekstiilejä on hyvä neuloa, ne kun valmistuvat seminopeasti paksusta langasta. Esimerkkilankoina Novitan Isoveli ja Katian Merino Sport. Katian lanka onkin hyvä esimerkki siitä, että juoksevuus on 160 m/100 gr, mutta nimessä on sport, joka viittaa ihan toiseen kategoriaan. Niin sitä neulojaa viedään.

5. Bulky eli tukeva
Muita käytettyjä termejä: Chunky (tanakka), Craft (käsityölanka), Rug (mattolanka), Double (kaksinkertainen)

Tähän jo todella tujun kokoiseen lankaan tarvitaan puikkokoko 5,5 mm - 8 mm. Kategorian alle menee aika isosti lankaa, juoksevuudeltaan se voi olla jopa 100-130 m per 100 gr.

Asustelanka, josta tulee nopeasti valmista. Kaksinkertainen tarkoittaa sitä, että Bulky on noin kaksinkertainen verrattuna Medium-paksuiseen lankaan.

Esimerkkilankoina BC'n Garn Hamelton 2 ja Novitan Hanko.

6. Super Bulky eli tosi tukeva
Muita käytettyjä termejä: Bulky (tukeva/tanakka), Roving (kiertämätön lanka)

Nyt mennään välineistön suhteen aika paksuihin, 8-12,5 mm puikkoihin. Näillä tulisi matto aika nopeasti, lankaa kun on 100 grammassa alle 100 metriä.

Roving tarkoittaa pehmeää, ulkonäöltään aika karvaista, kiertämätöntä lankaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, valaiskaa tietämätöntä. Luultavasti jotain langan valmistusmenetelmiin liittyvää alan sanastoa?

Esimerkkinä Katian Love Wool ja Kiviniemen Lammastilan Paksu hahtuvalanka.

7. Jumbo eli jätti
Muita käytettyjä termejä: Roving (kiertämätön lanka)

Puikoiksi suositellaan reiluja, 13 mm puikkoja tai paksumpia. Juoksevuus lienee tuossa 50 m/100 gramman paikkeilla, tarkkaa tietoa en löytänyt joten ammattimaisesti heitän lukuja lonkalta.

En tiedä olenko koskaan törmännyt tämänpaksuiseen lankaan, mutta varmasti tällekin on paikkansa ja verkkokaupoista tuntuu löytyvän. Olisihan se hyvä esim. kokeileviin neuleisiin, taideprojekteihin ja todella kärsimättömille neulojille? Ken tietäis...

Esimerkkilankana Istexin Bulkylop ja Titityyn verkkokaupasta löydetty Muhku-villalanka.


Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen, minkä paksuinen lanka tarvitaan neuleprojektiin joka juuri nyt mietityttää... tai sitten se herätti vain lisää kysymyksiä. Ainakin allekirjoittaneella heräsi mielenkiinto tutkailla omaa lankavarastoaan hieman tarkemmin aiheeseen liittyen.

En lupaa, että tästä mitään neulojan tietopakki-sarjaa saisin aikaiseksi, mutta ei sitä tiedä. Oli todella hauskaa etsiä informaatiota ja kerätä se kaikki yhteen kasaan. Lähinnä tein tämän itseäni varten, oppiakseni erot lankojen juoksevuudesta, mutta eiköhän joku muukin hyödy tästä. Ainakin toivoisin niin, heh.

Lähteinä on käytetty seuraavia sivustoja:
Craftyarncouncil - Standard Yarn Weight System
Koukuttamo - Kansainväliset langanvahvuudet
Louhittaren Luola - Lankataulukko 
Missä neuloimme kerran - Että mikä?
Novita Knits - Mitä ovat DK, Aran ja 4ply?

-Ricchan-

Pohdintaa neulojan vastuullisuudesta

Sain päätökseen YLEllä esitetyn "Verta, hikeä ja T-paitoja"-sarjan, jonka kahdeksassa puolen tunnin jaksossa neljä somenuorta pääsee kurkistamaan vaateteollisuuden esiripun taakse. Ja voi pojat, kyllä sitä varttuneempikin ihminen alkoi miettimään ohjelmaa katsoessaan omaa kulutustaan.

Vaatteiden suhteen asia on ollut pohdinnassa jo pitkään, vaan miten asian voisi ujuttaa käsityön maailmaan? No, materiaahan löytyy monelta neulojalta lankojen muodossa. Tein inventaarion omista kätköistäni ja kilomäärä on kauhistuttava: 11 kiloa ja vajaa 700 grammaa lankaa löytyy LankaLipastosta, vitriinistä, huopakorista ja ihan vaan kirjahyllyn reunalta. Lankaa on niin paljon, että voisin neuloa siitä määrästä 65 paria sukkia.* Siis uusi villasukkapari käytettäväksi kuudelletoista kuukaudelle. Tarvitseeko kukaan ihminen oikeasti niin monta kiloa lankaa ja tuleeko se neulottua ikinä?

* Sukkapariin menee noin 180 grammaa minun käsialallani, jos lanka on worsted-paksuista (7veikka) ja 3 mm puikot ovat käytössä.

[kuvan sukat: Lisäelämän tarpeessa]

En ehkä ole kaikkein työteliäin neuloja, sillä LankaLipaston vanhimmat olemassaolevat ostolangat ovat vuodelta 2014. Kuuden vuoden ikäistä lankaa, sehän menisi jo ekaluokalle tänä syksynä. Ja siitä huolimatta ostin yli puoli kiloa lisää viime kuussa, mistä kerroinkin tuossa viime viikon päivityksessä. Ostin, koska olin ollut ostamatta. Ostin, koska olin antanut itselleni luvan. Jokaiselle kerälle oli tarkoituksena, mutta entä ne jo kaapissa olevat langat? Mikä niiden tarkoitus on?

Ihmisen genetiikkaan on kirjoitettu kerääminen pahan päivän varalle. Varastointi huonoja aikoja varten on meissä sisällä valmiina olevana ominaisuutena ja sen myötä tykkäämme keräillä milloin mitäkin asioita: postimerkkejä, viilis-kuppeja, moottoripyöriä. Itse kerään mukeja, lankaa ja manga-kirjoja - joita tulee olemaan tällä ilmestymistahdilla vuoden loppuun mennessä lähes 380 kirjaa. Sehän alkaa olla jo pieni kirjasto - mikä ei ole kovinkaan masentava ajatus, jos ihan rehellisiä ollaan. Eheh.

[kuvan valmistumassa olevat sukat: Lakritsihilloa]

Mitä sitten pieni ihminen voisi tehdä ollakseen vastuullisempi langankuluttaja? Miten voisin toimia niin, etten kuluttaisi liikaa rajattuja luonnonvaroja ja saisin silti suojeltua ne työpaikat, jotka villaotusten kasvattaminen ja langan tuottaminen vaatii?

Tähän asiaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Mikään asia ei koskaan ole niin mustavalkoinen, että siihen löytyisi yksi mahtiratkaisu, joka korjaisi kaiken suit sait kerralla. Jos lopetan lihansyönnin, miten tilat jotka ovat hiilidioksiidinegatiivisia voivat jatkaa toimintaansa? Jos lakkaan ostamasta vaatteita, kuinka käy Myanmarissa työskentelevien ompelijoiden työpaikkojen? Jos ostan halpaa, se ei jostain syystä ole koskaan kotimaista. Jos ostan kallista, sekään ei ole aina paras ratkaisu kun pitää vertailla ilmastoa, terveellisyyttä, rahankulutusta ja eettisyyttä. Jos jätän ostamatta, kuka kärsii siitä? Osakkeenomistajat vai pienyrittäjät, tuottajat vai työntekijät?

[kuvassa Punaruostekennot]

Aihe on siinä mielessä kiinnostava, että täytyy palata asiaan jossain kohtaa ison lankojen vastuullisuus- ja ilmastovertailun parissa. Hyvä kirjoitus vaatii taustatyötä, joten nyt en tältä istumalta voi kirjoittaa mitään maata mullistavaa, mutta voin pyytää sinua siellä ruudun takana miettimään omaa kulutustasi.

Meillä on vain yksi planeetta, ja sen matemaattisesti laskettu maailman yhteinen ylikulutuspäivä oli jo. Ilmastonmuutos tulee lämmittämään maapallon keskilämpötilaa, enää on vain kysymys siitä, miten paljon. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, millaisen maailman me jätämme tuleville sukupolville. Ne sukupolvet eivät välttämättä tule olemaan omaa sukuamme, mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi ajatella myös heidän parastaan.

[Kuvan neule Simppelipipo]

Olisihan se todella helppoa vain vetää pipo päähän ja olla näkemättä sitä todellisuutta, joka tulevilla sukupolvilla on edessään. Eihän se kosketa juuri minua, minähän vain teen parhaani tässä hetkessä. En heitä roskia luontoon, vien muovit, pahvit, lasit, metallit ja vaatteet keräykseen, ostan käytettyä kun voin ja laadukasta kun on pakko saada pitkään kestäviä tuotteita. Koko kysymys on ihan liian laaja, ongelmat ovat maailmanlaajuiset ja minua on vain yksi pieni yksilö. Voiko minun tekemisilläni muka olla oikeasti merkitystä?

Joskus on huono olla. Raha ei riitä ruokaan, työ on rankkaa tai sitä ei ole ja mieli on väsynyt jatkuviin vaatimuksiin. Se on ihan normaalia ja se on ymmärrettävää. Mutta me, jotka pystymme ja jaksamme tehdä asioita, meidän tulisi toimia yhteisen hyvän vuoksi myös niiden takia, jotka eivät syystä tai toisesta voi.

Kykenemättömyys toimintaan ei ole mikään häpeä. Joskus on vain pakko huolehtia ensin itsensä kuntoon ennen muista huolehtimista. Omasta maljasta kun on todella huono ammentaa jos se on lähes rutikuiva. Pidetään itsestämme huolta ja toimikaamme sitten kun meillä on jaksamista.

[PikkuHemmot punavärisinä]

Olen avoin keskustelulle ja haluaisin tietää sinun mielipiteesi asiaan.  Onko ilmastonmuutos osa arkeasi, tuletko koskaan ajatelleeksi omaa osaasi maailman talouden kiertokulussa? Kierrätätkö, jätätkö kierrättämättä, miksi teet tai miksi et tee sitä mitä voisit tehdä? Toimitko vastuullisesti omassa (käsityö)harrastuksessasi tai pohditko asioita eettisyyden näkökulmasta? Jos asia ei ole käynyt mielessä tai ole muutenkaan ajankohtainen, sekin käy. Olisiko sinulle kuitenkin noussut jotain ajatuksia tämän kirjoituksen myötä?

Vielä loppuun haluaisin kertoa erään asian, jonka tajusin suihkussa ollessani (suihkussa kun tulevat aina ne parhaimmat ajatukset): Vastuullisuus ei tarkoita, että joutuu luopumaan kaikesta, mistä saa vähänkin iloa. Vastuullisuus on sitä, että nauttii täysillä juuri niistä muutamasta asiasta, jotka todella tuottavat itselle eniten iloa.

-Ricchan-

Uusia lankatuttavuuksia

Aamut ovat selkeästi viileämpiä kuin aikaisemmin. Yön kaste heijastuu ruohon varsista ja puiden lehdistä, tuuli puhaltaa vilpoisampaa, syksyn raikastamaa tuulahdusta. Kesä on taittumassa hiljalleen kohti uutta muutosta, ja voi pojat miten muutoksia onkin tapahtunut.

Valmistuminen stipendin keralla. Uusi, yhteinen koti. Uusi työpaikka. Uudet työtehtävät ja kokonaan uusi maailma, johon sulkeltaa, tottua uusiin rutiineihin ja muodostaa seuraava askel elämän polulla. Olen nöyrän kiitollinen sekä innoissanu tästä hetkestä. Uusi voi olla pelottavaa, mutta se on samalla niin täynnä mahdollisuuksia.

Blogin puolella se hetki on valitettavasti aiheuttanut yhden viikon päivityksen väliinjäämisen kokonaan... Joten korvatakseni sen, tänään ja ensi viikon torstaina tulee uusi päivitys. Normaalistihan uusi teksti on siis ilmestynyt joka parittoman viikon torstaina, mutta nyt tulee jopa kolmena viikkona joka torstai jotain uutta sekä blogiin että instaan. Tai no, ainakin blogiin, katsotaan sitä instaa sitten kun aika on, haha.

Tällä kertaa ei ole valmiita töitä, vaan ihan lankahullutusta. Maikin Kontin neulebingosta innostuneena lähdin kuuden kuukauden, siis puolen vuoden lankalakkoon. Huhtikuussa tuli ostettua virtuaalisilta Kässämessuilta yksi vyyhti lankaa, mutta muuten olin tammikuusta heinäkuun loppuun saakka ilman lankaostoksia. Ja sen kunniaksihan piti heti tilaisuuden tullen possutella ensimmäisestä vastaansattuneesta lankakaupasta kehrättyjä ihanuuksia vaikka millä mitalla.

Kiitos, ihana FiinaNeule! Piipahdimme viikonloppureissulla Helsingissä ja pyhitimme lauantain tärkeille ostoksille: ruostumaton teräspannu, puoli kiloa lankaa, 100 cm kaapeli pyöröpuikkoihin sekä useita nappeja jo pitkään niitä odotelleeseen Soulful-villapuserooni. Nappeja piti itse asiassa ostaa kahteen otteeseen, en ensin kehdannut kassalla räpelöidä kännykästä esiin ohjetta tarkistaakseni nappimäärän, mutta ulkopuolella sitä uskalsi jo. Onneksi uskalsin, en tullut nimittäin ostaneeksi riittävästi! Kipaisin äkkiä takaisin kauppaan nappikauppaa tekemään.

Vaan ne langat. Aivan ihanuuksia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mistä oikein aloittaisinkaan?

No, varmaan ensimmäisestä jonka nappasin hyllystä: Lana Mia Colore, Gedifran valmistamaa tiikerilankaa. Kyseessä on ilmeisesti merinosukkalanka, jossa on vahvikkeena 20 % polyamidia. Mulesing-vapaata merinoa mainostetaan ainakin vyötteessä, joten uskaltauduin ostamaan riittävästi saadakseni aikaan villasukat. Sportvahvuinen lanka on vähän paksumpaa kuin jo allekirjoittaneen LankaLipastossa olemassaoleva fingering-vahvuinen vastaava. 100 gramman keriä ja niissä noin 390 metriä lankaa.

Tavoitteena olisi tehdä näistä villasukat, varmaankin yhdet aikuisen jalkaan sopivat. Sitten pienempiin jalkoihin loput jämät, ellei tee pipoa. Katsotaan kun aika koittaa.

Seuraavaksi lähdettiinkin tarvelistalle. Neulebingossa yhdessä ruudukossa ovat vedenkantolapaset, joihin ei ollutkaan riittävän paksua lankaa Lipaston uumenissa. Yritin keväällä ruveta neulomaan niitä kaksinkertaisesta Heritage Silkistä, mutta se ei oikein toiminut. Se on joku neulojan luonnonlaki, että vaikka lankaa on kilokaupalla, ei mikään niistä ole sopivaa juuri siihen projektiin jonka haluaisi juuri siinä tietyssä hetkessä aloittaa. Aina on mentävä lankakaupan kautta :D

Nyt sitten on kolme kerää, ihan vaan näitä lapasia varten. Ihunan pehmeää perusmerinoa aran-vahvuisena. Vitosen puikkoa noillehan suositellaan. Yhdessä kerässä on 50 grammaa/85 cm lankaa.

En kovinkaan paljon ole sellainen lankojensilittelijäimmeinen, mutta viimeisin ihanuus on sellainen, jota thouodellakin tekisi vain paijailla ja silitellä. Niin pehmeää, niin siloista ja kiiltävää. 70 % babyalpakan villaa ja loput mulberrysilkkiä. En kestä. Fingering-vahvuinen, eli neulostan varmaankin 3 mm puikoilla pipon jollekulle. Väriksi valikoitui yllättäen harmaa. Värikartassahan sävyjä olisi vaikka kuinka, mutta nyt tuli tehtyä tällainen epävärivalinta.

Vaikean valinnan jälkeen otin kaksi kappaletta 50 gramman kerää, juurikin pipon verran todennäköisesti. Jos lompakkoni olisi antanut periksi, olisin varmaan hamstrannut useamman kerän. Tämä oli kuitenkin sen verran hinnakasta lankaa (enkä yhtään ihmettele!), että ostosten loppusumma uhkasi mennä kolminumeroiseksi. joten oli pakko vähän karsia jotain pois. Joskus vähemmän on enemmän.

Jooh. Kyllä kannattaa joskus paastota, se tekee hyvää ja voi kerralla sitten ostaa paidan verran lankaa. Nyt kun itse asiassa mietin, Bobelo olisi kyllä juuri sopiva neule aloitettavaksi seuraavaksi... Mutta ehkäpä odottelen, Neulisti eli nykyään Anna Johanna-suunnittelijanimellä kulkeva neitokainen Missä neuloimme kerran-blogista julkaisee ihan lähitulevaisuudessa oman kirjansa! Sitä olen odotellut melkein yhtä suurella hartaudella kuin Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maata.

Kyllä neulojaa hellitään tänä syksynä. Ja kirjaa odotellessa voikin sopivasti neulostaa sukkia, tämän vuoden Sukkasato on nimittäin avattu Räveltämössä (links). Osallistua voi ilmaiseksi, ja ainakin allekirjoittanut on luvannut sinne jonkinlaista palkintoakin.

Neulomisiin!

-Ricchan-

Sukka-Finlandia, etappi 6 - Päivä Provencessa

Päivä Provencessa

(Päivä Provencessa - SF 06/2020 in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat virolaistekniikalla koristeltuna, 72 s. (koko 41-42)

Ohje: Päivä Provencessa /Soile Pyhäniska

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Novita 7 veljestä Pohjola (Luosto), 7 veljestä (vaal. sin)
ja 7 veljestä Eero (kanerva)

Kulutus: Luosto eli vihreä 125 gr, vaal. sin. 76 gr, kanerva 4 gr
eli yht. 205 gr (102,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 7 päivää

Voitteko uskoa, miten paljon pidinkään tästä kuviosta? Ihanaa, perinteistä ruutuneuletta pikku jekulla, niin että kuvio kulkee soljuvasti sukkaa pitkin eteenpäin.

Kuudennella etapilla kisassa pääsi oppimaan roositud-tekniikan eli roosimisen. Siinäpä vasta menikin aikaa opetteluun, vaikka ohje oli selkeästi kirjoitettu. Ohjeessa oli siis oikeasti neljä vaihetta, mutta olin ymmärtämättömyyksissäni jostain syystä halunnut toistaa pelkästään ohjeen kohtia 3-4 ja saanut aikaan pari pitkää lenkkiä sukan taakse. Joku kyseli ongelmaketjussa näyttääkö oikealta, jolloin miekin huomasin tehneeni väärin.

Purin saman kohdan kolme kertaa ennen kuin ymmärsin tekniikan salat. Tässä vielä selkokielisenä (luulisin) itselle ja kaikille teille:
1-2. Kuviolankaa kuljetetaan mukana ees taas ja lanka jää vasempaan reunaan.
3-4. Tehdään lenkki, jota heilutellaan työn oikealla ja nurjalla puolella. Lanka jää oikeaan reunaan.
Toistetaan kohtia 1-4 kunnes kuvio valmistuu.

Loppukuvio olikin sitten huomattavasti vähemmän aivojumppaisaa toimintaa. Laskettelin maaliin saakka hyvillä mielin kun olin oppinut jotain uutta.

Roosimiskuviolla luotiin kolme kukkakuviota, joiden välissä varsi saatettiin loppuun ja tehtiin kantapää. Koskapa olin valinnut metsänvihreän Pohjolan ja taivaansinisen perus-7veikan langoikseni, oli luonnollista että metsässä kasvaa kanervia. Ja sillä tuli viimeisen langan värivalintakin hoidettua.

Tykkään. Vaikka sukista tuli aika isot, koon 41-42, niin en ole niitä saanut vielä lahjoitettua kenellekään. Kuvasimme ne vanhan sähkömuuntamon portailla ja kylläpä muuten oli kuuma. Jouduin laittamaan tavissukkien päälle yhdet villasukat, joiden päälle sovittelin nämä sukat. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä kesäkuun taivaalta, joten lämpöisä tuli.

Suosikkiyksityiskohtani ovat siis nuo kukat. Toinen, mistä tykkään reippaasti on kiilakavennusten piilottaminen pohjan puolelle.

Kun kiilakavennukset on näin hauskasti ja siivosti jalkapohjan alla, saa kuvio jatkua kaikessa rauhassa päällispuolella. Loistavaa sukkasuunnittelua Pyhäniskan Soilelta, arvostan.

-Ricchan-

Sukka-Finlandia, etappi 5 ja kuinka siitä ei tullut mitään

Luulisi, että nyt aiheena olisi Sukka-Finlandian viidennen etapin söpöt kisusukat, mutta valitettavasti ei. Aiheena on sellainen kauhistuttava asia kuin neulejumi.

Keskeneräisistä sukista ei voida edes puhua, sillä en ole päässyt luomaan edes silmukoita puikolle. Syyksi voidaan ottaa vaikkapa Sukka-Finlandia kiivaampi neulontatahti, sillä etappien pituutta vähennettiin huomattavasti vuoden 2019 kisaan verrattuna. Toisena syynä taitaa olla se, ettei allekirjoittaneesta ole oikeastaan kilpaneulojaksi.

Hirmuisa stressi, aamulla muutaman rivin verran neulostaminen, käsitöiden kanto töihin jossa niitä ei kuitenkaan saa lounastunnilla tikutettua, nukkumisesta nipistäminen jotta saa etapin ajoissa valmiiksi. Ei. Ei se vain ollut miulle se juttu, ja sen kässäämiseen meni kaikkiaan kolme vuotta.

Ihailen neulojia, jotka saavat valmista nopeasti. Sukka-Finlandian Räveltämön ryhmässä (links) oli muistaakseni video, jossa eräs kilpailija näytti videolla, millä vauhdilla sukkaa syntyy. Ja sitähän syntyi. Leuka auki loksahtaneena en voinut kuin seurata, miten nopeasti silmukkaa tuli ja neule eteni. Ei allekirjoittaneella ole toivoakaan samanlaisesta vauhdista näillä neulontakokemuksilla (reilut seitsemän vuotta satunnaisneulontaa).

Ja tiedättekö mitä?

Se on ihan hyväksyttävää. Ei ole pakko olla himoneuloja, vaikka saakin neulonnasta itselleen hyvän mielen, käsitöistä rentouttavaa tekemistä sekä blogilla ylläpidettyä kirjoittamista. Voin neuloa ihan omaan tahtiini ja se on täysin okei. Aina välillä tosin päädyn epäilemään itseäni kun en ole täydellinen tässä lajissa. Mutta elämä on opettanut, että keskinkertaisuudellakin pärjää. Ihmiset rakastavat kyllä miuta, vaikken saakaan sukkaparia valmistettua yhdessä päivässä.

Eli toisin sanoen ei kissasukkia tänä vuonna. Ohjetta ei voi ainakaan juuri nyt ostaa mistään, mutta Räveltämössä on sen projektisivu (linkki) ja siellä voi ihastella erilaisia variaatioita. Kisassa kisuja ei saanut neuloa negatiiveina ja simmut sekä nenuli piti kirjoa erikseen varsinaisen neulonnan jälkeen - tai aikana, kukin mielensä mukaan.

Kuka tietää, ehkä jonain päivänä saan aikaiseksi neuloa nämä. Siihen saakka nautitaan elämästä ja katsellaan tilannetta.

-Ricchan-

Sukka-Finlandia 2020, etappi 4 - Laura

Laura by Sari Nordlund

Lanka: Eluded Fibres Crow

Puikot: 2mm

Koko: One size, 72s

Juu, 1 silmukan palmikonkierrot ovat selvästi tämän vuoden SukkaFinlandian pääajatus.. Mielestäni ihan liikaa! Mutta en mitenkään voi kieltää, etteikö nämä sukat olisi valtavan kauniit ja minun tähän astisista sukista ehdoton suosikki.

Langan valinta tähän malliin ei oikein osunut hämäriin talvi- iltoihin, mutta kyllä kannatti silmiään uhrata. Ohjeen seuraminen oli hyvin intensiivistä sillä hetkeksikään ei voinut luottaa muistavansa kuinka se rivi menikään loppuun ja kisaajia varten oli erityinen vaatimus, että palmikonkiertojen piti kääntyä peilikuvana toisessa sukassa ja molemmissa sukissa muistaakseni kuviokerran puolivälissä olevissa käännöksissä taas eri suuntiin, peilikuvina toisiinsa nähden luonnollisesti. 

(Köh köh, yksi kierto meni väärinpäin toisessa sukassa, mutta ei kerrota sitä kisajärkkäreille)

Kaikenkaikkiaan hyvät ja istuvat sukat, en voi muuta sanoa. Aloitin 7.2. ja lopetin aamuyöllä 16.2.

~Ma-chan~


---               ---               ---               ---               ---               ---               ---               ---

Laura-sukat
(Laura - SF04/2020 in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, koko 39-40 (72 s)

Ohje: Laura socks / Sari Norlund

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: 7 veljestä Pohjola värissä Ruka (881)
Kulutus: 162 gr (81 gr/sukka)
Aikaa kului: 6,5 päivää

Sellaiset. Pientä palmikkoa takareunasta neulottuna ja helmineuletta niiden sisällä. Vahvistettu kantapää, nauhakavennus ja loppuun neuloen silmukointi. Kuulostaa helpolta sekä simppeliltä, yhdessä illassahan nämä tekaisee.

No ei.

Ensinnäkin sukat on neulottu toistensa peilikuvina. Ohjeessa oli siis kaaviot erikseen molempiin jalkoihin, minkä lisäksi palmikoilla tehtiin kikkailuja jotta ne kulkivat kirjaimellisesti nilkan ympäri. Katsetta ei voinut hellittää kovin kauas paperin kiemuroista. Neulon yleensä sohvalla, joten niska ei kovinkaan paljoa arvostanut kun selkä kumarassa tuijotin kaaviota. Myös hartiat ottivat hieman itseensä.

Aloitin lauantaina heti aamusta ja neulostin koko viikonlopun tehokkaasti. Viikolla neuleaikaa oli ehkä puolen tunnin pätkissä, mutta viikonlopun panostin taas. Sukat on saatu valmiiksi ajoissa ollessa ja pisteitä kerrytin huimat 8 kappaletta. Sijoitukseni oli nimittäin 129/143, mikä oli huima parannus edelliseen kisattuun etappiin. Kannatti jättää etappi kolmonen välistä ja rentoutua niin sai taas neuleinnostuksesta kiinni.

Mitään pahaa sanottavaa en näistä oikein keksi. Palmikoita on runsaasti, mutta huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Legatossa. Lisäksi voi neuloa palmikot samansuuntaisina molemmissa sukissa, se oli kuitenkin vaatimus vain kisaajia varten.

Novitan Pohjolassa on piiiitkän pitkä väriliuku, enkä alkanut kohdistamaan niitä villasukkia varten. Värinvaihto kulkee kuitenkin suurin piirtein samaa rataa vaihtuen sinisen hetken tummansinisestä aamunkajon vaaleansinertävään.

Ohje oli selkeä ja kaavioita seuraamalla tiesi saavansa sirot ja söpöt sukat. Jos haluat samanlaiset sukat itsellesi, ohjeen voi ostaa Räveltämöstä hintaan 4,96 €.

-Ricchan-