Minttumaakari / Päänlämmikeasioita

Voitteko uskoa, kuinka hankalaa on yrittää neuloa vastasyntyneelle pipoa. Etsin tuntitolkulla netistä tietoa, minkä kokoisia vastasyntyneen päänympärys voisi olla, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Jostain syystä vauvat ovat sen verran yksilöitä, että mitään varmoja mittoja ei voida antaa (kuinka kummallista). Suurin osa ohjeiden päänympäryksistä oli jotain 30 cm tienoilla, joten päätin lähteä sillä liikkeelle.

Vastasyntyneistä kun ei oikein koskaan tiedä millainen päähine olisi passeli, joten perus-tavallinen, päähän muotoutuva pyöreä tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta. Eikä se ollut ollenkaan pöllömpi valinta.

Nyt olen hieman viisaampi tästä asiasta,mutta onneksi onnistuin myös vuonna 2022 tekemään sopivan kokoisen pipon. Se oli tosin oikean kokoinen vain noin viikon ajan, mutta parempi sekin kuin ei mitään, heh.

Minttuisa pikkupipo
(Mint Beanie in Ravelry)

Mikä: Vauvan pipo (68 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945)
Tiheys: 24 s, 40 krs (10 cm)
Kulutus: 23 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Ohje puhui hauskasti silmukoista silminä: "luo puikoille 68 silmää, jaa joka puikolle 17 silmää". Ohje oli myös mukavan helppo ja koska tein piposta yksivärisen, se tuli valmiiksi pikavauhdilla. Ympärysmitta on valmiissa pipossa 30 cm ja korkeutta löytyy 15 cm.

Tein alkuun joustinta viisi kerrosta niin, että neuloin oikeat silmukat takareunastaan. Sain sillä siron alun niin pienelle ja suloiselle piposelle, että sydämeni läikähteli joka kerta kun otin työn tekemisen alle. Sitä oli jostain syystä kovin mukava neuloa.

Kun työ oli valmis, minua kuitekin jäi hieman arveluttamaan, mahtaako se nyt sitten loppupeleissä kuitenkaan olla riittävän iso. Se kun oli niin mahdottoman pieni kooltaan, vaikka olikin suloinen. Ihanko oikeasti vastasyntyneillä on noin pieni pää?
(Toim. lisäkommentti "Olisi saanut olla pienempikin" - äiti.)

Minttupipo kermareunalla
(Mint Beanie with Cream in Ravelry)

Mikä: Vauvan pipo (72 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945) ja valkoinen (väri 11/2996)
Tiheys: 22 s, 38 krs (10 cm)
Kulutus: 22 gr
Aikaa kului: 2,5 pvää

Jotenka päätin tehdä varmuudeksi uuden pipon, mutta hiukan isommalla silmukkamäärällä. Kyllä kannatti, tuli nimittäin jopa 32 cm ympärysmitta ja korkeutta 16 cm, jes. Tämä on se pipo, joka sopi vastasyntyneelle viikon ajan, ja jäi sitten muistolaatikkoon sen sileän tien...

Tässä pipossa on alussa neulottu valkoisella 2 oikein, 2 nurin-joustinta noin 3 cm verran, eli hiukan enemmän kuin aiemmassa versiossa. Molemmista pipoista tuli sopivasti päähän sopivan muotoisia, jota lähdin hakemaan. Tässä pipossa kavennukset on tehty eri tavalla, mutta muistiinpanoissa ei ole mitään mainintaa asiasta. Käyttöä se ei haitannut, ja se on pääasia.

-Ricchan

Rentopipoa

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, olisi nyt tarjolla sitten smurffipipon itselle sopivaa versiota sekä siihen passaavaa kirjallista ilmaista ohjetta. Ohje löytyy tuolta alempaa pipoturinoitten jälkeen.

Vaan aiheesta kukkaruukkuun, antaapa mennä:

Lörskäpipo

(Le cozy beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (126 silm.)

Ohje: Oma räpellys (löytyy alempaa)

Puikot: 4 mm Knit Pro Symfonie-vaihtopäiset koivupuikot, 120 cm kaapeli

Lanka: Sirdarin Harrap Tweed, värissä Horbury

Kulutus: 53 gr

Aikaa kului: 3 päivää

Pipo ihan minulle itselleni, eikö olekin mukavaa. Olin hamstrannut nelisen vuotta sitten (=lokakuu 2016) Savonlinnan Lankaamo-lankakaupan loppuunmyynnistä pari kerää tätä lankaa ajatuksena neuloa pipo ja siihen sopivat hansikkaat. Pipon valmistumisen myötä ollaan puolessa välissä suunnitelmaa menossa.

Ihanan tiilenpunainen väri on nimetty Länsi-Yorkshiressä sijaitsevan pienen englantilaiskylän mukaan. Lanka on polyamidi-villa-akryyli-viskoosi-sekoitetta ja siinä on tweed-langalle ominaisia pikkunyppysiä pitkin pintaa. Aluksi ne vähän ärsyttivät, melkein otin jo sakset käteen aikeenani siistiä hieman neulepintaa. Nyt ei ole enää väliksi, mielestäni tämä käy ihan näin tällaisenaan. Niin se vain mieli muuttuu.

Ostin varuilta myös samaa lankaa violetin värisenä vähän isomman kasan, mutta kyseiset kerät ovat vieläkin korkkaamatta. Jonkinlainen setti piposta, kynsikkäistä ja tuubihuivista oli mielessäni siitä väristä.

Neuloin tämän oman rentopiponi appatirallaa heti kun vain sain aikaa Sukka-Finlandia 2020:n neulomuksilta. Aikaa neulontaan meni kolmisen päivää ja viikon sisällä päähine oli valmis. Toppuuttelin tosin itseäni aloittamaan kavennukset hieman liian aikaisin, joten tämä ei ole ihan niin lötköpötkö kuin aikaisempi rentopipo.

Kuitenkin, meitsi tykkää. Koska pipo on perus-tyköistuvaa versiota löysempi, on se onnen omiaan tällaiselle syksyiselle kelille kun ei tarvita ihan niin lämmintä päähinettä. Aika usein olen käyttänyt sitä lähinnä asusteena enkä varsinaisessa päänlämmitystarkoituksessa.

Pipon takaosa roikkuu tuolleensa baskerimaisesti ja on ihan mukavan oloinen. Se lämmittää niskaa hiukan, mutta ei ole liian pitkä. Ei siis lähde tippumaan, ellen sitten juokse linkkipysäkille. Niin on tupannut käymään tässä syksyn mittaan kun haluaa maksimoida työskentelyajan.

Kiireestä sekä muutamasta ahdistuneisuushetkestä huolimatta olen nauttinut tästä syksystä valtavasti. Koko elämä tuntuu juuri nyt ihanalta seikkailulta ja aion nauttia siitä sydämeni kyllyydestä.

Muutenkin syksy on aivan selkeästi lämpimämpien värien aikaa. Tiilen- ja ruosteenpunainen sekä oranssi kutkuttavat neulojanvaistoja, tahtoisin kovin saada vangittua neuleisiin sen kauniin väriloiston jonka puut tähän aikaan tarjoavat. Normaalisti karsastan kirkasta keltaista kuin hauki kalastajan koukkua, mutta koivun runsas keltaisuus on saanut tänä syksynä sydämeni sykkimään. Monta kertaa kävelyllä ollessa olen tuntenut tarvetta vain pysähtyä nauttimaan väriloistosta.

Näitä kuvia otettiin eräänä lämpimänä syksyaamuna, aurinko loisti taianomaisesti puiden välistä ja tiesin, että täältä tulisi loistavia kuvia. Maa oli vielä kosteaa ja kevyt aamu-usva leijui kasvillisuuden päällä. Olo oli kuin olisi astunut suoraan metsän taikamaailmaan.

Ja kaislikossa suhisee. En kuitenkaan kahlannut rantavedessä, vaan ihan sammalikossa vain. Märät saappaat sain silti siitä kuvaussessiosta, mutta oli se kyllä sen arvoista.

Tässä tosiaan sitten olisi se simppeliohje tällaiseen rentopipoon. Toivottavasti siitä saa selvää ja nautitte neulomisesta. Etenkin aloittelevan neulojan olisi mielestäni hyvä aloittaa jostain helpommasta kuin villasukat tai lapaset: pipo-ohje on juuri passeli sellaiseen hommaan.

Ihanaa syksyä immeiset <3

-Ricchan-

Rentopipon ohje:

Tee ihan ensimmäiseksi mallitilkku ja mittaa kuinka monta silmukkaa tarvitset per 1 cm. Omassa tilkussani oli 23 silm./ 10 cm ja 34 kerrosta/10 cm
Päänympärykseni on noin 54 cm, joten saan tulokseksi 124,2 silmukkaa. Pyöristin sen iselleni 126 silmukkaan.

Luo 126 silmukkaa haluamallasi tavalla ja yhdistä ne suljetuksi neuleeksi. Neulo joustinta seuraavasti: 1 silmukka oikein takareunastaan ja 1 silmukka nurin.
Neulo joustinta 12 kerrosta.
Neulo 1 kerros oikeaa, jolloin vähennetään 1 silmukka alussa "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Näin saadaan 125 silmukkaa, joka on viidellä jaollinen (kavennuksia varten).

Neulo sitten suoraa noin 25 cm eli mie neuloin 85 kerrosta. Sinun käsialasi voi olla tiukempi tai löysempi, mutta senttimetrit ovat tässä tapauksessa kerroksia oleellisempia.

*Neulo 23 silmukkaa oikein ja kavenna "2 oikein yhteen"-kavennus. Lisää silmukkamerkki.* Toista *__* tämä kerroksen aikana 5 kertaa.
Neulo seuraavalla kerroksella kunnes sinulla on 2 silmukkaa jäljellä ennen silmukkamerkkiä. Kavenna ne "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Toista tämä kerroksen aikana 5 kertaa.

Jatka, kunnes silmukoita on jäljellä 10. Katkaise lanka ja vie se kahdesti silmukoiden läpi. Päättele huolella langanpäät ja nauti uudesta pipostasi. Hyvin tehty!

Laiskapipoa

Kävin läpi viime vuosien käsityölistauksia, joita teen joka vuosi excel-tiedostoiksi pysyäkseni kärryillä miten paljon on tullut neulottua. Tämän vuoden listaus on jumahtanut huhtikuulle, vaikka tietääkseni olen sen jälkeen neulonut (toim. huom. "tietääkseni").

Joka tapauksessa vuoden 2019 tiedostosta pompsahti esiin jotain, jota en ole muistanut vielä esitellä:

Laiskapipo

(Lazy Beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (150 s)

Ohje: Oma räpellys

Puikot: 3 mm KnitPron Symfonie Wood, 80 cm/120 cm-kaapeleilla

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Hämy

Kulutus: 72 gr

Aikaa kului: 4,5 pvää

Kivan löysä ja helposti neuloutuva myssyotus. Ja puikkojen sijaan käytin pyöröjä, siis mitä hitseliä. Oli yllättävän helppoa hommaa, vaikka epäilinkin alkuun onnistuuko pitkillä kaapeleilla pipotuksen neulominen kun se ei lyhyillä versioilla oikein ottanut onnistuakseen. Yleensä nimittäin sorvailen pipot sukkapuikoilla, mutta muistaakseni ajattelin kokeilla poiketa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi poikkesin, oli nimittäin aika letkeää neulottavaa.

Kaivoin muistiinpanot tuolta kaapin kätköistä ja ilmeisesti mallitilkun perusteella olen tehnyt 150 silmukalla ensin joustinta ja sitten pasatellut suoraa niin pitkään kuin tuntui hyvältä. Loppuun sitten vielä rajut kaventelut niin, että myssy jäi möllöttämään niin kuin oli toivottukin.

Lankavyyhti on peräisin Savonlinnan Harjun langasta. Olimme Savonlinnan Syystulet 2019-tapahtumassa ystäväni kanssa ja havaitsin rantaraitilla kävellessämme lankaa notkuvan myyntipöydän. Tietystihän sitä suorastaan automaatiolla ohjauduin kohti kyseistä myyntipistettä, eikä sieltä oikein voinut poistua ilman lankaostoksia. Teimme diilin mukana olleen ystäväni kanssa: hän kustantaisi kauniit, harmaan sinisävyiset langat ja neuloisin niistä hänelle pipon.

Ja kyllähän se sellainen diili neulojalle sopii.

Pipo oli mahdottoman mukavaa aivotonta neulottavaa ja valmistui nopeasti. Saaja toivoi smurffityyppistä pipoa ja sellaisen sai. Itse olen yleensä tyköistuvampien mallien suosija, mutta näitä kuvia ottaessa pipo oli niin mahdottoman mukava, että halusin sellaisen neuloa myös itselleni. Siitä lisää toisessa postauksessa, jossa saattaa ehkä olla sitten ihan kirjoitettua ohjettakin tarjolla.

Tämä harmaa versio valmistui marraskuussa, eli appatirallaa pari kuukautta lankojen oston jälkeen. Taisivat silloiset koulun harjoittelut tulla harrastusten tielle...

Mitähän muuta sitä tästä sitten vielä sanoisi?

Kaipa sen ainakin, että suosittelen kokeilemaan asioiden tekemistä poikkeamalla totutusta. Ikinä ei tiedä, josko se olisikin parempi tapa. Sitten jos kokeiltu tapa ei todellakaan ole kauhean miellyttävää omaan menoon, on ilo palata vanhaan tuttuun työskentelyyn. Ei se mitään ota jos ei annakaan ja aina kuitenkin voittaa jollain tavalla kun on taas yhtä kokeilua viisaampi.

Suosittelen myös armollisuutta peliin uuden oppimisen kanssa. Kukaan ei ole seppä syntyessään eivätkä virheet nollaa kaikkea aikaisempaa osaamista.

Näiden höpsöttelykuvien myötä ihunaa syksyä kaikille teille siellä ruudun takana. Pitäkää korona-ahdistuspeikko kaukana tekemällä asioita joista saatte iloa <3

-Ricchan-

Hiekkamyrsky talven keskellä

Päätinpä sitten jatkaa talvisissa tunnelmissa. Suurta syytä asiaan ei ole: kuvakansiossa oli vielä yhden neulepipon kuvat editoimatta ja nepä tästä nyt tein valmiiksi asti. Pääsee sitten ajankohtaisiin asioihin eli tämän vuoden puolella valmistuneisiin neuleisiin :3

Talvimyrsky

(Winter Storm in Ravelry)

Mikä: Palmikkopipo kirjekuoripäättelyllä (144 s)

Ohje: Hiekkamyrsky / Anna Johanna
Puikot: 4 mm sukkapuikot

Lanka: Novita Isoveli petrooli (187/7413) ja tummansininen (158/1542)

Kulutus: Petrooli 108 gr, tummansininen 79 gr eli yht. 187 gr

Aikaa kului: 4 pvää

Eka kuva on tarkoituksella sumea enkä tarkoittanut sitä blogiin ladattavaksi... Tarkoitus oli vielä lisätä lumihiutaleita saadakseni aikaan myrskymeininkiä, mutta en halunnut editoida liikaa. Harmittaa joissain sarjoissa kuinka videoon lisätään tietokoneella juttuja, sitten se editoidaan täydelliseksi... jonka lopuksi kaiken päälle lätkäistään lumisadetta. Etenkin suoratoistopalveluissa näytöllä saattaa tapahtua sen verran, että kun vielä nettiyhteys/kuvantoistovehkeet eivät pysy perässä niin seurauksena on pelkkää rakeista lumimösmöä.

Joten lumipyry sai luvan jäädä. Kuva kuitenkin viehätti kaikessa pehmeydessään, joten eiköhän se kelvanne - päätyi kuitenkin blogipostauksen pääkuvaksi ja instaankin asti.

Yritin hakea talvista raikkautta näihin kuviin. Vähän sellaista esimakua tulevasta kunhan tuo syys pääsee etenemään. Pakkasen kirpeys tuntuu niin hyvältä, mutta syksyn kuulauskin viehättää kovasti allekirjoittanutta.

Kyseessä on siis vuoden 2018 viimeinen valmistunut työ. Iskä sai tästä itselleen joululahjan - kevättalvella ja pari kuukautta myöhässä. Huppista. Melkein pitäisi jo nolottaa moinen myöhästely.

Koska halusin pitää iskän korvat lämpiminä, tein kaksinkertaisen reunan. Ensin neuloin tummansinisellä 2 oikein 2 nurin-neulosta hilppasen verran eli jumalattoman monta kerrosta. Sitten kävin raidoittamaan vaalealla, niin että vaaleat raidat kasvoivat ja tummat pienenivät. Lopulta yhdistin reunat jo lähes perinteeksi muodostuneella silmukoiden poimimisella.

Tämän jälkeen siirryin ohjeen pariin. Palmikkokuvio oli selkeä ja miellyttävää neulottavaa. Jännyys koittikin kirjekuoripäättelyn merkeissä. Oli muuten aikamoista aivojennyrjäyttelyä, kunnes ymmärsin kuinka se oikein toimii. Ja sitten ihastuinkin tekniikkaan todella paljon <3

Tykkään päättelyn lisäksi ohjeen palmikkokuviosta. 12 silmukan kuvio muodostuu kahdeksasta kerroksesta jotka vievät mukanaan. "Jospa neulon vielä yhden kerroksen"...
Ohjeessa vihjattiin kirjekuoripäättelyn syövän pipon korkeutta jonkun verran, joten palmikoita tuli neuloa reilusti. Neuloin kuusi kertaa kaavion verran eli yhteensä 48 kerrosta. Toivoin sen todella riittävän.

Kirjekuoripäättely oli ihan mahtava tapa saada yksinkertaiseen pipoon jännä ulkomuoto. Ohjeen esimerkkipipo on neulottu pehmoisesta kasmir-langasta, joten tällainen villainen tuhti versio toi valitettavasti omat ongelmansa päättelyn suhteen. Sormivoimat olivat koetuksella, mutta sain valmista aikaan (vähän myös pelotti puikkojen puolesta). Piposta tuli niin ihana, että päätin adoptoida sen mikäli se ei sopisikaan iskän isompaan päähän.

Huoleni oli kuitenkin aivan turha. Pipo on nähty käytössä ja sitä on kehuttu lämpimäksi. Aivan varmasti, onhan Isoveli tujakkaa villaa.

Neulonta sujui kuin huomaamatta, pipoon ei kulunut kuin muutama päivä ja se oli jo valmis. Kun neulekärpänen puraisee ja ohje osuu kohdalleen niin valmista tulee hyvinkin nopeasti. Jospa jonain päivänä tekisin samanlaisen pipon itselleni, kenties vähän vähemmän paksusta langasta. Lipastossa olisi juuri sopivasti pörröistä Picchun sataprosenttista alpakkaa odottamassa vain neuleprojektia...

-Ricchan

Corgipipaa ja SukkaSatoa

Hui miten talvisia kuvia onkaan tässä päivityksessä! Monessa blogissa on tullut vastaan syksyisiä fiiliksiä, joten lienen sitten hiukan aikaani edellä - tai vaihtoehtoisesti jäljessä, aivan kummin vain.

Pääasia molemmissa vuodenajoissa on se, että lämmikettä tarvitaan. Ja lämmin tämä pipo-otus todellakin on.

Peruspipo à la corgi

(Basic beanie à la corgi in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulepipo

Ohje: CorgiLove / Jonna Kapela

Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot

Lanka: Novita Isoveli tummansininen (158) ja petrooli (187)

Kulutus: Tummansininen 112 gr, petrooli 106 gr eli yht. 218 gr

Aikaa kului: 5,5 pvää

Kuvissa esiintyvän pipon neuloin armaalleni joululahjaksi. Valitettavasti paljastui, että se on aivan liian pieni! * gasp *
Eli ei muuta kuin neulomaan uutta. Lankaa ei ollut aivan riittämiin, joten tämä ensimmäinen kuvissa esiintyvä versio piti pistää lihoiksi (tai ehkä sittenkin langoiksi). Voi hitsit. Onneksi uusi pipo on samanlainen joten kuvat pystyi hyötykäyttämään tähän postaukseen, mwahah.

Huvittava muistella, miten niin salaa pakersin ykkösversiota, mutta sitten kakkosversion neulostin ihan avoimesti soffalla istuksiessa. One Pieceä taisi mennä useampi jakso. Mistä tuli mieleen, että odotan innolla Masterchef Australian 11. kautta joka pitäisi alkaa viimeistään syyskuussa. Kuinka moni on mukana hypetyksessä?

Ohjeen löysin Räveltämöstä, on ilmainen ja suomenkielinen. Hirmu selkeä, ruutukaaviota oli helppo seurata eivätkä rivit hyppineet silmissä.
Kuviota en muokkaillut yhtään, mutta reunuksen tein kaksinkertaisena. Juuri nyt ohje on hukassa joten en voi edes tarkistaa mitä kaikkia muita modauksia olen tehnyt. Ainakin enempi silmukoita, muistaakseni 2 tassukuviokertaa piti lisätä.

Pidin kovasti pipon yksinkertaisesta ulkoasusta. Kahdella värillä saadaan kauniin yksinkertainen kirjoneule, jossa piti tosin aika urakalla sitoa lankalenkkejä. Eivätpä ne miuta kauheasti haitanneet ja tuovatpahan lisää paksuutta.

Erityisesti söpöt tassukuviot yhdistettynä sydämiin olivat omaan mieleeni kovastikin. Kukapa koirafani ei haluaisi tällaista päähinettä itselleen. Mies on monen muun kanssa aivan ihastunut vauhtimakkaroihin, joten tämä lahjus oli täsmäosuma. Jeij!

Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että vaikka pipo valmistui viidessä päivässä, hengasi se puolivalmiina puikoilla viisi kuukautta. Valmistuminen tapahtui toukokuussa, joten käyttöönottoa saataneen odottaa jonkin aikaa.

Viime aikoina on kauheasti ollut tekemistä näyttöjen suorittamisessa ja amk-kurssien kanssa. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit aika haipakkaa. Viime vuoden SukkaFinlandian kisasukat ovat vielä kuvaamatta - hienosti ovat jaksaneet odotella työpöydän nurkalla siistissä pinossa tätä tulevaa tapahtumaa. Lisäksi Ma-Chan muistutteli, että SukkaSato on aivan nurkan takana. Jösses, olin melkein unohtanut! Hilppasin äkkiä Ravelryyn päivittämään ryhmän infokuvaa sekä lisäilemään ajantasaisia keskusteluketjuja.

Jälleen kerran satoa kerätään vain Räveltämössä. Tägillä sukkasato2019 voi merkitä tulevia jalanlämmikeprojekteja ja ryhmän löytää klikkaamalla tästä. Instaankin voitaisiin yrittää saada Sukkasato2019-tägillä kuvia keskeneräisistä tai valmiista töistä.

Olisi niin monta neuletta josta haluaisin vielä höpötellä, mutta niiden lienee odoteltava omaa postaustaan. Joten toivotan tässä kohtaa kivaa syksyn alkua kaikille :3

- Ricchan -

Peruspipsa käännetyllä reunalla

Kun neulova ihminen yleensä kysyy elämänsä valon toiveita hattuasioiden suhteen, kohtaa hän todennäköisesti jonkun seuraavista lauseista: "Joku ihan tavallinen." "Peruspipo." "Ei mitään ihmeellisyyksiä."

Yritä siinä sitten neulojana juonia, kuinka voisi täyttää toiveen, mutta saada silti tehtyä jotain pientä kommervenkkiä ettei neulonta olisi kerrassaan aivotonta meininkiä. Joskus aivottomuus on aivan ihanaa ja kerrassaan mieltä tyhjentävää meditaatiota. Joskus taas se ei todellakaan riitä, ei ainakaan tässä pipossa.

Peruspipo vol I

(Casual Beanie Vol I in Ravelry)

Mikä: Pipo omalla ohjeella (210 s)

Ohje: Oma räpellys

Puikot: 2,5 mm Chiagoo-pyöröt

Lanka: Holst Garn'in Highland värissä Turf (suom. nurmi)

Kulutus: 97 gr

Aikaa kului: 6,5 pvää

Ymppäsin pipoon käännetyn reunan, jotteivät ukkelin korvat paleltuisi. Kokeilin lisäksi uutta tekniikkaa: pipon neulomista pyöröpuikoilla kaapelin avulla. Tämä olisi tavallaan testipipo koonsa puolesta, jotta voisin neulostaa talveksi sitten violetista värjätystä Purple Touchista vuorellisen version. Tämä yksilö valmistui viime vuoden lokakuussa, joten mitään kiirettä en ole uuden version kanssa pitänyt. Jospa sitten kunhan saan SukkaFinlandian jäähdyttelyohjeen neulosteltua...

Lanka oli periaatteessa sukkalankaa (80 % villaa, 20 % nylonia), ei todellakaan tuntunut siltä. Niin pehmoista ja hyvin puikoilla kulkevaa tavaraa, ai että. Tykkäsin todella. Tavallisesti myös saan neuloessa sormeni auki, mutta ei tämän langan kanssa.

Alkuun laskin silmukat testineuleesta saadakseni oikean kokoisen pipon. 34 s/10 cm ja 50 krsta/10 cm kertoi statistiikka. Eli tutummin 3,4 silm/1cm leveyssuuntaan ja 5 silm/1 cm pystysuuntaan. Koska päänympärys oli 58,5 cm, tarvitsisin rapiat 198,9 silmukkaa. Pelasin sitten varman päälle ja tein 210 silmukalla, ihan vain ettei tule liian pieni. Onneksi pelasin, tuli juuri hyvän kokoinen pipo-otus.

Ohje on harvinaisen simppeli: Joustinta neulotaan ensi alkuun 40 kerrosta, sitten vielä 45 kerrosta. Taitoksen pituudeksi saadaan 7-8 cm, joka peittää korvan. En muista miksi, mutta näiden kahden välissä kavensin pois silmukoita niin että jäi 192 silmukkaa. Tämän seurauksena piti sitten neulostaa osa silmukoista 3 oikein yhteen kahden silmukan sijaan.

Seuraavaksi neule taitetaan ja nostetaan pohjasta silmukat, jotka neulotaan yhteen nykyisten silmukoiden kanssa (tarkempi selostus kahden vuoden takaa tästä linkistä). Sitten vain posotellaan suoraa kunnes pipo on miellyttävä korkeudeltaan. Itse pääsin helpolla, vain 33 kerrosta tarvittiin - ainakin kun vertaa joustinneuleen kerrosmääriin.

Kavensin aika haipakkaa, 30 kerrosta lisääntyi pipoon. Sen oli tarkoitus olla 6 cm korkeutta ainakin paperilla, pipossakin kaiketi. Yksi välikerros olisi ollut varmaankin hieman tarpeen ulkonäöllisesti, mutta mies tuntui tykkäävän päätä pitkin etenevästä kavennuksesta. Jos se hänelle kelpaa, niin kelpaa se allekirjoittaneellekin.

Pipo on ollut käytössä, ja se jos mikä on paras kiitos neulojattarelle. On ilo nähdä oma kättensä työ tekemässä sitä mihin se on tarkoitettu: lämmittämässä rakasta kumppania <3

-Ricchan-

Lhoze

Viime syksynä halusin tehdä ansgarokselle pipon syksyn kuulaita tuulia vastaan, jonkun vähän paremman, ehkä kenties jopa pakkasen kestävän version. Yhden pipo-otuksen sainkin sitten aikaiseksi, mutta sepä olikin liian pieni ("taasko"?)... Neuloin sitä töissä hiljaisina hetkinä ja kotona television ääressä, kunnes sain vihdoin valmiiksi viime helmikuussa.

...Helmikuussa??

Huppista. Kylläpä se aika rientää lujempaa kuin uskoisikaan.

 Lhoze-pipo

 (Lhoze in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksinkertaisella reunalla (180 s)

Ohje: Itse räpelletty

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Lanka: Holst Garn'in Highland, värissä nurmi
(80 % highland-villa, 20 % polyamidi)

Kulutus: 77 gr

Aikaa kului: 8 päivää

Langaksi valitsin  Highlandin, jonka värit lahjan saaja sai ihan itse valita. Mukaan tarttui sekä vihreää että violettia. Vihreä turf (suomeksi nurmi) läikittyi kivasti raidoiksi pitkin neuletta. Tuntuma langassa on ihanan pehmeä ja se tuntuu miellyttävän viileältä ihoa vasten.

Koska suuresti kammoksun pelkkää sileän neulontaa, halusin tehdä sivuun jonkinlaista kuviota. Sellaista yksinkertaista, mutta kaunista olematta turhan simppeli.
Asiaa pohtiessani päässäni alkoi hiljalleen raksuttaa vuorillisten pipojen mallisto, jonka nimeäisin vuorien mukaan. Tähän pipoon oli tarkoitus neuloa sisälle joko Fashion Soft-pehmolangasta tai Perusta vuori. Mutta koska pipo oli ensikokeilemalla aivan liian pieni isopäiselle miehelle, tämä ajatus jäi loppujen lopuksi vain ajatukseksi. Nimi kuitenkin säilyi. Lhoze-vuoresta löytyy pieni infonpätkä wikipediasta.

Palatkaamme aiheeseen. Alun perin laskin mallitilkun neuletiheyden mukaan tarvitsevani vähintään 198 silmukkaa päänympärykseen. Koska en omistanut silloin 2,5 mm pyöröpuikkoja, jouduin vähentämään silmukkamäärän 180 silmukkaan jotta ne pysyivät sukkapuikoilla. Virhe, jonka ylenkatsoin viattomin silmin. "Lankahan venyy käytössä" oli tekosyyni. Ikävä vain, että jos valmis työ on jo etukäteen aivan liian pieni, käyttöä ei pääse tapahtumaan.

Aloitin neulomisen ensin kasialoituksella ylhäältä, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Seuraavaksi aloitin alhaalta joustimesta, jota neuloin yhteensä 80 kerrosta. Sitten taitoin sen kaksinkerroin, ajatuksena siirtää silmukoita niin että saisin tuollaisen vinon elementin reunaan. Muuten hyvä idea, mutta silmukoita siirtyi aivan liikaa. Toisin sanoen silmukoin 1. puikon silmukat yhteen 2. puikon kanssa, 2. puikon silmukat yhteen 3. puikon kanssa ja niin edespäin. Olin niin ylpeä itsestäni kun sain aikaiseksi kivan efektin, mutta joku kohta reunasta on aina rutulla. Ainakaan omassa päässäni pipo ei suostunut asettumaan ilman että jokin kohta painoi päänuppia. Tulos oli siis plus miinus nolla.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa vain sen 20 silmukkaa etuottia ahnehtimatta lähes puolitoistakertaista määrää... Saattaisipa olla, että ei tulisi niin ruttuisaa reunaa.

Noh, koska kuvittelin että mies-rakas pitää pipoa kuitenkin, jatkoin neulomista. Silmukoita oli yhteensä 45 per puikko ja niiden tippumista piti aina koko ajan yrittää estellä. Sivuun tein koristeraitaa kerroksen alusta alkaen seuraavasti: "2o, 2n, 2 s oikein takareunastaan, 2 n, 24 s ainaoikein, 2 n, 2o, 2n, loppu suoraa".

Suoraa neuloin noin 40 kerrosta, sitten kavennuksiin sain upotettua noin 13 kerrosta. Kavennukset ovat oikein nätit kuviossa, mutta eivät oikein muualla pipossa. Piirustuspöydän ääreen takaisin siis.

Ehkä se johtui suunnitteluinnostani, joka suuntautui jo muihin kohteisiin. Tai sitten tajusin jossain mieleni sopukoissa, ettei tämä pipo ehkä tulisi sopimaan ansgarokselle. Tai jokin kolmas kosminen voima halusi minun epäonnistuvan. Nimittäin nyt kun muistelen puolen vuoden takaisia neulomisia, niin on paha aavistus, että vain hutaisin tämän pipon kasaan. Alkuun siihen on upotettu niin paljon huolta ja rakkautta, mutta loppu on plääh.

Jospa tänä syksynä kokeilen uudestaan ja sitten saan tietää millainen Lhotse'n oikeasti tulisi olla :3

- Ricchan-

SikSakkia

Siitäkin huolimatta että blogi on ennen SukkaFinlandiaa pursuillut pipojuttuja, palaan takaisin aiheeseen.

SukkaFinlandian jälkeen neulekrapula on pitänyt tiukkaa otettaan ja hyvällä mallilla ufoutuvat työt odottavat tekijäänsä.
Kisan jälkeen aikaiseksi on saatu yksi pipo, muutama rivi polvisukkia sekä muutama hassu kerros "räsymatoiksi" nimettyjä kämmekkäitä.

Koska ihminen osaisi olla aloittamatta liian montaa työtä yhtäaikaa?

SikSak PinkkiSeepra

Puikot 3,5 mm

Langat: Pirta musta sukkalanka ja 7 Veljestä Polaris
Aloitus: 140s 2o 2n resoria n 12cm.
Resorin kääntö kaksinkerroin, vastapuolen reunasta silmukan poimiminen ja kavennus yhteen.
Siksak- kuvio: leveys 4s/raita, 9 x siirto vasemmalle ja takaisin, kuvio 1.5 kertaa ennen kavennuksia.
Kavennukset: raidan 2 ensimmäistä silmukkaa oikein yhteen joka krs.
Hupsu on se, jolla ei tupsua ole.

Ajatus tähän pipoon lähti siitä, kun siskoltani saama vihreä pipa ei oikein jaksanut lämmittää lähes 30 asteen pakkasissa. Halusin lämpimän pipon, josta ei tuulisi lävitse niin herkästi. Ensimmäinen suunnitelma oli tehdä onteloneuleena koko pipo, mutta koska SF imettyä aivoista viimeisenkin rahtusen siitä, että jaksaisi käydä opettelemaan uusia tekniikoita aivan heti, ajauduin tilanteeseen jossa tyydyin neulomaan pitkän pätkän resoria, jonka käänsin kaksinkerroin ja poimi-kavenna tekniikalla neuloin reunat yhteen.

Resorin tehtaileminen taisikin olla se kaikkein aikaavievin vaihe, sillä loppu pipo tulikin sitten melkein kuin itsestään.  Raidat rakentuvat siten, että joka kierroksella siirretään kuvion värejä yhdellä silmukalla vasemmalle ja sitten vastavuoroisesti saman verran oikealle, jolloin muodostuu siksak kuvio. 

Jouduin tosin tämänkin tekeleen purkamaan kertaalleen resoriin saakka, koska tein siksakkia liian kapealla raidalla joka ei loppupeleissä miellyttänyt omaa silmää. Vähän leveämmällä raidalla tuli huomattavasti levollisempi kuvio.

Kavennusten kanssa piti pähkäillä kuinka ne saa kulkemaan oikein, mutta siihenkin löytyi ratkaisu.

Ronskisti vaan oikein yhteen raidan kaksi ensimmäistä silmukkaa jatkaen jäljellä olevien silmukoiden siirtämistä kuvion mukaan niin kyllä ne pikkuhiljaa alkoivat toisiaan syömään.

Viimeiset metrit ovat aina vaikeimpia ja niin tämänkin kanssa. Tupsun aikaansaaminen. Olin saanut sen jo alulle mutta älysin liian myöhään että olisin tarvinnut 2 pahvikiekkoa yhden sijaan.
Ei sillä että se yhdellä kiekolla olisi mahdottomuus, mutta 2 helpottaisi elämää sidonta vaiheessa. Tämän erheen hoksaaminen sai rusinat hieman rasahtamaan ja tupsun teko sai jäädä odottamaan tunteiden viilenemistä.

Eipä siis tainnut tämä pipo ehtiä lämmittämään hurjimpia pakkasia, uskoisin kuitenkin että suhteellisen lämmin olisi ollut. Kuvioneuleessa takana kulkeva lanka kuitenkin antaa lisäkerrosta.

Ammattikorkeankoulun yhteishaku alkoi ja hakemus on laitettu sisään, ennakkoaineiston aukeamista odotellessa panikoin jo tulevia pääsykokeita, jotka suoritetaan kesäkuussa. 

Sen jälkeen kohtaloni ratkeaa, napsahtaaka nakki koulunpenkille ja muutto Joenkaupunkiin (VIIMEINKIN!) vai tuleeko hylsy jo alkumetreillä.. eipä siinä, Joenkaupunkiin muuttaisin sitten varmaan jokatapauksessa muutenkin, onhan sitä jo tullut vatuloitua jo niin pitkän aikaa.

Pikaista kevään saapumista toivottaen

~Ma-Chan~

Pipon nelinkertainen reuna

Tämä ohje on tehty onteloneule-pipoa varten ja ihan itse kehitelty. Voi siis olla, että saman olisi voinut tehdä helpomminkin, mutta tämä kelpaa miulle ja sillä saa lämpöisen pipon.

Neulo ensin kaksinkertainen resori pipoon (tarkempi selvitys täältä). Kun se on tehty, nosta silmukat ulkopuolelta resorin ja "pääpipon" välikohdasta (kuvassa kohta josta vihreä vaihtuu valkoiseksi), johon alat sitten neulomaan alaspäin, eikä kohti pipon lakea. Tässä pipossa oli 144 silmukkaa, joten nostin sen verran vihreitä silmukoita ja sitten lisäsin ensimmäisellä kerroksella joka puikolle vielä yhden: on varmasti vähän tuhdimpi reuna eikä vedä vihreää rullalle.

Neulo suoraa kunnes ylimmäisen kerroksen saa taitettua pipon reunan ylitse. Ylimmässä kuvassa pipo on oikein päin ja alemmassa käännettynä nurin sisäpuoli ulkopuolella. Näin on huomattavasti helpompaa tarkistaa, onko reunus riittävän pitkä.

Taitos kelpaa, joten nostin vihreän reunasta silmukat, joihin päättelin alpakkalangan löysällä päättelytekniikalla: Langankierto, 2 oikein yhteen, pudota langankierto. *Langankierto, 2 oikein yhteen, pudota langankierto, vedä aikaisempi silmukka yhteenneulottujen silmoiden ylitse*, toista *___* kunnes kaikki 144 silmukkaa on päätelty.

Koska joukossa oli neljä ylimääräistä silmukkaa, kavensin joka puikon ensimmäisen silmukan seuraavasti ennen kuin tein peruskavennnukset (nosta kaksi silmukkaa oikealle puikolle ja vedä ensimmäinen toisena nostetun ylitse. Palauta silmukka vasemmalle puikolle).

Nyt päättelykohtaan tuli tuollainen reunus, mutta tulevaisuudessa voisin ensin neuloa nelinkertaisen reunan ja sitten vain jatkaa onteloneulosta vihreän kanssa. Siten päättelyreunaa ei tule ja pipossa on riittävästi paksuutta pitämään pakkasen loitolla.

Tulin pohdiskeluissani myös siihen tulokseen, että pohjalangan kannattaa olla alpakkaa tai alpakka-merinovillasekoitetta. Pehmoisuus on tietysti hyvästä ja kutittamattomuus.

Lopuksi kuva vielä valmiista piposta oikein päin käännettynä. On se muhkea :3

-Ricchan-

Villaista pipoa

Monestikohan olen viime aikoina todennut, että mies on pipon tarpeessa..?

Onneksi vihdoin sellainen sopivakin versio valmistui jossain kohtaa elämää. Raportointi on vain jäänyt sen verran, että lumi on satanut maahan ainakin täällä eteläisessä Savossa. Kirjoittaessa oli kiva katsella keltaisia syksyn värejä kuvissa, muistuu mieleen kaunis ruska sekä ne harvat aurinkoiset päivät joita saatiin kokea sen kaiken harmauden keskellä.

Tänään tosin oli uskomattoman kaunista, rantoja reunustivat niin monet valkoisen ja harmaan sävyt ettei sanotuksi saanut. Sumu vain korosti maiseman kauneutta. Oh, Suomen luonto <3

...ja sitten asiaan.

Simppelipipo

(Easy beanie in Ravelry)

Mikä: Muunneltu Tekla-pipo (100 silm)

Ohje: Tekla by Suvi Heikkilä (Ulla 01/13)

Puikot: 4 mm alumiinisukkapuikot

Lanka: Novitan Alpaca Wool, laivastonsininen (50% alpakka, 50% villa)

Kulutus: 86 gr

Aikaa kului: 5 pvää

Tämä pipo lähti liikkeelle sadalla silmukalla. Neuloin ensin normaaliin tapaan kaksinkertaista reunaa: 1 oikein, 1 nurin-joustinneuletta 25 kerrosta eli noin 8 cm. Sitten yksi kerros oikein ja yksi nurin, jonka jälkeen 28 kerrosta oikeaa.

Oikeiden kerrosten jälkeen olisi tarkoitus taittaa reuna ja silmukoida se kaksinkertaiseksi. Tosin tässä kohtaa vasta keksin kysäistä pipon saajalta, että laitetaanko joustin päälle vai alle. Päällehän se piti saada. Tämä valinta sai aikaan sen, ettei reunan alapuoli ollutkaan oikeaa silmukkaa, vaan nurjaa. Siis nurjaa, kun piti olla loppupipoon sopivaa oikeaa.

En minä muuten valittaisi, ihan vaan koska silmukoiden poimiminen nurjalta tasaisin välein oli hankalampaa kuin oikealta puolelta. Niin, ja tietysti sellaisesta pikkupikku yksityiskohdasta, että nurja ei miellytä omaa silmääni (saa tökätä jos on eri mieltä).

Ikävästi joustinneule ja suora neule eivät myöskään suostuneet menemään pystysuunnassa tasan, vaan nurja kerros pilkottaa reunasta. Se sinällään tuo pipoon kivan lisävivahteen, toisaalta taas muistuttaa siitä, ettei nyt ihan onnistuttu...

Kun olin saanut reunan silmukoitua, tein lisäyskerroksen ja nostatin silmukkamäärän sataankahteenkymmeneen. Joka puikolla hengasi menemään 30 silmukkaa, eli piti olla hiukan tarkkana ettei vahingossa törvinyt kämmensyrjällä silmukoita puikoilta pois.

Reunan jälkeen neuloa posottelin 30 kerrosta silkkaa suoraa, ei mitään krumeluureja. Pipo alkoi olla ihan mukavan kokoinen ja vaikka alpakka vähän kutitti nenää, neulominen sujui mukavasti.

Jotta saisin tasaiset pääkavennukset aikaiseksi, kavensin joka kierros 6 silmukkaa pois. Toisin sanoen 19 kavennuskerrosta kului, että puikoilla oli yhteensä vain 8 silmukkaa. Sitten vain lanka katki, neulalla silmukoiden läpi ja päättely sisäpuolelle. A'vot!

Tykkään hirmuisasti tuosta kavennusten aikaansaamasta tähtiefektistä. Onneksi ansga ei halunnut mitään tupsua pipon päälle keikkumaan, joten kavennukset myös jäivät näkymään koristeellisena yksityiskohtana. Tykkään kovasti :3

Ja kuten kuvasta näkyy, pipo on allekirjoittaneelle himppasen verran suurehko.

Käyttökokemuksista sen verran, että kuulemma korvat ovat pysyneet lämpiminä. Kovalla tuulella tuppaa päälaki viilenemään hiukan (hän on kestänyt sen hienosti narisematta kauheasti). Yksinkertainen neulos kuitenkin yrittää parhaansa ja suojaa vain sen minkä tiheydeltään kykenee. Vähän alpakka myös yrittää kutittaa, mutta sitä ei huomaakaan kun riittävästi keskittyy PoGoilemaan.

Olihan se myös miunkin pakko pitää omaa alpakkapipoa yhteisillä kävelylenkeillä... Hirmu söpö olo tulee kun käsikkäin kävelijöillä on samanlaiset pipot, hihi.

Että tällaista tällä kertaa, yritähän rakas pärjätä tällä pipolla sen aikaa että saan siulle neulottua pari kappaletta lisää talvea varten <3

-Ricchan-

Kesäinen syksymato

Kasvimato

(FernWurm in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksivuotiaalle, 54cm (152 s)

Ohje: Ravelryssä Wurm by katushika

Puikot: 3 mm alumiinisukkapuikot

Lanka: Holst Garnin Tides,
värissä saniainen (70% villa, 30% silkki)

Kulutus: 44 gr

Aikaa kului: 10 pvää

Siskonpojalla oli synttärit aikaa takaperin. Reippaana tätinä en ollut neulonut tai hankkinut valmiiksi mitään, vaan tälleen kivasti jälkikäteen toimittelen lahjoja... Jotain neulottavaa tietysti, pipoista oli kuulemma puutetta. Langaksi valitsin Holst Garnin Tidesin. Lahjan saajan äiti-ihminen sai valita kolme värivaihtoehtoa, joista poimin sen kaikista kivoimman omaan silmään. Reilua(ko)?

Kun kävin noutamassa postista paketin ja pääsin vihdoin hypistelemään pipolankaa, epäilys valtasi mieleni. Tides tuntui kovin karhealta ensituntumaltaan. Titityyn sivuilla tosin todetaan, että se johtuu kehruuöljystä joka poistuu ensimmäisessä pesussa. Neuloin mallitilkun, törväsin sen veteen ja kas kummaa: lanka toden totta pehmeni. Vielä on aavistus karheutta jäljellä, mutta ehkä hellä 40c pesu vie viimeisetkin öljyt mukanaan.

Alkuun kerrottakoon, että kun yhdistetään villapolyamidilankoja käyttävä tiukkakäsialainen neuloja ja villasilkki, tiedossa oli monta puhahdusta ja parahdusta. Lanka vaati huomattavasti hellävaraisempaa neulontaotetta kuin mitä pystyin tarjoamaan. Tämän myötä katkenneita langanpäitä joutui laskemaan kahden käden sormilla. Vaan tulihan se piponen valmiiksi, ja vieläpä alle yhdestä kerästä. Neuloksesta tuli tiivistä, mitä nyt puikkoin vaihtumiskohdassa on vähän löysemmät silmukat. Ei haittaa.

Malliksi valikoitui Wurm, koska lanka toi mieleen madot, ruohon ja kevään - ihan täysi vastakohta koko syyskuun ulkona velloneelle harmaalle syksymössölle. Ohje löytyy Räveltämöstä englanniksi, mutta suomenkielinen versio piti metsästellä Lankakori Sekaisin-blogista.

Loin 152 silmukkaa saadakseni 54 cm päänympärykselle sopivan pipon. Neuloin alkuun Tekla-piposta tutun kaksinkertaisen reunan, pysyy sitten pienet korvat tuulelta suojassa. Sen jälkeen neuloin mallineuletta (6 kerrosta oikeaa ja sitten 6 kerrosta nurjaa), kunnes pipossa oli 72 kerrosta. Sen jälkeen kavensin joka kerros 8 silmukkaa. Tavoitteenani oli saada aikaan smurffityylinen pipo, mutta kavennuksien väliin olisi pitänyt laittaa välikerroksia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla (lisäksi voisin aloittaa mallineuleen nurjalla).

Ja kuten aikaisemmin totesin, lanka katkesi milloin missäkin neulomisen vaiheessa, jopa loppumetreillä päätellessäni työtä. Se oli kuitenkin täysin oma vikani, en osannut arvostaa herkkyyttä jota silkki toi lankaan villan lisänä. Tides on riittoisaa ja pipo valmistui tosiaan alle yhdestä kerästä - huolimatta hitonmoisesta silmukkamäärästä. Ilmeisesti pitänee neulostella samaa sarjaa pipo pienemmällä silmukkamäärällä, parit lapaset sekä kenties kauluri. Ja toinen pipo, mutta ehkä tällä kertaa sisko pääsee vaikuttamaan myös mallivalintaan - mutta se on sitten sikälimikäli juuri alkaneilta töiltä sekä SukkaFinlandialta joutaa... Kaikenlaista tekemistä riittää.

Ulkomuodoltaan pipo on kiva. Se venyy ja paukkuu, sekä luulisi mahtuvan kaksivuotiaalle riittävän pitkään. Uskomatonta kyllä, oma päänympärykseni on täysin sama kuin siskonpojalla - tai ainakin lapselle vähän liian pieni pipo tuntui omaan päähän pienelle ja sopiva pipo sopivalle. Asia kummastutti, mutta neulojapuoleni ilahtui niin maan mahdottomasti kun sai testata neuleen sopivuutta ihan omaan päähän.

Tällä kertaa pelkoni kävi toteen ja Wurmista tuli vähän iso sekä miulle että pienelle, mutta kauluripipo auttaa kuulemma tähän asiaan. Ja onpahan sitä kuuluisaa kasvunvaraa.

-Ricchan-

Aiottua pienempää

Sattui päivänä eräänä, että menimme talouden miespuolisen osakkaan kanssa kaupoille. Mies tiirasi pipoja Sokkarilla ja allekirjoittanut kauhisteli hintoja. "Tuolla euromäärällä teen siulle monta pipoa," totesin.

Tuumasta toimeen. Titityystä lähti tilaus tulemaan saman tien, ehkä vähän ex tempore nappasin myös mukaan siskonpojalle pipo- ja hanskalankaa. Paketissa oli saapuvana pehmeää Highlandia muutama kerä sekä Holst Garnin silkkivilla Tidesiä. En tietenkään malttanut odottaa lankojen kotiin kulkeutumista, vaan jonkunsorttinen pipo oli laitettava tulille heti.

LankaLipastosta löytyi pehmoista alpakkalankaa parisataa grammaa tummansinisessä sävyssä. (Hassusti muuten vyötteessä sanotaan puikkosuositukseksi 4 mm, mutta nettisivuilla Novita kehottaa käyttämään koon 5 mm puikkoja. Tälleen kivasti sivuhuomautuksena.)

Pikkaisen pieni
(Smaller than expected in Ravelry)

Mikä: Muunneltu Tekla-pipo (80 silm)

Ohje: Tekla by Suvi Heikkilä, Ulla 01/13 (linkki)

Puikot: 4 mm alumiinisukkapuikot

Lanka: Novitan laivastonsininen Alpaca Wool (50% alpakka, 50% villa)

Kulutus: pipoon 61 gr, tupsuun 3 gr eli yht. 64 gr

Aikaa kului: 4 pvää

Mallin valitseminen oli aluksi hurjan hankalaa. Selasin kaikki kolmetoista käsityölehteäni läpi enkä löytänyt kuin yhden omaan silmääni kelvollisen ohjeen. Sitten siirryin hetkeksi Ravelryyn, mutta en sittenkään uskaltanut lähteä englanninkieliselle neulekielelle. Päädyin lopulta luottamaan siihen, että kotimaan kielellä löytyisi varmasti ohjeita - varsinkin jos vähän kaivelisi. Missä neuloimme kerran-blogista tiesin pari Miespipoa ja sen jälkeen etsin Ullasta vaihtoehtoja. Ja voi pojat, kyllä niitä löytyi. Kaiken kaikkiaan kuusitoista kappaletta ohjeita pääsi jatkoon ensimmäisen karsinnan jälkeen. Iloisena tuumasin miehelle asiasta, hän kommentoi takaisin: "Rajaapa lisää."

Lopulta neljä finalistia pääsivät maaliin saakka. Miespipo (ohje), Tekla (ohje), Iris (ohje) ja Käänteinen (ohje). Näistä aloin tehdä Teklaa, koska sen kaksinkertainen reuna suojaisi kivasti korvia tuulelta, mutta antaisi jonkun verran lämmön mennä läpi päälaelta.

Ihan en ohjeen mukaan mennyt, koska saaja halusi ihan vaan tavispipon. Loin 4 mm sukkapuikoille 80 silmukkaa eli kymmenen enemmän kuin mitä ohjeessa. Joustinneuleessa neulottiin 1o1n, jossa neuloin oikean silmukan takareunastaan. Näin sain silmukoista nätimmän näköisiä: piiloonhan ne jäisivät, mutta sisäinen perfektionisti pakotti :<

Reunan kiinnitin silmukoimalla sen nurjan puolen kanssa, neuloen tietysti. Tämän jälkeen luotiin lisäyskerroksen myötä lisää ympärysmittaa ja lopulta pipossa oli yhteensä 103 silmukkaa. Tämän jälkeen jatkoin neulomista ohjeen määräämän kerrosmäärän mukaan. Päälaen kavennukset tein kuuteen jaettuna kierrekavennuksena;  kavensin ensimmäisellä kerralla joka 17 ja 16 silmukan oikein yhteen, sitten joka 16 ja 15 silmukan jne. kunnes jäljellä oli enää 4 silmukkaa. Päättely ja tadah! Pipo oli valmis.

Pingotuksen jälkeinen kokeilu päähän paljasti mitä epäilinkin: valmis neule oli aivan liian pieni miehelle.

Kastelu teki oikein mainiota langalle, se on muuten älyttömän pehmoista! Alpakkaosuus tosin varistaa hyvää vauhtia karvoja pitkin poikin ja niitä on löytynyt jopa voileivästä (...kuinka...?).

Loppujen lopuksi sain sitten itselleni hatun syksyn tuulia vastaan. Ja koska se tuli miulle, tein siihen vielä tupsunkin jämä-valkoisesta. Tupsujen teossa olen tosin niin noviisi, että ainakin tämä yksilö on hiukan reppana. Kiinnitin sen vain parilla solmulla joten jos se liikaa häiritsee silmää, voin napsaista sen helposti pois. En tosin oikein osaa pitää pipoja, mutta ehkä pakkanen muuttaa ajatteluani jonkin verran.

Miehelle laitoin pipon heti puikoille, samaa lankaa ja samoilla puikoilla. Silmukoita loin sitten vähän reilummin... Ja pelkäsin sitä myöten että siitä tulee aivan liian iso * hihiti *.

-Ricchan-

Kaappien kätköistä: Mohair-baskeri

Äiskä halusi käydä läpi kotona löytyviä talvivaatteita jokunen tovi takaperin. Sieltä löysin mustapunaisen pipon, jonka oletimme mummini neuloneen. Pipo oli vielä päättelemättä, mikä oli hänen tapansa. Samalla tavalla jouduimme myös omat joululahja- sekä synttärivillasukkamme päättelemään joten ei ollut epäilystäkään etteikö pipo olisi isoäitini käsistä lähtöisin. Koska vastalauseita ei kuulunut, nappasin neuleen matkaani ja nyt muutama kuukausi myöhemmin päättelin sen neuletapaamisessamme.

Oikeastaan kyseessä taitaa olla mallinsa puolesta pikemminkin baskeri kuin pipo. Lankana on käytetty todennäköisesti markettilankoja, veikkaisin 7veikkaa tai Isoaveljeä. Paksumman langan seuraksi on samaan aikaan neulottu mohair-lankaa - hyvin ohutta, koska se on neuloessa kulkenut epätasaisesti mukana. Mohair antaa mukavasti luksus-fiilistä sekä elävämmän neulepinnan ja muuttaa ihan perinteisen asusteen aivan toisenlaiseksi. Kiitos mummi, ehkä jonain päivänä teen samanlaisen omalla värisekoituksellani.

Reuna on todella mielenkiintoinen: Neulos on kaksinkertaista, mutta en onnistunut löytämään saumaa. Vasta päässä ollessa 2o2n-neulos saa aikaan näkyvän "kruunu"-efektin. Yksivärisen kruunun jälkeen mukaan on otettu mohair-lanka ja neulottu oikeata neulosta lisäillen reilusti silmukoita parin kerroksen verran. Tämän jälkeen on neulottu kymmenisen(?) kerrosta oikeaa neulosta ja sitten on tehty tähtikavennus kymmenestä eri kohdasta.

Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä soveltamaan opittua tutkiessani neulomusta ja sen tekotapaa. Arvoituksia jäi, mutta siitä huolimatta pystyin näkemään kuinka yksinkertaisella työskentelytavalla on saatu aikaan jotain kovin kaunista.

Tykkään tästä baskerista, vaikka en hirveästi päähineitä käytä. Nyt kuitenkin toukokuisena viileänä päivänä se jäi päähän kuvaussession jälkeen - ja tuli tarpeeseen. Kävelylenkillä kun tuuli ihan urakalla enkä arvannut kotoa lähdettäessä tarvitsevani takkia.

Kuvat on ottanut ihana herra Jii, toiselta aliakseltaan ansgaros (kotisivunsa). Oli huomattavasti helpompi saada kuvattua baskerin sen ollessa päässä kuin jos se olisi vain hengaillut pöydällä latteana ja litteänä.

Pöydän kulmasta puheen ollen, siinä odottaa Henkäys kuvaamishetkeään odottaen. Tänään pyörimme Riihisaaressa seisovan kummelin nurkilla ajatuksena potentiaalinen tausta, mutta tarkemmin katsottuna valkoinen maali oli paikka paikoin aika rapistunut. En siis kelpuuttanut kummelia, eikä tuulisella säällä kuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään valkoista majakkaa vasten. Kylmäkin alkoi olla jos liikaa hengaili paikoillaan, joten huivi jäi odottelemaan tulevaa.

Ja nyt on ehkä korkea aika paljastaa, minkälainen immeinen täällä kirjoitteleekaan nimimerkin takana. Hei, olen Ricchan [Ri-žhan], hauska tavata ja toivottavasti pysytte kyydissä vielä pitkän matkaa. Blogi on käytännössä pääsemässä vasta vauhtiin (ainakin toivon mukaan) ja neulottavaa riittää. Tämän vuoden tavoitteina on karsia lankavarasto maltillisempiin mittoihin eli saada kaikki mahtumaan Lipastoon. Tämän saanen aikaan muutamien kirjoneulevillasukkien avulla, jouluhan on pian ovella kuitenkin. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten vitriini, voi sitten kivasti laittaa langat esille ja inspiroitua joka päivä.

Lempiruokaani on lasagne, maksalaatikkoa inhoan yli kaiken. Villasukat on parasta, huivit kauheita neuloa mutta valmiina niin ihania. Kirjoneule voittaa kuvioneuleen, kirja peittoaa elokuvan (poikkeuksiakin on) Mottona: Pää pilvissä, jalat maassa, keskivartalo lentoliikenteen tiellä.

-Ricchan-