maanantai 27. toukokuuta 2013

Hevostelua Lappeessa

Hepskukkuu!

Lauantaina oli jännä päivä: mentiin Miehen keralla Herrojen Ilta-raveihin Lappeenrannan raviradalle. Kyseessä oli Saimaan ammattikorkeakoulun markkinoinnin opiskelijoiden perustaman osuuskunta Loisteen järjestämä tapahtuma ja miun mieshän oli siellä edustushommissa. Kamera oli ladattu valmiiksi, ja tuli napsittua parisen sataa kuvaa, joista saavat iloa meikätyttö, miehen vanhemmat (olivat myös paikalla, mutta kameratta) sekä osuuskunta Loiste.

Ennen varsinaisia raveja oli tarjolla söpöilyä, nimittäin ponilähtö! Siellä pikkuiset ravasivat menemään ja oli pakko ottaa useampikin kuva. Veikeitä otuksia, miullekin kelpaisi mutta nyt ei vielä sovi ainakaan hommata. Voisi olla yläkerran naapureilla ihmettelemistä, jos rupeaisi kuulumaan kavioiden kopsetta kerrostalossa.

Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla :)





Ihihiii, vähänkö noi on ihania! Sitten isompien hevosten lämmittelykuvia:







"Yksi, kaksi, aja!"


Ennen lähtöjä oli aina hevosten esittely, jossa ravattiin päinvastaiseen suuntaan. Kaikki kolme seuraavaa taitavat olla samasta esittelystä.




Sitten tulikin lähdön hetki ja hepat syöksähtivät matkaan:



Itse jouduin valitettavasti lähtemään kesken kaiken toviksi pois (kaveri piti hakea töistä raveihin kanssa), joten missasin parit lähdöt. Onneksi seuraamassa oli vieraileva valokuvaaja (Miehen ystävä, törväsin hänelle kameran ja pyysin ottamaan kuvia), joka tallensi tapahtumat. Tässä muutama kuva Monté-lähdöstä:





Viimeisin oli ehdottomasti koko päivän paras kuva, josta olen hieman kateellinen vierailevalle kuvaajalle, tosi onnistunut kuva! (en olisi luultavasti saanut samanlaista millään...) Internetin syövereistä kaiveltuani sain selville, että kyseisen kuvan ruuna on Ravi de France, 8-vuotias lämminverinen Kärkölästä. Se myös voitti lähdön.

Koska Lappeenrannan lentokenttä oli vain parin kilometrin päässä, pääsimme todistamaan yhden nousun ja kahden laskeutumisen hyvin läheltä. Kuvia ei tosin ehtinyt napata, olimme nimittäin rataravintolassa syömässä.

Valitettavasti kohtalon oikusta kyseiset kuvat jäivät kamerani viimeisiksi otoksiksi, se kun otti yhteen asfaltin kanssa (viisaammat tiesivät kertoa että kuvakenno särkyi, mutta onneksi kuvat sai siitä huolimatta talteen koneelle). Nyt kamera pääsee kännyköiden hautuumaalle vierailevaksi tähdeksi. Harmitti ihan sikana, mutta nyt asian on jo hyväksynyt. Se oli kuitenkin melkein viisi vuotta vanha kamera.

Onneksi kännyköissä on tätä nykyä kuvanottomahdollisuudet, joten blogi ei jää kuvattomaksi. Pitää katsoa sitä uuden kameran hankkimista jossain vaiheessa. Käsityörintamalta seuraa päivityksiä myöhemmin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin~


tiistai 21. toukokuuta 2013

Avautumisen autuudesta

Oli vaan pakko tulla vielä avautumaan noista lapasista. Oli nimittäin jännä juttu tuo peukalokiila. Sitä lähdin suin päin yrittämään Käspaikan (nykyinen Punomo) ohjeilla, ja huomasin että silmukoiden luonti tapahtui aina jotenkin oudosti, eikä läheskään aina onnistunut. Aiheeseen liittyy kuva, kas tässä:


Kiiloihin jää jotenkin tuollaiset rakoset, joita en oikeastaan oppinut kahden lapasen aikana ymmärtämään, saatika sitten keksinyt kuinka ne saisi estettyä. Kertokaa te viisaammat tälle kokeilijaneulojalle, että kuinka tulevaisuudessa tuolta vältytään. Harmittaa hieman, mutta kai neule pesussa "tihentyy" tai jotain... Kai? (ó_ò)


Satuinpas tässä muuten lueskelemaan Hupsistarallaan blogia, jossa etenkin neulegraffitit osuivat silmiini. Voi, innostus nousi kovasti, mutta pelko siitä mitä niille graffiteille käy aiheuttaa jarrutusmekanismin. Entä jos joku vie ne tai sitten tekee niille hallaa tai polttaa tai muuten vaan rikkoo/töhryää/iskee eritteitä päälle, jne. Mutta olisi tosi kiva tehdä ja stalkata sitten joskus huvikseen ihmisten ilmeitä, jos ne niitä sattuvat huomaamaan. 

Plus kyllä, päällystän kaikki linkkini valkoisella huomiovärillä, koska jostain syystä ne eivät erotu tekstin seasta mitenkään. Kirjoittaessa kyllä ovat sinisiä, samoin esikatselussa, mutta kun julkaisun aika koittaa, ei niitä huomaa. 

maanantai 20. toukokuuta 2013

Jos opit jotain, päivä ei mennyt turhuuteen

En ole lapas-ihmisiä, enkä oikeastaan edes tykkää käyttää käsineitä edes kovallakaan pakkasella, ja silloinkin puen hanskat vain Miehen vaatimuslitanian väistämiseksi. Nyt tosin joudun luultavasti muuttamaan mielipiteitäni, sillä neuloin itselleni nätit, kivat, ihanat… LAPASET.


 Lapaset
(Braid Mittens in Ravelry)

Mitä: Lapaset palmikkokuviolla
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 3,5 mm
Mistä: Smart Superwash (violetti)
Menekki: 92 gr (46 gr/lapanen)
Miten pitkään: 11 pvää

Insipiraation näihin lapasiin sain Tanssivien Puikkojen Kymmenen pientä sormea-päivityksestä, jossa kämmenselän kuviot pienenevät nätisti ja katoavat sitten kokonaan. Neulojan suuri silmukkakirja (sekä tietenkin omat, hivenen puutteelliset insinöörintaitoni) apunani löysin hienon palmikkokuvion. Oikeastihan kuvion nimi on Silmukkaletti, koska siinä on kolme kolmen silmukan jonoa kiertymässä toistensa ympärille silleen jännästi. Jännyys nousi vielä enemmän esille kun ryhdyin sitten neulomisen aikana kaventamaan palmikkoa, ja kuten arvata saattaa, reisille meni.


...Ehkä jätän vain suosiolla kommentoimatta. Intoa tosin piisasi, sillä tikuttelin ensimmäisen lapasen kahdessa päivässä. Sitten kun siirryin oikean käden lapaseen, sujui sen palmikon teko paljon paremmin,


mutta ei sekään nyt täydellinen ole. Edistystä on kuitenkin havaittavissa!
Oikean käden lapasen kuviota tein pitkään ja hartaasti, jopa niinkin hartaasti, että unohdin tehdä nauhakavennuksen kärkeen kokonaan. Oho. Ei muuta kuin purkamaan, johon sainkin odotella inspiraatiota pari päivää. Kun molemmat lapaset olivat valmiina, otatin niistä kuvat ja nyt kauhulla odotan niiden pesukoneeseen heittämistä (pitäähän käyttötavaroita voida pestä), jotta saisin selvää miten paljon ne kutistuvat. Olin ollut neulovinani mallitilkun mukaan, mutta ei koskaan voi olla varma.


 


Oikeastaan pidän näistä. Ne ovat persoonalliset, ja muistuttavat olemassaolollaan, että oppiakin voi ja uutta kannattaa kokeilla. Kaksi virstanpylvästä on siis saavutettu minun neulojanurallani, eli lapasten neulominen ja palmikon teko. Näitä tulee ehdottomasti käytettyä, kunhan syksy saa ja viileät tuulet alkavat jälleen puhaltaa talven edellä.

Hmm, pitäisiköhän sitä neuloa vaikka näihin sopiva pipo? Samaa lankaa on kuitenkin jäljellä vielä 64 grammaa...