Vuosikollaasi 2020

Kesäkuun kunniaksi muistellaan vuotta 2020 ja mitä kaikkea silloin on päässyt tapahtumaan.

Jokaista työtä pääsee tarkastelemaan klikkaamalla nimeä, blogikulkaisu avautuu uuteen ikkunaan. Otsikon alla on kunkin neuleen kohdalla pientä kommenttia, käytetty lankamäärä sekä suluissa aika, jonka kyseinen neuleprojekti on ollut työn alla. Kiirettähän meillä ei pidetä, hahah.

Aikuisten villasukkia 6 paria
Lasten villasukkia 5 paria
Pipoja 1 kpl
Villatakki, 1 kpl
=> 13 kpl valmistuneita töitä

1. Legato
SukkaFinlandia 2019 jäähdyttelysukat ja toinenkin ufo uunista ulos. 89 gr (lokakuu 2019 - tammikuu 2020)

2. Ingrid
SF 2020 ykkösetapin sukat. 122 gr (tammikuu 2020)

3. Ihana Valo
SF 2020 kakkosetapin sukat. 152 gr (tammikuu 2020)

4. Laura
SF 2020 nelosetapin sukat, pikkupikkupalmikkoa ja urakalla. 162 gr (helmikuu 2020)

5. Päivä Provencessa
SF etappi kutosen sukat, roosimista ja simppeliä ruutukuviota. 205 gr (helmikuu - maaliskuu 2020)

6. Rentopipo
Söpö lörskäpipo omaan käyttöön. Ohje löytyy blogitekstistä ja on ilmainen kaikille. 53 gr (maaliskuu 2020)

7. Soulful
Kolmen vuoden työ, vihdoin valmiina. 138 gr (kesäkuu 2016 - maaliskuu 2020)

8. Meriraitaa
Koon 20-22 villasukat meriteemalla ja omalla ohjeella. 63 gr (maaliskuu 2020)

9. Kuusikkoraitaa
Koon 20-22 metsäiset villasukat. 64 gr (maaliskuu - huhtikuu 2020)

10. Kanervikkoraitaa
Koon 20-22 villasukat kukkain värein. 54 gr (huhtikuu 2020)

11. Punaraitaa
Koon 23-24 villasukat lapselle, ärpäkän punaisina. 71 gr (huhtikuu 2020)

12. Keltaraitaa
Koon 23-24 amppari-villasukat. 60 gr (toukokuu - heinäkuu 2020)

13. Sieltä tänne-villasukat
Vuoden 2020 Sukkasatoon sain vain yhden parin. 83 gr (syyskuu - lokakuu 2020)


Vuonna 2020 valmistui useita villasukkia, mutta muuten neuleita tuli määrällisesti vähemmän. Myös kulutetun langan määrä väheni sitä myöten edellisvuoteen verrattuna.
Sain valmiiksi kaksi keskeneräistä työtä: villatakin sekä viime vuodelta villasukat. Seuraavalle vuodelle siirtyi kaksi kappaletta keskeneräisiä, joista toinen (Hexapoda) on edelleen kesken (ollaan kesäkuussa 2021). Hupsista.

Langankulutus oli vuoden aikana n. 101 grammaa per valmistunut työ.  Villasukkiin ei paljoa lankaa uppoakaan, enkä tehnyt kuin yhden villatakin - ensimmäisen ja ainoani.
Keskimäärin olen neulonut vajaan pari kiloa joka vuosi, kuten alla olevasta listauksesta näkee. Tarkempi henkilökohtainen keskikulutus on nyt 1 kilo ja 755 grammaa vuodessa.

Langankulutus vuosittain:

2020: 1 kg 316 gr       (-650 gr)
2019: 1 kg 966 gr       (-740 gr)
2018:  2 kg 706 gr      (+1 kg 119 gr)
2017:  1 kg 587 gr      (-80 gr)
2016:  1 kg 667 gr      (-70 gr)
2015:  1 kg 737 gr      (+599 gr)
2014:  1 kg 138 gr      (-935 gr)
2013:  2 gr 73 gr         (+467 gr)
2012:  1 kg 606 gr

-Ricchan-

Ajattoman tyylikkäät

Kukaan ei varmaan ylläty kun mainitsen, ettei neulerintamalla ole juurikaan tapahtunut mitään toukokuun aikana. Perusvillasukkien neulominenkin on tuntunut jotenkin puuduttavalta. Mieli vetää ulos pihalle, työntämään kädet multaan ja kesäkuun alussa mattoja pesemään. Jotkut neulepuikot ja villasta vähänkään koostuva lanka, plääh suorastaan.

Nyt olisi siis oikein mainio aika huoltaa neuleet ja laittaa ne talviteloille. Vaan kummallisesti sukat eivät parsiudu itsestään eikä robottikäsi pyöritä nukanpoistajaa. Villapesusisko-huivi roikkuu naulakossa edelleen odottamassa pesua parin pipo-otuksen keralla.

Laiskuuttako? Ei välttämättä, pikemminkin viitsimättömyyttä. Ja jotenkin kukkaset houkuttelevat enemmän, vaikka niiden istuttamisessa olin myös auttamattomasti myöhässä. Nyt on kuitenkin yhdeksän pikkuruukkua tulossa, lajikkeina sinisievikki sekä koristetupakka kolmessa eri värissä. Multiin on päätynyt myös yksi kappale keltasipuleita, joka aloitti itämisen keittiön kaapissa. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan, mutta kukkivia kukkia lienee tiedossa vasta heinäkuun tietämillä...

Tiältä Sinne
(Tiältä Sinne in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koossa 38 (L-koko 72s.)
Ohje: Täältä Sinne /Tiina Kuu
Puikot: 2,5 mm ja 2,75 mm hiiliteräs-sukkapuikot
Lanka: Onion - Nettle Sock Yarn, väreissä hiili (1002) ja vihreä (1006)
Kulutus: Hiili 35 gr, vihreä 28 gr eli yht. 83 gr (41,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 8,5 päivää

Nämä ovat viime vuoden syksyllä valmistuneet sukat, eikä mennyt kuin reilu puoli vuotta valmiiksi saattamisen ja blogijulkaisun välillä. Ei paha, jäi jopa viisi kuukautta armonaikaa vuoteen.

Päätin ottaa kokeiluun arvonnasta voittamani ohkaiset, fingering-vahvuiset nokkoslangat ja heitin arvalla puikkokooksi 2,75 mm. Malliksi valikoitui suomalaisen luottosuunnittelijan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa-kirjasta (Moreeni 2019) kansikuvasukat, joilla lähdettiin syyskuussa 2020 liikkeelle. Reilua kuukautta myöhemmin sain sukat valmiiksi Sukkasato 2020-tapahtuman puitteissa ja päättelin langat 31. lokakuuta.

Ohje oli oikein selkeä sekä hyvin kirjoitettu, mutta siitä huolimatta jäin jumiin kantapään käännöksen jälkeen. Kyselin Sukkasadon Ravelry-ryhmässä apuja ja Heli-keiju keksi, että voisihan sitä kysyä suunnittelijalta suoraan. Ping, "Auttaiskohan TiiQ?".

Tiedättekö sen tunteen, kun supisette luokan takaosassa kaverin kanssa kuinka jokin on tosi vaikeaa, osaisikohan joku auttaa, supi supi, ja sitten kaveri äkkiä viittaakin ja kysyy opettajalta sen, mitä itse ei uskalla kysyä. Se oli päällimmäisin tunne, kun tajusin, mitä oli tapahtunut, hahah. Hyvät takaumat ala-asteelta siis. Ja tiedättekö, mikä oli parasta? Tiina vastasi!

Meillä Suomessa on todella ainutlaatuinen neulekulttuuri. Isot neulesuunnittelijatähdet kulkevat samoilla neulefoorumeilla kuin me "taviksetkin" ja heiltä voi mahdollisesti saada apuja. Kaikkihan eivät ole sosiaalisessa mediassa mukana, mutta osa on ja nyt kävi tuuri allekirjoittaneella. Kiitos Helille, kun hän uskalsi kysyä apuja ja suuret kiitokset Tiinalle vastauksesta :)



Varsinainen ongelmahan oli omassa tulkinnassani, kun luulin, että silmukoita pitäisi siirtää johonkin suuntaan, vaikka kerroksen vaihtumiskohta osuu L-koon ensimmäisessä sukassa kohdalleen ilman mitään kommervenkkejä.

Kuten kuvista näkee, sain jatkettua pienen hidastustöyssyn jälkeen villasukat loppuun saakka. Paras hetki neulonnassa koitti pohjan kavennusten jälkeen kun kuvio lähti rullaamaan puikoilla. Saatoin vain seurata kaaviota sivusilmällä, nauttien neulomisesta - sukat nimittäin valmistuivat sen jälkeen kuin itsestään.

Kantapään kiilakavennukset tapahtuvat sukan pohjassa

Lankana näissä sukissa oli Nettle Sock Yarn, joka pitää sisällään 70 % superwash-käsiteltyä villaa ja loput 30 prosenttia nokkoskuitua. Värjäys on eläväistä ja silmiin sopivan epätasaista. Neuletuntuma oli miellyttävä, vaikka välillä villahaituvat kutittivatkin nenukkia.

Jää nähtäväksi, miten nokkoskuitu toimii sukkien vahvikkeena. Kyseessä on kuitenkin sukkalangaksi tarkoitettu lanka, joten mielikuvani on vielä tässä vaiheessa positiivinen. Villa pitää jalat lämpimänä, joten pitää vähä kerrassaan alkaa katsella näille loppuelämän kotia. Vihreä kun ei oikein kuulu vaatteideni värisävyihin.

L-koon sukkiin meni lankaa yhteensä 83 grammaa, eli yllättävän vähän - varsinkin, kun on tottunut noin sadan gramman kulutuksiin per sukkapari. Arvelin, että L-koossa saisin mahdollisesti sukat koon 38 tai 39 jalkaan, mutta näistä tuli lopulta passelit kolmekasit: ei liian lörpät, mutta ei toisaalta tyköistuvatkaan. Jos nokkoskuitu kestää, niin nämä ovat juuri hyvät kenkäsukat syksyisempiin keleihin.

-Ricchan-

Ärpäkkäraitoja

Lasten sukkien linjalla jatketaan, tällä kertaa vuorossa on ärpäkän värisiä raitoja kera sysimustan ja raikkaan, kirkkaan valkoisen. Näiden villasukkien väreihin inspiroi aikanaan sukulaislapselle tehdyt villasukat, joista löytyy asennetta. Niiden pohjalta tuli sitten neulottua hurjan energisiä raitasukkia.

Puna-Hemmot

(Puna-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)

Ohje: Mummin opettamaa perussukkaa soveltaen

Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)

Lanka: 7 veljestä punainen (549), valkoinen (11) ja musta (10)

Kulutus: Punainen 38 gr, valkoinen 22 gr ja musta 11 gr

eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Näihin pystyin käyttämään hyvin aikaa keväällä 2020. Jostain kumman syystä silloin aika monella tuntui olevan neulominen pääasiallisena ajanvietteenä. Kahdessa päivässä valmista, aika hurjalla tahdilla. Raidat tuntuisivat olevan miulle vähän sama asia kuin kirjoneule: tulee tehdyksi lähes huomaamattaan.

Sukat ovat perinteisellä mummin mallilla: joustinta varressa, hollantilainen kantapää, päällisosassa joustinneule jatkuu ja sitten nauhakavennus loppuun niin, että joustin jatkuu päätyyn saakka. Kivaa ja helppoa, tulee oikein istuvat sukat jotka tarvittaessa venyvät lapsen jalan kasvaessa. Pituushan ei juuri muutu, pohja on noin 16-17 cm pituinen kaiken kaikkiaan.

Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (4/2021) oli muuten Laitisen Niinan Kevättä rinnassa-mallissa käytetty tätä samaa nauhakavennus-tekniikkaa sen sijaan, että kärki olisi neulottu sileää, niin kuin monissa muissa samantyyppisissä malleissa. Olin ihan täpinöissäni: onkohan hänenkin isoäidillään ollut samanlainen tapa tehdä istuvia sukkia? Sitten heräsi viielä huikeampi ajatus, että olivatkohan meidän isoäitimme neulesiskoja* aikanaan? Se olisi aivan mahtavaa! <3

Kelta-Hemmot
(Kelta-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummiin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä keltainen (268), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Keltainen 31 gr, valkoinen 19 gr ja musta 10 gr eli yht. 60 gr (30 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Nämä pirteät, kevään väriset raidat pääsivät puikoille toukokuussa ja niistä tulikin itse asiassa vuoden 2020 toiseksi viimeiset villasukat - sekä toiseksi viimeinen valmis työ. Niin siinä vain käy, että kun elämänmuutos kolkuttaa ovelle, harrastukset jäävät. Onneksi vain väliaikaisesti.

Muutimme puolisoni kanssa uuteen kaupunkiin 2020 keväänä. Silloinen kotikaupunki vaihtui kolme kertaan isompaan versioon, virallinen valmistuminen merkonomiksi tapahtui muutama päivä muuton jälkeen, ja sitten olinkin heti seuraavana maanantaina aloittamassa uudessa, vakituisessa työpaikassa. Hurjaa oli vauhti silläkin saralla, vaikka itse sanonkin.

Nyt kun katson taaksepäin, niin olihan se aikamoinen hyppy tuntemattomaan. Silloin yllättävän moni sanoi, ettei olisi uskaltanut omassa elämässään moista toteuttaa. Lähteä nyt uuteen kaupunkiin, ei ystäviä eikä tukiverkostoja. Onneksi oli niitäkin, jotka tuumasivat, ettei sellainen ole este eikä mikään. Eikä se ole ollutkaan.

Kiitos kaikille, jotka olitte tukena tuona keväänä, sekä tietysti muuttoapulaisille. Olette uskomattoman rakkaita ja ihania. Halataan kun tavataan <3

-Ricchan-

*Neulesiskot = Villapesuohjelman Pirjon lanseeraama termi neuleyhteisön jäsenille, jotka rakastavat neulomista ja jakavat samat arvot. Itse me tehdään, mutta yhdessä.

Neulebingo 2020 ja kuinka siinä kävi

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Meille laskeutui vihdoin joulukuussa lunta ja sen myötä pihaan ilmestyi iloisen oloinen lumiukkelssonkin. Hän on hieman takakenoinen vesisateen jäljiltä, mutta selvisi uudenvuoden rakettien paukutteluista ja vahtii nyt semi-tyytyväisenä pihapiirin asukkaita.

Loppuvuosi meni blogin puolella hiljaiselon merkeissä. Rauhoituimme perheessämme joulun viettoon jo ajoissa ja lakkasin ottamasta stressiä päivityksien tekemisestä. Tänä vuonna saman tyyppinen tahti jatkunee, eli aina joka parittoman viikon keskiviikko-torstai-akselilla olisi ainakin tulossa uusi päivitys neulekuulumisineen. Jos ei tule, niin sitten olikin väliviikko. Laiskanpulleasti uutta vuotta kohti siis...

Viime vuoden isoin neulejuttu henkilökohtaisella tasolla oli Maikin Kontin Räveltämön ryhmässä aloitettu Neulebingo-haaste, jossa oli tarkoituksena suunnitella neulevuotta 5x5-bingoruudukon avulla. Mukaan sai liittyä pitkin vuotta sekä keskustella aiheesta. Ketjuun osallistuneiden kesken arvottiin sitten vuoden mittaan muutamia palkintoja, joista kerrottiin Maikin youtube-kanavalla satunnaisissa videoissa.

Allekirjoittanut ilmoittautui mukaan tammikuussa into pinkeänä, ja nyt olisi sitten aika avata omaa menestystä. Sen verran voin tosin jo heti kättelyssä paljastaa, että ainuttakaan bingoriviä en saanut kerättyä. Myöskään yhtään palkintoa ei arpajaisissa (tietääkseni) osunut kohdalleni.

A1 - Polvisukat: jäivät tavoitteeksi, mutta onneksi on riittävästi villasukkia kaapissa (vaikka ei niin pitkiä)
A2 - Color Mixing-sukat: Tavoitteeksi jäivät.
A3 - 26 blogipostausta: vuoden aikana tuli tehtyä Ma-chanin kanssa yhteensä 24/26 päivitystä, että kauas ei jääty tavoitteesta.
A4 - SF20 Etappi 3/4: Laura-sukat valmistuivat ajallaan.
A5 - Julkineulonta: Noh, työpaikan Teams-kokous ja kamera päällä voitaneen laskea tähän mukaan?

B1 - Iskälle huppukauluri: En ehtinyt edes sopivaa ohjetta metsästää netin syövereistä.
B2 - SF20 Etappi 1/2: Neulomisen riemua tapahtui Ingrid-sukkien parissa sekä onnistuin kuin onnistuinkin neulomaan myös kakkosetapin Ihana valo-sukat.
B3 - GoT-huivi veljelle: Tulostin kyllä ohjeen, mutta aikaiseksi en saanut. Hyvä, että joulu on joka vuosi.
B4 - Kirjoneule: Sain Päivä Provencessa-sukissa toteutettua tämän ruudun.
B5 - 10 valmista työtä: Tämäkin onnistui, kaiken kaikkiaan sain valmiiksi 11 työtä viime vuonna. Niistä lisää 2020-vuosikollaasin merkeissä tulevaisuudessa.

C1 - Jämälankatyö: Blogipostauksia ei vielä ole, mutta Räveltämön puolella on projekteissani kuvia jämävillasukista.
C2 - Lankalakko 6 kk: Tässä ihan hurjistuin, olin nimittäin kokonaiset 9 kuukautta ilman lankaostoksia. Vuoden aikana lankaan kulutettu summa jäi alle 180 euron.
C3 - Vedenkantolapaset: Sain kyllä kaksi lapasta valmiiksi, mutta en viime vuoden aikana. Kolmas on vielä tehtävä, sillä ensimmäinen ei ollutkaan riittävän iso ansgan näppeihin.
C4 - Merinoa: Teen parhaillaan vedenkantolapasia merinosta, joten tämäkin jäi vaiheeseen.
C5 - Äiskälle huivi: Heinäkuussa aloitin kyllä yhden kappaleen Hexapoda-huiveja, mutta se ei ehtinyt valmistumaan.

D1 - Neuleohje: Rentopipon ohje on julkaistu blogissa.
D2 - KAL (=knit along eli yhteisneulonta): Hyviä tilaisuuksia oli, vaan ei, en jotenkin ehtinyt osallistua. Heräsin asiaan myös vasta syksyllä.
D3 - Kädentaitomessut: Osallistuin virtuaalisesti ja löysin muutamia loistavia suomalaisia kädentaitajia. Ostoksia en messuilta tosin tehnyt...
D4: - Neulottu haramaki: Jäi täysin ajatuksen asteelle, tarvetta sille olisi kyllä ollut. Haramaki on pyllyttimen kaltainen Japanista peräisin oleva asuste. Tarkoitti alunperin haarniskan mahasuojusta jota samurait käyttivät, mutta on nykykielessä kankainen vaate, jolla setämiehet pitävät selkänsä talvisaikaan lämpiminä.
D5 - Englanninkielinen ohje: Ei ollut kyllä yhtään jaksamista alkaa perehtyä sellaisuuksiin.

E1 - Soulful valmiiksi: Tämä oli kaikista tärkein ruutu itselleni. Sain jopa ostettua napitkin ja jopa pidin muutamana päivänä kyseistä takkia ennen kuin ilmat kylmenivät liiaksi 3/4-hihoille. Lisää voi lukea blogipäivityksestä.
E2 - Sukkien parsinta: Haaveeksi jäi, vaikka siivosinkin pari paria sukkia jo valmiiksi nukkaleikkurilla.
E3 - SF20 Etappi 5/6: Päivä Provencessa-sukat valmistuivat nippa nappa ajoissa. Sopivaa käyttäjää ne odottelivat useamman tovin, mutta vihdoin löytyi sopiva ehdokas ja sukat pääsivät (toivottavasti) käyttöön.
E4 - Jotain virkattua: Pitelin jopa pariin otteeseen virkkuukoukkua kädessä viime vuonna. Edistystä!
E5 - Lankavaraston inventaario: Onnistui, ja sain samalla aikamoisen motivaation ylläpitää lankalakkoa. Kaikkia hankittuja lankoja ei ole kirjattu ylös LankaLipastoon tai JämäJemmaan, mutta loppuluku oli kesällä 11 kiloa 692 grammaa.

Eli kaiken kaikkiaan 12/25 ruutua, yhtä ruutua vailla puolessa välissä. Ajattelin jatkaa tämän bingoruudukon kanssa tänäkin vuonna ja mahdollisesti saada sen valmiiksi. Mitään stressiä en aiheesta aio ottaa, koska ruudukko toimii samalla neuleinspiraationa.

Tästä on siis oikein mainio jatkaa eteenpäin. Suokoon Athene, käsityöläisten suojelija, teille vuodelle 2021 intoa loihtia puikoilla, koukuilla, vesureilla, moottorisahoilla, solmuilla ja ties millä tavoilla mitä hienoimpia taideteoksia sekä käyttöesineitä <3

-Ricchan-

Kolmen vuoden työ

Sanotaan, että tie voittoon vie vaikeuksien kautta. Se lienee aika väljästi ilmaistu kun verrataan fiilistä siihen, mikä odottaa pitkän neuleurakan päässä.

Sielukas
(Sielukas in Ravelry)

Mikä: Villatakki pitsipääntiellä, 3/4-hihat (M1-koko)
Ohje: Sielukas / Anna Johanna
Puikot: 3 mm KnitPro Symfonie-pyöröpuikot, 80 cm kaapeli,

pääntiehen Chiagoon 2,5 mm pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Coast värissä cassis (=mustaherukka)
Kulutus: 138 gr (vajaa 3 kerää)
Aikaa kului: 36 pvää neuloen + nappipäivä

Tämän takin tarina alkoi kesäkuussa 2017, jolloin päätin osallistua Anna Johannan (silloinen Neulisti) järjestämään Sielukas-ohjeen yhteisneulontaan. Ihastuin kuvissa villatakin pitsiin ja halusin päästä kokeilemaan neuletaitojani: tämä on nimittäin ensimmäinen oikea neulevaate jonka olen ikinä tehnyt (lasken siis sukat, pipot, lapaset ja huivit asusteiksi).

Langaksi valikoitui ohjeessakin käytetty Coast, johon valitsin epämääräisen punertavan mustaherukan. Väri oli ehkä mielenkiintoisempi kannettavan näytöllä, mutta ei liveversiokaan mikään huono ole. Ja kunnioittaahan se takin suunnittelijan visiota epäväristen kerien sielukkuudesta.

Myönnettäköön, että hieman meni överiksi langan määrän suhteen: ostin varmuudeksi viisi kerää lankaa ("siis mitä ihmettä nyt oikein..?"). Kolme riitti aivan hyvin ja jäljelle jäi vielä 20 gramman nöttönen. Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla paitamäärä jää aivan takuulla vajaaksi.

Neulomisessa tosiaan vierähti useampikin tovi. Vuoden 2017 kesäkuun lopulla loin silmukat, sain kesän aikana aikaiseksi hartiat ja pitsiosuuden. Viimeisin neulontamerkintä kyseiseltä vuodelta on syyskuun alusta. Ei ollut helppoa neulottavaa, lanka nimittäin katkesi kolmasti neulonnan aikana. Epäilen, että sukkalankaan tottunut käsialani oli hieman liian kovakouraista tällaiselle kevyemmälle light-fingering-vahvuiselle merinovillan ja puuvillan sekoitukselle. Mene ja tiedä.

 

KAL meni siis kirjaimellisesti penkin alle, sillä en millään saanut valmista heinäkuun loppuun mennessä. Ihastelin kyllä Räveltämön ketjussa aikaansaatuja takkeja, mutta omani ei vain ottanut valmistuakseen.

Homma jatkui huhtikuussa 2018 kun joululahjaneuleet oli saatu pois alta. Neuleintoa oli tasaisesti vuoden puoleenväliin saakka kunnes taas elokuussa muut neuleet kiilasivat edelle. Tuolloin sain valmiiksi takin vartalo-osuuden vyötärömuotoiluineen ja napinläpineen sekä aloitettua ensimmäistä hihaa.

 

Neuleinnostus oli jopa niin hurjaa, että piti purkaa muutama kerros kun huomasin unohtaneeni kokonaan taskujen reiät, haha.

 

Ensimmäisen 3 mm puikkonikin istuin poikki muistiinpanojen mukaan toukokuussa 2018, mikä osaltaan hidasti neulontaa. Koivupuiset KnitPron Symfoniet olivat oikein mainiot puikot, mutta jostain syystä ne eivät kestäneet aikuisen ihmisen painoa. Kuinka kummallista.

Toisen kerran puikkorikko tapahtui seuraavan vuoden heinäkuussa. Yritin nousta sohvalta ylös, otin tukea juuri sopivasti neuleen kohdalta ja naps vain.

Jostain syystä tämän jälkeen keskeneräisiä neuleita ei ole tullut enää laskettua sohvalle.

 

2019 alkutalvi meni aivan muissa hommissa, mutta palasin hihojen neulonnan pariin kesäkuussa. Valitettavasti niiden valmistumisen jälkeen takki jäi taas onnellisesti unholaan. Jos oikein muistan, jouduin myös tulostamaan ohjeen uudelleen kun olin läikyttänyt sen päälle mukillisen kahvia. Kaikenlaista sitä pääsee tapahtumaan. Olihan se hauskaa kun nipistimessä olikin sukkien ja alusvaatteiden sijaan neuleohjeen sivuja, yritin näet pelastaa mitä pelastettavissa oli.

 

Lopulta, maaliskuussa 2020 sain aikaiseksi tehdä pääntien reunuksen ja kävin hankkimassa neuleeseen sopivat puiset napit FiinaNeuleesta.

Ostin noin 10 nappia, poistuimme mieheni kanssa kaupasta ja epäilin määrän riittävyyttä. Kaupassa en kehdannut tarkistaa asiaa, mutta ulkopuolella uskaltauduin puhelimelle. Onneksi tuli tarkistettua, tein nappikauppaa vielä 5 napin verran.

Valmis neule on aivan ihana. Kevyt ja silti lämmittävä, hento, mutta kuitenkin suojaisa. Juuri sopiva lämpimän syksyn takki tai alkukesän viileämmille keleille. Tykkään yksinkertaisesti ilmaistuna ihan rutosti <3

 

Nappeja ommellessa koin kutkuttavaa tunnetta kun tiesin neuleen olevan pian valmis. Oi sitä iloa ja riemua, kun ensimmäistä kertaa sain vetää valmiin takin päälle ja olla onnellinen omasta työstäni. Oli todellakin selkääntaputtamisen paikka.

 

Koska neule on tosiaan tehty kolmen vuoden takaisten mittojen mukaan, se on hieman liian tiukka rintamuksen kohdalta. Onneksi nappeja ei tarvitse laittaa kiinni ja olen pitänyt Sielukastani silloin tällöin töissä. Sitä on kovin kehuttu ja mikäs neulojaa piristäisikään enemmän.

 

Kiitos ihanasta ja selkeästä ohjeesta!

 

-Ricchan-

Rentopipoa

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, olisi nyt tarjolla sitten smurffipipon itselle sopivaa versiota sekä siihen passaavaa kirjallista ilmaista ohjetta. Ohje löytyy tuolta alempaa pipoturinoitten jälkeen.

Vaan aiheesta kukkaruukkuun, antaapa mennä:

Lörskäpipo

(Le cozy beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (126 silm.)

Ohje: Oma räpellys (löytyy alempaa)

Puikot: 4 mm Knit Pro Symfonie-vaihtopäiset koivupuikot, 120 cm kaapeli

Lanka: Sirdarin Harrap Tweed, värissä Horbury

Kulutus: 53 gr

Aikaa kului: 3 päivää

Pipo ihan minulle itselleni, eikö olekin mukavaa. Olin hamstrannut nelisen vuotta sitten (=lokakuu 2016) Savonlinnan Lankaamo-lankakaupan loppuunmyynnistä pari kerää tätä lankaa ajatuksena neuloa pipo ja siihen sopivat hansikkaat. Pipon valmistumisen myötä ollaan puolessa välissä suunnitelmaa menossa.

Ihanan tiilenpunainen väri on nimetty Länsi-Yorkshiressä sijaitsevan pienen englantilaiskylän mukaan. Lanka on polyamidi-villa-akryyli-viskoosi-sekoitetta ja siinä on tweed-langalle ominaisia pikkunyppysiä pitkin pintaa. Aluksi ne vähän ärsyttivät, melkein otin jo sakset käteen aikeenani siistiä hieman neulepintaa. Nyt ei ole enää väliksi, mielestäni tämä käy ihan näin tällaisenaan. Niin se vain mieli muuttuu.

Ostin varuilta myös samaa lankaa violetin värisenä vähän isomman kasan, mutta kyseiset kerät ovat vieläkin korkkaamatta. Jonkinlainen setti piposta, kynsikkäistä ja tuubihuivista oli mielessäni siitä väristä.

Neuloin tämän oman rentopiponi appatirallaa heti kun vain sain aikaa Sukka-Finlandia 2020:n neulomuksilta. Aikaa neulontaan meni kolmisen päivää ja viikon sisällä päähine oli valmis. Toppuuttelin tosin itseäni aloittamaan kavennukset hieman liian aikaisin, joten tämä ei ole ihan niin lötköpötkö kuin aikaisempi rentopipo.

Kuitenkin, meitsi tykkää. Koska pipo on perus-tyköistuvaa versiota löysempi, on se onnen omiaan tällaiselle syksyiselle kelille kun ei tarvita ihan niin lämmintä päähinettä. Aika usein olen käyttänyt sitä lähinnä asusteena enkä varsinaisessa päänlämmitystarkoituksessa.

Pipon takaosa roikkuu tuolleensa baskerimaisesti ja on ihan mukavan oloinen. Se lämmittää niskaa hiukan, mutta ei ole liian pitkä. Ei siis lähde tippumaan, ellen sitten juokse linkkipysäkille. Niin on tupannut käymään tässä syksyn mittaan kun haluaa maksimoida työskentelyajan.

Kiireestä sekä muutamasta ahdistuneisuushetkestä huolimatta olen nauttinut tästä syksystä valtavasti. Koko elämä tuntuu juuri nyt ihanalta seikkailulta ja aion nauttia siitä sydämeni kyllyydestä.

Muutenkin syksy on aivan selkeästi lämpimämpien värien aikaa. Tiilen- ja ruosteenpunainen sekä oranssi kutkuttavat neulojanvaistoja, tahtoisin kovin saada vangittua neuleisiin sen kauniin väriloiston jonka puut tähän aikaan tarjoavat. Normaalisti karsastan kirkasta keltaista kuin hauki kalastajan koukkua, mutta koivun runsas keltaisuus on saanut tänä syksynä sydämeni sykkimään. Monta kertaa kävelyllä ollessa olen tuntenut tarvetta vain pysähtyä nauttimaan väriloistosta.

Näitä kuvia otettiin eräänä lämpimänä syksyaamuna, aurinko loisti taianomaisesti puiden välistä ja tiesin, että täältä tulisi loistavia kuvia. Maa oli vielä kosteaa ja kevyt aamu-usva leijui kasvillisuuden päällä. Olo oli kuin olisi astunut suoraan metsän taikamaailmaan.

Ja kaislikossa suhisee. En kuitenkaan kahlannut rantavedessä, vaan ihan sammalikossa vain. Märät saappaat sain silti siitä kuvaussessiosta, mutta oli se kyllä sen arvoista.

Tässä tosiaan sitten olisi se simppeliohje tällaiseen rentopipoon. Toivottavasti siitä saa selvää ja nautitte neulomisesta. Etenkin aloittelevan neulojan olisi mielestäni hyvä aloittaa jostain helpommasta kuin villasukat tai lapaset: pipo-ohje on juuri passeli sellaiseen hommaan.

Ihanaa syksyä immeiset <3

-Ricchan-

Rentopipon ohje:

Tee ihan ensimmäiseksi mallitilkku ja mittaa kuinka monta silmukkaa tarvitset per 1 cm. Omassa tilkussani oli 23 silm./ 10 cm ja 34 kerrosta/10 cm
Päänympärykseni on noin 54 cm, joten saan tulokseksi 124,2 silmukkaa. Pyöristin sen iselleni 126 silmukkaan.

Luo 126 silmukkaa haluamallasi tavalla ja yhdistä ne suljetuksi neuleeksi. Neulo joustinta seuraavasti: 1 silmukka oikein takareunastaan ja 1 silmukka nurin.
Neulo joustinta 12 kerrosta.
Neulo 1 kerros oikeaa, jolloin vähennetään 1 silmukka alussa "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Näin saadaan 125 silmukkaa, joka on viidellä jaollinen (kavennuksia varten).

Neulo sitten suoraa noin 25 cm eli mie neuloin 85 kerrosta. Sinun käsialasi voi olla tiukempi tai löysempi, mutta senttimetrit ovat tässä tapauksessa kerroksia oleellisempia.

*Neulo 23 silmukkaa oikein ja kavenna "2 oikein yhteen"-kavennus. Lisää silmukkamerkki.* Toista *__* tämä kerroksen aikana 5 kertaa.
Neulo seuraavalla kerroksella kunnes sinulla on 2 silmukkaa jäljellä ennen silmukkamerkkiä. Kavenna ne "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Toista tämä kerroksen aikana 5 kertaa.

Jatka, kunnes silmukoita on jäljellä 10. Katkaise lanka ja vie se kahdesti silmukoiden läpi. Päättele huolella langanpäät ja nauti uudesta pipostasi. Hyvin tehty!

Laiskapipoa

Kävin läpi viime vuosien käsityölistauksia, joita teen joka vuosi excel-tiedostoiksi pysyäkseni kärryillä miten paljon on tullut neulottua. Tämän vuoden listaus on jumahtanut huhtikuulle, vaikka tietääkseni olen sen jälkeen neulonut (toim. huom. "tietääkseni").

Joka tapauksessa vuoden 2019 tiedostosta pompsahti esiin jotain, jota en ole muistanut vielä esitellä:

Laiskapipo

(Lazy Beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (150 s)

Ohje: Oma räpellys

Puikot: 3 mm KnitPron Symfonie Wood, 80 cm/120 cm-kaapeleilla

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Hämy

Kulutus: 72 gr

Aikaa kului: 4,5 pvää

Kivan löysä ja helposti neuloutuva myssyotus. Ja puikkojen sijaan käytin pyöröjä, siis mitä hitseliä. Oli yllättävän helppoa hommaa, vaikka epäilinkin alkuun onnistuuko pitkillä kaapeleilla pipotuksen neulominen kun se ei lyhyillä versioilla oikein ottanut onnistuakseen. Yleensä nimittäin sorvailen pipot sukkapuikoilla, mutta muistaakseni ajattelin kokeilla poiketa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Onneksi poikkesin, oli nimittäin aika letkeää neulottavaa.

Kaivoin muistiinpanot tuolta kaapin kätköistä ja ilmeisesti mallitilkun perusteella olen tehnyt 150 silmukalla ensin joustinta ja sitten pasatellut suoraa niin pitkään kuin tuntui hyvältä. Loppuun sitten vielä rajut kaventelut niin, että myssy jäi möllöttämään niin kuin oli toivottukin.

Lankavyyhti on peräisin Savonlinnan Harjun langasta. Olimme Savonlinnan Syystulet 2019-tapahtumassa ystäväni kanssa ja havaitsin rantaraitilla kävellessämme lankaa notkuvan myyntipöydän. Tietystihän sitä suorastaan automaatiolla ohjauduin kohti kyseistä myyntipistettä, eikä sieltä oikein voinut poistua ilman lankaostoksia. Teimme diilin mukana olleen ystäväni kanssa: hän kustantaisi kauniit, harmaan sinisävyiset langat ja neuloisin niistä hänelle pipon.

Ja kyllähän se sellainen diili neulojalle sopii.

Pipo oli mahdottoman mukavaa aivotonta neulottavaa ja valmistui nopeasti. Saaja toivoi smurffityyppistä pipoa ja sellaisen sai. Itse olen yleensä tyköistuvampien mallien suosija, mutta näitä kuvia ottaessa pipo oli niin mahdottoman mukava, että halusin sellaisen neuloa myös itselleni. Siitä lisää toisessa postauksessa, jossa saattaa ehkä olla sitten ihan kirjoitettua ohjettakin tarjolla.

Tämä harmaa versio valmistui marraskuussa, eli appatirallaa pari kuukautta lankojen oston jälkeen. Taisivat silloiset koulun harjoittelut tulla harrastusten tielle...

Mitähän muuta sitä tästä sitten vielä sanoisi?

Kaipa sen ainakin, että suosittelen kokeilemaan asioiden tekemistä poikkeamalla totutusta. Ikinä ei tiedä, josko se olisikin parempi tapa. Sitten jos kokeiltu tapa ei todellakaan ole kauhean miellyttävää omaan menoon, on ilo palata vanhaan tuttuun työskentelyyn. Ei se mitään ota jos ei annakaan ja aina kuitenkin voittaa jollain tavalla kun on taas yhtä kokeilua viisaampi.

Suosittelen myös armollisuutta peliin uuden oppimisen kanssa. Kukaan ei ole seppä syntyessään eivätkä virheet nollaa kaikkea aikaisempaa osaamista.

Näiden höpsöttelykuvien myötä ihunaa syksyä kaikille teille siellä ruudun takana. Pitäkää korona-ahdistuspeikko kaukana tekemällä asioita joista saatte iloa <3

-Ricchan-

Kuinka saada oikean kokoinen neule - langan paksuus

Neulottavan asian lopulliseen kokoon vaikuttaa tasan tarkkaan kolme asiaa: puikot, lanka ja käsiala. Oli sitten kyseessä pipo, lapaset tai jättihuivi, nämä kolme asiaa pysyvät. Ikävästi niihin sisältyy vähän enemmän asioita kuin voisi kuvitellakaan ja kaiken kukkuraksi ne vielä vaikuttavat toisiinsa. Konstikasta, eikö vain?

Puikoissa on paljon vaihtoehtoja: materiaali voi olla puuta, metallia, hiiliterästä, muovia tai jopa luuta, puhumattakaan siitä neulotaanko pyöröillä vai sukkapuikoilla.
Lankojen kohdalla vaikuttaa langan materiaali, kuinka se on kehrätty, miten monta kertaa se on kerrattu tai miten monisäikeistä, minkä lisäksi on vielä asunnon ilmankosteus... No, viimeisin voisi olla koijausta, vaan ei välttämättä.
Käsialaan vaikuttavat myös monet tekijät: neulooko löysästi vai puikot nirskuen, onko millä mielialalla, kuun vaihe sekä onko neuleen neulomisessa ollut taukoja. Käsiala kun voi vaihdella reippaastikin vuosien mittaan, mikä on vain inhimillistä.

Tällä kertaa perehdymme kuitenkin asiaan nimeltä langan paksuus eli juoksevuus. Asia on ainakin neulepiireissä tuttu englanninkielisillä termeillä, mutta ainakaan allekirjoittaneelle ei ole vielä tullut vastaan suomenkielisiä termejä - jos siis enkkusuomisanoja ei lasketa.

Koska nykyisillä langanvalmistusmenetelmillä voidaan saada paksua lankaa jopa vain kahdella säikeellä, on kehitetty asia nimeltä Langan juoksevuus-standardi eli Standard Yarn Weight System. Siinä langat jaotellaan kahdeksaan eri kategoriaan USA:n termistön mukaan sen mukaan, kuinka monta metriä lankaa on per 100 grammaa. Kyseisen standardin virallisuudesta en osaa sanoa juuta tai jaata, mutta jonkinlaista osviittaa siitä ainakin saa lankojen arvioimiseen sekä metsästämiseen. Mitään yhtenäisesti sovittua kategorisointia kun ei oikeastaan ole ja metrit vaihtelevat suuresti valmistajien kesken etenkin paksujen lankojen kohdalla.

0. Lace eli pitsivahvuinen
Muita käytettyjä termejä Single (sinkku, yhdestikerrattu) Cobweb (seitti), Thread (rihma), Zephyr (tuulenhenkäys)

Suositeltu puikkokoko ohuimmalle langalle on 1-2,25 mm, jos haluaa ilmavaa neulosta niin silloin voidaan puikkokokoa nostaa jopa 4 mm saakka. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 600-1200 metriä valmistajasta riippuen.

Joissain tapauksissa tämä kategoria jaetaan kahteen osaan, josta cobweb, seitti, on ohuempaa, 1000-1200 m/100 gr ja lace eli pitsi 800-900 m/100 gr. Mene ja tiedä, mutta että suurin piirtein jotenkin näin.

Lankaa käytetään yleensä huiveihin ja erilaisiin pitsishaaleihin. Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Vellamo ja Jaanan Lankapajan Pitsilanka.

1. Super fine eli erittäin hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Fingering (sormikokoinen), Light Fingering (lähes sormikokoinen), Sock (sukkalanka)

Yleisesti ottaen kahdesti kerrattua lankaa, jota käytetään ohuissa sukkamalleissa. Suositeltu puikkokoko 2,25-3,5 mm. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 400-500, tietenkin valmistajasta riippuen.

Tämän paksuista lankaa käytetään yleensä sukkiin ja huiveihin. Varsin oivallinen valinta kirjoneuletta ajatellen.
Esimerkkilankoina Novitan Venla ja Langin Baby Wool. Joissain lankojen verkkokaupoissa voi hakea paksuuden mukaan ja etenkin Fingering-valikoima on yllättävän laaja.

2. Fine eli hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Sport (sportti, urheiluvaate)

Puikkokooksi suositellaan 3-4 mm paksuisia puikkoja. Metrejä tässä langassa on 300-400 m suurin piirtein yhdessä 100 gramman vyyhdissä/kerässä.

Hauskana faktana sana sport ei viittaa urheiluun, vaan urheilussa käytettävien vaatteiden paksuuteen. Tämän paksuinen lanka on onnen omiaan sukkiin, lapasiin ja ohuisiin villapaitoihin. Sporttilanka on aikaisempaa hieman paksumpaa ja siten paidat tulevat siitä joutuisasti.

Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Louhitar II ja Onionin no. 3 Organic Wool and Nettles (luomupuuvillaa ja nokkosta).

3. Light eli kevyt
Muita käytettyjä termejä: DK (Double Knitting, tuplaneulottu), Light Worsted (ohut kampalanka)

Puikkokooksi suositellaan 4-4,5 mm ja metrejä löytyy 200-300 m/100 gr

DK-sana langan vahvuudessa hämää ihan kauheasti, mutta se tulee tietääkseni sanoista Double Knitting: eli lanka jota neulotaan kaksinkertaisena. Ennen vanhaan eli aikaa ennen internettiä ollaan kenties neulottu ohuempia, vähemmin kerrattuja lankoja suoraan kahta yhtä aikaa jotta ollaan saatu paksumpaa neulosta? Korjatkaa jos päättelyni on ihan vinossa (eheh tätä neulojahuumoria).

Hyvä lanka sukkiin ja lapasiin, varmasti näyttää hyvältä palmikkopinnoissa. Esimerkkilankoina Novitan 7veikka ja Louhittaren Luolan Väinämöinen DK.

4. Medium eli keskikokoinen
Muita käytettyjä termejä: Afghan (afgaani), Aran (Aran-saarien mukaan), Fisherman (kalastajaneule), Worsted (kampalanka)

Paksumpaan päin mennään. Puikoiksi suositellaan 4,5-5,5 mm ja metrejä löytyy 120-200 m per 100 grammaa.

Palmikkoneulelanka ja oikein hyvä valinta kalastajaneuleisiin kun tarvitaan lämpöä ja kestävyyttä. Myös kodin tekstiilejä on hyvä neuloa, ne kun valmistuvat seminopeasti paksusta langasta. Esimerkkilankoina Novitan Isoveli ja Katian Merino Sport. Katian lanka onkin hyvä esimerkki siitä, että juoksevuus on 160 m/100 gr, mutta nimessä on sport, joka viittaa ihan toiseen kategoriaan. Niin sitä neulojaa viedään.

5. Bulky eli tukeva
Muita käytettyjä termejä: Chunky (tanakka), Craft (käsityölanka), Rug (mattolanka), Double (kaksinkertainen)

Tähän jo todella tujun kokoiseen lankaan tarvitaan puikkokoko 5,5 mm - 8 mm. Kategorian alle menee aika isosti lankaa, juoksevuudeltaan se voi olla jopa 100-130 m per 100 gr.

Asustelanka, josta tulee nopeasti valmista. Kaksinkertainen tarkoittaa sitä, että Bulky on noin kaksinkertainen verrattuna Medium-paksuiseen lankaan.

Esimerkkilankoina BC'n Garn Hamelton 2 ja Novitan Hanko.

6. Super Bulky eli tosi tukeva
Muita käytettyjä termejä: Bulky (tukeva/tanakka), Roving (kiertämätön lanka)

Nyt mennään välineistön suhteen aika paksuihin, 8-12,5 mm puikkoihin. Näillä tulisi matto aika nopeasti, lankaa kun on 100 grammassa alle 100 metriä.

Roving tarkoittaa pehmeää, ulkonäöltään aika karvaista, kiertämätöntä lankaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, valaiskaa tietämätöntä. Luultavasti jotain langan valmistusmenetelmiin liittyvää alan sanastoa?

Esimerkkinä Katian Love Wool ja Kiviniemen Lammastilan Paksu hahtuvalanka.

7. Jumbo eli jätti
Muita käytettyjä termejä: Roving (kiertämätön lanka)

Puikoiksi suositellaan reiluja, 13 mm puikkoja tai paksumpia. Juoksevuus lienee tuossa 50 m/100 gramman paikkeilla, tarkkaa tietoa en löytänyt joten ammattimaisesti heitän lukuja lonkalta.

En tiedä olenko koskaan törmännyt tämänpaksuiseen lankaan, mutta varmasti tällekin on paikkansa ja verkkokaupoista tuntuu löytyvän. Olisihan se hyvä esim. kokeileviin neuleisiin, taideprojekteihin ja todella kärsimättömille neulojille? Ken tietäis...

Esimerkkilankana Istexin Bulkylop ja Titityyn verkkokaupasta löydetty Muhku-villalanka.


Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen, minkä paksuinen lanka tarvitaan neuleprojektiin joka juuri nyt mietityttää... tai sitten se herätti vain lisää kysymyksiä. Ainakin allekirjoittaneella heräsi mielenkiinto tutkailla omaa lankavarastoaan hieman tarkemmin aiheeseen liittyen.

En lupaa, että tästä mitään neulojan tietopakki-sarjaa saisin aikaiseksi, mutta ei sitä tiedä. Oli todella hauskaa etsiä informaatiota ja kerätä se kaikki yhteen kasaan. Lähinnä tein tämän itseäni varten, oppiakseni erot lankojen juoksevuudesta, mutta eiköhän joku muukin hyödy tästä. Ainakin toivoisin niin, heh.

Lähteinä on käytetty seuraavia sivustoja:
Craftyarncouncil - Standard Yarn Weight System
Koukuttamo - Kansainväliset langanvahvuudet
Louhittaren Luola - Lankataulukko 
Missä neuloimme kerran - Että mikä?
Novita Knits - Mitä ovat DK, Aran ja 4ply?

-Ricchan-

Pohdintaa neulojan vastuullisuudesta

Sain päätökseen YLEllä esitetyn "Verta, hikeä ja T-paitoja"-sarjan, jonka kahdeksassa puolen tunnin jaksossa neljä somenuorta pääsee kurkistamaan vaateteollisuuden esiripun taakse. Ja voi pojat, kyllä sitä varttuneempikin ihminen alkoi miettimään ohjelmaa katsoessaan omaa kulutustaan.

Vaatteiden suhteen asia on ollut pohdinnassa jo pitkään, vaan miten asian voisi ujuttaa käsityön maailmaan? No, materiaahan löytyy monelta neulojalta lankojen muodossa. Tein inventaarion omista kätköistäni ja kilomäärä on kauhistuttava: 11 kiloa ja vajaa 700 grammaa lankaa löytyy LankaLipastosta, vitriinistä, huopakorista ja ihan vaan kirjahyllyn reunalta. Lankaa on niin paljon, että voisin neuloa siitä määrästä 65 paria sukkia.* Siis uusi villasukkapari käytettäväksi kuudelletoista kuukaudelle. Tarvitseeko kukaan ihminen oikeasti niin monta kiloa lankaa ja tuleeko se neulottua ikinä?

* Sukkapariin menee noin 180 grammaa minun käsialallani, jos lanka on worsted-paksuista (7veikka) ja 3 mm puikot ovat käytössä.

[kuvan sukat: Lisäelämän tarpeessa]

En ehkä ole kaikkein työteliäin neuloja, sillä LankaLipaston vanhimmat olemassaolevat ostolangat ovat vuodelta 2014. Kuuden vuoden ikäistä lankaa, sehän menisi jo ekaluokalle tänä syksynä. Ja siitä huolimatta ostin yli puoli kiloa lisää viime kuussa, mistä kerroinkin tuossa viime viikon päivityksessä. Ostin, koska olin ollut ostamatta. Ostin, koska olin antanut itselleni luvan. Jokaiselle kerälle oli tarkoituksena, mutta entä ne jo kaapissa olevat langat? Mikä niiden tarkoitus on?

Ihmisen genetiikkaan on kirjoitettu kerääminen pahan päivän varalle. Varastointi huonoja aikoja varten on meissä sisällä valmiina olevana ominaisuutena ja sen myötä tykkäämme keräillä milloin mitäkin asioita: postimerkkejä, viilis-kuppeja, moottoripyöriä. Itse kerään mukeja, lankaa ja manga-kirjoja - joita tulee olemaan tällä ilmestymistahdilla vuoden loppuun mennessä lähes 380 kirjaa. Sehän alkaa olla jo pieni kirjasto - mikä ei ole kovinkaan masentava ajatus, jos ihan rehellisiä ollaan. Eheh.

[kuvan valmistumassa olevat sukat: Lakritsihilloa]

Mitä sitten pieni ihminen voisi tehdä ollakseen vastuullisempi langankuluttaja? Miten voisin toimia niin, etten kuluttaisi liikaa rajattuja luonnonvaroja ja saisin silti suojeltua ne työpaikat, jotka villaotusten kasvattaminen ja langan tuottaminen vaatii?

Tähän asiaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Mikään asia ei koskaan ole niin mustavalkoinen, että siihen löytyisi yksi mahtiratkaisu, joka korjaisi kaiken suit sait kerralla. Jos lopetan lihansyönnin, miten tilat jotka ovat hiilidioksiidinegatiivisia voivat jatkaa toimintaansa? Jos lakkaan ostamasta vaatteita, kuinka käy Myanmarissa työskentelevien ompelijoiden työpaikkojen? Jos ostan halpaa, se ei jostain syystä ole koskaan kotimaista. Jos ostan kallista, sekään ei ole aina paras ratkaisu kun pitää vertailla ilmastoa, terveellisyyttä, rahankulutusta ja eettisyyttä. Jos jätän ostamatta, kuka kärsii siitä? Osakkeenomistajat vai pienyrittäjät, tuottajat vai työntekijät?

[kuvassa Punaruostekennot]

Aihe on siinä mielessä kiinnostava, että täytyy palata asiaan jossain kohtaa ison lankojen vastuullisuus- ja ilmastovertailun parissa. Hyvä kirjoitus vaatii taustatyötä, joten nyt en tältä istumalta voi kirjoittaa mitään maata mullistavaa, mutta voin pyytää sinua siellä ruudun takana miettimään omaa kulutustasi.

Meillä on vain yksi planeetta, ja sen matemaattisesti laskettu maailman yhteinen ylikulutuspäivä oli jo. Ilmastonmuutos tulee lämmittämään maapallon keskilämpötilaa, enää on vain kysymys siitä, miten paljon. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, millaisen maailman me jätämme tuleville sukupolville. Ne sukupolvet eivät välttämättä tule olemaan omaa sukuamme, mutta se ei tarkoita, ettemmekö voisi ajatella myös heidän parastaan.

[Kuvan neule Simppelipipo]

Olisihan se todella helppoa vain vetää pipo päähän ja olla näkemättä sitä todellisuutta, joka tulevilla sukupolvilla on edessään. Eihän se kosketa juuri minua, minähän vain teen parhaani tässä hetkessä. En heitä roskia luontoon, vien muovit, pahvit, lasit, metallit ja vaatteet keräykseen, ostan käytettyä kun voin ja laadukasta kun on pakko saada pitkään kestäviä tuotteita. Koko kysymys on ihan liian laaja, ongelmat ovat maailmanlaajuiset ja minua on vain yksi pieni yksilö. Voiko minun tekemisilläni muka olla oikeasti merkitystä?

Joskus on huono olla. Raha ei riitä ruokaan, työ on rankkaa tai sitä ei ole ja mieli on väsynyt jatkuviin vaatimuksiin. Se on ihan normaalia ja se on ymmärrettävää. Mutta me, jotka pystymme ja jaksamme tehdä asioita, meidän tulisi toimia yhteisen hyvän vuoksi myös niiden takia, jotka eivät syystä tai toisesta voi.

Kykenemättömyys toimintaan ei ole mikään häpeä. Joskus on vain pakko huolehtia ensin itsensä kuntoon ennen muista huolehtimista. Omasta maljasta kun on todella huono ammentaa jos se on lähes rutikuiva. Pidetään itsestämme huolta ja toimikaamme sitten kun meillä on jaksamista.

[PikkuHemmot punavärisinä]

Olen avoin keskustelulle ja haluaisin tietää sinun mielipiteesi asiaan.  Onko ilmastonmuutos osa arkeasi, tuletko koskaan ajatelleeksi omaa osaasi maailman talouden kiertokulussa? Kierrätätkö, jätätkö kierrättämättä, miksi teet tai miksi et tee sitä mitä voisit tehdä? Toimitko vastuullisesti omassa (käsityö)harrastuksessasi tai pohditko asioita eettisyyden näkökulmasta? Jos asia ei ole käynyt mielessä tai ole muutenkaan ajankohtainen, sekin käy. Olisiko sinulle kuitenkin noussut jotain ajatuksia tämän kirjoituksen myötä?

Vielä loppuun haluaisin kertoa erään asian, jonka tajusin suihkussa ollessani (suihkussa kun tulevat aina ne parhaimmat ajatukset): Vastuullisuus ei tarkoita, että joutuu luopumaan kaikesta, mistä saa vähänkin iloa. Vastuullisuus on sitä, että nauttii täysillä juuri niistä muutamasta asiasta, jotka todella tuottavat itselle eniten iloa.

-Ricchan-