Uudet kehrättävät saapuivat jo reilu kuukausi sitten, mutta työt ja pääsykokeet on verottaneet käsityöaikaa ja jaksamista merkittävästi.
Ennen kuin älysin ottaa kuvaa tulleesta merinotopsista, olin sen jo purkanut pienempiin letteihin jotta tälläkertaa saisin aikaiseksi muutakin kuin sekametelisoppaa.
Tämä on Alltheprettyfibersin merino, kotoisin Saksasta ja aivan ihana väriskaala. Kuvissa olevat nöttöset on järjestetty niin kuin olen ajatellut värien asettuvan lankaan. Alku ja loppupäässä olevaa kirkasta liilaa on vielä yksi nöttönen, jonka todennäköisesti jaan molempiin päätyihin. Tällaisen villan jakaminen ja nuttuuttaminen sisätiloissa on muuten piilosotkuista touhua, terveisin violetteja villanöttösiä sohvasta kahden viikon jälkeen topsin purkamisesta..
Tässä taasen näemme Shepherd's Hutin merinovillan nimeltään "Back to 80's". Kotoisin Sheffieldistä Iso-Britanniasta. En ole uskaltanut vielä purkaa tätä topsia, kun en varsinaista suunnitelmaa hänelle keksinyt, väri oli vain niin mainio että en voinut vastustaa sitä. Jos löydän niin tilaan kyllä vielä toisen topsin.
Välineistöäkin haluaisin päivittää, mutta en ole löytänyt vielä sopivaa kevyttä värttinää. Näille merinoille olisi ehkä parempi hiukan kevyempi yksilö kuin tuo harjoitteluvärttinä, joka on taas täysin omiaan karkeamman villan kehruuseen.
Kesäterkuin
~ Ma-Chan ~
lauantai 16. kesäkuuta 2018
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Pienille jaloille lämmikettä
Sukka-Finlandian jälkeen sitä vierähtikin useampi tovi ennen kuin pääsin taas neulomisen makuun. Syyksi tähän uuteen innostukseen paljastui pienen pieni uusi sukulainen, joka ponkaisi maailmaan vapun jälkeen. Pitihän se tietysti sitten neulostella kevytjunasukkia, vaikka vastasyntyneen villavaatteita olikin jo kuulemma turhaksi asti. Hah, koskaan ei voi olla liikaa villasukkia.
Pahoittelen tässä välissä pikaisesti kuvien mitä kauheutta tämä on-laatua. En nimittäin ehtinyt - suhteellisen korkeasta vapaapäivien kappalemäärästä huolimatta - otattamaan kunnollisia kuvia rakkaalla valokuvaajamestarillani. Kännyköissä on nykyään onneksi sen verran aikaansaavat automaattikamerat, että kuvasta tunnistaa mitä on yritetty digifilmille tallentaa.
Sukathan valmistuivat vain jo... maaliskuussa? (oho)
Olin jo valmiiksi tiedustellut tulevilta vanhemmilta lapselle suunnattuja värejä: musta, valkoinen ja vihreä. Into pinkeänä tutkin jämälankapurkkien sisältöä saadakseni aikaan väriskaalaan sopivia pikkuneuleita.
Vihreä jämä valitettavasti loppui täysin kesken jolloin toisesta sukasta uupuu kerros nurjaa (hys). Se on peräisin Musta Metsikkö-sukista, jotka menivät uuden tulokkaan isän kaverille vuonna kivi ja keppi.
Musta taas on kulkenut matkallaan isihemmolle neulotuiksi kisusukiksi, jotka olivat aivan liian tiukat kirjoneuleen kohdalta - lisää voi lukea kolmisen vuotta sitten julkaistusta blogipostauksesta täältä. Lanka purkeentui, marinoitui ja nyt muuttui sitten vähän söpömmän kokoluokan sukkapariksi.
Jospa sitä joskus tulisi isihemmollekin neulottua uudet villikset. Jonain. Päivänä.
Luonnonvalkoista, joululahjaksi saatua 7 veljestä-langan Eero-erikoiserää sekä kirkasta vihreää jota onkin käytetty monessa eri projektissa: pikkuveljen Raulin raitaa (ja pilkkua)-sukissa 2015 vuoden alussa, jollekulle velipojista (en muista kenelle) menneissä Lankasukkaa-jalanlämmittimissä 2016 vuoden alussa sekä iskän Sukupuu-raidat-villasukissa saman vuoden loppupuolella. Samaa värierää oli ihan kelpo määrä keriä näemmä.
Ja nyt parin vuoden marinoinnin jälkeen vihreän jämät pääsivät raidoittamaan suvun uusimman tulokkaan varpulinlämmittäjiä. Hitsin herttaista... En kestä.
Lopulta päästään kolmanteen pariin, jonka väreiksi valikoituivat - yllätys yllätys - musta ja valkoinen.
Tällä kertaa halusin kirkkaanvalkoista, jotta se erottuisi miellyttävästi muuten niin tummasta mustasta sekä toisi piristystä. Lisäksi neulomista aloittaessa tapahtui jonkinlainen ajatushärö ja aloitin raidoituksen huomattavasti aikaisemmin kuin edeltävissä sukissa. Yksi raitakerros enemmän tekee yllättävän suuren eron ulkonäköön näin pienissä neuleissa.
Loppukaneettina voinee todeta, että blogissa saatetaan nähdä urakalla vauvaneuleita. Pummitytölle on pyydetty huivia/kauluria, isoin serkuksista kasvaa silmissä ja tämä uusin tulokas tarvitsee aivan varmasti talven tullen sukkien ja lapasten lisäksi muuta neuletta.
Yritän parhaani mukaan tehdä myös omia projektejani:
- Sielukas on ollut kesken vasta reilun vuoden, nyt on päästy jo helman liepeille saakka
- ansgalle tuli luvattua viime syksynä useampi lämmin pipo, pari kappaletta on kyllä valmistunut vaan ei sopivan kokoisia
- itselle Haruni kahdesta mustasta Cascade Heritagen vyyhdistä, joita on hillottu jo puoli vuosikymmentä
- tietysti myös villasukkaa joululahjaksi (kohta tulee kiire, kolmetoista paria on minimi..!)
-Ricchan-
Pahoittelen tässä välissä pikaisesti kuvien mitä kauheutta tämä on-laatua. En nimittäin ehtinyt - suhteellisen korkeasta vapaapäivien kappalemäärästä huolimatta - otattamaan kunnollisia kuvia rakkaalla valokuvaajamestarillani. Kännyköissä on nykyään onneksi sen verran aikaansaavat automaattikamerat, että kuvasta tunnistaa mitä on yritetty digifilmille tallentaa.
Sukathan valmistuivat vain jo... maaliskuussa? (oho)
Mustavihreät kevytjunasukat
(BG Tiny Socks in Ravelry)
Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka musta ja Opi Villasukka vihreä
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Musta 34 gr ja vihreä 11 gr eli yht. 45 gr (22,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3,5 pvää
Olin jo valmiiksi tiedustellut tulevilta vanhemmilta lapselle suunnattuja värejä: musta, valkoinen ja vihreä. Into pinkeänä tutkin jämälankapurkkien sisältöä saadakseni aikaan väriskaalaan sopivia pikkuneuleita.
Vihreä jämä valitettavasti loppui täysin kesken jolloin toisesta sukasta uupuu kerros nurjaa (hys). Se on peräisin Musta Metsikkö-sukista, jotka menivät uuden tulokkaan isän kaverille vuonna kivi ja keppi.
Musta taas on kulkenut matkallaan isihemmolle neulotuiksi kisusukiksi, jotka olivat aivan liian tiukat kirjoneuleen kohdalta - lisää voi lukea kolmisen vuotta sitten julkaistusta blogipostauksesta täältä. Lanka purkeentui, marinoitui ja nyt muuttui sitten vähän söpömmän kokoluokan sukkapariksi.
Jospa sitä joskus tulisi isihemmollekin neulottua uudet villikset. Jonain. Päivänä.
Valkovihreät kevytjunasukat
(WG Tiny Socks in Ravelry)
Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka Eero luonnonvalkoinen ja 7veikka kirkas vihreä
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Valkoinen 29 gr ja vihreä 12 gr eli yht. 41 gr (20,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää
Luonnonvalkoista, joululahjaksi saatua 7 veljestä-langan Eero-erikoiserää sekä kirkasta vihreää jota onkin käytetty monessa eri projektissa: pikkuveljen Raulin raitaa (ja pilkkua)-sukissa 2015 vuoden alussa, jollekulle velipojista (en muista kenelle) menneissä Lankasukkaa-jalanlämmittimissä 2016 vuoden alussa sekä iskän Sukupuu-raidat-villasukissa saman vuoden loppupuolella. Samaa värierää oli ihan kelpo määrä keriä näemmä.
Ja nyt parin vuoden marinoinnin jälkeen vihreän jämät pääsivät raidoittamaan suvun uusimman tulokkaan varpulinlämmittäjiä. Hitsin herttaista... En kestä.
Mustavalkoiset kevytjunasukat
(BW Tiny Socks in Ravelry)
Mikä: Kevytjunasukat
Ohje: Omasta päästä Junasukkaa soveltaen
Puikot: 2.5 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7veikka musta ja valkoinen
(75 % villa, 25 % polyamidi)
Kulutus: Musta 19 gr ja valkoinen 18 gr eli yht. 37 gr (18,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää
Lopulta päästään kolmanteen pariin, jonka väreiksi valikoituivat - yllätys yllätys - musta ja valkoinen.
Tällä kertaa halusin kirkkaanvalkoista, jotta se erottuisi miellyttävästi muuten niin tummasta mustasta sekä toisi piristystä. Lisäksi neulomista aloittaessa tapahtui jonkinlainen ajatushärö ja aloitin raidoituksen huomattavasti aikaisemmin kuin edeltävissä sukissa. Yksi raitakerros enemmän tekee yllättävän suuren eron ulkonäköön näin pienissä neuleissa.
Loppukaneettina voinee todeta, että blogissa saatetaan nähdä urakalla vauvaneuleita. Pummitytölle on pyydetty huivia/kauluria, isoin serkuksista kasvaa silmissä ja tämä uusin tulokas tarvitsee aivan varmasti talven tullen sukkien ja lapasten lisäksi muuta neuletta.
Yritän parhaani mukaan tehdä myös omia projektejani:
- Sielukas on ollut kesken vasta reilun vuoden, nyt on päästy jo helman liepeille saakka
- ansgalle tuli luvattua viime syksynä useampi lämmin pipo, pari kappaletta on kyllä valmistunut vaan ei sopivan kokoisia
- itselle Haruni kahdesta mustasta Cascade Heritagen vyyhdistä, joita on hillottu jo puoli vuosikymmentä
- tietysti myös villasukkaa joululahjaksi (kohta tulee kiire, kolmetoista paria on minimi..!)
-Ricchan-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)