Huhtikuun loppu on käsillä

Huh armasta huhtikuuta, aivan kuin olisi aika olisi mennyt suhteellisen nopeasti taas, aivan vilahtaen. Kohta on jo toukokuu ja äitienpäivä aivan nurkan takana. Pihan pioni tekee jo silmuja ja koivuista roikkuvat norkot ennustavat kesää. Kukkapenkin paikka on myllätty  valmiiksi ja pihan ruohikkoa ilmattu talikon kera. Pihalle ilmestyikin sen myötä illasta pari räkättirastasta matometsälle.

Neulonut olen lähinnä herra J'n sohvalla (tälläkin hetkellä), ja Petunia-huivi alkaakin olla jo pian valmis. Tavoitteena on käyttää kaikki lanka niin tarkkaan kuin on mahdollista, eli saa nähdä montako ylimääräistä mallikertaa joudun tekemään. Huivin ideahan oli olla helppo välipala, reikäkerroksia ja aina-oikein-neuletta, sellainen nopea välipala. Kuinka väärässä olinkaan, kuukauden verran on jo tämä neule viettänyt puikoilla. Neulomaan olen tosin ehtinyt vain yhdeksänä päivänä...

Kävin pitkästä aikaa katsomassa siskonpoikaa, onkohan jo yli kuukausi viime kerrasta. Hän on kasvanut kovasti, ja rotinoissa lahjoitetut neuleet alkavat kaiketi olla käyttökokoisia.Siinä sängyllä pötkötellessä en voinut olla miettimättä, miten kova ikävä olikin ollut. Herkkiksenä sitten pari kyyneltäkin livahti silmäkulmasta ja kun töristin nenän, oli ilme pojalla kauhistunut. Enää hän ei kuitenkaan säikähtänyt, niin kuin ensimmäisinä kertoina. Onhan hän jo kuitenkin iso poika.

"Miksihän kaikilla on kello, kun kenelläkään ei ole aikaa?" lukee eräässä puukoristeessa, jonka ostin vuosia takaperin Savonlinnan kirpputorilta. Silloin se oli hauska leukailu-lause, mutta nyt siitä on tullut ikävä todellisuus tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Tekemistä ja ihmisten näkemistä olisi vaikka kuinka, mutta aika menee töissä ja nukkuessa. Kesä on vielä edessä, ja silloin vasta töitä tehdäänkin. Jos sitä sitten syksyllä lepäilisi...?

Siitä olen kiitollinen, ettei ole tullut oltua kipeänä. Kahta työtä yhtä aikaa tekevänä (molemmissa saattaa myös tulla lyhyellä varoitusajallakin töitä) ei ole oikein ollut varaa sairastella. Varmaan siitä syystä noin kuukausi takaperin vedin unta palloon yli kolmekymmentä tuntia melkein suoraan putkeen. Mitä nyt nousin syömään leipäpalasen ja pitämään vessatauon samalla kertaa, mutta sitten unet taas jatkuivat.

Muutenkin unirytmi on heitellyt hassusti viime aikoina. Eilen, kun oli tarkoitus saada aikaan vaikka mitä, nukuin vahingossa sellaiset reilut kymmenen tuntia ja ylikin. Tänä aamuna taas kun olisi oikein luvan kanssa saanut nukkua pitkään, uni hylkäsi kuuden aikaa. Eihän siinä, jätin miespuolisen tuhisijan jatkamaan uniaan ja livahdin olohuoneeseen huivin ja kahvikupin viekoteltaviksi.
...menipäs jotenkin puoli-masentavaksi tämä kuulumis-päivitys. Kivoja kuviakaan ei nyt ole valitettavasti laitettavissa, mutta ehkä sitten kun saan neulomuksen pois puikoilta. Toiveena oli ollut oikein kunnon kääriytymis-huivi, eli tilaa tarvitaan pingoittelua varten.

 Joka tapauksessa, elossa ollaan ja valoa kohti mennään.

~Ricchan~

Lankasukkaa vol II

Joskus voi olla hieman puuduttavaa neuloa samaa kuviota uudestaan lyhyen ajan sisällä. Vielä pitäisi kolmannet samanlaiset saada aikaisiksi, koska halusin kaikille veljilleni samalla kuviolla villasukkaisuudet. Joululahjaksi siis (vuodelle -15). Mielellään myös niin, että talvi olisi paikan päällä... Mutta kun yöllä asteet laskevat -17:aan ja päivällä yritetään hipoa +10:ntä, on se vain myönnettävä. Kevät on tulossa.

 Lankasukkaa
(Lankasukkaa II in Ravelry)

Mikä: Perusvillasukka miehelle (koko 45)

Millä ohjeella: RiittaMarian lankasukka

Miten: Neulomalla, 80 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veljestä kirkkaanvihreä ja tummansininen

Miten paljon: Vihreä 158 gr ja sininen 40 gr eli yht. 198 gr (99 gr/sukka)

Miten pitkään: 19 pvää

(Ravelry-linkkinen)

Nämä sukat aloitin marraskuun viimeisenä päivänä ja valmiiksi ne sain 17. maaliskuuta. Siinäkin kävi sillä tavalla, että tein hirmuisesti 16. päivän iltana ja alkuyöstä sukkaa. Jossain vaiheessa sain idean, että nyt nämä saadaan valmiiksi ennen töihin lähtöä. Kello tuli puoli kaksi, joten oli pakko luovuttaa ja jatkaa seuraavan päivän puolella. Nukkumaan en kuitenkaan käynyt ennen kuin sain puikot irti työstä.

  
Päättelyhän sitten jäi kivasti vasta seuraavalle päivälle. Aamusta töiden jälkeen päättelin sukat loppuun ja unohdin heidät kokonaan. Kuukautta myöhemmin äiskä eräänä iltana sitten käväisi miun luona ja ystävällisesti lainasi jalkojaan kuvauksia varten.

Harmittaa vain kun tietokone on sen verran täynnä kaikkea rojua, että JPG-kuvat muuttuvat tuhruisiksi ja epätarkoiksi. Mistään en ole vielä löytänyt kuinka muuttaa kameran asetuksista kuvan muoto PNG:hen.

Ero on siis siinä, että kun tietokone huomaa levytilan olevan vähissä, se muuttaa JPG-kuvia huonolaatuisimmiksi säästääkseen tilaa. Ja tuota pikku juttua kuvaaja ei arvosta. Mutta mikäli blogiin eksyy tietokonetietäväinen immeinen ja kokee ymmärrykseni vääräksi, saa hän toki korjata. Näin olen itse ymmärtänyt asian. Toivottavasti olen väärässä ^__^

Linssissähän ei ole toki rasvatahrojakaan ja kuvien ottaja on tutustunut laitteensa asetuksiin ja ja ja...

 Jei, kevät tulee :3

~Ricchan~