Sukka-Finlandia, etappi 5 ja kuinka siitä ei tullut mitään

Luulisi, että nyt aiheena olisi Sukka-Finlandian viidennen etapin söpöt kisusukat, mutta valitettavasti ei. Aiheena on sellainen kauhistuttava asia kuin neulejumi.

Keskeneräisistä sukista ei voida edes puhua, sillä en ole päässyt luomaan edes silmukoita puikolle. Syyksi voidaan ottaa vaikkapa Sukka-Finlandia kiivaampi neulontatahti, sillä etappien pituutta vähennettiin huomattavasti vuoden 2019 kisaan verrattuna. Toisena syynä taitaa olla se, ettei allekirjoittaneesta ole oikeastaan kilpaneulojaksi.

Hirmuisa stressi, aamulla muutaman rivin verran neulostaminen, käsitöiden kanto töihin jossa niitä ei kuitenkaan saa lounastunnilla tikutettua, nukkumisesta nipistäminen jotta saa etapin ajoissa valmiiksi. Ei. Ei se vain ollut miulle se juttu, ja sen kässäämiseen meni kaikkiaan kolme vuotta.

Ihailen neulojia, jotka saavat valmista nopeasti. Sukka-Finlandian Räveltämön ryhmässä (links) oli muistaakseni video, jossa eräs kilpailija näytti videolla, millä vauhdilla sukkaa syntyy. Ja sitähän syntyi. Leuka auki loksahtaneena en voinut kuin seurata, miten nopeasti silmukkaa tuli ja neule eteni. Ei allekirjoittaneella ole toivoakaan samanlaisesta vauhdista näillä neulontakokemuksilla (reilut seitsemän vuotta satunnaisneulontaa).

Ja tiedättekö mitä?

Se on ihan hyväksyttävää. Ei ole pakko olla himoneuloja, vaikka saakin neulonnasta itselleen hyvän mielen, käsitöistä rentouttavaa tekemistä sekä blogilla ylläpidettyä kirjoittamista. Voin neuloa ihan omaan tahtiini ja se on täysin okei. Aina välillä tosin päädyn epäilemään itseäni kun en ole täydellinen tässä lajissa. Mutta elämä on opettanut, että keskinkertaisuudellakin pärjää. Ihmiset rakastavat kyllä miuta, vaikken saakaan sukkaparia valmistettua yhdessä päivässä.

Eli toisin sanoen ei kissasukkia tänä vuonna. Ohjetta ei voi ainakaan juuri nyt ostaa mistään, mutta Räveltämössä on sen projektisivu (linkki) ja siellä voi ihastella erilaisia variaatioita. Kisassa kisuja ei saanut neuloa negatiiveina ja simmut sekä nenuli piti kirjoa erikseen varsinaisen neulonnan jälkeen - tai aikana, kukin mielensä mukaan.

Kuka tietää, ehkä jonain päivänä saan aikaiseksi neuloa nämä. Siihen saakka nautitaan elämästä ja katsellaan tilannetta.

-Ricchan-

Kuulumis-/kisu-päivitys

Heipsan, ja anteeksi tämä pitkä päivitystauko. Selityksen paikka, väliin on saattanut eksyä kissakuvia Siskon miehen pikkupentu-Kismetistä, sekä Miehen vanhempien Nelli-kisuliinista.

Sain uuden työpaikan Savonlinnasta. Muutimme sinne 27.-28.4. välisenä aikana, johon liittyi kolme autoa ja kaksi kuomukärryä, joista yksi jäi moottoritien varteen. Kaikki jotka ajoitte siitä ohitse, niin kyllä, se olin mie siellä tien varressa odottamassa vaihtokärryä. Onneksi kyseinen kärry oli täynnä kevyimpiä tavaroita, joten saimme ne äiskän ja vuokraajan kanssa vaihdettua suhteellisen helposti. Äiskää lainaten, "loistavaa äiti-tytär-aikaa" ^__^

Työt ovat tosiaan alkaneet uudessa paikassa, ja työpäiviin on ollut tottuminen. On pitänyt tehdä kaikkea tilaushommista siivoamiseen. Laittelen sitten mainosta kun nettisivut on saatu pystyyn. Kyseessähän on ravintola, ja avaamme äitienpäiväksi (niin kuin jokainen ravintola Savonlinnassa).

Neulomaan en ole juurikaan ehtinyt. Ennen muuttoa aloitin villasukkaparin (raidallisen sellaisen), mutta se ei ole edistynyt juuri lainkaan. Muutossa lisäksi yksi kappale keltaisia 7veljeksiä sattui saamaan vesikosketuksen, joten kerä piti purkaa ja laitaa kuivumaan. Nyt se onkin sitten oikein mainio ja valmiina taasen neulottavaksi.

Kotona olemme kohdanneet Miehen kanssa uuden odottamattoman ongelman: meillä ei ole mattoa keittöön (hups). Olemme nyt yrittäneet löytää uutta mattoa kodintavarataloista. 

Muuta uutta ei oikeastaan ole. Kunhan työajat hieman vakiintuvat, lupaan palata bloggaamaan taasen. Siihen asti siis~!

~Ricchan~