perjantai 17. heinäkuuta 2020

Sukka-Finlandia, etappi 5

Luulisi, että nyt aiheena olisi Sukka-Finlandian viidennen etapin söpöt kisusukat, mutta valitettavasti ei. Aiheena on sellainen kauhistuttava asia kuin neulejumi.

Keskeneräisistä sukista ei voida edes puhua, sillä en ole päässyt luomaan edes silmukoita puikolle. Syyksi voidaan ottaa vaikkapa Sukka-Finlandia kiivaampi neulontatahti, sillä etappien pituutta vähennettiin huomattavasti vuoden 2019 kisaan verrattuna. Toisena syynä taitaa olla se, ettei allekirjoittaneesta ole oikeastaan kilpaneulojaksi.


Hirmuisa stressi, aamulla muutaman rivin verran neulostaminen, käsitöiden kanto töihin jossa niitä ei kuitenkaan saa lounastunnilla tikutettua, nukkumisesta nipistäminen jotta saa etapin ajoissa valmiiksi. Ei. Ei se vain ollut miulle se juttu, ja sen kässäämiseen meni kaikkiaan kolme vuotta.

Ihailen neulojia, jotka saavat valmista nopeasti. Sukka-Finlandian Räveltämön ryhmässä (links) oli muistaakseni video, jossa eräs kilpailija näytti videolla, millä vauhdilla sukkaa syntyy. Ja sitähän syntyi. Leuka auki loksahtaneena en voinut kuin seurata, miten nopeasti silmukkaa tuli ja neule eteni. Ei allekirjoittaneella ole toivoakaan samanlaisesta vauhdista näillä neulontakokemuksilla (reilut seitsemän vuotta satunnaisneulontaa).


Ja tiedättekö mitä?

Se on ihan hyväksyttävää. Ei ole pakko olla himoneuloja, vaikka saakin neulonnasta itselleen hyvän mielen, käsitöistä rentouttavaa tekemistä sekä blogilla ylläpidettyä kirjoittamista. Voin neuloa ihan omaan tahtiini ja se on täysin okei. Aina välillä tosin päädyn epäilemään itseäni kun en ole täydellinen tässä lajissa. Mutta elämä on opettanut, että keskinkertaisuudellakin pärjää. Ihmiset rakastavat kyllä miuta, vaikken saakaan sukkaparia valmistettua yhdessä päivässä.

Eli toisin sanoen ei kissasukkia tänä vuonna. Ohjetta ei voi ainakaan juuri nyt ostaa mistään, mutta Räveltämössä on sen projektisivu (linkki) ja siellä voi ihastella erilaisia variaatioita. Kisassa kisuja ei saanut neuloa negatiiveina ja simmut sekä nenuli piti kirjoa erikseen varsinaisen neulonnan jälkeen - tai aikana, kukin mielensä mukaan.


Kuka tietää, ehkä jonain päivänä saan aikaiseksi neuloa nämä. Siihen saakka nautitaan elämästä ja katsellaan tilannetta.

-Ricchan-

3 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu!
    Sukankutimeni ovat rentoutumiskeino, ei suorite. Se, että puikkoja heilutellessa syntyy lähes huomaamatta sukkasia, on vai ylimääräinen bonus. :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, suorittaminen voi pahimmillaan viedä ilon pois asiasta, joka on itselleen keino rentoutua ja nollata vähän aivoja.

      Kiitos kommentistasi :3

      Poista
  2. Se on kuule just näin, omaksi iloksi kannattaa neuloa, eikä ottaa stressiä asiasta! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)