torstai 30. tammikuuta 2020

SF 2019, etappi 5 - Halo

Viidennellä etapilla olivat neulottavana Veera Välimäen suunnittelemat villasukat, jotka yhdistivät pitkät, ohuet sarvipalmikot ja ainaoikeat palkit.


Pinkkiä haloa
(Pink Halo in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, koko 38 (68 silm.)
Ohje: Halo / Veera Välimäki 
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Nalle, väri atsalea
Kulutus: 95 gr (45,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 6 pvää

Nämä sukat aloitettiin käänteisesti varpaista ja neulottiin sieltä ylös varteen. Kokovaihtoehtoja oli kaksi, S ja L. Olin muistelevinani, että olisin neulonut isomman version, mutta neuloinkin S-koon sukan. Sukkapuikoilla tietysti, vaikka kahden sukan neulominen samaan aikaan pyöröpuikoilla olisi ollut hyvää harjoiteltavaa tässä kohtaa.

Silmukoiden luomiseen oli kaksi vaihtoehtoa, Judy's magic cast on ja kasialoitus. Tykkäsin Judy-aloitusversiosta. Sain sillä kärjen aloitettua nätisti ja hermoja kiristelemättä. Kasialoitusta käytttäessäni joudun välillä neulomaan turhan tiukkoja silmukoita, tuntuu että hampaat ovat koetuksella kun puren niitä yhteen. Puikotkin ovat koetuksella, puiset versiot napsahtelisivat todennäköisesti iloisesti poikki.

Harmillisesti kärjen aloituksen jälkeen tein jonkinasteisen virheen toisessa sukassa ja jouduin purkamaan jonkin verran. Muistiinpanoista ei valitettavasti lue minkä erheen olen tehnyt. Jouduin purkamaan myös kantapäässä sekä B-kaaviossa kertaalleen. Huppista sentään.


Ohjeessa parasta olivat selkeät ja isot kaaviot. Niistä sai hyvin selvää ja toistettavan kuvion oppi nopeasti ulkoa. Kisavaatimuksissa piti toistaa B-kaavion mallikertaa neljä kertaa valmiissa sukassa. Kaavio B oli yksinkertaisen miellyttävä sarvikuvio, joka neuloutui sukkien varsien selkäpuolelle.

Sukan suuhun neulottiin 1 oikein, 1 nurin-neulosta, joka oli aluksi 1 oikein takareunasta ja 1 nurin takareunasta, mutta se muutettiin myöhemmin. En oikein saanut reunasta tasaisen siistiä yrittämisestäni huolimatta. Toivottavasti se ei haitanne sukkien tulevaa omistajaa.


Ohje julkaistiin helmikuun lopulla lauantaina klo 10:00, ja neuloinkin koko viikonlopun. Viikolla ei oikein ollut aikaa, ainoastaan keskiviikkona yritin edistää sukkia jonkin verran. Onneksi sitten tulikin perjantai, eli puikoilta lensi neuletta koko viikonlopun ajan. Sukat valmistuivat lopulta kaksi päivää ennen seuraavan etapin alkua.

Löysimme ystäväni kanssa Savonlinnasta aivan ihanan louhikon, jossa saimme kuvattua sukat graniittia vasten. Se löytyi Savolan vanhan saharakannuksen takaa ja oli täydellisen harmaa tausta näille ärhäkän pinkeille sukille.

-Ricchan-

torstai 16. tammikuuta 2020

SF 2019, etappi 4 - Harmonia

Rauhallinen palmikkomainen pitsineule, hieman vajaa kerä 7veikan vaaleaa violettia ja epäilys langan riittämisestä sukkapariin. Siinäpä lähtökohdat Sukka-Finlandia 2019 neljännelle etapille.


Harmonia
(Harmonia in Ravelry)

Mikä: Pitsivillasukat, 64 s. (koko 39)
Ohje: Harmonia / Pirjo Iivonen
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita 7 veljestä vaalea violetti ja valkoinen
Kulutus: Violetti 146 gr ja valkoinen 2 gr eli yht. 148 gr (74 gr/sukka)
Aikaa kului: 6 päivää

Vuoden 2018 kisassa Pirjo Iivosen Hellunen-malli oli kisan viimeinen helppo maaliinlaskettelu ja tässäkin kisassa saimme neuloa rauhaisaa isoa palmikonkiertoa. Sukat neulottiin varresta alkaen ja niihin tehtiin kiilalisäykset ennen kantapäätä.

Levennyksiin oli kaksi eri tapaa, joista sain aikaiseksi reikäisen version. Reiätön versio olisi vaatinut nurjien silmukoiden neulomista nurin, mikä ei oikein ole minun juttuni, joten arvelin reikäkerroksen sopivan pitsin seuraksi vallan mainiosti. Vähän siis taistelin mukavuusalueelta pois joutumista vastaan, vaikka se onkin yksi syy osallistua kisaan.

Kantapää neulottiin lyhennetyillä kerroksilla ja sain siitä jotenkin hieman hassun näköisen. Eipä se sieltä mihinkään näy, mutta selkeästi olen neulonut joka toisen kerroksen kireämpänä (luultavasti nurjat kerrokset).


Kun kantapää on saatu valmiiksi, kavennellaan ylimääräiset silmukat veks. Pohjassa on sileää neulosta ja päällä jatkuu pitsipalmikkokuvio.

Kisavaatimuksissa kaavio tuli toistaa kahdesti kärjessä ennen kuin sai aloittaa kärkikavennukset. Kaavio itsessään oli vain 24 kerroksen pituinen, joten ei ollut huolta etteikö se mahtuisi riittävän monta kertaa neuleeseen ilman, että kärjestä tulee lonkeron pituinen.


Loppuun tuli nauhakavennus sekä silmukoiden silmukointi neulomalla. Tein taas kaksilla sukkapuikoilla kahta sukkaa yhtä aikaa ja neuloin kerän kummastakin päästä. Valitettavasti epäilykseni toteutuivat: violetti lanka loppui aivan pikkaisen liian aikaisin. Kerä oli kuitenkin ollut alkujaankin vajaa, vain 142 grammaa.

Pienen harmittelutauon jälkeen otin käyttöön valkoisen seiskaveikan, jolla kaventelin kärjen loppuun. Käytännössä tein vain kaksi kavennuskerrosta ja silmukoinnin valkoisella. Olin haaveillut tasavärisistä violeteista sukista, mutta valkoiset päädyt toivatkin yllättävän miellyttävää ilmettä sukkiin. Ne suorastaan piristyivät ja muuttuivat kukkaismaisiksi.


Kyllä nämä vähän kukkasukat ovat.

(Mie ainakin tykkään.)

-Ricchan-

torstai 2. tammikuuta 2020

SF 2019, etappi 3 - Impromptu

Ihanaa uutta vuotta!

En voi uskoa, mutta totta se on: blogi on jo edennyt seitsemänteen ikävuoteensa ja on virallisesti ala-aste-ikäinen. Hui kuinka aika suorastaan rientää.

Haluan kiittää teitä jokaista, jotka luette tätä blogia ja annatte sitä kautta inspiraatiota jatkaa kirjoittamista vuodesta toiseen. Alkuun Kässäätkö? oli lähinnä muistikirja kaikista käsitöistä joita on tullut tehtyä. Nykyään se on käytännössä portti tai aikamatka menneisyyteen, jonka avulla muistissa pysyvät iloiset asiat ja se, millä rakkaudella puikot suihkivat kunkin työn kohdalla.

Kiitokset teille ihanille!

-Ricchan ja Ma-Chan-


Impromptu
(Impromptu in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat, 64 s. (koko 38/39)
Ohje: Impromptu / Anna Mäkilä
Puikot: 3 mm sukkapuikkot
Lanka: Novita 7veikka harmaa, sähkönsininen, farkunsininen ja 7veikka Eero vaal. sin.
Kulutus: Harmaa 79 gr, sähkönsininen 30 gr, farkunsinen 27 gr ja vaal. sin. 40 gr
eli yht. 176 gr (88 gr/sukka)
Aikaa kului: 5,5 pvää

2018 Sukka-Finlandiassa rakastuin Anna Mäkilän Andante Festivo-sukkiin. Niiden mallikuvio oli kerrassaan ihana ja tykkäsin neuloa niitä vaivalloisuudesta huolimatta. Nimettömät olivat melkoisella koetuksella, koska yhden silmukan palmikot ovat aika tuskaa neulottavaa. Sormet puutuivat, mutta se oli niin sen arvoista.

Sen myötä odotin vuoden 2019 kisamallilta paljon.

Valitettavasti jouduin harmistumaan, kun tajusin ettei tiedossa ole yhtä siroa ja silmiä hivelevää villasukkaa kuin viime vuonna. Tällä kertaa oli tarjolla palkkivärejä ja pintakuviopalmikoita. Suunniteltu malli oli yhtenäinen ja vaikutti mielenkiintoiselta, joten ei muuta kuin avoimin mielin silmukoita luomaan ja sinisiä seitsemän veljestä-langan jämiä tuhoamaan.


Näiden sukkien suunnittelun taustaideana oli inspiraatio ja uuden luominen. Kuvioneuleiden paikkoja sai vaihtaa, värejä sai käyttää kuten halusi sekä muutenkin sukissa oli haettu neulomisen iloa - tietyin kisarajoituksin. Joten voitte uskoa, että harmistukseni ei-siroista sukista haihtui hyvin nopeasti. Näitä villiksiä oli ilo neuloa ja ne valmistuivatkin mukavan nopeasti alle viikossa, vaikka aloitinkin etapin päivän myöhässä. Jäi jopa yksi ilta aikaa ihan vaan olla ja möllöttää ennen seuraavaa koitosta.

Sukat neulottiin varpaista varteen. Matkan varrella oli bumerangi-kantapää, joka oli eräänlainen versio tiimalasikantapäästä. Tykkäsin tästä kantapäästä ja näillä väriyhdistelmillä se korostuu kivasti kokonaisilmeestä.

Neuloin molempia sukkia yhtä aikaa, jotta sain varmistettua langan riittävyyden. Värikombinaatio vaihtaa suuntaa kantapään jälkeen ja muuttuu vaaleasta tummaan. Grafiitinharmaa sopii hyvin yhteen sinisten eri sävyjen kanssa ja väriblokit ovatkin suosikkiyksityiskohtani näissä sukissa.


Lopuksi tehtiin päättely "jollain joustavalla tavalla". Ohjeessa oli ehdotettuna venäläinen päättely, joten mitään miettimättä menin sillä. Oli kiva kokeilla uutta ja vaikka sukansuihin jäikin askelma, olen tyytyväinen. Reuna joustaa olematta kuitenkaan liian lörppä.

Kaaviothan neulottiin toisessa sukassa peilikuvina jotta kisavaatimukset täyttyivät. Lisäksi nyt vaatimukset oli esitetty kerroksina, joten paksummalla langalla neulottaessa sai tehdä saman verran työtä kuin ohuemmalla, fingering-paksuisella langalla. Se on se tämä kireää neulovan kirous, saan tehdä 80 silmukalla sukat jos haluan saada yhtään isompaa villasukkaa. Hyvänä esimerkkinä iskä ja veli, joiden lapioiden koko on ihana 42.


Olen tyytyväinen näihin sukkiin. Palmikot eivät ole liiaksi erilaisia ja yleisilme on sukassa siisti. Ohje ei mene suosikkeihini, mutta ei myöskään inhokkeihin. Osa kaavioista vaati keskittymistä ja osan taas saattoi antaa mennä aivot narikassa. Lopputulemana oikein hyvät perusvillikset pienellä twistillä.

-Ricchan-