sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Moninkertaista-onteloneulepipo

Sisko esitti kainon toiveen, ettei heille enää tulisi tänä vuonna korvatulehduksia. Että vaikka pipoja kuulemma riittää, mutta ei ole sellaisia paksuja talviversioita. Haaste otettiin vastaan ja lähdettiin soveltamaan.


Moninkertaista
(Multiple layers in Ravelry)

Mikä: Onteloneulepipo (144s)
Ohje: Omasta päästä Hifistelijää avuksi käyttäen
Puikot: 3 mm
Langat: Holst Garn'n Tides - vihreä saniainen (70% villa, 30% silkki)
ja Schachenmayr'n Fashion Soft Mix - valkoinen
(45% polyamidi, 30% alpakka, 25% villa)
Kulutus: Saniaista 31 gr ja valkoista 62 gr (yht. 93 gr)
Aikaa kului: 11 pvää

Alkuun ajatukseni oli selkeä. Halusin onteloneulepipon, jossa on kaksinkertainen reuna korvien suojana. Ensin neuloin reunaan joustinta, sitten suoraa. Lopuksi nostin silmukat reunasta ja silmukoin ne yhteen saadakseni tuplaneuloksen aikaiseksi. Yksityiskohtaisempi postaus löytyy täältä.

Seuraavaksi otin käyttöön alpakka-villa-sekoitelangan, jolla loin lisäsilmukat sisäpuolelle onteloneulosta varten. Kun olin valmis, koko työssä oli 288 silmukkaa. Youtubesta satuin joskus aikoja sitten löytämään videon, jonka avulla neuletekniikan salat aukesivat. Harmi vain, että onteloneulos on melkoisen työlästä sekä aikaavievää neulottavaa. Vaikka puksutin pelkkää suoraa, meni viikko aikaa vain jotta sain neuleesta riittävän korkean.

34 kerrosta myöhemmin pipoa oli tehty riittävästi, joten aloitin pääkavennukset. Tein ne joka toinen kerros kolmen rivin verran ja sitten kaventelin joka kerroksella - VIRHE. Pipoon muodostui kupruja, vaikka halusin tasaisen siirtymän. Tässä kohtaa lienee pakko paljastaa, että päätös ei johtunut laiskuudesta vaan puhtaasti siitä, että jouluaatto lähestyi hyvinkin uhkaavasti.


Kun kavennukset oli tehty ja päättelin ensin onteloneuleen sisältä soft mixin (valkoinen, pehmeä alpakka) ja sitten ulkopuolen silkkivillan, tunnustelin tekemääni neuletta. Pääosa tuntui hyvinkin pehmeältä, mutta reunus vaivasi. Tides - vaikka onkin ihanaa ja kivan eläväistä pintaa - ei lankana kuitenkaan saattaisi olla riittävän lämmintä pitämään pienet korvat lämpimänä.

Ratkaisu oli selkeä. Nostin reunan ja pipon pääosan välikohdasta 144 silmukkaa, neuloin siihen alpakkalankaa ja lisäsin vielä varmuudeksi yhden ylimääräisen silmukan joka puikolle. Sitten vain neulomaan suoraa: ajatuksena oli tehdä alpakkalangalla vielä kerros sekä reunan ulko- että sisäpuolelle, jotta korvia suojaisi nelinkertainen neulekerros. Tarkempi postaus löytyypi tästä linkistä.

Jälleen kerran päivät kuluivat rivakasti neuloessa. Työt sekä Sukka-Finlandia haittasivat pipon etenemistä, mutta joulukuun 23. pvä illasta kahdeksan aikaan oltiin jo lähellä valmistumista. Taitoin 35. kerroksen kohdalla alpakkareunan taitteelle, ei riittänyt. Muutama rivi lisää, uudelleentestaus, ei vielä mielestäni vieläkään ollut riittävästi. Kun kerroksia oli kaiken kaikkiaan 44, määrä kelpasi. Nyt valkoisen pystyi taittamaan eikä alla oleva vihreä jäänyt mykkyrälle.

Tupsunkin tein pipoon kruunaamaan kaiken, oikein sellaisen muhkean ja runsaan - sekä hyvin lankaavievän, nyyhk (;_;) Jätin tosin pesuohjelapun taakse neuvot, kuinka ottaa tupsun pois jos se onkin liian iso tai muuten vain epämukava.


Nyt kun pyörittelen valmista neuletta käsissäni, en voi kuin hymyillä ja miettiä, että taidan oikeasti rakastaa pientä siskonpoikaani - oli sen verran vaivalloinen sekä aikaavievä neuletyö. Ja jotenkin kaiken sen tuskastelun arvoinen kun tiedän, että se on varmasti lämmin sekä pehmoinen. Samanlaisia voisi neuloa useampiakin, muillekin perheenjäsenille sekä tietysti omalle rakkaalle <3

Vaikka pipossa ei ole kuvioita, ei palmikoita tai pitsejä, tuntuu se silti jollain tapaa oikein hyvältä tavalta lopettaa tämä neulevuosi. Tähän pipoon kulminoituu tämänhetkinen osaamiseni sekä neulojaminäni hyvät puolet: tasainen neulejälki, ajatustyö, toiveiden täyttäminen, luovuuden käyttäminen, rakkaudella (sekä vähän kirosanoilla) neulottu työ, joka toivottavasti pitää saajan lämpimänä. Elättelen myös toiveita, että pieneksi jäänyt pipo lähtee kiertoon serkuilleen (vink vink :3).

Tämän parempaan en pysty... tai sanotaanpa oikeastaan mieluummin niin, että annoin kaikkeni ja tämä on parasta osaamistani.

Kiitokset tästä vuodesta ja jatketaan harjoituksia ensi vuonnakin <3

-Ricchan-

Pipon nelinkertainen reuna

Tämä ohje on tehty onteloneule-pipoa varten ja ihan itse kehitelty. Voi siis olla, että saman olisi voinut tehdä helpomminkin, mutta tämä kelpaa miulle ja sillä saa lämpöisen pipon.


Neulo ensin kaksinkertainen resori pipoon (tarkempi selvitys täältä). Kun se on tehty, nosta silmukat ulkopuolelta resorin ja "pääpipon" välikohdasta (kuvassa kohta josta vihreä vaihtuu valkoiseksi), johon alat sitten neulomaan alaspäin, eikä kohti pipon lakea. Tässä pipossa oli 144 silmukkaa, joten nostin sen verran vihreitä silmukoita ja sitten lisäsin ensimmäisellä kerroksella joka puikolle vielä yhden: on varmasti vähän tuhdimpi reuna eikä vedä vihreää rullalle.



Neulo suoraa kunnes ylimmäisen kerroksen saa taitettua pipon reunan ylitse. Ylimmässä kuvassa pipo on oikein päin ja alemmassa käännettynä nurin sisäpuoli ulkopuolella. Näin on huomattavasti helpompaa tarkistaa, onko reunus riittävän pitkä.


Taitos kelpaa, joten nostin vihreän reunasta silmukat, joihin päättelin alpakkalangan löysällä päättelytekniikalla: Langankierto, 2 oikein yhteen, pudota langankierto. *Langankierto, 2 oikein yhteen, pudota langankierto, vedä aikaisempi silmukka yhteenneulottujen silmoiden ylitse*, toista *___* kunnes kaikki 144 silmukkaa on päätelty.

Koska joukossa oli neljä ylimääräistä silmukkaa, kavensin joka puikon ensimmäisen silmukan seuraavasti ennen kuin tein peruskavennnukset (nosta kaksi silmukkaa oikealle puikolle ja vedä ensimmäinen toisena nostetun ylitse. Palauta silmukka vasemmalle puikolle).



Nyt päättelykohtaan tuli tuollainen reunus, mutta tulevaisuudessa voisin ensin neuloa nelinkertaisen reunan ja sitten vain jatkaa onteloneulosta vihreän kanssa. Siten päättelyreunaa ei tule ja pipossa on riittävästi paksuutta pitämään pakkasen loitolla.

Tulin pohdiskeluissani myös siihen tulokseen, että pohjalangan kannattaa olla alpakkaa tai alpakka-merinovillasekoitetta. Pehmoisuus on tietysti hyvästä ja kutittamattomuus.


Lopuksi kuva vielä valmiista piposta oikein päin käännettynä. On se muhkea :3

-Ricchan-

tiistai 26. joulukuuta 2017

* Sovelias otsikko *

Koko syksyn päällä on ollut pieni taustaprojekti: auttaa siskoa neulomaan lapselleen villasukat - kun täti ei ehdi, neulojan lähisuvulla ei ole villasukkia, Sukka-Finlandiasta huolimatta.

Noh, joululahjapakettiin halusin kuitenkin tehdä jonkinlaiset villasukat, edes pienelle.


Jarrua, perkele!

Mikä: Villasukka kaksivuotiaalle (48s)
Ohje: Oma perusohje
Puikot: 3 mm
Langat: Novitan 7veljestä farkku ja jämä-kuusenvihreä
(75% villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Farkku 51 gr, vihreä 4 gr eli yht. 55 gr (27,5gr/sukka)
Aikaavievyys: reilut 4 Star Trek-leffaa

Sellaiset. Vähän kuin aikuisten villasukat, mutta pienemmässä koossa. Neulottuna samaan aikaan kun katsoimme ansgaroksen kanssa neljä Star Trek: The Next Generation-leffaa. Helppoa TV-neulottavaa johon sain kivasti tuhottua irtokerän kahdessa kerässä olevaa 7veikan farkkua - olin alkuvuodesta yrittänyt Reaversejä harjoitella, mutta jouduin purkamaan jo päätellyn neuleen. Raitaväriksi valitsin jämäpurkista nättiä kuusenvihreää, vähän silleen taivas ja metsä-ajatuksella.

Perussukkani ohje on simppeli, neulotaan varteen 48 silmukalla "2 oikein, 2 nurin"-joustinta 40 kerrosta, tehdään hollantilainen kantapää 24 silmukalla (8/8/8) josta saadaan nostettua 10s/puikko. Kiilakavennuskerroksia 2 ja siihen yksi välikerros, sitten neulotaan jalkaterään jalkapöydällä 2o2n-joustinta sekä pohjassa suoraa 22 kerrosta. Loppuun kokeilin tähtikavennusta (ei välikerroksia), mutta olisi pitänyt pitäytyä nauhakavennuksessa. Käyttäjää eivät rumat kavennukset haitanne lainkaan, neulojaa vain.

Varren raidoissa on taas piilotettua symboliikkaa, josta vain allekirjoittanut välittää: ensin yksittäinen vihreä raita = siskonpoika, ja 5 kahden kerroksen raitaa kuvastamaan meitä aikaisemman sukupolven edustajia. Jonkinlainen ajatus oli laittaa myös jalkaterään raitoja, mutta ne jäivät sitten jostain syystä.

Ja nyt kun mietin tarkemmin sekä ajatuksen kanssa, niin oli tarkoitus laittaa vielä seitsemäs raita viimeiseksi. Juuri sellainen yhden rivin kokoinen edustamaan suvun uusinta tulokasta, mutta hups, unohtui.
No, ei kukaan mieti kuitenkaan villasukan raitoja niin syvällisesti. Tuskin kellekään tulee edes mieleen pohdiskella mitään tällaista. Ei etenkään nyt kun olen kirjoittanut sen kaiken tähän ylös.

...

Syksyllä 2016 paikallinen käsityöliike lopetti, joten ostin sieltä loppuunmyyntialennuksesta Sock Stop-tahnaa. Nyt, vuotta myöhemmin sain aikaiseksi korkata pullon ja laittelin siskonpojalle vähän jarruainetta sukan pohjiin. Muistiin ensi kertaa varten: ensin pikkuiset pohjatäplät, sitten vasta toisella pursotuskerralla isommat täplät niiden päälle.


-Ricchan-

EDIT: Sukat olivat pienet, mutta onneksi lahjassa on kokotakuu.

torstai 21. joulukuuta 2017

Ristiäissukkia


Marianne-junasukat

Mikä: Junasukkien kevytversio (40s)
Ohje: Junasukka - Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä valkoinen (75%villa, 25% polyamidi)
ja mysteeri-jämäpunaisia
Kulutus: Valkoinen 26 gr ja punaista 15 gr
Työaika: 2 ja puoli päivää

Näiden sukkien oli alun perin tarkoitus olla menossa rotinasukkien kaveriksi. Ihmettelin, kun valmiiden sukkien ilme oli jotenkin enemmän Marianne-karkkia kuin jouluisaa. Sitten kun sain toisen sukan valmiiksi, tajusin miksi.

Vertailusukassa oli nimittäin varren kolmannessa nurjassa kahden kerroksen sijaan kolme kerrosta valkoista. Ja tuo yksi rivi riitti muuttamaan koko sukan ilmeen. Toisena erona löytyy kärjestä viimeinen raitakerros, jota on Marianneissa yksi kerros ja Joulu-versioissa kaksi kerrosta. Muuten sukat on tehty täsmälleen samalla ohjeella.

Siinä sitten ei voinut kuin taivastella kun onkin kaksi eri sukkaa tullut tehtyä. Pahus. Eikä ehdi millään neuloa molemmille pareja valmiiksi rotinoihin mennessä - vasta edeltävänä iltana tajusin nimittäin erheeni kun sain puikot irti sukista.


Joulu-junasukat

Mikä: Junasukkien kevytversio (40s)
Ohje: Junasukka - Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä valkoinen (75%villa, 25% polyamidi)
ja mysteeri-jämäpunaisia
Kulutus: Valkoinen 26 gr ja punaista 15 gr
Työaika: 2 ja puoli päivää

Neulostelin sitten kummallekin villikselle omat parit seuraavalla viikolla.

Mukavasti sain kulutettua jämäpunaisten purkista juttuja pois ja valkoistakin jäi huomattavasti vähemmän. Sen oli äiskä lahjoittanut jokunen tovi takaperin, joten oli vain sopivaa että siitä tuli pikkusukat lapsenlapsen varpaita lämmittämään.

Kevytversiot nämä ovat siksi, että varresta uupuu 12 kerrosta joustinta ja jalkaterästä viimeiset 4xnurjaa-kerrokset.


Koska junasukat ovat söpöt ja nätit, halusin ristiäisiin kulkeutuneen lahjapaketin päästävän ne oikeuksiinsa. Kannatti laittaa talteen ne jämäpalat joulupaperia, olivat onnen omiaan näihin pikkulootiin.

Neulerintamalla huidellaan hirmuista vauhtia Sukka-Finlandiaa, joten blogi on vähän jäänyt ko. sukkien jalkoihin. Lisätietoja on tulossa piakkoin, etenkin ensimmäisestä etapista ja sen jännyyksistä. Malli on jo näkynytkin Ma-Chanin postauksen myötä tässäkin blogissa :3

Myös joitain joululahjoja paljastunee piakkoin, ellei jopa ihan ensi kuussa...

-Ricchan-

lauantai 16. joulukuuta 2017

Etappi 1

Sukka Finlandia virallisesti pyörähtänyt siis käyntiin, ja ensimmäinen ohje TiinaQn suunnittekemat In Memoriam- sukat.

Mitäpä osaisin tästä sanoa..?
Uusia tekniikoita tuli paljon, kuten luominen kahdella värillä sekä kantapää.
Pääsin harjoittelemaan näiden kanssa lankadominanssia, joka edelleen on hieman hämärän peitossa mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkiydy.

Valitsin langoiksi Handun keltaista merinosukkalankaa sekä vihreää Heritage sock yarnia. Langat tosin menivät väärinpäin, eli keltainen näyttää pohjaväriltä ja vihreä kuvioväriltä. Käytin puikkoja 2.5 mm.
Olisi pitänyt ottaa 3.00 mm jotta sukasta olisi tullut omaan jalkaan sopiva, nyt tuli napakat 39 tai 38 kokoiset.

Neulominen sujui vaihtelevasti, toisinaan ei päässyt lainkaan puikkojen äärelle. Sukat valmistuivat kuitenkin noin 5 pvässä.
Suhteellisen mukava malli neuloa, haastetta asettaa kantapää ja lankadominanssin ylläpio.

~Ma- Chan~

lauantai 9. joulukuuta 2017

Äklöpinkkiä

Vaikka kaksi lankakerää näyttäisi miten söpöltä vierekkäin, voi niistä kuitenkin tulla aivan erilaiset sukat kuin mielessä loihdittu unelmointi antaisi olettaa.


Äklöpinkkiä
(Pink and Ugly in Ravelry)

Mikä: Sukka-Finlandian lämmittelysukka, koko 36 (66s)
Ohje: Keväällä kerran - Lumi Karmitsa
Puikot: 3 mm alumiiniset sukkapuikot
Lanka: Novita Nalle pinkki atsalea ja violetti syreeni (75% villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Atsalea 72gr, syreeni 9gr eli yht. 81gr (40,5gr/sukka)
Aikaa kului: 8 päivää

Ohje on tällä hetkellä saatavilla vain kisailijoille, mutta ehkä se julkaistaan Ravelryssä tai jossain muualla Sukka-Finlandian jälkeen. Ehkä, en tiedä. Sen tiedän, että nämä sukat ovat tiukkaa neulovan painajainen. Oli pakko purkaa ensimmäinen yritys, koska ei vaan onnistunut.


Ensinnäkin aloitusreuna neulotaan nurjaa. Allekirjoittanut neuloo nurjan silmukan vielä tiukemmaksi kuin oikean. Sitten kakkoskerroksella kuviossa neulotaan kolme silmukkaa takareunoistaan yhteen. Ei mitenkään, eikä sittenkään. Koko juttu alusta ja löysemmälle otteella uudestaan liikkeelle: nyt lähti sujumaan, mutta en kyllä nauttinut varren aloituspitsin neulomisesta yhtään.

Lisäksi värivalintojeni myötä aloituspitsi tuntuu pomppaavan esiin sukista eikä sovi loppusukan kuvioon oikein yhtään. Tämän myötä syntyi myös projektin nimi. Positiivisesti ajateltuna nämä ovat sellaisen tyttö-tädin sukat, hörsöä ja vaaleanpunaista. Yhh, sanon, mutten tuomitse. Itsepä värini valitsin.


Foorumilla joku totesi suoraan, että ohjeen sukat ovat rumat eikä hän niitä aio neuloa. Hiljaa mielessäni olin samaa mieltä ulkonäöllisestä seikasta, mutta sitä en halunnut kirjoittaa - kyseessä on kuitenkin leikkimielinen tapahtuma jonka ideana on suitsuttaa uudelle avointa mieltä sekä pitää hauskaa. Lisäksi järjestäjät ovat vapaaehtoisesti mukana eivätkä saa mitään muuta kuin hyvän mielen - eikä sitäkään jos ikäviä kommentteja tulee enemmän kuin kivoja.

Tähän kisaan lähdettyäni ajattelin, että neulotaan kaikki vaan ja katsotaan josko opitaan jotain. Villasukille on aina tarvetta joten aina voi lahjoittaa muualle jos ei omaa silmää miellytä. Siksi en voinut arvostaa suoraa mallin tuomitsemista, mutta en myöskään mielipiteensä todenneen "joukkolynkkausta". Eli loppukaneettina: mielipiteensä saa tuoda julki, mutta sen voi tehdä nätisti.


Takaisin aiheeseen: Kun päästiin B-kaavioon lyyti alkoi todella kirjoittamaan ja vauhdilla. Sukka tuntui neuloontuvan omia aikojaan, voisipa kuvailla jopa meditatiiviseksi kokemukseksi. Palmikonkierrot ja pitsin reikäosuudet vuorottelivat miellyttävästi joten sukan varsi tekeytyi hirmuisan nopeasti, samoin kantalappu. Kuvio jatkui kivasti kantapään loppuun saakka.


Ohjeessa oli myös uudenlainen tapa nostaa silmukat jota halusin tietysti kokeilla. Ja onhan se vaan myönnettävä: näin helposti en ole koskaan saanut nostettua silmukoita.

Tosin on myös todettava vastapainoksi, ettei jälki ole niin kaunista kuin voisi olettaa. Tai olisi edes siistiä, kun näyttää vähän siksakilta. Toisessa sukassa homma kuitenkin vähän onnistui, mutta ensimmäisessä ei ollenkaan (ylläolevassa kuvassa vasemmalla epäonnistunut, oikealla onnistunut). Helppous saa kuitenkin pisteitä allekirjoittaneelta. Kantapää on aina vähän se mutka sukanneulossa, jolloin projekti saattaa jäädä tauolle odottelemaan valmistumistaan - jopa puoleksi vuodeksi.


Kiilakavennuksissa oli mukavaa kun koko ajan tapahtui jotain. Pohjassa suoraa neuloessa päällä tapahtui ja kun päällä oli välikerros, pohjassa kavennettiin. Tätä jatkettiin yllättävän pitkään, melkeinpä puoleenväliin jalkaterää.

Kärkikavennukset ovat vähän hassut ja ne olisivat mielestäni voineet olla kauniimmat jos keskikuvion viimeisen kahden silmukan palmikon olisi voinut jättää pois. Koska päätin kuitenkin neuloa ohjetta seuraten alusta loppuun, en voinut sallia itselleni venkoiluja loppumetreilläkään.


Ilman Sukka-Finlandiaa en olisi mitenkään omia aikojani valinnut tällaista mallia neulottavaksi. Se on yksi sen hyvistä puolista jonka takia lähdin mukaan osallistumaan. Vaikka tätä mallia en aio todennäköisesti koskaan neuloa toista paria, niin silmäni aukenivat pitsisukkien maailmalle. Arkinenkin voi olla kaunista.

-Ricchan-

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kevytversiot

Kun kaksiviikkoisen jalan pituus on 7 cm ja leveys 2 cm, on se pieni. Hirmu pieni. Söpön pieni. Se on jopa niin pieni, että mikäli junasukat tekisi ohjeen mukaan mahtuisivat ne pikku jalkoihin vasta kun tyttönen täyttäisi vuoden.

Onneksi Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilla junasukkien ohje on niin epäselvästi yhteen pötköön kirjoitettu, että allekirjoittaneella jäi hulimattomuusvirheiden myötä neulomatta varresta 12 kerrosta joustinta ja jalkaterästä yksi neljän kerroksen nurja osuus kokonaan. Ei haittaa, sukista tuli juuri passelit tällaisina kevytversioina <3


Kevätraitaa
(Spring Stripes in Ravelry)

Mikä: Junasukan kevytversio (10s)
Ohje: Junasukka (Taito Etelä-Pohjanmaa)
Puikot: 2,5 mm alumiinisukkapuikot
Lanka: Novita 7veljestä limevihreä (75%villa, 25% polyamidi) ja tuntematon jämäkeltainen
Kulutus: Limevihreä 31 gr, keltainen 8 gr eli yht. 39 gr (19,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 5 pvää

Näitä sukkia on neulottu niin kotisohvalla, porukoiden luona vieraillessa kuin töissäkin yövuoron hiljaisina tunteina. Aina silleen vähän, tunti-pari kerrallaan joten aikaa vierähti enemmän kuin oletinkaan. Raitoja tehtiin sukkaan sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja sitten ihmeteltiin toista sukkaa pakertaessa, että kuinkas ja miten ja ohoh, tuli sittenkin pari.


Koska vauva syntyi marraskuun loskaan ja pimeyteen, luonnollinen värivalinta kallistuisi harmaaseen, valkoiseen, siniseen, yms. Mutta koska vanhempiensa häiden yksi pääväreistä oli limenvihreä ja jämälankojen huopakorissa köllötteli kimaltava sitruunankeltainen lankakerä, sai lapsonen sitä myötä keväiset värit sukkiinsa. Ja tuli muuten ihunat <3


Pari viikkoa syntymän jälkeen käytiin viemässä rotinapullaa isolla joukolla. Hieman jänskätti, saakohan sitä tehtyä riittävän hienon pullaotuksen vietäväksi, mutta näytti maistuvan. Olihan se vähän kuivakkaa kun en äiskän muistuttamisesta huolimatta muistanut laittaa hillotäytettä... Hupsista. Kotona askartelin pahvista ja joululahjapaperista alusen ja paketoin koko höskän sellofaanilla. Sukat hengasivat siinä päällä teipillä kiinnitettyinä. Komea paketti, vaikka itse kehunkin *köh*

Pieni oli aivan ihana ja herttainen, nukkui nätisti melkein koko ajan. Vähän tuijoteltiin simmuin raosta ja sitten taas jatkettiin tuhisemista. Yöbodykin oli hiukan ison oloinen, mutta vauveli oli vaan niin söötti siinä <3


Tarkoituksena oli alun perin viedä kaksi paria pikkusukkia, keväisen vihreän pariksi joulunpunaisen ja valkoisen väriyhdistelmä. Se sai kuitenkin jäädä muutaman pikku virheen myötä, tein nimittäin vahingossa kaksi eriväristä sukkaa... Eikä sitten tietenkään enää ollut aikaa tehdä sukille omannäköisiä pareja. Kyllä ne päivät vaan hupenivat nopeasti marraskuussa.

Jouluversioista lisää ensi kerralla, nyt on jatkettava joululahjoin väkertämistä. Se on aina sellainen savotta, että pitäisi aloittaa jo heti tammikuussa seuraavan vuoden lahjukset. Viimeisimmän lisäyksen jälkeen ydinperheeseen kuuluu nimittäin jo tusinan verran immeisiä...

-Ricchan-

maanantai 20. marraskuuta 2017

Sankarihommia

Jokainen meistä joskus tarvitsee hieman sankaria elämäänsä. Niin miehet kuin myös naisetkin. Siksipä tulikin tehtyä sankarsukat Banelle, kenempä muunkaan logo sukkia koristaakaan kuin arkkivihollisemme Batman!

Batman sukat

3.00 mm puikot
Musta Drops Nord ja Keltainen Sisu

Aloita luomalla 70 silmukkaa ja jaa ne puikoille 17,18,17,18.
Neulo 3 o takareunasta kiertäen 2n joustinneuletta 14 krs.
Neulo sileää neuletta 6 krs.
Neulo kuvio.
Neulo tasaista 5 krs.
Kavenna puikon 1 ja 3 alussa 2 o yhteen ja 2 ja 4 lopussa ssk.
Silmukoita puikoilla nyt 17,16,17,16.
Siirrä 1 puikon viimeinen silmukka 2 puikolle (16,17,17,16).
Aloita kantapää 1 ja 4 puikoilla neuloen sileää neuletta 25 krs
Tee kantapää kavennukset niin, että kavennusten jälkeen puikoille jää 14s.
Poimi kantalapun sivusta 16 s, puikolla nyt 23 s, neulo 2 ja 3 puikoilla sileää neuletta ja poimi taas silmukat 4 puikolle.
Tee kiilakavennukset joka 2. krs. niin että 1 ja 4 puikoille jää 14 s/ puikko.
Neulo sileää neuletta 30 krs. ja kavenna 2 puikon alussa ja 3 puikon lopussa 1 s, neulo 2 krs. kavenna 1 s, neulo 1 krs. kavenna 1 s.
Näiden kavennusten jälkeen kaikilla puikoilla on 14 s. Jatka kavennuksia kaikilla puikoilla joks 2. krs x6, jonka jälkeen kavennetaan loput silmukat joka kierros niin, että jäljelle jää 8s. Pujota lanka silmukoiden läpi ja kiristä.

Näiden sukkien kanssa muutamaan otteeseen meinasin menettää hermot, kun ensimmäistä sukkaa tehdessäni aina sain logosta liian kireän ja kuinka ollakkaan, kun sain sopivan kireyden aikaiseksi, älysin että olen koko ajan tehnyt kuviota väärin päin! Ja eikun purkamaan...
Toisessa sukassa ei tarvinnut purkaa kuin kerran, mutta jäljestä tuli toiseen hieman turhan löysää, enkä selvästikään hallitse lankadominanssia ainakaan vielä, kun mustasta langasta paistaa keltainen alta.. pikku hups.. mutta ei ne Banen jalassa pahalta näyttäneet, ja ehkäpä ne käytössä sitten nuhjaantuvat piiloon.. kai?

Siskolta saatu synttärivärttinä on ollut kiva ja sen kanssa onkin saanut kulumaan aikaa ihan mukavasti. Ei tuo jälki ole juurikaan hääppöistä, mutta harjoittelemallahan sitä oppii.. villan määrän syöttämistä pitää harjoitella ja oppia muistamaan ja tuntemaan paljonko sitä tulisi antaa että kehrääntyvä lanka olisi tasalaatuisempaa, ilman niitä pulskia kohtia.. ja tottakai piti heti alkuun ohutta alkaa tekemään, jotenkin paksu ei tunnu käsissä luontevalta..
Tekeleeni on melko voimakaskierteistä ja napsahti sen takia muutaman kerran poikkikin, ehkä tämä kyseinen villa (jota en tiedä mitä se on) ei tarvitsisi niin rajua kierrettä kun mitä minä teen.. pitänee siis vielä harjoitella tuntemaan materiaali paremmin ja mitä se tosiaan vaatii.. mutta aika hyvä ehkä ensimmäiseksi yritelmäksi.
Tähän siis käytetty n. 100(?) tai 50g villaa.

Kun tämä värttinällinen tuli valmiiksi, halusin kokeilla langan kertaamista.. en ole ikinä tuntenut itseäni niin tympääntyneeksi langan kanssa kuin keriessäni tuota värttinällistä keskeltä purkautuvaksi keräksi!!
Saati sitten se kun rupeat kertaamaan ja muutenkin kierteelle kiertyvä lanka kietoutuu vielä jossain alkumetreillä järkyttäväksi sutturaksi ja saat vähän väliä olla avaamassa sitä sutturaa vain kohdataksesi uuden sutturan värttinän päässä langoissa joista olet päästänyt irti mennäksesi kerän päähän... :'D Ja ei, EN voinut tehdä langasta kahta eri kerää, jolloin tämä koko kertausprosessi olisi voinut olla niiiiiin paljon helpompi.. ehen.. nope.. biiiig nou nou.. Mutta ensikerralla teen niin!

Jaottelen Kehruukuidun jo alkumetreillään vaikka kahteen tai kolmeen osaan, jotka sitten kehrättyäni saan kerittyä omiksi kerikseen.. Mistähän semmoinen kerimisviipotin mahtaisi löytyä? Ei menisi aina montaa tuntia keriä lankoja niin kuin käsipelillä..
Mutta kaiken sen tappelun jälkeen, lopputulos näyttää tältä! Hienosti on talouspaperirullaan kerittynä joo :'D

Tämä tekele siis tällä hetkellä odottelee loppukäsittelyä, eli siis uittoa ja kunnollista piiskaamista... Sisko on kyllä saanut osansa tästäkin koska hän on jo pidemmän aikaa kehrännyt ja kuten taisin edellisessä postauksessa mainita, hänelle hankimme syntymäpäivälahjaksi ihan oikean rukin, jolla hän on nyt harjoitellut tekemään. "Mites nytte, entäs sitte, kuinka se tapahtuu, ootko tehny?" lentelee vähän väliä ja onneksi hän on minua jaksanut neuvoa :).

Ja ei kun uutta lankaa tulille, tällä kertaa haluaisin jättää langan yksisäikeiseksi ja siksi yritän parhaani mukaan pitää villansyötön mahdollisimman tasaisena.. helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritettävä on. En nyt tosin hetkeen ole kehrännyt joten saattaa olla että pitää opetella hieman uudelleen.
Molemmat näistä kuiduista tuli värttinän mukana, hieman niinkuin starttipaketti idealla. Minusta tämä harmaa on jotenkin miellyttävämmän tuntuinen kun tuo valkoinen, huomattavasti sileämpää ja hieman pitempikuituisempaakin. tätä minusta on kyllä ollut mukavampi työstää, kun tuota valkoista kuitua sai aika kovasti nyhtää. Tässä harmaassa tosin pitkät kuidut hieman hämäävät kun saattaa toisella kädellä missä pitää topsia pitää samalla liian tiukasti kiinni seuraavista kehrättävistä kuiduista ja saa taas nyhtää mutta se ei sinällään haittaa kun se on omasta otteesta kiinni.

Uskaltauduin itse männäviikoilla tilaamaan kehruu materiaalia ulkomailta (hui!), ikinä en ole mitään ennen tilannut Suomen rajojen ulkopuolelta.

Tämä Merino tuli tänne kylmään pohjoiseen Iso- Britanniasta, Sheffieldin kaupungista (tai kylästä, en ole ottanut selville kumpi hän mahtaa olla). Hieman nyt huonosti näkyy tuo etiketti näemmä, mutta 100% Merinoa väittää olevansa ja väri "Rainforest".

Tuotekuvassa oli kyllä mielestäni enemmän mustaa, mutta kaunis se on tuokin :) Kylkiäisenä tuli vielä pikkuleipä ja pussillinen teetä :) Aika söpöä :3

Sisarelle tietenkin tästä innoissani kerroin ja jo sain varoituksen sanasen :D Merino on kuulemma todella liukasta kehrättävää, joten pitää tehdä todella tiukkaa kierrettä että se kestää kasassa.. *Gulp* Noh, ehkä selviän jos olen noita vähemmän kierrettä vaativia paukutellut poikki?

Ja emmehän toki ole päässeet tännekään saakka ilman uusia lankahankintoja! En oikeasti tiedä koska rupean elämään pelkästä langasta, koska sitä ei KOSKAAN ole riittävästi..
Nyt on tullut jokin buumi näihin vihreä sävyisiin yksilöihin ja Suomi 100/ Suomen luonto teemassa tietenkin saanen esitellä:

Jäkälä, Kallio ja Lehto By: Louhittaren Luola!

Samassa paketissa tuli myös Ricchanille lankea väreissä Koivu ja Kaamos :)

Joululahjuksiakin on jo hankittu, joskohan ei ensi kuussa tarvitsisi hankkia mitään?
Toiveajattelua varmaankin, aina löytyy jotain mitä pitää vielä jonkun lisukkeen lisukkeeksi hankkia :D
Banelle ainakin vielä jotain kun se vaan on mun mussu <3

Talvisäätä odotellessa valkeaa kranssia jos ei kerran lunta!

~Ma- Chan~

torstai 2. marraskuuta 2017

Villaista pipoa

Monestikohan olen viime aikoina todennut, että mies on pipon tarpeessa..?

Onneksi vihdoin sellainen sopivakin versio valmistui jossain kohtaa elämää. Raportointi on vain jäänyt sen verran, että lumi on satanut maahan ainakin täällä eteläisessä Savossa. Kirjoittaessa oli kiva katsella keltaisia syksyn värejä kuvissa, muistuu mieleen kaunis ruska sekä ne harvat aurinkoiset päivät joita saatiin kokea sen kaiken harmauden keskellä.

Tänään tosin oli uskomattoman kaunista, rantoja reunustivat niin monet valkoisen ja harmaan sävyt ettei sanotuksi saanut. Sumu vain korosti maiseman kauneutta. Oh, Suomen luonto <3

...ja sitten asiaan.


Simppelipipo
(Easy beanie in Ravelry)

Mikä: Muunneltu Tekla-pipo (100 silm)
Ohje: Tekla by Suvi Heikkilä (Ulla 01/13)
Puikot: 4 mm alumiinisukkapuikot
Lanka: Novitan Alpaca Wool, laivastonsininen (50% alpakka, 50% villa)
Kulutus: 86 gr
Aikaa kului: 5 pvää

Tämä pipo lähti liikkeelle sadalla silmukalla. Neuloin ensin normaaliin tapaan kaksinkertaista reunaa: 1 oikein, 1 nurin-joustinneuletta 25 kerrosta eli noin 8 cm. Sitten yksi kerros oikein ja yksi nurin, jonka jälkeen 28 kerrosta oikeaa.

Oikeiden kerrosten jälkeen olisi tarkoitus taittaa reuna ja silmukoida se kaksinkertaiseksi. Tosin tässä kohtaa vasta keksin kysäistä pipon saajalta, että laitetaanko joustin päälle vai alle. Päällehän se piti saada. Tämä valinta sai aikaan sen, ettei reunan alapuoli ollutkaan oikeaa silmukkaa, vaan nurjaa. Siis nurjaa, kun piti olla loppupipoon sopivaa oikeaa.

En minä muuten valittaisi, ihan vaan koska silmukoiden poimiminen nurjalta tasaisin välein oli hankalampaa kuin oikealta puolelta. Niin, ja tietysti sellaisesta pikkupikku yksityiskohdasta, että nurja ei miellytä omaa silmääni (saa tökätä jos on eri mieltä).


Ikävästi joustinneule ja suora neule eivät myöskään suostuneet menemään pystysuunnassa tasan, vaan nurja kerros pilkottaa reunasta. Se sinällään tuo pipoon kivan lisävivahteen, toisaalta taas muistuttaa siitä, ettei nyt ihan onnistuttu...

Kun olin saanut reunan silmukoitua, tein lisäyskerroksen ja nostatin silmukkamäärän sataankahteenkymmeneen. Joka puikolla hengasi menemään 30 silmukkaa, eli piti olla hiukan tarkkana ettei vahingossa törvinyt kämmensyrjällä silmukoita puikoilta pois.

Reunan jälkeen neuloa posottelin 30 kerrosta silkkaa suoraa, ei mitään krumeluureja. Pipo alkoi olla ihan mukavan kokoinen ja vaikka alpakka vähän kutitti nenää, neulominen sujui mukavasti.


Jotta saisin tasaiset pääkavennukset aikaiseksi, kavensin joka kierros 6 silmukkaa pois. Toisin sanoen 19 kavennuskerrosta kului, että puikoilla oli yhteensä vain 8 silmukkaa. Sitten vain lanka katki, neulalla silmukoiden läpi ja päättely sisäpuolelle. A'vot!

Tykkään hirmuisasti tuosta kavennusten aikaansaamasta tähtiefektistä. Onneksi ansga ei halunnut mitään tupsua pipon päälle keikkumaan, joten kavennukset myös jäivät näkymään koristeellisena yksityiskohtana. Tykkään kovasti :3


Ja kuten kuvasta näkyy, pipo on allekirjoittaneelle himppasen verran suurehko.

Käyttökokemuksista sen verran, että kuulemma korvat ovat pysyneet lämpiminä. Kovalla tuulella tuppaa päälaki viilenemään hiukan (hän on kestänyt sen hienosti narisematta kauheasti). Yksinkertainen neulos kuitenkin yrittää parhaansa ja suojaa vain sen minkä tiheydeltään kykenee. Vähän alpakka myös yrittää kutittaa, mutta sitä ei huomaakaan kun riittävästi keskittyy PoGoilemaan.

Olihan se myös miunkin pakko pitää omaa alpakkapipoa yhteisillä kävelylenkeillä... Hirmu söpö olo tulee kun käsikkäin kävelijöillä on samanlaiset pipot, hihi.


Että tällaista tällä kertaa, yritähän rakas pärjätä tällä pipolla sen aikaa että saan siulle neulottua pari kappaletta lisää talvea varten <3

-Ricchan-

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Räntää ja sukkajuttuja

Sää ei tosiaan ole tällä hetkellä kuin morsian.
Räntää satelee vaakatasossa ja on harmaata ja märkää.. sitä suuremmalla syyllä voi käpertyä sohvan nurkkaan neulostamaan!
Huolettaa hieman kelin puolesta siinä mielessä, että Bane on luonani käymässä ja hänellä ei ole autossa vielä talvitassut alla ja kuitenkin Joensuuhun on toistasataa kilometriä matkaa :/

Tiedän että olin lupaillut Sukka-Finlandian lämppärisukkauutisia, mutta kuten olen tainnut joskus aikaisemminkin mainita, olen auttamattoman onneton ottamaan kuvia kesken prosessin!
Saanen siis esitellä SF- lämppärit valmiina!

Ohje: Lumi Karmitsa, Keväällä Kerran
Lanka: Novita Nalle ja tehosteena Gjestal Maija
Puitkot: 3.0mm
Aikaa kului: 4 päivää

Äärettömän miellyttävä ohje neuloa!
Vaikka ohje näyttääkin alkuun hieman pelottavalta kaikkine pitsineuloksineen ja palmikkokäänteineen, neulominen sujui kuitenkin todella kevyesti.

Ohje oli hyvin selitetty auki.

Suurin huolenaihe alkuun oli, että saanko itselleni sopivat sukat? Ohje on tehty 36 - 38 kokoiselle jalalle, ja kun ite omistaa 39-40 kokoisen kalossin, alkaa tilanne jännittää.
Ohjeessa tosin käytettiin 2.5mm puikkoja, joten päädyin itse 3.0 mm jotta saisin hieman kookkaammat sukat ja hyväthän niistä tuli!
Toiset samanlaiset tein vielä TeeTeen Pallaksesta tehostevärinä käyttäen tuon violetin nallen jäänteitä. Pallaksesta tehtyihin tosin tein pari extra kierrosta reunapitsiä.

Voin sanoa, että tällä ohjeella teen varmuudella useammatkin sukat, ja kokeilen varmaankin myös niillä 2.5 mm puikoilla, jotta pienempijalkaisemmillekkin sopisivat.. (varokaa, joulu lähestyy! aaaagh!)

Joululahjojen hamstraaminen pitäisi varmaankin jo pikkuhiljaa aloittaa.. muuten kaikki saavat joulunajan hittituotteet paketteihinsa :'D
Lukuunottamatta tietysti niitä, joille tulee itsetehty paketti... jos tulee.. ehkä tulee?

Lahjuksista puheenollen, sain tuhottua Banen antaman synttärilahja lahjakortin Titityylle! :)
Näitä lakoja ei käytetäkään SFään tai Satoiluun.. näistä tehdään hartaasti harkitut neuleet itselle!
Ja ehkä jotain myös Banelle, joka luonnollisesti väittää että ei saa tehdä kun ne on lahja minulle mutta en aio välittää koska oli aivan liian mussu kun tuhlasi lahjakorttimukseen ♥
Ja eräänä päivänä kävimmä sitten napsimassa kuvia mokomista :)

Ensinnäkin kiitos Ansga kuvista!

Todella mukavaa katsella laadukkaampia kuvia kuin omalla ikivanhalla pokkarilla napsittuja :D
Omassa puhelimessakin on melkein parempi kuvanlaatu kuin omassa kamerassa :'D

Kuvassa siis etualalla Titityystä tilatut CoopKnitsin Socks Yeah! langat väreissä Iolite, Jadeite ja Chryso, sisältävät 75% superwash merino villaa ja 25% Nylonia, yläorrella CascadeYarnsin Heritage sock yarn värissä Cedar Green, sisältää 75% superwash merinoa ja 25% Nylonia. Löydät nämä myös KeräKätköstä tarkemmilla tuotetiedoilla.

Aikaisemmin tilaamistani Drops Nord langoista olen alkanut tehdä Banelle sukkia, hän toivoi Batman logoa, joten Batman logon hän myös saa :D
( älkää välittäkö iki ihanista yökkäripöksyistä >____< )

Sain siskoltani myös mielenkiintoisen synttärilahjan, nimittäin VÄRTTINÄN!

Ehkä seuraavaan postaukseen saan aikaiseksi kuvasia itse kehrätystä langasta?

~Ma- Chan~

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kesäinen syksymato


Kasvimato
(FernWurm in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksivuotiaalle, 54cm (152 s)
Ohje: Ravelryssä Wurm by katushika
Puikot: 3 mm alumiinisukkapuikot
Lanka: Holst Garnin Tides,
värissä saniainen (70% villa, 30% silkki)
Kulutus: 44 gr
Aikaa kului: 10 pvää

Siskonpojalla oli synttärit aikaa takaperin. Reippaana tätinä en ollut neulonut tai hankkinut valmiiksi mitään, vaan tälleen kivasti jälkikäteen toimittelen lahjoja... Jotain neulottavaa tietysti, pipoista oli kuulemma puutetta. Langaksi valitsin Holst Garnin Tidesin. Lahjan saajan äiti-ihminen sai valita kolme värivaihtoehtoa, joista poimin sen kaikista kivoimman omaan silmään. Reilua(ko)?

Kun kävin noutamassa postista paketin ja pääsin vihdoin hypistelemään pipolankaa, epäilys valtasi mieleni. Tides tuntui kovin karhealta ensituntumaltaan. Titityyn sivuilla tosin todetaan, että se johtuu kehruuöljystä joka poistuu ensimmäisessä pesussa. Neuloin mallitilkun, törväsin sen veteen ja kas kummaa: lanka toden totta pehmeni. Vielä on aavistus karheutta jäljellä, mutta ehkä hellä 40c pesu vie viimeisetkin öljyt mukanaan.


Alkuun kerrottakoon, että kun yhdistetään villapolyamidilankoja käyttävä tiukkakäsialainen neuloja ja villasilkki, tiedossa oli monta puhahdusta ja parahdusta. Lanka vaati huomattavasti hellävaraisempaa neulontaotetta kuin mitä pystyin tarjoamaan. Tämän myötä katkenneita langanpäitä joutui laskemaan kahden käden sormilla. Vaan tulihan se piponen valmiiksi, ja vieläpä alle yhdestä kerästä. Neuloksesta tuli tiivistä, mitä nyt puikkoin vaihtumiskohdassa on vähän löysemmät silmukat. Ei haittaa.

Malliksi valikoitui Wurm, koska lanka toi mieleen madot, ruohon ja kevään - ihan täysi vastakohta koko syyskuun ulkona velloneelle harmaalle syksymössölle. Ohje löytyy Räveltämöstä englanniksi, mutta suomenkielinen versio piti metsästellä Lankakori Sekaisin-blogista.


Loin 152 silmukkaa saadakseni 54 cm päänympärykselle sopivan pipon. Neuloin alkuun Tekla-piposta tutun kaksinkertaisen reunan, pysyy sitten pienet korvat tuulelta suojassa. Sen jälkeen neuloin mallineuletta (6 kerrosta oikeaa ja sitten 6 kerrosta nurjaa), kunnes pipossa oli 72 kerrosta. Sen jälkeen kavensin joka kerros 8 silmukkaa. Tavoitteenani oli saada aikaan smurffityylinen pipo, mutta kavennuksien väliin olisi pitänyt laittaa välikerroksia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla (lisäksi voisin aloittaa mallineuleen nurjalla).

Ja kuten aikaisemmin totesin, lanka katkesi milloin missäkin neulomisen vaiheessa, jopa loppumetreillä päätellessäni työtä. Se oli kuitenkin täysin oma vikani, en osannut arvostaa herkkyyttä jota silkki toi lankaan villan lisänä. Tides on riittoisaa ja pipo valmistui tosiaan alle yhdestä kerästä - huolimatta hitonmoisesta silmukkamäärästä. Ilmeisesti pitänee neulostella samaa sarjaa pipo pienemmällä silmukkamäärällä, parit lapaset sekä kenties kauluri. Ja toinen pipo, mutta ehkä tällä kertaa sisko pääsee vaikuttamaan myös mallivalintaan - mutta se on sitten sikälimikäli juuri alkaneilta töiltä sekä SukkaFinlandialta joutaa... Kaikenlaista tekemistä riittää.


Ulkomuodoltaan pipo on kiva. Se venyy ja paukkuu, sekä luulisi mahtuvan kaksivuotiaalle riittävän pitkään. Uskomatonta kyllä, oma päänympärykseni on täysin sama kuin siskonpojalla - tai ainakin lapselle vähän liian pieni pipo tuntui omaan päähän pienelle ja sopiva pipo sopivalle. Asia kummastutti, mutta neulojapuoleni ilahtui niin maan mahdottomasti kun sai testata neuleen sopivuutta ihan omaan päähän.

Tällä kertaa pelkoni kävi toteen ja Wurmista tuli vähän iso sekä miulle että pienelle, mutta kauluripipo auttaa kuulemma tähän asiaan. Ja onpahan sitä kuuluisaa kasvunvaraa.

-Ricchan-

torstai 12. lokakuuta 2017

Paikoillanne.. valmiit... Neulo!

Ja niin on polkaistu käyntiin Sukka Finlandian lämmittelysukka tulille!

Vielä ei kuulemma nopeudessa kisata, mutta pääsemme kokeilemaan omia rajojamme, kuinka nopeasti pystyy ihminen neulomaan ja samalla saamme testauksen kisa- alueen toimivuudesta.

Kilpailu tulee olemaan kovaa, sillä jo ensimmäinen sukkapari ilmestyi maaliin seuraavana aamuna.. ohjehan julkaistiin tiistaina 10.10. klo 14.00.. ei lainkaan kehitä pieniä paineita?
Itsehän ehdin ensimmäisen illan aikana tehdä vain ensimmäisen ohjeenmukaisen kaavion.
Ohjeen on suunnitellut Lumi Karmitsa, ja hieno ohje onkin :)

Neulelangoiksi valikoituin tuo vadelmanpunainen Maija tehostelangaksi ja Novita Nalle violetti pääväriksi.
Ohjeessa sanottiin puikkosuositukseksi 2.5 mm puikot, mutta itse otin 3.0 mm puikot, koska ohje on suunniteltu 37 ja 38 kokoiselle jalalle, itsehän taas omistan räpylän skaalassa 39/40. Toivon että puolikkaat suuremmat puikot auttavat minua saamaan sukkia omaankin käyttöön.
Tähän mennessä ei ole tullut vielä mitään suurempia hankaluuksia vastaan, ensimmäinen kaavio oli selkeä ja selkeytyi entisestään kun osasi ruveta lukemaan omaa työtään.

Lisää kuulumisia SF- sukan edistymisestä kertoilen teille matkan varrelta.

Finlandia- neulomista odotellessa ei ole tullut aloitettua kovin montaa uutta työtä, kerrosrivinousut ovat edelleen puikoilla, tosin on edistytty jo jalkaterään asti.
Pohjalanka tosin uhkaa loppua ennen kuin olemme päässeet puoleen väliin jalkaterää, joten tähtösten uumenista on parasta koittaa kaivella jotain.

Opettelin myös uuden reunuksen esimerkiksi sukkiin tai lapasiin.

Nirkkoreuna:

Neulo x kerrosta tasaista neuletta

Aloita neuleen oikealla puolella 2 o yhteen langankierto rivin alusta loppuun

Neulo sama x kerrosta tasaista kun neuloit alussa

käännä kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ota aloitusreunasta puikolla olevaa silmukkaa vastaava aloitussilmukka ja neulo molemmat silmukat oikein yhteen.

Tuloksena on kaksinkertainen reunus.
Sauma jää nurjalle puolelle eikä ole kovin joustava, joten se on otettava huomioon silmukoita luodessa.
Tokihan varmaan on olemassa toisenlainenkin keino yhdistää nuo kappaleet saumattomasti, kuten Ricchanin pipon kaksinkertainen reunus.
Itse noudatin orjallisesti ohjetta jossa näytettiin kuinka tällaine tehdään :'D
Kyseinen kuvassa oleva objekti on eräälle työkaverille tehty kämmekäs tai kynsikäs.
Nirkkoreunamainen päättely ei ollutkaan ehkä niin hieno kun ajattelin, joten tämä yksilö ilman paria saattaa hyvinkin saada purkutuomion.

Lankakauppa titityy on jälleen kerran saanut minulta tilauksen, jossa tälläkertaa olen käyttänyt Banelta saadun lahjakortin.
Lankaa tuli valikoitua useampi kerä, mutta neulekohde vielä uupuu.
Kenties saan niistä pipoa ja sukkaa tulille :) Kenties jotain Banellekin?

Kisastudiosta kiittää ja kuittaa

~Ma- Chan~
   

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Pipon kaksinkertainen reuna

Hei ja kiitos kaikille teille jotka osallistuitte arvontaan! Kiitos myös Ma-Chanille, joka ystävällisesti hoiti koko arvontaruljanssin allekirjoittaneen ollessa ihan jossain muualla kuin näyttöpäätteen ääressä. En voi sanoin kuvailla kuinka iloiseksi saatte meidät molemmat mahtavilla kommenteilla blogistamme ja suurella innokkuudella osallistua arvontaan.

Lisäksi sydämelliset tervetulotoivotukset monille uusille lukijoille ^__^ Toivottavasti viihdytte blogin parissa, saatte paaaaljon inspiraatiota omiinkin neulomuksiinne ja kykenette samaistumaan kässäilijäin sielunelämään (tottakai!).

--

Käsitöissä uuden oppiminen on todella kivaa, varsinkin silloin jos oppimiaan asioita kykenee soveltamaan toisiin neuleisiin. Otsikosta voinee jo arvata, että tällaisia ajatuksia syntyi miehen pipoa neuloessa. Koska neulejutuissa on aina parempi kirjata kaikki muistiin, ajattelin tehdä (lähinnä itseäni varten) muistiinpanopostauksen kaksinkertaisen reunan neulomisesta.


Ensimmäiseksi pipossa neulotaan 2o2n-joustinneuletta. Käytin tähän, hieman pienemmälle miehelle tulevaan pipo-otukseen Holst Garnin Tidesiä, joka on lace-paksuista (575 m/100 gr). Langan ohuuden vuoksi loin 38 silmukkaa per puikko eli yht. 152 silmukkaa. Puikkoina käytin alumiinisia 3 mm vakiosukkatikkujani.

Joustinneuletta neulotaan 25 kerrosta, jonka jälkeen neulotaan 1 krs oikeaa ja 1 krs nurjaa. Tämän jälkeen neulotaan sileää niin kauan kunnes taitettaessa reunat kohtaavat, eli oikean ja nurjan kerroksen jälkeen neuloin 23 kerrosta sileää. Kerrosmäärät tietysti vaihtelevat langan paksuuden ja korvan koon mukaan. Nytkin epäilen, että reuna voi jäädä vähän pieneksi kaksivuotiaan korville.

Mikäli joustinneule halutaan neuleen ulkopuolelle, tulee ensin neuloa sileää ja sen jälkeen  vasta joustinosuus. Silloin on tosin hyvä neuloa joustimen ensimmäinen silmukka takareunasta, niin tulee hiukan siistimpää jälkeä. Nyt sillä ei ollut väliä, neulos kun jäi pipon reunan alle piiloon. Vaihtoehtoisesti voi neuloa koko matkan joustinta ja sitten taittaa sen kahtia. Pääasia (hihiti) on, että korvat saadaan peittoon.

Ennen seuraavaa vaihetta on hyvä päätellä aloituslanganpää, sillä sen saa kätevästi piiloon joustinneuleen sisäpuolelle. Mikäli lanka on myös katkennut jossain kohtaa (köh), on niidenkin päättely hyvä suorittaa tässä vaiheessa.


Reunasta poimitaan joustinneuleen mukaisesti vuorotellen kaksi oikeaa ja sitten kaksi nurjaa silmukkaa kunnes päästään lukuun 38 (sama määrä kuin neulottavalla puikolla). Tätä varten on hyvä olla varapuikkoja olemassa. Muussa tapauksessa pitää siirtää silmukoita toiselle puikolle: Tällöin neuleessa on kolme puikkoa kiinni (38s/38s/76s), yksi puikko on se jolle neulotaan ja viidennellä puikolla ovat nostetut silmukat.

Koska omistan noin 25 kappaletta 3mm sukkapuikkoja, tämä vaihe ei tuottanut ongelmia.



Seuraavaksi joustinneule taitetaan sisäpuolelle niin, että puikot asettuvat vastakkain. Ylläolevat kaksi kuvaa havainnollistavat asian huomattavasti paremmin kuin mitä voisin niitä ikinä selittää. Siinä on tosin nostettu vain kahden reunan silmukat ja aseteltu vastaamaan neulottavaa reunaa.


Tämän jälkeen työasento on seuraavanlainen (oikeakätisillä): vasemmassa kädessä ovat kaksi puikkoa, joilla ovat pipon reunat. Ne asetetaan vierekkäin ja silmukat neulotaan oikein yhteen. Käytännössä siis sama työasento kuin neulomalla silmukoiminen.

Silmukoiden neulominen tapahtuu seuraavasti: vie oikean käden puikko molempien silmikoiden läpi, ota lanka puikolle, kuljeta se sitten molempien silmukoiden läpi, pudota silmukat vasemmalta puikolta, kiristä.

Tässä kohtaa on hyvä olla tarkkana, että silmukat eivät lipsahtele puikoilta pois. Myös liiallinen kiristäminen voi aiheuttaa langan katkeamisen, jolloin ainakin meikäläiseltä pääsee kovin ikävä-ääninen parkaisu. Kannattaa myös varoa ettei työnnä kämmensyrjillä muiden puikkojen silmukoita karkuun.


Yllä havainnointikuva puolivalmiista reunuksesta.


Silmukoiden yhteenneulomista jatketaan, kunnes kaikki silmukat on neulottu ja neuleessa on taas aloitusmäärän verran silmukoita. Tällä tavalla reunasta saadaan muodostettua kaksinkertainen, onteloneulemainen neulos, jonka pitäisi loogisesti pitää tuulta vähän paremmin. Myös syksyn viimassa suoritetut testikäytöt ovat osoittaneet tämän väitteen paikkansapitävyyden.


Ylhäällä vielä havainnollistava kuva valmiista reunuksesta. Koska langanpäät ovat piilossa, laitoin omaan työhöni hakaneulan kertomaan missä kohtaa kerros vaihtuu. Nyt neuletta voi jatkaa haluamallaan tavalla.

Haluaisin vielä kiittää Ulla-nettineulelehden Suvi Heikkilää ja hänen Tekla-ohjettaan, jota käytin pohjana tähän omaan sovellukseeni. Kiitos että sain oppia uutta :3

-Ricchan-