maanantai 20. marraskuuta 2017

Sankarihommia

Jokainen meistä joskus tarvitsee hieman sankaria elämäänsä. Niin miehet kuin myös naisetkin. Siksipä tulikin tehtyä sankarsukat Banelle, kenempä muunkaan logo sukkia koristaakaan kuin arkkivihollisemme Batman!

Batman sukat

3.00 mm puikot
Musta Drops Nord ja Keltainen Sisu

Aloita luomalla 70 silmukkaa ja jaa ne puikoille 17,18,17,18.
Neulo 3 o takareunasta kiertäen 2n joustinneuletta 14 krs.
Neulo sileää neuletta 6 krs.
Neulo kuvio.
Neulo tasaista 5 krs.
Kavenna puikon 1 ja 3 alussa 2 o yhteen ja 2 ja 4 lopussa ssk.
Silmukoita puikoilla nyt 17,16,17,16.
Siirrä 1 puikon viimeinen silmukka 2 puikolle (16,17,17,16).
Aloita kantapää 1 ja 4 puikoilla neuloen sileää neuletta 25 krs
Tee kantapää kavennukset niin, että kavennusten jälkeen puikoille jää 14s.
Poimi kantalapun sivusta 16 s, puikolla nyt 23 s, neulo 2 ja 3 puikoilla sileää neuletta ja poimi taas silmukat 4 puikolle.
Tee kiilakavennukset joka 2. krs. niin että 1 ja 4 puikoille jää 14 s/ puikko.
Neulo sileää neuletta 30 krs. ja kavenna 2 puikon alussa ja 3 puikon lopussa 1 s, neulo 2 krs. kavenna 1 s, neulo 1 krs. kavenna 1 s.
Näiden kavennusten jälkeen kaikilla puikoilla on 14 s. Jatka kavennuksia kaikilla puikoilla joks 2. krs x6, jonka jälkeen kavennetaan loput silmukat joka kierros niin, että jäljelle jää 8s. Pujota lanka silmukoiden läpi ja kiristä.

Näiden sukkien kanssa muutamaan otteeseen meinasin menettää hermot, kun ensimmäistä sukkaa tehdessäni aina sain logosta liian kireän ja kuinka ollakkaan, kun sain sopivan kireyden aikaiseksi, älysin että olen koko ajan tehnyt kuviota väärin päin! Ja eikun purkamaan...
Toisessa sukassa ei tarvinnut purkaa kuin kerran, mutta jäljestä tuli toiseen hieman turhan löysää, enkä selvästikään hallitse lankadominanssia ainakaan vielä, kun mustasta langasta paistaa keltainen alta.. pikku hups.. mutta ei ne Banen jalassa pahalta näyttäneet, ja ehkäpä ne käytössä sitten nuhjaantuvat piiloon.. kai?

Siskolta saatu synttärivärttinä on ollut kiva ja sen kanssa onkin saanut kulumaan aikaa ihan mukavasti. Ei tuo jälki ole juurikaan hääppöistä, mutta harjoittelemallahan sitä oppii.. villan määrän syöttämistä pitää harjoitella ja oppia muistamaan ja tuntemaan paljonko sitä tulisi antaa että kehrääntyvä lanka olisi tasalaatuisempaa, ilman niitä pulskia kohtia.. ja tottakai piti heti alkuun ohutta alkaa tekemään, jotenkin paksu ei tunnu käsissä luontevalta..
Tekeleeni on melko voimakaskierteistä ja napsahti sen takia muutaman kerran poikkikin, ehkä tämä kyseinen villa (jota en tiedä mitä se on) ei tarvitsisi niin rajua kierrettä kun mitä minä teen.. pitänee siis vielä harjoitella tuntemaan materiaali paremmin ja mitä se tosiaan vaatii.. mutta aika hyvä ehkä ensimmäiseksi yritelmäksi.
Tähän siis käytetty n. 100(?) tai 50g villaa.

Kun tämä värttinällinen tuli valmiiksi, halusin kokeilla langan kertaamista.. en ole ikinä tuntenut itseäni niin tympääntyneeksi langan kanssa kuin keriessäni tuota värttinällistä keskeltä purkautuvaksi keräksi!!
Saati sitten se kun rupeat kertaamaan ja muutenkin kierteelle kiertyvä lanka kietoutuu vielä jossain alkumetreillä järkyttäväksi sutturaksi ja saat vähän väliä olla avaamassa sitä sutturaa vain kohdataksesi uuden sutturan värttinän päässä langoissa joista olet päästänyt irti mennäksesi kerän päähän... :'D Ja ei, EN voinut tehdä langasta kahta eri kerää, jolloin tämä koko kertausprosessi olisi voinut olla niiiiiin paljon helpompi.. ehen.. nope.. biiiig nou nou.. Mutta ensikerralla teen niin!

Jaottelen Kehruukuidun jo alkumetreillään vaikka kahteen tai kolmeen osaan, jotka sitten kehrättyäni saan kerittyä omiksi kerikseen.. Mistähän semmoinen kerimisviipotin mahtaisi löytyä? Ei menisi aina montaa tuntia keriä lankoja niin kuin käsipelillä..
Mutta kaiken sen tappelun jälkeen, lopputulos näyttää tältä! Hienosti on talouspaperirullaan kerittynä joo :'D

Tämä tekele siis tällä hetkellä odottelee loppukäsittelyä, eli siis uittoa ja kunnollista piiskaamista... Sisko on kyllä saanut osansa tästäkin koska hän on jo pidemmän aikaa kehrännyt ja kuten taisin edellisessä postauksessa mainita, hänelle hankimme syntymäpäivälahjaksi ihan oikean rukin, jolla hän on nyt harjoitellut tekemään. "Mites nytte, entäs sitte, kuinka se tapahtuu, ootko tehny?" lentelee vähän väliä ja onneksi hän on minua jaksanut neuvoa :).

Ja ei kun uutta lankaa tulille, tällä kertaa haluaisin jättää langan yksisäikeiseksi ja siksi yritän parhaani mukaan pitää villansyötön mahdollisimman tasaisena.. helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritettävä on. En nyt tosin hetkeen ole kehrännyt joten saattaa olla että pitää opetella hieman uudelleen.
Molemmat näistä kuiduista tuli värttinän mukana, hieman niinkuin starttipaketti idealla. Minusta tämä harmaa on jotenkin miellyttävämmän tuntuinen kun tuo valkoinen, huomattavasti sileämpää ja hieman pitempikuituisempaakin. tätä minusta on kyllä ollut mukavampi työstää, kun tuota valkoista kuitua sai aika kovasti nyhtää. Tässä harmaassa tosin pitkät kuidut hieman hämäävät kun saattaa toisella kädellä missä pitää topsia pitää samalla liian tiukasti kiinni seuraavista kehrättävistä kuiduista ja saa taas nyhtää mutta se ei sinällään haittaa kun se on omasta otteesta kiinni.

Uskaltauduin itse männäviikoilla tilaamaan kehruu materiaalia ulkomailta (hui!), ikinä en ole mitään ennen tilannut Suomen rajojen ulkopuolelta.

Tämä Merino tuli tänne kylmään pohjoiseen Iso- Britanniasta, Sheffieldin kaupungista (tai kylästä, en ole ottanut selville kumpi hän mahtaa olla). Hieman nyt huonosti näkyy tuo etiketti näemmä, mutta 100% Merinoa väittää olevansa ja väri "Rainforest".

Tuotekuvassa oli kyllä mielestäni enemmän mustaa, mutta kaunis se on tuokin :) Kylkiäisenä tuli vielä pikkuleipä ja pussillinen teetä :) Aika söpöä :3

Sisarelle tietenkin tästä innoissani kerroin ja jo sain varoituksen sanasen :D Merino on kuulemma todella liukasta kehrättävää, joten pitää tehdä todella tiukkaa kierrettä että se kestää kasassa.. *Gulp* Noh, ehkä selviän jos olen noita vähemmän kierrettä vaativia paukutellut poikki?

Ja emmehän toki ole päässeet tännekään saakka ilman uusia lankahankintoja! En oikeasti tiedä koska rupean elämään pelkästä langasta, koska sitä ei KOSKAAN ole riittävästi..
Nyt on tullut jokin buumi näihin vihreä sävyisiin yksilöihin ja Suomi 100/ Suomen luonto teemassa tietenkin saanen esitellä:

Jäkälä, Kallio ja Lehto By: Louhittaren Luola!

Samassa paketissa tuli myös Ricchanille lankea väreissä Koivu ja Kaamos :)

Joululahjuksiakin on jo hankittu, joskohan ei ensi kuussa tarvitsisi hankkia mitään?
Toiveajattelua varmaankin, aina löytyy jotain mitä pitää vielä jonkun lisukkeen lisukkeeksi hankkia :D
Banelle ainakin vielä jotain kun se vaan on mun mussu <3

Talvisäätä odotellessa valkeaa kranssia jos ei kerran lunta!

~Ma- Chan~

torstai 2. marraskuuta 2017

Villaista pipoa

Monestikohan olen viime aikoina todennut, että mies on pipon tarpeessa..?

Onneksi vihdoin sellainen sopivakin versio valmistui jossain kohtaa elämää. Raportointi on vain jäänyt sen verran, että lumi on satanut maahan ainakin täällä eteläisessä Savossa. Kirjoittaessa oli kiva katsella keltaisia syksyn värejä kuvissa, muistuu mieleen kaunis ruska sekä ne harvat aurinkoiset päivät joita saatiin kokea sen kaiken harmauden keskellä.

Tänään tosin oli uskomattoman kaunista, rantoja reunustivat niin monet valkoisen ja harmaan sävyt ettei sanotuksi saanut. Sumu vain korosti maiseman kauneutta. Oh, Suomen luonto <3

...ja sitten asiaan.


Simppelipipo
(Easy beanie in Ravelry)

Mikä: Muunneltu Tekla-pipo (100 silm)
Ohje: Tekla by Suvi Heikkilä (Ulla 01/13)
Puikot: 4 mm alumiinisukkapuikot
Lanka: Novitan Alpaca Wool, laivastonsininen (50% alpakka, 50% villa)
Kulutus: 86 gr
Aikaa kului: 5 pvää

Tämä pipo lähti liikkeelle sadalla silmukalla. Neuloin ensin normaaliin tapaan kaksinkertaista reunaa: 1 oikein, 1 nurin-joustinneuletta 25 kerrosta eli noin 8 cm. Sitten yksi kerros oikein ja yksi nurin, jonka jälkeen 28 kerrosta oikeaa.

Oikeiden kerrosten jälkeen olisi tarkoitus taittaa reuna ja silmukoida se kaksinkertaiseksi. Tosin tässä kohtaa vasta keksin kysäistä pipon saajalta, että laitetaanko joustin päälle vai alle. Päällehän se piti saada. Tämä valinta sai aikaan sen, ettei reunan alapuoli ollutkaan oikeaa silmukkaa, vaan nurjaa. Siis nurjaa, kun piti olla loppupipoon sopivaa oikeaa.

En minä muuten valittaisi, ihan vaan koska silmukoiden poimiminen nurjalta tasaisin välein oli hankalampaa kuin oikealta puolelta. Niin, ja tietysti sellaisesta pikkupikku yksityiskohdasta, että nurja ei miellytä omaa silmääni (saa tökätä jos on eri mieltä).


Ikävästi joustinneule ja suora neule eivät myöskään suostuneet menemään pystysuunnassa tasan, vaan nurja kerros pilkottaa reunasta. Se sinällään tuo pipoon kivan lisävivahteen, toisaalta taas muistuttaa siitä, ettei nyt ihan onnistuttu...

Kun olin saanut reunan silmukoitua, tein lisäyskerroksen ja nostatin silmukkamäärän sataankahteenkymmeneen. Joka puikolla hengasi menemään 30 silmukkaa, eli piti olla hiukan tarkkana ettei vahingossa törvinyt kämmensyrjällä silmukoita puikoilta pois.

Reunan jälkeen neuloa posottelin 30 kerrosta silkkaa suoraa, ei mitään krumeluureja. Pipo alkoi olla ihan mukavan kokoinen ja vaikka alpakka vähän kutitti nenää, neulominen sujui mukavasti.


Jotta saisin tasaiset pääkavennukset aikaiseksi, kavensin joka kierros 6 silmukkaa pois. Toisin sanoen 19 kavennuskerrosta kului, että puikoilla oli yhteensä vain 8 silmukkaa. Sitten vain lanka katki, neulalla silmukoiden läpi ja päättely sisäpuolelle. A'vot!

Tykkään hirmuisasti tuosta kavennusten aikaansaamasta tähtiefektistä. Onneksi ansga ei halunnut mitään tupsua pipon päälle keikkumaan, joten kavennukset myös jäivät näkymään koristeellisena yksityiskohtana. Tykkään kovasti :3


Ja kuten kuvasta näkyy, pipo on allekirjoittaneelle himppasen verran suurehko.

Käyttökokemuksista sen verran, että kuulemma korvat ovat pysyneet lämpiminä. Kovalla tuulella tuppaa päälaki viilenemään hiukan (hän on kestänyt sen hienosti narisematta kauheasti). Yksinkertainen neulos kuitenkin yrittää parhaansa ja suojaa vain sen minkä tiheydeltään kykenee. Vähän alpakka myös yrittää kutittaa, mutta sitä ei huomaakaan kun riittävästi keskittyy PoGoilemaan.

Olihan se myös miunkin pakko pitää omaa alpakkapipoa yhteisillä kävelylenkeillä... Hirmu söpö olo tulee kun käsikkäin kävelijöillä on samanlaiset pipot, hihi.


Että tällaista tällä kertaa, yritähän rakas pärjätä tällä pipolla sen aikaa että saan siulle neulottua pari kappaletta lisää talvea varten <3

-Ricchan-