sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaappien kätköistä: Mohair-baskeri

Äiskä halusi käydä läpi kotona löytyviä talvivaatteita jokunen tovi takaperin. Sieltä löysin mustapunaisen pipon, jonka oletimme mummini neuloneen. Pipo oli vielä päättelemättä, mikä oli hänen tapansa. Samalla tavalla jouduimme myös omat joululahja- sekä synttärivillasukkamme päättelemään joten ei ollut epäilystäkään etteikö pipo olisi isoäitini käsistä lähtöisin. Koska vastalauseita ei kuulunut, nappasin neuleen matkaani ja nyt muutama kuukausi myöhemmin päättelin sen neuletapaamisessamme.


Oikeastaan kyseessä taitaa olla mallinsa puolesta pikemminkin baskeri kuin pipo. Lankana on käytetty todennäköisesti markettilankoja, veikkaisin 7veikkaa tai Isoaveljeä. Paksumman langan seuraksi on samaan aikaan neulottu mohair-lankaa - hyvin ohutta, koska se on neuloessa kulkenut epätasaisesti mukana. Mohair antaa mukavasti luksus-fiilistä sekä elävämmän neulepinnan ja muuttaa ihan perinteisen asusteen aivan toisenlaiseksi. Kiitos mummi, ehkä jonain päivänä teen samanlaisen omalla värisekoituksellani.


Reuna on todella mielenkiintoinen: Neulos on kaksinkertaista, mutta en onnistunut löytämään saumaa. Vasta päässä ollessa 2o2n-neulos saa aikaan näkyvän "kruunu"-efektin. Yksivärisen kruunun jälkeen mukaan on otettu mohair-lanka ja neulottu oikeata neulosta lisäillen reilusti silmukoita parin kerroksen verran. Tämän jälkeen on neulottu kymmenisen(?) kerrosta oikeaa neulosta ja sitten on tehty tähtikavennus kymmenestä eri kohdasta.


Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä soveltamaan opittua tutkiessani neulomusta ja sen tekotapaa. Arvoituksia jäi, mutta siitä huolimatta pystyin näkemään kuinka yksinkertaisella työskentelytavalla on saatu aikaan jotain kovin kaunista.

Tykkään tästä baskerista, vaikka en hirveästi päähineitä käytä. Nyt kuitenkin toukokuisena viileänä päivänä se jäi päähän kuvaussession jälkeen - ja tuli tarpeeseen. Kävelylenkillä kun tuuli ihan urakalla enkä arvannut kotoa lähdettäessä tarvitsevani takkia.


Kuvat on ottanut ihana herra Jii, toiselta aliakseltaan ansgaros (kotisivunsa). Oli huomattavasti helpompi saada kuvattua baskerin sen ollessa päässä kuin jos se olisi vain hengaillut pöydällä latteana ja litteänä.

Pöydän kulmasta puheen ollen, siinä odottaa Henkäys kuvaamishetkeään odottaen. Tänään pyörimme Riihisaaressa seisovan kummelin nurkilla ajatuksena potentiaalinen tausta, mutta tarkemmin katsottuna valkoinen maali oli paikka paikoin aika rapistunut. En siis kelpuuttanut kummelia, eikä tuulisella säällä kuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään valkoista majakkaa vasten. Kylmäkin alkoi olla jos liikaa hengaili paikoillaan, joten huivi jäi odottelemaan tulevaa.


Ja nyt on ehkä korkea aika paljastaa, minkälainen immeinen täällä kirjoitteleekaan nimimerkin takana. Hei, olen Ricchan [Ri-žhan], hauska tavata ja toivottavasti pysytte kyydissä vielä pitkän matkaa. Blogi on käytännössä pääsemässä vasta vauhtiin (ainakin toivon mukaan) ja neulottavaa riittää. Tämän vuoden tavoitteina on karsia lankavarasto maltillisempiin mittoihin eli saada kaikki mahtumaan Lipastoon. Tämän saanen aikaan muutamien kirjoneulevillasukkien avulla, jouluhan on pian ovella kuitenkin. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten vitriini, voi sitten kivasti laittaa langat esille ja inspiroitua joka päivä.

Lempiruokaani on lasagne, maksalaatikkoa inhoan yli kaiken. Villasukat on parasta, huivit kauheita neuloa mutta valmiina niin ihania. Kirjoneule voittaa kuvioneuleen, kirja peittoaa elokuvan (poikkeuksiakin on) Mottona: Pää pilvissä, jalat maassa, keskivartalo lentoliikenteen tiellä.

-Ricchan-

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kevättä kohti

Tiedättekö sen tunteen, kun teette jotain ohjeen mukaan mutta se ei neuloonnukaan täydellisesti? Vaihtoehtoisesti tulee halu tehdä samalla ohjeella toinenkin neulomus, jotta muistaa kommervenkit paremmin. Kolmantena olisi sittenkin voinut valita paremmat värit ensimmäisen version sijaan...

Kaikki nämä väittteet ovat pyörineet mielessäni, ja niistä syntyi uusi villasukkapari.


Keväinen Kyrönniemi

Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, koko 38 (68 silm.)
Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ilmaisohje Ravelryssä)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä: kirkas vihreä (väri 394) ja keltainen (väri 268)
Kulutus: Vihreä 108 gr, keltainen 61 gr eli yht. 169 gr (84,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 10 pvää

Kun viimeksi neuloin tämän mallin, vakuutin itselleni että seuraavalla kerralla muistan tehdä kiilakavennuksissa myös välikerrokset. Oli ihan kiva tehdä täysin uusia virheitä kavennuksien sijaan...

Sisälukutaitoni lienee myös hiukan hukassa sillä pää- sekä kontrastivärin määrittäminen kaaviossa oli jostain syystä hyvin hankalaa. Villasukkien saaja valikoi mallin mukaiset vihreän sekä keltaisen sukkiinsa. Helppo keikka saada värit kulkemaan oikein, ajattelin myhäillen mielessäni. Vielä mitä.


En tiedä kuinka, mutta ajatushäiriön myötä luin kaaviota väärin ja vaihdoin värien paikkaa. Tämän tajusin vasta kiilakavennuksia tehdessä, kun oli tarkoitus "neuloa puikkojen alussa ja lopussa olevat päävärin silmukat kaavion B1 reunasilmukoiden kanssa". Huppista, käytössä olikin kontrastiväri. Kuvista näkyy selvästi kuinka keltainen nielee vihreän kiilakavennuksen loppuvaiheessa. Olisinhan voinut koijata ja jättää vihoviimeisen kavennuksen tekemättä, mutta en nyt sitten kuitenkaan.


Huolimatta tästä pikku lapsuksesta sukat ovat oikein onnistuneet. Niistä tuli kovin keväiset ja väriterapia toi mukavasti piristystä lumisateiseen toukokuuhun. Hiukan pelkäsin että lanka loppuu kesken kun molempia 7veikkoja oli vain kerällinen, mutta onneksi kyseessä olivat naisten sukat. Ainakin keltaista lankaa jäi riittävästi vaikka nimenomaan sen halusin saada kulutettua semi-loppuun.


Vaihdoin vahvistetun kantapään ihan tavalliseksi (eli neuloin vain suoraa) sekä käytin vain 3 mm puikkoja, mutta muuten noudatin ohjetta orjallisesti. Onneksi pystyn muokkaamaan käsialaani löysemmäksi venyttämällä neulosta tasaisin väliajoin - ei tarvinnut lähteä puikko-ostoksille, ähäkutti! Tästä huolimatta haluaisin kyllä hommata 3,25 mm puikkoset tulevaisuutta varten, sekä virkkuukoukkusetin ynnä sitä ja vähän tätä... Elämän helpottamiseksi lähinnä sopivan kokoiset puikot, käsialan palautuminen kun vie oman aikansa ja saa taas laskea tiheyksiä jos aikoo saada tyköistuvia sukkia.

Nauhakärkikavennus on aina allekirjoittaneella jotenkin höpsö (vähän törröttää sivuilta), mutta herra Jiin sukissa on sama ja sen törrötys on käytön myötä vähentynyt mukavasti. Loppusilmukointi sujui tällä kertaa kivemmin ja käytin jälleen kerran neulontatapaa parsinneulan sijaan. Varasin vähän liian reilusti lankaa, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole kuolemaksi.


Sukista tuli hiukan löysät, kuten oli pyydettykin. Saa tosin nähdä milloin ehdin Lappeenrantaan viemään villikset saajalleen, mutta eiköhän siihen jostain löydy aikaa sekä matkustusfiilistä. Lisäksi kirjahyllyn vieressä odottaa pari julistetta sekä jonkinsorttinen syntymäpäivälahja...

Tällä kertaa on myös panostettu valokuviin kun tuli seurailtua asuinkumppanin siivellä kuvaamiskurssia. Sitä kautta saa taas vähän sielukkaampia otoksia blogiin ja kenties teidät siellä ruudunkin takana viihtymään vähän paremmin. Tuntui jotenkin höpsöltä, miksei aikaisemmin ole miettinyt vähän tarkemmin missä niitä kuvia neulomuksista napsii.

Kuvatessa oli muuten tosi kiva kun sukat tarttuivat kiveen ihan omia aikojaan ja pysyivät pitelemättä muodossaan. Olimme myös sopivasti Suomen jääkiekko-ottelun aikaan kaupungilla, joten Savonlinna oli ihastuttavan hiljainen eikä uteliaita silmäpareja ollut lainkaan.


Tykkään tämäntyylisistä sukista, yksivärinen varsi, kantapää ja kärki rauhoittavat kirjoneuletta mukavasti. Silmä pääsee vähän lepäämään ja villiksistä tulee siitä huolimatta näyttävät. Vielä kun värit sointuvat toisiinsa, kehrää allekirjoittanut mielihyvästä.

Kyrönniemi-ohje saa nyt tältä erää palata kansioon rauhoittumaan. Henkäys on odotellut jo tovin sohvapöydän alatasolla ja on kuitenkin ollut helmikuusta saakka kesken, huppista... villasilkkisekoitteinen huivi saattaa myös olla nautinnollisempaa neulottavaa, villalanka kun sai kädet hikoamaan ja sitten hiki tahmasi puikot ikävän tuntuisiksi. Tiskaamalla puikot sai taas liukkaiksi.

Näiden sukkien myötä toivotaan kevään koittavan pian, kesästä puhumattakaan!

-Ricchan-

torstai 11. toukokuuta 2017

Kirja-arvostelu - Kerällä

Mitä tehdä, kun olisi vain rajallinen määrä aikaa ja pitäisi mahdollisesti samaan aikaan kun neuloo keskittyä myös muuhunkin tekemiseen? Sen kertoo meille lankakauppias Rosalan saaristosta.


Kerällä - kotiin ja ylle: 45 nopeaa käsityötä

Kirjoittanut: Jonna Hietala
Julkaistu: 2013
Julkaisija: WSOY

 "Erilaiset langat ovat kuin kutkuttava seikkailu. Miltä ne tuntuvat kädessä, miten ne liukuvat puisella puikolla, entä metallisella, miltä ne tuoksuvat?"
- Jonna, Lukijalle (s. 5)

Kirjan ideana on panostaa laatuun ja perusvaatteeseen, siihen aina joka paikassa hyvältä tuntuvaan ja sopivaan luottovillapaitaan tai asusteeseen. Ja jokainen neulojahan tietää, että kun tarvitaan hyvä ja kestävä neule, lanka on hyvin suuressa osassa tässä tarinassa joka alkaa kun silmukat pistetään puikoille.


Kerällä inspiroi ainakin miuta, suuret ja isot valokuvat vievät ajatukset mennessään vaikka ohjeet ovatkin lyhkäisiä ja helppoja. Valokuville on joissain tapauksissa annettu kokonainen aukeama ja ne luovat omanlaisensa tunnelman joka nousee esille kirjan sivuilta. On monenlaista käsityötä ja monta eri tapaa luoda niitä. Sen takia onkin kiva, kun neuleet on ensimmäisellä sisällysakeamalla lueteltu käyttötarkoituksen mukaan ja toisella taasen tekotavan mukaan.

Kerrottakoon heti alkuun, että Hietalan lankakaupan nimi on Kerä. Tämä yllytti allekirjoittaneen poskipäitä hymyilemään, tykkään kovin sanaleikeistä. Sanasta sanaan, kirjaa voisi kuvailla yhdellä ja selkällä suomenkielen sanalla: Rouhea. Rouheita neuleita, rouheita värejä, rouheaa rouheaa, rouheaa.


Ohjeet ovat tosiaan tavallisia ja helppoja, juuri sellaisia kivoja välipaloja isojen - ja joissain tapauksissa monimutkaisten - neuleiden välissä tehtäväksi. Mallineuleiden sekä -virkkuiden värit korostavat kirjan kuvailusanaa: löytyy harmaata, mustaa, oljenkeltaista, sinistä, valkoista. Luonnollisia värejä.


En voi kylliksi kehua kuvia, jotka ovat riittävän isoja sekä selkeitä. Lisäksi huomaa, että kirjailija on ollut toimittaja: neuleista kerrotaan vähän taustatarinaa ja ohjeet ovat selkeästi kirjoitettuja vaihe vaiheelta. Erilaisia vinkkejä on ripoteltu pitkin poikin kirjan sivuja, mikä lisää mielenkiintoisuutta myös malleja ihastellessa.


Rehellisesti sanottuna kirjan kansikuvan perusteella en lähtisi lukemaan, mutta näin käsityölehdessä juttua tästä kirjasta sekä sen mielenkiintoisimmasta ohjeesta, japanilaisesta pesusienestä. Uteliaisuus vei voiton, ja onneksi veikin.

Pesusienen lisäksi ohjeista mieleen jäivät Kummasta päästä-villasukat sekä Muisto mummusta-lapaset. Näiden ohjeiden lisäksi en usko käyttäväni kirjaa mihinkään muuhun, mutta toisaalta Ravelryssa jonossa odottaa 854 ohjeen pituinen jono - ja se vain kasvaa.

Aloittelijan kannalta tämä olisi aivan loistava kirja, vaikka tekniikka-osiota ei olekaan ollenkaan. Kirjailija on selvästi luottanut siihen että jokainen osaa kyllä etsiä netin suuresta maailmasta ohjeet oikean ja nurjan silmukan tekoon, virkkauksen alkeisiin ja neulan käyttöön. Sen enempää ei oikeastaan edes tarvitakaan.


Loppuun kerrottakoon vielä, että lankakauppa Kerä voi hyvin ja villaisesti vaikka onkin siirtynyt uuden huoltajan hoteisiin (kiitos KristiinaS tästä tiedosta), kotisivut löytyvät täältä. Jonnan blogi Musta tuntuu sai päätöksensä lokakuussa 2013, ja tästä jatkanut toinen blogi Viimeinen silmukka on saanut viimeisimmän päivityksensä joulukuussa 2014. Kirja on ihana, lukekaa ja ihastelkaa.

-Ricchan-