Näytetään tekstit, joissa on tunniste innostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste innostus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. kesäkuuta 2023

Minttumaakari / Päänlämmikeasioita

Voitteko uskoa, kuinka hankalaa on yrittää neuloa vastasyntyneelle pipoa. Etsin tuntitolkulla netistä tietoa, minkä kokoisia vastasyntyneen päänympärys voisi olla, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Jostain syystä vauvat ovat sen verran yksilöitä, että mitään varmoja mittoja ei voida antaa (kuinka kummallista). Suurin osa ohjeiden päänympäryksistä oli jotain 30 cm tienoilla, joten päätin lähteä sillä liikkeelle.

Vastasyntyneistä kun ei oikein koskaan tiedä millainen päähine olisi passeli, joten perus-tavallinen, päähän muotoutuva pyöreä tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta. Eikä se ollut ollenkaan pöllömpi valinta.

Nyt olen hieman viisaampi tästä asiasta,mutta onneksi onnistuin myös vuonna 2022 tekemään sopivan kokoisen pipon. Se oli tosin oikean kokoinen vain noin viikon ajan, mutta parempi sekin kuin ei mitään, heh.

Minttuisa pikkupipo
(Mint Beanie in Ravelry)

Mikä:
Vauvan pipo (68 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945)
Tiheys: 24 s, 40 krs (10 cm)
Kulutus: 23 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Ohje puhui hauskasti silmukoista silminä: "luo puikoille 68 silmää, jaa joka puikolle 17 silmää". Ohje oli myös mukavan helppo ja koska tein piposta yksivärisen, se tuli valmiiksi pikavauhdilla. Ympärysmitta on valmiissa pipossa 30 cm ja korkeutta löytyy 15 cm.

Tein alkuun joustinta viisi kerrosta niin, että neuloin oikeat silmukat takareunastaan. Sain sillä siron alun niin pienelle ja suloiselle piposelle, että sydämeni läikähteli joka kerta kun otin työn tekemisen alle. Sitä oli jostain syystä kovin mukava neuloa.

Kun työ oli valmis, minua kuitekin jäi hieman arveluttamaan, mahtaako se nyt sitten loppupeleissä kuitenkaan olla riittävän iso. Se kun oli niin mahdottoman pieni kooltaan, vaikka olikin suloinen. Ihanko oikeasti vastasyntyneillä on noin pieni pää?
(Toim. lisäkommentti "Olisi saanut olla pienempikin" - äiti.)

Minttupipo kermareunalla
(Mint Beanie with Cream in Ravelry)

Mikä:
Vauvan pipo (72 s.)
Ohje: Vastasyntyneen pipo / Laaksonlahden Martat
Puikot: 3,5 mm Knit Pro hiilikuitu-sukkapuikot
Lanka: Novita Baby Wool, minttu (väri 309/erä 2945) ja valkoinen (väri 11/2996)
Tiheys: 22 s, 38 krs (10 cm)
Kulutus: 22 gr
Aikaa kului: 2,5 pvää

Jotenka päätin tehdä varmuudeksi uuden pipon, mutta hiukan isommalla silmukkamäärällä. Kyllä kannatti, tuli nimittäin jopa 32 cm ympärysmitta ja korkeutta 16 cm, jes. Tämä on se pipo, joka sopi vastasyntyneelle viikon ajan, ja jäi sitten muistolaatikkoon sen sileän tien...

Tässä pipossa on alussa neulottu valkoisella 2 oikein, 2 nurin-joustinta noin 3 cm verran, eli hiukan enemmän kuin aiemmassa versiossa. Molemmista pipoista tuli sopivasti päähän sopivan muotoisia, jota lähdin hakemaan. Tässä pipossa kavennukset on tehty eri tavalla, mutta muistiinpanoissa ei ole mitään mainintaa asiasta. Käyttöä se ei haitannut, ja se on pääasia.

-Ricchan

torstai 8. lokakuuta 2020

Rentopipoa

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, olisi nyt tarjolla sitten smurffipipon itselle sopivaa versiota sekä siihen passaavaa kirjallista ilmaista ohjetta. Ohje löytyy tuolta alempaa pipoturinoitten jälkeen.

Vaan aiheesta kukkaruukkuun, antaapa mennä:


Lörskäpipo
(Le cozy beanie in Ravelry)

Mikä: Perusmallinen smurffipipo (126 silm.)
Ohje: Oma räpellys (löytyy alempaa)
Puikot: 4 mm Knit Pro Symfonie-vaihtopäiset koivupuikot, 120 cm kaapeli
Lanka: Sirdarin Harrap Tweed, värissä Horbury
Kulutus: 53 gr
Aikaa kului: 3 päivää

Pipo ihan minulle itselleni, eikö olekin mukavaa. Olin hamstrannut nelisen vuotta sitten (=lokakuu 2016) Savonlinnan Lankaamo-lankakaupan loppuunmyynnistä pari kerää tätä lankaa ajatuksena neuloa pipo ja siihen sopivat hansikkaat. Pipon valmistumisen myötä ollaan puolessa välissä suunnitelmaa menossa.

Ihanan tiilenpunainen väri on nimetty Länsi-Yorkshiressä sijaitsevan pienen englantilaiskylän mukaan. Lanka on polyamidi-villa-akryyli-viskoosi-sekoitetta ja siinä on tweed-langalle ominaisia pikkunyppysiä pitkin pintaa. Aluksi ne vähän ärsyttivät, melkein otin jo sakset käteen aikeenani siistiä hieman neulepintaa. Nyt ei ole enää väliksi, mielestäni tämä käy ihan näin tällaisenaan. Niin se vain mieli muuttuu.

Ostin varuilta myös samaa lankaa violetin värisenä vähän isomman kasan, mutta kyseiset kerät ovat vieläkin korkkaamatta. Jonkinlainen setti piposta, kynsikkäistä ja tuubihuivista oli mielessäni siitä väristä.


Neuloin tämän oman rentopiponi appatirallaa heti kun vain sain aikaa Sukka-Finlandia 2020:n neulomuksilta. Aikaa neulontaan meni kolmisen päivää ja viikon sisällä päähine oli valmis. Toppuuttelin tosin itseäni aloittamaan kavennukset hieman liian aikaisin, joten tämä ei ole ihan niin lötköpötkö kuin aikaisempi rentopipo.

Kuitenkin, meitsi tykkää. Koska pipo on perus-tyköistuvaa versiota löysempi, on se onnen omiaan tällaiselle syksyiselle kelille kun ei tarvita ihan niin lämmintä päähinettä. Aika usein olen käyttänyt sitä lähinnä asusteena enkä varsinaisessa päänlämmitystarkoituksessa.


Pipon takaosa roikkuu tuolleensa baskerimaisesti ja on ihan mukavan oloinen. Se lämmittää niskaa hiukan, mutta ei ole liian pitkä. Ei siis lähde tippumaan, ellen sitten juokse linkkipysäkille. Niin on tupannut käymään tässä syksyn mittaan kun haluaa maksimoida työskentelyajan.

Kiireestä sekä muutamasta ahdistuneisuushetkestä huolimatta olen nauttinut tästä syksystä valtavasti. Koko elämä tuntuu juuri nyt ihanalta seikkailulta ja aion nauttia siitä sydämeni kyllyydestä.


Muutenkin syksy on aivan selkeästi lämpimämpien värien aikaa. Tiilen- ja ruosteenpunainen sekä oranssi kutkuttavat neulojanvaistoja, tahtoisin kovin saada vangittua neuleisiin sen kauniin väriloiston jonka puut tähän aikaan tarjoavat. Normaalisti karsastan kirkasta keltaista kuin hauki kalastajan koukkua, mutta koivun runsas keltaisuus on saanut tänä syksynä sydämeni sykkimään. Monta kertaa kävelyllä ollessa olen tuntenut tarvetta vain pysähtyä nauttimaan väriloistosta.

Näitä kuvia otettiin eräänä lämpimänä syksyaamuna, aurinko loisti taianomaisesti puiden välistä ja tiesin, että täältä tulisi loistavia kuvia. Maa oli vielä kosteaa ja kevyt aamu-usva leijui kasvillisuuden päällä. Olo oli kuin olisi astunut suoraan metsän taikamaailmaan.

Ja kaislikossa suhisee. En kuitenkaan kahlannut rantavedessä, vaan ihan sammalikossa vain. Märät saappaat sain silti siitä kuvaussessiosta, mutta oli se kyllä sen arvoista.


Tässä tosiaan sitten olisi se simppeliohje tällaiseen rentopipoon. Toivottavasti siitä saa selvää ja nautitte neulomisesta. Etenkin aloittelevan neulojan olisi mielestäni hyvä aloittaa jostain helpommasta kuin villasukat tai lapaset: pipo-ohje on juuri passeli sellaiseen hommaan.

Ihanaa syksyä immeiset <3

-Ricchan-

Rentopipon ohje:

Tee ihan ensimmäiseksi mallitilkku ja mittaa kuinka monta silmukkaa tarvitset per 1 cm. Omassa tilkussani oli 23 silm./ 10 cm ja 34 kerrosta/10 cm
Päänympärykseni on noin 54 cm, joten saan tulokseksi 124,2 silmukkaa. Pyöristin sen iselleni 126 silmukkaan.

Luo 126 silmukkaa haluamallasi tavalla ja yhdistä ne suljetuksi neuleeksi. Neulo joustinta seuraavasti: 1 silmukka oikein takareunastaan ja 1 silmukka nurin.
Neulo joustinta 12 kerrosta.
Neulo 1 kerros oikeaa, jolloin vähennetään 1 silmukka alussa "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Näin saadaan 125 silmukkaa, joka on viidellä jaollinen (kavennuksia varten).

Neulo sitten suoraa noin 25 cm eli mie neuloin 85 kerrosta. Sinun käsialasi voi olla tiukempi tai löysempi, mutta senttimetrit ovat tässä tapauksessa kerroksia oleellisempia.

*Neulo 23 silmukkaa oikein ja kavenna "2 oikein yhteen"-kavennus. Lisää silmukkamerkki.* Toista *__* tämä kerroksen aikana 5 kertaa.
Neulo seuraavalla kerroksella kunnes sinulla on 2 silmukkaa jäljellä ennen silmukkamerkkiä. Kavenna ne "2 oikein yhteen"-kavennuksella. Toista tämä kerroksen aikana 5 kertaa.

Jatka, kunnes silmukoita on jäljellä 10. Katkaise lanka ja vie se kahdesti silmukoiden läpi. Päättele huolella langanpäät ja nauti uudesta pipostasi. Hyvin tehty!

torstai 10. syyskuuta 2020

Kuinka saada oikean kokoinen neule - langan paksuus

Neulottavan asian lopulliseen kokoon vaikuttaa tasan tarkkaan kolme asiaa: puikot, lanka ja käsiala. Oli sitten kyseessä pipo, lapaset tai jättihuivi, nämä kolme asiaa pysyvät. Ikävästi niihin sisältyy vähän enemmän asioita kuin voisi kuvitellakaan ja kaiken kukkuraksi ne vielä vaikuttavat toisiinsa. Konstikasta, eikö vain?

Puikoissa on paljon vaihtoehtoja: materiaali voi olla puuta, metallia, hiiliterästä, muovia tai jopa luuta, puhumattakaan siitä neulotaanko pyöröillä vai sukkapuikoilla.
Lankojen kohdalla vaikuttaa langan materiaali, kuinka se on kehrätty, miten monta kertaa se on kerrattu tai miten monisäikeistä, minkä lisäksi on vielä asunnon ilmankosteus... No, viimeisin voisi olla koijausta, vaan ei välttämättä.
Käsialaan vaikuttavat myös monet tekijät: neulooko löysästi vai puikot nirskuen, onko millä mielialalla, kuun vaihe sekä onko neuleen neulomisessa ollut taukoja. Käsiala kun voi vaihdella reippaastikin vuosien mittaan, mikä on vain inhimillistä.


Tällä kertaa perehdymme kuitenkin asiaan nimeltä langan paksuus eli juoksevuus. Asia on ainakin neulepiireissä tuttu englanninkielisillä termeillä, mutta ainakaan allekirjoittaneelle ei ole vielä tullut vastaan suomenkielisiä termejä - jos siis enkkusuomisanoja ei lasketa.

Koska nykyisillä langanvalmistusmenetelmillä voidaan saada paksua lankaa jopa vain kahdella säikeellä, on kehitetty asia nimeltä Langan juoksevuus-standardi eli Standard Yarn Weight System. Siinä langat jaotellaan kahdeksaan eri kategoriaan USA:n termistön mukaan sen mukaan, kuinka monta metriä lankaa on per 100 grammaa. Kyseisen standardin virallisuudesta en osaa sanoa juuta tai jaata, mutta jonkinlaista osviittaa siitä ainakin saa lankojen arvioimiseen sekä metsästämiseen. Mitään yhtenäisesti sovittua kategorisointia kun ei oikeastaan ole ja metrit vaihtelevat suuresti valmistajien kesken etenkin paksujen lankojen kohdalla.


0. Lace eli pitsivahvuinen
Muita käytettyjä termejä Single (sinkku, yhdestikerrattu) Cobweb (seitti), Thread (rihma), Zephyr (tuulenhenkäys)

Suositeltu puikkokoko ohuimmalle langalle on 1-2,25 mm, jos haluaa ilmavaa neulosta niin silloin voidaan puikkokokoa nostaa jopa 4 mm saakka. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 600-1200 metriä valmistajasta riippuen.

Joissain tapauksissa tämä kategoria jaetaan kahteen osaan, josta cobweb, seitti, on ohuempaa, 1000-1200 m/100 gr ja lace eli pitsi 800-900 m/100 gr. Mene ja tiedä, mutta että suurin piirtein jotenkin näin.

Lankaa käytetään yleensä huiveihin ja erilaisiin pitsishaaleihin. Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Vellamo ja Jaanan Lankapajan Pitsilanka.


1. Super fine eli erittäin hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Fingering (sormikokoinen), Light Fingering (lähes sormikokoinen), Sock (sukkalanka)

Yleisesti ottaen kahdesti kerrattua lankaa, jota käytetään ohuissa sukkamalleissa. Suositeltu puikkokoko 2,25-3,5 mm. Metrejä yhdessä 100 gramman vyyhdissä on 400-500, tietenkin valmistajasta riippuen.

Tämän paksuista lankaa käytetään yleensä sukkiin ja huiveihin. Varsin oivallinen valinta kirjoneuletta ajatellen.
Esimerkkilankoina Novitan Venla ja Langin Baby Wool. Joissain lankojen verkkokaupoissa voi hakea paksuuden mukaan ja etenkin Fingering-valikoima on yllättävän laaja.


2. Fine eli hieno
Muita käytettyjä termejä: Baby (pienokainen), Sport (sportti, urheiluvaate)

Puikkokooksi suositellaan 3-4 mm paksuisia puikkoja. Metrejä tässä langassa on 300-400 m suurin piirtein yhdessä 100 gramman vyyhdissä/kerässä.

Hauskana faktana sana sport ei viittaa urheiluun, vaan urheilussa käytettävien vaatteiden paksuuteen. Tämän paksuinen lanka on onnen omiaan sukkiin, lapasiin ja ohuisiin villapaitoihin. Sporttilanka on aikaisempaa hieman paksumpaa ja siten paidat tulevat siitä joutuisasti.

Esimerkkilankoina Louhittaren Luolan Louhitar II ja Onionin no. 3 Organic Wool and Nettles (luomupuuvillaa ja nokkosta).



3. Light eli kevyt
Muita käytettyjä termejä: DK (Double Knitting, tuplaneulottu), Light Worsted (ohut kampalanka)

Puikkokooksi suositellaan 4-4,5 mm ja metrejä löytyy 200-300 m/100 gr

DK-sana langan vahvuudessa hämää ihan kauheasti, mutta se tulee tietääkseni sanoista Double Knitting: eli lanka jota neulotaan kaksinkertaisena. Ennen vanhaan eli aikaa ennen internettiä ollaan kenties neulottu ohuempia, vähemmin kerrattuja lankoja suoraan kahta yhtä aikaa jotta ollaan saatu paksumpaa neulosta? Korjatkaa jos päättelyni on ihan vinossa (eheh tätä neulojahuumoria).

Hyvä lanka sukkiin ja lapasiin, varmasti näyttää hyvältä palmikkopinnoissa. Esimerkkilankoina Novitan 7veikka ja Louhittaren Luolan Väinämöinen DK.


4. Medium eli keskikokoinen
Muita käytettyjä termejä: Afghan (afgaani), Aran (Aran-saarien mukaan), Fisherman (kalastajaneule), Worsted (kampalanka)

Paksumpaan päin mennään. Puikoiksi suositellaan 4,5-5,5 mm ja metrejä löytyy 120-200 m per 100 grammaa.

Palmikkoneulelanka ja oikein hyvä valinta kalastajaneuleisiin kun tarvitaan lämpöä ja kestävyyttä. Myös kodin tekstiilejä on hyvä neuloa, ne kun valmistuvat seminopeasti paksusta langasta. Esimerkkilankoina Novitan Isoveli ja Katian Merino Sport. Katian lanka onkin hyvä esimerkki siitä, että juoksevuus on 160 m/100 gr, mutta nimessä on sport, joka viittaa ihan toiseen kategoriaan. Niin sitä neulojaa viedään.


5. Bulky eli tukeva
Muita käytettyjä termejä: Chunky (tanakka), Craft (käsityölanka), Rug (mattolanka), Double (kaksinkertainen)

Tähän jo todella tujun kokoiseen lankaan tarvitaan puikkokoko 5,5 mm - 8 mm. Kategorian alle menee aika isosti lankaa, juoksevuudeltaan se voi olla jopa 100-130 m per 100 gr.

Asustelanka, josta tulee nopeasti valmista. Kaksinkertainen tarkoittaa sitä, että Bulky on noin kaksinkertainen verrattuna Medium-paksuiseen lankaan.

Esimerkkilankoina BC'n Garn Hamelton 2 ja Novitan Hanko.


6. Super Bulky eli tosi tukeva
Muita käytettyjä termejä: Bulky (tukeva/tanakka), Roving (kiertämätön lanka)

Nyt mennään välineistön suhteen aika paksuihin, 8-12,5 mm puikkoihin. Näillä tulisi matto aika nopeasti, lankaa kun on 100 grammassa alle 100 metriä.

Roving tarkoittaa pehmeää, ulkonäöltään aika karvaista, kiertämätöntä lankaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, valaiskaa tietämätöntä. Luultavasti jotain langan valmistusmenetelmiin liittyvää alan sanastoa?

Esimerkkinä Katian Love Wool ja Kiviniemen Lammastilan Paksu hahtuvalanka.



7. Jumbo eli jätti
Muita käytettyjä termejä: Roving (kiertämätön lanka)

Puikoiksi suositellaan reiluja, 13 mm puikkoja tai paksumpia. Juoksevuus lienee tuossa 50 m/100 gramman paikkeilla, tarkkaa tietoa en löytänyt joten ammattimaisesti heitän lukuja lonkalta.

En tiedä olenko koskaan törmännyt tämänpaksuiseen lankaan, mutta varmasti tällekin on paikkansa ja verkkokaupoista tuntuu löytyvän. Olisihan se hyvä esim. kokeileviin neuleisiin, taideprojekteihin ja todella kärsimättömille neulojille? Ken tietäis...

Esimerkkilankana Istexin Bulkylop ja Titityyn verkkokaupasta löydetty Muhku-villalanka.


Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen, minkä paksuinen lanka tarvitaan neuleprojektiin joka juuri nyt mietityttää... tai sitten se herätti vain lisää kysymyksiä. Ainakin allekirjoittaneella heräsi mielenkiinto tutkailla omaa lankavarastoaan hieman tarkemmin aiheeseen liittyen.

En lupaa, että tästä mitään neulojan tietopakki-sarjaa saisin aikaiseksi, mutta ei sitä tiedä. Oli todella hauskaa etsiä informaatiota ja kerätä se kaikki yhteen kasaan. Lähinnä tein tämän itseäni varten, oppiakseni erot lankojen juoksevuudesta, mutta eiköhän joku muukin hyödy tästä. Ainakin toivoisin niin, heh.

Lähteinä on käytetty seuraavia sivustoja:
Craftyarncouncil - Standard Yarn Weight System
Koukuttamo - Kansainväliset langanvahvuudet
Louhittaren Luola - Lankataulukko 
Missä neuloimme kerran - Että mikä?
Novita Knits - Mitä ovat DK, Aran ja 4ply?

-Ricchan-

torstai 27. elokuuta 2020

Uusia lankatuttavuuksia

Aamut ovat selkeästi viileämpiä kuin aikaisemmin. Yön kaste heijastuu ruohon varsista ja puiden lehdistä, tuuli puhaltaa vilpoisampaa, syksyn raikastamaa tuulahdusta. Kesä on taittumassa hiljalleen kohti uutta muutosta, ja voi pojat miten muutoksia onkin tapahtunut.

Valmistuminen stipendin keralla. Uusi, yhteinen koti. Uusi työpaikka. Uudet työtehtävät ja kokonaan uusi maailma, johon sulkeltaa, tottua uusiin rutiineihin ja muodostaa seuraava askel elämän polulla. Olen nöyrän kiitollinen sekä innoissanu tästä hetkestä. Uusi voi olla pelottavaa, mutta se on samalla niin täynnä mahdollisuuksia.

Blogin puolella se hetki on valitettavasti aiheuttanut yhden viikon päivityksen väliinjäämisen kokonaan... Joten korvatakseni sen, tänään ja ensi viikon torstaina tulee uusi päivitys. Normaalistihan uusi teksti on siis ilmestynyt joka parittoman viikon torstaina, mutta nyt tulee jopa kolmena viikkona joka torstai jotain uutta sekä blogiin että instaan. Tai no, ainakin blogiin, katsotaan sitä instaa sitten kun aika on, haha.

Tällä kertaa ei ole valmiita töitä, vaan ihan lankahullutusta. Maikin Kontin neulebingosta innostuneena lähdin kuuden kuukauden, siis puolen vuoden lankalakkoon. Huhtikuussa tuli ostettua virtuaalisilta Kässämessuilta yksi vyyhti lankaa, mutta muuten olin tammikuusta heinäkuun loppuun saakka ilman lankaostoksia. Ja sen kunniaksihan piti heti tilaisuuden tullen possutella ensimmäisestä vastaansattuneesta lankakaupasta kehrättyjä ihanuuksia vaikka millä mitalla.


Kiitos, ihana FiinaNeule! Piipahdimme viikonloppureissulla Helsingissä ja pyhitimme lauantain tärkeille ostoksille: ruostumaton teräspannu, puoli kiloa lankaa, 100 cm kaapeli pyöröpuikkoihin sekä useita nappeja jo pitkään niitä odotelleeseen Soulful-villapuserooni. Nappeja piti itse asiassa ostaa kahteen otteeseen, en ensin kehdannut kassalla räpelöidä kännykästä esiin ohjetta tarkistaakseni nappimäärän, mutta ulkopuolella sitä uskalsi jo. Onneksi uskalsin, en tullut nimittäin ostaneeksi riittävästi! Kipaisin äkkiä takaisin kauppaan nappikauppaa tekemään.

Vaan ne langat. Aivan ihanuuksia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mistä oikein aloittaisinkaan?


No, varmaan ensimmäisestä jonka nappasin hyllystä: Lana Mia Colore, Gedifran valmistamaa tiikerilankaa. Kyseessä on ilmeisesti merinosukkalanka, jossa on vahvikkeena 20 % polyamidia. Mulesing-vapaata merinoa mainostetaan ainakin vyötteessä, joten uskaltauduin ostamaan riittävästi saadakseni aikaan villasukat. Sportvahvuinen lanka on vähän paksumpaa kuin jo allekirjoittaneen LankaLipastossa olemassaoleva fingering-vahvuinen vastaava. 100 gramman keriä ja niissä noin 390 metriä lankaa.

Tavoitteena olisi tehdä näistä villasukat, varmaankin yhdet aikuisen jalkaan sopivat. Sitten pienempiin jalkoihin loput jämät, ellei tee pipoa. Katsotaan kun aika koittaa.


Seuraavaksi lähdettiinkin tarvelistalle. Neulebingossa yhdessä ruudukossa ovat vedenkantolapaset, joihin ei ollutkaan riittävän paksua lankaa Lipaston uumenissa. Yritin keväällä ruveta neulomaan niitä kaksinkertaisesta Heritage Silkistä, mutta se ei oikein toiminut. Se on joku neulojan luonnonlaki, että vaikka lankaa on kilokaupalla, ei mikään niistä ole sopivaa juuri siihen projektiin jonka haluaisi juuri siinä tietyssä hetkessä aloittaa. Aina on mentävä lankakaupan kautta :D

Nyt sitten on kolme kerää, ihan vaan näitä lapasia varten. Ihunan pehmeää perusmerinoa aran-vahvuisena. Vitosen puikkoa noillehan suositellaan. Yhdessä kerässä on 50 grammaa/85 cm lankaa.


En kovinkaan paljon ole sellainen lankojensilittelijäimmeinen, mutta viimeisin ihanuus on sellainen, jota thouodellakin tekisi vain paijailla ja silitellä. Niin pehmeää, niin siloista ja kiiltävää. 70 % babyalpakan villaa ja loput mulberrysilkkiä. En kestä. Fingering-vahvuinen, eli neulostan varmaankin 3 mm puikoilla pipon jollekulle. Väriksi valikoitui yllättäen harmaa. Värikartassahan sävyjä olisi vaikka kuinka, mutta nyt tuli tehtyä tällainen epävärivalinta.

Vaikean valinnan jälkeen otin kaksi kappaletta 50 gramman kerää, juurikin pipon verran todennäköisesti. Jos lompakkoni olisi antanut periksi, olisin varmaan hamstrannut useamman kerän. Tämä oli kuitenkin sen verran hinnakasta lankaa (enkä yhtään ihmettele!), että ostosten loppusumma uhkasi mennä kolminumeroiseksi. joten oli pakko vähän karsia jotain pois. Joskus vähemmän on enemmän.

Jooh. Kyllä kannattaa joskus paastota, se tekee hyvää ja voi kerralla sitten ostaa paidan verran lankaa. Nyt kun itse asiassa mietin, Bobelo olisi kyllä juuri sopiva neule aloitettavaksi seuraavaksi... Mutta ehkäpä odottelen, Neulisti eli nykyään Anna Johanna-suunnittelijanimellä kulkeva neitokainen Missä neuloimme kerran-blogista julkaisee ihan lähitulevaisuudessa oman kirjansa! Sitä olen odotellut melkein yhtä suurella hartaudella kuin Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maata.

Kyllä neulojaa hellitään tänä syksynä. Ja kirjaa odotellessa voikin sopivasti neulostaa sukkia, tämän vuoden Sukkasato on nimittäin avattu Räveltämössä (links). Osallistua voi ilmaiseksi, ja ainakin allekirjoittanut on luvannut sinne jonkinlaista palkintoakin.

Neulomisiin!

-Ricchan-

torstai 30. heinäkuuta 2020

Sukka-Finlandia, etappi 6 - Päivä Provencessa



Päivä Provencessa
(Päivä Provencessa - SF 06/2020 in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat virolaistekniikalla koristeltuna, 72 s. (koko 41-42)
Ohje: Päivä Provencessa /Soile Pyhäniska
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: Novita 7 veljestä Pohjola (Luosto), 7 veljestä (vaal. sin)
ja 7 veljestä Eero (kanerva)
Kulutus: Luosto eli vihreä 125 gr, vaal. sin. 76 gr, kanerva 4 gr
eli yht. 205 gr (102,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 7 päivää

Voitteko uskoa, miten paljon pidinkään tästä kuviosta? Ihanaa, perinteistä ruutuneuletta pikku jekulla, niin että kuvio kulkee soljuvasti sukkaa pitkin eteenpäin.

Kuudennella etapilla kisassa pääsi oppimaan roositud-tekniikan eli roosimisen. Siinäpä vasta menikin aikaa opetteluun, vaikka ohje oli selkeästi kirjoitettu. Ohjeessa oli siis oikeasti neljä vaihetta, mutta olin ymmärtämättömyyksissäni jostain syystä halunnut toistaa pelkästään ohjeen kohtia 3-4 ja saanut aikaan pari pitkää lenkkiä sukan taakse. Joku kyseli ongelmaketjussa näyttääkö oikealta, jolloin miekin huomasin tehneeni väärin.

Purin saman kohdan kolme kertaa ennen kuin ymmärsin tekniikan salat. Tässä vielä selkokielisenä (luulisin) itselle ja kaikille teille:
1-2. Kuviolankaa kuljetetaan mukana ees taas ja lanka jää vasempaan reunaan.

3-4. Tehdään lenkki, jota heilutellaan työn oikealla ja nurjalla puolella. Lanka jää oikeaan reunaan.

Toistetaan kohtia 1-4 kunnes kuvio valmistuu.



Loppukuvio olikin sitten huomattavasti vähemmän aivojumppaisaa toimintaa. Laskettelin maaliin saakka hyvillä mielin kun olin oppinut jotain uutta.

Roosimiskuviolla luotiin kolme kukkakuviota, joiden välissä varsi saatettiin loppuun ja tehtiin kantapää. Koskapa olin valinnut metsänvihreän Pohjolan ja taivaansinisen perus-7veikan langoikseni, oli luonnollista että metsässä kasvaa kanervia. Ja sillä tuli viimeisen langan värivalintakin hoidettua.


Tykkään. Vaikka sukista tuli aika isot, koon 41-42, niin en ole niitä saanut vielä lahjoitettua kenellekään. Kuvasimme ne vanhan sähkömuuntamon portailla ja kylläpä muuten oli kuuma. Jouduin laittamaan tavissukkien päälle yhdet villasukat, joiden päälle sovittelin nämä sukat. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä kesäkuun taivaalta, joten lämpöisä tuli.

Suosikkiyksityiskohtani ovat siis nuo kukat. Toinen, mistä tykkään reippaasti on kiilakavennusten piilottaminen pohjan puolelle.


Kun kiilakavennukset on näin hauskasti ja siivosti jalkapohjan alla, saa kuvio jatkua kaikessa rauhassa päällispuolella. Loistavaa sukkasuunnittelua Pyhäniskan Soilelta, arvostan.

-Ricchan-

torstai 27. helmikuuta 2020

SF 2019, lämmittely - Elämän Virta

Sukka-Finlandiassa lämmittelysukat on tarkoitettu neulottavaksi ennen varsinaista kisakoitosta. Sillä tavalla kisaajat saavat harjoitella valmiiden sukkien raportointia ja testaillaan erinäisiä asioita, mikä toimii ja mikä ei. Tämän vuoden kisassahan lämmittelykierros ei ole kisaan osallistumisen kannalta pakollinen, mutta vuonna 2019 se vielä oli.

Siksipä näitä sukkia on neulottu useana eri kuukautena. Aloitin joulukuussa 2018, jatkoin vähän tammi- ja helmikuussa sekä sain lopulta valmista maaliskuussa 2019.


Elämän Virta
(Elämän Virta in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 60 s (koko 38)
Ohje: Elämän Virta / Tiina Kuu
Puikot: 3,5 mm Knit Pro-hiilikuitusukkapuikot
Lanka: Novita 7 veljestä Eero värissä Kanerva
Kulutus: 142 gr (71 gr/sukka)
Aikaa kului: 8,5 pvää

Näihin valitsin joululahjalangaksi saamani 7veikan Eeron ja poikkeuksellisesti 0,5 mm paksummat puikot kuin millä olen normaalisti neulonut. Ajattelin saavani sillä kulutettua langan loppuun saakka ja omaan jalkaani sopivat villasukat. Normaalisti käsialani vaatii 7veikkaa neuloessa 64 silmukkaa siihen tarkoitukseen. Tosin neulonkin hartiajumikireästi ja 3 millin puikoilla...

Ohje oli kirjoitettu suoraan magic loop-tekniikalle, minkä huomasi hyvin kantapäätä tehdessä: sukkapuikot tuntuivat aina olevan jotenkin huonosti ja tiellä. Urheasti kuitenkin jatkoin valitsemallani tavalla. Kantapää tehtiin tiimalasikantapäänä, mutta hirmuisan söpöillä minikiiloilla. Kiilojen ansiosta päällä voitiin jatkaa palmikkokuviota sen lainkaan häiriintymättä kantapään käännöksestä.


Lisäksi kuvion lyhyempi sivu lähtee kaventumaan juuri kun minikiilakavennukset päättyvät, minkä aikaansaamat vastakkaiset kolmiokuviot on aivan ihanan hellyyttävä yksityiskohta. Ei sillä, että siihen tulisi kiinnitettyä huomiota, mutta neuloessa tuollaiset pikkujutut pitävät mielen virkeänä ja piristävät neulojan projektia.

Päällispuolen kuvio on se mihin ihastuin tässä mallissa. Yhden käännöksen palmikot ovat jotain mitä rakastan ja niiden ansiosta sukissa on hillittyä eleganssia. Lisäksi kierteet muodostavat jalkapöydän päälle sydämiä, joten kuka voisi olla pitämättä tästä mallista.


Sekä vasempaan että oikeaan sukkaan on oma kaavionsa, joten vaikka sukat ovatkin erilaiset ovat ne selvästi parit toisilleen. Ohjeessa oli kolme eri kokoversiota, joista otin L-koon. Kaaviothan värikoodasin itselleni, jotta niitä olisi helpompi seurata.

Nämä sukat neuloin erikseen sitä mukaa kun muilta kisasukilta ehdin. "Pakko saada sukat valmiiksi"-paniikki iski vasta maaliskuun puolessavälissä kun sain kuudennen etapin valmiiksi. Oli miulla vielä viisi päivää aikaa saada lämmittelysukat valmiiksi, jotta pisteeni laskettaisiin yhteen muun joukkueen kanssa.

Malli pääsee ehdottomasti suosikkilistalleni. Kiitokset Tiinalle, ei hän suotta ole tituleerattu Villasukkien kuningattareksi.

-Ricchan-

p.s. Laitan tähän muistiin ihanan hetken ystäväni kanssa, kun kuvasimme näitä sukkia. Hän oli tällä kertaa kameran takana kun allekirjoittanut yritti vuorostaan saada aikaan balettimaisia poseerauksia. Se oli hivenen hankalaa, sillä tasapainoni ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Loistavin ja kuvaavin sitaatti tilaanteesta oli "Tuo on hyvä, pidä toi!", eli asento pysyi ehkä 2,5 sekuntia.

torstai 19. joulukuuta 2019

SF 2019, etappi 2 - Aave

Toisen etapin sukat olivat herkät pitsisukat. Valitettavasti pitsin neulominen ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Kisan aikana oli kuitenkin odotettavissa joutuminen pois mukavuusalueelta, joten kuuliaisesti pistin silmukat puikoille ja aloin neulomaan. Ajattelin myös kompensoida edellisen etapin saldoa ottamalla käyttöön sponsorilangan, jolla saisin edes yhden pisteen enemmän joukkueen kisasaldoon.

Sukka-Finlandiassa saa tänäkin vuonna ylimääräisen sponsoripisteen (1 piste per etappi), kun käyttää sponsorilankoja. Kisan aikana kyseisistä sukkalangoista saa alennuksia, mikä myös houkuttaa kokeilemaan jotain muuta lankaa kuin perus-7veikkaa. Itse olen tosin uskaltautunut vain Väinämöisen verran mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ehkä tulevassa kisassa kokeilen jotain uutta?


Aave
(Aave in Ravelry)

Mikä: Pitsivillasukat, 64 s. (koko 37-38)
Ohje: Aave / Heidi Alander
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen (väri Helmi)
Kulutus: 68 gr (34 gr/sukka)
Aikaa kului: 7,5 pvää

Lanka itsessään oli miulta tavallaan möhläysostos. Ostin sen näkemättä kuvaa, pelkän värjäyserän nimen perusteella. Väri oli Helmi, joten kuvittelin saavani jotain vaalea ja herkkää, kirkasta valkoiseen vivahtavaa. Sainkin helmeä. Sellaista ihan oikean helmen väristä, joka oli kaukana kuvitelmistani. Voi hitsit, tuhahtelin partaani. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Näissä sukissa väri pääsee oikeuksiinsa. Pitsi ja suorat osiot korostavat käsinvärjättyä sävyä ja tykästyin siihen kovasti neuloessani. Se on aivan ihanaa, ei liian harmaata eikä liian vaaleaa, vaan se sopii juuri tällaiseen kevyeen pitsi-ilotteluun. Asiat järjestyivätkin ihan itsestään.


Ohje oli itsessään selkeä ja yllättävän lyhyt. Kaaviossa oli muistaakseni yksi virhe, mutta se ei ehtinyt vaikuttamaan allekirjoittaneen neulontaurakkaan. Joskus ohjeissa on virheitä, mutta nopeimmat neulojat hoksaavat ne kyllä ja virheet pyritään korjaamaan mahdollisimman nopeasti.

Vuoden 2019 kisassa taisi olla jokaisessa ohjeessa hieman viilattavaa jos muistan oikein. Jopa lämmittelyohjeessa oli jotain pientä häikkää, mutta eiköhän tänä vuonna ole panostettu ohjeiden viimeistelyyn.


Neuloin sukat minimivaatimusten mukaan: varteen neljä mallikertaa ja jalkaterässä kolme. Hieman alkoi paniikki iskeä, kun kärkikavennukset sai aloittaa vasta B-kaavion kerroksella 18 ja sukat tuntuivat kilometrin pituisilta.
Onneksi se oli vain kuvitelmaa ja sukista tuli 37-38 kokoiset. Kantapäässä on vahvistettua  neulosta, joka ei kuulu suosikkeihini. Mielestäni se on turhaa, koska kun tekee riittävän napakkaa neulosta, sukat kestävät kyllä. Vaan ohje vaati vahvennetun kantapään, joten sellaisen neulostin.

Hauskana yksityiskohtana kantapään ohjeessa lukee "käännä työ"-lauseen sijaan "käänny". Huvitti kovasti kun kuvittelin neulojien kääntyvän aina ohjeen mukaisesti 45 astetta jompaan kumpaan suuntaan neuleen kääntelemisen sijaan.

Kärjessä tehtiin nauhakavennus ja viimeistely tapahtui silmukoimalla. Toisen sukan kärjessä hieman silmukka repsottaa, mutta sehän on vain hauska yksityiskohta. On vielä vähän parannettavaa silmukointitekniikassa.


Nämä sukat lähtivät viikon alussa ystävälleni Lappeenrantaan joulu-/syntymäpäiväsukiksi. Toivottavasti posti on kuljettanut ne perille saakka. Eihän se ole päivän päälle, kunhan ovat tämän vuoden puolella perillä.

Jos siuta houkuttelee kisata ensi vuoden kisassa tai sitten kannustusneuloa mukana, osallistumaan pääsee Sukka-Finlandian-sivuilla tästä linkistä. Kisa alkaa vasta tammikuun puolella, joten vielä ehtii hyvin ilmoittautumaan. Kisaan osallistumalla saa kuusi eri sukkaohjetta ja kaupantekijäisiksi lämmittelyohjeen sekä ilmeisesti jäähdyttelyohjeen.

Ihan vähän alkaa jo jännittää millainen kisa on tällä kertaa tulossa ja millaisia malleja pääsee neulomaan. Henkilökohtaisesti odotan erityisesti Tiina Kuun ja Anna Mäkilän malleja. Heidän suunnittelemista sukista olen tykännyt kovasti.

-Ricchan-

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Sukkia ystäville


Ensivaikutelma
(First Impression in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat
Ohje: Oma sovellus
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novitan 7veikka väreissä musta (99) ja tumma violetti (757)
Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 päivää

Näissä on täysin samanlainen varsi kuin For the Horde-villasukissa, jotka tein rakkaalleni kolmisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli neuloa uudet versiot kyseisistä villasukista, mutta neuloin liian tiukkaa ja sukan varsi ei sitä myötä sujahtanut kantapään ylitse.
"Eih!" pääsi suustani ja mökötin sohvan nurkassa ainakin viitisen minuuttia. Sitten keksin, että onneksi on muitakin immeisiä joille kelpaavat villasukat. Ei olisi pakko purkaa jo neulottuja varsia.

Ja tästä lähti suunnittelu. Värit sopivat Ma-Chanille täydellisesti, joten lähdin etsimään jonkinlaista kirjoneulekuviota jalkapöydän päälle. Sukupolvien silmukat-kirjan lapas-osiostata löytyikin sitten Suursaaret-kuvio. Jalkapohjaan päätin tehdä perinteisiä raitoja: 2 violetilla ja väliin 1 mustalla.


Varsi on neulottu niin, että violetti on dominoivana värinä. Vaihtamalla lankadominanssin olisin saanut mustan nousemaan paremmin esille myös jalkapöydässä. Vaan koskapa halusin kuvion olevan hankalammin tulkittava, pidin violetin dominoivana versiona. Näin  sain aikaan sen efektin, ettei nopeasti katsottuna musta kuvio nouse kovinkaan helposti esille.

Lopputuloksena oli sopivaa epämääräisyyttä: ensivaikutelmaltaan musta väri näytti syövän violetin ja kuvio erottui vain haaleasti. Sitten kun silmä tottuu väriyhdistelmään, sen kauneus nousee esiin.

Tästä syystä sukkien nimeksi nousi Ensivaikutelma. Kun tutustumme uuteen ihmiseen, me näemme vain pintakerroksen ja senkin vain pikaisella vilkaisulla. Siitä jo teemme arvioita yksilön persoonallisuudesta, tuomitsemme/ihailemme jotain ulkoista piirrettä ja kaiken sen perusteella osa jopa olettaa, tuleeko uuden tuttavuuden kanssa toimeen vai ei. Vaan kunhan tutustumme kyseiseen henkilöön, alamme nähdä pieniä vivahduksia siitä, millainen ihminen kyseinen persoona on. Kun katsomme tarkemmin, huomaamme miten monisyinen se henkilö onkaan.

Lopputulemana sainkin kopiosukkien sijaan jotain jännää ja vähän syvällisemmän tarinan neuleen taustalle. Tykkään kovasti näistä sukista, toivottavasti Ma-Chankin tykkää.



Mummin reseptillä
(With Grandma's recipe in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat
Ohje: Mummin perinnevillasukkamalli
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen sport värissä Hämy
Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 5,5 päivää

Syksyllä Savonlinnassa järjestettiin Syystulet-tapahtuma, jonne suuntasimme ystäväni kanssa. Kävelimme kaupungin rantaraitin halki kojujen halki Riihisaareen ja teimme siellä kierroksen ihmetellen, mitä kaikkea keskiaikamarkkinoilla olikaan tarjottavanaan. Nautiskelimme mansikkasuklaatikuista, kauhistelimme vartaassa hengaavaa kokonaista sikaa, söimme muurinpannuletut silmät aukaisevan kahvin kera.  Löysin itselleni oman kettupatavahdin jota olin himoinnut jo pitkään sekä samasta kojusta valurautapannun puunaamiseen tarvikkeita.

Takaisin päin kulkiessa Harjun langan tarjouslankakori kiinnitti huomioni. Sitten huomasin vieressä toisen korin, jossa oli Louhittaren lankoja -15% hintaan. Ja pari muutakin koria tupaten täynnä ihanuuksia, kaikki samassa kauppakojussa. Eihän siitä ohi päässyt ilman ostoksia...


Ystävä ihastui Väiskin harmaaseen sport-lankaan, josta sovimme diilin: hän kustantaisi pari vyyhtiä lankaa ja mie neuloisin niistä villasukat. Yhdistin työpyynnön tämän vuoden Sukkasatoon ja sain sillä edes yhden parin satosaldoon, mwahaha.

Yllättäen kävi niin, että villasukat neuloutuivat yhdestä vyyhdistä. Tätä ei tapahdu kuin erittäin harvoin. Yleensä saan varata vähintään sen 200 grammaa lankaa villasukkaparia varten ja lähes aina olen joutunut korkkaamaan sen varalla olleen vyyhdin/keräsen jotta saan neulottua kärjet loppuun saakka.

Väri tässä langassa on aivan ihana, vaikka harmaa ei lempiväritaulukostani löydykään. Tämä väri on sellainen elävä harmaa, väriskaala vaihtelee lempeästi lähes sinihopeisesta syvempiin ja tummempiin sävyihin. Käsinvärjätyissä langoissa on vain jotain sellaista mitä teollinen värjäys ei saa aikaan...

Kohta tässä varmaan nirsoutuu liikaa - ja kotimaiset värjärit kiittävät.

-Ricchan-

lauantai 7. syyskuuta 2019

Hiekkamyrsky talven keskellä

Päätinpä sitten jatkaa talvisissa tunnelmissa. Suurta syytä asiaan ei ole: kuvakansiossa oli vielä yhden neulepipon kuvat editoimatta ja nepä tästä nyt tein valmiiksi asti. Pääsee sitten ajankohtaisiin asioihin eli tämän vuoden puolella valmistuneisiin neuleisiin :3


Talvimyrsky
(Winter Storm in Ravelry)

Mikä: Palmikkopipo kirjekuoripäättelyllä (144 s)
Ohje: Hiekkamyrsky / Anna Johanna
Puikot: 4 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Isoveli petrooli (187/7413) ja tummansininen (158/1542)
Kulutus: Petrooli 108 gr, tummansininen 79 gr eli yht. 187 gr
Aikaa kului: 4 pvää

Eka kuva on tarkoituksella sumea enkä tarkoittanut sitä blogiin ladattavaksi... Tarkoitus oli vielä lisätä lumihiutaleita saadakseni aikaan myrskymeininkiä, mutta en halunnut editoida liikaa. Harmittaa joissain sarjoissa kuinka videoon lisätään tietokoneella juttuja, sitten se editoidaan täydelliseksi... jonka lopuksi kaiken päälle lätkäistään lumisadetta. Etenkin suoratoistopalveluissa näytöllä saattaa tapahtua sen verran, että kun vielä nettiyhteys/kuvantoistovehkeet eivät pysy perässä niin seurauksena on pelkkää rakeista lumimösmöä.

Joten lumipyry sai luvan jäädä. Kuva kuitenkin viehätti kaikessa pehmeydessään, joten eiköhän se kelvanne - päätyi kuitenkin blogipostauksen pääkuvaksi ja instaankin asti.

Yritin hakea talvista raikkautta näihin kuviin. Vähän sellaista esimakua tulevasta kunhan tuo syys pääsee etenemään. Pakkasen kirpeys tuntuu niin hyvältä, mutta syksyn kuulauskin viehättää kovasti allekirjoittanutta.


Kyseessä on siis vuoden 2018 viimeinen valmistunut työ. Iskä sai tästä itselleen joululahjan - kevättalvella ja pari kuukautta myöhässä. Huppista. Melkein pitäisi jo nolottaa moinen myöhästely.

Koska halusin pitää iskän korvat lämpiminä, tein kaksinkertaisen reunan. Ensin neuloin tummansinisellä 2 oikein 2 nurin-neulosta hilppasen verran eli jumalattoman monta kerrosta. Sitten kävin raidoittamaan vaalealla, niin että vaaleat raidat kasvoivat ja tummat pienenivät. Lopulta yhdistin reunat jo lähes perinteeksi muodostuneella silmukoiden poimimisella.

Tämän jälkeen siirryin ohjeen pariin. Palmikkokuvio oli selkeä ja miellyttävää neulottavaa. Jännyys koittikin kirjekuoripäättelyn merkeissä. Oli muuten aikamoista aivojennyrjäyttelyä, kunnes ymmärsin kuinka se oikein toimii. Ja sitten ihastuinkin tekniikkaan todella paljon <3


Tykkään päättelyn lisäksi ohjeen palmikkokuviosta. 12 silmukan kuvio muodostuu kahdeksasta kerroksesta jotka vievät mukanaan. "Jospa neulon vielä yhden kerroksen"...
Ohjeessa vihjattiin kirjekuoripäättelyn syövän pipon korkeutta jonkun verran, joten palmikoita tuli neuloa reilusti. Neuloin kuusi kertaa kaavion verran eli yhteensä 48 kerrosta. Toivoin sen todella riittävän.

Kirjekuoripäättely oli ihan mahtava tapa saada yksinkertaiseen pipoon jännä ulkomuoto. Ohjeen esimerkkipipo on neulottu pehmoisesta kasmir-langasta, joten tällainen villainen tuhti versio toi valitettavasti omat ongelmansa päättelyn suhteen. Sormivoimat olivat koetuksella, mutta sain valmista aikaan (vähän myös pelotti puikkojen puolesta). Piposta tuli niin ihana, että päätin adoptoida sen mikäli se ei sopisikaan iskän isompaan päähän.


Huoleni oli kuitenkin aivan turha. Pipo on nähty käytössä ja sitä on kehuttu lämpimäksi. Aivan varmasti, onhan Isoveli tujakkaa villaa.

Neulonta sujui kuin huomaamatta, pipoon ei kulunut kuin muutama päivä ja se oli jo valmis. Kun neulekärpänen puraisee ja ohje osuu kohdalleen niin valmista tulee hyvinkin nopeasti. Jospa jonain päivänä tekisin samanlaisen pipon itselleni, kenties vähän vähemmän paksusta langasta. Lipastossa olisi juuri sopivasti pörröistä Picchun sataprosenttista alpakkaa odottamassa vain neuleprojektia...

-Ricchan

perjantai 16. elokuuta 2019

Corgipipaa ja SukkaSatoa

Hui miten talvisia kuvia onkaan tässä päivityksessä! Monessa blogissa on tullut vastaan syksyisiä fiiliksiä, joten lienen sitten hiukan aikaani edellä - tai vaihtoehtoisesti jäljessä, aivan kummin vain.

Pääasia molemmissa vuodenajoissa on se, että lämmikettä tarvitaan. Ja lämmin tämä pipo-otus todellakin on.


Peruspipo à la corgi

Mikä: Kirjoneulepipo
Ohje: CorgiLove / Jonna Kapela
Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot
Lanka: Novita Isoveli tummansininen (158) ja petrooli (187)
Kulutus: Tummansininen 112 gr, petrooli 106 gr eli yht. 218 gr
Aikaa kului: 5,5 pvää

Kuvissa esiintyvän pipon neuloin armaalleni joululahjaksi. Valitettavasti paljastui, että se on aivan liian pieni! * gasp *
Eli ei muuta kuin neulomaan uutta. Lankaa ei ollut aivan riittämiin, joten tämä ensimmäinen kuvissa esiintyvä versio piti pistää lihoiksi (tai ehkä sittenkin langoiksi). Voi hitsit. Onneksi uusi pipo on samanlainen joten kuvat pystyi hyötykäyttämään tähän postaukseen, mwahah.

Huvittava muistella, miten niin salaa pakersin ykkösversiota, mutta sitten kakkosversion neulostin ihan avoimesti soffalla istuksiessa. One Pieceä taisi mennä useampi jakso. Mistä tuli mieleen, että odotan innolla Masterchef Australian 11. kautta joka pitäisi alkaa viimeistään syyskuussa. Kuinka moni on mukana hypetyksessä?


Ohjeen löysin Räveltämöstä, on ilmainen ja suomenkielinen. Hirmu selkeä, ruutukaaviota oli helppo seurata eivätkä rivit hyppineet silmissä.
Kuviota en muokkaillut yhtään, mutta reunuksen tein kaksinkertaisena. Juuri nyt ohje on hukassa joten en voi edes tarkistaa mitä kaikkia muita modauksia olen tehnyt. Ainakin enempi silmukoita, muistaakseni 2 tassukuviokertaa piti lisätä.

Pidin kovasti pipon yksinkertaisesta ulkoasusta. Kahdella värillä saadaan kauniin yksinkertainen kirjoneule, jossa piti tosin aika urakalla sitoa lankalenkkejä. Eivätpä ne miuta kauheasti haitanneet ja tuovatpahan lisää paksuutta.


Erityisesti söpöt tassukuviot yhdistettynä sydämiin olivat omaan mieleeni kovastikin. Kukapa koirafani ei haluaisi tällaista päähinettä itselleen. Mies on monen muun kanssa aivan ihastunut vauhtimakkaroihin, joten tämä lahjus oli täsmäosuma. Jeij!

Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että vaikka pipo valmistui viidessä päivässä, hengasi se puolivalmiina puikoilla viisi kuukautta. Valmistuminen tapahtui toukokuussa, joten käyttöönottoa saataneen odottaa jonkin aikaa.


Viime aikoina on kauheasti ollut tekemistä näyttöjen suorittamisessa ja amk-kurssien kanssa. Tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit aika haipakkaa. Viime vuoden SukkaFinlandian kisasukat ovat vielä kuvaamatta - hienosti ovat jaksaneet odotella työpöydän nurkalla siistissä pinossa tätä tulevaa tapahtumaa. Lisäksi Ma-Chan muistutteli, että SukkaSato on aivan nurkan takana. Jösses, olin melkein unohtanut! Hilppasin äkkiä Ravelryyn päivittämään ryhmän infokuvaa sekä lisäilemään ajantasaisia keskusteluketjuja.

Jälleen kerran satoa kerätään vain Räveltämössä. Tägillä sukkasato2019 voi merkitä tulevia jalanlämmikeprojekteja ja ryhmän löytää klikkaamalla tästä. Instaankin voitaisiin yrittää saada Sukkasato2019-tägillä kuvia keskeneräisistä tai valmiista töistä.


Olisi niin monta neuletta josta haluaisin vielä höpötellä, mutta niiden lienee odoteltava omaa postaustaan. Joten toivotan tässä kohtaa kivaa syksyn alkua kaikille :3

- Ricchan -

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Peruspipsa käännetyllä reunalla

Kun neulova ihminen yleensä kysyy elämänsä valon toiveita hattuasioiden suhteen, kohtaa hän todennäköisesti jonkun seuraavista lauseista: "Joku ihan tavallinen." "Peruspipo." "Ei mitään ihmeellisyyksiä."

Yritä siinä sitten neulojana juonia, kuinka voisi täyttää toiveen, mutta saada silti tehtyä jotain pientä kommervenkkiä ettei neulonta olisi kerrassaan aivotonta meininkiä. Joskus aivottomuus on aivan ihanaa ja kerrassaan mieltä tyhjentävää meditaatiota. Joskus taas se ei todellakaan riitä, ei ainakaan tässä pipossa.


Peruspipo vol I
(Casual Beanie Vol I in Ravelry)

Mikä: Pipo omalla ohjeella (210 s)
Ohje: Oma räpellys
Puikot: 2,5 mm Chiagoo-pyöröt
Lanka: Holst Garn'in Highland värissä Turf (suom. nurmi)
Kulutus: 97 gr
Aikaa kului: 6,5 pvää

Ymppäsin pipoon käännetyn reunan, jotteivät ukkelin korvat paleltuisi. Kokeilin lisäksi uutta tekniikkaa: pipon neulomista pyöröpuikoilla kaapelin avulla. Tämä olisi tavallaan testipipo koonsa puolesta, jotta voisin neulostaa talveksi sitten violetista värjätystä Purple Touchista vuorellisen version. Tämä yksilö valmistui viime vuoden lokakuussa, joten mitään kiirettä en ole uuden version kanssa pitänyt. Jospa sitten kunhan saan SukkaFinlandian jäähdyttelyohjeen neulosteltua...

Lanka oli periaatteessa sukkalankaa (80 % villaa, 20 % nylonia), ei todellakaan tuntunut siltä. Niin pehmoista ja hyvin puikoilla kulkevaa tavaraa, ai että. Tykkäsin todella. Tavallisesti myös saan neuloessa sormeni auki, mutta ei tämän langan kanssa.


Alkuun laskin silmukat testineuleesta saadakseni oikean kokoisen pipon. 34 s/10 cm ja 50 krsta/10 cm kertoi statistiikka. Eli tutummin 3,4 silm/1cm leveyssuuntaan ja 5 silm/1 cm pystysuuntaan. Koska päänympärys oli 58,5 cm, tarvitsisin rapiat 198,9 silmukkaa. Pelasin sitten varman päälle ja tein 210 silmukalla, ihan vain ettei tule liian pieni. Onneksi pelasin, tuli juuri hyvän kokoinen pipo-otus.

Ohje on harvinaisen simppeli: Joustinta neulotaan ensi alkuun 40 kerrosta, sitten vielä 45 kerrosta. Taitoksen pituudeksi saadaan 7-8 cm, joka peittää korvan. En muista miksi, mutta näiden kahden välissä kavensin pois silmukoita niin että jäi 192 silmukkaa. Tämän seurauksena piti sitten neulostaa osa silmukoista 3 oikein yhteen kahden silmukan sijaan.

Seuraavaksi neule taitetaan ja nostetaan pohjasta silmukat, jotka neulotaan yhteen nykyisten silmukoiden kanssa (tarkempi selostus kahden vuoden takaa tästä linkistä). Sitten vain posotellaan suoraa kunnes pipo on miellyttävä korkeudeltaan. Itse pääsin helpolla, vain 33 kerrosta tarvittiin - ainakin kun vertaa joustinneuleen kerrosmääriin.


Kavensin aika haipakkaa, 30 kerrosta lisääntyi pipoon. Sen oli tarkoitus olla 6 cm korkeutta ainakin paperilla, pipossakin kaiketi. Yksi välikerros olisi ollut varmaankin hieman tarpeen ulkonäöllisesti, mutta mies tuntui tykkäävän päätä pitkin etenevästä kavennuksesta. Jos se hänelle kelpaa, niin kelpaa se allekirjoittaneellekin.

Pipo on ollut käytössä, ja se jos mikä on paras kiitos neulojattarelle. On ilo nähdä oma kättensä työ tekemässä sitä mihin se on tarkoitettu: lämmittämässä rakasta kumppania <3

-Ricchan-

torstai 24. tammikuuta 2019

Aika rientää



Ja se todellakin tuntuu rientävän! Blogi on ehtinyt jo kypsään kuuden vuoden ikään ja sen kunniaksi päräytämmekin synttäriarvonnan. Me molemmat haluamme osoittaa suurta kiitollisuutta teitä kaikkia kohtaan jotka olette eksyneet blogiimme lukemaan vahingossa tai joskus jopa tahallisestikin. Myös instagramin puolella (kassaatko_blogi) suuri ihmetys koitti kun seuraajiemme numerollinen määrä tavoitti kolminumeroisen summan.

Kiitos teille kaikille ja loistavaa alkanutta vuotta pakkasineen kaikkineen!

Mitä arvotaan?

4 numeron tilaus Suuri Käsityö-lehteä, jossa neulontaohjeiden lisäksi ompelua, koristelua, virkkaamista, askartelua ja vaikka mitä. Ei liene turhan tuntematon lehti kenellekään.

Kuinka osallistun?

Laitahan spostia osoitteeseen kassaatko (at) kassaatko.fi ja laita viestiin seuraavat tiedot:

* Nimesi/nimimerkkisi
* Spostiosoitteesi
Suosikkijuttusi blogistamme
Mikä sai sinut tänään hymyilemään

 Tadah! Siinä kaikki, tähdellä merkityt tiedot ovat pakollisia.

Milloin arvonta päättyy?

Osallistua voi kuun loppuun saakka (31.01.-19) ja arvonta suoritetaan helmikuun ensimmäisenä päivänä.

Rekisteriselostetta

Sähköpostit poistetaan arvonnan suorittamisen jälkeen eikä niiden sisältämiä tietoja luovuteta kolmansille osapuolille. Poikkeuksena arvonnan voittaja jonka lisätietoja tullaan tarvitsemaan lehtitilauksen tekoa varten.
Arvonnan järjestäjät eivät saa tästä mitään rahallista suoritetta miltään taholta, vain hyvää mieltä ja ihmetystä.

Tällä kertaa arvonta toimii spostitse eikä kommenteissa, sillä halusimme parantaa lukijoidemme tietoturvaa. Kommenteissa kaikki näkevät sähköpostiosoitteet, mutta meilin kautta ne päätyvät vain meidän tietoisuuteemme - josta ne poistuvat arvonnan jälkeen.

Toivomme monia osallistujia ^___^

Pakkasterveisin,

Ricchan ja Ma-Chan

torstai 10. tammikuuta 2019

Sukka-Finlandia ja raitasukkaa

Voiko lapselle tehdä villasukat niinkin synkästä väriyhdistelmästä kuin punainen ja musta?

Kyllä voi, varsinkin jos mukaan ynnää vielä valkoisen hieman keventämään vaikutelmaa. Lopputulos on kevennyksestä huolimatta särmikäs ja sukista löytyy asennetta.



pikkuHemmot
(pikkuHemmot in Ravelry)

Mikä: 3-vuotiaalle villasukat, koko 28 (56 s)
Ohje: PikkuHemmot (oma ohje, tulossa)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: 7veikka punainen, musta ja valkoinen
Kulutus: Punainen 28 gr, musta 27 gr, valkoinen 23 gr eli yht. 78 gr (39 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Näistä sukista ei juurikaan ole sanottavaa. Siskonpojan lempiväri on punainen ja halusin tehdä hälle synttäreiksi raitasukat. Oheisväreiksi valikoituivat musta ja valkoinen, koska fiiliksellä mentiin ja ne sopivat todella hyvin kirkkaaseen joulunpunaiseen.

Onni onnettomuudessa, kävi nimittäin tuuri ja pikkukaveri oli toivonutkin punaisia sukkia synttäreiksi. Lahja osui siis napakymppiin. Mukana oli tietysti vähän karkkia ja Autot-palapeli, ettei olisi aivan liian pehmeää menoa.


Huolimatta kantapään raidoituksen ajatusvirheestä tykkään sukista kovasti. Musta kantapää vie ajatukset pois joulusta ja tasapainottaa koko yleisolemusta. Värit sopivat ja sukat ovat selkeästi punamustat enemmmän kuin puna-musta-valkoiset.

Näissä sukissa tein myös yksinkertaisen nauhakavennuksen, sillä halusin kokeilla miltä se näyttäisi. Taistelen kahden eri kavennustyylin välillä, mutta taitaa olla että valitsen tähtikavennuksen.


On ihan hurjaa, miten iso jalka pienellä lapsella loppujen lopuksi on. Tiukalla käsialallani 56 silmukkaa tarvittiin ympärysmittaan. Omaan, kymmenen numeroa isompaan laitan kuitenkin jo sen 64 silmukkaa.

Sitten vielä lopuksi juttua kansallisesta nopeusneulontakisasta eli  tutummin Sukka-Finlandiasta. Se on tällä hetkellä menossa, lisäinfoa saa heidän kotisivuiltaan (sukkafinlandia.fi). Ensimmäinen etappi starttasi viime sunnuntaina. Allekirjoittaneella on ensimmäinen sukka valmiina ja toista aloittelen tänään vihdoin ja viimein!

Lisäksi olen huisin onnellinen siitä, että tänä vuonna Ma-Chanin ja minun kanssa on kisaamassa kokonainen joukkueellinen muita neulojia. Kiitos teille ihanuuksille kun olette kanssamme kulkemassa tätä matkaa :3

-Ricchan-