Sukkia ystäville

Ensivaikutelma

(First Impression in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat
Ohje: Oma sovellus

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novitan 7veikka väreissä musta (99) ja tumma violetti (757)

Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 päivää

Näissä on täysin samanlainen varsi kuin For the Horde-villasukissa, jotka tein rakkaalleni kolmisen vuotta sitten. Tarkoituksena oli neuloa uudet versiot kyseisistä villasukista, mutta neuloin liian tiukkaa ja sukan varsi ei sitä myötä sujahtanut kantapään ylitse.
"Eih!" pääsi suustani ja mökötin sohvan nurkassa ainakin viitisen minuuttia. Sitten keksin, että onneksi on muitakin immeisiä joille kelpaavat villasukat. Ei olisi pakko purkaa jo neulottuja varsia.

Ja tästä lähti suunnittelu. Värit sopivat Ma-Chanille täydellisesti, joten lähdin etsimään jonkinlaista kirjoneulekuviota jalkapöydän päälle. Sukupolvien silmukat-kirjan lapas-osiostata löytyikin sitten Suursaaret-kuvio. Jalkapohjaan päätin tehdä perinteisiä raitoja: 2 violetilla ja väliin 1 mustalla.

Varsi on neulottu niin, että violetti on dominoivana värinä. Vaihtamalla lankadominanssin olisin saanut mustan nousemaan paremmin esille myös jalkapöydässä. Vaan koskapa halusin kuvion olevan hankalammin tulkittava, pidin violetin dominoivana versiona. Näin  sain aikaan sen efektin, ettei nopeasti katsottuna musta kuvio nouse kovinkaan helposti esille.

Lopputuloksena oli sopivaa epämääräisyyttä: ensivaikutelmaltaan musta väri näytti syövän violetin ja kuvio erottui vain haaleasti. Sitten kun silmä tottuu väriyhdistelmään, sen kauneus nousee esiin.

Tästä syystä sukkien nimeksi nousi Ensivaikutelma. Kun tutustumme uuteen ihmiseen, me näemme vain pintakerroksen ja senkin vain pikaisella vilkaisulla. Siitä jo teemme arvioita yksilön persoonallisuudesta, tuomitsemme/ihailemme jotain ulkoista piirrettä ja kaiken sen perusteella osa jopa olettaa, tuleeko uuden tuttavuuden kanssa toimeen vai ei. Vaan kunhan tutustumme kyseiseen henkilöön, alamme nähdä pieniä vivahduksia siitä, millainen ihminen kyseinen persoona on. Kun katsomme tarkemmin, huomaamme miten monisyinen se henkilö onkaan.

Lopputulemana sainkin kopiosukkien sijaan jotain jännää ja vähän syvällisemmän tarinan neuleen taustalle. Tykkään kovasti näistä sukista, toivottavasti Ma-Chankin tykkää.

Mummin reseptillä

(With Grandma's recipe in Ravelry)

Mikä: Kuvioneulevillasukat
Ohje: Mummin perinnevillasukkamalli

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen sport värissä Hämy

Kulutus: Musta 98 gr, violetti 43 gr eli yht. 141 gr (70,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 5,5 päivää

Syksyllä Savonlinnassa järjestettiin Syystulet-tapahtuma, jonne suuntasimme ystäväni kanssa. Kävelimme kaupungin rantaraitin halki kojujen halki Riihisaareen ja teimme siellä kierroksen ihmetellen, mitä kaikkea keskiaikamarkkinoilla olikaan tarjottavanaan. Nautiskelimme mansikkasuklaatikuista, kauhistelimme vartaassa hengaavaa kokonaista sikaa, söimme muurinpannuletut silmät aukaisevan kahvin kera.  Löysin itselleni oman kettupatavahdin jota olin himoinnut jo pitkään sekä samasta kojusta valurautapannun puunaamiseen tarvikkeita.

Takaisin päin kulkiessa Harjun langan tarjouslankakori kiinnitti huomioni. Sitten huomasin vieressä toisen korin, jossa oli Louhittaren lankoja -15% hintaan. Ja pari muutakin koria tupaten täynnä ihanuuksia, kaikki samassa kauppakojussa. Eihän siitä ohi päässyt ilman ostoksia...

Ystävä ihastui Väiskin harmaaseen sport-lankaan, josta sovimme diilin: hän kustantaisi pari vyyhtiä lankaa ja mie neuloisin niistä villasukat. Yhdistin työpyynnön tämän vuoden Sukkasatoon ja sain sillä edes yhden parin satosaldoon, mwahaha.

Yllättäen kävi niin, että villasukat neuloutuivat yhdestä vyyhdistä. Tätä ei tapahdu kuin erittäin harvoin. Yleensä saan varata vähintään sen 200 grammaa lankaa villasukkaparia varten ja lähes aina olen joutunut korkkaamaan sen varalla olleen vyyhdin/keräsen jotta saan neulottua kärjet loppuun saakka.

Väri tässä langassa on aivan ihana, vaikka harmaa ei lempiväritaulukostani löydykään. Tämä väri on sellainen elävä harmaa, väriskaala vaihtelee lempeästi lähes sinihopeisesta syvempiin ja tummempiin sävyihin. Käsinvärjätyissä langoissa on vain jotain sellaista mitä teollinen värjäys ei saa aikaan...

Kohta tässä varmaan nirsoutuu liikaa - ja kotimaiset värjärit kiittävät.

-Ricchan-