#APK

Nykyisessä työpaikassani olen saanut kunnian tutustua useaan aivan mahtavaan ihmiseen. Tiimissämme on lähes 20 jäsentä, joista jokainen tulee toimeen keskenään: meillä ei ole muodostunut klikkejä tai pieniä ryhmittymiä. Se on jotain, mitä arvostan suunnattomasti. Hyvin harvassa työyhteisössä ihmiset ovat olleet niin ihania kuin mitä nykyisessä työpaikassani.

Tiimissämme käy välillä vierailevia tähtiä: harjoittelijoita, määräaikaisia, ja sitten työpaikkaa vaihtavia henkilöitä. Jokainen on otettu vastaan innolla ja lämmöllä, sekä päästetty jatkamaan matkaansa kauniiden sanojen sekä satunnaisten lahjusten merkeissä. Jokainen heistä on ollut tärkeä osa tiimiämme, eikä heidän panoksensa ole jäänyt tiimiläisiltämme huomioimatta.

Eräs lähtijöistä oli määräaikainen tehopakkaus, suorastaan kyborgi. Jollei satunnaisia hulimattomuusvirheitä olisi ollut, olisin joutunut tökkimään häntä aina välillä neulalla - ihan vain tarkistaakseni, onhan hän varmasti ihminen. Oli hän, ja ihan huikea persoona kaiken huipuksi. Ollessamme samassa työpaikassa tämä tyyppi juhli synttäreitään syksyllä, joten lupasin neuloa hänelle villasukat.

#APK
(#APK in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko M (43 toivottavasti)
Ohje: Koneeseen kadonnut / Tiina Kuu, Tuhansien villasukkien maa-kirja
(Moreeni 2019)
Puikot: 3 mm metallisukkapuikot
Langat: 7 veljestä Luosto (894), 7 veljestä tumma vihreä (396),
kataja (390) ja valkoinen (11)
Kulutus: Luosto 71 gr, tumma vihreä 35 gr, kataja 21 gr, valkoinen 59 gr
eli yht. 186 gr (93 gr/sukka)
Aikaa kului: 9 päivää (projekti kesti 2 kk)

Kun sain idean lahjasukista, tiesin heti minkä mallin halusin toteuttaa. Tavoitteenani on neuloa Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa-kirjasta kaikki mallit ja tämä kyseinen ohje osui kuin nappi silmään. Työpaikka jossa tapasimme, pyrkii olemaan "tehdas" eli kyseessä on palvelukeskus, josta saa samalla ovenavauksella kaikki mahdolliset taloushallinnon palvelut. Tästä syystä hammasrattaat sopivat tunnelmaan täydellisesti. Myös ohjeen nimi antaa ehkä jotain viittausta siihen, millä tahdilla töitä tuppaa tulemaan tehtyä...

Halusin käyttää näihin sukkiin metsästäjälle sopivia vihreitä jämälankoja, ja sainkin upotettua niitä mukavasti tähän pariin. Itse asiassa jopa niinkin mukavasti, että jouduin ostamaan sopivaa uutta vihreää himppasen verran, jotta sain sukat valmiiksi. Olihan varastossani kirkasta ruohonvihreää, mutta se ei mielestäni sopinut yleisilmeeseen lainkaan.

Sukissa on käytetty kolmea eri vihreää, mikä symboloi osuvasti kyseisen työkaverin uraa meillä: hän oli todellinen moniosaaja, ei sanonut millekään työtehtävälle ei ja vaihtoi työtehtäviä suurin piirtein kuukauden välein. Erilaisia työtehtäviä tuntui kertyvän hurja määrä, enkä uskoisi itse oppivani puoliakaan siinä tahdissa mihin hän kykeni.

Sukissa yritin naamioida värinvaihtokohdat raidoittamalla, eli feidaus-tekniikalla. Siinä pyritään häivyttämään värinvaihto raitakerroksilla, jolloin vaihtokohta ei pomppaa selkeästi silmiin vaan vaihtuu kuin huomaamattaan. Omasta mielestäni onnistuin oikein mukavasti, vaikka varpaissa ja varressa onkin selkeästi eri värinen vihreä käytössä.

Huolimatta värien vaihtelusta ja kirjoneuleesta sukkamallin yleisilme on rauhallinen: Varren taittoreuna, kantapää ja kärki on neulottu yksivärisenä, jolloin kokonaisuus pääsee hengähtämään aika ajoin. Työkaverissa oli samanlaista tunnelmaa: vaikka hän teki paljon, ei hän koskaan tuntunut joutuvan kiireen valtaan: asiat tehtiin siinä tahdissa kuin ehdittiin ja kotiin lähdettiin kun työaika täyttyi. Olemmehan kuitenkin alalla, jolla et voi mitenkään saada pöytääsi täysin tyhjäksi koskaan - tarvitaan keskeneräisyyden sietokykyä.

Sietokykyä tarvittiin myös näitä sukkia neuloessa: Neuloin yhtä aikaa kahta sukkaa yhdeltä eri kerältä, eli lanka juoksi kerän sisältä sekä ulkopuolelta - eikä se ole kaikista helpoin tapa. Kärsivällisyys oli aika ajoin koetuksella, sillä langat menivät helposti keskenään ristiin niin, että selvittelytyöhön tuntui kuluvan välillä turhankin liikaa aikaa. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin kerinyt kaksi samankokoista lankakerää ja neulonut niiltä omat sukkansa. Siinä on tosin se vaara, että lanka ei lopukaan molemmissa sukissa samassa mallikohdassa. Puolensa ja puolensa, sanoisin.

Näissä sukissa pääsin nauttimaan Tiinan ohjeentekotaituruudesta: kirjoneule jatkui pohjaa myöten myös kantakiilojen kirjoneuleissa. Kiilakavennuksia ei juurikaan erota, vaan kuvio soljuu kauniisti vahvistetun kantapään jälkeen ja lähtee taas pyörimään neuleen ympäri samalla tavalla kuin varressakin.

Loppuun neulottiin yksivärinen nauhakavennus, joka viimeisteltiin silmukoimalla sukan pää kiinni. Pitäisi harjoitella tuota silmukointia lisää. Tuntuu, että hyvin usein teen liian kireän silmukoinnin ja sukan pää jää notkolle. Onneksi näissä osasin ottaa rennosti, eikä kärki kiristänyt ainakaan kuvausapuna olleen rakkaani varpaita.

Tämän sukkamallin erikoisjujuna oli sukansuun taittoreuna, jonne sai piilottaa haluamansa tekstinpätkän. Loppuun kirjottiin ketjukuviota, jottei tarvinnut suotta vain kuljettaa lankaa mukana. Halusin kirjoneuloa varteen sanan "#apk" ohjeessa olleen "koneeseen kadonnut"-tekstin sijasta.

Opin kyseisen lyhenteen työkaverilta ja viljelimmekin sitä työpaikalla keskusteluissa aina silloin tällöin. Se oli osa työkaverin huumorintajua, joka osui hyvin yksiin oman, hivenen epämääräisen huumorini kanssa. Niin se vain pohjanmaalainen ja savo-karjalainen kykenivät pitämään työpaikalla hauskaa, vaikka paine tuntui niskassa ja tunteja kertyi.

Kiitos siis sinulle, olit ihan mahtava tyyppi ja loistava työkaveri! Ei yhtään harmittanut kun päätit avata siipesi ja lähteä tavoittelemaan unelmaasi. Näiden villasukkien myötä toivotan vielä blogini kautta sinulle kaikkea hyvää ja seuraan mielenkiinnolla urasi kasvua. Sinulle vain taivas on rajana!

-Ricchan-

Näperreltävät

Sain helmikuun 2021 lopulla tilaustyön ystävältäni. Hän oli nähnyt vanhassa Sukat & Lapset-lehdessä ohjeen söpöihin pupusukkiin ja toivoi sellaisia itselleen, mielellään vaaleanpunaisina. Koskapa allekirjoittaneen lankavarastossa ei oikein ole kyseistä väriä, oli lähdettävä ostoksille. Sukka-Finlandia 2021 oli parhaillaan menossa, joten käytin saatuja alennuskoodeja hankkiakseni hempeän väristä Aara-lankavärjärin Tuuma-sukkalankaa.

Pupu-sukat
(Pupu-sukat in Ravelry)

Mikä: Hörökorvat (64 s.)
Ohje: Hörökorvat /Parhaat Sukat & Lapaset 2018
Puikot: 3,5 mm Knit Pro-hiiliteräspuikot
Lanka: Aara'n Tuuma (Ilta/0003)
ja Schachenmayr Fashion Soft Mix (01/514653)
Kulutus: Tuuma 83 gr, FSM 4 gr eli yht. 87 gr (43,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 6 päivää

Sukkien saaja sai itse valita langan, ohjeistin vain valitsemaan vahvikkeellista, mielellään vähän paksumpaa sukkalankaa. Lopullinen valinta osui Tuuma-lankaan, joka on kotimaista 80 % superwash-käsiteltyä merinovillaa, jonka vahvikkeena on nailonia. Väri oli tosiaan aika hempeän persikkaisen vaaleanpunertava, sävy elävä ja kaunis - kuten käsinvärjätyt langat tuppaavat olemaan. En ole aikaisemmin neulonut Aaran lankoja, mutta sileä, kiiltävä tuntuma oli miellyttävää neulottavaa. 7veikkaan tottuneena oli kuin olisi silkkiä neulonut.

Arvelin kokeilla ensin 72 silmukalla. Ohjeessa perussukkaan neulotaan lisäosina korvat sekä tehdään pieni häntätöpö varteen. Sukkaosuus valmistuikin nopeasti kun pääsin neulomaan Passion for Success-seminaariviikonloppuna aivan urakalla. Vaan yllättävää olikin, kun sukat oli kasteltu ja pingotettu, ja nehän levähtivät: luulin tehneeni koon 39 villasukat, mutta sain 43-45 jalkaan sopivan parin. Ohops.

Pienen tilannearvion jälkeen vähensin silmukkamääräksi 64 ja johan alkoi tulla oikean kokoista sukkaa. Alkuun resoriin neulotaan perusversiona "2 oikein 2 nurin"-joustinta, josta tosin neuloin oikeat silmukat takareunastaan. Tällä tavalla sain liukkaasta merinosta katseenkestäviä silmukoita. Loppu olikin sitten perussukkaa vahvistetulla kantalappu-kantapäällä ja kärkeen tuli siisti nauhakavennus.

Joku voisi sanoa, että onpa kerrassaan tylsää neuloa vain oikeaa, mutta miulle tämä sopi oikein hyvin. Aivot narikassa oleva terapianeulonta tekee jokaiselle neulojalle hyvää silloin tällöin. Sitä paitsi tiesin pääseväni vielä ihmettelemään korvien kanssa - enkä muuten ollut väärässä.

Korvat neulottiin nimittäin erikseen ja yhdistettiin varsinaisiin sukkiin myöhemmin.

Korvat olivatkin sellaiset kerrassaan näperreltävät: ne neulottiin 13 silmukalla, joihin lisättiin muutama silmukka ja sitten kavenneltiin pitkästi pois jotta pupunkorvat muodostuivat. Lisäksi niihin neulottiin valkoiset kappaleet sisuksiksi.

Koska vedin mutkat suoriksi, nostin korvan alareunasta muutamat silmukat ja aloin neulomaan valkoisia osia suoraan kiinni. Sivut toki piti myöhemmin vielä silmukoida umpeen, jotteivät valkoiset sisukset aivan lörpsöttäisi.

Lopuksi tehtiin vielä kaksi kappaletta söpöjä hännännypyköitä, jotka kiinnitettiin resorin alapuolelle. Merinovillainen lanka aiheutti omat ongelmansa kun kiinnittelin korvia paikalleen: ompeleiden tuli olla riittävän napakoita, etteivät korvat lörpöttäneet miten sattuu. Pari kertaa piti ottaa uusiksi.

Eivätkö nuo hännät olekin niin söpöjä? Muutenkin tykästyin tähän malliin kovasti ja päätin olla purkamatta ne liian isoiksi levahtaneet villasukat. Uskoisin, että joulupukki löytää heille oikean osoitteen...

Nämä tilatut sukat matkasivat Savonlinnaan lämmittämään ystäväni jalkoja. Yritin saada sukat mahdollisimman nopeasti valmiiksi, mutta kyllähän siinä vierähti aikaa ennen kuin sain valmista - ja sittenhän piti tosiaan vielä kuvata sukat blogitekstiä varten. Mutta toukokuussa muistaakseni lähetin sukat matkaan ja ne kelpasivat saajalle oikein mainiosti. Ja mikä parasta, olivat vielä oikean kokoisetkin.

Kuvauspaikaksi valikoitui aivan ihana kelottunut kanto joka on ulkoilureittimme varrella. Maa oli vielä kosteaa, mutta puu oli kuivaa ja se on jotenkin todella hienon näköinen. Toivottavasti sitä ei koskaan jyrsitä ylös, sillä se hohtaa uskomattoman valkeana taustalla olevia haapoja ja pajuja vasten.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Vielä lunta ei ole saatu maahan, onneksi tällä viikolla päästään jo nauttimaan parista pakkasasteesta sekä tuulen tuiverruksesta. Tuskin maltan odottaa, talvi-ihmisenä rakastan lunta sekä pakkasta!

-Ricchan-

Valmiina talveen!

Ikihaasteeni nykyisessä parisuhteessa ovat olleet lapaset, jotka olisivat riittävän lämpimät pitämään armaani sormet lämpöisinä myös kovilla pakkasilla. Olen neulonut ensimmäisiksi joululahjoiksi C'thulhu-kirjoneulelapaset, kahta vuotta myöhemmin onteloneuleella Totorot, mutta tässäkin asiassa voidaan mennä vielä pidemmälle.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tieto nukkalapasista, joita entisaikaan käytettiin veden kantamiseksi kaivosta: tarvittiin sellaiset sormiensuojat, joiden kastuminen jääkylmällä kaivovedellä ei haitannut. Ratkaisuksi nuo viisaat vanhat immeiset olivat kehitelleet lapasten sisälle neulottavan raakavillaisen vuoren. Raakavilla on siitä hieno kuitu, että ominaisuuksiensa vuoksi se lämmittää myös märkänäkin. Englanninkielinen termi tälle neulontatekniikalle on "thrumming", eli neuleen sekaan neulotaan kehräämätöntä lampaanvillaa.

Vedenkantolapaset
(Vedenkantolapaset in Ravelry)

Mikä: Nukkalapaset
Ohje: Vedenkantolapaset / Lee Esselström, YLE
Puikot: 5 mm hiilikuitusukkapuikot
Lanka: Merino Extrafine 85 /Schayenmayr, musta (väri 299)
Villa: Kehräämätön, värjätty 100 % suomenlampaanvilla
Kulutus: Lankaa 105 gr (52,5 gr/lapanen), villsa 81 gr (40,5 gr/lapanen)
Aikaa kului: 7 päivää (projekti kesti 4 kuukautta)

Isot. Muhkeat. Pehmoiset. Kun käden työntää lapaseen, vastassa on villainen taivas.

Lapaset valmistuivat viime huhtikuussa, joten nyt on valitettavasti semisti hieman hankaluuksia muistella, mitä kaikkea näistä tuli pohdittua. Sen tietenkin muistan, että ensimmäinen lapanen oli liian pieni ja meni uusiksi. Yleensä neulon myös kolmen millin puikoilla, joten nämä 2 mm isommat versiot tuntuivat tukkipuilta.

Lanka oli aika neutraali neulottava, paitsi että se halkesi helposti. Vika oli kuitenkin neulojassa, ei langassa: Merinon luonteeseen kuuluu liukkaus, sillä langan kuidut eivät "nukkaannu" yhtä tehokkaasti toisiinsa kiinni kuin sukkalangoissa. Koska säikeet erottuvat helposti toisistaan, sen myötä oli aika helppo puikolla sohaistessa saada mukaan vain kaksi kierrettä koko langan sijasta.

Oppia ikä kaikki, ensimmäisen lapasen peukaloon mennessä olin kokemuksen kautta kehittynyt nappaamaan koko langan puikoille, eikä epäilyttäviä säikeitä enää risottanut sinne sun tänne.

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että välillä uusien asioiden kokeileminen turhauttaa. Uusiin asioihin menee enemmän aikaa kuin jo totuttuihin tapoihin, minkä lisäksi se myös väsyttää enemmän. Onkin aika normaalia, että uutta neuloessa kirosanoja lentelee aina silloin tällöin - varsinkin jos huomaa tehneensä virheen. Se harmittaa jotenkin tosi paljon, koska onhan sitä neulovana ihmisenä pakko oppia uudet tekniikat heti kerrasta, vai mitä?

Ja kun sitten tekee uutta tekee ja haluaa täydellistä, joutuu valitettavasti purkamaan kerran jos toisenkin. Ensimmäisessä lapasessa oli ohjeen mukaiset 36 silmukkaa, mutta se oli aivan liian kapea miehen isoon käteen. Aloitin alusta ja otin isompaan versioon puikoille 44 silmukkaa ja johan alkoi kokoa olemaan. Melkein jopa lähes hirvitti, että nyt tulee sellaiset jättimuhvilapaset että oksat pois. Onneksi ei kuitenkaan, vaikka kokoa valmiilla neuleella onkin.

Neuloessa lisäsin kehräämätöntä villaa tuppoina silmukoiden sekaan, ja sisäpuolelta lapanen onkin ihanan höpsön näköinen. Lapasen resori on kuvan alareunassa ja peukalo jossain oikealla. Villakuidut jätetään hörsöttämään tällä tavalla lapasen sisälle lenkkeinä, joita voi sitten asetella oman mielensä mukaan.

Lisäsin joka neljänteen silmukkaan villalenksun, mutta jos haluaa tiiviimmän villapinnan voi lenksun laittaa joka kolmanteen tai joka toiseen silmukkaan. Villan lisäämisen jälkeisellä kierroksella tuli muistaa neuloa silmukan mukana myös se lisätty villalenksu, jotta se jää silmukkaan "kiinni" ja pysyy paikallaan. Villaa sai myös aseteltua oikealla puolella esteettisemmäksi nostamalla villasilmukkaa puikolla ulkopuolelta.

Lenksut voi jättää hengailemaan sellaisenaan, tai vaihtoehtoisesti ne voi pömpsäyttää sydämen näköisiksi. Valinta on neulojan käsissä, tässä tapauksessa miehen näkemys lapasista vaikutti omaa mielipidettäni enemmän ja lenksuja ei kauheasti pömpsäytelty esiin.

Tein molempiin lapasiin nauhakavennukset peukaloon ja kärkeen, sillä tavalla oli helpompi pysyä kärryillä montako villatupsua vielä tarvitsi tehdä. Ohjeen mukaan rullailin tarpeen mukaan villaa pötköiksi, sillä sellaisenaan yksinkertaisena haituvana kuitu ei ollut neulottavissa lainkaan.

Kun pidin lapasia kuvauksissa, oli pakko välillä ottaa ne pois: villa heijasti kaiken lämmön takaisinpäin ja tuntui, että käsi ihan höyrysi kun sen otti esille pakkasilmaan. Oli myös kiva näpertää ja räpeltää villalenksuja, ilman että vaikutti muuten mitenkään levottomalta. Vaikutus oli varmaankin vähän samantyyppinen kuin muistisairaille tehdyissä näpertelymuhveissa, joissa on muhvin sisällä nappeja, neppareita, lenksuja ja vaikka mitä.

Lapaset onnistuivat mainiosti ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Toiset samanlaiset itselleni ovat mietinnässä, villaa kun jäi vielä reilut 50 grammaa. Se saattaisi riittää naisten koon lapasiin, jotka tosin taidan tehdä miesten silmukkamäärällä. Ohje näihin lapasiin on ilmainen ja kaikkien saatavilla YLE:n nettisivuilla.

Nautin tästä projektista ja vielä enemmän nautin siitä, jos mies saa pidettyä sormensa paleltumatta ensi talvena. Muussa tapauksessa lienee taas parin vuoden päästä aika etsiskellä entistä lämpimämmällä neuletekniikalla tehtävät lapaset käsien suojaksi sekä lämmikkeeksi. Minkälaista neuletekniikkaa sitä kokeilisikaan..?

-Ricchan-

Vuosikollaasi 2020

Kesäkuun kunniaksi muistellaan vuotta 2020 ja mitä kaikkea silloin on päässyt tapahtumaan.

Jokaista työtä pääsee tarkastelemaan klikkaamalla nimeä, blogikulkaisu avautuu uuteen ikkunaan. Otsikon alla on kunkin neuleen kohdalla pientä kommenttia, käytetty lankamäärä sekä suluissa aika, jonka kyseinen neuleprojekti on ollut työn alla. Kiirettähän meillä ei pidetä, hahah.

Aikuisten villasukkia 6 paria
Lasten villasukkia 5 paria
Pipoja 1 kpl
Villatakki, 1 kpl
=> 13 kpl valmistuneita töitä

1. Legato
SukkaFinlandia 2019 jäähdyttelysukat ja toinenkin ufo uunista ulos. 89 gr (lokakuu 2019 - tammikuu 2020)

2. Ingrid
SF 2020 ykkösetapin sukat. 122 gr (tammikuu 2020)

3. Ihana Valo
SF 2020 kakkosetapin sukat. 152 gr (tammikuu 2020)

4. Laura
SF 2020 nelosetapin sukat, pikkupikkupalmikkoa ja urakalla. 162 gr (helmikuu 2020)

5. Päivä Provencessa
SF etappi kutosen sukat, roosimista ja simppeliä ruutukuviota. 205 gr (helmikuu - maaliskuu 2020)

6. Rentopipo
Söpö lörskäpipo omaan käyttöön. Ohje löytyy blogitekstistä ja on ilmainen kaikille. 53 gr (maaliskuu 2020)

7. Soulful
Kolmen vuoden työ, vihdoin valmiina. 138 gr (kesäkuu 2016 - maaliskuu 2020)

8. Meriraitaa
Koon 20-22 villasukat meriteemalla ja omalla ohjeella. 63 gr (maaliskuu 2020)

9. Kuusikkoraitaa
Koon 20-22 metsäiset villasukat. 64 gr (maaliskuu - huhtikuu 2020)

10. Kanervikkoraitaa
Koon 20-22 villasukat kukkain värein. 54 gr (huhtikuu 2020)

11. Punaraitaa
Koon 23-24 villasukat lapselle, ärpäkän punaisina. 71 gr (huhtikuu 2020)

12. Keltaraitaa
Koon 23-24 amppari-villasukat. 60 gr (toukokuu - heinäkuu 2020)

13. Sieltä tänne-villasukat
Vuoden 2020 Sukkasatoon sain vain yhden parin. 83 gr (syyskuu - lokakuu 2020)


Vuonna 2020 valmistui useita villasukkia, mutta muuten neuleita tuli määrällisesti vähemmän. Myös kulutetun langan määrä väheni sitä myöten edellisvuoteen verrattuna.
Sain valmiiksi kaksi keskeneräistä työtä: villatakin sekä viime vuodelta villasukat. Seuraavalle vuodelle siirtyi kaksi kappaletta keskeneräisiä, joista toinen (Hexapoda) on edelleen kesken (ollaan kesäkuussa 2021). Hupsista.

Langankulutus oli vuoden aikana n. 101 grammaa per valmistunut työ.  Villasukkiin ei paljoa lankaa uppoakaan, enkä tehnyt kuin yhden villatakin - ensimmäisen ja ainoani.
Keskimäärin olen neulonut vajaan pari kiloa joka vuosi, kuten alla olevasta listauksesta näkee. Tarkempi henkilökohtainen keskikulutus on nyt 1 kilo ja 755 grammaa vuodessa.

Langankulutus vuosittain:

2020: 1 kg 316 gr       (-650 gr)
2019: 1 kg 966 gr       (-740 gr)
2018:  2 kg 706 gr      (+1 kg 119 gr)
2017:  1 kg 587 gr      (-80 gr)
2016:  1 kg 667 gr      (-70 gr)
2015:  1 kg 737 gr      (+599 gr)
2014:  1 kg 138 gr      (-935 gr)
2013:  2 gr 73 gr         (+467 gr)
2012:  1 kg 606 gr

-Ricchan-

Ajattoman tyylikkäät

Kukaan ei varmaan ylläty kun mainitsen, ettei neulerintamalla ole juurikaan tapahtunut mitään toukokuun aikana. Perusvillasukkien neulominenkin on tuntunut jotenkin puuduttavalta. Mieli vetää ulos pihalle, työntämään kädet multaan ja kesäkuun alussa mattoja pesemään. Jotkut neulepuikot ja villasta vähänkään koostuva lanka, plääh suorastaan.

Nyt olisi siis oikein mainio aika huoltaa neuleet ja laittaa ne talviteloille. Vaan kummallisesti sukat eivät parsiudu itsestään eikä robottikäsi pyöritä nukanpoistajaa. Villapesusisko-huivi roikkuu naulakossa edelleen odottamassa pesua parin pipo-otuksen keralla.

Laiskuuttako? Ei välttämättä, pikemminkin viitsimättömyyttä. Ja jotenkin kukkaset houkuttelevat enemmän, vaikka niiden istuttamisessa olin myös auttamattomasti myöhässä. Nyt on kuitenkin yhdeksän pikkuruukkua tulossa, lajikkeina sinisievikki sekä koristetupakka kolmessa eri värissä. Multiin on päätynyt myös yksi kappale keltasipuleita, joka aloitti itämisen keittiön kaapissa. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan, mutta kukkivia kukkia lienee tiedossa vasta heinäkuun tietämillä...

Tiältä Sinne
(Tiältä Sinne in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koossa 38 (L-koko 72s.)
Ohje: Täältä Sinne /Tiina Kuu
Puikot: 2,5 mm ja 2,75 mm hiiliteräs-sukkapuikot
Lanka: Onion - Nettle Sock Yarn, väreissä hiili (1002) ja vihreä (1006)
Kulutus: Hiili 35 gr, vihreä 28 gr eli yht. 83 gr (41,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 8,5 päivää

Nämä ovat viime vuoden syksyllä valmistuneet sukat, eikä mennyt kuin reilu puoli vuotta valmiiksi saattamisen ja blogijulkaisun välillä. Ei paha, jäi jopa viisi kuukautta armonaikaa vuoteen.

Päätin ottaa kokeiluun arvonnasta voittamani ohkaiset, fingering-vahvuiset nokkoslangat ja heitin arvalla puikkokooksi 2,75 mm. Malliksi valikoitui suomalaisen luottosuunnittelijan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa-kirjasta (Moreeni 2019) kansikuvasukat, joilla lähdettiin syyskuussa 2020 liikkeelle. Reilua kuukautta myöhemmin sain sukat valmiiksi Sukkasato 2020-tapahtuman puitteissa ja päättelin langat 31. lokakuuta.

Ohje oli oikein selkeä sekä hyvin kirjoitettu, mutta siitä huolimatta jäin jumiin kantapään käännöksen jälkeen. Kyselin Sukkasadon Ravelry-ryhmässä apuja ja Heli-keiju keksi, että voisihan sitä kysyä suunnittelijalta suoraan. Ping, "Auttaiskohan TiiQ?".

Tiedättekö sen tunteen, kun supisette luokan takaosassa kaverin kanssa kuinka jokin on tosi vaikeaa, osaisikohan joku auttaa, supi supi, ja sitten kaveri äkkiä viittaakin ja kysyy opettajalta sen, mitä itse ei uskalla kysyä. Se oli päällimmäisin tunne, kun tajusin, mitä oli tapahtunut, hahah. Hyvät takaumat ala-asteelta siis. Ja tiedättekö, mikä oli parasta? Tiina vastasi!

Meillä Suomessa on todella ainutlaatuinen neulekulttuuri. Isot neulesuunnittelijatähdet kulkevat samoilla neulefoorumeilla kuin me "taviksetkin" ja heiltä voi mahdollisesti saada apuja. Kaikkihan eivät ole sosiaalisessa mediassa mukana, mutta osa on ja nyt kävi tuuri allekirjoittaneella. Kiitos Helille, kun hän uskalsi kysyä apuja ja suuret kiitokset Tiinalle vastauksesta :)



Varsinainen ongelmahan oli omassa tulkinnassani, kun luulin, että silmukoita pitäisi siirtää johonkin suuntaan, vaikka kerroksen vaihtumiskohta osuu L-koon ensimmäisessä sukassa kohdalleen ilman mitään kommervenkkejä.

Kuten kuvista näkee, sain jatkettua pienen hidastustöyssyn jälkeen villasukat loppuun saakka. Paras hetki neulonnassa koitti pohjan kavennusten jälkeen kun kuvio lähti rullaamaan puikoilla. Saatoin vain seurata kaaviota sivusilmällä, nauttien neulomisesta - sukat nimittäin valmistuivat sen jälkeen kuin itsestään.

Kantapään kiilakavennukset tapahtuvat sukan pohjassa

Lankana näissä sukissa oli Nettle Sock Yarn, joka pitää sisällään 70 % superwash-käsiteltyä villaa ja loput 30 prosenttia nokkoskuitua. Värjäys on eläväistä ja silmiin sopivan epätasaista. Neuletuntuma oli miellyttävä, vaikka välillä villahaituvat kutittivatkin nenukkia.

Jää nähtäväksi, miten nokkoskuitu toimii sukkien vahvikkeena. Kyseessä on kuitenkin sukkalangaksi tarkoitettu lanka, joten mielikuvani on vielä tässä vaiheessa positiivinen. Villa pitää jalat lämpimänä, joten pitää vähä kerrassaan alkaa katsella näille loppuelämän kotia. Vihreä kun ei oikein kuulu vaatteideni värisävyihin.

L-koon sukkiin meni lankaa yhteensä 83 grammaa, eli yllättävän vähän - varsinkin, kun on tottunut noin sadan gramman kulutuksiin per sukkapari. Arvelin, että L-koossa saisin mahdollisesti sukat koon 38 tai 39 jalkaan, mutta näistä tuli lopulta passelit kolmekasit: ei liian lörpät, mutta ei toisaalta tyköistuvatkaan. Jos nokkoskuitu kestää, niin nämä ovat juuri hyvät kenkäsukat syksyisempiin keleihin.

-Ricchan-

Kuvavarkaita liikkeellä - kuinka toimia

Joskus koittaa bloggaajan elämässä hetki, kun tajuat, että omat kuvasi ovat ties millä sivustolla pyörimässä. Näin pääsi käymään ja kyllä muuten harmittaa.

Huijaussivuston kuvaa

Tuossa ylempänä olevassa kuvassa näkyy keskellä ottamani turkoosi kuva siilisukista, joista voi lukea lisää tästä julkaisusta. Käytän nyt kyseistä kuvaa esimerkkinä. Tämän julkaisun kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla, muuten voi olla aika pientä katsottavaa.

Taisteluun valmistautuminen:

Hengitä syvään muutaman kerran. Harmitus on kova, mutta sinulla on keinoja vastaiskuihin. Kuvien laadun huonontaminen ei ole vaihtoehto eikä julmetun kokoinen vesileima auta juurikaan.

Craft Candidate-blogin julkaisussa (linkki) on ohjeistus, kuinka voit ilmiantaa kalastelusivustot. Eli jos sivusto yrittää tekeytyä luotettavaksi ja saada sillä tietoonsa ihmisten luottokorttitietoja tai muuten yrittää hyötyä rahallisesti, on se silloin kalastelusivusto. Se tulee sanasta Phishing, josta voi lukea lisää Kielikellon sivulta (linkki). Eli kaikki tuollaiset huijaussivustot ilmiantoon vain armotta.

Voit myös raportoida kuvan hakukoneelle (esimerkiksi Googlelle) ja vaatia sen poistamista. Lakipykälien takia hakukonetta ylläpitävä taho joutuu vaatimaan todisteita, että omistat kyseisen kuvan. No milläs sen sitten todistaa? Tiukka paikka, vaan onko sittenkään..?

Kuinka voit todistaa omistavasi kuvasi:

Etenkin digitaalisissa järjestelmäkameroissa muodostuu automaattisesti metadataa tiedostosta. Metadata tarkoittaa kuvatiedoston sisälle kirjoittunutta tai kirjoitettua näkymätöntä tietoa.
Metadataa saa käsiteltyä muun muassa ON1 Photo Raw 2020-kuvankäsittelyohjelmassa, jonne voi laittaa omistajan kohtaan oman nimensä, samoin copyright-kohtaan tarvittavat tiedot.

ON1 Photo Raw 2020-ohjelman näkymää

Kuvissa tämä metadata on nimellä "exif info", ja sen avulla saa laitettua kuvan sisälle tietoihin kuvaajan nimen (="Artist") sekä tekijänoikeusmerkinnän (="copyright"). Omien kuvien sisältämän, piilossa olevan metadatan voi tarkistaa esim. Exif info-sivustolta joko lataamalla kuvan koneelta tai kuvan osoitteella.

Exif Info-sivun etusivunäkymä

Analysoin huijaussivustolta löytämän kuvani ensin:

Kopioi kuvan linkki hiiren oikealla

Lisää linkki kohtaan "analyze a URL" ja klikkaa "inspect URL"

Sivusto siis lukee kuvan "sisälle" tallennetut tiedot, eli metadatan, ja tuo ne kirjalliseen muotoon:

Huijaussivuston kuvan metadataa

Seuraavaksi menin omalle blogisivustolleni ja kopioin siellä sijaitsevan kuvan linkin. Huomasin, että kuvan osoitehan on täysin sama kuin huijaussivustolla!

Metadata sekä osoite olivat täysin identtiset

Paljastui, että huijaussivusto käyttää suoralinkitystä. Eli sen lisäksi, että ne kelmit ovat vieneet kuvani, he vievät myös blogin kaistaa...

Huijaussivustot yleensä siis tykkäävät suoralinkittää kuvia suoraan sivustoilta. Paljon helpompaa kuin tallennus omalle koneelle ja sieltä lisäys omalle palvelimelle, bottikin osaa ja oppii - sekä on ihmistä huomattavasti tuotteliaampi.

Lopputulemana: kun analysoit editoimasi kuvan metadatan, pitäisi huijaussivuston kuvan metadatan vastata tätä informaatiota täysin. Jos lataamassasi kuvassa on sisällytetty dataan oma nimesi omistajaksi, löytyy se myös huijaussivustolta. Tässä tapauksessa niin ei ollut, pirskale sentäs.

Esimerkki, kun analysoin huvikseni saman kuvan, joka on siirretty suoraan kamerasta eikä mitenkään editoitu:

Kuvaa ei ole netissä, mutta analysoin sen suoraan tietokoneeltani

Jopas on paljon informaatiota!

Huomatkaa, että metadatassa näkyvät myös kuvaushetken asetukset, päivämäärä ja kellonaika -  jopa epäoleellista tietoa, kuten kameran akun varaus sekä lämpötila. Kaikki tämä tieto lisää kuvan kokoa ja hidastaa sivuston latautumista.

Eli en voi todellakaan suositella suoraan kamerasta lataamaan kuvia suoraan sivullesi, koska siellä voi olla piilossa sellaista tietoa, jota et nettiin muuten laittaisi  - esimerkiksi kännykällä otetuissa kuvissa on tarkka GPS-sijainti, jos GPS-paikannus on päällä ja kännykällä on lupa tallentaa tämä tietoa kameran ottamiin kuviin. Toisin sanoen jos otat esimerkiksi eteisen peilin edessä hassuttelukuvan kaverin kanssa, metadatan ja karttaohjelman avulla sijaintisi voidaan selvittää metrien tarkkuudella.

Alustapohjaiset palvelut kuten Facebook ja Instagram yleensä muokkaavat kuvia ja poistavat sieltä jonkin verran yksilöivää tietoa, kuten esimerkiksi GPS-sijainnit... Ja tekijänoikeusmerkinnät. Eli silloin et voi todistaa alustalle lataamasi kuvan omistusta, koska teknisesti ottaen esimerkiksi Facebook omistaa ne ja lataamalla kuvat palveluun annat tähän luvan. Tämän sisällön sitten palveluntarjoaja voi myydä eteenpäin.

Voi olla myös, ettei palveluun ladatessa kuvasta katoa mitään tietoja, vaan ne siirtyvät sellaisenaan eteenpäin. Tämä pitää testata jokaisen alustantarjoajan kohdalla erikseen.

Suoralinkitys kuriin:

Käytännössä suoralinkitys on kaistatilan varastamista ja se voi parhaimmillaan ruuhkauttaa käyttämäsi palvelimen: sivun latautuminen hidastuu mitä enemmän joku toinen suoralinkittää. Ei tunnu mukavalta, jos maksat palvelimesta ja kaistasta, ja sitten joku toinen hyötyy siitä tilasta ilmaiseksi. Myös blogeissa voidaan harrastaa tätä (yleensä tiedostamatta haittapuolia) lisäämällä kuvan osoite suoraan sivun koodiin.

Ilmaispalvelimilla kaistalle taas ei ole varattu kovinkaan paljon tilaa, joten kaikki liikenne huijaussivustolta syö liikennettä sinun blogisivustollesi ja kuormittaa palvelintasi. Pahimmassa tapauksessa blogisivusi kaatuu, jos sille on laitettu liikaa suoralinkkejä kuvien kautta.

Plussaharmi: Suoralinkitys ei ole rikos, mutta se rikkoo tekijänoikeuksia sekä on huonoa nettikäyttäytymistä. Tätä tapahtui aikoinaan virtuaalitalleillla turhankin tiheään (terveisiä 20-luvun alusta), mutta se väheni Facebookin, Instagramin ja muiden sovelluspohjaisten sosiaalisen median alustojen aikakauden astuessa voimaan.

1. Helppo tapa rikkoa suoralinkitys:

Muokkaa blogipostausta niin, että poistat kuvan, muokkaat koneella sen nimeä ja lataat täysin saman kuvan uudelleen -> kuvalle muodostuu uusi osoite. Bloggerin puolella pitää Googlen albumiarkistosta poistaa alkuperäinen kuva, jolloin huijaussivuston linkki katkeaa, kaistatila palautuu sinulle eikä kuva näy huijaussivuilla oikein. Ja sehän on heidän ongelmansa.

Vielä en saanut virhettä aikaiseksi huijaussivustolla, joten voi olla, että kuva on jossain Bloggerin/selaimen välimuistissa. Seurataan tilannetta.
LISÄYS 2 pvää myöhemmin: Kuva on poistunut huijaussivustolta.

Voitto!

2. Vielä helpompi tapa rikkoa suoralinkitys:

Kiellä suoralinkitys käyttämäsi palvelimen asetuksissa. Kovasti yritän selvittää, tarjoaako Blogger tällaista vaihtoehtoa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Osaisiko joku viisaampi kertoa aiheesta?

Lisää tietoa löytyy englanniksi sivulta
https://www.hostpapa.com/blog/security/how-you-can-prevent-hotlinking/

Tekijän tietojen lisääminen Irfanview-ohjelmalla:

Niin tai näin, olisi hyvä lisätä jokaiseen blogiin laitettavaan kuvaan omat tietosi metadataan. Tässä ohjeistus Irfanview-ohjelman kautta.

Irfanview on ilmainen ohjelma Windows-käyttöjärjestelmälle, kotisivut sekä latausmahdollisuus löytyy täältä.

Siilisukkien EXIF-info eli olemassaoleva metadata

Siilisukkien ICPT-data, täysin tyhjillään

Irfanviewillä voit myös lisätä copyright-merkinnän sekä kuvauksen (kuvaus siis näkyy kuvan tilalla, jos itse kuvatiedosto ei jostain syystä lataudukaan).

Nyt löytyy tietoa!

Lisää haluamasi tiedot. Lopuksi on klikattava "Write" (="Kirjoita") eli silloin ohjelma kirjoittaa kuvan taakse kaikki lisätyt tiedot ja ne tallentuvat kuvan "sisälle". Analysoidaan vielä tuo muokattu kuva huvin ja urheilun vuoksi.

Nyt näkyy, kelle kuva kuuluu

Ja kas, siellä on. Nyt sitten vain korjaan kyseisen blogijulkaisun lisäämällä tämän kuvan sen aikaisemman, vähemmän informaatiota sisältävän kuvan tilalle.

Huom!
Tallensin nämä ruutukaappaukset alun perin Paint-ohjelmalla ja PNG-muodossa. Silloin ei ollutkaan mahdollista tarkastella ICPT-dataa Irfanviewin kautta, mutta JPG-muotoon muuttaessa se onnistui.

Pitäkää pikselinne tallessa!

-Ricchan-

Ärpäkkäraitoja

Lasten sukkien linjalla jatketaan, tällä kertaa vuorossa on ärpäkän värisiä raitoja kera sysimustan ja raikkaan, kirkkaan valkoisen. Näiden villasukkien väreihin inspiroi aikanaan sukulaislapselle tehdyt villasukat, joista löytyy asennetta. Niiden pohjalta tuli sitten neulottua hurjan energisiä raitasukkia.

Puna-Hemmot

(Puna-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)

Ohje: Mummin opettamaa perussukkaa soveltaen

Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)

Lanka: 7 veljestä punainen (549), valkoinen (11) ja musta (10)

Kulutus: Punainen 38 gr, valkoinen 22 gr ja musta 11 gr

eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 2 pvää

Näihin pystyin käyttämään hyvin aikaa keväällä 2020. Jostain kumman syystä silloin aika monella tuntui olevan neulominen pääasiallisena ajanvietteenä. Kahdessa päivässä valmista, aika hurjalla tahdilla. Raidat tuntuisivat olevan miulle vähän sama asia kuin kirjoneule: tulee tehdyksi lähes huomaamattaan.

Sukat ovat perinteisellä mummin mallilla: joustinta varressa, hollantilainen kantapää, päällisosassa joustinneule jatkuu ja sitten nauhakavennus loppuun niin, että joustin jatkuu päätyyn saakka. Kivaa ja helppoa, tulee oikein istuvat sukat jotka tarvittaessa venyvät lapsen jalan kasvaessa. Pituushan ei juuri muutu, pohja on noin 16-17 cm pituinen kaiken kaikkiaan.

Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (4/2021) oli muuten Laitisen Niinan Kevättä rinnassa-mallissa käytetty tätä samaa nauhakavennus-tekniikkaa sen sijaan, että kärki olisi neulottu sileää, niin kuin monissa muissa samantyyppisissä malleissa. Olin ihan täpinöissäni: onkohan hänenkin isoäidillään ollut samanlainen tapa tehdä istuvia sukkia? Sitten heräsi viielä huikeampi ajatus, että olivatkohan meidän isoäitimme neulesiskoja* aikanaan? Se olisi aivan mahtavaa! <3

Kelta-Hemmot
(Kelta-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummiin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä keltainen (268), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Keltainen 31 gr, valkoinen 19 gr ja musta 10 gr eli yht. 60 gr (30 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Nämä pirteät, kevään väriset raidat pääsivät puikoille toukokuussa ja niistä tulikin itse asiassa vuoden 2020 toiseksi viimeiset villasukat - sekä toiseksi viimeinen valmis työ. Niin siinä vain käy, että kun elämänmuutos kolkuttaa ovelle, harrastukset jäävät. Onneksi vain väliaikaisesti.

Muutimme puolisoni kanssa uuteen kaupunkiin 2020 keväänä. Silloinen kotikaupunki vaihtui kolme kertaan isompaan versioon, virallinen valmistuminen merkonomiksi tapahtui muutama päivä muuton jälkeen, ja sitten olinkin heti seuraavana maanantaina aloittamassa uudessa, vakituisessa työpaikassa. Hurjaa oli vauhti silläkin saralla, vaikka itse sanonkin.

Nyt kun katson taaksepäin, niin olihan se aikamoinen hyppy tuntemattomaan. Silloin yllättävän moni sanoi, ettei olisi uskaltanut omassa elämässään moista toteuttaa. Lähteä nyt uuteen kaupunkiin, ei ystäviä eikä tukiverkostoja. Onneksi oli niitäkin, jotka tuumasivat, ettei sellainen ole este eikä mikään. Eikä se ole ollutkaan.

Kiitos kaikille, jotka olitte tukena tuona keväänä, sekä tietysti muuttoapulaisille. Olette uskomattoman rakkaita ja ihania. Halataan kun tavataan <3

-Ricchan-

*Neulesiskot = Villapesuohjelman Pirjon lanseeraama termi neuleyhteisön jäsenille, jotka rakastavat neulomista ja jakavat samat arvot. Itse me tehdään, mutta yhdessä.

Luontoraitoja

Villasukkia 1,5-2 vuotiaan koossa, eli kokonumeroina ilmaistuna appatirallaa 23-24. Lapsista kun ei oikein ota selvää, osa kasvaa niin että huis vaan yhdessä yössä monta senttiä ja toisilla ei kasvua meinaa huomatakaan. Vaan talven tullen kun etsitään sopivia saappaita, eivät ne edellisenä jouluna lahjaksi saadut kelpaa enää kuin nukelle vaikka tuntuu, ettei muksu kasva yhtään.

Siksi neuloja on ihan ihmeissään, kun yrittää väkertää lapsen villasukkia. Minkä kokoinen pohja pitää olla? Entä leveys? Onko varren oltava erikoistekoa vai riittääkö "aikuisen" malli, eli perusjoustin? Röyhelöitä vai ei? Väriä vai ei? Halutaanko jotain kuviota vai käykö perusraita? Kauheasti kysymyksiä sekä vaihtoehtoja.

Vaan onneksi asian voi ottaa lunkisti, luottaa matematiikkaan ja neuloa vain. Jämät saisi upotettua vauvan sukkiin, mutta pitäähän taaperoillekin olla sukkia kasvunvaraa sisältäviin saappaisiin, joissa tarvitaan vähän täytettä, kunnes lapsi kasvaa taas. Huis vain.

Joten tällä kertaa aiheena on kolmet villasukat, jotka neuloin suurin piirtein koossa 23 tai 24. Tutulla, mummin opettamalla ohjeella, jotta mieli lepää. Raitaa, koska raidat nyt vaan ovat ihania. Eri sävyissä tietysti, jotta neuloja ei vallan kyllästyisi. Ja tiedättekö mitä? Ei tarvinnut pelätä langan loppumista, mutta sai silti kulutettua jämäkeriä vallan tehokkaasti. Pieninä välitöinä taaperon sukat aivan ehdottomia, suorastaan herkullisia välipaloja.

Meriraitaa
(Meriraitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä tummansininen, valkoinen (11) ja vaaleansininen (127)
Kulutus: Tummansininen 30 gr, valkoinen 19 gr ja vaaleansininen 14 gr
eli yht. 63 gr (31,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää

Nämä ovat aivan ihanat. Pohjan pituus on suurin piirtein 15 cm, päkiän ympärys 16 cm, joten netin syövereistä löytyvien kokotaulukoiden mukaan tämän kokoisen sukan pitäisi mennä puolitoista vuotta olevan lapsen jalkaan. Väreinä merelliset sävyt ja sellainen fiilis näistä sukista jäikin. Puhdas valkoinen kirkastaa värejä, eikä lopputulos ole liian tumma, vaikka tummansininen mysteerijämä onkin valosyöppö.

Kantapää on perinteinen hollantilainen ilman vahvistusta. Olen huomannut, että napakalla käsialalla neulottuna ensimmäisenä villasukista hajoavat päkiät, mutta eivät kantapäät. Lisäksi en ole vahvistetun kantapään ystävä, joten kivempi näin. Kärkikavennukset on tehty tähtikavennuksena loppuun saakka.

Osa sukanneulojista neuloo mieluummin nauhakavennuksena, josta jättää muutaman silmukan verran kärkeen tilaa ja silmukoi kärjen kiinni. Sillä saadaan nättejä sukkia, mutta kuten arvata saattaa, ei ole minun juttuni. Kauniithan silloin villasukkien kärjistä tulee, sitä ei käy kieltäminen. Allekirjoittanut nyt vaan tykkää tehdä näin ja vielä ei ole tullut valituksia aiheesta.

Kuusikkoraitaa

(Kuusikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)

Ohje: Mummin opettama perussukka

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: 7 veljestä tummanvihreä (396), 7 veikka Eero luonnonvalkoinen (10)

ja Duo metsänvihreä (33)

Kulutus: Tummanvihreä 35 gr, l-valkoinen 19 gr ja metsänvihreä 10 gr

eli yht. 64 gr (32 gr/sukka)

Aikaa kului: 2,5 pvää

Luonnon väreillä jatketaan näissä sukissa. Luonnonvalkoinen kirkkaan valkoisen sijaan tällä kertaa, ja näihin sukkiin se tuntuisi sopivan vallan mainiosti. Tunnelma on paljon harmonisempi kokonaisuutta tarkastellessa.

Yksinkertaisuudessaan raidoitus menee niin, että ensin on 8 kerrosta pohjavärillä. Sitten 8 kertaa raitakerroksia, joissa on jokaisessa neljä kerrosta: 2 valkoisella, 1 metsänvihreällä, 1 pohjavärillä. Kun kahdeksan raitakerrosta on tehty, neulotaan kantapää. Silmukoiden nostojen ja kiilakavennusten jälkeen pasatellaan neljän kerroksen raitoja 6 kertaa, mutta siten, että neulotaan jalkapöydän silmukoilla joustinneuletta. Lopuksi tehdään pohjavärillä tähtikavennus.

Tarkempaa ohjetta on tulossa tulevaisuudessa, tosin raidattomana versiona. Vielä en ole täysin selvittänyt kärkikavennuksen yksityiskohtia, mutta se ei ole yrityksen puutteesta johtunut. Monessa perussukassa on kyllä joustinta jalkapöydän päällä, mutta ne aina lopetetaan ennen kärkikavennuksia ja kärki neulotaan sileänä.

Mummin sukissa joustin jatkuu loppuun saakka, enkä ole sellaista versiota nähnyt missään muualla, en edes Räveltämössä - ja siellä on sentään tällä päivämäärällä vajaat 45 000 villasukkaohjetta. Luomalla ohjeen mummin sukkiin haluan, että hänen neuleperintönsä jää elämään ikuisesti. Se olisi aivan upeaa.

Kanervikkoraitaa

(Kanervikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)

Ohje: Mummin opettama perussukka

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: 7 veljestä punavioletti (563), 7 veikka Eero kanerva (84) ja valkoinen (10)

Kulutus: Punavioletti 30 gr, kanerva 11 gr ja valkoinen 13 gr

eli yht. 54 gr (27 gr/sukka)

Aikaa kului: 2,5 pvää

Jostain syystä näihin sukkiin meni noin 10 grammaa vähemmän kuin muihin, vaikka neuloin samoilla puikoilla, samoilla langoilla ja samalla ohjeella. Vaan kas kummaa, vähemmän kului lankaa. Kyse lienee siis käsialan muutoksesta.

Luontoteema jatkuu raitojen välivalinnoissa. Lapsuudenkotimme vieressä oli pieni havumetsäpalsta perunapellon ja hiekkatien välissä, jossa olevalla aukealla kasvoi joka kesä kangaskanervaa sankoin joukoin. Tästä syystä minulle kanerva on yksi luontosuhteeni kulmakivistä. Missä on metsää, siellä kasvaa myös kanervia. Tai ainakin näin toivoisin asian olevan.

Tällaisia pikkutöitä tällä kertaa. Yhden sukkaparin neulomiseeen meni reilu pari päivää, joten mukavista välipaloista voi tosiaan puhua. Väriyhdistelmiäkin on mahdollista saada aikaan vaikka millä tavalla, tosin aina on ollut valkoinen tai luonnonvalkoinen lanka mukana tasapainottamassa väriskaalaa.

Taidankin tästä hipsiä katsomaan, millaisia värejä voisi lähteä yhdistelemään esimerkiksi huhtikuun villapesuhaasteen merkeissä...

-Ricchan-