keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Ärpäkkäraitoja

Lasten sukkien linjalla jatketaan, tällä kertaa vuorossa on ärpäkän värisiä raitoja kera sysimustan ja raikkaan, kirkkaan valkoisen. Näiden villasukkien väreihin inspiroi aikanaan sukulaislapselle tehdyt villasukat, joista löytyy asennetta. Niiden pohjalta tuli sitten neulottua hurjan energisiä raitasukkia.


Puna-Hemmot
(Puna-Hemmot in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä punainen (549), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Punainen 38 gr, valkoinen 22 gr ja musta 11 gr
eli yht. 71 gr (35,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 2 pvää

Näihin pystyin käyttämään hyvin aikaa keväällä 2020. Jostain kumman syystä silloin aika monella tuntui olevan neulominen pääasiallisena ajanvietteenä. Kahdessa päivässä valmista, aika hurjalla tahdilla. Raidat tuntuisivat olevan miulle vähän sama asia kuin kirjoneule: tulee tehdyksi lähes huomaamattaan.

Sukat ovat perinteisellä mummin mallilla: joustinta varressa, hollantilainen kantapää, päällisosassa joustinneule jatkuu ja sitten nauhakavennus loppuun niin, että joustin jatkuu päätyyn saakka. Kivaa ja helppoa, tulee oikein istuvat sukat jotka tarvittaessa venyvät lapsen jalan kasvaessa. Pituushan ei juuri muutu, pohja on noin 16-17 cm pituinen kaiken kaikkiaan.

Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä (4/2021) oli muuten Laitisen Niinan Kevättä rinnassa-mallissa käytetty tätä samaa nauhakavennus-tekniikkaa sen sijaan, että kärki olisi neulottu sileää, niin kuin monissa muissa samantyyppisissä malleissa. Olin ihan täpinöissäni: onkohan hänenkin isoäidillään ollut samanlainen tapa tehdä istuvia sukkia? Sitten heräsi viielä huikeampi ajatus, että olivatkohan meidän isoäitimme neulesiskoja* aikanaan? Se olisi aivan mahtavaa! <3


Kelta-Hemmot
(Kelta-Hemmot in Ravelry)

Mikä:
Taaperon villasukka, 56 s. (koko 25/27)
Ohje: Mummiin opettamaa perussukkaa soveltaen
Puikot: 3 mm sukkapuikot (metalliset)
Lanka: 7 veljestä keltainen (268), valkoinen (11) ja musta (10)
Kulutus: Keltainen 31 gr, valkoinen 19 gr ja musta 10 gr eli yht. 60 gr (30 gr/sukka)
Aikaa kului: 3 pvää

Nämä pirteät, kevään väriset raidat pääsivät puikoille toukokuussa ja niistä tulikin itse asiassa vuoden 2020 toiseksi viimeiset villasukat - sekä toiseksi viimeinen valmis työ. Niin siinä vain käy, että kun elämänmuutos kolkuttaa ovelle, harrastukset jäävät. Onneksi vain väliaikaisesti.

Muutimme puolisoni kanssa uuteen kaupunkiin 2020 keväänä. Silloinen kotikaupunki vaihtui kolme kertaan isompaan versioon, virallinen valmistuminen merkonomiksi tapahtui muutama päivä muuton jälkeen, ja sitten olinkin heti seuraavana maanantaina aloittamassa uudessa, vakituisessa työpaikassa. Hurjaa oli vauhti silläkin saralla, vaikka itse sanonkin.

Nyt kun katson taaksepäin, niin olihan se aikamoinen hyppy tuntemattomaan. Silloin yllättävän moni sanoi, ettei olisi uskaltanut omassa elämässään moista toteuttaa. Lähteä nyt uuteen kaupunkiin, ei ystäviä eikä tukiverkostoja. Onneksi oli niitäkin, jotka tuumasivat, ettei sellainen ole este eikä mikään. Eikä se ole ollutkaan.

Kiitos kaikille, jotka olitte tukena tuona keväänä, sekä tietysti muuttoapulaisille. Olette uskomattoman rakkaita ja ihania. Halataan kun tavataan <3

-Ricchan-

*Neulesiskot = Villapesuohjelman Pirjon lanseeraama termi neuleyhteisön jäsenille, jotka rakastavat neulomista ja jakavat samat arvot. Itse me tehdään, mutta yhdessä.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Luontoraitoja

Villasukkia 1,5-2 vuotiaan koossa, eli kokonumeroina ilmaistuna appatirallaa 23-24. Lapsista kun ei oikein ota selvää, osa kasvaa niin että huis vaan yhdessä yössä monta senttiä ja toisilla ei kasvua meinaa huomatakaan. Vaan talven tullen kun etsitään sopivia saappaita, eivät ne edellisenä jouluna lahjaksi saadut kelpaa enää kuin nukelle vaikka tuntuu, ettei muksu kasva yhtään.

Siksi neuloja on ihan ihmeissään, kun yrittää väkertää lapsen villasukkia. Minkä kokoinen pohja pitää olla? Entä leveys? Onko varren oltava erikoistekoa vai riittääkö "aikuisen" malli, eli perusjoustin? Röyhelöitä vai ei? Väriä vai ei? Halutaanko jotain kuviota vai käykö perusraita? Kauheasti kysymyksiä sekä vaihtoehtoja.

Vaan onneksi asian voi ottaa lunkisti, luottaa matematiikkaan ja neuloa vain. Jämät saisi upotettua vauvan sukkiin, mutta pitäähän taaperoillekin olla sukkia kasvunvaraa sisältäviin saappaisiin, joissa tarvitaan vähän täytettä, kunnes lapsi kasvaa taas. Huis vain.

Joten tällä kertaa aiheena on kolmet villasukat, jotka neuloin suurin piirtein koossa 23 tai 24. Tutulla, mummin opettamalla ohjeella, jotta mieli lepää. Raitaa, koska raidat nyt vaan ovat ihania. Eri sävyissä tietysti, jotta neuloja ei vallan kyllästyisi. Ja tiedättekö mitä? Ei tarvinnut pelätä langan loppumista, mutta sai silti kulutettua jämäkeriä vallan tehokkaasti. Pieninä välitöinä taaperon sukat aivan ehdottomia, suorastaan herkullisia välipaloja.

Meriraitaa
(Meriraitaa in Ravelry)


Mikä:
Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje:
Mummin opettama perussukka
Puikot:
3 mm sukkapuikot
Lanka:
7 veljestä tummansininen, valkoinen (11) ja vaaleansininen (127)
Kulutus:
Tummansininen 30 gr, valkoinen 19 gr ja vaaleansininen 14 gr
eli yht. 63 gr (31,5 gr/sukka)
Aikaa kului:
2,5 pvää

Nämä ovat aivan ihanat. Pohjan pituus on suurin piirtein 15 cm, päkiän ympärys 16 cm, joten netin syövereistä löytyvien kokotaulukoiden mukaan tämän kokoisen sukan pitäisi mennä puolitoista vuotta olevan lapsen jalkaan. Väreinä merelliset sävyt ja sellainen fiilis näistä sukista jäikin. Puhdas valkoinen kirkastaa värejä, eikä lopputulos ole liian tumma, vaikka tummansininen mysteerijämä onkin valosyöppö.

Kantapää on perinteinen hollantilainen ilman vahvistusta. Olen huomannut, että napakalla käsialalla neulottuna ensimmäisenä villasukista hajoavat päkiät, mutta eivät kantapäät. Lisäksi en ole vahvistetun kantapään ystävä, joten kivempi näin. Kärkikavennukset on tehty tähtikavennuksena loppuun saakka.

Osa sukanneulojista neuloo mieluummin nauhakavennuksena, josta jättää muutaman silmukan verran kärkeen tilaa ja silmukoi kärjen kiinni. Sillä saadaan nättejä sukkia, mutta kuten arvata saattaa, ei ole minun juttuni. Kauniithan silloin villasukkien kärjistä tulee, sitä ei käy kieltäminen. Allekirjoittanut nyt vaan tykkää tehdä näin ja vielä ei ole tullut valituksia aiheesta.


Kuusikkoraitaa
(Kuusikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä tummanvihreä (396), 7 veikka Eero luonnonvalkoinen (10)
ja Duo metsänvihreä (33)
Kulutus: Tummanvihreä 35 gr, l-valkoinen 19 gr ja metsänvihreä 10 gr
eli yht. 64 gr (32 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää

Luonnon väreillä jatketaan näissä sukissa. Luonnonvalkoinen kirkkaan valkoisen sijaan tällä kertaa, ja näihin sukkiin se tuntuisi sopivan vallan mainiosti. Tunnelma on paljon harmonisempi kokonaisuutta tarkastellessa.

Yksinkertaisuudessaan raidoitus menee niin, että ensin on 8 kerrosta pohjavärillä. Sitten 8 kertaa raitakerroksia, joissa on jokaisessa neljä kerrosta: 2 valkoisella, 1 metsänvihreällä, 1 pohjavärillä. Kun kahdeksan raitakerrosta on tehty, neulotaan kantapää. Silmukoiden nostojen ja kiilakavennusten jälkeen pasatellaan neljän kerroksen raitoja 6 kertaa, mutta siten, että neulotaan jalkapöydän silmukoilla joustinneuletta. Lopuksi tehdään pohjavärillä tähtikavennus.

Tarkempaa ohjetta on tulossa tulevaisuudessa, tosin raidattomana versiona. Vielä en ole täysin selvittänyt kärkikavennuksen yksityiskohtia, mutta se ei ole yrityksen puutteesta johtunut. Monessa perussukassa on kyllä joustinta jalkapöydän päällä, mutta ne aina lopetetaan ennen kärkikavennuksia ja kärki neulotaan sileänä.

Mummin sukissa joustin jatkuu loppuun saakka, enkä ole sellaista versiota nähnyt missään muualla, en edes Räveltämössä - ja siellä on sentään tällä päivämäärällä vajaat 45 000 villasukkaohjetta. Luomalla ohjeen mummin sukkiin haluan, että hänen neuleperintönsä jää elämään ikuisesti. Se olisi aivan upeaa.


Kanervikkoraitaa
(Kanervikko-raitaa in Ravelry)

Mikä: Taaperon villasukka, 48 s. (koko 23/24)
Ohje: Mummin opettama perussukka
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7 veljestä punavioletti (563), 7 veikka Eero kanerva (84) ja valkoinen (10)
Kulutus: Punavioletti 30 gr, kanerva 11 gr ja valkoinen 13 gr
eli yht. 54 gr (27 gr/sukka)
Aikaa kului: 2,5 pvää

Jostain syystä näihin sukkiin meni noin 10 grammaa vähemmän kuin muihin, vaikka neuloin samoilla puikoilla, samoilla langoilla ja samalla ohjeella. Vaan kas kummaa, vähemmän kului lankaa. Kyse lienee siis käsialan muutoksesta.

Luontoteema jatkuu raitojen välivalinnoissa. Lapsuudenkotimme vieressä oli pieni havumetsäpalsta perunapellon ja hiekkatien välissä, jossa olevalla aukealla kasvoi joka kesä kangaskanervaa sankoin joukoin. Tästä syystä minulle kanerva on yksi luontosuhteeni kulmakivistä. Missä on metsää, siellä kasvaa myös kanervia. Tai ainakin näin toivoisin asian olevan.

Tällaisia pikkutöitä tällä kertaa. Yhden sukkaparin neulomiseeen meni reilu pari päivää, joten mukavista välipaloista voi tosiaan puhua. Väriyhdistelmiäkin on mahdollista saada aikaan vaikka millä tavalla, tosin aina on ollut valkoinen tai luonnonvalkoinen lanka mukana tasapainottamassa väriskaalaa.

Taidankin tästä hipsiä katsomaan, millaisia värejä voisi lähteä yhdistelemään esimerkiksi huhtikuun villapesuhaasteen merkeissä...

-Ricchan-

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Vuosikollaasi 2019

Vuosi 2020 on jo kaukana takana, mutta halusin vielä tehdä itselleni vuoden 2019 vuosikollaasin. Näistä päivityksistä kun pääsee niin mukavasti tsekkaamaan yhdellä silmäyksellä mitä kaikkea on vuoden aikana saanutkaan aikaiseksi ja fiilistelemään valmiita töitä. Usein neuleet ovat jo matkanneet aikaa sitten uusille omistajilleen, joten myös heihin liittyviä muistoja nousee pintaan, samoin kuin kuvaushetken tunnelmia sekä tapahtumia.

Jokaista työtä pääsee tarkastelemaan klikkaamalla nimeä. Alla pientä kommenttia, käytetty lankamäärä sekä suluissa aika, jonka kyseinen neuleprojekti on ollut työn alla.

Aikuisten villasukkia: 11 paria
Lasten villasukkia: 1 pari
Pipoja: 2 kpl
Huivi: 1 kpl
=> 15 kpl yhteensä valmistuneita töitä



1. Taivaan Turkoosia
Pariskuntasukka Legatoille valmistuikin ennen Legatoja. 161 gr (marraskuu 2018-kesäkuu 2019)


 2. SF 2019 lämmittely - Elämän Virta
Sukka-Finlandiahan se taas käynnistyi, ja millä mallilla! 142 gr (joulukuun loppu 2018-maaliskuu 2019)


3. CorgiLove-pipo
Miehelle sittenkin jotain muuta kuin peruspipo. 218 gr (tammikuu-toukokuu)


4. SF 2019 etappi 1 - Naapurin Janne
Näistä tuli hirmu kivat. 160 gr (tammikuu)


5.SF 2019 etappi 2 - Aave
Kauniit ja sirot pitsisukat. 68 gr (tammikuu)


6. SF 2019 etappi 3 - Impromptu
Palkkiraitaa kuvioneuleilla. 176 gr (helmikuu)


7. SF 2019 etappi 4 - Harmonia
Tahatonta langanloppumista juuri sopivasti. 148 gr (helmikuu)


8. SF 2019 etappi 5 - Halo
Ainoikea-palkkeja ja sarvipalmikoita. 95 gr (helmikuun lopulta maaliskuun alkuun)


9. SF 2019 etappi 6 - Kärhöt
Kirjoneuletta pienimuotoisella yllätyksellä. 177 gr (maaliskuu)


10. Ma-Chanin synttärisukat
Neulojan tehtävänä on pitää kanssaneulojat sukissa. 141 gr (maaliskuu)



11. For the Horde!-uusinnat
Kun mies pitää villasukat hajalle, on niistä saatava kakkosversiot. 116 gr (maaliskuun lopusta huhtikuun loppuun)


12. Villapesusiskot-huivi
Suruhuivi. Tekstin kirjoittaminen vaati paljon rohkeutta, julkaiseminen vielä vähän lisää. 165 gr (kesäkuun alusta syyskuun alkuun)


13. Synttärisukat mummin reseptillä
Neulojan tehtävänä on pitää myös ystävät villasukissa. 85 gr (syyskuu)


14. Junasukat
Koska maailmassa ei ole koskaan riittävästi pieniä villasukkia. 42 gr (lokakuu)


15. Laiskapipoa
Neulojan tehtäviin kuuluu myös ystävien pipottaminen. 72 gr (marraskuu)


Vuosi 2019 oli todellinen sukkavuosi. Valmistuneiden töiden määrä tosin myös väheni reippaasti edellisvuoteen verrattuna, samoin kulutetun langan määrä.
Purettuja töitä oli pari kappaletta, keskeneräisiä siirtyi uudelle vuosikymmenelle myös kaksi kappaletta: Soulful joka on aloitettu jo kesällä 2017 ja SukkaFinlandian jäähdyttely Legato.

Keskimääräinen langankulutus oli n. 131 gr per valmistunut työ. Keskimäärin olen neulonut vajaan pari kiloa joka vuosi, kuten alla olevasta listauksesta näkee. Tarkempi henkilökohtainen keskikulutus on 1 kilo ja 810 grammaa.

Langankulutus vuosittain:

2019: 1 kg 966 gr      (-740 gr)
2018:  2 kg 706 gr    (+1 kg 119 gr)
2017:  1 kg 587 gr     (-80 gr)
2016:  1 kg 667 gr     (-70 gr)
2015:  1 kg 737 gr     (+599 gr)
2014:  1 kg 138 gr      (-935 gr)
2013:  2 gr 73 gr       (+467 gr)
2012:  1 kg 606 gr

-Ricchan-

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

2019 pienimmät

Hahaa, valitettavasti vielä ei ole aika päästä tälle vuosikymmenelle valmistuneiden töiden suhteen. Vuoden 2019 neulesaldosta olisi nimittäin jäljellä vielä yksi sukkapari, joka vetää vertoja söpöydessään kaikille neuleille. Liekö mitään suloisempaa kuin vastasyntyneen pikkaraiset villasukat?


Pikku-siniraitaiset
(Blue Little Stripes in Ravelry)

Mikä: Vauvan ensisukat (41 s.)
Ohje: Junasukka /Kerttu Latvala
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita - Baby Wool väreissä sininen (135) ja luonnonvalkoinen (011)
Kulutus: Sinistä 30 gr, valkoista 12 gr eli yht. 42 gr (21 gr/sukka)
Aikaa kului: 4 pvää

Nämä sukat olivat toinen ja viimeinen parini vuoden 2019 Sukkasatoon, jota kerätään Räveltämön puolella syyskuun alusta lokakuun loppuun. Lisää voi lukea ryhmästä, sinne pääset tästä (sivusto vaatii kirjautumisen). Kyseisenä vuonna saatiin kasaan 140 paria, mikä oli reilut sata yksittäistä villasukkaa enemmän kuin 2018.

Sukkasatoahan on kerätty joka vuosi 2013 alkaen, ensin blogissa ja sitten pelkästään Ravelry-sivustolla. Viime vuonna osallistujia oli jo reilut kolmisenkymmentä ja yhdessä keräsimme 160 paria erilasia käpälänlämmittimiä. Satoilun päätteeksi arvottiin vaikka mitä kivaa, itsekin lahjoitin nurjan verkkokauppaan 30 euron lahjakortin. Eli kannattaa osallistua, vaikka allekirjoittaneelle ei osunutkaan arpaonnea.

Kyseiset pikkusukat jäivät ilman blogipäivitystä tuona syksynä, kun oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja jotain opiskelujuttakin siihen aikaan. Vaan tässä nämä nyt ovat, ehkä vähän paremmassa valossa kuin satoon aikanaan laitetulla kuvalla:



Junasukka on vallan mainio valinta lapsen ensimmäisiksi villasukiksi, sillä niissä on tuo 4 nurjaa / 4oikeaa / 4 nurjaa sekä joustinta tasaisin välein. Sen ansiosta sukat pysyvät myös hurjasti potkivan lapsosen jaloissa. Muualta blogeista olen lukenut, että ovatpa jotkut aikuisetkin pyytäneet sukkia tällä kaavalla, joten mikäpä siinä. Etenkin kumisaappaissa on semi-oleellista, että sukat ovat riittävän pitkävartiset ja että ne myös pysyvät jaloissa lörpsähtämättä mytyksi nilkkaan.

Raidoitin näissä vauvan versioissa valkoisella ja sinisellä Baby Wool-langalla, ja tuloksena on aika kivat sekä raikkaat villasukat. Kaapin päällä ovat odotelleet, josko heitä varten ilmaantuisivat sopivan pienet jalat jonain päivänä... Vielä ei ole moista tapahtunut.

Baby Wool on konepestävää merinovillalankaa, mutta siitä jäi jotenkin muovinen vaikutelma kun vertaa käsittelemättömään merinovillaan. Vauvanvaatteissa voi olla, että se konepestävyys lienee kuitenkin tärkeämpi ominaisuus kuin luonnollisen villan muut ominaisuudet. Lanka oli myös aika liukasta neulottavaa, mutta se ei tahtia haitannut ja pari valmistui muutamassa päivässä. Valmistumista joudutti myös se, etten pudotellut silmukoita - tällä kertaa.

-Ricchan-

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Uusintasukat rakkaalle

Rakastan talvea ja olen tänä vuonna nautiskellut kylmistä pakkasjaksoista oikein urakalla. Vaan nyt huomaa, että neiti kevät on selkeästi jo nurkan takana odottelemassa vuoroaan: ulkona tuoksuu kevään vieno ensi tuulahdus, linnut ovat uskaltautuneet laulamaan ja oravat kipittelevät hangilla talvivarastojen tyhjennyttyä.

Muutama pakkasaste, kevyesti leijaileva lumi, harmaanvalkoinen pilvimassa ja sinisenä välkehtivä taivas sen takana - kohta on aika sanoa hyvästit tälle vuodenajalle. Pian kinokset sulavat, loska valtaa maan ja lopulta kaikki ruskeus vaihtuu, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kevään kirkkaaseen vihreään silmujen kasvaessa sekä ruohon noustessa esiin.

Onneksi siihen on vielä aikaa, sillä silloin neulojan vuodenkierto ottaa myös askeleen eteenpäin: villasukat pestään, huolletaan ja laitetaan takaisin kaappeihin odottamaan syksyn viileitä kelejä. Esiin kaivetaan kevyempää puuvillaa ja pellavaa raskaiden täysvillaisten neuletakkien sijaan. Harteille sekä kaulalle haetaan villashaalien sekä kaulureiden sijaan kevyitä huiveja.

Vaan ei meillä. Mies-rakas käyttää joka päivä villasukkia, kesälläkin. Ja koska 2016 tehdyt "For the Horde"-villasukat ovat olleet käytössä urakalla, oli niihin tullut useita reikiä parin vuoden aikana. Suunnitelmissa oli tuolloin, että tekisin vastaväreillä samanlaiset sukat, mutta se ajatus haaleni lopulta unohdukseen saakka. Kun sukkiin ilmaantui kunnon kokoisia reikiä 2018 syksyllä, oli tullut aika tehdä uudet, samanlaiset villasukat, jotta olisi jotain mitä pitää jalassa sillä aikaa kun alkuperäiset sukat olisivat korjauksessa.

Lauman puolesta! vol II
(For the Horde vol II in Ravelry)


Mikä:
Kirjoneulevillasukat, 72 s. (koko 42)
Ohje: Mummin opettama perus-sukka, Horde-kuvio Ravelrystä
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot
Lanka: 7veikka musta (väri 99) ja tumma violetti (väri 757)
Kulutus: Mustaa 76 gr, violettia 40 gr eli yht. 116 gr (58 gr/sukka)
Aikaa kului: 7,5 pvää

Aloitin uudet sukat maaliskuussa 2019 ja kuukautta myöhemmin sain ne sekä pois puikoilta että pääteltyä. Väreiksi valitsin LankaLipastosta löytyneet, miehen värimaailmaan sopivat langat. Musta ja tumma violetti eivät pienissä kuvioissa oikein tahdo erottua toisistaan, mutta isossa Horde-kuviossa ei ole mitään ongelmaa kontrastin kanssa.

Villasukat on neulottu täysin samanlaisella, identtisellä kaavalla punamustien versioiden kanssa. Hyvää on turha muuttaa. Tiukalla käsialallani miehen sukka vaatii 72 silmukkaa ja neuloin näköjään varmuudeksi 3,5 millin puikoilla.
Hetken aikaa kummastelin muistiinpanojani, mutta jos näin olen kerran muistiin kirjannut, niin sitten niin on oltava. Normaalisti käytän 3 millin puikkoja, joten tämä oli hivenen odottamaton. Tulipahan varmasti löysät sukat.


Käytännössä ensin neulottiin joustinta, sitten varteen tuli ympyröity miekkakuvio. Perinteinen hollantilainen lappukantapää, jalkaterään päälle isompi kuvio, alapuolella langan kuljetusta varten kaksi oikein kuviovärillä ja väliin 1 mustaa. Loppuun pelkällä mustalla tähtikavennus puikkojen ensimmäisistä silmukoista ja a vot! Valmista tuli!

Toiseen sukkaan kuvio on tehty peilikuvana. Se on tärkeää: tietää, kumpaan jalkaan se tietty sukka kuuluu. Sukat eivät siis vaihdu keskenään, vaan ovat aina samoissa jaloissa. Myös oleellinen asia rakkaalle villasukka-puristilleni.


Näitä sukkia on käytetty niin ahkerasti, etten ole päässyt niitä kuvaamaan. Suoraan jalkaan vaan, vips. Ja kas, tässä ollaan, kaksi vuotta myöhemmin. Pontta kirjoitukselle toi se, että sukat vaativat hieman parsimista alkuvuodesta: jalkapohjassa oli orastava reikä, jonka sain kursittua umpeen huomaamattomilla pistoilla (näkyy kuvassa vasemman jalan sukan pohjassa). Mies on hyvin tarkka villasukista, niiden pitää tuntua hyvältä eivätkä ne saa olla liian epämukavat korjauksienkaan jälkeen.

Purismista johtuvista syystä punamustat versiot odottavat edelleen korjaamista, neljä vuotta reikien ilmaantumisen jälkeen. Harkinnassa on, josko tekisin suosiolla toisen sukan kärjen uudelleen, varmuuden vuoksi.

-Ricchan-

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Neuleiden huoltamisesta: parsiminen

Olen nyt innostunut neuleiden parsimisesta ja niiden siistimisestä. Etenkin nukkaleikkuri on tullut tutuksi siivotessani hyvin käytettyjä lapasia sekä villasukkia. Lisäksi olen parsinut kahdet sukat ja varastossa olisi vielä kaksi paria odottamassa työstämistään.

Parsimisen olin laittanut tavoitteeksi vuoden 2020 neulebingoon, mutta vuosi ehti vaihtua ennen kuin sain tehtyä asialle mitään. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, mies-rakas meni nimittäin ja hajotti toisetkin villasukkansa. Jäljellä olivat enää entiset toimistosukat, eli ne kaikista epämukavimmat yksilöt. Mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi.

Harjoittelukappaleiksi valikoituivat - lähes arvattavasti - ihka ensimmäiset villasukkani, jotka olen saanut valmiiksi lokakuussa 2012. Niistä voi lukea lisää täältä. Kokeilin niihin Sormustimen blogista löytämääni pykäpistoparsinta-tekniikkaa.

Molemmat sukat olivat parsimista vailla ja odotelleet korjaamista jo... nooh, sanotaan, että parisen vuotta. Nämä sukat olivat olleet käytössä aika lailla puoli vuosikymmentä yhteen menooon, joten oli ihan odotettavissa, että päkiään ilmestyi reikä kavereineen ennemmin tai myöhemmin.

Ensimmäisen erheeni tein jo käyttövaiheeesa: en todellakaan lopettanut sukkien käyttöä heti kun huomasin niihin tulleen reiän. Jatkoin säälimättä käyttöä (rakkaimmat sukat kuitenkin..!), ja niin pikkureiästä tuli sen verran laajempi, ettei sukkia kehdannut käyttää. Blogipostauksia ja instagramia selatessani (sekä parista oivallisesta vaatteiden huoltamiseen keskittyvästä kirjasta) sain tietää, että on parempi huomata kulumat ajoissa ja reagoida niihin heti. Silloin ei pääse syntymään julmetun kokoisia reikiä tai hankaumia, vaan vaate on pelastettavissa huomaamattomasti.

Noh, villasukat pääsivät vihdoin työn alle: putsasin ne nukkaleikkurilla sisältä sekä ulkoa ja pääsin näkemään vauriot kokonaisuudessaan: Toisessa sukassa oli yksi isohko reikä, toisessa pari samankokoista päkiän kohdalla sekä alkavaa reiänalkua lähempänä päkiää.


Napsin jämälankapurkeistani valkoista villalankaa ja ryhdyin työhön. Parsimisohjeen hahmotus ei ollut aivan parhaimmillaan, joten ensimmäinen parsimis-yritelmä ei ihan onnistunut (alakuvassa oikeanpuoleisen sukan kirkkaalla valkoisella paikattu kohta). Toista reikää varten etsin instagramin keloista eli videoista Sormustimen ohjeistuksen ja ymmärrys parani heti. Sain aikaan siistiä pintaa ja se tuntui myös paljon kivemmalta jalan alla.

Toiseen sukkaan sainkin jo aikaan nättiä, lähes virkatulta näyttävää parsintapintaa. Alakuvassa vasemmanpuoleinen pinta on tehty niin, että ensin on parsittu oikealta pikkureikä ja sitten vasempaa isoa paikkaa jatkoin pitkälle päkiän alapuolelle. Päätin testata tätä tekniikkaa niin, että toisessa sukassa on paikkakohtien välillä eroa ja toisessa sukassa ei.


Molemmat paikkauspinnathan tuntuvat tuoreina jalan alla kävellessä, mutta niin se tuntuu jokaisessa paikassa. Kun parsinta/paikkaus on vasta tehty, sen jotenkin havaitsee paljon tehokkaammin. Vähän niin kuin uusi vaate on ensin paljon kireämpi, mutta pehmenee käytössä. Vastapestyt farkut lienevät paras vertauskuva tai vaihtoehtoisesti farkkujen haarapaikat. Ne vasta ovatkin epämukavat muutamat ensimmäiset päivät.

Käytössä olen huomannut, että isompi parsintapinta painuu nopeammin jalan alla eikä tunnu yhtä höperöltä kuin tuo sukka, jossa on eroa paikkojen välillä. Parsintasaumakaan ei tunnu enää lähes ollenkaan parin viikon käytön jäljiltä.

Suosittelen parsimisen opettelua lämpimästi: niillä saa rakkaille lempivillasukille lisää käyttöaikaa ja kun sen tekee hyvin, paikkaa ei viikon jälkeen enää edes huomaa. Harjoitustahan paikkuu vaatii, mutta kun tekee pisto kerrallaan, kehittyy huomaamattaan.


Pari vinkkiä itselle talteen (ja muutkin saavat toki hyödyntää):

1) Käytä joko ohuempaa lankaa kuin mitä työssä on, tai sitten jaa käyttämäsi villalanka kahtia. Näin paikka on vielä huomaamattomampi eikä tunnu niin paljoa jalan alla.
2) Valitse lanka, joka sointuu työsi väreihin. Sen ei ole pakko olla samaa väriä kuin pohjaväri.
3) Harjoittele ensimmäisillä kerroilla joko mallitilkkuun tai sitten johonkin ei niin tärkeään työhön.

Ja kas niin, taas vetää rakkailla sukilla muutaman vuoden eteenpäin. Vitsit miten kivaa!

-Ricchan-

p.s. Vähän epäilytti käyttää näitä paikattuja sukkia töissä. Onneksi en ole huomannut, että paikkauksella olisi enää samanlaista leimaa kuin joskus aikoja sitten. Se, mikä saattaa tuntua omassa mielessä köyhyyden osoitukselta onkin vuonna 2021 ekologista, arvostettua toimintaa. Sinällään hyvinkin loogista: mitä useamman vuoden käyttää tehtyä tavaraa, sen pidemmälle ajalle tavaran valmistuksessa aikaansaatu hiilijalanjälki tasoittuu.

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Neulebingo 2020 ja kuinka siinä kävi

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Meille laskeutui vihdoin joulukuussa lunta ja sen myötä pihaan ilmestyi iloisen oloinen lumiukkelssonkin. Hän on hieman takakenoinen vesisateen jäljiltä, mutta selvisi uudenvuoden rakettien paukutteluista ja vahtii nyt semi-tyytyväisenä pihapiirin asukkaita.

Loppuvuosi meni blogin puolella hiljaiselon merkeissä. Rauhoituimme perheessämme joulun viettoon jo ajoissa ja lakkasin ottamasta stressiä päivityksien tekemisestä. Tänä vuonna saman tyyppinen tahti jatkunee, eli aina joka parittoman viikon keskiviikko-torstai-akselilla olisi ainakin tulossa uusi päivitys neulekuulumisineen. Jos ei tule, niin sitten olikin väliviikko. Laiskanpulleasti uutta vuotta kohti siis...

Viime vuoden isoin neulejuttu henkilökohtaisella tasolla oli Maikin Kontin Räveltämön ryhmässä aloitettu Neulebingo-haaste, jossa oli tarkoituksena suunnitella neulevuotta 5x5-bingoruudukon avulla. Mukaan sai liittyä pitkin vuotta sekä keskustella aiheesta. Ketjuun osallistuneiden kesken arvottiin sitten vuoden mittaan muutamia palkintoja, joista kerrottiin Maikin youtube-kanavalla satunnaisissa videoissa.

Allekirjoittanut ilmoittautui mukaan tammikuussa into pinkeänä, ja nyt olisi sitten aika avata omaa menestystä. Sen verran voin tosin jo heti kättelyssä paljastaa, että ainuttakaan bingoriviä en saanut kerättyä. Myöskään yhtään palkintoa ei arpajaisissa (tietääkseni) osunut kohdalleni.

A1 - Polvisukat: jäivät tavoitteeksi, mutta onneksi on riittävästi villasukkia kaapissa (vaikka ei niin pitkiä)
A2 - Color Mixing-sukat: Tavoitteeksi jäivät.
A3 - 26 blogipostausta: vuoden aikana tuli tehtyä Ma-chanin kanssa yhteensä 24/26 päivitystä, että kauas ei jääty tavoitteesta.
A4 - SF20 Etappi 3/4: Laura-sukat valmistuivat ajallaan.
A5 - Julkineulonta: Noh, työpaikan Teams-kokous ja kamera päällä voitaneen laskea tähän mukaan?

B1 - Iskälle huppukauluri: En ehtinyt edes sopivaa ohjetta metsästää netin syövereistä.
B2 - SF20 Etappi 1/2: Neulomisen riemua tapahtui Ingrid-sukkien parissa sekä onnistuin kuin onnistuinkin neulomaan myös kakkosetapin Ihana valo-sukat.
B3 - GoT-huivi veljelle: Tulostin kyllä ohjeen, mutta aikaiseksi en saanut. Hyvä, että joulu on joka vuosi.
B4 - Kirjoneule: Sain Päivä Provencessa-sukissa toteutettua tämän ruudun.
B5 - 10 valmista työtä: Tämäkin onnistui, kaiken kaikkiaan sain valmiiksi 11 työtä viime vuonna. Niistä lisää 2020-vuosikollaasin merkeissä tulevaisuudessa.

C1 - Jämälankatyö: Blogipostauksia ei vielä ole, mutta Räveltämön puolella on projekteissani kuvia jämävillasukista.
C2 - Lankalakko 6 kk: Tässä ihan hurjistuin, olin nimittäin kokonaiset 9 kuukautta ilman lankaostoksia. Vuoden aikana lankaan kulutettu summa jäi alle 180 euron.
C3 - Vedenkantolapaset: Sain kyllä kaksi lapasta valmiiksi, mutta en viime vuoden aikana. Kolmas on vielä tehtävä, sillä ensimmäinen ei ollutkaan riittävän iso ansgan näppeihin.
C4 - Merinoa: Teen parhaillaan vedenkantolapasia merinosta, joten tämäkin jäi vaiheeseen.
C5 - Äiskälle huivi: Heinäkuussa aloitin kyllä yhden kappaleen Hexapoda-huiveja, mutta se ei ehtinyt valmistumaan.

D1 - Neuleohje: Rentopipon ohje on julkaistu blogissa.
D2 - KAL (=knit along eli yhteisneulonta): Hyviä tilaisuuksia oli, vaan ei, en jotenkin ehtinyt osallistua. Heräsin asiaan myös vasta syksyllä.
D3 - Kädentaitomessut: Osallistuin virtuaalisesti ja löysin muutamia loistavia suomalaisia kädentaitajia. Ostoksia en messuilta tosin tehnyt...
D4: - Neulottu haramaki: Jäi täysin ajatuksen asteelle, tarvetta sille olisi kyllä ollut. Haramaki on pyllyttimen kaltainen Japanista peräisin oleva asuste. Tarkoitti alunperin haarniskan mahasuojusta jota samurait käyttivät, mutta on nykykielessä kankainen vaate, jolla setämiehet pitävät selkänsä talvisaikaan lämpiminä.
D5 - Englanninkielinen ohje: Ei ollut kyllä yhtään jaksamista alkaa perehtyä sellaisuuksiin.

E1 - Soulful valmiiksi: Tämä oli kaikista tärkein ruutu itselleni. Sain jopa ostettua napitkin ja jopa pidin muutamana päivänä kyseistä takkia ennen kuin ilmat kylmenivät liiaksi 3/4-hihoille. Lisää voi lukea blogipäivityksestä.
E2 - Sukkien parsinta: Haaveeksi jäi, vaikka siivosinkin pari paria sukkia jo valmiiksi nukkaleikkurilla.
E3 - SF20 Etappi 5/6: Päivä Provencessa-sukat valmistuivat nippa nappa ajoissa. Sopivaa käyttäjää ne odottelivat useamman tovin, mutta vihdoin löytyi sopiva ehdokas ja sukat pääsivät (toivottavasti) käyttöön.
E4 - Jotain virkattua: Pitelin jopa pariin otteeseen virkkuukoukkua kädessä viime vuonna. Edistystä!
E5 - Lankavaraston inventaario: Onnistui, ja sain samalla aikamoisen motivaation ylläpitää lankalakkoa. Kaikkia hankittuja lankoja ei ole kirjattu ylös LankaLipastoon tai JämäJemmaan, mutta loppuluku oli kesällä 11 kiloa 692 grammaa.

Eli kaiken kaikkiaan 12/25 ruutua, yhtä ruutua vailla puolessa välissä. Ajattelin jatkaa tämän bingoruudukon kanssa tänäkin vuonna ja mahdollisesti saada sen valmiiksi. Mitään stressiä en aiheesta aio ottaa, koska ruudukko toimii samalla neuleinspiraationa.

Tästä on siis oikein mainio jatkaa eteenpäin. Suokoon Athene, käsityöläisten suojelija, teille vuodelle 2021 intoa loihtia puikoilla, koukuilla, vesureilla, moottorisahoilla, solmuilla ja ties millä tavoilla mitä hienoimpia taideteoksia sekä käyttöesineitä <3

-Ricchan-