Ilahduttaminen tuo hyvän mielen

Siilit ovat söpöjä pieniä tuhisijoita, joista ensivaikutelman sain Kaukametsän Pakolaiset-lastensarjasta. Tutisevat, jatkuvasti pelon kanssa kamppailevat pienet otukset tuntuivat niin kovin toivottomilta. Myöhemmin olen oppinut, että siilin luonne voi olla hyvinkin temperamenttinen. Ne voivat olla ahmatteja, itsetietoisia ja kulkevat eteenpäin söpöisästi töpsötellen yllättävän kovallakin vauhdilla.

Lemmikisiilibuumi taitaa suurimmaksi osaksi olla ohitse, mutta sainpa siitä huolimatta (ai, vaikuttiko se ollenkaan?) aikaiseksi neulostaa ystävälleni tilaustyönä siilisukat.

Kirjoneule-siilit

(Hedgehogs in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat, koko 38 (72s)
Ohje: Hedgehog Socks - Titta Järvensivu (ohje)

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Langat: Gjestal: Janne väreissä beessi, turkoosi ja ruskea + Novita: 7veikka valkoinen

Kulutus: Beessi 70 gr, turkoosi 56 gr, turkoosi 44 gr, valkoinen 34 gr
eli yht. 204 gr (102 gr/sukka)

Aikaa kului: 7 pvää

Tässä kohtaa lienee asiallista mainita pieni sivuhuomautus, että sukat valmistuivat jo viime vuoden marraskuussa ja ovat olleet jo pitkään käytössä. Kova oli huoli sopivuudesta - tiedättehän, käsialani ei ole sieltä löysimmästä päästä... Mutta onneksi huoli oli tarpeetonta. Omaan jalkaani nämä olivat hiukan tiukan oloiset, mutta emme anna sen häiritä.

Kiirettä en näiden kanssa pitänyt. Aikaa kului lankojen tilaamisesta sukkien valmiiksi saamiseen kokonainen kuukausi. Sitten kuvaamiseen löytyi aikaa vasta kuukausi myöhemmin. Hiljaa kiiruhtaen hyvä tulee ja niin tulikin. Päällimmäisenä mieleen nousee ystäväni ilahtunut reaktio sukistaan. Se kupliva tunne nousee edelleen jonnekin rinnan tietämille ja tuo hymyn huulilleni... Ehdottomasti paras palkinto jonka voit saada käsityöläisenä.

En ole ennen neulonut Jannesta. Verrattuna perussukkalankaani Seiskaveikkaan Jannessa on 10 prosenttia enemmän villaa. Sen tunsi käsissäkin, lanka oli paljon pehmeämpää ja neuloontui sujuvammin. Vasempaan etusormeeni ei myöskään syntynyt palojälkeä joka sinne yleensä tulee muutaman tunnin neulonnan jälkeen. Odotuksia ei langan suhteen oikeastaan ollut, joten plussan puolelle jäätiin. Ainoana miinuksena mainittakoon beessin langan solmu, mutta se jäi ainoaksi.

Ohje oli yleissilmäykseltään siisti. Kirjoneulekaaviot olivat riittävän isoja sekä selkeitä, oma suosikkini oli tattikuvio. Valepalmikkoa pääsin neulomaan ensimmäisen kerran (en tee sitä toiste). Tiimalasikantapää oli tuttu, mutta en nyt muista noudatinko ohjetta vai teinkö oman väännökseni mukaan. Jalkapöydässä tein todellakin omiani, sillä ohjeen silmukkamäärällä olisin saanut aikaan vain koon 36 sukan. Levensin kuviota niin, että siilin molemmilla reunoilla oli kummallakin puolella viisi silmukkaa eli yhteensä 64. Sillä silmukkamäärällä tiesin saavani koon 38 jalkaan sopivat sukkaset.

Silmukoin vielä lopuksi siileille nenulit sekä korvat paikoilleen. On hyvä kokeilla uusia asioita, sitten tietää ovatko ne oma juttu vai eivät. Silmukointihan on todella kätevä tapa esimerkiksi onteloneuletta päätellessä, mutta tällainen pieni sipistely ei minun tämänhetkiseen pirtaani sovi.

Tästä huolimatta nautin neulomisesta ja kaiken kaikkiaan tämä oli kiva projekti. Hirmu kiva yksityiskohta olivat siilin tassunjäljet jalkapohjassa, hihittelin niitä aina välillä neulostellessa.

-Ricchan-