tiistai 30. huhtikuuta 2013

HÄPEÄGALLERIA, osa 1 - Patalappusia

Vapun kunniaksi laitettakoon nyt paremman puutteessa esille meitsin vanhoja käsitöitä, kun on kerran tullut tehtyä. Näkeepähän jokainen, että tyvestä sinne puuhun noustaan eikä oikoteitä ole. Näine sanoineni esittelyyn pamahtaa ensimmäinen patalappuni koskaan:


...Siitähän tuli hieno! O___O Mummin opeilla tehty, kun olin ukin ja mummin luona kesällä viikon joskus alta kouluikäisenä. Kaiketi. Patalappu on kuitenkin edelleen käytössä. Pesussa kulunut ja värikin on jonkin verran haalistunut, mutta palvelee edelleen tarkoitustaan, hieman eri koossa tosin. Väreinä mahtavat kirkas punainen ja hyvin tumma vihreä.



Aika ja peseminen ovat nimittäin huovuttaneet ja pienentäneet lappua sen verran, että nykyään se on juuri sopiva mukinalunen. Kaveriksi tein sitten seuraavana kesänä sinisen, ainaoikein-neuloksella neulotun patalapun, joka on pysynyt kuosissaan.


Vielä yhteispotretti kaveruksista:


Voi pelko ja ahdistus, kun katson tuota vapun sääennustetta sekä Forecasta että ikkunasta. Toivottavasti illaksi jää sen verran nättiä ilmaa, että pääsisimme kaveriporukalla grillaamaan...

Häpeägalleria jatkunee luultavasti myös tulevaisuudessakin, koska onhan se oikeastaan ihan kiva muistella mitä kaikkea on tullut tehtyä elämän aikana.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Omia kuulumisia ja Sinipipa

Ajattelin sitten päivitellä vielä viikon alkuunkin, niin saan kaikki valmistuneet käsityöt esiteltyä tältä vuodelta (viimein, ollaan kuitenkin jo kohta toukokuussa!).
Olen vähän stalkkaillut muita blogeja, joihin verrattuna oma päivitystahtini tuntuu kovin hitaalta. Halusin esitellä vain valmiita töitä, mutta niin siinä vain kävi, että keskeneräisetkin ovat päässeet esille. Tästä syystä olen laittanut tavoite-listaani päivittää blogia vähintään kymmenen kertaa kuukaudessa niin, että ma-ke välillä olisi yksi päivitys ja viikonloppuna toinen. Katsotaan.

Tällä hetkellä neulerintamalla Miehen sukat ovat edistyneet kantalappuun saakka ja toivottavasti saan ne tämän viikon aikana valmiiksi.

World Magic Cup Qualifieristäkään en ole tuloksia postaillut (noh!), joten tässäpä niitä:
Kaiken kaikkiaan osallistujia oli 96, joista meikätyttö ainoana naisena. Pelasimme seitsemän kierrosta, joiden kahdeksan parasta saivat palkintoja, ensimmäinen kutsun Amsterdamiin kansainvälisiin kisoihin. Voitin matseista 3/7, joka nosti miut loppusijoituksissa sijalle 44. Aika hyvin kun tavoitteeni kisoja varten oli voittaa yksi matsi eikä olla viimeinen. Lisäksi onnistuin jollain ihmeellä voittamaan Antti Malin-tyypin, joka paljastui tauolla vuoden 2008 maailmanmestariksi! (Ja jonka iso pokaali oli itse asiassa esillä turnauspaikalla...) Olin ehkä pikkasen onnellinen, ettei kukaan kertonut ennen ottelua tätä faktaa, koska muuten olisin jännittänyt itseni kuoliaaksi. Mukava heppu, ei sen puoleen.

Tämän kauden tuloksia (alkoi 01/2013):
- Kokonais-ranking-listan mukaan olen tällä kaudella (tietysti Suomen tasolla) 113/572, kun taas Mies on 148/572.
- Naisista olen kovimmin sijoittunut, seuraava on 92 pelaajaa myöhemmin sijalla 205.
- Peliporukassa on 9-10 vakipelaajaa, ja rankingin mukaan olen neljänneksi kovin pelaaja, Mies kuudenneksi.

Ja sitten itse aiheeseen eli käsitöihin:


SINIPIPA

(Blue Beanie in Ravelry)

Mikä: Peruspipo
Miten: 40 mm pyöröpuikko (40 cm)
Mistä: Musta Isoveli (Novita)
Menekki: 130 gr
Miten pitkään: 1 viikko


Siitä tuli aika jännä! Eka pipo jonka olen ikinä tehnyt, ja sekin Siskolle. On kuitenkin lämmin, eikä toivon mukaan kutita hirveästi...

Lainasin kirjastosta pari myssy- ja pipokirjaa ennen aloittamista, selailin niitä läpi, ihastelin kuvia ja sitten loin silmukat puikoille. Työ sujui joutuisaan, mutta usko alkoi jossain vaiheessa hiipua kun ”2 oikein 2 nurin”-vaihe tuntui jatkuvan loputtomiin. Pipo on ainakin omaan päähäni sopiva, joten uskoisin että se sopii myös Siskon nuppiin. Koristeeksi halusin pakosti väsätä tupsun, joka keikkuu hauskasti kävellessä.

Valitettavasti lahjomisvaiheen myöhästymisen takia taitaa jäädä tämän pipon pitäminen ensi vuoden pakkasille. Toivottavasti ei siskorukka ole palelluttanut korviaan sitä ennen. Nyt keväthän tuli kolmessa päivässä ja lumet sulivat kohisten.


OHJE PERUSPIPOON:

Puikot: 4 mm pyöröpuikko (40 cm)
Lanka: Novitan Isoveli tai mikä tahansa muu samanpaksuinen lanka (100 gr/130 m)

1) Luo 100 silmukkaa.
2) Neulo ”2 oikein 2 nurin” 15 cm verran. Epäile itseäsi 13 cm:n kohdalla, mutta jatka urheasti eteenpäin vielä pari senttiä (tai kunnes joustinneule taitettuna kaksinkerroin suojaa korvat kokonaan).
3) Neulo oikeaa neuletta, kunnes päähän kokeiltuna pipo alkaa olla oikean kokoinen.
4) Jaa silmukat neljälle 3,5 mm:n puikolle (puikko-kokoa ei ole tarpeen vaihtaa), 25 s/puikko ja aloita kavennuskerrokset. Jokaisen puikon alussa neulo 2 oikein yhteen.
5) Kun on enää 8 silmukkaa jäljellä, katkaise lanka ja pujota se silmukoiden läpi.
6) Päättele lanka itsellesi sopivimmalla tavalla.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kertaus on opintojen äiti

...Eli toisin sanoen kuinka lanka ei aina ihan riitä...


Eli nyt kävi näin. Viime viikon sunnuntaina todellisuus tuli vastaan ja sukka jäi ehkä 25 kerrosta vajaaksi. Oli vähän harmitus, mutta tilannetta on vaikea lähteä muuttamaan. Savolaiskarjalaisella asenteella ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Onneksi olin jättänyt toisen sukan päättelemättä juurikin siitä syystä, että jos lanka ei riitäkään, jolloin siitä oli sitten hyvä lähteä purkamaan. Tällä hetkellä kakkos-vedoksista toinen sukka on jo valmiina, ja toisessa on vartta nelisen senttiä.

Purkaminenhan tapahtuu miulla seuraavasti: Otan apuun jakkaran, jonka pistän nurinniskoin niin että sen ketarat sojottavat kattoa kohti. Sitten kiskon puikot pois työstä ja alan purkamaan, samalla kun kiedon vapautunutta lankaa kiertäen kahden tuolin jalan ympärille hellästi, ettei se veny vaan suoristuu. Tällä tavalla saan lankan suoraksi, ja pääsen tovin ajan ihastelemaan lankaa kokonaisuudessaan.

 

Kyllähän tuossa näkyy, että hiukan on tiukaksi päässyt. Toinen oli kuitenkin paljon parempi, kun Mies oli apuna purkamisessa.

Ja langoista aasinsiltaa pitkin eteenpäin, olinpa käymässä Pyöröpuikolla hakemassa lapaslankoja varten valkoista ja bongasin jotain aivan ihanaa:


Kitten Mohairin Punakimalletta Sandesgarnilta~! Oli ihan pakko adoptoida nämä kisumisut talteen.
Ja ostinhan mie sieltä myös sitä Smarttia:


Ja näillä eväillä lankavarastoni kohoaa yli kolmeen kiloon. Bileet! ...Paitsi että miun piti tuhota niitä...?
Niin mie teen, heti kun saan nämä sukat pois. Vimmattua neulomista ollut koko viikon ajan, koska sormet syyhyävät jo lapasien neulomiseen ja huivien kokeilemiseen.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Väriä mustan viikon alkuun

Pakko se on aloittaa viikko masentavilla uutisilla, oli sen verran musta maanantai ja harmaa tiistai.


Kyseessä on siis lemmikkigerbuni, joka kuoli viime yönä. Rakas Haruni on nyt siskonsa kanssa samassa paikassa. Surutyölle on annettu aikansa ja elämä on voittanut. Kohtalon ironiaa: olin vasta viime viikolla Villaviidakon neljävuotis-neulehaave-arvonnassa sanonut, että kun pikkukaveri kuolee, tahdon tehdä Haruni-huivin sen ja sen siskon Fujin kunniaksi. Sitä varten tosin pitäisi harjoitella pitsihuivilla. Mutta sitä ennen toisenlainen huivi: Nimittäin viime kuussa kerroin, että neulon Frilla-huivia. Hahaa, olin väärässä. Sori, huijasin. Kyseessä olikin ihan jotain muuta:



RÖYHELÖ-HUIVI
(Can Can scarf in Ravelry)

Mitä: Creative can can-huivi (tilaustyö)
Miten: Bambupuikot 3,5 mm
Mistä: Creative can can Disco
Menekki: 190 gr
Miten pitkään: 2 viikkoa

Ähähää, huijasinpas teitä ja osittain itseäni. Aluksi luulin työstäväni Frillaa, tuota Novitan versiota tästä huivista, mutta kyseessä olikin mitä luultavimmin Ricon Creative Can Can DISCO~ Ja sen sain tietää siitä, että ostin itselle samanlaista lankaa (ylläripylläri). Siitä syntyvä huivi meneekin hys hys-osastolle, eli tuleva käyttäjä saa olla kesäkuuhun saakka tuntematon.
 


Huivin neulontaohjeista sain yksityiskohtaisen selonteon ystävältäni, joka oli samanlaisia tehnyt aikaisemminkin. Tästä huivista tulikin 2,3 metriä pitkä. Hieman hirvitti, että onko se sitten liian pitkä. Mutta ei, kun sen kietoi kaulaan se oli aivan ihana ja söpö, melkein teki mieli tehdä itselle ihan samanlainen. En tosin osaisi sitä luultavasti käyttää, mutta eihän se mitään haittaa.

 
Tosiaan, tilaustyö. Jännitti, vaikka neulomisessa ei ollut juurikaan ongelmia. Ainoastaan se, että lanka oli parista kohdasta poikki, aiheutti harmaita hiuksia hetken verran. Päättelyä piti harjoitella, mutta miulla olikin useampi langanpää ommeltavana, joten harjoitusta tuli. Keksinkin siihen keinon, jolla ei tarvitse laittaa lankaa solmuun eikä päättelykohta erotu hevillä (ellei tiedä mistä kohtaa etsiä). Pari solmua sieltä löytyy, mutta ne löytyvät vain jos kulkee käsillä koko huivin läpi.