maanantai 23. syyskuuta 2013

Ilahtumisia

Lyhyestä virsi kaunis, eli ensimmäinen Sukkasato-pari on valmistunut.

 
Lakritsihilloa
(Liquorice Jam in Ravelry)

Mitä: Villasukat (64 silmukkaa)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 3 mm
Mistä: 7Veli Musta (jämäkerä sekä uusi) (134 gr), raidat äiskän lahjomaa vihreää (14 gr)
Miten paljon: 148 gr (74 gr/sukka)
Miten pitkään: 16 päivää

Nämä ovat lahjasukat työkaverille, jonka synttärit olivat pari viikkoa takaperin. Sairastuminen ja langan loppuminen hieman hidastivat näiden valmistumista, mutta tässä ne nyt ovat. Valitettavasti tosin kuvastakin jo näkee, kuinka eri värjäyserä näkyy... turhankin selkeästi.



"Aika räiheen väriset!" oli saajan kommentti sukistaan, ja ilahtui kovasti. Olin jo aikaisemmin tiedustellut muilta työkavereilta, mitäs värejä sitä sukkiin kannattaisi laittaa. Ilahduin miekin, sillä lahjan saaja hymyili tosi tyytyväisenä. Lisäksi työkaveri kehui käsialani olevan tosi tasaista, heh. Taitaa olla niin, ettei neulojalla itsellään ole aikaa tehdä sukkia itselleen (onneksi olen itse poikkeus, kaapista löytyy melkein 10 sukkaparia).

Tulevathan nuo sukat tarpeeseenkin, syksyn viileä tuuli puhaltaa jo aika navakasti täälläkin päin Suomenmaata. Toivottavasti eivät vain ole liian isot, saajan jalka kun on pienoinen 36...


Perus-sukan päällä perus "2 oikein 2 nurin"-joustinneuletta, joka jatkuu kärkeen saakka sekä koristuksena neljä raitaa (meitä on myös neljä työntekijää), joten symboliarvoakin löytyy. Piti oikein pysähtyä ensimmäisen sukan kohdalla miettimään, että kehtaanko "tunkea" itsenikin uusimpana mukaan vai jätänkö suosiolla vain kolme raitaa. Jännää miten sellainenkin asia voi olla pähkäilyn arvoinen.

Koska sain tilaisuuden käyttää sekä uutta että todella vanhaa 7veljeä, voin todeta vihreän olleen HUISIN paljon pehmeämpää ja kivempaa neulottavaa. Itse asiassa musta lanka hankasi vasempaan etusormeeni hankauman, jota ei tapahtunut ollenkaan vanhan Isoveljen kanssa (molemmat siis samaa lankaa, Isoveli vain paksumpi versio). Epäilykseni vahvisti myös vihreä äiskän lahjoma lanka, sillä sekin oli paljon pehmeämpää ja kivempaa neulottavaa.

Joka tapauksessa päätin kokeilla jossain vaiheessa muitakin sukkalankoja, ehkä samalla kun tilailen huivilankaa Kujeesta (Miehen äiti teki huivitilauksen, jännää) voisin napsia pakettiin mukaan myös vaikka Dropsia tai Opalia. Aika näyttää.

Loppukevennykseksi vielä jotain jännyyttä, joka ilahduttaa suuresti harmaan syksyisessä säässä:


Löysin joskus muinoin Citymarketista alennuksesta Helgan Emäntä-mukin, ja ostin sen huvikseni itseäni varten. Vaan sitten kun Kodin Ykkösestä bongasin myös Haraldin Isännän, oli se aivan pakko ostaa myös Miestä ajatellen. Kuukauden kaapissa olon jälkeen molemmat pääsivät yhtä aikaa käyttöön. Tämä pieni arkinen asia sai miut todella iloiseksi.

Melkeinpä hassua, miten pienestä sitä ihminen ilahtuukaan.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Back in Business

Ja niin olen taas paikalla. Huh huh, oli aika jännää olla kipeänä pitkästä aikaa (muistaakseni yli vuosi viime flunssaisuudesta), mutta toivon silti että seuraavaan sairastumiseen menee ihan yhtä pitkä aika. Olin jo yli viikko sitten terveenä, mutta en joutanut päivittämään kun tuo elämä tuppasi tulemaan tielle.

Blogini on saanut lisää lukijoita, ja olen tosi innoissani teistä (^___^) Melkein pistää jännittämään, että mitähän kaikkea sitä tänne uskaltaa kirjoittaa nyt kun porukka jopa lukee näitä miun tekstailujani. Sivuhuomautuksena kerrottakoon siis sen kunniaksi, että miehän en teetä pienistä mukeista suostu juomaan vaan pitää olla vähintään puolen litran kupponen (sain siis napattua tosi hyvän kuvan viime viikolla ja pitihän sitä päästä käyttämään jonkin tekosyyn varjolla):


Nytkin on kaakaota iltalämmikkeenä, niin on hyvä käydä nukkumaan.

Kävipä hassusti muuten, että osallistuin Villaviidakon blogissa Syysinspiraatio-arvontaan, ja voittaa pamautin viiden numeron lahjatilauksen Suuri Käsityö-lehteä. Pompin kirjaimellisesti riemusta, olin nimittäin koko loppukesän arponut, että pitäisiköhän tutustua johonkin käsityö-lehteen. Enää ei tarvitse miettiä, kiitos siulle Emma!


Viime postauksessa mietin itsekseni, kannattaako neuloa jos on kipiänä. Koska oletin saaneeni oman tautini virustartuntana, oletin automaattisesti sen leviävän mikäli jatkaisin lahjasukkia. Olisi tosi ikävää lähettää myös tauti sukkien mukana, joten jätin suosiolla yllä olevan kuvan sukkasen kesken ja siirryin neulomaan toista paria. Langaksi valikoituivat äiskän marinoimat Isoveljet vuodelta nakki ja muusi, ihanan pehmeää neulottavaa. Nyt sukat ovat noin kolmeakymmentä kerrosta vaille valmiit, ja esittelen ne varmaan seuraavassa postauksessa. Yritän ainakin kovasti, mitä nyt viikonlopun MtG-turnaukselta ja töiltä ehdin.

Sukkasatoilua on yritetty kovasti aloittaa, ja siitä todisteina kuvia tämänhetkisestä Sukkatehtaan tilanteesta:



Yksi pari on melkein jopa valmiina, ja toinen jo mainittu onkin kolmeakymmentä kerrosta vaille valmis. Olen tästä huolimatta edelleen sitä mieltä, että vain yksi neuletyö saa olla kerrallaan kesken. Tämä on vain poikkeustilanne.

Luulisin.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Voiko flunssassa neuloa?

Voi hyvä tavaton kun hyvät tavat on. Allekirjoittanut ei nimittäin ole koskaan ennen joutunut näin hankalan kysymyksen pariin, terve ihminen kun olen (ainakin flunssien suhteen, viimeisimmän sairastin vuosi takaperin). Tiedustelisin siis nytten teiltä fiksummilta, että voiko flunssassa neuloa?

Kun räkä valuu, nenää pitää niistää ja aivastelee ja köhii, niin kulkevatko bakteerit neuleen mukana saajalleen? Teen nimittäin villasukkia lahjaksi (pitäisi olla valmiina ensi perjantaiksi), mutta ei ole kiva jos synttärilahjan mukana livahtaa flunssapöpö.

Tällaista tällä kertaa. Blogipäivityksessä pitänee aina olla kuva mukana, joten laitetaanpa tähän ikkunalaudalla eriväristä kukkaa puskeva Paulia:


Eli iskältä saatu Paulia tekee toiselta puolelta sinisiä kukkia


ja toiselta puolen vaaleanpunaisia.


Voin myös ylpeästi todeta, että ihan itse olen saanut sen kukkimaan, heh.
Mutta tosiaan, kuka osaisi auttaa epätietoista otsikon kysymyksen suhteen?

p.s.Meinasin jo unohtaa, että lukijamäärä on taas noussut :) Tervetuloa vain, ilahdutatte flunssaisen päivää ^__^


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tämän kesän häät lienee tanssittu

Voin ilokseni ilmoittaa, että myös armas pikkusisareni on seilannut avioliiton satamaan. Ilma oli seesteinen ja kaunis, hääväki juhlatuulella ja morsiuspari suorastaan loisti onnea ja rakkautta. Sisko oli älyttömän nätti, ja miekin taisin hääjuhlan aikana liikuttua kyyneliin asti useammin kuin kerran...


Sitten käsityörintamalta: Koska tapanani on pitää vain yksi neuletyö kerrallaan käynnissä, on se viivyttänyt hieman Sukkasadon alkua. Nyt sain kuitenkin mattimyöhäiset (aloitettu ennen satoilua, joten en laske niitä siihen mukaan) tehtyä, ja tässä ne ovat:


Epäsymmetristä raitaa 
(Striped Asymmetry in Ravelry)

Mitä: Villasukat (56 silmukkaa)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 4 mm (metalliset)
Mistä: Isoveli Colori harmaakirjava (76 gr) ja Isoveli Sinimusta (104 gr)
Miten pitkään: 2 viikkoa

Tuo Isoveljen Colorihan taitaa olla jo niin vanhaa tavaraa, ettei sitä enää kauppojen hyllyiltä saa. Näitä lankoja äiti oli marinoinut puolestani, ja heti kun ne puikolle pääsivät, ilmoittivat ne haluavansa iskälle sukiksi. Ja sellaisethan heistä tuli, tosin raidallisesti hieman epätasa-arvoiset (varressa vain viisi harmaakirjavaa raitaa, kun taas jalkaterässä on kuusi *gasp*)

Koska lankaa jäi kuitenkin ruhtinaallisesti jäljelle, tuleekin loppumateriaaleista myöhemmin myös äiskälle sukat.

Teen aina perinteisesti villasukkiin päälle joustinneuletta, jotta sukka joustaa käyttäjänsä jalan mukaan, mutta aina tulee ongelma kun on kärkikavennusten aika. Nyt, reilu puoli vuotta sukkia tehneenä luulen löytäneeni nätin tavan päätellä joustinneule niin, ettei se vain lopu töksähtäen. Vai mitä mieltä olette?


No joo, voisihan tuo hieman nätimpi olla, mutta olkoon. Lämmöllä ja rakkaudella neulotut ovat joka tapauksessa. Niin tai näin, vielä loppusanat sisarelleni ja hänen miehelleen:


Onni on yhteistä aikaa,
onni on suudelmien taikaa,
kauniiden kukkien lailla
olkaa huolia murheita vailla.

~Ricchan~

tiistai 3. syyskuuta 2013

Pingotuksen kässäämisestä

Kuten jo aikaisemmin lupasinkin, nyt on tiedossa kantapään kautta opittua asiaa pingottamisesta. Tylsä postaus siis, mutta yrittäkäähän kestää. Pian on kuitenkin tulossa sukkia Sukkasatoon ja yhdet mattimyöhäiset villasukkaset, jotka saan ehkä tänään valmiiksi.

Aivan ensiksi haluan kuitenkin toivottaa tervetulleiksi kolme lukijaa <3 Olin ihan onnesta soikeana, kun huomasin teidät sivupalkissa~! :D



Aloitetaanpas. Ylemmässä kuvassa juuri puikoilta pois päässyt Revontuli, alempi kuva edustaa hieman venyteltyä ja aseteltua huivia. Poloinen on kovin ryttänä, eikä oikein suostunut aukeamaan kunnolla. Silti miusta tuntui sinä iltana siltä, että vaikka en huivia pingottaisikaan, olisi se tosi nätti. Kuitenkin tahdoin oppia uutta, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.


Ensimmäinen vaihe: Huivi laitettiin likoamaan veteen (kädenlämpöiseen), jossa se sai olla vähintään puoli tuntia. Itse en halunnut lisätä huuhteluainetta, koska en moisia käytä. Kun vesi pääsi kosketuksiin villan kanssa, ilmaan nousi ihana villainen tuoksu, joka leijaili pitkään pesuhuoneessamme.

Kun puoli tuntia oli kulunut, nostin huivin ylös ja puristin enimmät vedet takaisin ämpäriin. Sen jälkeen kiedoin huivin pyyhkeen sisälle, melkein kuin kapaloon (paitsi että koko huivi oli peitossa). Sitten puristelin kevyesti enimmät vedet pois, jolloin pyyhkeen sisältä paljastui lähes-kuiva, jotenkin kirkastunut huivi.


Tämän jälkeen nappasin nuppineuloja mukaan, avasin vuodesohvamme ja pingotin sitten Ullan ohjeiden mukaan huivin patjalle (Patja oli vaahtomuovia, joten luotin siihen ettei se kastu hirmuisesti. Tai jos kastuisi, niin kuivuisi nopeasti), ja hieman arkailin venytellessäni huivia muotoonsa. Vielä tämän jälkeen venyttelin huivia lisää, kunnes se näytti siltä miltä oletinkin.


Vielä sivuttaiskuva, jossa huivi onkin koko komeudessaan. Annoin huivin olla pingottuneena puolitoista päivää (varmuuden vuoksi), kunnes se tuntui kädellä koskettaessa kuivalta. Aina välillä olohuoneessa kulkiessani en voinut olla ihastelematta kolmiulotteista pintaa, jonka kuvio saa aikaiseksi.

Kun huivi oli pingotettu, päättelin langanpäät (huimat kaksi kappaletta), ja sylissäni oli ihan itse tehty, aivan ensimmäinen huivi. Olin meinaan aika ylpeä itsestäni, kun olin sen jaksanut itselleni neuloa.
Esitellessäni huivia muille, sekä iskä että Miehen siskontyttö totesivat sen tuovan mieleen lepakon. Niinhän se on, vaikka vaahteranlehti olisi varmaan ensimmäinen ajatus keltaisesta tai oranssista huivista. Miehen äiti tuumasi, että hänellekin voisi neuloa samanlaisen. Kunhan Sukkasato on saatu päätökseen, voisinkin tilailla lankaa ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Lisää pingotettavan olevasta huivista voi lukea täältä