Jälkiruoka piristää

No mutta, vihdoin sain aikaiseksi synttärisukat. Paljon onnea Ma-chan, eihän siun synttäreistä ole kohta kuin kaksi kuukautta~! xD
.... sooooriiiii ;___;

Antakaahan iso käsi (sillä lapasten ohjeesta on tämä kirjoneule repäisty):

Suklaata ja vadelmia
(Chocolate and Raspberries in Ravelry)

Mikä: perusvillasukat naiselle (koko 40)

Millä ohjeella: Ruusuja ja köynnöksiä (Sukupolvien silmukat-kirjasta)

Miten: Neulomalla, 74 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: Maija suklaanruskea ja vadelmanpunainen (85 % villa, 15 % polyamidi)

Miten paljon: Suklaa 77 gr, vadelma 36 gr eli yht. 113 gr (56,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 14 päivää

Jooh. Sellanen. Aina kun neulon kirjoneuletta, on jotenkin todella ihanaa kun kuvio alkaa hiljalleen hahmottua. Lisäksi kuviokartan seuraaminen saa neulomaan paljon pidempään, koska silmukoiden värit muuttuvat jatkuvalla syötöllä.

Idea lähti siitä, että lupasin neuloa Ma-chanille villasukat jostain kuviosta joka löytyisi tuosta maan mainiosta kirjasta. Hän valitsi kolme eri vaihtoehtoa, joista sitten tein itse lopullisen päätöksen. Siihen vaikuttivat silmukoiden määrä ja oma käsialani. Itse asiassa pelkäsin joutuvani muokkaamaan kuviota pidemmäksi, mutta loppujen lopuksi ei tarvinnutkaan. Ainut muutos oli pohjan kaaviossa, jossa tein välikuvion jälkeen yhden ylimääräisen silmukan molemmin puolin.

Varmuuden vuoksi tein kuitenkin tavallista lyhyemmän varren, jotta suklaa-lanka riittäisi molempiin sukkiin. Sitä jäi noin puoli kerää, joten päätös kannatti.

Värit sointuvat nätisti yhteen. Tumma ja kirkas ovat aina hyvät vastaparit, ja tämä väriyhdistelmä on suorastaan herkullinen (etenkin kun otetaan huomioon jälkiruoat joihin niillä viitataan :P)

Ensimmäisen sukan kohdalla sorruin hieman ylilyöntiin ja kavensin ihan liian pitkälle. Luulin, että päästä tulee hölmö jos siihen jää neljätoista silmukkaa. Tuloksena olikin sitten pikku nyppy, joka aiheutti päänvaivaa ja turhaa purkamista.

Toisen sukan kohdalla taas unohdin tasata silmukat ennen kantalapun väkertämistä. Joustinneuleen vuoksi jouduin lajittelemaan jokaiselle puikolle silmukoita sellaisen määärän jolla seuraava puikollinen alkaisi aina oikeilla silmukoilla.

Kyseessä oli tosiaan lapasiin tarkoitettu kuvio, mutta tähän se sopi erinomaisesti. Tietysti nyt kun katselen kuvia, varteen olisi pitänyt varata enemmän lankaa. Oma mokani, mutta nämä ovat aivan ihanat. Maija-lanka on vain hiukan pehmeämpää kuin 7veli, mutta eron huomaa heti. Sukat tuntuvat jalassa pehmoisilta, eivätkä sormet olleet pahoillaan lankaa neuloessa. Jopa neulominen tuntui sujuvan paljon paremmin sekä nopeammin.

Sukat ovat todella kauniit ja ilot silmälle, toivottavasti kestävät käytössä pitkään. Kaksinkertainen lanka myös lämmittää mukavasti, joten vilu ei pitäisi tulla.

Hyvää synttäriä Ma-chan~!

~Ricchan~

Kuulas syksy kutsuu villasukkia

Siniharmaita tähtiä
(Blue and Grey Stars in Ravelry)

Mikä: perusvillikset miehelle (koko 45)

Millä ohjeella: Riitta Marian lankasukka (Sukupolvien silmukat-kirjasta)

Miten: Neulomalla, 20 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veli vaaleansiniharmaa ja kirkkaanvihreä (75 % villa, 25 % polyamidi)

Miten paljon: Sininen 163 gr, vihreä 36 gr eli yht. 199 gr (99,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 10 pvää

Ensimmäiset joululahjavillasukat ovat valmistuneet. Normaalisti tämän kokoisten sukkien kanssa kuluisi ainakin kaksi viikkoa, mutta nyt sain nipistettyä ajasta pois neljä päivää. Itse sukkia tehdessä jouduin taasen muokkaamaan kuviota. Jotenkin epäilin että varresta tulisi turhan pitkä, joten jätin kuvion toisen kerroksen puoleenväliin. Jalkapöydän päällä on tuttu 2o2n-neule, joka jatkuu kärkeen saakka. Lankadominanssi oli taas isossa osassa.

Nämä ovat nuorimmaisen veljen jalkaan tarkoitetut. Lyhensin hieman kantalappua (kaksi kerrosta), sillä tarkkaillessani kuinka aiemmat sukat ovat kuluneet käytössä kantapää on ruvennut lörpsöttämään. Kaksi kerrosta ei ehkä muuta sitä osuutta liian kireäksi, mutta ehkä se ei sitten liian nopeasti muutu löysäksikään.

Nyt kun tässä katselen näitä sukista otettuja kuvia, en voi olla miettimättä kuinka kamalia ne ovatkaan ^__^' Kello oli ehkä jotain yksitoista illalla ja juuri olin käynyt saunassa. Vaaleansininen väri sukissa taittuu harmaaseen (siltä näyttää myös in-real-life, joten näyttöä tai kameraa ei sovi siitä soimata).

Suurin osa otetuista kuvista oli kaiken huipuksi tärähtäneitä, joten blogiin asti selvisi vain neljä kappaletta. Joskus ei vaan suju, mutta ehkä sitten ensi kerralla paremmin. Ja kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, aina ei tarvitse olla edustavassa kunnossa, hih.

Mistä tulikin mieleeni, että omissa sukissani on liian tiukka kantapää, hups. Olisi melkein saanut olla viisi kerrosta enemmän, mikä tuntuu aika hurjalta määrältä. Kuviostahan senkin huomasi.

~Ricchan~

Ei ihan lumihiutaleita

Nyt on vihdoin korjattu viime joulukuun vääryys: neuloin tuossa itselleni villasukat. Olihan tuo jo aikakin, edelliset kun olivat vuodelta 2012 ja päkiän alle oli tulossa reikänenkin.

Sukat ovat tosi kivat, mutta hieman tiukahkot. Nyt muutaman päivän käytön jälkeen ne ovat kuitenkin jo alkaneet mukautua jalkaani ja enää ei tarvitse ihan kiskomalla kiskoa sukkia pois jalasta.

Valkoruusuja
(White Roses in Ravelry)

Mikä: Perusvillikset

Millä ohjeella: Karjalan Ruusuja (Sukupolvien silmukat-kirjasta)

Miten: Neulomalla, 64 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: Violetti ja valkoinen 7veli (75 % villa, 25 % polyamidi)

Miten paljon: Violetti 108 gr, valkoinen 26 gr eli yht. 134 gr (67 gr/sukka)

Miten pitkään: 12 pvää

Kuvia ottaessa joudun rajaamaan ihunat pinkit seksintappajapitkätkalsarit pois, mutta turhaahan se taisi olla kun kerta mainitsen sen tässä. Sukkien kuvio on tuttu mummini kautta, hän aina neuloi tuolla kuviolla koristeita neuleisiinsa.

Lainasin Missä neuloimme kerran-blogista tuon ravelry-napikan laittotavan, jonne listailen kässättyjä asioita ainakin Sukkasadon ajan.

Varren joustinneuleessa on mielenkiintoinen palmikkokierto. Jatkoin sitä myös jalkapöydän päällä, mutta ahah, joskus ei kannata neuloa ihan vain aivot narikassa. Kun normaalisti teen joustinta, se on 2o2n-neulosta kahden puikollisen verran. Tässä olisi ollut tarkoitus jättää puikon nro 2 alusta ensimmäisiltä kahdelta silmukalta palmikonkierrot pois, mutta en muistanut. Ylläoleva kuva demonstroi hyvin tätä kun molempien sukkien kohdalla tuli sama reaktio (huomaa kuinka palmikkokierto loppuu keskellä jalkapöytää).

Sukat ovat kyllä ihanat, ja juuri miun väriset. Pohjassa on ihan suoraa neulosta, kantapää tuttu vanha perus-Hollantilainen. Sukkien kärjessä on nauhakavennus, jonka ansiosta kuvion pystyi jatkamaan loppuun saakka.

Ja luonnollisesti en voinut olla sörkkimättä kuviota. Alkuperäisessä ohjeessa on 16 silmukan kuvio, mutta sen rikkoo tyhmä raita. Toinen kuvio ilman raitaa on taas vain neljälletoista silmukalle. Muunsin kuvion itselleni sopivaksi, ja sen lisäksi tein ohjeesta poiketen joustinta myös jalkapöydän päälle.

Alla kuvioneule sellaisena kuin sen vihkooni väkersin. Neuloa saa vesileimasta huolimatta :) Ideanahan tuossa on, että ensimmäisella kerroksella neulotaan vain sinisiä ruutuja, kunnes päästään kerrokselle 24. Silloin neulotaan myös harmaat ruudut ja pitää ottaa huomioon, että kuvio jatkuu kerrokselta 3. Kun sitten halutaan lopettaa kuvio, jätetään kerrosten 23 ja 24 harmaat ruudut neulomatta. Simppeliä, eikä kovin pitkiä lankajuoksujakaan ole.
Näin ne klassikot muuttuvat ja käsityön leima näkyy valmiissa sukissa. Tykkään kovasti n__n

Viime viikko on ollut aikamoista jännyyttä. Pikkusiskoni sai ihanan poikalapsen, jota kävimme vanhemme kanssa katsomassa heti syntymistä seuraavana pvänä. Oli aika ihanuus ja rauhallinen tapaus. Siispä lopetan tämän päivityksen kuvaan noista pikkuisista sormista <3

~Ricchan~

Viimeinen UFO uunista ulos

Olin aloittanut nämä sukat jo... kesäkuussa. Nyt ne kuitenkin vihdoin valmistuivat.

 

Sammalvesi
(Mossy Water in Ravelry)

Mikä: Villaiset sukkaiset

Millä ohjeella: Johanneksen raidat-ohjetta soveltaen (Sukupolvien Silmukat-kirjasta)

Miten: Neulomalla, puikot 3 mm

Mistä: Sammalenvihreä Naava (60 % akryyli, 20 % alpakka, 20 % villa)

ja laivastonsininen Isoveli (75 % villa, 25 % polyamidi)

Miten paljon: Vihreä 91 gr, sininen 44 gr eli yht. 135 gr (67,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 14 pvää

Pyysin näitä sukkia varten saajaa päättämään kaksi väriä, joten niiden mukaan mentiin. Pitkään pohdin Lappeenrannan Prisman lankaosastolla, että mikä olisi juuri se oikea väri vihreälle. Sopiva tapaus kuitenkin löytyi, joten mieli virkeänä ei muuta kuin neulomaan. Ja sitten tulikin tauko.

Raidoitus on mummini peruja. Kun hän muinoin jaksoi vielä neuloa meille sukkia, varressa oli aina tämäntyylinen raitaröykkiö. Se näyttää tosi kivalta, ja on loppujen lopuksi todella yksinkertainen tehdä.

Hiukan pelottaa, että ovatko sukat sopivat. Ma-chanin mukaan neulomistyylini on niin tiukka, että lanka ihan natisee työtä tehdessä ^__^' Neulon varmaan piakkoin uudet sukat samasta langasta ja kokeilen niiden kanssa hieman vähemmän tiukkaa työtapaa. Ne pääsevätkin sitten satolukuun mukaan.

Tätä kirjoittaessa päivä on ollut todella sateinen. Ukkonenkin yritti yhteen otteeseen jyristä, mutta luovutti kuitenkin nopeasti. Syksy on saapunut kaupunkiin.

~Ricchan~

Mustaa, harmaata, melkein valkoista

Sain kesän aikana aikaiseksi jopa yhdet sukat. Toiset ovat olleet jo jonkin aikaa tekeillä, mutta vasta toinen pari on valmiina. Päivät ovat kuluneet lähinnä töissä ja nukkuen, sohvalla möllöttäen, kirjaa lukien ja tietokoneella pelaten.

Raitamusta
(Striped Black in Ravelry)

Mitä: Perus-villasukat

Miten: Neulomalla, 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veli musta, tummanharmaa ja vaaleanharmaa

Miten paljon: 190 gr (95 gr/sukka)

Miten pitkään: 21 pvää

Viime kesän ainut sukkapari oli lahjoitettu eräälle ystävälleni. Parempaa kuvaa ei valitettavasti ole saatavilla, mutta sukka oli periaatteessa aika yksinkertainen. Musta varsi, jossa harmaita raitoja, jotka toistuivat viisi kertaa. Loppusukka oli musta, päällä 2o2n-neulosta jotta sopii paremmin jalkaan. 

Kovasti odottelen sukkasatoa, sillä viime vuonna se jäi valitettavasti välistä. Aina välillä käyn stalkkaamassa Kotilatoa jos vaikka ilmoittautuminen olisikin jo alkanut.

~Ricchan~

Kaunis Kuura kesän keskellä

Voi noita töitä ja sosiaalisia kontakteja, tuppaa tuo some-eläminen jäämään hieman hataralle pohjalle kun joutuu keskittymään oleellisimpiin asioihin. Kuitenkin, täytyy myöntää että aina ei käy tuuri, mutta sitten silti kuitenkin jostain se onni muistuttelee olemassaolostaan. Suomeksi sanottuna allekirjoittanut on löytänyt uuden työpaikan edellisen uuden työpaikan tilalle ja on erittäin paljon onnellisempi sitä myötä.

Äiskän synttärijuhlien myötä huivi sai uuden omistajan, ja esittely käsityöstä kas tässä:

Kuura

Mitä: Pitsihuivi, hieman soveltaen

Millä ohjeella: by Milja Uimonen (ohje Ravelryssa)

Miten: Neulomalla, 5 mm pyörö 80 cm

Mistä: Usva, liukuvärjätty siniliila (75 % villa, 15 % polyamidi)

Miten paljon: 198 gr

Miten pitkään: 18 päivää

Ohje on ollut tekolistallani jo jonkin tovin. Kuten aina huiveja aloittaessani, tämäkin aloitettiin useampaan otteeseen. Kerran pääsin jopa ykköskaavion loppuun saakka, ennen kuin huomasin virheeni ja jouduin purkamaan kaiken. Olo oli kuin olisi päätä seinään hakannut...

Huivi on neulottu hieman soveltaen: kun olin päässyt viimeisen kaavion puoleenväliin, totesin ettei lanka tule riittämään koko kaavion pituudelta. Siksi tein loppuun kolmioiden sijaan kaksi kerrosta oikeaa, sitten langankiertokerroksen ja lopuksi ainaoikeaa kaksi kerrosta. Ihan vihoviimeiseksi tietysti päättelykerros joustavalla päättelyllä (JSSBO). Tämä kannatti, koska lankaa jäi juurikin sellainen kymmenen gramman nöttönen. Operaatio langantuho suoritettu onnistuneesti, jei!

Pingotus tapahtui valuttamalla puolimärkää huivia tasaisesti molemmilta puolilta suihkuverhon tangon päällä. Hieman laiskaa mutta olin jo ehtinyt pakata kaikki nuppineulat jonnekin. 

Yllä olevassa kuvassa värit ovat vääristyneet, mutta kuvio tulee huomattavasti paremmin esille. Kyseessä siis pitsikuvio, jossa muodostuu kolmiomaisia "jääpuikkoja". Väliin tulee ainaoikein-kerroksia, joihin on sisällytetty myös langankiertoja.

Työ valmistui huhtikuun puolessavälissä, joten on hieman hankala muistella kaikkea mitä olisi halunnut siitä sanoa. Olen kuitenkin tyytyväinen huiviin, sain korjattua kaikki neulomisvirheeni (olisin voinut antaa olla mutta liian perfektionisti käsitöiden suhteen, eiku...), huivi on kuin onkin iso ja lämmittää varmasti saajan hartioita. Hirmuisesti tykkäsin kun värinvaihdot sattuivat sopivasti kerroksien kohdille: sinisiä ja violetteja jääpuikkoja vuoron perään.

Loppuun hauska kuva taloutemme kolmesta (oikeasti heitä on neljä) vipeltäjästä:

Työn alla ovat villasukat, jotka pitäisi saada valmiiksi ja pestyä ensi viikon tiistaihin mennessä. Parin toinen puolikas on kyllä valmis, mutta toinen vasta aivan alussaan. Siitä huolimatta hyvää kesän jatkoa, toivottavasti pian lämpenisi jotta tarkenee shorteissakin~!

~Ricchan~

Vedenneidon pipotus

Koodinimellä oleva "the Pipo" olikin "the Puikontuhooja". Törmäsin netissä nättiin kuvioneuleeseen, jota tottakai piti lähteä kokeilemaan. Kuvion muodostuu siitä, kun kolmen silmukan välistä napataan lanka takakautta oikealle puikolle, kiepsautetaan langankierto ja napataan uudestaan lanka kolmen silmukan välistä. Tämän jälkeen vasta lasketaan vasemmalla puikolla olevat kolme silmukkaa pois.

Kyseessä on siis neulos, joka sai aikaan Knit-Pro-puikkoni tuhon. Räksistä vain, ei kestänyt puu kovaotteista käsittelyä. Muovisetkin puikot vaikuttivat aluksi siltä että ne sanovat myös poks, mutta taipumisesta huolimatta eivät katkenneet. Hyvä niin.

Vedenneito
(Mermaid in Ravelry)

Mitä: Tupsupipo, S-koko (72s)

Millä ohjeella: The Pipo (ohje)

Miten: Neulomalla, 6 mm muovipuikot

Mistä: Novitan Hile (79 % akryyli, 20 % villa, 1 % polyesteri)

Miten paljon: Pipo 66 gr, tupsu 6 gr (yht. 72 gr)

Miten pitkään: 3 päivää

Tarkoituksenani oli tehdä itselleni pipo ensi talvea varten. Valitettavasti tästä tuli hiukan liian napakka omaan pääkoppaani. Pitkään myös pohdin tupsun tekoa, samalla kun pyörittelin työtä käsissäni. Siinä sitten jossain vaiheessa huomasin epäkohdan kuviossa, joka tarkemmin katsottuna paljastui irti päässeeksi silmukaksi. Neulomisen aikana olin nimittäin onnistunut kadottamaan kaksi silmukkaa jonnekin, joista toinen löytyi onneksi ennen pesukoneeseen laittoa. Voi sitä itkun määrää jos olisi pipon heittänyt koneeseen ja takaisin olisi tullut vain epämääräinen lankamytty (hm, ihan kuin jotain samansuuntaista olisi käynyt ennenkin...)

Koska pipo on hiukan liian pieni miulle, menee se varastoon odottamaan oikean kokoista päätä lämmitettäväkseen. Kuvio on miusta hirmuisen kaunis, mutta isojen kavennusten vuoksi se taitaa tarvita vuorikankaan jotta lämpö pysyy varmasti pipon sisäpuolella.

~Ricchan~

Myssyilyä

Voitteko uskoa, mutta sellainen asia kuin vauvan myssy ei ole ihan helpoimmasta päästä ruveta tekemään. Ohjehan on se simppeli kypärämyssy jotka neulotaan tasona ja sitten yhdistetään. Kuulostaa helpolta, mutta ei ainakaan meikäläisen nuppi meinannut millään kässätä mitkä kaikki osat pitää yhdistää.

Lisäksi alkuun tein kuten ohjeessakin kaikki kerrokset ainaoikein-neuletta, mutta mielestäni se näytti rumalta. Kun neulosta oli ylläolevan kuvan verran tehty, päädyin purkamaan koko höskän ja aloittamaan alusta sillä periaatteella, että kerroksen alussa ja lopussa oli ainaoikein neuletta, mutta muuten tein sileää. Silmukathan ne  menevät valmistuneessa työssä tuolleen hassusti sivuittain, mutta näyttää se silti paremmalta kuin nurja neulos.

Kypärämyssy
(Baby Cap in Ravelry)

Mitä: Vauvan myssy (32 s)

Millä ohjeella: Kypärämyssy Arkimamman tapaan (ohje)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: Merino Extrafine 120 (100 % merinovilla)
Miten paljon: 34 gr ja solmiamisnauha 4 gr (yht. 38 gr)

Miten pitkään: 2 pvää

Ja kai sitä olisi jostain aloitettava. Ohjeen mukaanhan seuraavat kohdat pitäisi yhdistää:

 

Mie tosin päädyin yhdistämään myös aloitus- ja lopetuspäät toisiinsa, koska muuten vauvan niska olisi mielestäni jäänyt ihan liian aukinauseksi. Jos se oli tarkoituskin, tämä on emämokaus miun osaltani.

Takaa myssy näyttää tällaiselta:

Ja sivusta tältä:

Sain mielestäni saumat tosi nätisti tehtyä vuoropistosaumalla (ohje). Huolena on vain, etteivät ne painaisi liikaa vauvan päätä. Pitää ottaa neuleet mukaan kun seuraavan kerran menen jonnekin missä on nukkeja, jotta voin testata tämän asian. 

Tein myös solmiamisnauhan Arkimamman ohjeella. Vaikka käsityöni ei nyt kaikista näteimmän näköinen ole, oli silti jännä huomata kuinka nauhaakin voi neuloa.

Tässä kuva vielä koko setistä, josta esittelinkin sukat ja lapaset jo aiemmin. Perinteistä, tyttöin väristä lämpimänpunaista (jota en saanut tallennettua kameran linssin läpi, kyseessä pehmeä joulunpunainen).

~Ricchan~ 

Pikkuneuleita

Ostin viime marraskuussa Siskoani varten Schachenmayr'in Merino Extrafine 120-lankaa kolmisen kerää.

Tarkoituksena oli tehdä kaulahuivi, ja sitä varten tunnollisena neulojana ajattelin tehdä mallitilkun. Noh, sehän vaikuttaa miusta hyvän langan tuhlaukselta, joten tuumasin että teenpä junasukat. Samalla tavalla luulisi niistä saavan laskettua silmukat plus nehän ovat kovin pienet joten ei niihin kai nyt niin hirveästi lankaa kulu?

 
Junasukat
(Baby Goodies in Ravelry)

Mitä: Vauvan villasukkapari (40 s)

Millä ohjeella: Junalapaset (ohje)
Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: Merino Extrafine 120 (100 % villaa)

Miten paljon: 50 gr (25 gr/sukka)

Miten pitkään: 4 pvää

Jooh, menikin hiukan enemmän kuin oli aikomus. Kun yksi kolmesta kerästä hupeni uhkaavasti, mutta riitti kuitenkin nippa nappa, oli mieli hieman maassa. Jos pieniin sukkiin menee noin paljon lankaa, ajattelemaani kaulahuiviin uppoaisi varmasti viisi kerää, ellei jopa enemmänkin.

Koska tämä pehmoinen lanka oli kauppiaan mukaan herkkäihoisille juuri sopiva, ei ratkaisua tarvinnut miettiä pitkään: tehdään sitten koko setti vauvaneuleita! ^O^

Junalapaset
(Baby Goodies in Ravelry)

Mitä: Vauvan lapaspari

Millä ohjeella: Juna-lapaset (ohje)
Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: Merino Extrafine 120 (100 % merinovilla)

Miten paljon: 38 gr (19 gr/lapanen)

Miten pitkään: 4 pvää

Näitä kahta tehdessäni oli vain pienoinen ongelma: Kuinka saada puikonvaihdon kohtaan nurja silmukka tarpeeksi tiukaksi, jottei siihen jäisi leveämpää silmukkaa tasaisin väliajoin. Alkuun siirsin sitten seuraavalta puikolta aina kolme silmukkaa neulottavaksi jo valmiiksi. Kun olin neulonut koko puikon silmukat ja ylimääräiset myös, siirsin kolme silmukkaa puikon toiseen päähän ja jatkoin sitten "alkuperäisten kaverien neulontaa". Tietysti ennen sitä siirsin taas kolme silmukkaa niiden joukkoon. Eli toisin sanoen neulottavalla puikolla on aina 13s, ja sitä seuraavalla 7s. (toivottavasti joku sai selvää... ^__^')

Lisäksi muokkasin hieman lapasten ohjetta sillä tavalla, että lisäsin ennen nurjia kerroksia 8 krsta 2o2n-neulosta jotta ne sopisivat paremmin sukkiin. Sitä en tiedä kuinka se käytössä vaikuttaa, mutta toivomme parasta. Varastoonhan nämä menevät joka tapauksessa, tulevaisuuden lapsia odottamaan.

Settiin kuuluu vielä myssykin, mutta se vasta olikin sellainen kässäämisen paikka että huh huh. Siksi se saakin ihan oman päivityksensä jossain vaiheessa.

~Ricchan~

Kaksikymmentäkaksi valkoista kissaa

Jepu jee, vihdoin voi sanoa että viimeiset joululahjavillasukat on tehty. Niiden lisäksi väkersin aikani kuluksi tämän kyseisen lahjan saajan puolisolle myös sukat. Ainoastaan enää yksi lankomies olisi ilman villaisia sukkia, mutta hänet lahjotaan ehkä ensi jouluna :P ...tai ainakin heti kun jalan koko on tiedossa ja tilaustyöt alta pois.

Isot Kisut
(Big Kittens in Ravelry)

Mitä: Villasukkapari, varsi kokoa 42 ja jalkaosa kokoa 46 (80 s)

Millä ohjeella: Perus-sukat kirjoneule-kisukuviolla (kuvion ohje)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7 veljestä (75 % villa/25 % polyamidi) mustaa (174 gr) ja valkoista (24 gr)
Miten paljon: 198 gr (99 gr/sukka)

Miten pitkään: 1 kuukausi

Pikku-kisut
(Tiny Kittens in Ravelry)

Mitä: Pieni kisu-villasukkapari, koko n. 34 (16 s)

Millä ohjeella: Perus-sukat kirjoneule-kisukuviolla (kuvion ohje)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7 veljestä (75 % villa/25 % polyamidi) mustaa (174 gr) ja valkoista (24 gr)

Miten paljon: 110 gr (55 gr/sukka)

Miten pitkään: 11 päivää

Ja nuin ik'kään. Perussukkaa ja nauhakavennusta. Kummankin varteen on tehty samalla kaavalla kisukuviota, pienemmät ovat hieman tyttömäisemmät. Ajatuksena oli tehdä pikku-kisuista samanlaiset versiot kuin siskoni pupusukista, mutta Mies toppuutteli. Käly kun on mustaan pukeutuvaan sorttia, niin liika koristelu saattaisi vain aiheuttaa sukkien tarpeettoman unohduksen sukkalaatikkoon. Siitä huolimatta hänen sukkansa ovat mielestäni kivemman näköiset, sillä valkoinen alku ja kantapää raikastavat kokonaisilmettä melkoisesti.

Kisu on tosiaan kotoisin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta, Sandra Jägerin suunnittelema ja pipoon alun perin tarkoitettu. Tällä pariskunnalla on valkoinen kissa, joten kuvio sopii heille kuin nenä naamaan. Alun perin olin miettinyt jotain mustavalkokuviota käänteisversiona (miehelle mustaa valkoisella ja vaimolle valkoista mustalla), mutta heillä oli jo tällaiset pariskuntasukat joten muutin suunnitelmiani. Hyvä niin, tykkään kovin tästä kuviosta ja kirjoneuletta oli taas mukava neuloa. Hieman kyllä pelotti että onko neulos vahingossa tullut liian tiukaksi iso-kisuihin, mutta vain toisessa sukassa esiintyi tällaista kun Mies testasi sukkia.

Velipoikaa näen puolen kuun jälkeen joten saan sukkasetkin toimitettua perille, jei! Ja nää pikku-kisut on ihanan söpöt kun ne on niin pienet verrattuna miesten jättijalkaan <3

~Ricchan~

Pilkkuja ja helmiä

Neulomuksia on tullut valmiiksi jo pari kappaletta, mutta niiden esittely on näemmä jäänyt hieman puolitiehen, heh. Nämä villasukat ovat viime vuoden joululahjoja ja menivät jo nuorimman veljen varpaita lämmittämään.

Raulin Raitaa (ja pilkkua)
(Lots of Dots in Ravelry)

Mitä: Villasukat, koko n. 42 (80 s)

Miten: Neulomalla, alumiiniset 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veljestä musta (120 gr) ja kirkas vihreä (82 gr)
Miten paljon: 202 gr (eli 101 gr/sukka)
Miten pitkään: 2 viikkoa

Tykkään tosi paljon tästä mallista juurikin sen takia, että kaksi lankaa kulkee jatkuvasti mukana. Näin sukkaan tulee kaksinkertainen pinta ja se on tavallista lämmittävämpi. Etenkin kylmillä kerrostalolattioilla hyvät villasukat on havaittu toimiviksi.

Sukkien kuvion idea on napattu Sukupolvien silmukat-kirjan Johanneksen Raidat-sukista, mutta neulottu omalla twistillä:
Varteen ensin 10 kerrosta mustalla, jonka jälkeen joka toinen kerros mustaa ja joka toinen vihreää. Kantapää mustalla (pikku langansiirtovirheen myötä kuvioon tuli ylimääräinen pikkuraita, mistä sukkaan tulee jalustin-fiilis), jonka jälkeen 1 musta silmukka ja 1 vihreä silmukka. Seuraavalla kerroksella silmukat ovat sitten toisin päin. Valitettavasti jostain syystä jouduin kaventamaan yhdeltä puikolta yhden silmukan pois jotta värit suostuivat kulkemaan kuten halusin... Tämän virheenhän olisin voinut välttää lukemalla alkuperäisen ohjeen.
Kärjessä on nauhakavennus, mutta tähtikavennus olisi ollut parempi. Ehkä käyttäjää tämä ei kuitenkaan vaivaa. Ja itse asiassa nyt kun katselen tuota kuvaa, oisihan sitä voinut vaikkapa tehdä kärkikavennukset kokomaan mustalla, niin se olisi sopinut jalustinraidan kanssa yksiin. Voi miuta höhlää.

Väri ei valitettavasti toistunut kuvissa oikeana kahdesta syystä:
1) Kamerassa oli monen kuvan otto jäänyt päälle
2) Olimme juuri lähdössä ukin 80-vuotisjuhlille, jossa näin myös velipoikaa ja annoin hänelle sukat samalla reissulla.
Oikea lankahan oli siis tämän väristä:

Ma-chan heittäytyi viime viikolla hurjaksi ja hurautti kaverinsa kanssa Lappeenrantaan. Eihän siinä muuta kuin lauantaina kiertämään lankakauppoja sekä ostoskeskuksia, plus kävimme ulkona syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Allekirjoittanut uskaltautui vuosikymmenen nyrpistelyn jälkeen syömään banaaneja friteeratussa muodossa, ja hyväähän se oli. Tosin toisessa banaanissa alkoi jo maistua banaani liiaksikin, mutta todella makoisa jälkiruoka. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Lankakaupoista Ma-chanille tarttui mukaan vaikka mitä ja miun oli ihan pakko ostaa jotain aikamoista herkkua Tuuliviiri'stä. Pitkään pohdin 37,50 euron hintaa sadasta grammasta lankaa, koska huivilankoja saa huokeammallakin. Sitten Ma-chanilla välähti: siitä tulisi oiva huntu. Tästä innostuneena lanka tarttui mukaan.

Myöhemmin katselin langan koostumusta netin ihmeellisestä maailmasta. Langasta puolet on helmikuitua, jonka valmistuksessa helmijauhetta lisätään selluloosaan, jolloin helmeä tarttuu sekä langan sisä- että ulkopuolelle. Näin saadaan aikaiseksi viileä, himmeä pinta. Toinen puoli on tenceliä, joka toisin sanoen on eukalyptus-puun selluloosasta valmistettua kuitua. Sen pitäisi olla antibakteerista, viileää lämpimällä ja lämmittävää kylmällä. Lisäksi neuleen pitäisi olla molemmissa tapauksissa erittäin laskeutuvaa sekä käyttöä kestävää. Myyjäkin tuumasi kaupalla, että tämä on kaikista hänen törmäämistään luksuslangoista paras. Oh, kunpa vain löytäisin juuri sen oikean kuvion jolla lanka pääsee oikeuksiinsa.

~Ricchan~

Varpaista varteen

Osallistuin viime kuussa paikallisen lankakaupan (Pyöröpuikko) kahden päivän kurssille, jossa neulottiin villasukat
a) varpaista varteen
b) magic loop-tekniikkamaisesti kaksi sukkaa yhdellä kertaa

Ensimmäisenä iltana olin viimeinen saapuja, nappasin vain nopeasti pari violettia kerää lankaa ja menin ahdistumaan nurkkaan. Uppo-outoja naamoja kaupan täydeltä, voisi todeta että ujous nosti hiukkasen päätään. Muut kaivoivat keriensä sisältä langanpäät ennen silmukanluonnin aloittamista, miekin mietin sitä mutta tuumasin sitten ajatuksissani että olenpa ernu (=erilainen nuori) ja annan langan kulkea ihan suosiolla päältä vaan. Tuumasta toimeen ja puikot käteen.

Illan aikana luotiin silmukat ja tehtiin kärkilevennykset. Alkuun olo oli hiukan turhautunut, koska "tottakaihan mie nyt tämän osaan kun olen neulonut jo monta vuotta"-mentaliteetti oli iskostunut päänuppiin. Ei siinä kuitenkaan auttanut kuin kysyä rohkeasti apua, vaikka paniikki meinasikin jossain vaiheessa iskeä xD

Seuraavaksi meillä oli viikko aikaa neuloa sukkaa jalkapöydän pituudelta, ja toisena iltana tehtiin kantapää. Nopeimmat aloittelivat illan aikana jo vartta, ja Tinna saikin olla neuvomassa alituiseen kuinka asiat tehtiin kun jokainen edistyi omaa tahtiaan.

Ennen kuin opin kuinka kuljettaa sukkia pyöröpuikolla ja kaapelilla, oli meininki suhteellisen tuhajavaa. Sohvalta kuului miehen mukaan tasaisin väliajoin ähkimistä ja puhisemista, kun yritin tiukalla käsialallani saada silmukat siirrettyä kaapelilta puikolle. Kädet hikoaa, lanka ei luista puikoilla, ei näe jos ei ole ymmärtänyt laittaa valoja päälle... Näitä perusongelmia joita neuloja kohtaa.

V³
(V3 in Ravelry)

Mitä: Villasukat varpaista varteen-tekniikalla, koko n. 37 (56 s)

Miten: Neulomalla, pyöröpuikko 3 mm (120 cm)

Mistä: teetee pallas tumma liila (80 % villa, 20 % polyamidi)

Miten paljon: 58 gr (29 gr/sukka)

Miten pitkään: 2 viikkoa

Koska nämä menevät Muistojen Lipastonlaatikkoon, en vaivautunut tekemään vartta niin pitkään kuin olisi ollut kerää. Syitä on kaksi: allekirjoittaneen laiskuus ja haluaisin tehdä tästä samasta langasta itselleni ranteenlämmittimet (sitä jäi sopivasti 20 ja 22 gr).

Kurssilla annettiin vinkkiä, että näiden sukkien kanssa tulisi käyttää joustavaa päättelyä, joten Jeny's bind-off jelppasi tässäkin asiassa:
Nosta 1 s. Tee langankierto, neulo 1 s ja tee ylikavennus niin, että nostettu s ja langankierto sujahtavat neulotun silmukan ylitse. Puikolle jäävä silmukka korvaa nostetun silmukan.

Että näin. Vaikeuksien kautta voittoon, josta huolimatta sukat ovat hiukan liian napakat omaan jalkaani. Normaalisti 7veljeä neuloessani on puikoilla 64 s, kun taas näissä oli (syystä tai toisesta) vain 56. Teetee on kuitenkin 50 gr/130m ja 7veli 50 gr/100 m eli aika samoissa vahvuuksissa. Luulisin.

Teetee ei oikein taida lankana kestää käsittelyssäni, minkä voisi päätellä ylläolevasta kuvasta. Nukkapallerot hengailevat käyttämättömmissä sukissa jo valmiiksi ja jälki on muutenkin kuluneen näköistä.

Irvistäväthän nuo sukkani vielä kaiken huipuksi varpaiden luota, kun jotenkin en saanutkaan tehtyä tarpeeksi tiukkaa tai jotenkin muuten vaan sohlasin. Lisäksi varren kohdalla välillä piti pysähtyä siirtämään lankaa puikolla ja sitä kautta joustinneuleen oikein-neulotuissa kohdissa ensimmäinen silmukka on löysempi kuin toinen.

Koin tämän uuden opetellun tekniikan hankalaksi, eikä se loppujen lopuksi ollut oikein miun juttuni... mutta oli tämä silti ehdottomasti vaivan arvoista. Opin paljon uusia asioita: uuden silmukoidenluontitavan, kuinka neulotaan vahvistettu kantapää, sekä tietysti juuri sen mitä itse hain: avarsin neulemaailmaani ja neuloin sukat eri tavalla kuin normaalisti.

Ylläoleva kuva on meidän kurssilaisten sukkasista. Kuva on (c) Pyöröpuikko, jonka kopioin luvattomasti naamakirjan sivuilta, muahahahaa~ Oli hauska tepsutella kuvattavaksi, kun sukat olivat vielä pyöröllä ja piti siirtyä metrin verran sukat jalassa ilman että silmukat karkaisivat xD

Hauskaa oli kun Tinna kysäisi, että mitäs seuraavaksi opetetaan Lappeenrannalle (hän oli järjestänyt myös syksyllä kaksi samaa kurssia ja nyt oli menossa kaksi päällekkäin). Hurjalta hänen seuraava ideansa kuulostikin: Neulotaan sukat pyörönä niin että aloitetaan kantapäästä. Huh huh, mutta pieni masokisti sisälläni pohti jo että sehän voisi olla hauska kokemus.

~Ricchan~