keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Puikkorikko

Voi kuinka ihanan rentouttavaa neulominen onkaan. Voi vain kuunnella puikkojen kilinää ja hengitys sujuu rauhallisesti. Kotoisa ja rauhaisa tunnelma huokuu käsityöntekijästä ja homma ei kyllä oikeasti mene näin. Ainakaan toissapäivänä.

Olipa kerran neuloja, joka tuumasi että hei, olisi tosi kiva neuloa alennusmyynnistä napattu Hile-lanka pipoksi sellaisena kivana välityönä. Googlesta sitten löytyi kivannäköinen pintakuviokin, huolimatta viidestä neulekirjasta kirjahyllyssä. Kyseessä oli hiukkasen haastava kuvio, piti vain koukkia kolmen silmukan välistä lanka takakautta kahteen otteeseen. No problemos, kokeillaan seiskan pyöröillä miltä alkaa vaikuttamaan.

Ensimmäinen hokaisu on, että jaahas, kaapeli on vähän turhan pitkä. Kuusikymmentä senttiä on just nafti, neljälläkymmenellä sentillä mentäisiin paljon paremmin (en omista kyseistä kaapelia). Pisteenä sen kuuluisan i:n päälle voidaan tuumata että neulos on liian väljää jotta pää pysyisi lämpimänä. Vaihdamme siis kutosen puikot kaapelin päähän ja voilá! ...purkamisen jälkeen aloitamme alusta.

Muuten sujui hyvin, neulos on tiiviimpää mutta työn tekeminen hiukan tuskaista kun lanka pyrkii karkuun (huolimatta terävästä puikonpäästä jolla langan saa ongittua silmukan takaa suhteelllisen helposti). Puhinan ja ähinän jälkeen sohvalta kuului räks, ja meinasi itku päästä:



Armas Knit-Pro'ni. Rikki ;___;

---

Tiistaina sitten piipahdin Pyöröpuikossa näyttämässä aikaansaannostani Tinnalle, joka ihmetteli kuinka olin tällaisen ihmeen saanut tapahtumaan. Onneksi kaupasta löytyi sitten irtona kutosen puikot ns. "nätimmällä" kuosilla (puikon kuviolla ei ole miulle niin suurta merkitystä) ja samalla hommasin myös nro kolmosen puikot. Lisäksi sain ohjeet käyttää virkkuukoukkua vastaavassa tilanteessa tai kuten jo Varpaista varteen kurssilla-sanottuna: "Neulo ihmeessä löysempää" ^__^' Eheh, kiitos siulle Tinna, yritän noudattaa tätä neuvoa.



Joka tapauksessa vaihdoin pipoon jo maanantai-iltana joskus ostetut muoviset kutosen puikot, jotka myös taipuilevat uhkaavasti, mutta ovat pysyneet ehjinä. Ehkä sitten vähän vähemmän haastavilla kuvioilla uskallan ottaa KP:t taas käyttöön.

~Ricchan~

p.s. Yömyöhäisellä piti vielä juosta ihmettelemään revontulia, himmeinä näkyivät mutta olivat hienoja silti <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)