Haaah! Viime kirjoituksesta onkin aikaa, joten heti alkuun pahoitteluni siitä. :D
Tarina alkaa, kun tein ostoksen lankakauppa
Kujeesta, jolloin postiin lähti kaksi Schoppelwollen lankapalleroista, Charisma ja Mustaviinimarja.
Pitkän odottelun jälkeen ihmettelin jo, että missä mokomat viipyvät (olivat ilmeisesti kadonneet postiin) ja yksi kaunis päivä postinkantaja huomasi minut töissä ja kysyi, että oletkos se sinä kuka asuu siinä ja siinä, että hänelle on sinulle paketti, kun et ollut kotona ja se ei postiluukusta mahtunut niin saat sen nyt :D
Jopa postin mies ihmetteli, että missähän asti se oli seikkaillut, kun yli viikon verran matkaa teki. :)
Mutta voi sitä riemua, kun sai kerät käsiinsä katseltaviksi ja kosketeltaviksi :)
Vasemmalla siis Charisma ja oikealla Mustaviinimarja. Jonkin aikaa annoin ajatuksen muhia, jotta mitäkä niistä alkaisi tekemään. Luonnollisesti jotain pitsistä, koska niin ohutta lankaakin ovat, ja pienen pohdinnan jälkeen päätin tehdä
Fifi- Shaalin.
Kokeilin alkuun käyttää pieniä 2,5mm puikkoja, mutta pian luovuin siitä, koska työ tuntui vallan maleksivan, mutta en ollut koskaan tehnyt noin ohuesta langasta mitään isoilla puikoilla. 2,5 mm puikot saivat kuitenkin siirtyä syrjään, ja lanka takaisin kerään, kun tilalle astuivat 5mm puikot.
Kyllä se tuntuikin oudolta. Koko ajan mietin että ei tästä nättiä voi tulla kun neuleesta tulee vain tällaista höttöä, mutta jonkin verran kun sai tehtyä niin mieli alkoikin muuttua. Työ itse valmistui joskus Helmikuun loppupuolella ja aloitin sen Helmikuun ensimmäisellä viikolla. Tuumasin aloittaessani myös, että ei tämä yksi kerä voi riittää kokonaiseen shaaliin, mutta loppupuolella urakkaa mietin että eikö se lanka koskaan lopu :D Hirvittävän riittoisa lanka, ja huivin leveä reunakin on kuitenkin sylen levyinen, ja sitä ei kuitenkaan ole vielä edes pingotettu!
Pahoittelen kaikkea ylimääräistä kikettä ympärillä, mutta en saanut sitä levalleen mahdutettua muuallekaan :D
Minusta langan värit vaihtuivat ihanan pehmeästi, eivätkä jättäneet terävää rajaa. Toki se näin kauempaa näyttää siltä, että rajat on terävät, mutta neuloessa pienet sävyerot värin vaihtuessa huomasi kyllä :)
Mutta en minä sentään tätä koko aikaa käyttänyt pelkän huivin tekoon, sillä se oli kuitenkin niin hidasta ja tarkkaa. Koska tulee kavennus ja koska langankierto ja montako kerrosta tässä kuviossa nyt tulikaan, joten tokihan sitä kaipaa jotain hieman yksinkertaisempaa väliin.
Löysin paikallisesta lankakaupasta muutaman kerän Novitan Rose Mohair Lux lankaa alennushintaan, ja koska se on ihan minun äitini väristä, niin olihan se ostettava :)
Äiti on toivonut lisää pipoja, niin eikun puikoille vaan ja pipoa tulille :)
Neuloin piposta ehkä hieman liian pitkän, mutta kun resori reunan kääntää sileän neuleen päälle, se jää juuri sopivaksi, joten sovin äidin kanssa, että ompelen reunaan muutaman virkatun kukkasen, jotta käänne kestää paikallaan.
Pipo on tosin vielä hieman kesken, sillä äiti haluaa päälle valtavan ison tupsun, ja minulla raukalla ei ole pahvia, nyyh... No, mutta se valmistuu sitten kun on sen aika :) Kukkasetkin vielä tietty puuttuu, mutta niitä minulla on jo muutamia valmiina odottamassa kiinnistystä :)
Silmukkamäärän olen ottanut isoveljen vyötteen pipo ohjeesta.
Jonkin aikaa myös haaveilin eriparisista sukista, mutten osannut neuloa niitä mistään jämälangoistani, koska aloin liian tarkkaan miettimään että nyt laitan tätä väriä ja nyt tätä, joten eihän niistä tullut lainkaan eriparisia, kun tuli vaan tasaraitaa koko ajan :D Samasta lankakaupasta löysin Let's knit Aloe Vera lankaa, joka on värjätty liukuvasti, mutta koko matkan säilyy yksi saman värinen säie. Eihän kyseisestä langasta tietenkään tule ihan täysin sikinsokin sukkia, mutta kuitenkin hieman eriparisen oloiset, muttei niin eripariset etteikö niitä tunnistaisi sukkapariksi. Joulun aikaan ja hieman sen jälkeenkin neuloin sukkia perinteisellä tyylillä, mutta näiden kanssa halusin kokeilla, jotta vieläkö on taito tallella aloittaa sukan neulonta sukan kärjestä.
Hyvinhän tuo näyttää vielä toimivan, mutta silmukoiden lisäämisestä jää vielä tosin turhan suuri reikä...
Kantapään teko ei ehkä ole enää niin suuri ongelma, lähinnä se, että missä vaiheessa alan tehdä sitä, ettei jalkaterästä tule liian pitkää.
On myös toki joskus käynyt niin, että kantapään kiilakavennusta on jatkunut liian pitkälle ja kantapää jää törröttämään rumasti, mutta tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Virheistä siis opitaan ja suunta ei ole kuin parempaan päin :)
Oi voi, kevätkin jo häämöttää ovella, lämpimät kelit vielä toistaiseksi, ehkä hieman räntää on tullut. Vieläköhän se takatalvi meinaa olla tuloillaan?
Jos ei, niin sitten odottelemma jo että millon ilmaantuu ensimmäiset hiiren korvat, lokithan meillä jo on :D
Hyvää kevään odotusta kaikille!
~Ma-Chan~
