Pitäisi.
Valmistua.
Ja niinhän me tehdäänkin! ^O^ Joululahja nro 2 on päässyt vihdoin puikoilta pois.
Mitä: Pitsihuivi Fifi (ohje Ullasta)
Miten: Neulomalla, pyöröpuikot 6 mm/80 cm
Mistä: Kitten Mohair (20 % villaa, 30 % mohairia, 50 % tekokuitua) Sandesgarnilta
Miten paljon: 96 gr
Miten pitkään: 9 viikkoa
Ensimmäistä kertaa bongasin tämän mallin Kutimessa-blogista, jossa oli linkki alkuperäiseen ohjeeseen. Ma-chanin yleisin huivimalli on tämä kyseinen Fifi, joten pitihän sitä allekirjoittaneenkin kokeilla. Etenkin ruutujen tekeminen helpottui, kun jaoin kaavion kahdeksaan kerrokseen, joihin kirjoitin neulontaohjeet lauseilla. Sitten vain toistoa, toistoa, toistoa... Agh, sekosin laskuissa, puretaan...
Valmiissa työssä on 187 silmukkaa viimeisellä kerroksella. Huivi oli siis helppotöisempi kuin aikaisemmat Revontuleni, niissä kun silmukkamäärä oli kavennuskerroksella huima 372. Jännä juttu sinänsä, että niihin huiveihin meni noin seitsemän viikkoa, kun taas tämä tarvitsi kaksi viikkoa enemmän aikaa. Fifin kohdalla tosin loppua kohden vauhti tuntui kiihtyvän.
Mistähän se johtuu että yhden villasukan saa valmiiksi kiirettä pitämällä kolmessa päivässä, mutta huiveihin tuntuu uppoavan aikaa? Kyseessä oli kuitenkin helppo neulos, joten liekö syynä vain laiskuus, töistä väsyminen vai halu tehdä jotain muutakin kuin rasittaa ranteita neulonnan parissa... "Napi napi, tykkäät kuitenkin."
Päättelyyn käytin Jeny's surprisingly stretchy bind-off'ia, joka mielestäni ajoi asiansa. Tekniikka pähkinänkuoressa:
Nosta 1 s, tee langankierto, neulo 1 s, nosta sekä aikaisempi silmukka että langankierto neulotun silmukan yli. Puikolle jäävä silmukka korvaa ensimmäisen nostetun silmukan.
Suomenkielinen ja mikä parasta, kuvallinen versio löytyy Sekaisin silmukoista-blogista.
Hiukan arastelin mohairhuivin pingotusta, jonka tein kevyenä versiona: Nuppineuloilla pingotus, vettä suihkepullosta, venyttelyä (hellää sellaista) ja kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua huivi oli valmis. Siipiväli on jopa runsaat 170 cm ja korkeus 77 cm.
Mohairin kanssa tuli kässättyä parikin ihan oleellista juttua:
a) Mohair ei ole kovin anteeksiantavainen virheitä (=purkamista) kohtaan
b) Riittävä valaistus on tuikitarpeellinen. Silmukat kun saattavat olla takertuneina toisiinsa.
c) Langan vaihto tulee AINA tehdä kerroksen alussa, ei keskellä (terveisin työtään purkanut ja kantapään kautta oppinut)
d) Villakoirista tulee söpön värisiä
Asiasta kukkaruukkuun, tänä aamuna oli ulos katsoessa ihanan näköistä. Vaikka lämpötila huiteleekin vielä nollan tietämillä, voittaa valkoinen maa aina ruskean loskan.
~Ricchan~
Niin ihana huivi, jouluinen ja lämmin. Mohairneule on todella hankalaa purettavaa, kokemusta on.
VastaaPoistaNo joo, ihan karmeata purettavaa :D Onneksi ei lanka mennyt poikki vaikka joskus pelottikin irrotella vähän rajummalla kädellä.
Poista