Kesän aikaansaannoksia IV - Laumailua

Aivan ensimmäiseksi kerrottakoon, että tämä on Kässäätkö?-blogin sadannes postaus! *taputusta*

...Ja sitten oleellisempiin aiheisiin.
 
Kun olin herra Jiille tehnyt villasukat, oli hänellä tiedossa melkein heti synttärit. Halusin yllättää ja tehdä jotain oikein henkilökohtaista ja hienoa - vaikka mokoma olikin mennyt joskus toteamaan, ettei oikein arvosta liian koreita sukkia. Herra pelaa WoWia Horde-joukkion puolella, joten totta kai piti hänelle saada tällä kuviolla varustetut sukat.

Lauman puolesta

(For the Horde in Ravelry)

Mikä: Kirjoneule-sukka miehelle (koko 42)

Millä ohjeella: Perus-sukka, Horde-kuvio Ravelrystä (linkki)

Miten: Neulomalla, 72 s ja puikot 3 mm

Mistä: 7veljestä musta ja kirkkaanpunainen
Miten paljon: Musta 121 gr ja punainen 47 gr eli yht. 168 gr (84 gr/sukka)

Miten pitkään: 18 pvää

Yleensä töiden nimet menevät niin, että mietin suomeksi sopivan nimen ja käännän sen sitten tylsästi englanniksi. Tällä kertaa nimenä toimii iskulause, jonka suomensin tooosi tylsästi. Ei ole ollenkaan samanlaista hohtoa kuin alkuperäisversiossa.

Kuvio on tosiaan napattu Ravelrystä, mutta muut ylimääräiset härpäkkeet väkersin itse. Pohjassa on 2P1M-mallilla raitakuviota, ja sivuilla ristimiekkaa. Sama ristimiekka löytyy myös varren ympyrähässäköistä.

Todennäköisesti (älkää kertoko herra Jiille!) teen joululahjaksi toisen parin vastaväreillä, ja ehkä paremmin sopivampana versiona. Sukat ovat nimittäin himpun verran liian löysät, etenkin varresta. Pitää lainata siihen äiskän jalkaa kun koetusvaihe koittaa, mutta tästä projektista aion olla ihan hys hys jotta yllätys säilyy :3

Hieman pelotti taasen kirjoneuleen kanssa, että tuleekohan tästä liian pienet. Tein löysää ensimmäisen sukan ja sitten kokeiltaessa se oli ihan liian iso, 45-kokoiseen räpylään sopiva koko.  Ei muuta kuin purkamaan.

Seuraava pari onnistuikin sitten paremmin, ja heti kun sukat tulivat valmiiksi, ei niitä edes ehtinyt höyryttelemään. Aikaisemmat sukat unohtuivat täysin ja nämä ovat olleet siitä lähtien aina jalassa, joten ilmeisesti lahja oli mieleinen :3

Ja tosiaan, ensimmäinen versio meni ihan täysin purkuun. Siinä tuli mieleen Aron Morsiamet-mangasta lause, jonka perheen isoisoäiti tuumasi talossa vieraana olleelle tytölle: "Kirjo jotakuta läheistäsi ajatellen. Silloin työ sujuu paremmin." Uudelleenneuloessa en voinut olla ajattelematta, että taidan oikeasti pitää hänestä. Ainakin jos ottaa huomioon vaivan määrän, minkä näin sukkia tehdessä/suunnitellessa.

Mutta niin se tuntuu menevän. Mitä tärkeämpi ihminen on kyseessä, sen enemmän vaivaa olen valmis laittamaan työhön - etenkin kirjoneuleessa. Poikkeuksena tietysti iskä, jolle parhaat sukat ovat perinteiset saapassukat. Pari raitaa ja joustinneuletta, kas siinä resepti. Ja kun kävin pari viikkoa sitten porukoitten luona kääntymässä, on villasukille jälleen tarvetta:

Nämä sukat olin tehnyt joulukuussa 2012. Että kyllä7veikka kestää ainakin sellaiset kolme-neljä vuotta kunnon käyttöä. Näitä sukkia iskä käyttää vieläkin ajaessaan, mutta hällä on silloin toiset sukat alla.

~Ricchan~ 

Kesän aikaansaannoksia III - Pihan puolella

Yleensä pihaa laitetaan, koska halutaan silmäniloa. No, allekirjoittaneen tavoitteena oli lähinnä pysäyttää naapuruston lapsukaiset, jotka niin innoissaan pyöräilivät pihan poikki. Hommasin siis kukkasia. Ja kun kerran Prisman kesäpihalle saakka tuli kuljettua, olihan sitä saatava jonkinlaisia heräteostoksiakin aikaan.

Ja sen myötä sitten pihaan nousi kaksi kappaletta kukkalaatikkoja ja pari amppelia.

Ma-chan auttoi kukkasten kanssa, en oikein uskaltanut käydä niitä runnomaan yksikseni - olisin todennäköisesti tappanut kaikki. Suuren suuresta valikoimasta pihaan saakka itsensä löysivät neljä murattia, pari koristetupakkaa, kaksi japaninkelloa sekä neljä pinkkivaaleanpunaista pelargoniaa.

Ideana oli pitää kukat ikkunaa kohti, ja valoisa rinnetontti sai kaipaamaansa kaunistusta vihdoinkin. Heräteostoksina oli tosiaan pari amppelia, ruusupelargonia pääsi lännen puolelle terassin yleisilmettä pehmentämään ja violetin värinen tummasilmä koristi idän puolella kuistia.

Valitettavasti viherpeukalo miussa ei ole kovin vahvana, joten surukseni on kerrottava ettei japaninkello selvinnyt. Liekö saanut osansa myös muurahaisista, jotka kovasti olisivat halunneet perustaa pesän kukkalaatikkoon. Myöskään tummasilmä ei ole oma itsensä enää (laihtunut versio on hän), mutta ajattelin hurjana tehdä kokeilun: otetaan kukkaparka talven ajaksi sisälle, niin katsotaan jaksaako se elostella ensi kesään saakka.

Muratti tykästyi kasvupaikkaansa mahtavasti, samoin pelargoniat kukkivat edelleen. Eräs viikonloppu keräsin koristetupakan siemeniä, josko sitä keväällä kokeilisi vaikka kylvää niitä.

Olin myös laittanut kukkatelineen pystyyn kuistin kaidetta vasten, johon sain iskältä viisi kappaletta Paavalinkukkia. Pari kappaletta otti hieman itseensä, mutta kaksi teki edelleen lehtiä ja yksi hurja tapaus kukki vielä viime viikolla, kun otin kukkaset sisään paleltumasta. Pari yötä sen jälkeen olikin ollut jo yöpakkanen, joten oli ihan hyvä hetki pelastaa pienet vähän lämpimimpiin tiloihin.

Terassin puolella yritin laittaa kukkapenkkiin auringonkukkia siemenistä. Se ei onnistunut, auringonkukkaa puski kaikkialta muualta kuin penkistä. Rikkakasvit ja pensasruusu sen sijaan viihtyivät kovin iloiseen penkin ravinteikkaassa mullassa.

Vaihdoin sitten alaa ja istutin pottuja. Vähän myöhässä, koska kun nostin ne ylös, ne olivat vielä uuden perunan mitoissa. Ei haitannut, tehtiin vaihtarit naapurin kanssa - sain sieniä - ja loput syötiin herra Jiin kanssa pihvin keralla. Ihan kuin olisi ollut kevät, hih.

~Ricchan~

Kesän aikaansaannoksia II - Huivi

Olipa tuossa kesän aikana aikaa jopa huivin tekemiseen. 

Punaisen tuvan Emännälle

(For the Lady of the Red Cabin in Ravelry)

 

Mikä: Petunia-huivi

Millä ohjeella: KristaK - Ulla (linkki)

Miten: Neulomalla, 4,5 mm Knit Pro-pyöröt, 80 cm kaapeli

Mistä: Charm korallinpinkki, tuntematon valkoinen mohair plus pikkupätkä valkoista villalankaa

Miten paljon: Koralli 134 gr, mohair 34 gr ja villalanka 1 gr (yht. 169 gr)

Miten pitkään: 14 pvää

Kun kysyin, millainen olisi passeli huivi, oli toivomuksena sellainen, johon voisi kääriytyä karkuun kutitusyrityksiä. Koska Lankalipastossa oli korallinpinkkiä ihan mahdottomat metrimäärät, ehdotin tätä väriä. Ehdotys hyväksyttiin ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. 

Koska lankaa tuntui olevan enemmän kuin riittämiin, luonnollisesti luulin siitä tulevan tarpeeksi suuren. Tuloksena oli kuitenkin perinteisen huivin mitat täyttävä tapaus. Eipä mitiä, seuraavana jouluna voidaan yrittää uudestaan (Tämähän oli siis viime vuoden joululahjoja, tosin hiukkasen myöhässä. Hups.).

Langan sain kulutettua aivan loppuun, mutta halusin myös kuvion päättyvän kaavion mukaan. Mukaan nappasin nimetöntä valkoista mohairia, joka sekin otti ja loppui kesken. Pahus vieköön, mutta ei hätiä: valkoinen villalangan pätkä kymmenen sentin matkalla ei erottunut kuin tarkalla silmällä.

Ilma oli suhteellisen kaunis, mutta Hölkinrannassa tuntui satunnaisia tuulenpuuskia. Tämä aiheutti pieniä kuvaushankaluuksia, kun huivi heittelehti tuulen vietävänä miten milloinkin. Kuvauspaikka valikoitui sattumalta, sillä vein auton huollettavaksi lähellä olevalle korjaamolle. Onnistuin nimittäin rivakasti repäisemällä irrottamaan kuskin puolen ovenkahvan...

Halusin huiviin jonkin simppelin ja helpon, sekä nopeasti valmistuvan kuvion. Tästä syystä Petunia valikoitui kaikkien ilmaisohjeiden joukosta. Sain mitä halusinkin, melkeinpä jopa kyllästymiseen asti. Oikeaa ja reikäkerroksia, oikeaa ja reikäkerroksia, neuleplääääääh'kin oli jo hetken päässä kun lankaa tuntui riittävän.
 

Kaiken kaikkiaan huivi oli kuitenkin todella mukavaa tehtävää, juuri sellaista sopivan aivotonta neulontaa jonka aikana pystyi hörveltämään kaikenlaista muuta oleellista ja epäoleellista.

Lisäksi loppuun vielä riepottelu-kuvanen. Ja sen lisäksi muistutus, että Ravelryn puolella Sukkasato 2016 on kovaa vauhtia menossa: Sukkia neulotaan syyskuun ensimmäisestä lokakuun viimeiseen. Liittykää kaikki mukaan, onhan joukossa aina mukavampaa n___n

~Ricchan~ 

Kesän aikaansaannoksia I - Raitasukat

Kesä oli ja kesä meni. Töissä olin ja kuljin suhteellisen paljon, mutta siitä huolimatta ehdin myös neuloa. Raportit vain jäivät tälleensä kivasti syksyn hommaksi ja mikäs siinä, kukapa kesähelteillä jaksaisi sisällä istuksia (ihan kuin ei voisi mennä ulos tablettien ja kännyköiden kanssa)..?

Anyways, kesäneuleita osa ykkönen lähtee tästä:

Valmisraitaa
(Striped already in Ravelry)

Mikä: Perusvillasukka miehelle (koko 41)

Millä ohjeella: Oma perusohje

Miten: Neulomalla, 72 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veljestä Raita punatulkku

Miten paljon: 135 gr (67,5 gr/sukka)

Miten pitkään: 13 pvää

Eli ihan perus-sukkaisuudet herra Jiille. Olin luvannut tehdä sukat ennen kuin edes tapasimme, joten lupaus on nyt lunastettu. Hieman pelotti kun näistä tuli hieman liian lyhyen oloiset ensikoettamalla, mutta luotto oli kova ja venymistä tapahtui käytön myötä. Onneksi. Olisi ollut ehkä hieman noloa neuloa sukat ja sitten ne olisivatkin olleet liian pienet (^___^')

Hassusti lankaa kului yllättävän vähän verrattuna normaaleihin kulutusmääriini. Yleensä saan kulutettua melkein kaksisataa grammaa ihan perussukkiin, mutta eipähän näissä. Hyvähän se vain on, voin tehdä samasta langasta jotain muuta neuletta. Mitä sitä suotta lankavarastoa kuluttamaan, hyvä on lankoin marinoitua lipastossa. Mistä tulikin mieleeni, että kyseisen laatikon päivitys lienee paikallaan. Ainakin sen jälkeen kun olen tehnyt kesän/alkusyksyn lankaostosten kuulumispäivityksen. Kaikkea kivaa tuli napsittua mukaan jopa ihan Kouvolasta asti ("hui kauhia"). Mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Nopeasti tuntui neule kuluvan, kuvastakin voi huomata nukkaantumista. Ei se haittaa, käyttötavaraahan nämä ovat. Perusvilliksistä ei ole oikein kerrottavaa, joten päätän tämän päivityksen mainiten, että oma suosikkiyksityiskohtani on varren alun punavalkoinen kerros, joka on saatu aikaan seuraavasti: Luodessani silmukoita tein ensimmäisen lankojen värinvaihtokohtaan. Valkoinen lanka kulki peukalon ja punainen etusormen ylitse. Koska onhan se saatava täysin samanlaiset sukat (*nyöks*).

~Ricchan~

Mummintossukat

Niin kuin monella muullakin, lähipiiristäni löytyy sellainen immeinen jota äiskäksi kutsutaan. Tietysti siihen liittyen toukokuussahan on sellainen kiva tapahtuma kuin äitienpäivä. Niitä varten yritin sitten hirmuista vauhtia saada tossut valmiiksi, vaan kuinkas sitten kävikään. Päivämäärään mennessä vasta ensimmäinen tossukka oli valmis, ei auttanut kuin odotella valmista paria.

Anyweissun seissun, myös muistilappuska oli teillä tiettymättömillä kun tätä aloin kirjoitella. Pieni etsintätuokio paljasti hänet kuitenkin tulostimen päältä, jossa se vain hengaili eikä virkannut mitään. Tuhma lappunen. Ja unohtelevainen lapunkirjoittaja ^__^' 

Mummin mustikkatossukat
(Blueberries for Mother in Ravelry)

Mikä: Tasona neulotut tossut

Millä ohjeella: Eila-mummun tossut (linkki)

Miten: Neulomalla, 3.5 mm nupilliset pitkät puikot

Mistä: 7veljestä vaaleansininen ja syklaami

Miten paljon: Vaaleansininen 72 gr, syklaami 70 gr eli yht 142 gr (71 gr/tossu)

Miten pitkään: 6 päivää

Notta sellaisuutta. Erehdyksessä tein ensimmäiseen tossuun takasauman syklaamilla, vaikka oli tarkoitus käyttää aloitusväriä. Jouduin sitten täydellisyydentavoitteellisuuden pauloissa tekemään myös toiseen samanlaisen ompeluksen. Korostakoon se kaksivärisyyttä *nyöks nyöks*

Tein ohjeen mukaan 65 silmukkaa eli 13 ruudun kuvion. Alkuun ryhdyin tekemään ruutuja jotenkin väärin päin, joten oli pakko suorittaa sen myötä purkuisa operaatio. Olin tehnyt vain vähäsen, joten asia ei oikeastaan harmittanut. Lisäkommenttina todettakoon, että löysäily oli taas hiukan vaikeaa (käsiala kun on tiukkaa), joten reunat tuppasivat kiertymään sisäänpäin. Valmiissa tossukoissa sitä ei onneksi huomaa.

Äiskä ei halunnut turhia tupsuja tossuihinsa, joten en niitä suotta alkanut väkertämään. Yleensä tekemäni tupsut tuppaavatkin hajoilemaan tai olemaan jotenkin hassun epämuodostuneita, joten pääsin kuin koira veräjästä ^___^  Nämä olivat kivat ja suhteellisen nopeat tehdä. Suurimman osan sain aikaiseksi Fullmetal Alchemist - The Sacred Star of Milos-elokuvan aikana.

Ai niin, sen verran muutin tunnisteita että korvasin "2016 valmistuneet" lyhyemmällä versiolla "2016".

Tossut olivat ainakin viime vierailulla jalassa, mikä tietysti ilahdutti allekirjoittanutta.

~Ricchan~

Myös käsillä tekemistä

Alunperin tarkoitukseni oli pyhittää blogi pelkästään neulomuksille sekä muille sellaisuuksille. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen kahdella tapaa: alan julkaista myös piirroksiani sekä mitä jännyyksiä puutarhassa tapahtuu (ei kukkapenkissä, mutta muuten kyllä on juttuja ilmestynyt pihamaalle :3).

Aloittakaamme siis. Olen piirtänyt niin kauan kuin muistan, mutta siihen oli tullut noin viiden vuoden tauko. Nyt sitten on taas alkanut juttuja alkanut tulla paperille.

Seitsemän avainta hopeaista

(puuvärit)

Alun perin aloitin joskus viime vuoden aikana, tänään nyt sitten sain taustankin piirrettyä. Inspiraationa Candlemass'in biisi "Seven Silver Keys", josta etenkin kohta: "To open up your dreams you need seven silver keys" eli ei-niin-suoraan suomennettuna "Oveen unelmien tarvitset seitsemän avainta hopeaista". Alkuperäistä biisiä en ole kuullut, vain coverin. Kas siitä idea ja tuotah... tällaista tuli aikaiseksi. Yleensä en piirrä haltioita, mutta tähän se tuntui sopivan.

Ei miulla muuta. Edellisen postauksen huivi on vieläkin päättelemättä, vaikka olen saanut sillä välillä yhdet Eila-mummon tossut aikaiseksi sekä myös villasukkaparia herra Jiille aloitettua.

Unski-swan on toinen nimimerkkini jolla liikun netissä, joten kyseessä ei ole suinkaan *gasp* taidevarkaus, vaan tuossa sängyllä alkuperäinen piirros makoilee ja odottaa että pääsisi kansioon.

Jei, huomenna Tykkimäkeen!  \(^___^)/

~Ricchan~

Sylin täydeltä haituvia

Kun on kolme päivää päätellyt huivia, alkaa se jo rasittamaan. Lisäksi lanka ei aivan riittänyt, gramma oli otettava jostain muualta. Valkoinen mohair luovutti auliisti myös karvojaan allekirjoittaneen syliin, aivan kuin olisin halaillut kissaa tai karvanlähtöaikaista koiruutta, thihi.

Mahtaakohan tästä myttysestä tulla oikeasti huivi jos sen pingottaa..?

Pienen kukkapenkin olen saanut aikaiseksi. Metri kertaa kaksi metriä on aika minimaalinen pläntti, mutta jostain syystä näinkin pieni asia saa ihmisen ilahtumaan. Taloyhtiössä ovat myös aidanvaihtopuuhissa, lähtee tuo homeinen rumilus pois ja tilalle tulee puhtaanvalkoinen puuaita. Oi ihanuutta <3

~Ricchan~

Huhtikuun loppu on käsillä

Huh armasta huhtikuuta, aivan kuin olisi aika olisi mennyt suhteellisen nopeasti taas, aivan vilahtaen. Kohta on jo toukokuu ja äitienpäivä aivan nurkan takana. Pihan pioni tekee jo silmuja ja koivuista roikkuvat norkot ennustavat kesää. Kukkapenkin paikka on myllätty  valmiiksi ja pihan ruohikkoa ilmattu talikon kera. Pihalle ilmestyikin sen myötä illasta pari räkättirastasta matometsälle.

Neulonut olen lähinnä herra J'n sohvalla (tälläkin hetkellä), ja Petunia-huivi alkaakin olla jo pian valmis. Tavoitteena on käyttää kaikki lanka niin tarkkaan kuin on mahdollista, eli saa nähdä montako ylimääräistä mallikertaa joudun tekemään. Huivin ideahan oli olla helppo välipala, reikäkerroksia ja aina-oikein-neuletta, sellainen nopea välipala. Kuinka väärässä olinkaan, kuukauden verran on jo tämä neule viettänyt puikoilla. Neulomaan olen tosin ehtinyt vain yhdeksänä päivänä...

Kävin pitkästä aikaa katsomassa siskonpoikaa, onkohan jo yli kuukausi viime kerrasta. Hän on kasvanut kovasti, ja rotinoissa lahjoitetut neuleet alkavat kaiketi olla käyttökokoisia.Siinä sängyllä pötkötellessä en voinut olla miettimättä, miten kova ikävä olikin ollut. Herkkiksenä sitten pari kyyneltäkin livahti silmäkulmasta ja kun töristin nenän, oli ilme pojalla kauhistunut. Enää hän ei kuitenkaan säikähtänyt, niin kuin ensimmäisinä kertoina. Onhan hän jo kuitenkin iso poika.

"Miksihän kaikilla on kello, kun kenelläkään ei ole aikaa?" lukee eräässä puukoristeessa, jonka ostin vuosia takaperin Savonlinnan kirpputorilta. Silloin se oli hauska leukailu-lause, mutta nyt siitä on tullut ikävä todellisuus tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Tekemistä ja ihmisten näkemistä olisi vaikka kuinka, mutta aika menee töissä ja nukkuessa. Kesä on vielä edessä, ja silloin vasta töitä tehdäänkin. Jos sitä sitten syksyllä lepäilisi...?

Siitä olen kiitollinen, ettei ole tullut oltua kipeänä. Kahta työtä yhtä aikaa tekevänä (molemmissa saattaa myös tulla lyhyellä varoitusajallakin töitä) ei ole oikein ollut varaa sairastella. Varmaan siitä syystä noin kuukausi takaperin vedin unta palloon yli kolmekymmentä tuntia melkein suoraan putkeen. Mitä nyt nousin syömään leipäpalasen ja pitämään vessatauon samalla kertaa, mutta sitten unet taas jatkuivat.

Muutenkin unirytmi on heitellyt hassusti viime aikoina. Eilen, kun oli tarkoitus saada aikaan vaikka mitä, nukuin vahingossa sellaiset reilut kymmenen tuntia ja ylikin. Tänä aamuna taas kun olisi oikein luvan kanssa saanut nukkua pitkään, uni hylkäsi kuuden aikaa. Eihän siinä, jätin miespuolisen tuhisijan jatkamaan uniaan ja livahdin olohuoneeseen huivin ja kahvikupin viekoteltaviksi.
...menipäs jotenkin puoli-masentavaksi tämä kuulumis-päivitys. Kivoja kuviakaan ei nyt ole valitettavasti laitettavissa, mutta ehkä sitten kun saan neulomuksen pois puikoilta. Toiveena oli ollut oikein kunnon kääriytymis-huivi, eli tilaa tarvitaan pingoittelua varten.

 Joka tapauksessa, elossa ollaan ja valoa kohti mennään.

~Ricchan~

Lankasukkaa vol II

Joskus voi olla hieman puuduttavaa neuloa samaa kuviota uudestaan lyhyen ajan sisällä. Vielä pitäisi kolmannet samanlaiset saada aikaisiksi, koska halusin kaikille veljilleni samalla kuviolla villasukkaisuudet. Joululahjaksi siis (vuodelle -15). Mielellään myös niin, että talvi olisi paikan päällä... Mutta kun yöllä asteet laskevat -17:aan ja päivällä yritetään hipoa +10:ntä, on se vain myönnettävä. Kevät on tulossa.

 Lankasukkaa
(Lankasukkaa II in Ravelry)

Mikä: Perusvillasukka miehelle (koko 45)

Millä ohjeella: RiittaMarian lankasukka

Miten: Neulomalla, 80 s ja 3 mm sukkapuikot

Mistä: 7veljestä kirkkaanvihreä ja tummansininen

Miten paljon: Vihreä 158 gr ja sininen 40 gr eli yht. 198 gr (99 gr/sukka)

Miten pitkään: 19 pvää

(Ravelry-linkkinen)

Nämä sukat aloitin marraskuun viimeisenä päivänä ja valmiiksi ne sain 17. maaliskuuta. Siinäkin kävi sillä tavalla, että tein hirmuisesti 16. päivän iltana ja alkuyöstä sukkaa. Jossain vaiheessa sain idean, että nyt nämä saadaan valmiiksi ennen töihin lähtöä. Kello tuli puoli kaksi, joten oli pakko luovuttaa ja jatkaa seuraavan päivän puolella. Nukkumaan en kuitenkaan käynyt ennen kuin sain puikot irti työstä.

  
Päättelyhän sitten jäi kivasti vasta seuraavalle päivälle. Aamusta töiden jälkeen päättelin sukat loppuun ja unohdin heidät kokonaan. Kuukautta myöhemmin äiskä eräänä iltana sitten käväisi miun luona ja ystävällisesti lainasi jalkojaan kuvauksia varten.

Harmittaa vain kun tietokone on sen verran täynnä kaikkea rojua, että JPG-kuvat muuttuvat tuhruisiksi ja epätarkoiksi. Mistään en ole vielä löytänyt kuinka muuttaa kameran asetuksista kuvan muoto PNG:hen.

Ero on siis siinä, että kun tietokone huomaa levytilan olevan vähissä, se muuttaa JPG-kuvia huonolaatuisimmiksi säästääkseen tilaa. Ja tuota pikku juttua kuvaaja ei arvosta. Mutta mikäli blogiin eksyy tietokonetietäväinen immeinen ja kokee ymmärrykseni vääräksi, saa hän toki korjata. Näin olen itse ymmärtänyt asian. Toivottavasti olen väärässä ^__^

Linssissähän ei ole toki rasvatahrojakaan ja kuvien ottaja on tutustunut laitteensa asetuksiin ja ja ja...

 Jei, kevät tulee :3

~Ricchan~