Kukkia kevääseen

Aika se vain kuluu eikä kukaan minulle sano että et ole kirjoittanut blogiin taas varmaan kahteen kuukauteen!

Tänä keväänä onkin tapahtunut aika paljon asioita.

Suoritin työharjoittelua koulutuksen nimissä ja valtavat henkiset paineet päällä jatkuvasti työmaalla sekä kotosalla ollessa sillä jännityshän on aivan valtava kun epäilee omaa osaamistaan ja että valmistunko koulusta koskaan.
Ja entäs sitten koulun jälkeen?
Joensuuhun olen hakenut töitä vielä tuloksetta eikä asuntoakaan vielä näy, mutta kyllä kai se siitä.
Onneksi työllistyin tähän kyseiseen harjoittelupaikkaan määräaikaisena työntekijänä ettei ainakaan työtön tarvitse olla :) ja 28.4.2017 sain viimeinkin virallisen päästötodistuksen koulusta :)

Harmittaa vain hieman kun haluaisi päästä lähemmäs Banea ja Savonlinna alkaa olla kohta menneen talven lumia.

Mutta itse asiaan, parit sukat on sätöstetty tässä parin kuukauden aikana.
Välissä koin pienehkön neulepläähin kun lanka loppui kesken ja kehitelin uutta työtä keskeneräisen tilalle.




Vuokot

Puikot: 2,5mm
Lanka: Musta Nalle ja SeWeC Trinidad superwash (väri 12)
Perinteinen vahvistettu kantapää

Näiden neulomisessa aika ajoin tahtoi tulla turhautumista ja ensimmäisen yrityksenhän purinkin pois.
Kuvio ei mennytkään tasan kun en huomannut että pitäisi tehdä parit kavennukset nilkkaa kohti mentäessä ja sittenhän kuvio olikon jo sekaisin.

Kukkaset löysin Pinterestistä ja piirsin siitä ruutupaperille kaavan.

Sukille ei varsinaisesti ollut kaavaa vaan tein sitä mukaa miltä rupesi vaikuttamaan.
Olen huomannut että ehkä toisinaan olisi parempi suunnitella mitä on tekemässä ja piirtää vaikkapa kaavio siitä mitä ajattelee.
Näissä värit nyt eivät sattunut kohdilleen koska en viitsinyt alkaa purkaa toista samanväristä kerää niin pitkälle, että olisin saanut aloittaa samasta värikohdasta, mutta eipä tuo kyllä hirvittävästi minun silmääni haittaa, ovat kuitenkin selvästi samaa paria :)

Neuloin nämä sukat jostain syystä yhden kerrallaan ja sen tuloksena jälkimmäisestä sukasta tuli jotenkin hieman löysempi. En arvosta, mutta en kyllä käy purkamaankaan :'D

Tulppaanit

Puikot: 3mm
Lanka: Tummanvihreä 7 Veljestä + vaaleanpunainen ja vihreä jämälanka.

Nämä sukat olivat ne joita kävin ensin työstämään ihan hetken mielijohteesta jämälangoista.
Halusin tehdä jotain keväistä kuviota ja tällaiset niistä tuli.
Kuviot ovat tulleet sitä mukaa neuleeseen kun ovat pulpahtaneet mieleen.
Nämä sukat myös tein yksi kerrallaan ja jälkimmäisestä sukasta tuli selkeästi löysempi. En ilmeisesti neulonut yhtä tiukkaa kuin ensimmäisessä sukassa.
Näistä pahuksista loppui tuo tummanvihreä kesken ja olivat siis huilitauolla jonkin aikaa ja Ricchan pelastavana enkelinä kaivoi JämäJemmastaan tuota samaa vihreää sävyä ja niin sai sukat neuloutua loppuun rauhassa. Jäi lankaa vielä palautettavaksikin.
Näiden sukkien yksittäin neulomiseen taisi olla syynä se että vaalemapi vihreä lanka oli kierretty kerälle eikä siitä saanut irrotettua toista päätä yhtäaikaa kulkemaan jollei olisi purkanut koko palloa. Eipä se iso pallo olisi ollut kun jämälangasta puhutaan, mutta koska elämäntapa laiskiainen on saanut yliotteen niin en viitsinyt käydä moiseen operaatioon.

Kevätsiivouksen ja kirpparipöydän yhteydessä sain ystävältä ison lasipurkin, josta tuli oitis neulepurkki.
Olen harkinnut laittavani tuohon purkin kylkeen kyltin "Saa ottaa"..
Se sisältää tällä hetkellä ainakin 5 villasukat ja 1 lapaset :'D

Uusia lapsukaisiakin olen saanut.
Maaliskuussa oli Vyyhti.fi:ssä tarjous Dropsin Fabel yksivärisistä langoista, joten en voinut vastustaa kiusausta tilata.
Ricchan onkin jo esitellyt Tiina Kuun Kyrönniemi sukat, ja myös minä innostuin näistä kaavoista.
Tämä lanka on saman vahvuista kuin ohjeessa suositellaan.
Nämä tuli tosin tilattua kahdessa eri erässä, kun luulin olevani tyytyväinen vain yhteen tilaukseen mutta sitten himoitsinkin lisää, oli minusta sen verran hyvä tarjous ja postikulutkaan ei olleet taivaita hipovat.

Väreiksi valikoituivat omenanvihreä, ruskea, ruosteenpunainen, tumma sininen, okrankeltainen ja kirsikanpunainen.

Tämä tarkoittanee sitä että olisi taas kerran aika tarkistaa Tähtöset ja KK.. täytyy ottaa ihan asiakseen kaupoissa katsastella talousvaakoja ettei aina tarvitsisi Ricchania vaivata :'D

Kevään tullen myös muut käsityöt ovat taas alkaneet innostaa, kuten uusimman Suuri Käsityö lehden kivat keväiset ja kepeät mekkoset. Kaavat on jo yhteen piirretty, nyt tarvittaisiin vain kangas.
Sain isältä valmistujaislahjaksi saumurin niin nyt onkin sitten mukava tehdä noita ompeluhommiakin kun pystyy huolittelemaan saumat kunnolla :)

Aurinkoisia päiviä ja paljolti lämpöä toivottaa

~Ma- chan~

Kirja-arvostelu - Synkät kuteet

En ollut uskoa silmiäni, kun satuin törmäämään Synkkiin kuteisiin. Tähän hätään ei muistu mieleen missä, mutta vau! Kerrankin ihan jotain erilaista kuin perinteiset neulontakirjat. Ja oli ilmeisesti Savonlinnan kirjastotätien mielestä niin erikoista, että pääkirjasto Joelissa se on sijoitettu nuorten harrastukset-kirjoihin eikä yläkerran neulontakirjallisuuden pariin. En voi arvostaa. Onneksi sentään kirjoja on hankittu kaksi ja kirjastoauton opus on aikuisten osastolla.

Mutta siis, unohtakaamme pastellivärit ja söpöt kirjoneuleet, täältä tulee mustaa neulontaa hämärän rajamailta 160 sivun verran.

Synkät kuteet - musta neulekirja

Kirjoittanut: Marjukka Vuorisalo & Mila Duktig

Julkaistu: 2014

Kustantaja: Moreeni

"Raunioromantiikkaa ja kauhutunnelmaa samassa paketissa brittiläiseen tyyliin."
-Abbeyn esittelyteksti (s. 83) 

Esipuheessaan kirjailijat kertovat, että heidän mielensä teki kovin tehdä goottityylisiä asusteita neulomalla. Valitettavasti useimmat neulemallit ovat hieman hellyyttäviä eli kauhuversioita ei tahtonut löytyä, joten vastaus oli selkeä: jos sitä ei ole, luodaan se. Ja niin syntyi tämä viehättävä teos joka kutkuttelee allekirjoittaneen mielen synkkiä nurkkia.

Ohjeet koostuvat esittelysivusta, jolla on usein mustalla taustalla musta mallineule (Tyylistähän ei muuten poiketa koko kirjan aikana, mallina ollut koirakin on tummasävyinen). Hiukkasen haastavaa silmille, mutta onneksi sentään ohjeet ovat valkoisella pohjalla. Mikäli kaavioita on, ne on sijoitettu seuraavalle sivulle/aukeamalle. Koska mustiin pukeutuva kansa kulkee yleensä omia polkujaan, on myös kirjan ohjeissa annettu vapauksia: neuloja saa itse päättää haluamansa muotoilutavat.

Koska kirja on myös iso (A4-kokoinen), on helppo jättää aukeama levälleen ja neuloa surruttaa eteenpäin. Ohjeita on niin paitoihin, hamosiin, laukkuihin, asusteihin, vauvan bodyihin sekä koirain lämmittimiin. Hämähäkit, luurangot ja pitsikuviot ovat suurimmassa osassa kuten goottimuodissa kuviot yleensäkin.

Vaikeusasteita on viisi ja ne on merkitty pääkalloin. Allekirjoittanut tosin kosahtaa jo kolmen pääkallon kohdalla, en ole koskaan yhdistellyt saumoja neuleissa. Jokaisessa ohjeessa on kerrottu myös käytetty lanka, tiheys, oletettu langan menekki ja valmiin vaatteen koko.

Lankana on käytetty Novitan 7veikkaa, Nallea ja Isoveljeä, mikä tuota... Noh, 7veikkahan tarvitsee useamman kastelukerran pehmetäkseen ja olisi ehkä ollut parempi käyttää jotain silkkisempää tai kenties laskeutuvampaa lankamateriaalia. Kaikenlaisia mahdollisia herkkulankoja on netti pullollaan ja sitten tartutaan markettitavaraan... Vai enkö vain osaa arvostaa kaikkien saatavilla olevaa tuotetta tarpeeksi?

Päävärit ovat musta, punainen ja valkoinen, satunnaista turkoosia ja violettia unohtamatta. Kirjoneuleiden lisäksi tarjolla on myös kuvioneuleita. Kokotarjonta ulottuu M-koosta 3XL:ään eli vaatteita on tarjolla kaikenmallisille sekä -kokoisille.

Ohjeita en ole ehtinyt testaamaan, olen vain ihastellut ja kokenut suurta houkutusta ryhtyä saman tien neulomaan. Toteutettavien listalle pääsivät ainakin Mustard Gas ja Notre Dame. Myös Tassutellen on aivan ihana, siitä onkin Ravelryn puolella jo pari toteutettua projektia. Muutenkin neuleiden nimiin on panostettu huolella, ne yksinään houkuttelevat tarttumaan puikkoihin. Toivoa sopii, että kirja saavuttaa useamman neuloosin vaivaaman ja sitä kautta houkuttelee uskaltautumaan pois mukavuusalueeltaan

Kokonaisuutena teos on aivan loistava, tykkään kovasti (ei vissiin kai tullut tarpeeksi selväksi?). Omasta kirjahyllystä ei vielä tätä teosta löydy, mutta tiedän ainakin erään joka tulee niin saamaan tämän kirjan synttärilahjakseen...

-Ricchan-

Kirja-arvostelu - Käsineitä kesästä talveen

Seuraavassa esittelyssä oleva kirja on kotoisin Ruotsinmaalta, ja siinä on ensivaikutelma samanlainen kuin Peppi Pitkätossun kirjoissa: jotain vänkää sekä erittäin värikästä.

Käsineitä kesästä talveen

(Vantar för alla årstider)

Kirjoittanut: Clara Falk & Camilla Swanlund

Suomentanut: Lotta Lipsanen

Julkaistu: Ruotsissa 2013 (Andina Förlag & Produktion AB), Suomessa 2014 (Karisto Oy)

"Miksi olemme innostuneet juuri käsineistä? Tietysti siksi, että ne ovat aivan ihania pieniä vaatekappaleita!"
- Alkusanat, Clara ja Camilla (s.7)

Kirja alkaa kuten kaikki perinteiset neuleohjekirjat: sisällysluettelo ohjeista kuvineen Suuren Käsityölehden malliin, alkusanat, tekniikoiden esittely, itse asia eli ohjeet sekä loppuun tietysti kiitokset sekä tilaa omille muistiinpanoille. Tarinointia ei ole juurikaan, ei edes esittelyjä eri malleista. Tiukalla asialinjalla ollaan siis, mitä sitä turhia haastelemaan vaikka molemmat kirjan tekijät ovatkin blogisteja

Mallit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, tarkoittaen että kevät ja kesä ovat yhtä ja samaa. Käyhän se järkeen, kesällä ei paljoa näppösiä palella. Lämmin vuodenaika tarjoaa lähinnä kämmekkäitä ja viilentävää pellavaa, syksyllä siirrytään palmikkokuvioisiin kädenlämmittimiin. Talvi onkin sitten kirjoneulelapasten valta-aikaa, siellä on todella paljon hurmaavia ohjeita tarjolla.

Ohjeet on nimetty ihmisten mukaan, ainoana poikkeuksena Hääpari. Koska jokaisen itseäänkunnioittavan neulesuunnittelijan on oltava Ravelryssa, bongasinkin Clara Falkin pienen etsintätuokion jälkeen. Hänen Ravelry-kauppansa sivuilta vilkuilin hiukkasen ohjeiden ruotsinkielisiä nimiä. Esimerkkeinä Asta on oikeasti Astrid, Martta Märta ja Esther Esteri. Kääntäjä on pysynyt todella uskollisena alkuperäisille nimille, joten kiitos siitä.

Ohjeet on pyritty pitämään tasan yhden aukeaman pituisina. Tietysti kaavioiden kanssa tarvitaan usein lisätilaa, mutta mikäs siinä. Yleensä toisella aukeamalla on myös lisäkuva kyseessä olevista käsineistä.

Kämmekkäiden ja lapasten koon ilmoitustapa ei ole normaali eurooppalainen numero (38/40 jne.), vaan käytössä on senttimitat ympärysmitasta, käsineen pituudesta sekä peukalokiilan pituudesta. Ohjeen muokkaamiseen tarvitaan siis pakosti eripaksuisia lankoja tai vaihtoehtoisesti erikokoisia puikkoja. Miinuspuoliin lukeutuu myös se, että vain kolmessa kaaviossa on kerrosnumerot.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon myö jokaisen käsineen viimeistely-kohta: "Päätä langanpäät ja sileytä kämmekkäät/lapaset."

Henkilökohtaisesti pidän kirjan värimaailmasta kovasti. Päävärit ovat huudossa, plus neuleita kuvattaessa taustaksi on valikoitunut yleensä vastavärejä (tausta, takit, muut asusteet, yllättäen myös kynsilakka). Kuvat on myös otettu tarpeeksi läheltä, jotta mallien kauneus nousee esille. Useita kuvia samasta ohjeesta ei tosin ole tarjolla, huolimatta huolellisesta panostuksesta kuvausvaiheeseen.

Käsineitä kesästä talveen on perusteos, jollaisen voisin huolia kirjahyllyyni jos sen jostain alennuksesta bongaisin. Muutama lapasmalli houkuttelee - Leena, Asta, Esteri, mutta se johtuu rehellisesti sanottuna mallineuleissa käytetystä raikkaasta värimaailmasta. Pari ohjetta voisin mielelläni toteuttaa, kenties jonain päivänä kun talvi alkaa taas kolkuttelemaan (vink vink tuttavat ja sukulaiset~!). Lisäplussana kirjan taitto on mainio, pienellä painalluksella saa aukeaman pysymään auki neulomista varten.

Toivotaan kuitenkin vähän lämpimämpiä päiviä. Tällä kolkolla keväällä on joutunut kaivamaan mummin neulomia lapasia takaisin esiin vaikka kuinka toivoisi vihertävää nurmea, kukkasia ja muutenkin luonnon heräämistä kesään.

-Ricchan-

Seikkailu kotisalmessa

Halusin Henkäys-huivin (pituutta jo 55 cm!) tekemisen lomassa tehdä jotain kivaa ja kaunista kirjoneuletta samaan aikaan, ettei vaan menisi elämä pelkäksi huivin räpeltämiseksi. Välipalaksi valikoitui Ravelrysta bongaamani Tiina Kuun ilmainen villasukkasohje. Kirjoneule on ornamenttipainotteinen ja näytti kännykän näytöllä kauniilta sekä simppeliltä.

Kyrönniemi

(Narrow Adventure in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, 68s (koko 40)

Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ohje Ravelryssa)

Puikot: Neulomalla, 3 ja 3,5 mm sukkapuikot

Lanka: 7veljestä - tumma violetti (väri 757) ja 7veljestä Eero - taivas (väri 13)

Kulutus: Violetti 61 gr, taivas 112 gr eli yht. 173 gr (86,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 10 pvää

Tarkoitukseni oli kokeilla minkäkokoisen sukan saan aikaiseksi ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä, mutta omalla puikkokoolla. Valitsin pienimmän koon (68s) ja puikoiksi 3 sekä 3,5 mm - välikoon puikkoja kun en satu omistamaan. Alun perin nämä oli tarkoitettu pienempijalkaiselle ystävälle idän rajakaupunkiin, mutta tällä reseptillä syntyikin kaksi numeroa isompi pari. Koonsa puolesta sukat sopivat Ma-chanille. Villasukkiahan ei voi olla koskaan liikaa, joten hän sai nämä valmistujaislahjaksi, muahahah.

Malli oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Ensin luotiin ohuemmalla puikolla joustin, jossa opin kuinka saadaan aikaiseksi nättiä 1o1n-neulosta. Toisin sanoen tästä lähtien neulon aina oikean silmukan takareunasta. Ihanaa kun on saa vastauksia kysymyksiin joita ei ole esittänytkään.

Sitten työhön vaihdettiin isommat puikot ja neulottiin kirjoneuletta. Seuraavaksi oli vuorossa ohuemmilla puikoilla vahvistettu kantapää, jonka jälkeen vaihdettiin taas isompiin kun jatkettiin kirjoneuletta. Vahvistetun kantapään olen tehnyt joskus vuonna nakki ja muusi kun osallistuin varpaista varteen-sukkakurssille. En ole koskaan kokenut omissa sukissani tarvetta sille, yleensä jalkaverhot tuppaavat hajoamaan päkiän tienoilta - käyttäjästä riippumatta.

Kantapää sujuikin ilman sen suurempia kommelluksia. Itse asiassa verrattuna tavalliseen pussi-hollantilaiseeni tämä versio oli hyvin siro. Saattaa olla, että teen samanlaisia vastaisuudessakin.

Valitettavasti vauhdin huimassa tein hulimattomuusvirheen ja unohdin kiilakavennuksista välikerrokset kokonaan. Oli sitten pakko kirjata asia ylös muistiinpanoihin, että sain tehtyä toisista sukista täysin samanlaiset. Pohjassa jatkettiin erilaisella kuviolla, mutta päällinpuolella kulki sama kirjoneule kuin varressakin. Kuvio oli helppo oppia, ja olo olikin kuin olisi ollut tutussa lähimetsässä seikkailulla... Ja onhan tuo Kyrönniemi viiden minuutin kävelymatkan päässä.

Neuloessa hiukan harmitti: olisinpa älynnyt heittää pohjaa tehdessä lankadominanssin toisin päin. Nyt kuljetin siis sinisen dominoivana värinä koko matkan, mutta pohjassa violetti ei kunnolla erottunut ja tavallaan "upposi" pohjaväriin. Onneksi höyryttäessä neule kuitenkin oikeni, kuvio tasoittui eikä enää harmittanut samalla tavalla. Kyllä silitysrauta on ihan loistava keksintö <3

Pohjan kuvio oli yksinkertaisuudessaan nerokas, sydämessäni on pieni lokonen jossa on miekkakuviolle oma erityinen paikkansa. Jalkapöydällä tein päällinkaaviota 2 kertaa kokonaan ja sitten 5 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Tämä siksi, että sain sukasta sopivan kokoisen.

Kun kirjoneuletta oli tehty riittävästi, kärkeen tehtiin nauhakavennus ja loput 24 silmukkaa silmukoitiin yhteen. Silmukoinnin tein neulomalla Toisia Ajatuksia-blogin ohjeella eli jouduin opettelemaan taas uusia asioita. Tykkään kuinka kärjen sauma sulautui muuhun neuleeseen, eli oppi oli ainakin tällä kerralla erittäin paikallaan.

Toisessa sukassa saatoin toteuttaa silmukoinnin hiukan tiukemmalla käsialalla ja sen takia kärki tuntui ainakin omaan jalkaani hieman kovalta. Voi olla että höyrytys teki tässäkin tilanteessa ihmeitä, koska kuvausassistenttina toiminut äiskä ei tällaisesta maininnut kun kysyin sukan sopivuutta. Kärkikavennukset pyrkivät jostain syystä päkiän alle, eli ehkä sukan koko on himppasta isompi kuin 40.

Ohje oli selkeästi kirjoitettu ja kuvat olivat selkeät sekä hyvä lisä ohjeeseen. Ainut muutos jota olisin toivonut, oli isompi värikontrasti kaavioissa: Harmaa ja valkoinen eivät oikein erottuneet omiin silmiini, joten väritin värikynällä harmaat sinisiksi. Plus jostain syystä Canonini keksi, että ensimmäisen sivun jälkeen oli mukamas välisivu. Siksi sivut 4 ja 5 olivat vastakkain, joten kaavioita lukiessa joutui kääntelemään paperia tiuhaan tahtiin.

Loppupeleissä yleisarvosanaksi antaisin tälle ohjeelle kolme tähteä. Helppoa saman kaavion toistoa, näyttää kauniilta kuvissa, mutta valitettavasti oikeassa elämässä ei ole - ainakaan omaan silmään - niin korea kuin luulin. Pitkiä lankajuoksuja ei ole kuin parissa kohtaa, mistä pojot kotiin aloittelijaystävällisyydestä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tuskin maltan odottaa seuraavan mallin neulomista. Vaikka kuvio ei ollutkaan omaan mieleeni, neuloessa jäi kuitenkin sellainen tunne, että Kuun malleja tulee olemaan mukava tehdä.

Langoista ei ole kummempaa sanottavaa. Luottokaverini 7veikka ajoi taaskin asiansa, Eerossa oli parissa kohtaa valkoista nukkaa, mutta pinta oli kiva ja eläväinen. Pohjaväriä eli Taivasta kului melkein puolet enemmän kuin kontrastiväriä, kuten odottaa voikin.

Mainittakoon loppuun vielä, että normaalisti villasukkaparin neulomiseen menee kaksi viikkoa. Nyt sain vähennettyä päivien määrää neljällä. Huimaa!


- Riina -

Huivillisia hankaluuksia

Olen yrittänyt tehdä erästä Henkäys-huivia jo kovin pitkän aikaa. Kerin langat vuosia takaperin - teeteen tummaa turkoosia - eräänä päivänä kun matkustin junalla Lappeenrannasta Savonlinnaan. Langalle tarkoitettu huivimalli oli ollut mielessäni ostohetkestä lähtien, mutta kului pitkä aika kunnes sain itse käsityön puikoille.

Malli on suht yksinkertainen: toistetaan kymmenen kerroksen pituista mallineuletta kolme kertaa kerroksen aikana kunnes huivi on omasta mielestä kivan pituinen. Henkäys pääsi puikoille helmikuun lopulla ja neuloinkin sitä neuletapaamisessamme sekä Ma-chanin kanssa kun katsoimme Putousta. Valitettavasti homma tuntui menevän pieleen aika tehokkaasti: silmukoita uupui ja putoili, joten lopulta purin koko tekeleen turhautuneena. Purkaessakaan ei sujunut, vaan jouduin muutaman metrin verran heittämään lankaa roskikseen kun se oli ja pysyi tiukasti solmussa.

Kun aloitin alusta muutaman päivän tauon jälkeen, huivi alkoi hitaasti mutta epävarmasti muotoutua sellaiseksi kuin oli tarkoitettukin - kunhan keskityin tekemiseen enkä liikaa yrittänyt hötkyillä. Tuossa tuokiossa saavutin purkukohdan.

Maaliskuussa sain tietää, että ensimmäinen pvä huhtikuuta olisi Rannikkolaivurin radiotentti. Koska Henkäys vaati keskittymistä, jouduin jättämään sen tauolle. Joka pvä oli vähintään kolmisen tuntia opiskelua ja sitten iltapäivästä pari tuntia lisää kertausta, joten aivoja rentouttaakseni tein vapaa-ajalla ihan tavallista kirjoneule-sukkaparia. Niistä lisää myöhemmin tässä kuussa.

Nyt olen taas tarttunut huiviin ja toivon saavani sen huhtikuun aikana valmiiksi - tai ainakin tämän kerällä olevan lankapalluraisen verran. Alkuunhan huivin mallista ei koskaan saa selvää, mutta nyt siitä erottuu jo selkeä kuvio. Tuskin maltan odottaa pingottamista.

Ravelryyn on tullut lisäiltyä koko lankavarastoni, joten eiköhän bloginkin puolella tapahdu jossain kohtaa samantapaisuuksia. Uudet kuvat on napsittu ja uudelleenpunnituskin tapahtunut tovi takaperin. JämäJemma muuttui punotusta korista kolmeksi lasipurkilliseksi lankaa. Uskon, että ne inspiroivat enemmän kun ovat esillä kirjahyllyssä.. tai ovat edes helpommin tavoitettavissa. Jokaiseen on merkitty oletuslanka (7veikka/florica/jotain ihan muuta) sekä grammamäärä.

-Ricchan-

Villasukkien uudelleenteritys

Luulisi, että armaalla isälläni olisi jo riittävästi villasukkia, hän kun saattaa joka joulu saada allekirjoittaneen paketista sellaiset. Joutaisi siinä tapauksessa jo vanhaksi menneet polttamaan uunissa?

No ei, ei ainakaan näiden sukkien kohdalla. Hän pyysi, josko voisin villikset korjata kun ne olivat vain päkiän kohdalta rikki. Saapassukkinahan ne olivat jalassa palvelleet toisten sukkien päällä vaikka reiälliset olivatkin, mutta että korjata jos voisin.

Kerta se on ensimmäinenkin, pohdin pienissä päissäni ja nappasin sukat mukaani (pesukoneessa käynnin jälkeen kuitenkin).

Toden totta, sukat olivat kuluneet ja suhteellisen kauhean näköiset, mutta korjattavissa.

Miulla ei ole lainkaan kokemusta villasukkien terityksestä enkä ajatellut edes vilkaista minkään valtakunnan nettivideoita siitä kuinka se tehdään. Toisin sanoen arvelin olevani sen verran kokenut neulojaimmeinen, että osaisin sen tehdä ihan itse. Eihän se vaadi kuin loogista päättelyä?

Kaivoin lankavarastostani täysin samaa Seiskaveikkaa kuin millä olin alkuperäiset sukat neulonut. Sukissa oleva lanka oli pesujen kautta huomattavasti pehmeämpää käsille kuin käyttämätön, karhea sukulaisensa.

Koska vihaan purkamista silmukka kerrallaan, päätin aloittaa purkamisen leikkaamalla ja lopuksi sitten vasta silmukka kerrallaan. Noukin silmukat puikoille (ei mikään helppo homma nurjien kohdalla) jotten vahingossakaan päästäisi neuletta purkautumaan omia aikojaan - aivan kuin monta kertaa pesty villasukka lähtisi purkeamaan.

Oli suhteellisen karu fiilis vain leikata sukasta kärki pois. Naps.

Ja sitten kerin pikkukasoja lankaa - se oli hapertunut niin käytetyksi, että irtoili tuppoina. Lopulta pääsin kuitenkin kerimään ihan normaalisti. Hiukan inhotti heittää ihan jees-lankaa pois, joten säästin sen mitä sain kerittyä (n 8 gr). Jospa sitä johonkin raitakohtaan saisi upotettua niin se ei olisi enää kovinkaan kuluvassa kohdassa ja sitä kautta voisi vielä palvella jollain tavalla. Lankahamsterius on sitten kauhea vaiva...

Jouduin loppujen lopuksi purkamaan molemmista sukista enemmän kuin oli tarkoitus, koska pohja tuntui käteen ohuelta. Ei olisi kovinkaan kiva jos vastateritetty sukka rikkoutuisi saman tien parin viikon käytön jälkeen. Parempi pelata varman päälle.

Neuloessa sukkaa sain valitettan hyvin tiedostaa kuinka nenää kutittavaa hommaa se olikaan. Mitä lie sukkapölyä tai haituvia oli koko ajan nenun tietämillä joten nenua kutkututti ja kovasti. Pari kertaa jouduin aivastelemaan ja harkitsin jo hengityssuojaimen käyttöä, mutta sisulla neuloin loppuun saakka ihan ilman sellaisuuksia.

Kun normaalisti nauhakavennuksen välissä on aina kaksi silmukkaa (1s/puikko), lisäsin molemmille puikoille silmukat. Näin kavennusten välissä kulki siis neljä silmukkaa. Tällä ajattelin, josko neule ei lähtisi niin helposti purkautumaan, koska nimenomaan kavennuskohdasta reiät olivat lähtöisin. Toisena vaihtoehto pohdin kantapäässä usein käytettyä vahvistettua neuletta, mutta kuinka soveltaa sellaista kavennukseen?

Tavallisesti kirjoitan aina ylös kerros kerrokselta tukkimiehen kirjanpidolla, että tiedän tehdä toisesta sukasta yhtä pitkän. Oli siis hiukkasen höpsön tuntuista tehdä sukkaa ilman muistiinpanoja ja luottaa vain sokeasti mittanauhaan, sukathan olivat kuitenkin venyneet käytössä ja niistä joutui purkamaan eri verran.

Kuvat voisivat olla parempia, mutta oli jostain syystä kiire ja piti ihan just olla menossa eikä joutanut kameran asetuksia räpläilemään kunnollisiksi. Asia harmittaa, koska livenä valmiista sukista erottaa uuden ja vanhan kohtaamiskohdan hyvin selkeästi. Teritetty osa on huomattavasti tummempaa ja karheampaa, mutta eiköhän se kulu käytössä samalla tavalla.

Alkuperäiset sukat valmistuivat jouluksi 2014, joten kyllähän tuo parjattu markettilanka on kestävää jos kolmessa vuodessa vain päkiät aukeavat.

-Ricchan-

Keittiön piristys

Kaipa se olisi miunkin aika bloggailla jostain muusta kuin kirjoista - nuin niin kuin välipalana.

Jotain uutta ja sinistä

(Something new and blue in Ravelry)

Mikä: Helmineule- ja kahden kerroksen helmineuletiskirättejä 4 kpl

Miten: Neulomalla, 3,5 mm pitkät puikot

Mistä: Novitan Cotton Bamboo - sininen

(52 % puuvilla, 48 % bambu-viskoosi)

Miten paljon: yht. 98 gr

Miten pitkään: 12 pvää

Ideanahan oli siis vaihtaa marketin tiskirätit  ekologisempiin ja vähemmän tuoksuviin vaihtoehtoihin. Koekäyttöön nämä eivät ole vielä päässeet, olkoonkin että ovat olleet valmiina jo  kuukauden päivät. Ehkäpä sillä muutolla on jotain tekemistä asian kanssa.

Halusin yksinkertaisia, mutta kauniita yksilöitä roikkumaan hanan päälle. Mielikuvissa häämötti tavoitteena simppeli ulkonäkö jota tavoitellessa neuloin neljä eri versiota ennen kuin olin tyytyväinen. Alkuun pohdin kalanruotokuviota, mutta sitä tekemällä räteistä olisi tullut valtavia, joten valitsin sen sijaan soman helmineuleen (alhaalla vasemmalla) sekä kahden kerroksen helmineuleen (alhaalla oikealla).

Jokaisessa rätissä on alussa, lopussa ja sivuilla 4 silmukkaa ainaoikein-neuletta kehystämässä kuviota. Kuviot ovat perinteisiä, kaikkialla nähtyjä ja niihin otin lunttia Neulojan suuresta silmukkakirjasta.

Ensimmäiseen lähdin kokeilemaan kahden kerroksen helmineuletta. Tämä rätti on ns. vanillaversio, eli ei mitään kummempia krumeluureja. Lankaa kului 28 gr eli vähän reilu puoli kerää.

Luo 80 silmukkaa. Neulo ensin 4 krsta ainaoikeaa (=ao).
Toista seuraavaa 14 kertaa:

Oikea puoli: 4ao, *1o1n* , toista *_* kunnes jäljellä on 4 s, 4ao
Nurja puoli: 4ao, *1n1o*, toista *_* kunnes jäljellä on 4 s, 4ao
Oikea puoli: 4ao, *1n1o*, toista *_*  kunnes jäljellä on 4 s, 4ao
Nurja puoli: 4ao, *1o1n*, toista *_* kunnes jäljellä on 4 s, 4ao

Neulo sitten 4 krst ainaoikeaa ja päättele.

Toiseen valitsin kokeilumielessä perushelmineuleen. Silmukkamäärä on vain puolet ensimmäisestä, koska halusin käyttää langan mahdollisimman tarkkaan Tästä syystä rätti on selkeästi muita paljon pienempi. Loput jäljellä olevat 23 grammaa upposivatkin kivasti tähän. Kuvio on vähän vähemmän muhkuraisempi, joten hiukan epäilen imukykyä tositilanteessa.

Luo 40 s. Neulo 4 krsta ainaoikeaa (=ao).
Toista seuraavaa 20 kertaa:

Oikea puoli: 4ao, 2o, *1o,1n*, toista *_* kunnes jäljellä on 6 s, 2o, 4ao.
Nurja puoli: 4ao, 2n, *1o, 1n*, toista *_* kunnes jäljellä on 6 s, 2n, 4ao.

Neulo 4 krsta ainaoikeaa ja päättele.

Kolmannessa palasin takaisin kahden kerroksen helmineuleeseen. Muokkauksena aiempaan tällä kertaa kehystin kuvioneuleen vielä oikeilla silmukoilla niin sivuilla kuin ylä- ja alareunassakin. Tosin omaan silmään alareunan oikea kerros ei mielestäni erottunut riittävästi. Lankaa kului 24 gr eli melkeinpä juuri puolet kerästä nro kaksi.

Luo 62 silmukkaa.
Neulo 4 krsta ainaoikeaa (=ao) ja sitten kerros sileää.
Toista 12 kertaa:

Oikea puoli: 4ao, 2o *1o1n* , toista *_* kunnes jäljellä on 6 s, 2o, 4ao
Nurja puoli: 4ao, 2n *1n1o*, toista *_* kunnes jäljellä on 6 s, 2n, 4ao
Oikea puoli: 4ao, 2o *1n1o*, toista *_*  kunnes jäljellä on 6 s, 2o, 4ao
Nurja puoli: 4ao, 2n *1o1n*, toista *_* kunnes jäljellä on 6 s, 2n, 4ao

Neulo 4ao ja päättele.

Neljäs ja viimeinen oli myös kahden kerroksen helmineuletta.

Luo 62 silmukkaa.
Neulo 4 krs ainaoikeaa (=ao), oikealla oikea kerros ja nurjalla nurja kerros.
Toista 13 kertaa:

Oikea puoli: 4ao, 1o *1o1n* , toista *_* kunnes jäljellä on 5 s, 1o, 4ao
Nurja puoli: 4ao, 1n *1n1o*, toista *_* kunnes jäljellä on 5 s, 1n, 4ao
Oikea puoli: 4ao, 1o *1n1o*, toista *_*  kunnes jäljellä on 5 s, 1o, 4ao
Nurja puoli: 4ao, 1n *1o1n*, toista *_* kunnes jäljellä on 5 s, 1n, 4ao

Neulo oikealla oikea kerros ja nurjalla nurja kerros, sitten 4 kerrosta ainaoikeaa ja päättele.

---

Olo on vielä hassu kun on ihan uusi koti ja täysin eri kaupunginosassa kuin missä aikaisemmin on tullut asuttua. Tietokoneilukin on jäänyt vähemmälle kun on tullut leivottua (keittiö jossa mahtuu tekemään asioita on vaan jotain niin ihanaa <3) ja järjesteltyä kamoja sekä ensi kesän asioita. Joka päivä on kävelylenkkikin maistunut, paitsi oli hiukan nihkeää muutama päivä sitten kun oli ihan loskaista ja märkää. Onneksi nyt on keväisen aurinkoisia päiviä tiedossa.

Eilen ja toissapäivänä olen käynyt läpi lankavarastoa ja setvinyt hiukkasen Jämäjemmaakin. Langat kun ovat aika tehokkaasti olleet piilossa korissa. Toisin sanoen poissa silmistä, poissa mielestä. Nyt siirtelen niitä isoihin lasipurkkeihin, toiveissa käyttää niitä koristeellisina sisustuselementteinä. Koska tottakai neulojaimmeisen pitää huomioida harrastuksensa sisustuksessakin!

Toinen ajatus tässä lasipurkki-ideassa oli se, että nyt jämät saattavat tulla jopa käytettyä, minkä jokainen varmaan jo arvasikin. Päivitystä sivujen puolelle tulee aurinko armas antaa kuvausluvan, sama pätee myös Lankalipastoon... joka on muuten levinnyt vitriiniin.

~Ricchan~

Begonia Swirl

Yksi huivi uunista ulos!

Begonia Swirl!
Miellyttävä neulottava eikä alkuun pääsyn jälkeen stoppia tulekaan.

Ei myöskään liian vaikea, mutta vaatii kuitenkin perus englannin taitamista kun toistaiseksi ei vielä ole suomenkielistä ohjetta tarjolla.

Päänvaivaa aiheuttamatta tämä huivi ei kuitenkaan suostunut onnistumaan sillä törmättiinkin tähän vanhaan pingotus ongelmaan.

Huivihan on malliltaan sellainen, että suoran reunan jälkeen silmukkamäärät alkavat joka kierroksella lisääntyä jatkuvasti loppuun saakka.
Näin saadaan aikaan "kellohelma"... näettekö miksi tämä asia koitui hankaluudeksi?
Muutaman epäonnistuneen pinogtusyrtiyksen jälkeen olin saanut työhön kyllä leveyttä mutten sitten niitä rimpsuhelmoja suoristumaan, kunnes keksin kierittää työn ympyräksi jolloin saan levitettyä helmankin auki.

Tällä en kuitenkaan saanut toivomaani korkeutta, mutta täytyy olla tyytyväinen että jälki on tämäkään :'D 

Pingotusalustana nyt valitettavasti iki- ihana petauspatja.. 

 Jos jollakulla on vinkkejä tämäntyyppisten neuleiden pingotukseen niin niitä otan kyllä riemuiten vastaan !

Olemme menossa huomenna Ricchanin ja erään ystävämme kanssa neuloosiin ja pitäisi sinne kehittää jotain neulosteltavaa. Eilen aloitinkin jo jämälankalapasia, mutta taitaa tulla purkuhommia kun tuntuuvat kätöseen liian pieniltä.

Tänään kolahti postiluukusta Salakirjojen Monstra Kalevala värityskirja!
Juu ja kyllä, olen innostunut värityskirjoista.
Huomaan että neulomisen lisäksi ne saa ajan mukavasti kulumaan eikä tarvitse jäädä toisinaan raskaaltakin tuntuvan arjen alle.
Mukavaa kun voi vain unohtua omaan kuplaansa hetkeksi tai toiseksikin.

Vielä toistaiseksi olen väritellyt siskoltani saamaa Japani aiheista joululahjavärityskirjaa minkä olivat ostaneet Kanadan vierailullaan.
Harmi että kamera killeeraa kuvan värit..

Kevättä kohti ohoi!

~ Ma- chan ~

Semihassu muutos

Se olisi uutta ulkoasuakin tarjolla. Kommentoikaa jos jokin näkyy hassusti tai muuten vaan tykkäätte/ette tykkää/suorastaan jumaloitte/vihaatte blogin ulkonäöstä.

Ja olihan se kyllä korkea aika jo heittää lumihiutaleet menemään.


Sellainenkin elämänmuutos kuin muutto on täällä päässä hoidettu pois alta, joten pian alkaa taas neulejuttujakin ilmestyä päivityksissä. Oli semirankkaa hoitaa se reilun viikon aikana, vähä kerrassaan roudata kamaa ja laitella ne paikoilleen, mutta plusspuolena oli kivaa kun ei tarvinnyt elää hirmuisen pahvilaatikkokasan keskellä. Kaupungin sisäinen muutto <3

Puikoilta on pudonnut ainakin tiskirättejä sekä parit villasukat odottavat uudelleenteritystä (pieni valkoinen valhe, ensimmäinen pari on muutamaa kerrosta vaille valmis).

~Ricchan~

Pilvipoutaa ja minttuteetä

Kuten olette varmaan huomanneet, outo valoilmiö on palannut keskuuteemme.
Nimittäin aurinko!
Vaikka olenkin melkoisen sisätiloissa viihtyvä persoona, on minunkin jopa aika ajoin tehnyt mieli mennä ulos paistattelemaan päivää ja tuntemaan ensimmäisiä lämpimiä henkäyksiä.
Harmillista että täytyy istua työpöydän ääressä nekin hetket..

Koulu alkaa olla loppusuoralla ja lievästi sanottuna paineet alkaa kasvaa päivä päivältä näyttösuunnitelmaa kirjoittaessa ja työkavereita maanitellessa arvioimaan työharjottelujaksoni että osaakos tämä nyt tehdä mitään vai ei :'D
Asunnon etsiminen muilta mailtakin on ollut melkoisen jäissä neuroottisen stressineulomisen viedessä aikaa huomaamattani tuntitolkulla.. pikku hups.

Tässä edellisen päivityksen jälken kulutin aikaani revontuli- huivin kanssa joka onkin jo saatettu päätökseensä.
Päätin nimetä tämän yksilön Mehiläiseksi.
Pingotusta en ole saanut valitettavasti vielä tehtyä sillä minulla ei ole oikein sopivaa paikkaa pingotukseen.
Täytynee investoida pingotusalustaan tai sitten askarrella "Haapsalun shaalit"- kirjassa esitelty pingotuslaitos rimoista ja pienistä nauloista tai sen sellaisista.

Tämä kirja sai sormeni syyhyämään (jälleen kerran) ja päätin että vielä joskus minä teen jonkun näistä kauniista huiveista reunapitseineen kaikkineen.

Pitsireunusten silmukkamäärien laskeminen jäi minulle hieman hämäräksi, mutta eiköhän se selviä sitten kokeillessa ja kunhan lukee ohjeet uudemman kerran läpi ihan ajatuksen kanssa.

Viimeksi olin niin innoissani että tuli vain luettua kirja läpi pikaisesti ja tietenkin oli kiire päästä tutkimaan neulekaavoja.

Huiveissa minua ei pelkästään viehätä niiden keveys ja kuviot vaan myös että ne kantavat juurensa vuosisatojen taa ja ovat sitä myöten perinnekäsitöitä Haapsalussa.

Vaikkei tämä perinne suomalaisia ehkä liikutakkaan mutta minusta se on melko ihailtavaa.

Toisiin aiheisiin:
Muutama viikko sitten luokseni eksyi muutama lankakerä Lankamaailma- nettikaupasta.

Siellä ihan viattomasti vain samoilin ja törmäsin tarjouksiin joista en voinut kieltäytyä.
Ja niinpä näistä 7 kerästä tuli uusia adoptionöttösiä.. Itsehillintä pettää(kö?)

Tarkemmati tiedot löydätte KeräKätköstä muista paitsi Schoppel Wollen vaaleanpuna- viher- valkoisesta lace ballista, josta olen alkanut työstää Begonia Swirl- huivia,
joka sekin ehkä tämän viikon sisään on valmis.. tupla hups..
Ohje on ladattavissa ilmaiseksi Ravelryssä.

Schoeppel wollen lace ballissa on miellyttävän raikkaat värit ja vaikken henkilökohtaisesti kovin usein käytä vaaleita lankoja, on tämä tehnyt minuun vaikutuksen.
Kenties jatkossakin uskaltaudun vaaleiden ja viileiden värien äärelle :)

En voi välttyä mielikuvalta vaahtokarkista tai triojäätelöstä..

Näihin kuvioihin, näihin tunnelmiin.
Minunkin puolesta isot onnet arvonnassa voittaneille sekä paljon aurinkoisia päiviä teille kaikille!


 ~ Ma- Chan ~

Kirja-arvostelu - Kaikki lähti lapasesta

Kirjan otsikko kertoo kuinka helposti neuloosi voi iskeä: siitä yhdestä neuleesta se lähti, eikä paluuta enää ollut...

Kaikki lähti lapasesta

Kirjoittanut: Mari Muinonen ja Suvi Simola

Julkaistu: 2011

Kustantaja: Teos

"Neulomisen sietämätön keveys on suhteellista, rauhallisuus riippuu työn etenemisestä, pinna saattaa kiristyä äärimmilleen. Neljättä kertaa silmukkaluvun täsmäämättömyys saattaa aiheuttaa kuumia tunnereaktioita, mutta useimmiten neuloja ratkaisee ongelman joko luomalla soveltaen oman ratkaisunsa tai purkamalla ja neulomalla vielä viidennen kerran."
- Neulojan kädet ja mieli (s. 165)

Saatetekstien jälkeen kirja käsittää lähinnä neuleohjeita, joiden välissä on muutamia kirjoitettuja tekstejä neuletarvikkeista, tavoista sekä neulomisesta itsestään. Teksteissä on lisänä kommentteja ilmeisesti blogien lukijoilta/ravelry-kavereilta, ja ne piristävät neuloja-lukijan mieltä. Kirjan lopussa on luettelo lyhenteistä sekä tarvittavista neuletekniikoista sekä tietenkin langoista. Plussana myös lopussa sijaitsevat muutamat sivut muistiinpanoille.

Neuleohjeet näyttävät kovin pitkiltä, mutta tuntuvat selkeiltä (en ole vielä yrittänyt neuloa ainuttakaan, ihastellut vain). Suurin osa kirjan neuleista on saumattomia, mikä voi madaltaa aloittelevan neulojan kokeilukynnystä. Kuvat ovat isoja ja neuleet esittäytyvät niissä mainiosti. Ohjeen otsikkoaukeama sisältää tiedot koosta, langasta, puikoista ja tarvikkeista sekä tiheydestä. Kotimaisten nimien lisäksi on annettu pieni kuvaus neuleesta itsestään suomalaisella ytimekkyydellä höystettynä ja lankavinkeillä koristeltuna. 

Ohjeet koostuvat pääosin tyköistuvista paidoista, liiveistä ja tunikoista, joiden kanssa tarjoillaan pipo-otuksia, pari lapasia sekä mielenkiintoinen Kiedo-huivi joka kutkuttelee ainakin allekirjoittaneen puikkosormia. Omat suosikkini olivat Tomppo-paita ihanan jarrulenkin myötä sekä Muikkuset-korvaläppäpipo. Paju houkuttelisi ensimmäiseksi neulepaidaksi, siinä kun ainoat saumat ovat kainalossa ja esimerkkineule on niin ihanan houkuttelevan vihreä.

 
Kuvatessani blogia varten kirjaa olen kiitollinen kovista kansista ja tukevasta nidonnasta. Tällainen kirja on myös hyvä jättää auki neuloessa, eikä se tarvitse erikseen painoja sivun reunaan pysyäkseen auki. Tällaisella pikkujutulla on yllättävän paljon merkitys, joten kiitos siitä~!

Eräs erikoisuus tässä teoksessa muihin verrattuna on se, että kirjoittajat myöntävät sen vaatineen aikamoisen urakan sekä runsaasti kahvia. Niinhän se on, että neulojaa seuratessa työ vaikuttaa helpolta sekä nopealta, mutta kukaan ei ole näkemässä kaikkia purettuja töitä - jostain kumman syystä. Rehellisyys on todellakin plussaa, sillä ruusuinen kuva käsitöitä tekevästä ihmisestä jolla kaikki onnistuu ei yleensä ole kovinkaan realistinen. Ja silti me rakastamme neulomista - neuloosi kun on tautina/addiktiona kuitenkin todella nautinnollinen?

On selkeää, ettei tämä ole vain kirja täynnä ohjeita, vaan neulonnan kautta syntynyt kuvaus neulojan sisimmästä. Eikä siihen sisimpään voi olla samaistumatta.

---

Suosittelenko?
Kyllä, kirja on hyvä ja selkeä aloittelevallekin neulojalle.

Haluanko?
Tosiaankin, vaikka olisihan se hupsua ostaa kirja vain kolmen ohjeen tähden (hah!)

Muuta sanottavaa

Kirjan oma blogi: Nyt lähti lapasesta!
Marin blogi: MadeByMyself
Suvin blogi: 50villapeikkoa ja suviknits.com (englanniksi)

Valitettavasti ylläolevista blogeista ainoastaan Suvin suviknits on elossa ja Mari jatkaa Ravelryn puolella tikru-nimellä neulomista edelleen vaikka ei bloggailekaan kauheasti enää.

Myöskään aina ei voi tehdä täydellistä jälkeä. Kirjan errata - eli virheiden korjaussivusto löytyy täältä. Uskon kuitenkin, että kyseessäolevat virheet kiusaavat enemmän kirjoittajia kuin neulojia. Suotakoon heille heidän inhimillisyytensä anteeksi ja kiitetään sen sijaan ihastuttavasta kirjasta.

~Ricchan~