Kesän aikaansaannoksia V - Shaali

Olipa kerran nainen, joka pyysi että tekisin hänelle huiviotuksen. Mikäs siinä, mielelläni tein ja lankaakin jäi ylitse. Sitten kävi niin, että tämän naisen kanssa en tulisi todennäköisesti enää juurikaan olemaan tekemisissä (koska erosin hänen pojastaan). Aika kului, ja lanka vaivasi Lipastossa. Päätin vihdoin tehdä siitä hänelle toisen huivin (ajatuksella niin pitkän kuin lanka antaa myöten), ja sitten lahjottaisin sen pois ja saisin rauhan omalletunnolleni.
Huivin malliksi valikoitui Jean Mossin viettelevä huivi eräästä neulelehdestä (Diana - Myssyjä ja asusteita nro 2) jonka ostin hätäpäissäni vuonna nakki ja peruna. Simppeli, kahdentoista kerroksen kuvio.

Huivin aloitin... lokakuussa 2015. Olin auttamassa siskoa hänen juuri syntyneen pikkuisensa kanssa, ja niin se vain jäi huivi olemaan ja tekeytymään. Päiviä kului, joulu alkoi lähestyä ja oleellisemmat neuletyöt vaativat huomiota. Huivi jäi tulostimen päälle hengailemaan piiiitkäksi aikaa. Lopulta kesällä sain itseäni niskasta kiinni ja päätin saada työn valmiiksi. Viime kuussa urakoin ahkerasti ja kappas, valmista tuli. Vaan oli siinäkin kommervenkkinsä, jouduin nimittäin lainaamaan Ma-chanilta ihan pikkupikkuisen mustaa nallea viimeistelyyn. Kaiken kukkuraksi valmiin työn pituus kielii sen olevan enemmänkin shaali kuin huivi.

Saanen siis esitellä:

Päänsärky-shaali

(Headache shawl in Ravelry)

Mikä: Hartiahuivi

Millä ohjeella: Jean Mossin viettelevä huivi (Sophia in Ravelry)

Miten: Neulomalla, 4 mm koivupuikot

Mistä: Aade Lõng 8/2 vironvilla mustavalkoinen

Miten paljon: 120 gr

Miten pitkään: 16 pvää

Päänsärky-shaali nimitys tulee ihan omista tyhmyyksistäni. Kaavio on muuten samaa neljän kerroksen toistoa, mutta kahdestoista kerros neulotaankin nurin oikean sijaan. Se näytti niin tyhmältä, että muokkasin huivia. Tosin en koskaan tullut sitä kirjoittaneeksi mihinkään, joten kun jatkoin shaalin tekoa muutama kuukausi myöhemmin, pääsin purkamaan. Oli hieman turhautunut olo kun oli saanut kahden tunnin aikana jatkettua huivia vain kolme kerrosta... Neulojan arki on joskus vähän mielenkiintoista.

  
Mutta eteenpäin, ja nyt se on valmis. Tosin kuukautta myöhemmin sain vasta pingotuksen hoidettua ja kuvat napsittua. Kävin viemässä huivin postimiehelle, sekä vihdoin viimein valokuvat yhteiseltä ajaltamme.

Aikaa on kulunut sen verran, että pikkuinen - jota olin huivia aloittaessa vahtimassa - täytti viime kuussa jo vuoden. Niin se vain aika rientää. Ja niin muuten rientää pikkuinenkin, hän kävelee ihan itse <3

Täti ei onneksi riennä minnekään, hän makaa sohvalla ja tekee kuolemaa nielurisaleikkauksen jälkeen. Ei onneksi oikeasti, mutta vasta ensimmäinen toipumispäivä on takana. Niin kauan kuin asiaan ei kiinnitä huomiota, ei kipukaan vaivaa.

Viimeinen kesän aikaansaannos on nyt siis esitelty, pääsemme syksyn tuotoksiin ensi viikolla :3

~Ricchan~

p.s. Päänsäryn määrää lisäsi myös huivia lehtisessä esitelleen mallin ilme...