Inspiraatiokeitaani

Sain idean Puikkoillen, koukkuillen-blogista esitellä omaa bloggauspaikkaani. Oma tilani löytyy kaksiomme makuuhuoneen nurkkauksesta (joka on luultavasti koko kämpän valoisin huone).

Kuten näkyy, siihen on kertynyt vaikka mitä. Ensivilkaisu voisi väittää sekaiseksi paikaksi, vaikka oikeasti muistojahan tuo tavarapaljous pitää sisällään.

Punainen työtuoli on ostettu muutama vuosi sitten Savonlinnasta kirppikseltä, hinta oli päätähuimaavat viisi euroa. Nyt päälliskangas alkaa kuitenkin osoittaa kulumisen merkkejä siihen malliin, että pitäisi kehitellä siihen uutta ("Ma-chan...~"). Lisäksi siinä oli alun perin käsinojat, mutta löhöilin toisen niistä rikki. Työpöytä on taas huimasti vanhempi, se oli nimittäin vanhemmillani käytössä lastenhoito-pöytänä. Tykkään siitä ihan hirmuisesti, kun voin levitellä tavaroitani ympäri pöytää ja siihen mahtuu aika tavalla kaikkea.

Työpöydän yläpuolen olen täyttänyt julisteilla (teinivuodet eivät ole vielä takanapäin). Sailor Moon-juliste on muisto kalifornialaiselta ystävättäreltäni, leffajulisteet taas kertovat omaa tarinaansa suosikki-julkkiksestani... Hugh Jackman, olet ihana <3

Mies aina valittaa, että työpöytäni on oikea kaaoksen temppeli: tavaraa vaikka missä, löytääkö tuosta mitään. Kyllä löytää, eikä etsittävä alue ole kuin 1,5 m x 0,8 m (suurin piirtein).

Vasemmalta oikealle mennessä pöydältä löytyvät: tulostin/skanneri, sen päällä käsityö-dyno, palapeli bokseineen, muistitaulu, tietokone tykötarpeineen ja iskältä saatu lokerikko, jossa jokainen lokero kuvastaa sisältöään: Luonnosloota, Sarjakuvaa, Sekalaista sälää, Taloushylly, Vihkoja yms., Kirjekuoret ja alimpana värikynäluola. Ylintä hyllyn virkaa toimittaa piirtopöytä, jonka päälle tuppaa kokoontumaan kamaa (se kun on juuri sopivalla korkeudella siihen).

Ihka ensimmäisestä Animeconistani ostettu Roronoa Zoro-figuuri (sarjasta One Piece), joka mittaa minuutin verran aikaa jos lautapelien tiimalasi on kateissa.   

 

Yksityiskohtia muistitaulusta: Pokémon-avaimenperiä, jotka tosin ovat koristeita tällä haavaa. Postikortti Pariisista, serkkuni piirtämä Charmeleon (jälleen pokémonista), itse ala-asteen ensimmäisellä luokalla tehty kalenteri, työpaikan tapahtumasta saatu Finnish Air Force-hihamerkki... Plus tietysti liput Turmion Kätilöiden keikalle, joka oli ihan mahtava~!!

Lisää lapsuuden muistoja: virkkaamalla muodostettuja perhosia. Tämä taulu on vain pysynyt ja pysynyt mukana, ollut esillä vaikka missä, käynyt Orivedellä mukanani ja nyt se on täällä. Se päätynee (tulevien) lasten lastenhuoneen seinälle. Ehkä.

Isäni on oikea viherpeukalo, mutta miulla on vielä parantamisen varaa. Haastetta lisää Mies, jonka läsnäolo jotenkin tappaa kukkia. Ihan tosi, miulla on menehtynyt kolme kaktusta ja yksi mehikasvi. Mutta keittiössä asustava Viikuna kukoistaa, samoin nämä Paavalinkukat,  joista pitäisi ottaa erikseen muutama oksanen.

Palapelin kokoaminen on tyrehtynyt kokonaan. Viime päivinä se on oikeastaan ollut vain tiellä, mutta sisu ei anna periksi lopettaa kesken. Homma siis jatkuu, kunhan saan inspiraation iskun (ja Lehmuksen neulottua pois tieltä, siitä lisää myöhemmin).

Tällainen on siis minun bloggauspaikkani. Ma-chan, haastan sinut paljastamaan neulomisnurkkauksesi! ^O^

~Ricchan~

Ei ihan Leipuri Hiiva

Thihihii, taas päivitykset tapahtuvat keskellä yötä. Jostain syystä silloin vain inspiraatio on suurimmillaan.

Tällä kertaa vuorossa ei ole neulomista, vaan ihan jotain muuta käsillätekemistä: Vanhanajan malliin leivottua karjalaista rieskaa. Töissä tulee tehtyä kaurarieskaa, mutta se vain menee kovin nopeasti huonoksi (on tosin hirmu nopeatekoista!). Tämä versio on hidastöisempi, mutta säilyy pidempään.

Ja niin tarinamme alkaa: Olipa kerran Ricchan, joka Savonlinnan takamailla porukoittensa luona käydessään tuumasi, että nyt olisi rieskanpaiston aika. Niinpä torstai-aamuna aikaa 04:00 herätti kello, ja päivä saattoi alkaa taikinan alullepanon merkeissä. Tunnin unien jälkeen Mies palasi töistä ja siirtyi Nukkumatin maille, mutta aamukahvin siivittämänä Ricchan jatkoi uurastustaan äidiltä saadun reseptin parissa, aina tasatunnein. Pian olikin leivinliinojen alla uuniin menoaan odottelemassa kahden ja puolen litran taikinasta syntyneet kuusi kumpua:

Lämpimän takan yllä nousutettu/kohotettu taikina (kohotettu on miusta jotenkin huono sana, viittaa enempikin makeampiin leivonnaisiin) oli nyt siis leivottu ja sen piti antaa jälleen olla. Olo oli kuin kemistillä, vaikka välillä saikin uppoutua Eddingsin fantasiamaailmaan kirjan parissa. Näin jatkui kuitenkin aamu, välillä ikkunasta ulos tuijotellen. Kaunis auringonnousukin tallentui kameraan, vaikka vanha kansa povaakin, että "Aamurusko, illan pasko."

Siitä viis, päivä oli hyvin aluilla. Taikina oli valmistunut oletettua nopeammin, ja isi-kulta pisti uunia lämpimäksi. Liekeissä on miusta jotain todella kaunista, se kuinka tuli polttaa puita ja elää itsensä hengiltä, kuinka sen olotila muuttuu koko ajan, vaikka perusolemus pysyy muuttumattona. Kaunista ja kerrassaan kiehtovaa.

Kello riensi eteenpäin, ja niin oli aika ensimmäisen kummun siirtyä uunin syövereihin. Pari törkkäisyä haarukalla, ja sitten se oli menoa. Miusta tämä kuva on tosi onnistunut, siinä on sopivasti jauhoja ympäriinsä osoittamassa, että leivottaessa tuloksella on väliä, ei siisteydellä.

Paistoin aina kolme rieskaa kerrallaan, vaikka uuniin olisikin mahtunut neljä. Niin jatkui aamu, ja siellä ne mollukat paistuivat hiljalleen, saaden väriä pintaan.

Vaikka valmiit teokset olivat valitettavasti hiukan lituskoita, kertoi se vain tämän kerran onnistumisesta: liika piheys oli kostautunut, sillä enemmän jauhoja olisi saanut käyttää (yleensä käytän liian paljon ja rieskoista tulee turhan kovakuorisia). Oli muuten ihana, kun viimeinen rieska oli vähän kasaankaavittu (oli päässyt nousemaan liian pitkään), ja se muistutti uunista ulos tullessaan peikkoa. Mies totesi, että sehän on melkein sydän. Kommentti oli aika "aaaws~" ja kruunasi leipomisurakan.

Taustalla iskän perunalaatikko odottaa uunivuoroaan. Se oli muuten niin namia, että Miehen ja iskän kanssa syötiin yksi vuoallinen kokonaan. Onneksi oli toinen tuloillaan, jotta muukin perhe pääsi aterioimaan.



Miun rieska on aina saavuttanut suuren suosion meidän perheen parissa, ja nyt kun äiskä on ruvennut leipomaan ruisleipää, on olo kuin kuninkaallisella. Kotitekoista, rakkaudella tehtyä leipää. Nam~ <3

Ja jos rehellisiä ollaan, niin mikä voisi olla kotoisampi tuoksu kuin tuore leipä ja laatikkoruoka?

~Ricchan~

Fifi, kuinka kauan viipyilitkään kerällä?

Haaah! Viime kirjoituksesta onkin aikaa, joten heti alkuun pahoitteluni siitä. :D

Tarina alkaa, kun tein ostoksen lankakauppa Kujeesta, jolloin postiin lähti kaksi Schoppelwollen lankapalleroista, Charisma ja Mustaviinimarja.

Pitkän odottelun jälkeen ihmettelin jo, että missä mokomat viipyvät (olivat ilmeisesti kadonneet postiin) ja yksi kaunis päivä postinkantaja huomasi minut töissä ja kysyi, että oletkos se sinä kuka asuu siinä ja siinä, että hänelle on sinulle paketti, kun et ollut kotona ja se ei postiluukusta mahtunut niin saat sen nyt :D
Jopa postin mies ihmetteli, että missähän asti se oli seikkaillut, kun yli viikon verran matkaa teki. :)

Mutta voi sitä riemua, kun sai kerät käsiinsä katseltaviksi ja kosketeltaviksi :)

Vasemmalla siis Charisma ja oikealla Mustaviinimarja. Jonkin aikaa annoin ajatuksen muhia, jotta mitäkä niistä alkaisi tekemään. Luonnollisesti jotain pitsistä, koska niin ohutta lankaakin ovat, ja pienen pohdinnan jälkeen päätin tehdä Fifi- Shaalin. 

Kokeilin alkuun käyttää pieniä 2,5mm puikkoja, mutta pian luovuin siitä, koska työ tuntui vallan maleksivan, mutta en ollut koskaan tehnyt noin ohuesta langasta mitään isoilla puikoilla. 2,5 mm puikot saivat kuitenkin siirtyä syrjään, ja lanka takaisin kerään, kun tilalle astuivat 5mm puikot. 

Kyllä se tuntuikin oudolta. Koko ajan mietin että ei tästä nättiä voi tulla kun neuleesta tulee vain tällaista höttöä, mutta jonkin verran kun sai tehtyä niin mieli alkoikin muuttua. Työ itse valmistui joskus Helmikuun loppupuolella ja aloitin sen Helmikuun ensimmäisellä viikolla. Tuumasin aloittaessani myös, että ei tämä yksi kerä voi riittää kokonaiseen shaaliin, mutta loppupuolella urakkaa mietin että eikö se lanka koskaan lopu :D Hirvittävän riittoisa lanka, ja huivin leveä reunakin on kuitenkin sylen levyinen, ja sitä ei kuitenkaan ole vielä edes pingotettu!

Pahoittelen kaikkea ylimääräistä kikettä ympärillä, mutta en saanut sitä levalleen mahdutettua muuallekaan :D 

 

Minusta langan värit vaihtuivat ihanan pehmeästi, eivätkä jättäneet terävää rajaa. Toki se näin kauempaa näyttää siltä, että rajat on terävät, mutta neuloessa pienet sävyerot värin vaihtuessa huomasi kyllä :)

Mutta en minä sentään tätä koko aikaa käyttänyt pelkän huivin tekoon, sillä se oli kuitenkin niin hidasta ja tarkkaa. Koska tulee kavennus ja koska langankierto ja montako kerrosta tässä kuviossa nyt tulikaan, joten tokihan sitä kaipaa jotain hieman yksinkertaisempaa väliin.

 Löysin paikallisesta lankakaupasta muutaman kerän Novitan Rose Mohair Lux lankaa alennushintaan, ja koska se on ihan minun äitini väristä, niin olihan se ostettava :) 

Äiti on toivonut lisää pipoja, niin eikun puikoille vaan ja pipoa tulille :) 

Neuloin piposta ehkä hieman liian pitkän, mutta kun resori reunan kääntää sileän neuleen päälle, se jää juuri sopivaksi, joten sovin äidin kanssa, että ompelen reunaan muutaman virkatun kukkasen, jotta käänne kestää paikallaan. 

Pipo on tosin vielä hieman kesken, sillä äiti haluaa päälle valtavan ison tupsun, ja minulla raukalla ei ole pahvia, nyyh... No, mutta se valmistuu sitten kun on sen aika :) Kukkasetkin vielä tietty puuttuu, mutta niitä minulla on jo muutamia valmiina odottamassa kiinnistystä :) 

Silmukkamäärän olen ottanut isoveljen vyötteen pipo ohjeesta.

Jonkin aikaa myös haaveilin eriparisista sukista, mutten osannut neuloa niitä mistään jämälangoistani, koska aloin liian tarkkaan miettimään että nyt laitan tätä väriä ja nyt tätä, joten eihän niistä tullut lainkaan eriparisia, kun tuli vaan tasaraitaa koko ajan :D Samasta lankakaupasta löysin Let's knit Aloe Vera lankaa, joka on värjätty liukuvasti, mutta koko matkan säilyy yksi saman värinen säie. Eihän kyseisestä langasta tietenkään tule ihan täysin sikinsokin sukkia, mutta kuitenkin hieman eriparisen oloiset, muttei niin eripariset etteikö niitä tunnistaisi sukkapariksi. Joulun aikaan ja hieman sen jälkeenkin neuloin sukkia perinteisellä tyylillä, mutta näiden kanssa halusin kokeilla, jotta vieläkö on taito tallella aloittaa sukan neulonta sukan kärjestä. 

Hyvinhän tuo näyttää vielä toimivan, mutta silmukoiden lisäämisestä jää vielä tosin turhan suuri reikä...

Kantapään teko ei ehkä ole enää niin suuri ongelma, lähinnä se, että missä vaiheessa alan tehdä sitä, ettei jalkaterästä tule liian pitkää.

On myös toki joskus käynyt niin, että kantapään kiilakavennusta on jatkunut liian pitkälle ja kantapää jää törröttämään rumasti, mutta tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Virheistä siis opitaan ja suunta ei ole kuin parempaan päin :)

Oi voi, kevätkin jo häämöttää ovella, lämpimät kelit vielä toistaiseksi, ehkä hieman räntää on tullut. Vieläköhän se takatalvi meinaa olla tuloillaan? 

Jos ei, niin sitten odottelemma jo että millon ilmaantuu ensimmäiset hiiren korvat, lokithan meillä jo on :D

Hyvää kevään odotusta kaikille! 

~Ma-Chan~

Lapas-savottaa

Kas niin, nyt on lapaset saatettu kerälle ja sitten uudestaan maailmaan. Valitettavasti ongelmitta ei selvitty, ja lapaset näyttäisivät olevan keskenään eripariset. Noh, tehty on ja opittu uusia asioita. Lisäksi tämä taitaapi olla viideskymmenes teksti tässä blogissa, hurjaa~! o(^O^)o

Lumihiutaleet
(Snowflakes in Ravelry)

Mitä: Peukalokiilattomat lapaset (Ohje Punomosta)

Miten: Puikot 3,5 mm (bambuiset)

Mistä: Smart Superwash turkoosi (6733) ja luonnonvalkoinen (1002)

Miten paljon: Turkoosi 86 gr ja valkoinen 42 gr, yht. 128 gr (64 gr/lapanen)

Miten pitkään: reilut 3 viikkoa

Ensinnäkin, peukalo. Silmukoiden luominen reikää tehdessä osoittautui helpoksi kahdella langalla, mutta pelkään kovasti mitä siitä tulee kun yritän tehdä samaa pelkästään yhden langan voimin.

Päläpäläplöö, ei oikein ota onnistuakseen keksiä kirjoittamista. Kuvio on peräisin Neulemallit-kirjasta, johon lisäsin sydämet väliin ja sivuun kolmiokuviot ihan huvikseni vain. Vielähän tuossa näkyy epätasaisuutta neulejäljessä, mutta kenties pyykkikone tasoittaa. Taloyhtiön kone ei vain ole käytössä ennen ensi maanantaita, pöh.

Langan kuljetus nurjalla puolella on edelleen haaste, mutta tykkään hirmuisesti kämmenpuolen kuviosta. Lisäksi peukaloon tuli jostain syystä otettua yhteensä 27 silmukkaa, eli hiukkasen liian iso. Pelkäsin vain kovin että siihen tulisi reikiä ja sitten sormet paleltuvat. Nyt ne vain näyttävät kovin lyhyiltä. Muutenkin lapasten muotoilu näyttäisi olevan vähän sieltä tännepäin, mutta ei anneta sen haitata. Talvipakkasilla pitkät varret ovat vain hyväksi, mutta tokko uskallan näitä kellekään antaa käytettäviksi. Onneksi talvi näyttäisi tältä osin olevan ohitse, joten miulla on aikaa väkertää lisää lapasia, heh.

Oikeastihan lapaset olivat valmiit jo helmikuussa, mutta tässä on nyt ollut kaikkea muuta epäoleellista ja bloggaus on hitusen myöhässä. Syynä on myös aloittamani palapeli, joka valtaa huomattavan alan työpisteestäni:

~Ricchan~

Onni sukkaa ja raita lapasta

Pakkaskelien saavuttua sain innostuksen alkaa neuloa villasukkia. Aloitin sukan tekoa eräs aamupäivä, kun menin ystäväni luokse kahvittelemaan ja muutaman tunnin hurahdettua huomasinkin ensimmäisen olevankin jo valmis. Tosin turhan kiireellä tein päättelyn ja sukka jäi hieman lyhyeksi.

"Onni sukka" nimi ei kuitenkaan viittaa millään lailla siihen että sukan teko olisi ollut erityisesti onnellista tai olisivat tuottaneet minkäänlaista onnenkantamoista, vaan siksi, että ystäväni koira Onni nappasi lankakerän ja lähti pinkomaan keittiöstä olohuoneeseen, ja minkäs siinä itse voi muuta kun juosta keskeneräisen työn kanssa perässä ja toivoa, että yksikään silmukka ei putoa. Joukossa siis saattaa olla muutama pienen valkoisen koiran karvakin muistona Onnista :)

Myöhemmin kotosalla aloitin neulomaan sukalle paria, ja päätin että kuvion ei ole hyvä jatkua kärkeen saakka kuten kuvassa näkyy, vaan jätin suosiolla toisessa sukassa viimeisen kuvion puoleen väliin ja jatkoin kärjen suoraa neuletta, sekä kavennukset hieman maltillisemmin joka toisella kierroksella. Purin ensimmäisen sukan päättelyn ja neuloin kärjen uudelleen vastaavaksi toisen sukan kanssa.

Sukat on neulottu metsänvihreästä 7 veikasta, perinteiseen tyyliin. Kuviona on elämän puu, jonka ohjeen löytää Neulojan suuresta silmukkakirjasta.

Samaan aikaan kun neuloin sukkia, sain tilauksen että lapaset pitäisi saada, ja tokihan minä ne lupauduin tekemään.
Lapasia neuloessa käytin peukalokiilaa, joka minulle on varsin uusi tuttavuus, mutta siinä mielessä oikein mieluinen, että siten lapasista saa kumpaan tahansä käteen sopivat, jos ei siis erikseen tee kämmenselän puolelle jotain kuviota, joka erottaa sen kämmenestä. Tässä tapauksessa lapaset käyvät kumpaan tahansa käteen, sillä kuviointi on vain tasaraitaa :)

Lankoina on punainen Isoveli ja musta on jotain, jota löysin lankajemmasta. Purettuna vanhasta villapaita yritelmästä vuosien takaa, mutta koostumukseltaan ja paksuudeltaan vastaavaa kuin Isoveli, joten uskon sen melkeinpä olevan samaa tavaraa :)

Lievästi haasteellista neulomisesta ehkä teki se, että lapaset tulevat miehelle, jonka käden koosta minulla ei ole hajuakaan, mutta tein niistä vähän reilun kokoiset itselle, joten luulisi niiden sopivan. Lisäksi isoveli kuitenkin on sen verran paksumpaa lankaa, että se jo itsessään tekee lapasesta hieman reilumman kokoiset. :)

Tällainen oli siis minun ensimmäinen kunnollinen blogikirjoitukseni :)

Kertokaa ihmeessä, jos haluatte jonkinlaisia täsmennyksiä asioihin, niin koitan sen mukaan kehittää tätä ulosantiani :)

~Ma-chan~

Kuuseen kurkottaja

Aloitinpa sitten uuden vuoden oikein kunnon oppimisurakalla. Aloitin lapasten teon, ja susihan siitä tuli vaikka kuinka yritin. Kirjoneuleen neulomisen koottu vinkkilista, jotka on kässätty omien virheiden kautta. Ensin kuvat näteistä lapasista, joiden suunnittelu on omaa käsialaani (Lumihiutalekuvio otettu Neulojan Suuresta silmukkakirjasta).

       

Nätiltä näyttää. Jeps. Aloitetaan sitten tämä surullisempi puoli tästä päivityksestä:

1) Kirjoneuleessa olisi hyvä erottaa kämmen- ja kämmenen selkäpuoli toisistaan joko kuviolla tai tekemällä kämmenselän kuvion erottumaan selkeästi. Esimerkiksi miulla kuvio on muuten onnistunut, mutta se alkaa oikealla puolella melkein heti.

2) Lue kuviota huolellisesti. Jätä mielellään television seuraaminen toiseen kertaan, tai ainakin tarkista jokainen kerros mahdollisten virheiden varalta.

3) Tarkkaile kuinka langat kulkevat neuleessasi. Kahdella langalla samaan aikaan neuloessa saatat vahingossa luoda silmukoita. Niiden pois kaventaminen vaikuttaa neulepintaan oleellisesti.

4) Tämä nyt ei oikeastaan liity mitenkään aiheeseen, mutta kun teet vaakasilmukkaa, ota huomioon että et saa tehtyä sitä vain yhdellä värillä vaikka kuinka haluaisit. Lisäksi ota käyttöön pienempi puikkokoko, jottei päällinsilmukka erotu (tai sitten vain nautit erikoisesta tehosteesta neuleessasi)

5) Tämä saattaa jopa oikeasti liittyä kirjoneuleeseen: Kirjoneule on yhden värin neuleeseen verrattuna hiukan pienempää kokoa (ainakin miun käsialalla, joka on tiukka kuin mikä) eikä sitten sovikaan siihen käteen johon se oli tarkoitettu. Kuvasta näkee kuinka käteni venyttää kuviota liiaksi...

...joten neulo hellästi ja höllästi, ettei neulepinta mene kuprulle. Jos omistat tiukan käsialan, keskity erityisesti tähän.

6) Nauhakavennus on paras vaihtoehto kirjoneulelapasissa (ainakin omasta mielestäni). Siinäkin tosin pitää miettiä asioita jonkun verran, ettei vain käy näin:

tai näin:

 Tällaisia asioita tuli kässättyä tällä kertaa. Kantapään kautta oppii parhaiten, sillä kuka nyt jaksaa lukea muiden vinkkejä tai neuvoja ennen kirjoneuleen aloittamista (tohelo kun olen, ja liian kiireinen aloittamaan kaupantekijäisiksi). Kunnianhimo koitui kohtalokseni, ja lapasen tie vei takaisin kerälle. Siihenkin pikku vinkki:

7) ÄLÄ PÄÄTTELE JOS ET OLE VARMA HALUATKO PURKAA TYÖSI ("oikeesti nyt, tuokinko virhe vielä..." <___<' ) . Tietysti purkaminen harmittaa, mutta vielä enemmän harmittaa neulomus, joka jää laatikon pohjalle olemaan vain koska sitä ei kehdannut purkaa. Käyttämättömät vaatteet ovat surullisimmat vaatteet.

Että näin. Positiivista on kuitenkin se, että se nauhakavennus onnistui paremmin kuin aikaisemmassa lapasparissa. Ja olihan koko lapanen todella näyttävä, toivottavasti seuraava onnistuu jotta niitä voi jopa käyttääkin.

~Ricchan~

Heippatirallaa!

Olen Ma-chan, Riccanin kaveri Savonlinnasta.
Jaamme yhteisen intohimon neulontaa ynnä muita käsillä värkättäviä kohtaan ja päätimme alkaa kirjoitella blogia yhdessä. :)

Olen 23- vuotias neiti, ja vietän mielelläni aikaa jonkinlaisen käsityön parissa, aina kun aikaa töiltä liikenee.

Lempineulottaviani ovat sukat, huivit, shaalit, pipot ja uutena tuttavana lapaset.

Toivotan antoisia lukuhetkiä ja onnistumisen iloa!

~Ma-chan~

Uusi kirjailija

Nyt tapahtuu kummia blogin elämässä. Toivotetaan Ma-chan tervetulleeksi kirjailemaan (nimi saattaapi muuttua mutta henkilö pysyy samana)~! Odotettavissa siis paljon enemmän päivityksiä kuin mitä mie yksinään olen saanut aikaiseksi.

~Ricchan~

Vuosikollaasi 2013

Ja niin on jälleen koittanut se aika, kun kurkistamme menneeseen vuoteen, huokaisemme, ja jatkamme eteenpäin. Etenkin kun hoksaamme, etteivät blogijulkaisut mene ihan yksiin valmistumisen kanssa. Olen kirjannut omiin muistiinpanoihini nämä aloittamisen mukaan, joten luettelen ne sitä kautta myös nyttenkin.

Neulojan vuosi nro kaksi on nyt virallisesti takanapäin. Siinä missä sain ensimmäisenä vuonna aikaiseksi vain 8 paria sukkia ja kulutin 1 kg, 606 gr lankaa, oli 2013 enemmän neulontavuosi. Sain aikaiseksi jopa neljätoista erilaista neulomusta, eli määrä melkein kaksinkertaistui viime vuodesta.



1) Säärystimet 

Serkkupojan kintut eivät enää palele.
Lankaa kului 160 gr eli 80 gr/säärystin.

 





2) 1 up-sukat

Tilaustyö. Nämä kuulemma tarvitsisivat korjausta jossain vaiheessa.
Lankaa kului 130 gr eli 65 gr/sukka.



 
 3) Sinipipa

Siskolle lahjaksi tehty.
Lankaa kului 130 gr.



 
4) Rättelsön, sittemmin pöytätabletti

Ei ollutkaan sellainen kuin luulin. Nopeatekoinen kuitenkin.
Lankaa kului 70 gr.




5) Can Can-huivi (violetti)

Söpöläinen, ihanat värit veivät mennessään. Tilaustyö.
Lankaa kului 190 gr.

 

6) Musta Metsikkö-villasukat

Nämä jouduin aloittamaan alusta jo kerran. 
...sitten ne vielä hajosivat ensimmäisellä käyttökerralla (päättely ei ollut kovin onnistunut). Silti ihanat, Mies piti näitä jouluna jalassa.
Lankaa kului 168 gr eli 84 gr/sukka


7) Lapaset

Näistä opin sen, ettei miun lapasiin kannata välttämättä tehdä peukalokiilaa, jos tahtoo kuvion kulkevan keskellä kämmenselkää.
Lankaa kului 92 gr eli 46 gr/lapanen.



8) Can Can-huivi (sininen)

Tilaustyö äiskälle, lisäksi jatkokappale. Syömäpuikoilla neulotut.
Lankaa kului 206 gr.







9) Pöytätabletti (masentavanvihreä)

Värien iloa (ei vaiskaan).
Lankaa kului 74 gr.

 
10) Sinivalkoinen Aurora Borealis

Ensimmäinen neulottu huivini. Työläs ja kaiken sen vaivan arvoinen.
Lankaa kului 122 gr.


11) Epäsymmetristä raitaa

Villasukat iskälle. Yhdistetty synttäri- ja isänpäivälahja.
Lankaa kului 180 gr eli 90 gr/sukka.



12) Lakritsihilloa

Villasukat synttärilahjaksi työkaverille.
Ensimmäinen pari Sukkasatoon.
Lankaa kului 148 gr eli 74 gr/sukka.





13) SymmetriaRaita

Villasukat äiskälle, joululahjaksi.
Tehty sopimaan iskän sukkien kanssa, hivenen pitemmät varret.
Lankaa kului 232 gr eli 116 gr/sukka.



14) Mustavalkoinen Revontuli

Tilaustyö anopille.
Huivi nro kaksi, onnistui edellistä paremmin.
Lankaa kului 120 gr.


Loppulukemaksi voidaan siis todeta (kun lisätään näiden töiden lisäksi satunnaisia muita lankaakuluttavia kässättyjä juttuja), että lopullinen kulutettu lankasaldo näyttää aikas hyvältä:

2 kg 73 gr

Ei ihan ole tuplat entisestä, mutta eivät nuo neulomustenkaan määrät niin päätähuimaavia ole. Vuoden värit ovat selkeästi olleet sininen, musta ja violetti. Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla, neulomuksista pääsette lukemaan otsikoita napsauttamalla.

Näillä eväillä jatketaan kuitenkin ensi vuoteen, kenties silloin menee rikki kolmen kilon raja? Vain tontut sen tietävät...

Tulien vertailua

Joulua siellä, joulua täällä, joulua vietetään joka säällä... Ainakin täällä. Ei ollut paljon siitä valkoisesta joulusta tietoakaan, vain muutama lumiskögö pyristeli sulamista vastaan. Nurmi on alkanut jo paikoin vihertää, onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Jooh. Jo taisivat ruudun toisella puolella saada jouluähkyn kaikista näistä blogipäivityksistä. Itsekin vietin hiljaiseloa, ja nyt vasta palailin bloggaamisen jännään maailmaan, menneisyyttä muistellen. Kulunut vuosi on ollut jännä monin puolin: sain töitä, vietin kesän yksin (kesäleskenä vain, kyllä miulla edelleen sama mies on kuin blogia aloittaessa), ensimmäinen oma joulu, ensimmäinen uusivuosi Lepras-, siis Lappeenrannassa... Neuleisiin palaan jossain vaiheessa kunnon vuosi-päivityksen kera. Ehkä. Luultavimmin kyllä.

Ensimmäinen itse tehty joulu sujui rauhallisesti. Kuusi oli elävä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, kinkku harjoiteltu ja resepti hyväksi koettu. Jouluruoan tähteet kummittelevat jääkaapissa edelleen, saattoi tulla varastot tosi täyteen ja siltä se jääkaappikin näytti. Oli ihan ihmeellistä monen vuoden opiskelijajääkaappeilun jälkeen kokea tällainen uusi kokemus, kun Mies joutui jopa pelaamaan Tetristä mahduttaakseen kaiken kylmään. Suklaata on kaapit täynnä, samoin uusia astioita siunaantui paketeista. Lautapeli on avattu pakkauksestaan ja pinkki patakinnas sai harmaan kaverin <3

Vaikka talvi on ollutkin hävyttömän synkkä ja pimeä, Revontulia on kuitenkin näkynyt, tietysti sesongin vaatimissa väreissä.


 

 Mustavalkoinen sateenkaari
(Monochrome Aurora in Ravelry)

Mitä: Revontuli (ohje)

Miten: Neulomalla, pyöröpuikot 5,5 mm (80 cm kaapeli)

Mistä: Aade Lõng (nro 8/2), liukuvärjätty musta-harmaa-valkoinen

Miten paljon: 120 gr

Miten pitkään: 6 ja puoli viikkoa

Anopin neuletilauksen sain päätökseen jo kuun alkupuolella, mutta saajalleen huivi pääsi vasta likellä jouluaattoa. Aluksi olin ihan täpinöissäni kun pääsin taas neulomaan huivia, mutta se mokoma tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Olin kovin onnellinen, kun viimein sain sen valmiiksi. Onnekseni voin myös todeta, että työn jälki oli tarkempaa ja lähes virheetöntä. Villalanka on valitettavasti sen verran kiittämätöntä, että sen säikeet tuppaavat kiertymään toistensa ympärille, mikä tekee purkamisesta astetta vaikeampaa.

Vaan lopussa kiitos seisoo:

Pingotus sujui paremmin kuin omani kanssa, koska nyt jopa uskalsin pingotella ja venyttää lankaa kunnolla, pelkäämättä että se katkeaisi. Langan väri vaihtui myös pariin otteeseen juuri täydellisessä kohdassa, ja huivin reunaan tulikin valkoinen reunus. Itse huivi on todella nätti ja kokoinen.

Kuvat huivista ovat tosi sameita ja jotenkin tuhruisia, mutta koittakaapa kestää. Luonnonvaloa kun ei ollut siihen aikaan tarjolla. Halusin kuitenkin samalla vaivalla verrata omaani ja tätä uutta kaunokaista toisiinsa. Toisen pingotuksesta on kuitenkin jo aikaa ja se on joutunut olemaan kaulalla myös lumen ja sateen aikaan.

Ero on huomattava. Omani on pienempi ja vähemmän "lehtimäinen". Tämän lisäksi vertailin myös neulejäljen muuttumista ajan ja kulutuksen saatossa.

Yllä olevassa kuvassa oman huivini neulontajälki on tiivistynyt entisestään ja tarjoaa sitä kautta paremman suojan viimalta. Alla olevassa kuvassa taas on uunituoretta jälkeä, joka on vielä aika hentoa ja läpinäkyvää, jos niin voi sanoa. Kuvat näyttävät suttuisilta, mutta ovat auki klikattaessa paremman näköisiä.

Lienee aika lopettaa löpinäni tältä erää. Kiitos kaikille mukana olleille, toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti. Terveiset myös uudelle lukijalle: tervetuloa joukkoon, DayDreamer ^___^

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014~!