Kesän aikaansaannoksia V - Shaali

Olipa kerran nainen, joka pyysi että tekisin hänelle huiviotuksen. Mikäs siinä, mielelläni tein ja lankaakin jäi ylitse. Sitten kävi niin, että tämän naisen kanssa en tulisi todennäköisesti enää juurikaan olemaan tekemisissä (koska erosin hänen pojastaan). Aika kului, ja lanka vaivasi Lipastossa. Päätin vihdoin tehdä siitä hänelle toisen huivin (ajatuksella niin pitkän kuin lanka antaa myöten), ja sitten lahjottaisin sen pois ja saisin rauhan omalletunnolleni.
Huivin malliksi valikoitui Jean Mossin viettelevä huivi eräästä neulelehdestä (Diana - Myssyjä ja asusteita nro 2) jonka ostin hätäpäissäni vuonna nakki ja peruna. Simppeli, kahdentoista kerroksen kuvio.

Huivin aloitin... lokakuussa 2015. Olin auttamassa siskoa hänen juuri syntyneen pikkuisensa kanssa, ja niin se vain jäi huivi olemaan ja tekeytymään. Päiviä kului, joulu alkoi lähestyä ja oleellisemmat neuletyöt vaativat huomiota. Huivi jäi tulostimen päälle hengailemaan piiiitkäksi aikaa. Lopulta kesällä sain itseäni niskasta kiinni ja päätin saada työn valmiiksi. Viime kuussa urakoin ahkerasti ja kappas, valmista tuli. Vaan oli siinäkin kommervenkkinsä, jouduin nimittäin lainaamaan Ma-chanilta ihan pikkupikkuisen mustaa nallea viimeistelyyn. Kaiken kukkuraksi valmiin työn pituus kielii sen olevan enemmänkin shaali kuin huivi.

Saanen siis esitellä:

Päänsärky-shaali

(Headache shawl in Ravelry)

Mikä: Hartiahuivi

Millä ohjeella: Jean Mossin viettelevä huivi (Sophia in Ravelry)

Miten: Neulomalla, 4 mm koivupuikot

Mistä: Aade Lõng 8/2 vironvilla mustavalkoinen

Miten paljon: 120 gr

Miten pitkään: 16 pvää

Päänsärky-shaali nimitys tulee ihan omista tyhmyyksistäni. Kaavio on muuten samaa neljän kerroksen toistoa, mutta kahdestoista kerros neulotaankin nurin oikean sijaan. Se näytti niin tyhmältä, että muokkasin huivia. Tosin en koskaan tullut sitä kirjoittaneeksi mihinkään, joten kun jatkoin shaalin tekoa muutama kuukausi myöhemmin, pääsin purkamaan. Oli hieman turhautunut olo kun oli saanut kahden tunnin aikana jatkettua huivia vain kolme kerrosta... Neulojan arki on joskus vähän mielenkiintoista.

  
Mutta eteenpäin, ja nyt se on valmis. Tosin kuukautta myöhemmin sain vasta pingotuksen hoidettua ja kuvat napsittua. Kävin viemässä huivin postimiehelle, sekä vihdoin viimein valokuvat yhteiseltä ajaltamme.

Aikaa on kulunut sen verran, että pikkuinen - jota olin huivia aloittaessa vahtimassa - täytti viime kuussa jo vuoden. Niin se vain aika rientää. Ja niin muuten rientää pikkuinenkin, hän kävelee ihan itse <3

Täti ei onneksi riennä minnekään, hän makaa sohvalla ja tekee kuolemaa nielurisaleikkauksen jälkeen. Ei onneksi oikeasti, mutta vasta ensimmäinen toipumispäivä on takana. Niin kauan kuin asiaan ei kiinnitä huomiota, ei kipukaan vaivaa.

Viimeinen kesän aikaansaannos on nyt siis esitelty, pääsemme syksyn tuotoksiin ensi viikolla :3

~Ricchan~

p.s. Päänsäryn määrää lisäsi myös huivia lehtisessä esitelleen mallin ilme...

Kesän aikaansaannoksia IV - Laumailua

Aivan ensimmäiseksi kerrottakoon, että tämä on Kässäätkö?-blogin sadannes postaus! *taputusta*

...Ja sitten oleellisempiin aiheisiin.
 
Kun olin herra Jiille tehnyt villasukat, oli hänellä tiedossa melkein heti synttärit. Halusin yllättää ja tehdä jotain oikein henkilökohtaista ja hienoa - vaikka mokoma olikin mennyt joskus toteamaan, ettei oikein arvosta liian koreita sukkia. Herra pelaa WoWia Horde-joukkion puolella, joten totta kai piti hänelle saada tällä kuviolla varustetut sukat.

Lauman puolesta

(For the Horde in Ravelry)

Mikä: Kirjoneule-sukka miehelle (koko 42)

Millä ohjeella: Perus-sukka, Horde-kuvio Ravelrystä (linkki)

Miten: Neulomalla, 72 s ja puikot 3 mm

Mistä: 7veljestä musta ja kirkkaanpunainen
Miten paljon: Musta 121 gr ja punainen 47 gr eli yht. 168 gr (84 gr/sukka)

Miten pitkään: 18 pvää

Yleensä töiden nimet menevät niin, että mietin suomeksi sopivan nimen ja käännän sen sitten tylsästi englanniksi. Tällä kertaa nimenä toimii iskulause, jonka suomensin tooosi tylsästi. Ei ole ollenkaan samanlaista hohtoa kuin alkuperäisversiossa.

Kuvio on tosiaan napattu Ravelrystä, mutta muut ylimääräiset härpäkkeet väkersin itse. Pohjassa on 2P1M-mallilla raitakuviota, ja sivuilla ristimiekkaa. Sama ristimiekka löytyy myös varren ympyrähässäköistä.

Todennäköisesti (älkää kertoko herra Jiille!) teen joululahjaksi toisen parin vastaväreillä, ja ehkä paremmin sopivampana versiona. Sukat ovat nimittäin himpun verran liian löysät, etenkin varresta. Pitää lainata siihen äiskän jalkaa kun koetusvaihe koittaa, mutta tästä projektista aion olla ihan hys hys jotta yllätys säilyy :3

Hieman pelotti taasen kirjoneuleen kanssa, että tuleekohan tästä liian pienet. Tein löysää ensimmäisen sukan ja sitten kokeiltaessa se oli ihan liian iso, 45-kokoiseen räpylään sopiva koko.  Ei muuta kuin purkamaan.

Seuraava pari onnistuikin sitten paremmin, ja heti kun sukat tulivat valmiiksi, ei niitä edes ehtinyt höyryttelemään. Aikaisemmat sukat unohtuivat täysin ja nämä ovat olleet siitä lähtien aina jalassa, joten ilmeisesti lahja oli mieleinen :3

Ja tosiaan, ensimmäinen versio meni ihan täysin purkuun. Siinä tuli mieleen Aron Morsiamet-mangasta lause, jonka perheen isoisoäiti tuumasi talossa vieraana olleelle tytölle: "Kirjo jotakuta läheistäsi ajatellen. Silloin työ sujuu paremmin." Uudelleenneuloessa en voinut olla ajattelematta, että taidan oikeasti pitää hänestä. Ainakin jos ottaa huomioon vaivan määrän, minkä näin sukkia tehdessä/suunnitellessa.

Mutta niin se tuntuu menevän. Mitä tärkeämpi ihminen on kyseessä, sen enemmän vaivaa olen valmis laittamaan työhön - etenkin kirjoneuleessa. Poikkeuksena tietysti iskä, jolle parhaat sukat ovat perinteiset saapassukat. Pari raitaa ja joustinneuletta, kas siinä resepti. Ja kun kävin pari viikkoa sitten porukoitten luona kääntymässä, on villasukille jälleen tarvetta:

Nämä sukat olin tehnyt joulukuussa 2012. Että kyllä7veikka kestää ainakin sellaiset kolme-neljä vuotta kunnon käyttöä. Näitä sukkia iskä käyttää vieläkin ajaessaan, mutta hällä on silloin toiset sukat alla.

~Ricchan~ 

Kesän aikaansaannoksia III - Pihan puolella

Yleensä pihaa laitetaan, koska halutaan silmäniloa. No, allekirjoittaneen tavoitteena oli lähinnä pysäyttää naapuruston lapsukaiset, jotka niin innoissaan pyöräilivät pihan poikki. Hommasin siis kukkasia. Ja kun kerran Prisman kesäpihalle saakka tuli kuljettua, olihan sitä saatava jonkinlaisia heräteostoksiakin aikaan.

Ja sen myötä sitten pihaan nousi kaksi kappaletta kukkalaatikkoja ja pari amppelia.

Ma-chan auttoi kukkasten kanssa, en oikein uskaltanut käydä niitä runnomaan yksikseni - olisin todennäköisesti tappanut kaikki. Suuren suuresta valikoimasta pihaan saakka itsensä löysivät neljä murattia, pari koristetupakkaa, kaksi japaninkelloa sekä neljä pinkkivaaleanpunaista pelargoniaa.

Ideana oli pitää kukat ikkunaa kohti, ja valoisa rinnetontti sai kaipaamaansa kaunistusta vihdoinkin. Heräteostoksina oli tosiaan pari amppelia, ruusupelargonia pääsi lännen puolelle terassin yleisilmettä pehmentämään ja violetin värinen tummasilmä koristi idän puolella kuistia.

Valitettavasti viherpeukalo miussa ei ole kovin vahvana, joten surukseni on kerrottava ettei japaninkello selvinnyt. Liekö saanut osansa myös muurahaisista, jotka kovasti olisivat halunneet perustaa pesän kukkalaatikkoon. Myöskään tummasilmä ei ole oma itsensä enää (laihtunut versio on hän), mutta ajattelin hurjana tehdä kokeilun: otetaan kukkaparka talven ajaksi sisälle, niin katsotaan jaksaako se elostella ensi kesään saakka.

Muratti tykästyi kasvupaikkaansa mahtavasti, samoin pelargoniat kukkivat edelleen. Eräs viikonloppu keräsin koristetupakan siemeniä, josko sitä keväällä kokeilisi vaikka kylvää niitä.

Olin myös laittanut kukkatelineen pystyyn kuistin kaidetta vasten, johon sain iskältä viisi kappaletta Paavalinkukkia. Pari kappaletta otti hieman itseensä, mutta kaksi teki edelleen lehtiä ja yksi hurja tapaus kukki vielä viime viikolla, kun otin kukkaset sisään paleltumasta. Pari yötä sen jälkeen olikin ollut jo yöpakkanen, joten oli ihan hyvä hetki pelastaa pienet vähän lämpimimpiin tiloihin.

Terassin puolella yritin laittaa kukkapenkkiin auringonkukkia siemenistä. Se ei onnistunut, auringonkukkaa puski kaikkialta muualta kuin penkistä. Rikkakasvit ja pensasruusu sen sijaan viihtyivät kovin iloiseen penkin ravinteikkaassa mullassa.

Vaihdoin sitten alaa ja istutin pottuja. Vähän myöhässä, koska kun nostin ne ylös, ne olivat vielä uuden perunan mitoissa. Ei haitannut, tehtiin vaihtarit naapurin kanssa - sain sieniä - ja loput syötiin herra Jiin kanssa pihvin keralla. Ihan kuin olisi ollut kevät, hih.

~Ricchan~

Kesän aikaansaannoksia II - Huivi

Olipa tuossa kesän aikana aikaa jopa huivin tekemiseen. 

Punaisen tuvan Emännälle

(For the Lady of the Red Cabin in Ravelry)

 

Mikä: Petunia-huivi

Millä ohjeella: KristaK - Ulla (linkki)

Miten: Neulomalla, 4,5 mm Knit Pro-pyöröt, 80 cm kaapeli

Mistä: Charm korallinpinkki, tuntematon valkoinen mohair plus pikkupätkä valkoista villalankaa

Miten paljon: Koralli 134 gr, mohair 34 gr ja villalanka 1 gr (yht. 169 gr)

Miten pitkään: 14 pvää

Kun kysyin, millainen olisi passeli huivi, oli toivomuksena sellainen, johon voisi kääriytyä karkuun kutitusyrityksiä. Koska Lankalipastossa oli korallinpinkkiä ihan mahdottomat metrimäärät, ehdotin tätä väriä. Ehdotys hyväksyttiin ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. 

Koska lankaa tuntui olevan enemmän kuin riittämiin, luonnollisesti luulin siitä tulevan tarpeeksi suuren. Tuloksena oli kuitenkin perinteisen huivin mitat täyttävä tapaus. Eipä mitiä, seuraavana jouluna voidaan yrittää uudestaan (Tämähän oli siis viime vuoden joululahjoja, tosin hiukkasen myöhässä. Hups.).

Langan sain kulutettua aivan loppuun, mutta halusin myös kuvion päättyvän kaavion mukaan. Mukaan nappasin nimetöntä valkoista mohairia, joka sekin otti ja loppui kesken. Pahus vieköön, mutta ei hätiä: valkoinen villalangan pätkä kymmenen sentin matkalla ei erottunut kuin tarkalla silmällä.

Ilma oli suhteellisen kaunis, mutta Hölkinrannassa tuntui satunnaisia tuulenpuuskia. Tämä aiheutti pieniä kuvaushankaluuksia, kun huivi heittelehti tuulen vietävänä miten milloinkin. Kuvauspaikka valikoitui sattumalta, sillä vein auton huollettavaksi lähellä olevalle korjaamolle. Onnistuin nimittäin rivakasti repäisemällä irrottamaan kuskin puolen ovenkahvan...

Halusin huiviin jonkin simppelin ja helpon, sekä nopeasti valmistuvan kuvion. Tästä syystä Petunia valikoitui kaikkien ilmaisohjeiden joukosta. Sain mitä halusinkin, melkeinpä jopa kyllästymiseen asti. Oikeaa ja reikäkerroksia, oikeaa ja reikäkerroksia, neuleplääääääh'kin oli jo hetken päässä kun lankaa tuntui riittävän.
 

Kaiken kaikkiaan huivi oli kuitenkin todella mukavaa tehtävää, juuri sellaista sopivan aivotonta neulontaa jonka aikana pystyi hörveltämään kaikenlaista muuta oleellista ja epäoleellista.

Lisäksi loppuun vielä riepottelu-kuvanen. Ja sen lisäksi muistutus, että Ravelryn puolella Sukkasato 2016 on kovaa vauhtia menossa: Sukkia neulotaan syyskuun ensimmäisestä lokakuun viimeiseen. Liittykää kaikki mukaan, onhan joukossa aina mukavampaa n___n

~Ricchan~