Mielenterveyden puolesta 10.10.

Lokakuun kymmenes edustaa kansainvälistä mielenterveyden päivää. Sen tarkoituksena on tuoda tietoisuuteen arjen tapoja pitää huolta mielenterveydestä, poistaa leimoja ja ennakkoluuloja, tuuletella pölyyntyneitä käsityksiä ja muistuttaa meitä jokaista itsestämme ja itsemme huolehtimisesta.

10.10. tuubihuivi

(10.10. tuubihuivi in Ravelry)

Mikä: Kuvioneuletuubihuivi

Ohje: Tuubihuivi / Kardemumman Talo

Puikot: 5 mm pitkät puikot

Lanka: Novita Oodi, vihreä värikirjo, neulottu kaksinkertaisen

Kulutus: 180 gr

Aikaa kului: 4 pvää

Olen ollut mukana Savonlinnan Kriisikeskuksen järjestämässä Yeesi-toiminnassa. Sen myötä olen oppinut paljon asioita itsestäni, itsetutkiskelusta, mielen hyvinvoinnin tärkeydestä sekä ilon merkityksestä arjessa. Olen myös oppinut kuinka stereotyyppisiä, rasistisia ja kohtuuttoman julmia asenteita ihmisillä on kun mielenterveydestä aletaan keskustelemaan vakavasti.

Sen sijaan, että puhuttaisiin hyvinvoinnista, puhutaan sairaudesta ja pelosta niitä kohtaan, joilla "kaikki ei ole okei". Aivan kuin ongelmien upottaminen alkoholin nauttimiseen joka viikonloppu olisi sitten oikea ratkaisu, vain koska suuri osa yhteiskuntamme kansalaisista ratkaisee sillä asiat. Tai tunteiden ymmärtämisen ja niiden käsittelyn sijaan harhautetaan itseämme syömällä roskaruokaa ja herkkuja aina kun elämä potkii. Tavalla tai toisella tukahdutetaan tunteet tekemällä töitä niin ettei  "ehdi" ajatella omia asioita tai sitä, mistä saisi iloa sen hetkiseen ahdistukseen ja tuskaan.

Kyllä minä sen käyttäytymismallin tajuan ja empatisoin isosti, jopa niin paljon että toteutan sitä itsekin. Mutta meidän pitäisi myös nähdä vaivaa pitääksemme itsemme, olemuksemme, minuutemme ja ennen kaikkea mielemme kunnossa.

Kaikkihan me kuitenkin haluamme elää onnellisina, eikö vain?

Tämän vihreän huivin tein kaksinkertaisena Novita Oodista mielenterveyden tempausta varten. Sinne oli tarkoitus pukeutua mahdollisimman paljon vihreään, mutta en omista juurikaan kyseistä väriä olevia vaatekappaleita. Neulojaltahan nopean huivin tekeminen sujuu muutamassa tunnissa, ja niin syntyi tämä huivi. Etenkin nyt kriisiaikana sen mukanaan tuomat muistutukset ovat kultaakin kalliimpia.

Haluaisin vielä loppuun laittaa Savonlinnan Kriisikeskuksen blogiin kirjoittamani tekstin. Sitä ei ole pakko lukea, mutta jos niin teet saat sydämelliset kiitokseni.

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne <3

-Ricchan-

Mieli ja sen terveys

Vähän turhan usein nuo sanat mielletään mielen sairauksiin, jossain kaukana suljettujen ovien takana tapahtuviin hoitoihin, joita tehdään ”niille epävakaille” ja ”sairaille”.

On suuri surku, ettei kulttuurissamme tunneta vielä riittävän laajasti millainen terve mieli on ja miten sen tuoma tyyneys sekä rauha muuttaisivat nykyistä arkielämäämme huomattavan radikaalisti. Olemme niin turtuneita stressiin, jatkuviin vaatimuksiin, aikapulaan ja tekemään mahdollisimman monta asiaa yhtä aikaa. Tehdessämme töitämme ajattelemme jo seuraavaa tulevaa tehtävää. Nykyinen on saatava käsistä pois, on oltava tehokkaita, nopeita, aikaansaavia. Nipistämme lisäminuutteja unesta, hotkimme ruoan, jotta voimme tehdä lisää työtä, pikasuukotamme rakkaamme ovesta ulos pitkän halauksen sijaan.

Yksinkertaisesti hoputamme itsemme näännyksiin.

Ja ennemmin tai myöhemmin tästä seuraa pysähdys. Ei mikään lempeä, hiljaa jarruteltu, vähä kerrassaan vauhdin pudottaminen, vaan umpirehellinen törmääminen siihen oman jaksamisen muuriin. Se muuri ei anna periksi.

Mikä saa meidät ajamaan itsemme uuvuksiin? Syitä lienee niin monta kuin on ihmisiäkin, mutta pääasiassa tavoittelemme jotain. Hyviä arvosanoja, parempaa työpaikkaa, jonkun ihailemamme henkilön huomiota, arvostamamme ihmisen hyväksyntää. Haluamme toteuttaa unelmiamme, ja sen eteen olemme valmiit uhraamaan lähes mitä vain – jopa oman mielenterveytemme, jaksamisemme. Katse suunnattuna tulevaisuuteen unohdamme tämän hetken, jätämme näkemättä itsemme juuri sillä hetkellä.

Haluaisin muistuttaa sinua, että muistathan pysähtyä välillä. Muistathan, että vaikka maailma vaatisi miten paljon, on sinulla ja jokaisella lupa vain katsella tätä nykyistä hetkeä. Jokaisella on velvollisuus itseään kohtaan pysähtyä muutamaksi minuutiksi vain tunnustelemaan omaa oloa ja hengittämään. Yksinkertaisesti olemaan läsnä oman itsensä kanssa.

Tein sitä kuukauden verran ja koin voivani todella paljon paremmin. Maailma ei tuntunut enää niin kiireiseltä tai ahdistavalta, kunhan vain muistin ottaa vartin elämästäni itseäni varten.

Ajatukset selkenivät, mielen valtoimenaan kuohuvat tunteet sekä mieliteot tyyntyivät vaahtopäistä hiljaa virtaavaksi joeksi. Mutta maailma on liian vahva ja mukaansa tempaava. Täytin taas tyhjän tilan kalenteristani lupautumalla hommaan jos toiseenkin ja lopulta uhrasin nuo minuutit voidakseni tehdä asioita muiden vuoksi, muita varten. Nyt, parin viikon jälkeen se sama kiireisen elämän ahdistus on alkanut hiipiä takaisin. Enkä oikeastaan edes kunnolla muista, mille uhrasin oman aikani. Minkä takia luovuin omasta hyvinvoinnistani?

Onneksi minua muistutettiin. Minulle kerrottiin, miten oleellista oman jaksamisen kannalta olisi olla itsensä kanssa hetken aikaa ilman muun maailman hyörinää. Kaikkien tulisi voida olla hyvä olla omissa nahoissaan. Pysähtyä hetkeksi ja arvostaa itseämme sellaisina kuin olemme. Hengittää ja rauhoittua. Tai sitten vain tanssia ilman että kukaan näkee, sillä se jos mikä heivaa kaikki murheet mäkeen kerrasta.

Nyt on minun vuoroni muistuttaa sinua.

Maailman kuohut tuntuvat vähemmän kuormittavilta kun mielemme on tyyni.

Platonin Faidros-dialogista lainaten: ”Cito rumpes arcum, semper si tensum habueris” eli vapaasti suomennettuna ”nopeasti rikot jousen jos pidät sitä aina jännityksessä”.

Ota siis itsellesi aikaa ja ole vain. Ihan luvan kanssa.

Adventtilapaset vuodelta kymmenen ja kahdeksantoista

No hurjaa, miten aika tuntuu kiitävän. Vastahan me Ma-Chanin kanssa kehittelimme adventtiKAListelun ja nyt siitä on jo pari vuotta kulunut.

Sain kyllä aikaiseksi jokaista kokoa yhden lapasen, mutta S- ja M-koon veijareille ei tullut tehtyä pareja, joten ne saivat julman purkutuomion. Tässä kuitenkin L-koon lapaset, jotka on käytössä todettu hyviksi ja lämpimiksi.

Adventtilapaset (L-koko)

(Adventtilapaset in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulelapaset (56 s.)

Ohje: Adventtilapaset, (1. osa) / Kässäätkö-blogi

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Gjestal Maija, väreissä musta ja violetti

Kulutus: Musta 38 gr, violetti 34 gr eli yht. 72 gr (36 gr/lapanen)

Aikaa kului: 5 pvää

Kaikki ohjeen osat löytyvät tästä listasta:
- Lähti lapasesta KAL - osa 1/4
- Lähti lapasesta KAL - osa 2/4
- Lähti lapasesta KAL - osa 3/4
- Lähti lapasesta KAL - osa 4/4

Kokoja on kolme: S - 40 silmukkaa, M - 48 silmukkaa ja L -56 silmukkaa. Ohje on ilmainen, joten toivoisimme, ettei sillä tehdä neuleita myyntiin asti. Pienimuotoinen hyväntekeväisyys on sallittua, mutta rahallista ansiota ei sovi oikein ruveta tekemään.

Lapasissa neulotaan ensin alkuun kahdella värillä joustinneuletta, jonka jälkeen aloitetaan intialainen peukalo. Sen jälkeen noudatellaan kirjoneulekuviota ja tehdään nauhakavennus. Peukalossa kikkaillaan väreillä, jotta siihen tulee yksivärinen pää. Suurimmat haasteet ovat siis kirjoneuleessa ja riittävän löysässä ranneosassa.

Omia lapasiani modasin tekemällä oikean käden peukaloon reiän älypuhelinta varten. Reikä olisi saanut olla korkeampi, mutta muuten ei moitittavaa. Käsialassani sen sijaan valitettavasti on hieman moittimista, oikea lapanen kinnaa hieman rystysien kohdalta. Vasemmassa ei ole ongelmia, joten kehtaan käyttää näitä ainakin jonkin aikaa.

Kuvioihin halusin ehdottomasti Karjalan ruusun ja sain sen kinuttua läpi. Ma-Chanin loistava ajatus oli tehdä istuva intialainen peukalokiila, mikä oli kokonaan uusi tekniikka. Kuvioneuleet jaoimme niin, että mitä pienempi koko, sen pienemmäksi kuvio käy. L- ja M-koon lapasissa on neljä kukkaa, mutta pienimmässä vain kolme.

Gjestalin Maija oli tarkoitukseen juuri sopivaa lankaa. 85% villaa ja 15 % polyamidia lämmittää mukavasti ja tuntuu pehmeältä. Napakasti neulottuna se myös pitää kirjoneuleessa tuulta loitolla sen verran, että -10 asteessakin pärjää.

Lapaset lojuivat päättelemättä lähes vuoden verran, ja päättelin ne odotellessani vuoden 2020 saapumista. Tammikuussa saimme vihdoin kuvattua nämä, Totoro-pehmolelun suosiollisella avustuksella. Sillä on hieman suloisen huolestunut ilme, mikä tuo kivaa lisää näihin otoksiin.

Voi olla, että yritän neulostella nuo muut kootkin jossain vaiheessa. Omalla käsialallani saan tosin 3 mm puikoilla niin pitkät ja kapeat lapaset, etten usko kellään teinilläkään olevan niin ohuita näppejä.

Toivottavasti joku innostuu kokeilemaan ohjetta. Se on meidän ensimmäinen yhteinen teoksemme ja allekirjoittanut on ainakin hirmuisan onnellinen, että saimme sen tehtyä ja julkaistua ajallaan.

-Ricchan-

SukkaFinlandia 2019

Aion tässä esitellä teille vuoden 2019 SukkaFinlandian aikaansaannokset. Lämmittelymalli ja Etappi 1 Naapurin Jannet onkin jo aikanaan esitelty joten niistä en erityisempiä kommentteja aio esittää.. Muista malleista kertoilen sikäli mikäli jotain erityistä muistan, kun nuo muistiinpanot eivät allekirjoittaneelle ole koskaan ollut vahvuus.

Lämmittely Elämän Virta

Etappi 1 Naapurin Jannet

Etappi 2 Aave

 Puikot 2.5mm

Lanka Louhuttaren luola värissä jäkälä

Pitsikuvio oli helppo sisäistää, eli minusta ihan perus hyvät pitsisukat.

Etappi 3 Impromptu

 Puikot 3 mm

Langat eri jämiä 

Kantapää oli uusi bumerangi malli, muuten en pitänyt koko sukasta. Rasittavaa oli laskea että täyttää kisavaatimukset ja epähuomiossa tein palmikot vain etupuolelle vartta ja vaatimukset täyttääkseni oli pakko käydä purkamaan koko varret ja tekemään uudestaan.

Etappi 4 Harmonia

 Puikot 2.5mm

Lanka Lanitium ex Machina värissä Baikal

Oikeat puikot tähän malliin olisi ollut 2.25mm mutta tällöin en omistanut välikoon puikkoja. Sain siis itselle reilun kokoiset sukat. Jälleen kerran perushyvät pitsisukat.

Etappi 5 Halo

 Puikot 2.5mm

Lanka Novita Venla väri omenankukka

Etappi 6 kärhöt

 Puikot 2.5mm

Langat Coopknits Sock Yeah! värit Jadeite ja Chryso, terät ja kantapäät Lanitium ex machina jämä Baikal

Näitä maalasin vesiliukoisilla puuväreillä.

SF 2019, jäähdyttely - Legato + pariskuntasukka

Nyt on aika hurja meno: Sen lisäksi, että sain kaikki etapit ajallaan ja vielä lämmittelynkin kisan puitteissa valmiiksi, niin keksin vuoden 2019 lokakuun loppupuolella, että haluan vielä neuloa Sukka-Finlandian jäähdyttelyohjeenkin.

Legato

(Legato in Ravelry)

Mikä: Palmikkovillasukat, 71 s. (koko 36)

Ohje: Legato / Merja Ojanperä

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita Nalle turkoosi ja Novita 7 veljestä valkoinen

Kulutus: Turkoosi 67 gr, valkoinen 23 gr eli yht. 89 gr (44,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 11,5 pvää

Olin ajatellut, että ehtisin kahdessa kuukaudessa neuloa nämä sopivasti joululahjaksi. Vaan kuinkas sitten kävikään... Marraskuu 2019 käytännössä hujahti jonnekin. Katosi. Puf vain. Yhtäkkiä oltiin joulukuussa ja sittenhän ne kiireet vasta iskivätkin. Joka tapauksessa, joululahjaksi nämä eivät ihan ehtineet. Mutta eipä hätiä, immeisiä kun voi lahjoa ympäri vuoden jos niin haluaa.

Ohje on tosiaan Sukka-Finlandia 2019 bonusohje, joka vaatii valitettavasti suurennuslasin. Kaaviot ovat aika pieniä ja niitä tihrustaessa meni sekä näkö että selkä... no ei sentäs. Ensimmäistä kaaviota ei olisi ainakaan saanut isommaksi kuin tulostamalla A3-kokoisena. Kaavio oli siis niin iso kuin sivulle vain mahtui. Tietysti ainahan voisi olla tabletti, että kyllä niitä konsteja löytyy jos ei simmujen tarkennus riitä.

Merja Ojanperä on tosiaan suunnitellut tämän mallin ja sen suomenkielisen ohjeen voi ostaa Räveltämöstä viiden euron hintaan. Ohjeessa on valitettavasti vain yksi koko (71 s), mutta sitä voi sitten soveltaa eri kokoisilla langoilla kuten allekirjoittanut teki. Tavoitteenani oli tehdä koon 36 sukat, joten lähdin kokeilemaan tiukkiskäsialallani josko Nalle olisi sopivan ohutta siihen tarkoitukseen. Ja olihan se.

Nimi tulee musiikin maailmasta ja on suomeksi "sitoen". Wikipedia kertoo: "kyseessä on musiikin esitystapa, jossa sävelten välissä ei ole taukoa, vaan ne liittyvät saumattomasti yhteen". Samaa on haettu ohjeessa, jossa pitsineule lähtee varresta ja jatkuu taukoamatta jalkaterän päällä. Parhaimmillaan sukassa on viisi eri palmikkoa menossa yhtä aikaa, mikä tekee yleisilmeestä omaan makuuni hivenen levottoman.

Yhden pitsin palmikonkäännöt ovat jotain mitä rakastan. Sillä saa niin helposti aikaan siroja kuvioita. Näissä sukissa päästään sen suhteen ilottelemaan oikein kunnolla varressa, mutta sitten palmikkoähky yritti iskeä. Meinasin sen lisäksi ahdistua kantapään kaaviosta, jossa oli kaiken kukkuraksi myös takareunastaan neulottuja nurjia silmukoita.

Kaaviossa oli kyllä yhden silmukan joustinta ja nurjia silmukoita, mutta se oli helposti muistettavissa koko kantalapun pituudelta. Pääsin siis ansaitulle meditaationeulonnalle, jolloin takareunaiset nurjat silmukatkaan eivät menoa haitanneet.

Kantapään keskellä kulkee yhden palmikon käännös aivan loppuun saakka ja se tasoittaa peilikuvapalmikot sukan varresta.

Koska halusin varmistaa turkoosin Nallen riittävyyden, tein alun joustinneuleen ja kantapään valkoisella 7veikalla. Niistä tuli söpön hahtuvaisia ja valkoinen korostaa kivasti sinertävää pirtsakkuutta. Turkoosia jäi kyllä sen verran, että olisin saanut molempiin kantapäät neulottua pääväreillä, mutta parasta olla varma.

Nämä sukat sopivat tavattoman hyvin pariskuntasukiksi viime kesäkuussa tekemilleni Hemmoille.

Taivaan Turkoosia

(Sky Turquoise in Ravelry)

Mikä: Perusvillasukat, 80 s. (koko 39-40)

Ohje: Hemmot / oma ohje

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Lanka: Novita 7 veljestä Aapo, väreissä taivas ja luonnonvalkoinen

Kulutus: Taivas 134 gr, valkoinen 27 gr eli yht. 161 gr (80,5 gr/sukka)

Aikaa kului: 7 pvää

Nämä sukat aloitin jo marraskuussa 2018, mutta sukan valmistumisen viime metreillä menin silmukoimaan aika ronskilla otteella ja kärkeen tuli kuoppa. Seurauksena menetin mielenkiintoni työhön täysin. Vasta toukokuussa 2019 sain aikaiseksi purkaa muutaman kerroksen verran jotta sain pääteltyä sukan kunnolla. Siitä ei sitten mennytkään kuin kolmisen päivää niin sukan pari valmistui ennätysajassa. Kun neulefiilis iskee, se todella iskee.

Nämä ovat ihan perussukat, joita neuloin silloin kun tarvitsin yksinkertaisen tv-neuleen itselleni. On jotenkin hiukan hankalaa olla tekemättä mitään television ääressä. Ei sillä, suoratoistopalveluahan sitä tulee lähinnä katsottua ja jo DVD:llä olevia sarjoja. Ne etenkin ovat niin tuttuja, että on pakko saada käsille jotain tekemistä.

Sukissa on joustinneule, joka jatkuu kärkeen saakka. Varressa on luonnonvalkoisella viisi raitaa, joiden välissä on yhden kerroksen raitoja. Isot raidat kasvavat niin, että ensimmäinen raita on 3 kerrosta, seuraava 4 ja kolmas 5 kerrosta. Sitten ne lähtevät vähenemään, kunnes viimeisessä on taas vain 3 kerrosta. Helppoa, sanoisinko jopa meditaationeulontaa.

Nämä ovat pariskuntasukat Legatoille: kirkkaan valkoinen ja luonnonvalkoinen, turkoosi ja hieman tummempi taivaan turkoosi. Jouduimme ukkelini kanssa olemaan kesällä 2018 evakossa putkiremontin ajan useamman kuukauden, joten halusin kiittää majoittajiamme näillä sukilla. Olen lahjan annon ajankohdan suhteen todella myöhässä, mutta ajatus on tärkein. Uskoisin.

Joten jos te ihanat ihmiset luette tätä, kiitos kun otitte meidät kattonne alle <3

-Ricchan-