torstai 2. marraskuuta 2017

Villaista pipoa

Monestikohan olen viime aikoina todennut, että mies on pipon tarpeessa..?

Onneksi vihdoin sellainen sopivakin versio valmistui jossain kohtaa elämää. Raportointi on vain jäänyt sen verran, että lumi on satanut maahan ainakin täällä eteläisessä Savossa. Kirjoittaessa oli kiva katsella keltaisia syksyn värejä kuvissa, muistuu mieleen kaunis ruska sekä ne harvat aurinkoiset päivät joita saatiin kokea sen kaiken harmauden keskellä.

Tänään tosin oli uskomattoman kaunista, rantoja reunustivat niin monet valkoisen ja harmaan sävyt ettei sanotuksi saanut. Sumu vain korosti maiseman kauneutta. Oh, Suomen luonto <3

...ja sitten asiaan.


Simppelipipo
(Easy beanie in Ravelry)

Mikä: Muunneltu Tekla-pipo (100 silm)
Ohje: Tekla by Suvi Heikkilä (Ulla 01/13)
Puikot: 4 mm alumiinisukkapuikot
Lanka: Novitan Alpaca Wool, laivastonsininen (50% alpakka, 50% villa)
Kulutus: 86 gr
Aikaa kului: 5 pvää

Tämä pipo lähti liikkeelle sadalla silmukalla. Neuloin ensin normaaliin tapaan kaksinkertaista reunaa: 1 oikein, 1 nurin-joustinneuletta 25 kerrosta eli noin 8 cm. Sitten yksi kerros oikein ja yksi nurin, jonka jälkeen 28 kerrosta oikeaa.

Oikeiden kerrosten jälkeen olisi tarkoitus taittaa reuna ja silmukoida se kaksinkertaiseksi. Tosin tässä kohtaa vasta keksin kysäistä pipon saajalta, että laitetaanko joustin päälle vai alle. Päällehän se piti saada. Tämä valinta sai aikaan sen, ettei reunan alapuoli ollutkaan oikeaa silmukkaa, vaan nurjaa. Siis nurjaa, kun piti olla loppupipoon sopivaa oikeaa.

En minä muuten valittaisi, ihan vaan koska silmukoiden poimiminen nurjalta tasaisin välein oli hankalampaa kuin oikealta puolelta. Niin, ja tietysti sellaisesta pikkupikku yksityiskohdasta, että nurja ei miellytä omaa silmääni (saa tökätä jos on eri mieltä).


Ikävästi joustinneule ja suora neule eivät myöskään suostuneet menemään pystysuunnassa tasan, vaan nurja kerros pilkottaa reunasta. Se sinällään tuo pipoon kivan lisävivahteen, toisaalta taas muistuttaa siitä, ettei nyt ihan onnistuttu...

Kun olin saanut reunan silmukoitua, tein lisäyskerroksen ja nostatin silmukkamäärän sataankahteenkymmeneen. Joka puikolla hengasi menemään 30 silmukkaa, eli piti olla hiukan tarkkana ettei vahingossa törvinyt kämmensyrjällä silmukoita puikoilta pois.

Reunan jälkeen neuloa posottelin 30 kerrosta silkkaa suoraa, ei mitään krumeluureja. Pipo alkoi olla ihan mukavan kokoinen ja vaikka alpakka vähän kutitti nenää, neulominen sujui mukavasti.


Jotta saisin tasaiset pääkavennukset aikaiseksi, kavensin joka kierros 6 silmukkaa pois. Toisin sanoen 19 kavennuskerrosta kului, että puikoilla oli yhteensä vain 8 silmukkaa. Sitten vain lanka katki, neulalla silmukoiden läpi ja päättely sisäpuolelle. A'vot!

Tykkään hirmuisasti tuosta kavennusten aikaansaamasta tähtiefektistä. Onneksi ansga ei halunnut mitään tupsua pipon päälle keikkumaan, joten kavennukset myös jäivät näkymään koristeellisena yksityiskohtana. Tykkään kovasti :3


Ja kuten kuvasta näkyy, pipo on allekirjoittaneelle himppasen verran suurehko.

Käyttökokemuksista sen verran, että kuulemma korvat ovat pysyneet lämpiminä. Kovalla tuulella tuppaa päälaki viilenemään hiukan (hän on kestänyt sen hienosti narisematta kauheasti). Yksinkertainen neulos kuitenkin yrittää parhaansa ja suojaa vain sen minkä tiheydeltään kykenee. Vähän alpakka myös yrittää kutittaa, mutta sitä ei huomaakaan kun riittävästi keskittyy PoGoilemaan.

Olihan se myös miunkin pakko pitää omaa alpakkapipoa yhteisillä kävelylenkeillä... Hirmu söpö olo tulee kun käsikkäin kävelijöillä on samanlaiset pipot, hihi.


Että tällaista tällä kertaa, yritähän rakas pärjätä tällä pipolla sen aikaa että saan siulle neulottua pari kappaletta lisää talvea varten <3

-Ricchan-

2 kommenttia:

  1. Nätti pipo. Ihana väri. Joskus ne yksinkertaiset mallit ovat niitä parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuuden sanoja :) Kiitokset kommentista, lämmitti kovin neulojan mieltä ^__^

      Poista

Kiitos kommentistasi :)