tiistai 20. elokuuta 2013

Jatkokappale

Olin tehnyt äiskälle kesäkuussa Creative Can Canista sinisen röyhelöhuivin, joka sopi kuin nakutettu äiskän mekkoon värien puolesta. Miulle jäi kerä samaista lankaa pyörimään ympyrää LankaLipastoon, mutta annoin sen olla siellä, ei se mihinkään karkaisi. Onneksi kävikin niin, että huiviin piti saada lisää pituutta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, ja lankakerä esille:

Revontuli jäi tässä vaiheessa tauolle, ja siitä tuli jotenkin outo fiilis, kun oli jopa KAKSI työtä kesken samaan aikaan. Yleensähän pyrin pitämään vain yhden neulomuksen kerralla käynnissä, jotta sitä on helppo jatkaa myöhemmin. Plus pitäähän miun ehtiä piirtämään, lukemaan, pelaamaan, käymään töissä, tekemään ruokaa ja leipomaan. Kahta näistä tosin en ole tehnyt pitkään aikaan...


SINISTÄ LAINETTA - JATKOKAPPALE

Mitä: Röyhelö-huivi (sininen)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 3,5 mm (muoviset, 30 cm)
Mistä: Creative Can Can (Rico Design)
Miten pitkään: 6 pvää 

Hassu juttu: Kun kalenteri lähestyi uhkaavasti viime kuun loppua, tartuin äkkiä puikkoihin saadakseni huivin pika pikaa valmiiksi. Luulin nimittäin, että tämä piti saada veljen häitä varten käyttöön... EI PITÄNYT.

Onpahan nyt valmiina ensi viikkoa varten, hih. Nämä kuvat ovat siis aikaisemmasta huivista, todellisuudessa huivin koko on jopa 4,5 metriä. Vaikka näyttäähän tuo silti ihan kohtuullisen pituiselta näissäkin kuvissa:

Todellinen syy näiden kuvien käyttöön on se, että halusin kovasti päivitellä viimein tästä huivista (plus Revontulesta saa hyviä kuvia vasta kun kameraMies palailee kotiin). Ehkäpä ensi kuun alussa saatte kuvia oikean kokoisesta neulomuksesta ihan käyttötilanteesta (Siskolikka menee nimittäin naimisiin, ihunaa <3). Suurin osa tästä työstä valmistui veroviraston odotusaulassa, jossa julkineuloin (hui kauhia).

Ja huivin päättelystä parin sanan verran (pätee myös Novitan Frillaan): jotkuthan vetävät loppupään vain tylsästi solmuun. Itse otan neulan ja lankaa, ja ompelen pistoilla yhdestä kohtaa niin, etteivät verkon muodostavat langat pääse karkaamaan. Tällä tavalla kun silittelee huivia tai vetää sen karusti käsien läpi, ei vastaan tule tyhmiä solmumöykkyjä, ja liitoskohdat jäävät nätisti röyhelöiden pimentoon (koska joskus lanka saattaapi olla katki ja sitten se on tyhmästi vedetty solmuun, niin kuin sitä ei muka neuloja huomaisi).
Hmmm, ehkä jonain päivänä vielä esittelen työpöytäni, jossa vietän suurimman osan ajastani. Vielä pitää vain miettiä, siivoanko sen ennen kuin kuvaan vai mennäänkö karulla todellisuudella. Mitenhän iskä tekisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)