Voi juku miten jännää kyseinen homma oli. Hankin sitä varten vesivärikynät joista arvelin olevan hyötyä myös tulevaisuudessa piirtämisen parissa. Tämän mallin väritetyistä kukista sai nimittäin lisäpisteitä joukkuekisaan ja tottakai halusin tehdä kaikkeni kerätäkseni joukkueelle mahdollisimman ison pistesaaliin.
Kärhöt
(Kärhöt in Ravelry)
Mikä: Kirjoneulevillasukat, 68 s. (koko 39-40)
Ohje: Kärhöt / Tiina Kaarela
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita 7 veljestä Eero, luonnonvalkoinen, 7 veljestä grafiitinharmaa ja jämäsininen
Kulutus: Luonnonvalkoinen 71 gr, harmaa 55 gr ja sininen 51 gr
eli yht. 177 gr (88,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 6 pvää
Sukat aloitetaan kärjestä, neulotaan jalkaterään kirjoneuletta, rakennetaan ihanan helppo kantapää, jatketaan varteen kirjoneuletta (toiseen sukkaan peilikuvana) ja lopuksi joustinta sukansuuhun sekä italialainen päättely. Resorista tuli hyvä, lopetuskohta ei erotu niin selkeänä kynnyksenä. Laitetaan tekniikka korvan taakse jos vaikka tulisi joskus tarvetta joustavalle päättelylle. Ohjeessa annettiin suoraan linkki Virkatun kissan blogiin, sinne voipi päästä tästä klikkaamalla.
Lopuksi kun sukat oli saatu valmiiksi ja pääteltyä, väritettiin vähintään kahdeksan sukkaa joko haluamallaan tekniikalla tai sitten kirjomalla. Tässä kohtaa valitettavasti vesivärikynät osoittautuivat himpun verran huonoksi ideaksi: Kastelussa väri levisi kukkakuvion ulkopuolelle ja nyt se on ihan höperön näköinen. Abstraktia taidetta?
Voisin kyllä yrittää vielä kastella sukat ja katsoa josko saisi pestyä värikynän kokonaan pois. Mielestäni sukat olivat suloiset ihan ilman väriäkin, mutta pisteiden eteen mitä vain.
Kantapäähän jäi höpön oloinen nyppy, sillä se vain silmukoitiin umpeen. Jalassa ollessa sukka myös hieman hiersi ikävästi, mutta ehkä se oli vain uutuudenkarheutta. Tekniikka oli uusi ja olin iloinen päästessäni oppimaan sittenkin uutta.
Langat olivat taasen vaihteeksi Novitan 7veikkaa, jota yritän kovasti saada pois varastoistani pyörimästä. Luonnonvalkoisen kerät menivät lähes melkein kokonaan ja tummansinistä ikuisuusjämääkin kului puolet pois. Harmaata jäi vain 13 gramman nöttönen, eli tavoite oli omasta mielestäni aika lailla saavutettu.
Tässä kohtaa olisi hyvä muistaa, miten pärjäsin koko kisassa, mutta ei, en muista. Huonosti taisi mennä, sekä yksilökisassa että joukkueessa. Joskus alkuun ruma kateus nopeampia neuloja kohtaan nosti päätään, mutta se meni ohitse kun ymmärsin oman todellisen syyni kisata: koska se on kivaa.
Joskus kisaaminen on kyllä myös ihan saakelin stressaavaa kun etapin loppu on jo nurkan takana ja sitä yrittää ottaa viimeistä loppukiriä... On vain hyväksyttävä, ettei nopeusneulonta ole minun juttuni. Sen ymmärtäminen tuntui hyvältä ja uskaltauduinkin jättämään nykyisessä vuoden 2020 kisassa etappi kolmosen nopeuskisaamisen kokonaan pois.
Lisäksi Sukka-Finlandiaan osallistumalla tulee neulottua mukavuusalueen ulkopuolelta ja joka kisassa opin uusia asioita. Se tuntuu todella hyvältä kun pääsee oivaltamaan erilaisten tekniikoiden saloja ja honaamaan, että "hei, sukan voi neuloa näinkin!".
-Ricchan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)