torstai 9. elokuuta 2018

Käsityökortteli kotikulmilla

Viime kuussa Pyhän Olavin päivänä, eli Savonlinnan syntymäpäiväpirskeissä, järjestettiin Käsityökortteli. Se on Suomen Käsityöyrittäjät Oy'n järjestämä tapahtuma, joka ilmeisesti kiertää pitkin poikin Suomen maata. Kotisivuillaan (kliks) Käsityökorttelissa on listattuna aika monta osaajaa, joista vain murto-osa oli esillä tapahtumassa.

Huomautan tässä välissä: yleensä ansga on hoitanut mestarillisesti kuvaamisen puolestani, mutta nämä kuvat olen ihan itse napsinut - tosin hänen järkkärillään. Voin luvata, että ensi päivityksessä on taas parempaa laatua tarjolla.



Kortteli oli pystytetty Joel Lehtosen puistoon, joka sijaitsee ihanasti vierasvenesataman vieressä. Saimaan aallot lainehtivat leppeästi ja helpottivat muuten niin helteistä kesäpäivää. Pari sorsaakin uiskenteli rannan tietämillä ja yksi tarkkaili rantapenkereeltä ohitse kulkevaa ihmisvirtaa.

Vierailimme ansgan kanssa mestoilla aamupäivästä juuri tapahtuman alkamisen jälkeen, koska iltapäivästä oli muuta menoa. Väkeä oli jonkin verran, sillä tapahtumaa vastapäätä torilla oli Pyhän Olavin markkinat täydessä käynnissä ja sieltä oli hyvin helppo kävellä joko Pitkääsiltaa tai Torisiltaa pitkin tutustumaan Kortteliin.

Uskoisin myös, että kävijää riitti. Savonlinna herää aina kesäksi eloon (aivan kuten kaikki Suomen kaupungit), mutta etenkin 29.07. riittää kansaa kaduilla ylenmäärin. Toivon, että mahdollisimman moni heistä kävi tutustumassa suomalaiseen käsityöhön ja toivon mukaan myös osti kojuista jotain muistoa mukaansa.


Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia ja olin yllättynyt kuinka kaukaa osa oli tullut. Savonlinnalaisia yrityksiä en pikasilmäyksellä löytänyt muiden joukosta, mutta heillä lienee ihan tehokkaasti vilskettä omilla kulmillaan Riihisaaressa.

Vaikka aikaa ei kauheasti ollutkaan tutustua tarkemmin, ehdin silti hölisemään aivan riittämiin käsityöimmeisten kanssa. Jotenkin koko Kortteli tuntui hehkuvan samanhenkisten ihmisten inspiraatiota ja iloisuutta. Nämä ihmiset olivat omaa heimoani, taiteilijoita ja unelmien jahtaajia. Väkisinkin pyrki hymyilyttämään.




Mainittakoon kuitenkin tässä muutama joihin ehdin tutustua. Väinölän luomutila oli aika läheltä eli Kerimäeltä. Tarjolla oli risutuotteita, koruja, saippuaa ja hirmu hienoja kirjalaukkuja. Olisin niin halunnut udella lisää kirjalaukkujen tekemisestä, mutta en uskaltanut kysyä ettei menisi koko aika vain yhdessä paikassa.

Ostin sieltä pienen juttutuokion päätteeksi MarielDesign'in korvakorut, joissa oli aito kukkanen sisällä. Violetit tietysti, koska pitäähän se lempiväriä tunnustaa.


Seuraava pysähdyspaikka oli Tenho Desing'in teltta. Siellä keskeytin hyvin alkaneen käyntikorttien leikkuun, Särkijärven Satu kertoi tekevänsä niitä vanhojen vinyylilevyjen levykoteloista.

Erityisesti "Olen tässä"-paita sai hymyn huulilleni. Kuulemma tuotesarja on saamassa jatkoa "Olenko tässä?"-olettamuksen merkeissä. Itse olen vain tyköistuvien ja hihattomien paitojen ystävä, joten se jäi ostamatta. Himosin kyllä jonkin verran myynnissä ollutta kitaran muotoista koivusta tehtyä leikkuulautaa/juustotarjotinta, mutta en tiedä mihin sen olisin keittiössä laittanut. Onneksi verkkokauppa on olemassa ja voinen vielä muuttaa mieleni >:3



Ihastelin myös pappahattuja, ja menin sitten möläyttämään sen ääneen... Ai että kaduttaa, koska sain sen kuvan että kyseinen substantiivi taisi olla pienimuotoinen halveeraus tweed-lakeista. En tarkoittanut sitä sillä tavalla, mutta en oikein osannut sitten korjatakaan itseäni. Voitte uskoa, että soimasin itseäni useampaan kertaan seuraavan viikon aikana. Pappahatut ovat just parhaita, itselläni on ukin vanhoja hattuja useampi tallessa vaikka ne ovatkin aivan liian isoja minun pieneen päähäni.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Hannele Rusilan teltta. Olin naamakirjan arpajaisissa voittanut hänen yrityksensä lahjoittaman Pikku-Aarre-shaalin, josta halusin kiittää ja samalla sain tilaisuuden vaihtaa mustaharmaan shaalin valkoisempaan. Yllätyin suuresti, kun Hannele tulikin tiskin takaa onnittelemaan ja ihan rehellisesti halaamaan. Savolaisturjake meni ihan hämilleen muutamaksi minuutiksi eikä osannut kaivaa kameraa laukustaan jotta olisi saanut kuvaa kaikista niistä pehmeistä ihanuuksista.

En voi sanoin kuvailla, kuinka pehmeä ja laadukas shaali on. Silittelin sitä kotisohvalla lumoutuneena ja varmana siitä, että nyt ollaan suomalaisen käsityön taituruuden parhaimmassa päässä. En voi kuin kiittää ja olla onnellinen tuurin aikaansaamasta mahdollisuudesta tutustua johonkin niin kauniiseen esineeseen. Lisäksi siitä tuntuu hehkuvan... miten sen nyt sanoisi? Kun jotain tehdään rakkaudella, sen kyllä tuntee kun esinettä pitelee käsissään. Sellaista jotain.

Shaali tullaan ehdottomasti näkemään talven mittaan blogissa kuvausrekvisiittana.


Vielä lopuksi haluaisin tätä kautta välittää suuret kiitokset jokaiselle Käsityökortteliin osallistuneelle ja toivon, että he palaavat vielä suuremmalla joukolla Savonlinnaan myös ensi vuonna. Kotikaupunki täyttää 380 vuotta, joten toivon mukaan pirskeet ovat kovemmat kuin koskaan.

-Ricchan-

perjantai 3. elokuuta 2018

Haaveista totta?

Olen jo pitkän aikaa haaveillut muutosta Joensuuhun..  Ja nyt se hetki viimein on käsillä. Tunteiden kirjo on valtava, ilosta ja innostuksesta jopa lieviin pelkotiloihin ja epäilykseen. Koskaan ei ole paikkakunnan vaihto herättänyt näin valtavaa tunnemyrskyä, tosin en ole muilla paikkakunnilla asunut kuin kerran aikaisemmin ja silloin ei kyllä tuntunut tältä. Työasiat saatiin järjestettyä ja silti jännitän, noinkohan tuo tulee onnistumaan. Mutta ei auta kuin uskoa ja kyllä loppuviimein olo on odottava. Katsomme kuinka käy!

Tässä kesän aikana on juostu juhlissa ja pakattu tavaroita, joten käsityöt on jääneet hieman vähemmälle. Puikoilla tällä hetkellä uusintavedokset Sukkafinlandiasta tutut Festivo Andantet, tällä kertaa okrankeltaisella ja valkoisin väritehostein, pääsee silmukkakuviot huomattavasti paremmin edukseen.

Vihreän värioksennuksen sain värttinällä ketjukertaamalla kerrottua kolmisäikeiseksi langaksi. Ei se kaunis näky ole, mutta jotain kuitenkin :) Loppukäsittelyt tosin vielä tekemättä... Uutta villaa on hamstrattu ja onpa joukkoon tummaan eksynyt myös uusi, kevyempi värttinä. Sillä on huomattavasti helpompaa kehrätä pitsivahvuista lankaa kuin ensimmäisellä harjoutusvärttinällä, joka painaa noin 40g ja tuppaa katkomaan ohuen rihman kun lankaa kertyy puolalle. Kuvassa oleva villa tuli värttinän mukana, kauppias ilmeisesti testannut että laatu vastaa lupauksia :)
World of Woolista tilasin värjäämätöntä villaa, jota olisi sitten tarkoitus joskus yrittää värjätä. Sainhan Ricchanilta männäjouluna "värjää omat lankasi" kirjan, jota en vielä tähän päivään mennessä ole päässyt käytännössä kokeilemaan. Tässä samalla kokeilen hieman eri laatuisia villoja, mieltyisinkö muuhunkin kuin pelkkään merinoon.
Koriin tarttui Blue faced Leicesteriä, Lincolnia ja Polwarthia. Tarttuipa matkaan pari "pouch of luck" nimellä kulkevaa villanyssäkkää (taustalla), josta oli mahdollista saada mitä vain suomenlampaasta kashmiriin. En tosin tiedä mitä nämä minun ovat kun ei ole etikettiä heissä, mutta hyvin hienojakoisilta vaikuttavat.. Perinteinen merinovillakin tuli hankittua kauniissa marjaisissa sävyissä, sekä vielä postin kuljetettavana on musta höystettynä neonväreillä. Millähän ajalla meinasin nämä kaikki kehrätä? No jaa kyllä kai nämä joskus langaksi taipuvat, kunhan saadaan muutto suoritettua ja asetuttua taloksi uuteen kotiin.
Ukkonen paukkuu ja vettä tulee taivaan täydeltä, ehkä huomenna on ihan siedettävä keli kantaa muuttolaatikoita?

~Ma-chan~

torstai 19. heinäkuuta 2018

Säärystimillä hautakivi?

Kesä on kulunut pitkälti töiden merkeissä. Saimaa on tarjonnut parhauttaan eli ei ole vielä kaduttanut viettää aikaa laineilla. Neulomista työt ovat tosin suhteellisen tehokkaasti rajoittaneet tämän kuluvan helteen keralla, mutta jotain on silti päässyt syntymään. Pipo, lapaset, jopa Sielukas on edistynyt jo hihoihin saakka. Näiden lisäksi oli myös jotain, johon upotin aikaa ja vaivaa.

Viime syksynä ukkini nukkui pois. Siitä lähtien olen halunnut tehdä jonkinlaisen ohjeen joka toisi ilmoille kaikki ne lämpimät tunteet jotka muistoissani ovat lapsuuden kesistä ukin ja mummin luona. Tästä vienosta ajatuksesta kypsyi kuukausien mittaan selkosuomeksi kirjoitettu ohje, jonka aivan aloitteleva neulojakin pystyisi tekemään. Kokeneempi neuloja todennäköisesti vain turhautuu kun kaikki on kirjoitettu auki, mutta toisaalta hän pystyykin toteuttamaan ohjeen vain kuvaa katsomalla.

Muistojen siivittämänä syntyivät säärystimet: siitä miellyttävä neuletyö, että ne voivat olla arkisen oloiset sekä näköiset, mutta kuten villasukatkin, niin niitä kaipaa kylmillä keleillä. Ne lämmittävät jalkojen pitkiä verisuonia ja pitävät sitä kautta myös koko muun kehon lämpimänä.


Pekka-säärystimet:
(Pekka legwarmers in Ravelry)

Mikä: Säärystimet
Ohje: Itse suunniteltu
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: Novita Cotton Soft musta (100% puuvilla)
Kulutus: 100 gr
Aikaa kului: 9 päivää

Halusin varteen yksinkertaista neulekuviota, mutta sellaista joka auttaisi säärystimiä pysymään jaloissa. On ikävää kun on lenkillä ja joutuu vähän väliä kiskomaan alas valuvia säärisuojia ylemmäs. Vähän sama juttu kuin napakoiden villasukkien kanssa: niiden haluaa sopivan juuri täydellisesti omaan jalkaansa. Tämähän on tietysti vain makuasia, koska esimerkiksi löhöilysukat ovat parhaimmat kun ne ovat niin löysät ja roikkuvat kuin vain voivat.

Ohjeen nimeksi tuli ukkini nimi, ja voi olla että mummikin saa oman nimikko-ohjeensa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on hieman takki auki-fiilis, kun sain vihdoin nämä valmiiksi. Tein kaiken kukkuraksi ensin koeversiot, josta sitten muokkasin lopullisen ohjeen. Käsissäni on nyt sitten kaksi paria säärystimiä, mutta eiköhän niille koti löydy.


Pohkeen alussa joustinneuleen jälkeen olevat oikea/nurja/oikea-kerrokset estävät säärystimiä valumasta alaspäin. Loppu onkin sitten 2 oikein 2 nurin-neuletta, jossa on sen verran pientä twistiä, että oikeat silmukat neulotaan takareunastaan. Kokonaisuus tuntuu seesteiseltä ja on juuri sopivaa televisioneulottavaa. Myös jos neule unohtuu arjen kiireissä, voi siihen helposti palata myöhemmin.

Ohje on kattaa koot SX-XL. Lankana käytin tutun kotimaisen merkin markettilankaa, koska ne ovat helpoiten saatavilla myös täällä pienemmässä kylässä. Puuvillasta ei tule niin möyheät kuin sukkalangasta, mutta toisaalta puuvilla ei kutita niin paljon kuin villa.


...Sellaista. Ihan oma eka neuleohje (hui). Oli muuten yllättävän työläs kirjoitettava, meni useampi päivä ennen kuin olin tyytyväinen. Lisäkiitokset vielä Ma-Chanille, joka ystävällisesti oikoluki ohjeen sekä toi ilmi monta korjattavaa epäkohtaa.

Ohje löytyy myös Räveltämöstä.

-Ricchan-

--

Kysymyksiä & vastauksia:

Kuinka voin ostaa ohjeen?
Lähetä sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi
Saat vastausviestinä tilinumeron, jonne voit maksaa ostoksesi. Viestikenttään pyydän kirjoittamaan nimen. Kun maksu näkyy tilillä, lähetän sähköpostissa pdf-tiedoston monen kiitoksen keralla :3 Sähköpostiviestit poistetaan maksun suorittamisen jälkeen.

Paljonko ohje maksaa?
3 euroa.

Mihin rahat menevät?
Kustannan osan ukin hautakivestä joka pystytetään Taipalsaaren hautuumaalle. Hinnaksi on arvioitu 1 500€, joten tavoitteenani on siitä kolmasosa.

Ohjeessa on virhe/en ymmärrä ohjetta
Lähetäthän sähköpostia osoitteeseen ricchan@kassaatko.fi ja selvitetään asia :3 Vaihtoehtoisesti voit kommentoida tähän blogipostaukseen.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Merinoa Merinoa

Uudet kehrättävät saapuivat jo reilu kuukausi sitten, mutta työt ja pääsykokeet on verottaneet käsityöaikaa ja jaksamista merkittävästi.
Ennen kuin älysin ottaa kuvaa tulleesta merinotopsista, olin sen jo purkanut pienempiin letteihin jotta tälläkertaa saisin aikaiseksi muutakin kuin sekametelisoppaa.
 

Tämä on Alltheprettyfibersin merino, kotoisin Saksasta ja aivan ihana väriskaala. Kuvissa olevat nöttöset on järjestetty niin kuin olen ajatellut värien asettuvan lankaan. Alku ja loppupäässä olevaa kirkasta liilaa on vielä yksi nöttönen, jonka todennäköisesti jaan molempiin päätyihin. Tällaisen villan jakaminen ja nuttuuttaminen sisätiloissa on muuten piilosotkuista touhua, terveisin violetteja villanöttösiä sohvasta kahden viikon jälkeen topsin purkamisesta..

Tässä taasen näemme Shepherd's Hutin merinovillan nimeltään "Back to 80's". Kotoisin Sheffieldistä Iso-Britanniasta. En ole uskaltanut vielä purkaa tätä topsia, kun en varsinaista suunnitelmaa hänelle keksinyt, väri oli vain niin mainio että en voinut vastustaa sitä. Jos löydän niin tilaan kyllä vielä toisen topsin.
Välineistöäkin haluaisin päivittää, mutta en ole löytänyt vielä sopivaa kevyttä värttinää. Näille merinoille olisi ehkä parempi hiukan kevyempi yksilö kuin tuo harjoitteluvärttinä, joka on taas täysin omiaan karkeamman villan kehruuseen.

Kesäterkuin

~ Ma-Chan ~