torstai 20. syyskuuta 2018

Matemaattista

Niin siinä vaan kävi, että iskä täytti vuosia taas tänäkin vuonna. Järjestimme siskon kanssa ylläribileet, joissa oli tarjolla mustikkapiirakkaa ja suklaakeksejä. Lahjaksi neuloa hurautin pikapikaa viikossa villasukat.


54-raitaiset
(54 Stripes in Ravelry)

Mikä: Oma perusvillasukka, koko 43 (80s)
Ohje: Hemmot (ohje tulossa)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Langat: 7veljestä Aapo metsänvihreä, Eero luonnonvalkoinen
ja jämä-luonnonvalkoinen (75% villa, 25% polyamidi)
Kulutus: Metsänvihreä 146 gr, luonnonvalkoinen 28 gr eli yht. 174 gr (87 gr/sukka)
Aikaa kului: 6,5 pvää

Ohje on sama, jolla olen täällä aikaisemminkin esitellyt sukkia. Langat taasen löytyivät Cittarin halvennustarjouksesta ja ne on aika lailla neulottu jo villasukiksi. Luonnonvalkoinen ja vihreä sopivat hyvin toisiinsa, vaikka vihreä taittaakin aika tavalla harmaaseen.

Alkuun olin tekemässä vihreästä Eerosta ihan jotain muuta, mutta jouduin sitten purkamaan koko langan. Kurttujen takia päädyin vyyhdittämään ja kastelemaan sekä kerimään langan uudestaan. Tämä oli hyvä, sillä lanka pehmeni huomattavasti ja oli sormiystävällisempää neulottavaa kuin ensimmäisellä kerralla.


Raidat syntyivät neulomisen kanssa samaan tahtiin. Neljä kerrosta valkoista, sitten 1 vihreä/1 valkoinen/ 1 vihreä ja sitä jatkettiin, kunnes paksuja kerroksia oli viisi ja ohuita nauhoja neljä. Viisi ja neljä, eli synttärisankarin ikä. Ai että olin ylpeä itsestäni kun näin näppärästi sain tällaisen aika olemattoman asiayhteyden muodostettua...

Henkilökohtaisesti tykästyin raitaosuuteen, se on rauhallinen olematta liian tylsännäköinen. Tällä tavalla aion varmasti tulevaisuudessakin neulostaa muutamat villasukat...


Sukkasato pyörii Räveltämön puolella, osallistukaahan :3 Tänä vuonna meitsi pyörii taas modena ja olen luvannut arpoa jokaisen osallistuneen kesken lahjakortin TaitoShoppiin!
Muistakaa myös instassa tagit #Sukkasato ja #Sukkasato2018

Tästä tulikin mieleeni, että kotikaupungissa eli Savonlinnan pikkukylässä tapahtuu neulerintamalla piakkoin jotain jännää, siitä kerron tuonnempana lisää :3

- Ricchan -

torstai 30. elokuuta 2018

Lhoze

Viime syksynä halusin tehdä ansgarokselle pipon syksyn kuulaita tuulia vastaan, jonkun vähän paremman, ehkä kenties jopa pakkasen kestävän version. Yhden pipo-otuksen sainkin sitten aikaiseksi, mutta sepä olikin liian pieni ("taasko"?)... Neuloin sitä töissä hiljaisina hetkinä ja kotona television ääressä, kunnes sain vihdoin valmiiksi viime helmikuussa.

...Helmikuussa??

Huppista. Kylläpä se aika rientää lujempaa kuin uskoisikaan.


 Lhoze-pipo
 (Lhoze in Ravelry)

Mikä: Pipo kaksinkertaisella reunalla (180 s)
Ohje: Itse räpelletty
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot
Lanka: Holst Garn'in Highland, värissä nurmi
(80 % highland-villa, 20 % polyamidi)
Kulutus: 77 gr
Aikaa kului: 8 päivää

Langaksi valitsin  Highlandin, jonka värit lahjan saaja sai ihan itse valita. Mukaan tarttui sekä vihreää että violettia. Vihreä turf (suomeksi nurmi) läikittyi kivasti raidoiksi pitkin neuletta. Tuntuma langassa on ihanan pehmeä ja se tuntuu miellyttävän viileältä ihoa vasten.

Koska suuresti kammoksun pelkkää sileän neulontaa, halusin tehdä sivuun jonkinlaista kuviota. Sellaista yksinkertaista, mutta kaunista olematta turhan simppeli.
Asiaa pohtiessani päässäni alkoi hiljalleen raksuttaa vuorillisten pipojen mallisto, jonka nimeäisin vuorien mukaan. Tähän pipoon oli tarkoitus neuloa sisälle joko Fashion Soft-pehmolangasta tai Perusta vuori. Mutta koska pipo oli ensikokeilemalla aivan liian pieni isopäiselle miehelle, tämä ajatus jäi loppujen lopuksi vain ajatukseksi. Nimi kuitenkin säilyi. Lhoze-vuoresta löytyy pieni infonpätkä wikipediasta.


Palatkaamme aiheeseen. Alun perin laskin mallitilkun neuletiheyden mukaan tarvitsevani vähintään 198 silmukkaa päänympärykseen. Koska en omistanut silloin 2,5 mm pyöröpuikkoja, jouduin vähentämään silmukkamäärän 180 silmukkaan jotta ne pysyivät sukkapuikoilla. Virhe, jonka ylenkatsoin viattomin silmin. "Lankahan venyy käytössä" oli tekosyyni. Ikävä vain, että jos valmis työ on jo etukäteen aivan liian pieni, käyttöä ei pääse tapahtumaan.

Aloitin neulomisen ensin kasialoituksella ylhäältä, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Seuraavaksi aloitin alhaalta joustimesta, jota neuloin yhteensä 80 kerrosta. Sitten taitoin sen kaksinkerroin, ajatuksena siirtää silmukoita niin että saisin tuollaisen vinon elementin reunaan. Muuten hyvä idea, mutta silmukoita siirtyi aivan liikaa. Toisin sanoen silmukoin 1. puikon silmukat yhteen 2. puikon kanssa, 2. puikon silmukat yhteen 3. puikon kanssa ja niin edespäin. Olin niin ylpeä itsestäni kun sain aikaiseksi kivan efektin, mutta joku kohta reunasta on aina rutulla. Ainakaan omassa päässäni pipo ei suostunut asettumaan ilman että jokin kohta painoi päänuppia. Tulos oli siis plus miinus nolla.

Ehkä ensi kerralla osaan ottaa vain sen 20 silmukkaa etuottia ahnehtimatta lähes puolitoistakertaista määrää... Saattaisipa olla, että ei tulisi niin ruttuisaa reunaa.


Noh, koska kuvittelin että mies-rakas pitää pipoa kuitenkin, jatkoin neulomista. Silmukoita oli yhteensä 45 per puikko ja niiden tippumista piti aina koko ajan yrittää estellä. Sivuun tein koristeraitaa kerroksen alusta alkaen seuraavasti: "2o, 2n, 2 s oikein takareunastaan, 2 n, 24 s ainaoikein, 2 n, 2o, 2n, loppu suoraa".

Suoraa neuloin noin 40 kerrosta, sitten kavennuksiin sain upotettua noin 13 kerrosta. Kavennukset ovat oikein nätit kuviossa, mutta eivät oikein muualla pipossa. Piirustuspöydän ääreen takaisin siis.

Ehkä se johtui suunnitteluinnostani, joka suuntautui jo muihin kohteisiin. Tai sitten tajusin jossain mieleni sopukoissa, ettei tämä pipo ehkä tulisi sopimaan ansgarokselle. Tai jokin kolmas kosminen voima halusi minun epäonnistuvan. Nimittäin nyt kun muistelen puolen vuoden takaisia neulomisia, niin on paha aavistus, että vain hutaisin tämän pipon kasaan. Alkuun siihen on upotettu niin paljon huolta ja rakkautta, mutta loppu on plääh.

Jospa tänä syksynä kokeilen uudestaan ja sitten saan tietää millainen Lhotse'n oikeasti tulisi olla :3

- Ricchan-

perjantai 17. elokuuta 2018

Magic Loop.. Or poop?

Muuttoaskareiden keskellä on viisasta aloittaa uusi haaste eli opetella magic loop tekniikka. Ensimmäinen yritys päätyi purkuun, ei millään meinannut mennä jakeluun miten perin silmukoiden pitää puikoilla olla ja kaapeli pyörii miten sattuu huolimatta siitä että se on hyvin taipuisaa muovia jonka pitäisi sopia tämän tyyppiseen toimintaan.. Ongelma ehkä on että nämä puikot on uudenkarheat ja vapautuivat pakkauksesta vasta tähän projektiin? Mene ja tiedä.
Toinen yritys kuitenkin tuotti tulosta vaikka aivot höyryten starttia teinkin. En ole vielä aivan vakuuttunut, että tämä on nopein tapa tehdä sukkaparia samanaikaisesti, varsinkin kun itse harrastan tavallisia sukkapuikkoja.. Tosin, kuten luvattu, sukkapari on paljon tasalaatuisempi siihen nähden jos hyppisi puikkoparilta toiselle tai tekisi ensin pätkän toista ja toisena päivänä saman pätkän toiseen.
Ohjeeksikaan en tietenkään mitään kaikkein helpointa valinnut vaan työn alla ovat Heidi Nickin sukat Bicycle Race, jotka ovat olleet tänä vuonna Tour de Sockissa ja joiden ohjeen voi ostaa itsellesi Ravelrysta (ohje englanniksi). Omien tekeleideni varsista tosin tulee lyhyemmät kuin mallikuvassa koska jonkin ajatuskatkon vuoksi en tehnyt useampaa kertaa resoria.
Lankana Drops Fabel kirsikanpunainen, Matsuno siemenhelmiä koossa 8/0 väri iris carnival ja Addi 2mm/80cm kaapelipuikot. Käytän 0.5mm virkkuukoukkua helmien pujottamiseen.
Kuinkahan kauan nämä viipyilevät puikoilla?

Hyvää syksyn jatkoa toivottaa pieni, vaaleanpunainen, hiilisilmäinen mustekala! (siltä ohjeen kuvio tällä hetkellä näyttää :D )

~Ma-Chan~

torstai 9. elokuuta 2018

Käsityökortteli kotikulmilla

Viime kuussa Pyhän Olavin päivänä, eli Savonlinnan syntymäpäiväpirskeissä, järjestettiin Käsityökortteli. Se on Suomen Käsityöyrittäjät Oy'n järjestämä tapahtuma, joka ilmeisesti kiertää pitkin poikin Suomen maata. Kotisivuillaan (kliks) Käsityökorttelissa on listattuna aika monta osaajaa, joista vain murto-osa oli esillä tapahtumassa.

Huomautan tässä välissä: yleensä ansga on hoitanut mestarillisesti kuvaamisen puolestani, mutta nämä kuvat olen ihan itse napsinut - tosin hänen järkkärillään. Voin luvata, että ensi päivityksessä on taas parempaa laatua tarjolla.



Kortteli oli pystytetty Joel Lehtosen puistoon, joka sijaitsee ihanasti vierasvenesataman vieressä. Saimaan aallot lainehtivat leppeästi ja helpottivat muuten niin helteistä kesäpäivää. Pari sorsaakin uiskenteli rannan tietämillä ja yksi tarkkaili rantapenkereeltä ohitse kulkevaa ihmisvirtaa.

Vierailimme ansgan kanssa mestoilla aamupäivästä juuri tapahtuman alkamisen jälkeen, koska iltapäivästä oli muuta menoa. Väkeä oli jonkin verran, sillä tapahtumaa vastapäätä torilla oli Pyhän Olavin markkinat täydessä käynnissä ja sieltä oli hyvin helppo kävellä joko Pitkääsiltaa tai Torisiltaa pitkin tutustumaan Kortteliin.

Uskoisin myös, että kävijää riitti. Savonlinna herää aina kesäksi eloon (aivan kuten kaikki Suomen kaupungit), mutta etenkin 29.07. riittää kansaa kaduilla ylenmäärin. Toivon, että mahdollisimman moni heistä kävi tutustumassa suomalaiseen käsityöhön ja toivon mukaan myös osti kojuista jotain muistoa mukaansa.


Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia ja olin yllättynyt kuinka kaukaa osa oli tullut. Savonlinnalaisia yrityksiä en pikasilmäyksellä löytänyt muiden joukosta, mutta heillä lienee ihan tehokkaasti vilskettä omilla kulmillaan Riihisaaressa.

Vaikka aikaa ei kauheasti ollutkaan tutustua tarkemmin, ehdin silti hölisemään aivan riittämiin käsityöimmeisten kanssa. Jotenkin koko Kortteli tuntui hehkuvan samanhenkisten ihmisten inspiraatiota ja iloisuutta. Nämä ihmiset olivat omaa heimoani, taiteilijoita ja unelmien jahtaajia. Väkisinkin pyrki hymyilyttämään.




Mainittakoon kuitenkin tässä muutama joihin ehdin tutustua. Väinölän luomutila oli aika läheltä eli Kerimäeltä. Tarjolla oli risutuotteita, koruja, saippuaa ja hirmu hienoja kirjalaukkuja. Olisin niin halunnut udella lisää kirjalaukkujen tekemisestä, mutta en uskaltanut kysyä ettei menisi koko aika vain yhdessä paikassa.

Ostin sieltä pienen juttutuokion päätteeksi MarielDesign'in korvakorut, joissa oli aito kukkanen sisällä. Violetit tietysti, koska pitäähän se lempiväriä tunnustaa.


Seuraava pysähdyspaikka oli Tenho Desing'in teltta. Siellä keskeytin hyvin alkaneen käyntikorttien leikkuun, Särkijärven Satu kertoi tekevänsä niitä vanhojen vinyylilevyjen levykoteloista.

Erityisesti "Olen tässä"-paita sai hymyn huulilleni. Kuulemma tuotesarja on saamassa jatkoa "Olenko tässä?"-olettamuksen merkeissä. Itse olen vain tyköistuvien ja hihattomien paitojen ystävä, joten se jäi ostamatta. Himosin kyllä jonkin verran myynnissä ollutta kitaran muotoista koivusta tehtyä leikkuulautaa/juustotarjotinta, mutta en tiedä mihin sen olisin keittiössä laittanut. Onneksi verkkokauppa on olemassa ja voinen vielä muuttaa mieleni >:3



Ihastelin myös pappahattuja, ja menin sitten möläyttämään sen ääneen... Ai että kaduttaa, koska sain sen kuvan että kyseinen substantiivi taisi olla pienimuotoinen halveeraus tweed-lakeista. En tarkoittanut sitä sillä tavalla, mutta en oikein osannut sitten korjatakaan itseäni. Voitte uskoa, että soimasin itseäni useampaan kertaan seuraavan viikon aikana. Pappahatut ovat just parhaita, itselläni on ukin vanhoja hattuja useampi tallessa vaikka ne ovatkin aivan liian isoja minun pieneen päähäni.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Hannele Rusilan teltta. Olin naamakirjan arpajaisissa voittanut hänen yrityksensä lahjoittaman Pikku-Aarre-shaalin, josta halusin kiittää ja samalla sain tilaisuuden vaihtaa mustaharmaan shaalin valkoisempaan. Yllätyin suuresti, kun Hannele tulikin tiskin takaa onnittelemaan ja ihan rehellisesti halaamaan. Savolaisturjake meni ihan hämilleen muutamaksi minuutiksi eikä osannut kaivaa kameraa laukustaan jotta olisi saanut kuvaa kaikista niistä pehmeistä ihanuuksista.

En voi sanoin kuvailla, kuinka pehmeä ja laadukas shaali on. Silittelin sitä kotisohvalla lumoutuneena ja varmana siitä, että nyt ollaan suomalaisen käsityön taituruuden parhaimmassa päässä. En voi kuin kiittää ja olla onnellinen tuurin aikaansaamasta mahdollisuudesta tutustua johonkin niin kauniiseen esineeseen. Lisäksi siitä tuntuu hehkuvan... miten sen nyt sanoisi? Kun jotain tehdään rakkaudella, sen kyllä tuntee kun esinettä pitelee käsissään. Sellaista jotain.

Shaali tullaan ehdottomasti näkemään talven mittaan blogissa kuvausrekvisiittana.


Vielä lopuksi haluaisin tätä kautta välittää suuret kiitokset jokaiselle Käsityökortteliin osallistuneelle ja toivon, että he palaavat vielä suuremmalla joukolla Savonlinnaan myös ensi vuonna. Kotikaupunki täyttää 380 vuotta, joten toivon mukaan pirskeet ovat kovemmat kuin koskaan.

-Ricchan-